Koirat.com

Meillä tuli tänään 2vkoa pennuille mittariin. Tänään on kaikilla silmät myös kokonaan auki, eilen vielä kurkisteltiin vasta. Kohta rupeavat näyttämään marsujen sijasta koiriltakin :)

Tässä vielä kuvasaasteeksi tummemman riistatytsän haukotus

^ Voi iiik miten suloinen!

Me ollaan käyty sosiaalistamassa pojua oikein kunnolla. Osallistuimme ison porukan metsäkävelyretkelle. Siellä pidettiin koirat irti ja saivat töhistä ihan keskenään. Ensi kerralla kyllä lähdemme taas mukaan, niin hyvää teki pojulle. Ei enää saman päivän iltana vöyhkännyt ja hösynnyt, kun näki toisen koiran.
Hampaita poju pudottelee oikein sarjana, mutta edelleen kulmurit näyttäisivät olevan tukevasti kiinni.

^^Voi rakkaus, tuota pentua! Kumman tytön meinaat sijoittaa?
Mä voisin ottaa tommosen, Marko vois taas olla toista mieltä...Pitänee yrittää pehmittää sitä siihen kunnes Penni putkauttelis tommosia..

^En vielä tiedä. Katselen sitten aikanaan kun rupeavat olemaan lähempänä luovutusikää. Eipä noista nyt vielä mitään muuta näe kuin värin.

Mun tekis ite mieli jättää toinen pojista itselle kotiin, vaan ei vielä vaan ole oikeen aika harrastaa kunnolla kolmannen kanssa, kun pojatkin on vielä aktiiviharrastusiässä. Pari vuotta pitäis munkin vielä malttaa. Toivottavasti jäpikätkin löytää oman kodin ettei mun "tarvi" jättää tänne :D

Helou!

Mitäs muille porokoirallisille kuuluu? Sarahian koirat on nyt lähdössä maailmalle. Kiitos hyvästä blogista ja hyvistä videoista tubessa!
Minua niin inspiroi hankkia meille toinen porokoira. Olen niiin syvällä porokoiramaailmassa tällä hetkellä.
Tällä viikolla meillä on ensimmäinen pentukoulu. Tavallisessa koirakoulussakin ollaan jo pariin otteeseen käyty, hyvällä menestyksellä, vaikka siellä itse tapaamishetkellä pojussa onkin pitelemistä, mutta hyvät matkaeväät ollaan saatu kotiinviemisiksi (siis koulutusasioissa).

Tuolla koirakoulussa ohjaajat kyselevät, onko mahdollista saada porokoira hiljaiseksi!!! Miten tulee menetellä, että saisin pojun edes vähän hiljaisemmaksi? Se on yhtä räksytystä joka suuntaan. Silloin kun saan pojun keskittymään vain minuun, on hiljaista, mutta heti kun kontakti herpaantuu, alkaa se kova räksyttäminen. Noilla ohjaajilla on lähinnä sakemanneja itsellä ja hyvin vähän kokemusta porokoirista, niin en oikein heiltäkään saa mitään irti.
Tuumasivat vaan, että taitaa poju olla haastava koira. heh.
Siinä mielessä jännä juttu, että poju on kotona hyvinkin hiljainen, samoin autossa ei inahdakaan, ellei ole toinen koirakamu auton sisällä mukana.

Hyvää kevättä kaikille! Toivottavasti saisin jostain hyviä vinkkejä tuohon haukkuherkkyyteen!

^Kiitos :) Joo, kohtapuoliin täältä lähtee pennut maailmalle. Viikon nyt näillä näkymin kuitenkin vielä kaikki täällä. Vauhtia ja virtaa alkaa kakaroilla olla jo melkoisesti! Vajaan parin vkon päästä mennään laittamaan sitten uusia porokoiran alkuja alulle, toivottavasti tärppää :) Niistä tulee kotareille tässä jokusen päivän päästä varmaan enempi infoa. Ne eivät tosin synny täällä minun luonani.

