Koirat.com

Hei. Täällä huutelee yksi utelias lapinporokoiran suhteen. Haluaisin tietää lpk:n ja skl:n eroista. Onko toinen toista vilkkaampi, helpompi opettaa? Onko haukkuherkkyydessä eroa? Entä osaatteko sanoa löytyykö toisesta rodusta enemmän arkoja kuin toisesta? Lpk on kiinnostanut jo kauan, ja rohkenen kysellä nyt enemmän kun koiran paikka voisi avautua vuoden sisällä.. Tällä hetkellä siis kotona elelee russeli ja sakemanni. Sakemanni ei rotuna miellytä tosikkomaisuutensa takia. Yhtä lailla tuo oma otus on lähellä sydäntä, mutta toista sellaista en halua. Russelilla aina pilke silmäkulmassa, ja se miellyttää enemmän. Kuinka tosikko lpk on? Ja miksi juuri lpk ehkä joku muu? Ehkä tässä riittävästi kysymyksiä näin alkuun :)

Luonnetestitilastojen mukaan lpk:t ovat vilkkaampia. Omien kokemuksieni mukaan sanoisin lpk:ta aavistuksen haukkuherkemmiksi kuin slk:ta, mutta vaihtelua löytyy. Arkoja löytyy molemmista roduista, kannattaa valita yhdistelmä mistä ottaa, oli se rotu kumpi vaan. Lpk:t ovat yleensä hieman tosikkoja, tietyllä tapaa totisia puurtajia.

Minulle lpk on kokonaisuutena sopivampi kuin slk. Slk:kin tosin löytyy, mutta kyllä tulevat koirat lappalaisista minulle ennemmin lpk:ta ovat. Muitakin rotuja on tullut kyllä mietittyä enemmän ja vähemmän ja olen käynyt paljon muiden rotujen tapahtumissa, leireillä, kasvattajien luona jne tutustumassa enemmän rotuihin. Kuitenkin sitä tulee vaan aina tuohon lpk:n palattua. Jossain vaiheessa muukin kuin lappalainen saattaa taloon tulla, riippuen ehkä suurimmalta osin harrastuskiinnostuksesta. Siis jos jossain vaiheessa innostun harrastamaan tavoitteellisemmin, tai kaipaan isompaa koiraa, voi taloon tullla muunkin rotuinen kisakoiraksi. Tämän hetkiseen harrastamiseeni ja arkeen istuu lpk mainiosti, reenejä on monta kertaa viikkoon, lajeina agility, koiratanssi, kesäisin omaksi ja koiran iloksi ihmisjälki. Välistä myös tottistellaan. Pidän kuitenkin siitä, että koirat menevät sujuvasti ja ilman seinille hyppimisiä myös silloin, kun ei niin paljoa tehdä. Minulle on myös tärkeää koiran talvenkestävyys, turkin vaivattomuus, rodun suhteellinen terveys, sekä hyvä peruskoiramainen rakenne.

Kuinka pehmeä lpk on? Oulussa asustan, oiskohan jollain molempia rotuja tässä lähistöllä että pääsis tutustumaan molempiin rotuihin yhtä aikaa ja vertailemaan ?

esss` kirjoitti:

Oulussa asustan, oiskohan jollain molempia rotuja tässä lähistöllä että pääsis tutustumaan molempiin rotuihin yhtä aikaa ja vertailemaan ?

On, vaikkapa mulla
Eivaan tervetuloa tosiaan vaan tutustumaan noihin. Oulunseudulla on myös aktiivinen lappalaiskoiraharrastajaporukka ja meillä on perjantaisin reenivuoro, jonne saa myös toki tulla katsomaan koiria

Kiitos Sarahia! :) Mä laitan sulle yksäriä kun pääsen koneelle eikä tarvi puhelimella naputella!

Mulla ei ole kokemusta slk:sta. Mutta poroista voin kertoa ainakin jotain.

