Koirat.com

Meillä jätkät saa kaksi kertaa päivässä ruoan. Kide nyt söisi vaikka miten monta kertaa päivässä, ja välillä syökin ihan oma-aloitteisesti jotain (kuten tänään murtautui keittiöön mun ollessa kaupassa ja söi kaksi puolikasta patonkia, jotka oli melko korkealla tasolla ja lähes seinän vieressä... Ohmu saattoi toki auttaa syömisessä). Ohmu taas on ollut tähän asti melko nirsopeba, ja on yhä joskus sitä. Sen takia tuo kaksi kertaa, ettei tarvitse kamalan isoa annosta kerralla antaa. Ja hyvin on nyt ruoka maistunut, tosin ei se oikein missään näy.

Ohmun lonkat ja kyynärät kuvattiin n. 1v 3kk iässä, silmät ja polvet tarkattiin muutama kuukausi tämän jälkeen. Kideä en ole vielä vienyt tarkkeihin ja ajattelin odottaa kyynärien ja lonkkien kanssa ainakin varmaan jonnekin talveen. Silmiä ja polvia katson jossain välissä, voisi siinä samalla viedä sitten Ohmun uuteen silmätarkkiin.

Minni ilmaisee kyllä aina hyvin selvästi, kun ei oikein tiedä miten suhtautua johonkin asiaan. Niskakarvat pystyssä ihmetteli eilenkin, kun meidän puoliksi oma collievaavi kävi näyttäytymässä. En uskaltanut vielä sen enempää antaa tehdä tuttavuutta, kunhan moikkasivat. Minni oli kyllä irti, mutta panta ja hihna kiinni ihan siitä syystä, että ei ala liikaa riehumaan vauvan kanssa. Ajateltiin mennä paremmin tutustumaan vanhempieni luokse, kunhan Tytti ensin kotiutuu sinne.

Parin viikon päästä alkaa arkitottelevaisuuskurssi. Viimeinkin siis saatiin paikka jollekin kurssille, kyllä ne ovatkin kiven alla täällä. Ihan innoissani olen ollut asiasta, saa edes jotain vinkkiä ja ulkopuolisen näkemystä siitä, miten tuon koiran kanssa kannattaa jatkaa eteenpäin. Ehkä vielä jonain päivänä sittenkin päästään jopa edistymään. Uusi panta pitäisi ostaa, mutta en osaa päättää, hommaisinko puolikuristavan vaiko tavallisen. Kumpikohan olisi mielestänne parempi "koulupanta" porkkikselle?

Tällaista oli meno eilettäin. Nää kaks lappalaiskoiraa tapasi toisensa ekaa kertaa. Nooh, lappalaismeiningillä mentiin siis.
Ja siis nää kaks ei oikeasti tapelleet, vaan yks kuvaushetken missannut koira kävi tämän todella upean lapinkoiraherran kimppuun. Siis tuo karvamäärä on jotain aivan käsittämätöntä! Poro ja lappari olivat oikeasti melko saman kokoiset, mut tuo karva vaan hämää tosi paljon.


Meillä on toiminut puolikurkkari kaikkein parhaiten koirakoulussa. Kaveri on käyttänyt kuonopantaakin, mut se ei meidän poitsulle käy kun se tekee niin epämukavan olon.

Minä kaytän pennulle pannoista ennemmin solkipantaa, kun sitä voi pennun kasvaessa isontaa isompiin reikiin. Puolikurkkari on ns. "yhdenkoon" panta ja pentu kasvaa siitä nopeasti seuraavaan kokoon. Nuorille aikuisille mulla sitten on muutama aikuiskokoa pienempi puolikurra ja aikuisille käytän pannoista pelkästään puolikurraa. Erillisiä reenipantoja mulla ei periaatteessa ole, koska en näe siihen mitään tarvetta.

^ Puolikurkkareita on myös reilummalla säätövaralla. Meillä nimittäin on just semmonen panta. Oli siis ihan pentuajalla jo käytössä ja sopii edelleen aikuiselle koiralle (paitsi leveyttä saisi olla toki enemmän aikuiselle koiralle, mistä syystä hylkäsin pannan käytön)

^Joo, ihan totta jos hommaa säädettävän puolikurran. Itse en ole noita ikinä kokeillut, joten en osaa sanoa kuinka hyvin se säätö sitten pysyy löystymättä. Minä käytän aina kiinteäkokoisia puolikurria.

Meilläkin oli pentuaikana solkipanta ja samoin tuonne collievaaville.

