Koirat.com

^Onnea synttärisankarille! Ihan sivumennen, mulla oli samanlainen matto! Mut sitten tuli Blake ja matto sai kyytiä..

Siis Baileylle kans oikeesti toi suihkepullo kävis varmaan palkkana. Sen verran paljon se siitä tykkää. Aina jos Blakelle oon sitä käyttäny korjaamaan käytöstä, niin Bailey on innoissaan perässä et mulle kans mulle kans!!

^Voin kuvitella Mä en oo vieläkään päässyt testaamaan suihkepullon tehoa kun tuo kakara ei oo tänään sit tietenkään haukkunut ollenkaan.
Mun äiti muuten kertoi että kun se oli ollut yks päivä koirien kanssa kun olin itse iltavuorossa, oli katsellut tv:tä niin ettei huoneessa ollut valoja ja tv:n kuva oli heijastanut ikkunaan niin tuo meidän fiksu Aapo oli mennyt ikkunaan räkyttämään raivoissaan sille tv:n heijastukselle Oisin niin halunnut sen nähdä, oisin kuollut varmaan nauruun! Äiti sanoi että oli vaikee komentaa haukkuvaa Aapoa kun itteensä nauratti niin paljon ettei ollut kovin tosissaan sen komentamisen kanssa.

Aapohan seuraa muutenkin kauheen tarkasti telkkaria, välillä käy ihan läheltä kattomassa mitä siellä on ja tutkii sen liikkuvan kuvan. Pentuna se meni joskus tv:n taakse kattomaan että missä ne tyypit on kun heiluu telkkarissa mutta missään ei silti oo ketään
Taaviahan ei oo koskaan telkkari kiinnostanut yhtään, ei se tajua vaikka sille näyttäis että katopas tonne, ekä sitä kiinnosta edes tv:ssä haukkuvat koirat tms. Aapo taas alkaa itse aina haukkumaan jos telkkarissa haukkuu koira, sekin mua ärsyttää.

Täällähän oli kurjia uutisia Norpasta, ikävä kuulla tuommoista. :/ Toivottavasti pikkuinen saisi elää vaikka sitä onnellista kotikoiran elämää jalkojensa puolesta!
Mullahan mummukoira on kuvattu lonkistaan tuloksella D/D, mutta on pysynyt oireettomana ja elänyt täyttä koiran elämää. Mutta aina se ajatus kummitteli takaraivossa että mitä jos ja aina sitä vahti erityisen tarkasti kuitenkin.

Me ollaan taas vietetty hiljaiseloa ja elelty täällä metsän keskellä ihan holtittomasti. Hihnaa ei vieläkään olla nähty kuin naulakossa odottelemassa ja nähdään lenkeillä enemmän hirviä kuin ihmisiä. Mutta mikäs tämän mukavampaa! Pitäisi saada vaan aikaiseksi lähteä tuonne kylälle katsastamaan kuinka Pirkko vielä muistaa käytöstavat ihmistenilmoilla.

Tältä täällä näytetään tällä hetkellä, ikää on 11 kuukautta.

Beaglen poikanen on kovin huolissaan kaverista, joka käyttäytyy hassusti ja nukkuu ihan liikaa. Sterilointi nyt takana, saas nähdä kuinka tuo haava paranee. Toivottavasti hyvin :) Nyt se raukka on sen verran virkistynyt, että pyrkii sohvalle ja sängylle (hyppiähän ei sais 2 viikkoon...) ja vaeltelee vähän levottomana paikasta toiseen. Onneksi on tuo tötterö päässä. Piti sitä varten käydä ostamassa Rellalle uusi hieno joulunpunainen niitein koristeltu panta. ;) ja uuden nahkahihnankin se sai, kun Julle tuhosi edellisen. Ja beaglen poikasella on siksi hihna, että se ei malta jättää tuota kaveria rauhaan ollenkaan, niin piti köyttää se jalkaan kiinni.