Hirveän hankala kirjoittaen koittaa antaa vinkkejä, näyttämällä olisi niin paljon helpompi, mutta et tainnut asua täälläpäin suomea? :)
Ensinnäkin, jos koiralle on häiriötä liikaa, niin vaatimukset pitää olla todella alhaalla. Eli ensin keskitytään vaan siihen, että koira ylipäätään keskittyy sinuun. Sen ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin huomioida sinut. Pikkuhiljaa kontaktia, sitten jotain hyvin helppoa, mutta kannattaa edetä hitaasti, sillä pentukoira ei myöskään jaksa kauaa, ja jos pentu väsyy niin se ei jaksa enää keskittyä sinuun.

Itse kun pentujen kanssa menen hallille ensimmäisiä kertoja istumme vaan alkuun reunalla ja syötän nameja pennulle. Alkuun en edes vaadi sitä kontaktia (vaikka olen sen jo etukäteen kotona opettanut) vaan annan pennun hamuta nameja kädestä. Kun keskittyminen hetken päästä riittää, alan vaatia kontaktia ja palkkaan siitä. Kun pentu ottaa jatkuvasti kontaktia, eikä enää huomio muuta, lähden reunalta liikkeelle pentu hihnassa. Palkkaan pentua tiiviillä tahdilla kun se katsoo minua ja keskittyy minuun. Jos pentu katsoo muualle, lähden peruuttamallakävelemään vastakkaiseen suuntaan, niin että hihna vetää pennun mukaani. Heti kun pentu taas katsoo minuun palkkaan. Alussa teemme lähinnä tuota "kontaktikävelyä", eli käveleskelemme ja opettelemme, että kaikki kiva on kokoajan minussa ja kun keskittyy muualle hihna kiristyy ja minä lähden toiseen suuntaan. Heti kun keskitytään taas minuun, on kiva olla ja saa palkkaa.

Meiän porolla menee hyvin ja lujaa. Aksassa ollaan edetty valmennusryhmään (ja meillähän menee jo vihdoin kepit irti, ohjureitten kans toki ollaan vasta kokeiltu). Kontakteilla Penni menee niin hienosti, että mä voin vaikka stepata ja neiti vaan töpöttää etujalat maassa. Odottelukin Penniltä on aina sujunut hyvin, neiti oottaa vuoroaan sievästi hiljaa pötkötellen. Kesäksihän meille tulee ohjattuihin treeneihin tauko, joten kesäkaudeksi meillä on omatoimi-ryhmä, jottei ihan jää koko laji unholaan.

Me kävästiin myös parin tunnin rallytoko-kurssilla ja hitto, että se oli huippukivaa! Tykättiin molemmat paljon, nyt tehäänkin päivittäin niitä liikkeitä omaksi iloksi, se pyöriminen ja kieppuminen on kivaa.

Normitokossa ollaan vähän jumissa vauhista maahan menossa. Mulla ei kestä hirveen pitkälle lähtee sutimaan, joten ollaan nyt treenattu vaan sitä että heiluttelen jalkaa siinä vierellä ja otan mukamas askeleen etiäpäin, eli erittäin pikkuhiljaa edetään. Perusasennot, seuraamiset ja muut paikallaan olot menee jo melkein pro:na Kapula meillä on ihan alkutekijöissä, Penni ottaa siitä kyllä kiinni, mutta ei siis ees pidä sitä suussaan, käyttää vaan. Miten tästä kannattaa jatkaa? Vinkkejä?

Minusta on alkanu tuntumaan, että Penni on ehkä jo aika aikuistunut tyyppi. Hihnassa osaa jo kulkea sievästi ja irti sitä voi ihan huoletta pitää, ei karkaile muitten koirien luo; linnun perään se tosin yks päivä lähti, joskin tuli takaisin "kepukepu"-käskyllä. Kepukepu-käsky meillä tarkottaa sitä, että sillon luoksetulo palkataan aina lelulla; eli jos mulla ei oo lelua saatavilla, en käytä koko käskyä kun en halua mokata sitä. Tosin hätä keinot keksii, joissakin tilanteissa oon käyttäny leluna lapasta, pipoa ja kaulaliinaa ;) Ja kepukepu-käsky on myös toiminu joka kerta, joka tilanteessa. (Tää onkin mielenkiintosta testata kesällä Hyryllä, kun porot vaeltaa meiän läänillä...:D)

Tän tekstin perusteella mulla on aika täydellinen koira, tai sitten mulla on vaan semmonen I LOVE MY DOG-päivä. Hehe.