Koulutukseen ollaan nyt menossa siis Minnin kanssa ja sille on uusi panta mietinnässä. Minni täyttää ensi kuussa jo kaksi vuotta, joten sen kaula tuskin enää kasvaa eli sille ei säätövaraa tarvitse.

^Mulla ei itellä tosiaan reeneihin ole sen kummemmin eripantoja vaan samoja pantoja voin käyttää ihan lenkilläkin jne. Harrastamisen suhteen lähinnä tulis mieleen, että agissa puolikurkkari on näppärä kun koiralta pitää ottaa panta kokonaan pois radalle mennessä. Ja sitten jos pk-tottiksen kanssa haluaa hifistellä, niin voihan sillä koiralla pitää ketjua, kun kokeessa pitää olla ketju kaulassa. Eipä noin muuten harrastamisella sillä pannalla ole merkitystä.

Meillä oli käytössä sellainen "noutajahihna" eli erillistä pantaa ei ole ollut ollenkaan. Tai on tuolla valjaita ja pantojakin, mutta niitä on käytetty vähemmän lähinnä juoksutusnarun ja koirajuoksuvyön kanssa olen noita pitänyt. Remmiä minulla ei ole ollut varmaan vuoteen, kun nahkahihna alkoi kastuttuaan haista. Ostin nyt puolikuristavan ja heijastavan kangashihnan ja ne tuntuvat ihan kivoilta. Miehet käyttävät edelleen mieluummin noutajahihnaa, kun se on niin helppa pujottaa kaulaan.

Minnillä oli eilen oikein mukavaa vappumenoa, kun sai taas pihassa peuhata oikein sydämenkyllyydestä lasten kanssa. Olen pihassakin toistaiseksi pitänyt tuota juoksuliinaa ihan varalla, kun meillä ei ole aitaa ja pelkään, että säntäilee ohikulkijoiden (tai vaikka lintujen)perään. Eilen kuitenkin tuossa ajeli mm. pyöräilijöitä eikä osoittanut mitään aikomusta sännätä, seisoi vain häntää heilutellen nurmikolla, joten ehkäpä tuon uskaltaa jossain vaiheessa jättää kokonaan pois. Olisiko sitten aikuistumassa, kun luoksetulo ainakin omassa pihassa on viimein muutenkin tosi varman tuntuinen ja viime viikolla irti ollessa jopa metsässä tuli käskystä luokse, eikä sännännyt näköetäisyydellä kekkuloinutta metsokukkoa jahtaamaan.

Lapset ovat melkein yhtä hauskoja leikkikavereita kuin koirakaverit.


Nyt kun kehuin, niin seuraavaksi varmaan häipyy tunniksi omille teilleen huitelemaan.

Hauskan näköistä menoa.

Nyt kun muistelen, niin totta, meilläkin on ollut noutajahihna myös koirakouluillessa.
Tuo säädettävä puolikuristava on TopCanis-merkkinen, eikä ole löystynyt kovemmassakaan käytössä.
Minua vähän hävettää, miten mitättömästi ollaan tokoiltu tuon porkkiksen kanssa. Tietenkin olen vielä rankaissut itseäni katsomalla youtubesta pätkiä, missä porokoirat vetää niin hienosti kaikki liikkeet. Peruskäskyt menee, siinä kaikki, mitään kikkailuja ei olla juurikaan kokeiltu, kun tuota on hiukan hankalampi motivoida uusiin juttuihin ja silloin poitsun pentuaikana mulla oli kaikkea muuta häkräämiä pennun lisäksi, niin ei silloin ehditty kunnolla treenailla muuta kuin perusjuttuja vaan.

Mutta me ollaankin keskitytty enemmän nenän käyttöön ja sitä ollaan treenattu hakuilujen merkeissä. Ihan esinehakua ja myöskin ihan jäljestämällä toisia koiria. Siinä poitsu on aika hyväkin. Mutta tuo esinehakuilu menee vähän hakuammunnaksi välillä, kun se palkka on niiiiiiiin ihana, että pitää olla täpinöissä jo ennen palkkausta. Toiveissa olis myöskin aloitella "ID"-juttuja, eli hajutunnistusta.

Me vietettiin vappu villisti Levillä ja vappuaattona kivuttiinkin Kätkätunturille. Penni sekä "serkku"-aussi Minni nauttivat vielä lumisista maastoista täkyllä :)

Meillä vietettiin eilen kaksivuotissynttäreitä ja sankari söi koko kakun ihan itse tarjoamatta murustakaan kellekään. Kuvat ovat vähän huonoja, kun en huomannut laittaa huoneeseen valoja, jotta olisi saanut paremmin kuvattua.