Minun koira on vasta vähän reilun vuoden ikäinen, joten jokseenkin vähän on omaa kokemusta myöskään lpk:sta. Koulutus on vaatinut tietynlaista sinnikkyyttä, mutta se on palkittu sitten kaksinverroin. Ymmärtääkseni yleisesti ottaen porokoirat ovat helppoja motivoida namein, mutta omani ei omaa pätkääkään ahneutta, joten palkkaamisen suhteen olenkin joutunut hakemaan sitä sopivaa, mikä nyt tällä hetkellä on naksutin ja lelu.

Huumoria löytyy ja hassuttelua, mutta työssään ainakin minun koiruus on äärettömän motivoitunut, sitkeä ja vakava. Mutta voi sitä riemun määrää, kun koira huomaa onnistuneensa jossakin. :)
Haukkuherkkä on, mutta olen saanut myös jonkun verran karsittua turhaa räkytystä kielloin.

Mutta, kukin on omanlaisensa yksilö. Omani poikkeaa luonteeltaan ja energiatasoltaan huomattavasti monen muun tutun poroista. Omani on vähän "bortsumainen"(varova vertaus), eli paljon pitää olla aktiviteettia ja toimintaa + paimennettavaa. Kun taas serkkuni koira on aivan päin vastainen, mieluimmin lekottelisi sohvalla ja on itse rauhallisuus muutenkin.

Suosittelen lapinporokoiraa, mikäli aikomuksena on oikeasti harrastaa sen kanssa. Itse olen tykännyt, alun yhteisen sävelen löytämisen vaikeuksien jälkeen, että se on ehkäpä maailman paras koirarotu ikinä.

Nostellaanpa tätä. Talvi on sitten ihanaa aikaa. Tänä aamunakin oli ihana ilma, noin -19 pakkasta ja aurinko paistoi kirkkaasti. Nämä keskitalven pakkaspäivät ovat ehkä kauneinta ja ihaninta mitä olemassa on. Meillä Minnin kanssa on tänä talvena harrastettu hiihtämistä. Nytkin voin ihan näin arkipäivänä tehdä aamutuimaan hiihtolenkin, kun tuonne pakkaseen ei pikkupoikia voi ottaa mukaan niin isänsä jäi kahvitunnilta joksikin aikaa lasten kanssa kotiin ja minä käväisin koiran kanssa nauttimassa talviaamusta. Meitä ei pakkanen haittaa. Itseasiassa tuo -19,9 ei tuntunut yhtään kylmältä minusta eikä kai koirastakaan, ei ainakaan vaikuttanut viluiselta.




Minnin kanssa hiihtäminen sujuu jo oikein hyvin. Tosi nopsaan koira tajusi sen, että kun minulla on sukset jalassa ja itsellään valjaat päällä, saa vähän vetääkin eikä tarvitse mennä hissukseen.

Ongelmia aiheuttaa vähän tuon koiran nenä, siis se hajujen perään säntäily, muutaman kerran olen kapsahtanut kumoon, kun neiti kesken täyden vedon päättääkin hypätä sivulle hankeen haistelemaan jotain peuran tai jäniksen jälkiä.

^Onpas teillä mukava harrastus. Mikäs sen mukavampaa kuin lämpimät vaatteet ja ulos talvisäähän. Ihania kuvia muutenkin!

Nämä säät ovat kyllä nyt aivan mielettömän kuvauksellisia. Toivon pääseväni piakkoin omienkin koirien kanssa metsään, jonne siis aion ottaa kameran mukaan. ;)

Heips vaan,

meillä on edelleenkin kovasti mietinnässä lapinporokoira toiseksi koiraksi. Tähän mennessä parin kokeilun jälkeen miehelle on kuitenkin tullut allergisia oireita. :( Jos ottaisimme lapinporokoiran, ja mies sille yksilölle siedättyisi, porokoira olisi yöt ja työpäivät ulkona alaskanmalamuuttimme kaverina.