Sarahia! Mitenkäs siellä sujuu Sulon kanssa?

Mulla oli tuossa vähän parempi kausi pojun kanssa, mutta nyt taas tuntuu, ettei ole hanskassa ensinkään nämä koirahommelit. Tänään pojulla ei ollut edes kotipihassa korvia ja läksi tuonne tielle toista koiraa moikkaamaan. Ennen on kuunnellut ja totellut sen verran, ettei ole tontilta poistunut ja kiltisti uskonut kieltoja, vaikka mikä on mennyt tieltä ohi. Joku testaamisvaihe vai mikä lie onkin, kun tuossa äsken yritti miehen jalkaan käydä jylpyttämään.
Tämä tarkoittaa vaan sitä, että on hopummin tehtävä tuonne pihalle aitaus, jonka sisällä saa sitten olla vapaana, enää en voi pitää muuta kuin pitkän liinan kanssa "irti" pihassa.

Olen kyllä ihan koko ajan ollut jämerä + ei on myös ollut tiukka ei, eikä ehkä...

Plaaaaah!

Olisipa kiva nähdä tuo Noki irl. ja verrata, onko meidän koira samanlainen pirraajapörriäinen. :D

^^No mutta Pennihän ON ihana

^Sulo, tosiaan on jäänyt meille vielä odottelemaan sopivan kodin löytymistä ja sai nyt meillä ollessaan kutsumanimekseen Noki Hirveän hyvin on kyllä mennyt, tykkälen tosi kovasti tuosta kakarasta ja mielihän kovasti tekisi jättää se itselle, mutta kyllä se silti etsii omaa kotiaan muualta, jos sopiva sattuu löytymään. Nokin kanssa on aloitettu perusjuttujen opettelu ja hallillakin pyörähdettiin ensimmäisen kerran viime perjantaina. Hirveän reippaasti pikkujätkä kyllä oli. Otin hallilta videon Nokin puuhasteluista. Tänään tulikin sitten 11vkoa mittariin.

Mitään tuhoja tuo ei ole tehnyt, joskin on pidetty huolta kyllä, että sallittua pureskeltavaa riittää. Yksinolotkin on mennyt hyvin, aivojumppaa jätetty toki, eli yleensä ruoka-annos askartelun muodossa. Pissalle käy täällä aina takaoven viereen, joten on helppo huomata päästää pihalle, kun tuo menee tuonne takaoven viereen pyörimään. Ulkona tulee nimellä huudettaessa tosi kivasti luokse. Tänään kun metsässä lenkilä käytiin tuli kolme kertaa vastaantulijoina muita koiria ja vaikka oli irti, niin aina tuli hienosti luokse.
Yhteenvetona voisi ehkä sanoa, että varsin kivasti on mennyt

Lisää videoita Nokista muuten löytyy täältä.

Tässä huvikseni latailen kuvia tännekin näkyviin.
Se vaan, että minulla ei ole oikein kuvaussilmää ja kuvatkin otettu kännykän "laatu"kameralla.
Elikkäs tämän näköinen kaveri meillä asustelee. Ei oikein ole poromainen piirteiltään, enemmän erehtyvät luulemaan saksanpaimenkoiraksi.





Tuhoja sinänsä tämä kaveri ei ole kovinkaan tehnyt, kengännauhat ja kännykän laturin johdon on ajankulukseen yksinään ollessaan pureskellut pätkiksi. Meidän tytön pehmolelujen suhteen tietty ollaan oltu huolellisia, ovat niin kiinnostavia. Mutta noita pehmojakin on nyt huoletta jätetty lattioille lojumaan, ihan kokeilumielessä. Omat lelut poju tunnistaa, niin harvemmin joutuu mitään pyytämään antamaan pois.

nauskun koira kyllä muistuttaa hämmästyttävän paljon sakemannia! Komea poitsu kertakaikkiaan.