Punnitsin Rellan eläinlääkärillä, tietenki, ja se painoi enää 28,4kg. :D Wuhuu. 3 viikkoa sitten, kun hain sen vanhemmilta pois, paino oli 31,5kg. Rellan ihannepaino on noin 26-27kg, tuommonen kevytrakenteisempi labbistyttö kun on.

^Tsemppiä potilaalle, toivottavasti toipuminen sujuu yhtä hyvin kuin meillä, vaikka isompi leikkaushan tuo narttujen sterilointi on.

Aapon kanssa meni kaikki hyvin ton kastroinnin suhteen, ei tarvittu kauluria kertaakaan, kuonokopan kanssa nukkui kaks ekaa yötä, sen jälkeen ei sitäkään ja en nähnyt kertaakaan nuolevan itse haavaa vaan lähinnä vehjettään mistä oli karvat ajeltu. Ja seuraava päivä leikkauksesta oli se pahin, sen jälkeen ollaan periaatteessa eletty normaalia elämää, alussa vähän lyhyempiä lenkkejä, mutta aika pian jouduin jo normaaliin lenkkiinkin palaamaan kun tolla alkoi olemaan virtaa niin paljon. Lenkkejä ei tosin kielletty, ohjeessa sanottiin vaan ettei saa riehua ekaan viikkoon vaan remmissä lenkkeilyä. Nyt leikkauksesta on se puoltoista viikkoa ja kohta kai ton vois päästää jo rallattelemaankin, alkaa olemaan vähän energiaa varastossa. Onhan se Taavin kanssa kotona saanut painia, mutta ulkona en oo antanut kenenkään kanssa vielä rallatella kunnolla. Tänään mietin että eiköhän me voida jo palata normaaliin elämään, tikitkin on itsestään sulavat eli ei luulis enää olevan mitään vaaraa mistään haavan repeämisestä. Itse hava on siisti, ja kaikki on kaikinpuolin hyvin.

Lunalla vaan ihmeelliset oireet jatkuvat, nyt sillä on alkanut lähteä karvatuppoja irti. Ja siis voin sanoa että 7,5 vuoden kokemuksella jo tiedän mikä on normaalia ja mikä ei. Sillä näkyy kyljessä sellaisia vaaleampia karvatuppoja ja kun sen nykääsee irti niin mukana tulee kuivunutta "verta" tai jotain sen tyylistä eritettä. Kuivunutta sellaista siis. Eli karvantyvissä tällainen outo kuivunut eritemöykky. Ei raavi itseään eikä näytä koiraa vaivaavan mutta MITÄ ihmettä nyt taas!
Miksi sillä nyt kertyy nämä kaikki?? Onko sillä kuitenkin joku vakavampi juttu...

^Voi Lunaa! Onko siltä otettu kilpirauhaskokeet? Toisaalta jos ei muita siihen viittaavia oireita oo niin tuskin sitä on, moensti vaan kilpirauhasen vajaatoiminta voi oireilla karvan lähtemisenä. Hormonaaliset ongelmat on toinen mutta Luna on leikattu niin ei voi oikein kyse olla siitäkään. Voisko sille olla tullu allergiaa/atopiaa? Taitaa sekin olla mahdotonta jos ei oo aiemmin kutissut mitenkään.. Taavillahan nuo karva-ongelmat ei oo harvinaisia kun on atooppinen koira, mutta ei silläkään noin oo koskaan karva lähtenyt, tuppoja kyllä joskus, mutta alla on ollut siisti ja ehjä iho.