Nyt kysyisinkin, että mitä jos mies ei siedättyisikään tuolle porokoiralle, ja päättäisimme pitää koirat täysin ulkokoirina, niin millä tavalla se eroaisi siihen nähden henkisen ja fyysisen aktivoinnin suhteen, kuin että koira olisi sisällä iltaisin ja viikonloppuna päivisin? Varmaankin typerän oloinen kysymys, mutta kun ei ole kokemusta täysin ulkokoira yksilöistä. Sinänsä tämä kysymys ei ole rodun huomioon ottaen yhtään typerä, kun porokoirien kasvattajat ja harrastajat pitävät koiriaan myös täysin ulkokoirinakin. :) Tämän sanon vain siksi, että yleensä aina tällaiseen kysymykseen vastataan ainoastaan tyylillä "En suosittele mitään rotua ulkokoiraksi" ja oletetaan että koiraa automaattisesti kohdellaan kaltoin jne. Joten tuollaiset kommentit jätetään pois samantien kiitos! :)

Onnistuuko täysin ulkona asustelevan porokoiran kanssa toko/agility yhtälailla kuin osan ajasta sisällä viettävästä? Kysymyshän on tietystä nyt siitä suhteen luomisesta, eli pitää toki siellä ulkona touhuilla ja harrastaa myös ne henkisemmät aktivoinnit, joita tällä hetkellä suurimmaksi osaksi malamuutin kanssa tehdään sisällä, siis kovilla pakkasilla.

Eli siis eroja ulkokoiran ja osittain sisäkoiran kanssa elämisestä ja olemisesta? :)

^ Eipä teillä onneksi ole mitään kiirettä vielä hankkia sitä toista koiraa. :) Kokemusta ulkokoirien kanssa olemisesta minulla ei ole.

Tiedän varmana yhden tapauksen, joka on siedättynyt eläinallergioihin homeopatian avulla. Tämä tyyppi oli oikeasti tosi pahasti allerginen eläimille ja reagoi nenällään.
Hän käy säännöllisesti homeopaatilla ja syö niitä tämän yksilöimiä lääkkeitä.
Oireet pysyvät hyvin kurissa, ainoastaan tarkka viikkosiivous talossa täytyy olla, jos siitä luistaa niin silloin oireita tulee.

Heillä on tällä hetkellä jyrsijöitä, kissa ja koira.

Luulenpa, että tuo homeopatia tehoaa vain, jos itse luottaa siihen 100%sti :)
Kun itsellä ei ole omaa kokemusta aiheesta, mutta tiedän 100-varmasti, että tämä tyyppi oli oikeasti todella pahasti allerginen kaikille eläimille ja olen omin silmin nähnyt, että oireita tuli ja nykyisen tilanteen, että talossa todellakin niitä eläimiä on ja ei terveysongelmia. :D

Porokoira elementissään:

^Voi miten onnellisen näköinen otus...

Miten teillä muilla on tapana toimia ruokkimisen kanssa. Tuo Minni on aina syönyt kahdesti päivässä ja olen alkanut miettiä kannattaisiko siirtyä yhteen ruokinta-kertaan nyt, kun alkaa kahden vuoden ikä lähestyä. Lisäksi se saa nameja koulutuksen yhteydessä ja luita etenkin tuolla ulkona tarhassa ollessaan ajankuluksi. Minnihän on steriloitu, joten painonhallintakin mietityttää.

^^Ihanat lumimöyryämiskuvat! Mitenhän minulta on mennyt ohi tuo viesti kokonaan.

^Meillä koirat syö yhden kerran päivässä ja tuo ruokailu on iltaisin, joskin reenipäivinähän nuo syö myös lisänä toki paljon nameja. Tuohon kerta vuorokaudessa ruokailuun siirrytään kun koira on n. 9kk-1v iässä.