Mietinnässä olis syyserkkareihin osallistuminen.
Kertokaa kokemuksia.
Mitä siellä tehdään?
Pitääkö näyttää koiran osaamista, esim tokoilun merkeissä?
Onko siellä koiranäyttely?

Millainen henki ylipäänsä tällaisissa lappalaiskoiratapahtumissa on? En oo koskaan osallistunut, joten siksi kyselen tyhmiä.

^Siis erkkarissa voi osallistua joko tokoon (on la) tai näyttelyyn (on su) tai olla osallistumatta mihinkään ja mennä vaan katselemaan koiria ja tapaamaan muita lappalaisihmisiä Ei se sen kummempi juttu ole, perus tokokoe johon osallistuu, jos haluaa osallistua tokokokeeseen. Ja näyttely, johon osallistuu myös jos haluaa. Ero muihin näyttelyihin on vaan siinä, että näyttelyssä on pelkästään lappalaiskoiria (slk, lpk ja rlk). Tokossa voi sen sijaan olla muitakin rotuja.
edit. siis erkkari sanahan tulee nimenomaan sanasta erikoisnäyttely. Tuolla erikoisnäyttelyn (eli rodun/rotuyhdistyksen oman näyttelyn) yhteydessä on vaan myös tottelevaisuuskoe, johon voi osallistua myös muun rotuiset.

^^Mä olen muutamassa erkkarissa käynyt, ja ehdottomasti syksylläkin ollaan menossa. Tavoitteena olisi päästä ensimmäistä kertaa ikinä tokoilemaan alo-luokkaan, mutta saa nyt nähdä ollaanko Ohmun kanssa kuosissa siihen mennessä.

Itse olen tykännyt kamalasti noista erkkareista, hyvä fiilis ja etenkin viime syksyn reissu oli aivan ihana. Aiemmin olen tehnyt vain päiväreissuja sunnuntain näyttelyyn, mutta syksyllä olin koko viikonlopun paikalla ja oli ihan mahtavaa. Ja itse olen tykännyt tosi paljon lappalaisporukan hengestä, olen saanut paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita tästä piiristä.

Jos koiraa ei ilmoita tokoon tai näyttelyyn, niin sitten siellä voi vain hengailla, ei tarvitse mitään tehdä. :)

Että sinne vain! Mulla harkinnassa lähinnä se, että ilmoitanko kummatkin pojat näyttelyyn, vaiko vain nuoremman. Vai otanko vielä vanhempienkin lpk:n mukaan sinne geimeihin. :D Jokatapauksessa erkkariin olen tulossa, muodostunut jo tavaksi, että siellä olen. :p

Pistetään tännekkin porokoirasta aksailemassa...

Eli putkeen!


Tikut!


Ja hyppy!


Me jäätiin nyt kesäksi tauolle ohjatuista treeneistä, joten kesällä reenaillaan vaan itsekseen/kimppatreeneillä.

Pistetään tännekkin porokoirasta aksailemassa...

Eli putkeen!


Tikut!


Ja hyppy!


Me jäätiin nyt kesäksi tauolle ohjatuista treeneistä, joten kesällä reenaillaan vaan itsekseen/kimppatreeneillä.

^ Onpas kaunis koira,vaikka vauhti onkin kuvassa päällä niin tuo ilme <3

Kai me sitten poitsun kanssa yritämme tulla sinne katselemaan ja ehkä näyttelyyn osallistumaan. Tai sitten vaan hengailemaan.

Tekisi kyllä mieli lähteä erkkariin kurkkimaan, kun on kumminkin siedettävällä etäisyydellä. Osallistumaanhan en pääse, kun ei ole papereita koiralla, mutta katselemaan voisi tulla. Jos vain saisin miehen houkuteltua reissuun, muuten ei kehtaa kun juuri seuraavalla viikolla olen menossa collikkaipanan kanssa Seinäjoelle.

Käytiin viikonloppuna sukuloimassa ja tuli mieleen tuo värien periytyminen. Lappalaisten osalta en ole sitä lainkaan miettinyt toisin kuin collieiden kohdalla. Taitaa näilläkin musta väri periytyä dominoivasti. Minnin äitihän on riistanvärinen ja kaikki sisarukset tuollaisia mustia tan-merkeillä.