Koirat.com

Voimia raajarikko tuomion saaneelle. Hirveä uutinen kyllä... Mutta toivottavasti leikkaamalla nuori koira saataisiin elämään joskeenkin normaalia elämää kuitenkin.

Lunallahan tosiaan kuvattiin keuhkot tovi sitten kun sillä on ollut jo piiiitkään outoa yskää(itseasiassa vanhoja videoita katsoin juuri ja samaa yskää ollut jo vuonna 2011 todistetusti). Eli sisällä ollessa ja siellä riehuessa alkaa aika äkistikin yskimään. Kuulostaa siltä kun kurkussa olisi jotain.
Keuhkokuvista selvisi että toisen puolen keuhkoputkissa on ahtaumia. Voivat olla siis tulehdukseen viittaavia tai vanhuuden myötä tulevia. No Luna sai antibioottikuurin mutta samaa yskää jatkuu edelleen. Nythän se on Velmun tultua vaan korostunut koska riehuu enempi sisällä nykyään.
Nyt pitäisi kokeilla jotain hengitystä avaavaa lääkitystä, mutta uskoisin että agility voidaan nyt unohtaa ainakin kisatasolla. Ja on se ollutkin vähän jo nuutunut treeneissä ja kisoissa myös. Huvin vuoksi matalilla esteillä meinataan kyllä vielä kokeilla mutta olen jo aloittanut Velmun kanssa tekemään agilitya joten vallan vaihto kohta siinä lajissa käsillä. Toivotaan että saataisiin kuitenkin vepeä jatkaa, mutta en sitten tiedä pahentaako nielty merivesi asiaa vai ei... epätietoisuus on hirveintä että tässäkö se nyt oli tämän koiran kanssa harrastaminen. Tokihan jää vielä esim. rallytoko.

Me käytiin tänään Kai Skutnabbin luona hakemassa lausunto Norpalle. Kintereiden irtopalat on ihan selvä juttu. Näen ne itsekin. Kyynärnivelten tilanne sen sijaan hämmentää suuresti. Skutin mielestä Norpan oikea kyynärnivel on puhdas ja vasemmassakin on vain pieniä reaktioita, jotka ei kuitenkaan viittaa OCD:hen. Skutin lausunnon perusteella kyynärissä ei siis olisi leikattavaa. Pitänee pyytää vielä Eskeliselle soittoaika ja keskustella noista kyynärnivelistä uudelleen.

Skutin mukaan oikeassa etujalassa on panosteiittiin viittaavia tihentymämuutoksia, mutta kyynärnivel on tosiaan puhdas. Eskelinen kirjoitti viime viikolla diagnoosiin, että Norppa ei onnu, mutta totesi ääneen kuitenkin, että se saattaa ontua vähän oikeaa etujalkaansa.

^Oho, onpas kummallisen erilainen lausunto! Pitäisikö kuitenkin kuvauttaa ne kyynärät virallisesti ja kysyä lausunnon tultua Kennelliiton eläinlääkärin mielipidettä ennen kuin lähtee niitä ainakaan tähystämään? Olitteko vielä menossa sinne Axelssonille?

^ Lausuntojen ristiriitaisuus on tosiaankin kummallista. Sekä Eskelinen että Skutnabb ovat kuitenkin molemmat arvostettuja ja kokeneita ortopedeja. Mietin Eskelisen motiiveja lähteä leikkaamaan noita kyynäriä. Tiedän nimittäin parikin koiraa, joilla on ollut muutoksia ainakin toisessa kyynärässä, mutta joille tunnetutkin ortopedit ovat sanoneet suoraan, etteivät leikkaa oireilun täydellisen puuttumisen vuoksi.

Haluaisin vielä Axelsonilta näkemyksen ja soitin siksi Mevetiin alkuviikosta, mutta hän ei kuuleman tee enää konsultointeja.