Meilläkin koira syö kerran päivässä. Alkuillasta.
Minun oli pakko siirtyä yhteen ruokintakertaan, kun kahdesti päivässä syötettynä tuntui, että koira oli niin tyytyväinen siihen ensimmäiseen annokseen, ettei mielellään enää sitten illalla syönyt toista satsia.
Tietty vähän pelkään esim. mahalaukun kiertymää, mutta täytyy myös ajatella sitä, ettei poitsusta tule liian laiha, kun säännöstelee syönnin kanssa.
Itse asiassa tuo on muutenkin niin huono syömään, että olen välillä ihan pulassa, kun sillä on tapana pitää ihan kunnon paastopäiviä, ettei syö sitä ainoatakaan ateriaa.

7. Myynti- ja ostoilmoitukset eivät ole Koirarodut -palstalla (kuten ei muuallakaan Koirat.comin keskusteluissa) sallittuja! Tämä koskee myös "astutukseen etsitään" -aiheisia viestejä. Myöskään ei ole sallittua mainostaa muita foorumeita.

- viestiä muokkasi griffon

^Lapinporokoirillakin on aika paljon perinnöllisiä sairauksia, joten lähtisin itse valkkaamaan urosta muiden asioiden perusteella kuin värin. Mutta jos se väri nyt jostain syystä niin kovin tärkeä on, niin suosittelen kysymään lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalta sentään, että tulisi myös se terveyspuoli ajateltua sen värin lisäksi. Yhdistyksen sivuilla on lomake, jolla voi urossuosituksia kysyä.

Meillä on tosiaan pysytty tuossa kahdessa ruokailussa tämän koiran kanssa nyt nuoruusiän ajankin. Syynä tähän on se, että edellinen isompi koira (collie) oli sellainen jerkkämaha ja lisäksi tyhjän mahan oksentelija ja tarvi selvästi kaksi ateriaa läpi elämän. Minni ei kuitenkaan ole samanlainen, joten olen miettinyt, pitäisikö nyt kumminkin alkaa ruokkia vain kerran päivässä.

Noita terveystutkimuksiakin olen miettinyt, kun olisi ihan kiva tietää asioita, vaikka kyseessä onkin paperiton koira, joka otettiin tuttavalta ajatuksella "kun kerran vahinko oli jo tapahtunut ja tiedetään, etteivät ole pentutehtailijoita" niin silti olisi kiva tietää, että kaikki on kunnossa. Selkähän jo onkin kuvattu, kun oireili syksyllä ja todettu, että luusto on ok, vika oli onneksi ohimenevä lihasperäinen levähdys. Olen miettinyt, että jos tuon silmät peilauttaisi ja vaikka lonkatkin kuvaisi samalla, kun jossain vaiheessa kumminkin tulemme tulevan collien käyttämään tutkittavana. Verikoekin uusitaan taas jossain vaiheessa, kun Minnillähän ilmeni sterilisaation yhteydessä verenhyytymisen kanssa ongelmia ja kokeesta kävi ilmi, että ainakin verihiutaleiden määrä on poikkeava ja tuota asiaa tahdon seurata, poistuuko ongelma vai onko pysyväluonteinen häiriö.

Noista tutkimuksista minäkin tiedustelen...

Minkä ikäisille koirille olette alkaneet teettää terveystarkastuksia? Meillä on eka tarkastus (silmät) varattuna kesäkuulle, kun tulee seuraava ryhmätarkki eläinklinikalle. Koira on silloin vähän reilut 1,5-v.
Mitä tutkimuksia ylipäänsä on porokoirille hyvä tehdä kaiken kaikkiaan?