(Oikeaa koirarotua ollaan etsimässä, ja lapinporokoira yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. Tuli siis tämäkin ketju läpi lueskeltua ja komeita koiria ihasteltua.)

Pitääpä laittaa kun tuli otettu Nokista 12vkoiskuva
Napitus


Ja pari muutakin pönötystä

Minun piti suojella tänään toisen koiran hyökkäykseltä. En ole ihan varma, olisiko se oikeasti hyökännyt pojun kimppuun, mutta kun se oli aikuinen koira ja sillä oli karvat pystyssä niskasta häntään asti. Pelottava ilmestys, karkeasti arvioituna säkä on n. 70 cm. eli huomattavasti pojua isompi "kaveri". Harmikseni tuo koira pörrää välillä tässä meidän pihallakin ja on epäluuloisen oloinen, niin sille ei uskalla tehdä mitään. Naapuriin menisin valittamaan, jos uskaltaisin.
Oltiin tuossa metsälenkiltä tulossa kotiin, kun tämä "hirviö" koira tuli omalta pihaltaan tielle meidän läheisyyteen.
Täytyy kyllä sanoa, että kunnia meidän pojulle, joka oli täysin vaiti ja perääntyi kanssani niin, ettei kumpikaan meistä ollut selin tähän toiseen "sankariin". Ihana poju, joka muutoin on remmirähisijä. :)


Tässä samalla myöskin lisää kuvia pojusta. Poistelen niitä jos on tarpeen...

Tulipa otettua Nokista uus videonpätkä :) Noki repii.

On tuo Noki vaan ihana otus!

Heippa! Täällä on porokoirahaaveet kasvaneet muutaman vuoden ajan ja nyt on alustavasti pupsi varattu. Ensi vuonna toivottavasti tässäkin huushollissa tepastelee porokoiran alku. :)

Ainiin, unohtunut tänne laittaa vähän hehkutusta. Kita iskäytyi toisen kerran tuossa viikko sitten, kun Kita-Murosta putkahti pentuja 2+2

Mitä suurimpia onnitteluja :D

Hei!
Onkohan kellään teistä tietoa, miten yleisiä verenhyytymisongelmat mahtavat olla lapinporokoirilla. Toisaalta ne taitavat olla koirilla ylipäänsä varsin harvinaisia. Meille vain kävi niin, että sterilisaation yhteydessä koira oli vuotaa kuiviin ja syyksi paljastui ilmeisimmin ongelmat kehon verenhyytymistekijöiden kanssa.

Meidän eläinlääkärimme kyllä sanoi, ettei liki 20vuotisen uransa aikana ole vastaavaa tapausta kohdannut minkään rotuisella koiralla... Mietityttää vain, onko tämä nyt ihan yksittäistapaus vai onko jotain geenien kanssa tekemistä. Joka tapauksessa koira on nyt toipumassa, kun saatiin ajoissa uudelleen leikkauspöydälle. Ja missään tapauksessa ei ainakaan periytä mahdollista geenivirhettä eteenpäin, kun sterilisaatio nyt on tehty.

^Eivät yleisiä ainakaan. Olen joskus kyllä kuullut samaisesta, mutta muun rodun kohdalla (enkä nyt kyllä millään muista mikä rotu oli kyseessä). Pieleen menneitä steriliaatioita olen kyllä kuullut, joskin ne on johtuneet muusta syystä kuin veren hyytymistekijöistä. (Koira jäänyt vuotamaan sisään eläinlääkärin "mokan" vuoksi.) Itseäni kuitenkin kiinnostaisi toki koirasi virallinen nimi. Blogista en selaamalla löytänyt, niin jos sinua ei itseä haittaa, niin laita vaikka yksärillä, olisin kiitollinen