Soitin äsken Apexiin kyselläkseni soittoaikaa Eskeliselle. Se ei järjesty ennen ensi viikkoa, mutta mulle tarjottiin maanantaille tähystysaikaa. Otin sen vastaan, vaikka vielä vähän epäröinkin. Skutikin oli kuitenkin sitä mieltä, että Norppa tulee luultavasti pärjäämään kotikoirana: Molempien kintereiden OCD on kuuleman hyvä asia siinä mielessä, että koira rasittaa näin kumpaakin takajalkaansa yhtälailla. Samoin Norpan pieni koko ja sirous ovat kinnervaivaiselle hyviä ominaisuuksia (kuuleman myös sinänsä erikoisia, koska yleensä kintereet vaivaavat isoja, raskaita ja/tai ylipainoisia koiria). Kintereisiin tulee kehittymään nivelrikkoa myöhemmällä iällä, mutta sen ajankohta on kysymysmerkki. Liikuttamisesta Skuti sanoi sen verran, että Norppaa ei saa missään nimessä kääriä pumpuliin, vaan se on pidettävä liikkeessä.

Luulenpa, että Norpalta tosiaan tähystetään kintereet maanantaina Apexissa. Puhelimessa ollut henkilö lupaili, että voin neuvotella vielä maanantaiaamuna kyynäristä Eskelisen kanssa. Tällä hetkellä musta kyllä tuntuu silti, että jätetään kyynärät operoimatta ja odotetaan virallisia lausuntoja. Tämä siksi, että Norppa ei ole oireillut etupäätään millään tavalla eikä Skuti tosiaan nähnyt siellä mitään leikeltävääkään.

Harmi, että Axelsson ei tee enää konsultointeja, siinä ois myös yksi parhaista eläinlääkäreistä moiseen hommaan. Itse ajattelin käydä Aapon kuvauttamassa just hänellä jos vaan mahdollisuus on.

Voih Norppaa. Toivottavasti nyt ne irtopalat on sitten ainoa vaiva ja koira saa elää kunnon koiranelämää vielä pitkään. Erikoisen oloisesti risteää vaan nuo lausunnot.

Nuo nivelvaivat on pelottavia. Zivalla on vasen takajalka naksunut koko iän ennemmän ja vähemmän. Ei jatkuvasti mutta silloin tällöin istuutuessa. Ja muutenkin olen aina maalaillut kauhukuvia jos on liikkuu jostain syystä jotenkin erikoisesti. No joulukuussa kuvautan hurtan niin saa jonkinlaista mielenrauhaa.

Ai nii ja sitten "avautumista". Zivallahan loppu juoksut about viikko sitten. Juoksujen aikaan oli kuin prinsessa käyttäytymiseltä ja lenkillä haistelukaan ei ollut maanista. No nyt tuon kans ei voi liikkua yhtään ilman että se on narussa, jää jokaiseen lumipaakkuun haistelemaan ja ei toivoakaan että lähtis käskystä liikkeelle... Eikös tämän olis pitäny mennä toisinpäin?

Rensu kirjoitti:

Ai nii ja sitten "avautumista". Zivallahan loppu juoksut about viikko sitten. Juoksujen aikaan oli kuin prinsessa käyttäytymiseltä ja lenkillä haistelukaan ei ollut maanista. No nyt tuon kans ei voi liikkua yhtään ilman että se on narussa, jää jokaiseen lumipaakkuun haistelemaan ja ei toivoakaan että lähtis käskystä liikkeelle... Eikös tämän olis pitäny mennä toisinpäin?

Loppui juoksut vai loppui verinen vuoto? ;) Koiran parhaat tärppipäiväthän (ja se aika, kun astutus yleensä tapahtuu) tulee nimenomaan sen verisen vuodon loputtua ja se tuskallisin juoksujen aika sen käytöksen kanssa on nimenomaan verisen vuodon loputtua ja siitä 2-3 viikkoa eteen päin - ehkä vähän kauemminkin, riippuu koirasta.

Ensi viikon torstaina Rellan sterilointi edessä ja hitsi kun jännittää jo, että miten se menee. Tuo koira on kipujensa kanssa ihan kauhea draamakuningatar ja kun itse olin vasta umpparileikkauksessa, niin tiedän, että leikkaushaava on KIPEÄ. Ja jännittää vähän sekin, miten tuo Julle osaa jättää toisen rauhaan... Juoksuja en kuitenkaan kaipaa tuolle kiimailijalle enää yhtään. Alkaa vissiin nyt (4kk edellisistä juoksuista) taas haistelun ja merkkailun määrästä päätellen hormoonit hyrräämään siihen malliin, että aletaan olla taas lähempänä seuraavien juoksujen alkamista kuin edellisten loppumista. Ei totisesti mikään helppo narttu juoksujen suhteen.