Terveysjutuista tulikin mieleen kertoa Taavin kuulumisia. Se on nyt ollu älyttömän pirtee ja hyvävointinen ton kortisonin ansiosta. Ulkona sitä saa jopa hillitä kun välillä menee niin juoksujalkaa että itse en pysy perässä. Jopa märillä keleillä on lenkkeillyt mitä ei oo ennen tehnyt. Nyt mulla ei oo koko ajan ollut mielessä se että pitääkö se päästää pois vai ei, omakin mieli on ollut parempi kun se on voinut niin hyvin. Näköjään sen elämänlaadun parantamiseen oli niinkin yksinkertainen keino kuin kortisonikuuri, pitkä sellainen. Pitää tosin lääkärin kanssa neuvotella miten kauan sitä voi jatkaa, täällähän ei oo lunta vielä maassa eikä pakkasiakaan ja Taavi kutisee niin kauan kunnes kunnon talvi tulee.
Selvästi myös tassuihin auttanut kortisoni, hieman verestävää pattia on ollut varpaiden väleissä mutta ei niin pahaa että antibioottia tarvis. Jostain luinkin että furunkuloosiin monesti saattaa kortisoni auttaa. Vaikka nyt on ollut todella märkä syksy ja talvi täällä meillä niin ton kortisonin jälkeen ei olla tarvittu yhtäkään antibioottikuuria. Normaalioloissa se ois ollut jatkuvalla antibiootilla. Taavi ei oo myöskään ontunut yhtään vaikka tassut on välillä olleet verestävät, ilmeisesti siis selvästi paremmat kuitenkin koska liikkuu mielellään eikä onnu.

Anteeksi, että kuokin dallujen puolelta, mutta Lunan kannattaa varmaan käydä eläinlääkärissä ottamassa verikokeet jos tuo karvan irtoaminen jatkuu.. En halua pelotella, mutta jo edesmennyt lapinkoiramme alkoi oireilla maksa-/sisäelinongelmia ensin vain sillä, että karvaa irtosi hirveitä määriä ja iho oli vereslihalla. Toivottavasti ei olisi mitään tällaista kuitenkaan, tsemppiä!

Täällä kans tapahtunut yllättävä muutos. Bailey, jonka korvat ei oo töhnänny koskaan mitenkään ja on aina syönyt samaa ruokaa, mikään ei oo muuttunut, niin eilen alkoi kunnolla uikuttaa korviaan. Oikeen ulisi kivusta, ja Bailey ei helposti ulise. Katottiin korviin niin ihan tulipunaset ja täynnä mömmöä. Rupesin siinä sitten miettimään tarkemmin, niin onhan tolla korvat "litissy" jo pidemmän aikaa niin kuin ne ois märät, mut ei oo koskaan mitään näkynyt. Samoin turkin kiilto kadonnu kokonaan. Kokeillaan nyt mennä viljattomalla ja katotaan auttaako, jos ei, niin katotaan myöhemmin sitten seuraavaa vaihtoehtoa.

Putsattiin korvat kunnolla eilen ja ruoan laitoin samana päivänä jo vaihtoon, niin tänään ei oo enää onneks punottanu korvat yhtään. Saa nyt nähdä sitten.

^Meillä ainakin Aapolla joka ei ikinä oireile korviaan, niin vaikuttaa ruoka noihin korviin. Parista ruuasta sai sellaista kahvinpurumaista töhnää korviin ja rapsutteli korviaan koko ajan. Kun vaihdoin toiseen ruokaan niin korvat on pysyneet puhtaana ja töhnättömänä. Taavilla taas ei enää vaikuta edes ruoka, sillä on niin kroonistunut hiiva korvissa, välillä myös bakteereita että pitää vaan hoitaa antibioottitipoilla aina kun iskee päälle, sillä ei auta edes pelkkä puhdistaminen enää. Allergiaa sekin kai.

Mun äiti tossa joku aika sitten sanoi että voiko olla mahdollista että Aapo on ollut terve, mähän olin ihan varma että saan toisenkin sairaan koiran. Onneks ainakin tähän mennessä ollaan sen kanssa rahoitettu eläinlääkäreitä huomattavasti vähemmän kuin Taavin kanssa tossa iässä. Aapolla ei oo ollu kuin yks silmätulehdus, pikkupentuna pissatulehdus ja sit yks puremahaava mihin on haettu antibiootit, ei vissiin muuta. Taavin sairasushistoria tossa iässä oli jo monen sivun mittainen

Juu siis toki eläinlääkärille olisi tarkoitus mennä mutta tässä pitkät pyhät niin ajattelin vain varmuudeksi kysästä jos jollain ollut samanlaisia oireita.