Minusta on ihan tyhmää, että nykyaikana vieläkin ekan pentueen voi rekkaroida tuosta noin vaan, tarkastamattomille poroille. Ja tästä tietämättömänä hankinkin rekisteröidyn (mutta tutkimattomista vanhemmista) koiran sinisilmäisenä siinä luulossa, että kaikki on niin kuin pitääkin(tästä saan varmasti kuulla koko ikäni tämän rodun piireissä, ei voi mitään enää, vahinko on tapahtunut). Ei mulla sillon ollut mitään hajua tällaisista, kuvittelin, että rekkaroitu=ok.

^Pitipäs käydä katsomassa ihan koiranetistä missä iässä olen koirat tarkannut:
Ruka: lonkat, kyynärät, polvet sekä silmät 1v 3kk. Silmät on sen jälkeen tarkattu uusiksi kolme kertaa, viimeisimpänä nyt 7v iässä. Silmät tarkkaan Rukalta ainakin vielä kerran sen elinikänä, mikäli se elää normaalin iän.
Kita: lonkat, kyynärät, polvet silmät 1v 8kk iässä. Silmät tarkattu sen jälkeen tähän mennessä kaksi kertaa. Kitaltakin tulen tarkkaamaan silmiä vielä myös vanhemmalla iällä.
Sitten noita sijoituskoiria oon tarkannut:
Piki: lonkat, kyynärät, polvet 1v 4kk. Silmät tarkattu ensimmäisen kerran 1v 6kk iässä.
Rilla: lonkat ja kyynärät 1v 3kk, silmät ja polvet 1v 7kk
Penni: lonkat ja kyynärät 1v 8kk, silmiä ja polvia ei vielä tarkattu

Ja nuo kaksi nuorinta sijoitustytsää on vielä niin nuoria, etten vielä ole tarkannut. Kaikilta nartuilta, joita jalostukseen ajattelen tarkkaan lonkat, kyynärät, silmät sekä polvet. Silmät mielellään mahdollisimman lähellä astutusta. Ja silmiä olisi hyvä tarkata myöhemmällä iällä uudestaan, kun lappalaiskoirilla suurin osa silmäsairauksista on eteneviä, eli ei vielä nuorella iällä välttämättä näy. Siksi silmien suhteen olisi tärkeä, että olisi tarkkia myös vanhemmalla iällä ja siksi noita omia uroksiani olen tarkannut monta kertaa silmistä.

Mutta noin jalostuksellisesti siis, lappalaiskoirillahan on paljon sairauksia, jotka eivät koiranetissä näy, kuten esimerkiksi epilepsia. Siksi niitä yhdistelmiä miettiessä olisi hyvä kartoittaa noita sairauksia ja mikäli niistä ei itse tiedä niin kysyä siltä jalostustoimikunnalta niitä suosituksia. Muuten huiskiessa äkkiä pennuttaa esimerkiksi pari epilepsiasukuriskillä olevaa koiraa, koska ei tiedä eikä ottanut selville.

^
Kiitos vastauksestasi!
Eli on siis ok. aloittaa jo tarkastuksia. Näyttelyynkin ollaan kesällä (vasta) menossa. Niin saadaan koirani tietoja ylös kirjoihin ja kansioihin.

Nausku, juu onhan allergiat yksilöllisiä, ja myöskin on asenteesta kiinni paljon. Toiset suostuu syömään lääkkeitä päivittäin, toiset ei :D Ja sekin vieläpä, että varmasti se uskominenkin auttaa paljon ;)

Ja kun kommentoit että ei meillä ole kiire toisen koiran kanssa. :D No onhan meillä nyt vihdoinkin ensimmäinen koira sentään, mutta alusta asti on ollut selvää, että toinenkin tulee, kunhan sopiva löytyy :D Se voi olla samaa rotua, mutta se voi olla porokoirakin tai sitten joku ihan muu.. Mielellään porokoira ja mielellään tänä vuonna saisi tulla ;)

Onneksi voi odotellessa ihailla näitä loistavia kuvia porokoirista ja lueskella porokoirien blogeja jne :D