Laitetaan vielä pari kuvaa meidän hölmöstä ilmeilevästä hemulikoirasta. ;)

Noniin, ensimmäiset merkit pallittomasta elämästä on nähty. Eilen Aapo teki kolmet tyttöpissat ja tankin tyhjennykset, tänä aamuna myös. Tankin tyhjennys on siis tolle ihan normaalia, mutta tyttöpissat ei

^Aika samalla aikataululla mennään siis teilläkin! Sieltä ne muutokset vaan tulee!

Pakko sanoa, että yks ihanimmista muutoksista on se, että Baileystä on tullu tosi huomionkipeä. Jos oon ite sohvalla, niin se hyppää heti viereen ja oikeen kaivautuu kainaloon ja alkaa tuhisemaan siellä. Se oli ihan liian mies tollaseen ennen. Ja mua harmittaa että Blakesta on kans tullu mies, ei sekään enää halua tulla viereen!

^Meillä oli Aapo ennen sellainen että se tuli viereen ja kainaloon vain kun ite halus. Taavi on aina ollut se halipossu joka saattaa maata pitkiäkin aikoja kainalossa tai pää vatsan päällä. Aapo on nyt vasta ihan viimeisen puolen vuoden aikana alkanut änkeemään kainaloon, syliin, viereen nukkumaan yms. Aiemminhan se ei nukkunut edes sängyssä öitä ollenkaan, nykyään nukkuu välillä. Taavi on aina nukkunut vieressä, mutta nykyään siellä sängyssä on vähän ahdasta kun Aapokin on alkanut änkeemään sinne. Aapo on jotenkin muuttunut tossa suhteessa pienen ajan sisällä, jo ennen leikkausta tosin, mutta saa nähdä muuttuuko se vielä siitä.

Muistan joskus kun Aapo oli pienempi ja Taavi oli hoidossa mun äidillä ja yritin Aapoa saada nukkumaan mun viereen sänkyyn, se vaan tuhahti ja lähti pois ja nukkui koko yön sohvalla olkkarissa. Nykyään se tulee sänkyyn kun pyydän ja jää myös siihen, saattaa lähteä jossain vaiheessa pois, mutta ei aina. mä olin niin onnellinen että se ei nuku öitä sängyssä kun on vähän ahdasta mutta toisaalta ihan hyvin mäkin oon sinne mahtunut vaikka nuo kaks sieltä monesti aamulla löytyykin röhnöttämästä

elinann_ kirjoitti:


Loppui juoksut vai loppui verinen vuoto? ;) Koiran parhaat tärppipäiväthän (ja se aika, kun astutus yleensä tapahtuu) tulee nimenomaan sen verisen vuodon loputtua ja se tuskallisin juoksujen aika sen käytöksen kanssa on nimenomaan verisen vuodon loputtua ja siitä 2-3 viikkoa eteen päin - ehkä vähän kauemminkin, riippuu koirasta.

Vuoto loppui kaks viikkoa sitten. Merkkailu ja tyrkyttäminen reilu viikko takaperin. Kaippa sitä on ollut vielä vähän kärsimätön, olin kuvitellut vaan että "pahimmat" hormooni huurut olis ollu vähän aikasemmin... No nytpähän tietää. Mutta kokonaisuutena on kyllä ollut helpot juoksut.

Aloin kasaamaan kuvakirjaa Zivan ensimmäisestä vuodesta ja ku katsoin Ziva kansion ominaisuudet niin hieman yllätti kuvien määrä, 3766. Ja vielä muissa kansioissa on jokunen kuva lisää missä koiruuskin on mukana... Tämmösiä ällötyksiäki sieltä löyty.


7vk

8vk

Mua harmittaa ihan hirveesti ettei mulla ollu kunnon kameraa sillon kun Bailey oli pentu. Löytyy vaan muutama säälittävä kännykkäkuva. Blakesta taas on kuvia ihan tarpeeks.

Vois itekkin vähän kaivella pentusaastetta esiin..