Karvatupot on todella pieniä eli ei ole läheskään sellaisia mitä läähtee esim. karvanlähtöaikohin vaan ihan korkeintaan puolensentin paksuisia tuppoja ja kun sen vetää irti on siinä kuivunutta eritettä päässä... Ei kutise kylläkään että vaikea tässä vaiheessa mihinkään allergiaan uskoa...
Sikaripunkki itselläni tuli mieleen mutta käsittääkseni siinäkin tulee ihan karvaton kohta ja se siitä ja kutisee myöskin. Lunalla ei ole yhtään karvatonta kohtaa vieläkään vaikka tuppoja näkyy mielestäni koko ajan vaan enemmän. Vapaana metsässä juoksee kyllä ihan normaaliin tapaan mutta hengästyy edelleen nopeasti ja juoksuhepulin jälkeen oikein sillein "haukkoo" henkeään. Pitäisi varmaan tänään hakea se resepti tosta lähiapteeksita sitä hengitystä avaavaa lääkettä...

On tääkin outoa... ja noi keuhko-oireetkin on olleet tuolla jo pitkään(todistetusti näin tosiaan yhdeltä videolta jossa yskii noin jo 2011) mutta pahentuneet pennun myötä kun on joutunut päivittäin kunnon aerobiseen hökytykseen monta kertaa. Ei sillä että Velmua syytän, vaan kiitän josko nyt saisi sille oikeaa hoitoa...

^Jos sillä on vaan astma.. Taavillahan lähtee tosiaan ajoittain tollaisia pieniä karvatuppoja ihan yhtäkkiä, silloin joku aika sit kirjoitinkin tänne kun otsasta vaan lähti pieni puolen sentin levyinen tuppo, sen alla iho oli siisti eikä mitenkään ärtynyt. Aiemminkin näitä on lähtenyt joskus ihan yhtäkkiä, mutta karvat on kasvaneet takaisin. Tuohon otsaankin vissiin kasvoi kun en sitä reikää enää löydä, pitkään se näkyi kyllä mutta enää ei. Eläinlääkärille siitä puhuin viimeksi kun oltiin, se sanoi että tuskin on mitään vakavaa kun kerran iho ei oo mitenkään ärtynyt sieltä alta, katsoi sitä otsan reikää ja tuumas vaan että jos ei nyt ala tiputtamaan ihan työkseen karvaa tolleen niin on normaalia. Eipä tuo sen jälkeen oo tiputellut, tai en oo ainakaan huomannut. Toi on tosiaan erilaista Taavillakin kun esim. perus karvanlähtö, silloinkin lähtee tuppoina mutta ei noin ihosta suoraan miten nää on lähteneet. Ne karvanlähtötupot on jo valmiiksi irti ja nousseet ihosta irti kun taas nää omituiset lähtemiset vaan lähtee yhtäkkiä. Viimeks huomasin vaan että mikä sillä törröttää otsassa ja nyppäsin kiinni ja tuppo jäi käteen. Outoa. Kerran siltä lähti takajalasta sellainen sormen paksuinen tuppo karvaa ja siihenkin jäi reikä, mutta kasvoi sekin umpeen.

Joo, eiköhän toi Baileyn korvien töhnääminen johdu ruoasta. Hassua vaan, että iskee ihan yhtäkkiä kun on kuitenkin koko ikänsä samaa syönyt. Baileyllä oli ne korvat siis ihan hirveässä kunnossa, niin punaset että teki ihan pahaa kattoa. Ja se töhnä oli kyllä niin punasta että varmaan verta joukossa kun iho rikki. Ja tää kaikki käynyt ihan parin päivän sisällä, kun katon sen korvat kuitenkin säännöllisesti eikä oo koskaan aiemmin mitään ollut. Putsaamisen ja ruoan vaihdon jälkeen ei oo enää punottanu niin, vähän vielä töhnää mut sekin kyllä vähenemään päin. En nyt ainakaan tässä vaiheessa oo lääkäriin viemässä, kun näyttää jo paljon paremmalta ja ehkä se vaan johtu tosta ruoasta, vaikka olikin tosi pahan näköset.