Tää kuva on täällä ollu varmaan sata kertaa, kun on ainoa hyvälaatuinen kuva Baileystä pentuna

Äääh, ei mitään pentukuvia saa tänne laittaa Vaikka toi yks keskenkasvuinen kakara on kyllä poistanut mun kroonisen pentukuumeen aika tehokkaasti. Mutta eiköhän se taas jossain vaiheessa tuu esiin sekin.

Muokkaan vielä kun tuli yks kysymys mieleen. Aapohan vahtii jollain tavalla eli haukkuu välillä äänille mitä kuuluu rappukäytävästä. Miten ton sais kitkettyä pois? Ei siis jokaiselle äänelle hauku, mutta lähes päivittäin kuitenkin vähintään sen kerran käy haukkumassa ovella tai eteisessä. Ja tekee sen yleensä niin etten itse edes tajua että rapusta kuuluu ääniä kun saatan olla itse muualla asunnossa etten niitä kuule samalla tavalla kuin koirat. Eli en ehdi ennakoimaankan noita tilanteita aina koska en todellakaan istu eteisessä kuuntelemassa milloin joku naapuri liikkuu rapussa. Taavihan ei oo koskaan kommentoinut rapun äänille mitenkään, joten ei oo kokemusta tollaisesta että miten sen opettaa pois siitä ettei jokaiselle rapsahdukselle tarvii haukkua. Toisen naapurin ovi on ihan meidän oven vieressä ja melkein joka kerta kun se naapuri kulkee rapussa on Aapo haukkumassa ovella. Sinänsä siitä ei oo haittaa kun haukkuu kerran pari, korkeintaan muutaman kerran ja tulee pois kun käsken, mutta haluaisin että se ei kommentoi rapun ääniä koska ei oo tarvetta sellaiseen. Miten tollaista lähtee työstämään vai annanko vaan haukkua? Komentaminen ei auta kun se alkaa haukkumaan, tulee kyllä pois eteisestä kun käsken, mutta saattaa hetken päästä mennä uudelleen kuulostelemaan ja puhisemaan eteiseen.

Blakehan on kans tosi kova vahtimaan ääniä, eikä niihin ehdi heti väliin. Mulla on ollu ihan suihkepullo käytössä, ja jos koira on haukahtanu/lähteny ovelle haukkumaan niin oon vaan marssinu perässä ja antanu vettä naamalle. Oon pienimmästäkin vahtituhahtamisesta antanu suihkauksen. Vaikka yleensä sanotaan että se seuraamus pitäis tulla samalla sekunnilla, niin ei oo haitannu yhtään että tulee hetken myöhässä, hyvin on menny silti viesti perille ja vahtihaukkuminen vähentyny hirveesti. Kaverille just annoin saman neuvon, ja niillä on kuulemma nopeesti tullu myös edistystä.

^Okei, pitääpä kokeilla ja pitää suihkepulloa hollilla. Mua vaan ärsyttää toi Aapon vahtihaukkuminen vaikkei se sitä mitenkään paljon edes tee. Mutta vois olla tekemättä kokonaan.
Ja kun mä saan aina itekin kauheen slaagin kun toi yks haukahtaa yhtäkkiä. Saatan olla esim. kattomassa tv:tä ja yhtäkkiä tyyppi räkyttää, meinaan aina pudota tuolilta

Mulla ihan sama. Asutaan kuitenkin omakotitalossa niin ei sillä oo niin väliä, mutta kun meinaa ite aina saada sydänkohtauksen kun ihan yhtäkkiä toinen rupee haukkumaan. Mutta joo, suosittelen kokeilemaan. Tietty, jos on niin kuin Bailey, niin suihkepullo ei toimi.. Se kun toimii palkkana, koska vesi on parasta.

No, mä kokeilen silti, tosin meilläkin se suihkaus tulee sit myöhässä koska en ehdi paikalle just silloin kun koira haukkuu, toivottavasti tuo lahopää silti ymmärtää yskän eikä käsitä sitä niin että rankaisen sitä hiljenemisestä. Eilenkin komensin sen pois eteisestä niin tuli tapittamaan mua silmiin kun oli ensin käynyt haukkumassa eteisessä naapurioven äänille. On toi paljon nyt jo vähentynyt, Aapo saattaa kuunnella ääniä pää ylhäällä, kattoo mua ja Taavia reagoidaanko me ja sit ei lähdekään haukkumaan, aiemmin se lähti joka tapauksessa. Nyt enää reagoi ihan meidän kerroksen äänille, ennen saattoi rynnätä haukkumaan jopa postille. Taavi menee tyhmänä välillä mukaan tohon hommaan, koira joka ei ole koskaan haukkunut rapun äänille, yks päivä meni haukahtamaan Aapon kanssa eteiseen vaikkei yleensä sellaista tee. Se onneksi jäi yhteen haukahdukseen ja tuli sen jälkeen pois vaikka Aapo jäi vielä eteiseen.

Mun toinen naapuri on vähän erikoinen eli pelkään vaan sitä että se alkaa suurentelemaan asiaa ja kertomaan eteenpäin että täällä koirat haukkuu jatkuvasti. Vaikka nyt kun oon ollu lomalla ja suurimmaksi osaksi kotosalla niin todistettavasti Aapo käy ehkä sen kerran päivässä haukkumassa muutaman kerran ja se on siinä. Mua on vaan aina ärsyttänyt meidän rapun ekan kerroksen iso koira joka kommentoi aina kun rapussa kulkee joku, en halua omasta koirastani sellaista.

Toivottavasti auttaa teilläkin! Ite en ees koskaan ajatellu että vois yhdistää sen siihen että johtuis hiljenemisestä, Blake kuitenkin tasan tietää että haukkua ei saa. Komennan aina heti kun alkaa haukkumaan ja lähen marssimaan sen luo vihasena, niin takuulla tietää mistä se suihkaus johtuu. Tyyppi kyllä ihan hyvin tiedostaa tekevänsä väärin, mutta mun kiellot ei riitä kun rupee just komentamaan takas. Suihkaus taas on niin epämiellyttävä, että se ei enää juokse tonne ovelle kun tietää että siellä tulee suihkaus.

^Mä voisin niin kuvitella, että Aapo tykkääkin siitä vesisuihkusta En oo vielä päässyt kokeilemaan, mutta kerron heti kun kokeilen että miten se suhtautuu. Taaville ainakin toimis hyvin rangaistuksena koska se inhoaa vettä ja kastumista.

Aapo on ollut ehkä hitusen rauhallisempi lenkeillä eilen ja tänään mitä yleensä, alkaa vissiin jo leikkaus vaikuttaa pikkuhiljaa siihenkin ettei tartte joka hajun perässä vouhkata ja vetää. Aamulenkilläkin se käveli samalla tavalla kuin joskus pentuna, alle vuotiaana kun ei kiskonut hihnassa ikinä, löyntysteli vieressä tai takana. Hajut on sekoittaneet sen pään ja viime ajathan lenkit on olleet yhtä kiskomista ja yleensä vielä sivusuuntaan johonkin nurmikolle tai puskiin haistelemaan. nyt jos se haisteleekin niin se haistelee hetken ja jatkaa sen jälkeen itse matkaa, ennen se piti kaksin käsin vetää hajuista irti ja siltikin tarras kiinni kaikilla neljällä tassullaan ja lupsutti jotain hajulänttiä viikon. Ihanaa jos oikeesti nyt meidän lenkitkin normalisoituu eikä koko ajan tartte kirota ja olla pinna kireenä kun toinen kiskoo johonkin hajun perään ja kun sieltä saa irti niin kiskoo seuraavan hajun perään eikä kuule eikä näe mitään. Toihan oli pentuna niin helppo kun ei koskaan tosiaan vetänyt hihnassa toisin kuin Taavi joka hinas aina hihna suorana kauheella kiireellä eteenpäin nuorempana. Ja tekee sitä vieläkin välillä.

Ehkä mulla on toivoa käyttää noita enemmän yhdessäkin ulkona jos Aapon kanssa lenkit helpottuu, ei tartte venyä omien käsien kanssa joka ilman suuntaan kahden koiran kanssa kun kumpikin on hajujen perään.

Zivalla vesipullo ei aiheuta kuin kierrosten nousua, sen verran kivaa se vesi on...

Täällä oli tänään 1v synttärit ja pitihän se kakku "leipoa". Kakun kohtalosta voisi kertoa "tuhottu sekunneissa" sarjassa.:)