^En mäkään Aapoa lääkäriin vienyt kun selvästi ruuan vaihto ja putsaus auttoi. Ja sen jälkeen on aina ollu puhtaat korvat eikä niiden kanssa ongelmia. Taavillahan on taas hiivakorvakierre ollut pikkupennusta asti vaikka ruokaakin on vaihdettu sata kertaa, eli ei vaikutusta silläkään.

Mietin tuossa että vaihdoin Lunakin ruuan Acanaan kun Velmu tuli koska Velmun kasvattaja syötti sitä. Mutta taas Acanan pitäisi olla yksi niistä vähiten allergisoivista ruuista... No mutta jotenkin epäilen tota ruokaa kuitenkaan syyksi. Ollaan me ruokaa vaihdettu ennenkin eikä MISTÄÄN, edes marketin ruuasta, ole tullut mitään tuolaista oiretta. LÄhinnä ollut silmien rähmimistä, älytöntä kakan määrää tai turkin kiillottomuutta.

Nyt kun täällä vihdoin lunta ja Luna piehtaroi lumessa tänään lenkillä niin kun nousi ja ravisti niin sillä oli valehtelematta 20-30 sellaista pienen pientä irronnutta karvatuppoa turkissaan. Harjattiin varovaisesti niin hilseili ja toisaalta harja oli täynnä niitä kuivuneita karvatupen juttuja... Ja äsken nyppäsin siltä korvalehdestä myös yhden. Se on siis koko kropassa... vitsi että on pitkät nää pyhät nyt kun ei pääse edes lekuriin soittamaan että mikä vois olla, kun mikään hätätapaus ei kuitenkaan ole.

^Voivoi, toivottavasti ei oo mitään vakavaa vaan joku helposti hoidettava juttu.

Rellalla (ja meidän tipsutytöllä, Riitulla) oli silloin kesällä tuota, että karvaa irtosi tuppoina. Syynä oli loppujen lopuksi ihan vaan kirput. Rellalla oli keuhkotulehdus pari vuotta sitten näihin aikoihin ja sen jälkeen sen hengitys on alkanut vinkumaan aina, jos se juoksee tosi paljon ja etenkin kylmällä ilmalla. Varmaan sillä on siellä keuhkoissa jotain.

Hyvin on lähtenyt paranemaan Relppis leikkauksesta. Haava on siisti ja virtaa piisaa.... Ei tuota saa kyllä pysymään ryntäilemättä... Kipulääkkeitä eläinlääkäriltä saatiin aika reilu määrä varsinkin siihen nähden, että tuo ei selvästikään vaikuta edes yhtään kipeältä. Niin kipuherkkä tuo kuitenkin on, että jos sillä on korvat kipeät tai jotain ihovaivaa, niin se menee pitkin seiniä heti ja nyt ei yhtään mitään. Vaikka hyvähän se näin on. Olen pitänyt sillä tuota pönttöä päässä, ettei se vaan pääse nuolemaan haavaa. En missään nimessä halua sille mitään tulehdusta ja sen suhteen olen kyllä ihan äärimmäisen huolellinen.

Luna kun ei kutise milläänlailla niin kirppuihinkin on vaikea uskoa

Täällä kaksi uutta savolaista liittyy keskuuteenne
Mamma potee kovaa pentukuumeilua...josko vaikka joulun jälkeen saisimma helepotusta

Tervetuloa palstalle emmimaria! Meidän koira onkin saanut vaikutteita nimeensä sinun koirasi virallisesta nimestä!