Koirat.com

Olipa kiva vappuyllätys kun tulin vanhempien luokse.. Mutsi kertoi just, että Rölli on kuseksinut ja p*skonut verta eilisestä lähtien, eläinlääkäri ei ollut löytänyt mitään eikä osannut auttaa mitenkään muuten kuin antamalla kipulääkkeet. Nyt sitten seurataan tilannetta, mihin päin kehittyy. Aika maassahan tuo on, kun toimelias mönkijä makoilee vaan masentuneen näköisenä sohvalla, mutta huomattavasti paremmassa kunnossa kuulema kuin eilen. Mutsi epäili jotain vieraesinettä jossain koska oli vastikään kaivellut piha-alueen nurkassa, josta oli löytynyt maasta entisen asukkaan rojuja, mutta röntgenissä ei ollut kuulema näkynyt mitään. Mistähän lie tuollainen äkillinen veren tiputtelu lähtösin jos ei kuvissakaan näy mitään ja repeämät tms on kuulema poissuljettu? Tuolla karkkiksella on kyllä aika tapahtumarikas elämä ollut, milloin se on ollut hevosen potkimana, auton alla, varastettuna, puolitukehtuneena hevosen kavion palasiin ja nyt sitten vuotaa. Tuon kanssa ei ole kyllä koskaan ollut tylsää

Voi Rölliä :(

Meilläkin ikävä päivä kun Veeraa puri kyy ja se on nyt eläinlääkärissä tiputuksessa. Ikävintä tilanteesta tekee se, että Veera on kantavana eikä tiedä miten myrkky vaikuttaa pentuihin. Pentujen menetyskään ei haittaisi kunhan Veera nyt selviäisi! Voi vaan peukuttaa. Lisäksi meidän 9,5-vuotias tiibetinterrieri potee selkäänsä, sillä epäillään välilevyn pullistumaa ja se on välillä kovinkin kipeä. Että kaikenlaista :(

^ Toivottavasti sekä pennut että emä selviää! Nyt ne kyyt ovat ilmeisesti alkaneet hereillä ja liikkua? Tuosta kyystä tulikin mieleen, että unohdin tuosta "listasta" kyyn pureman, pari vuotiaana mökillä Rölli härkki pusikossa jotain, ja kyyhän se oli joka just nappas nenästä koiraa kun mentiin lähemmäs kattelemaan. Kyypakkaus oli onneksi mökissä, ja koiralle saatiin ensihoitoa nopeasti, pari minuuttia puremasta, eikä tarvittu koiraa edes eläinlääkäriin kiikuttaa, toki sinne oli soitettu ja he olivat valmistautuneet jatkotoimenpiteisiin. Mitenkäs nopeasti tuo kyyn purema vaikuttaa koiraan ja millaiset ensioireet ovat? On nyt niin hatarat muistikuvat vaikutuksista ja oireista, ja tämä maailman nopein netti ei todellakaan ole sitä mitä on luvattu, niin ei jaksaisi alkaa googlettamaan

Itse puremaa ei Veeran omistaja (tai minä sen omistan mutta se on sijoituksessa mun serkulla) nähnyt mutta se tuli ontuen pihaan ja meni pian ihan veteläksi, eli ilmeisen nopeasti myrkky vaikutti. Onneksi soittivat samantien eläinlääkäriin ja lääkäri otti vielä vastaan. Se oli shokissa, ikenet oli valkoiset eikä reagoinut. Oltuaan jonkun aikaa tiputuksessa se alkoi jo reagoida kipuun ja nyt se tosiaan jäi ainakin yöksi lääkäriin. Sisäreidestä löytyi kyyn puremajälki eli selvä tapaus.

No voi hitsi vieköön. Mäykkykerho oli järjestämässä alunperin VERI-koetta kesäkuussa ja nyt koe onkin siirtynyt elokuulle. Ajattelin, että olisin mennyt Bonon kanssa tohon kesäkuun kokeeseen. Elokuussa taitaa olla jo jokseenkin mahdoton ajatus...tai noh...täytyy katsoa tilannetta. Mulla nimittäin on itsellä tuo maha kasvamassa ja elokuussa sillä saattaa olla jo jonkin verran kokoa. Kyseisellä viikolla mulla kun tulee täyteen rv30. Viime syksynä myös mietin kovasti Bonon viemistä ajokokeisiin. Eipä musta taida olla ensi syksynä sellaiseen. Toivottavasti mies suostuu lähtemään. Ei se kyllä ole vastaankaan sanonut, kun olen ehdottanut. Katsotaan, miten Bonon syksyn koettelemusten kanssa käy.

Onnea Suskulle vatsa-asukista.

Sinne vaan masun kanssa pyörimään. Eihän tossa VERI kokeessa ihan hirveesti tarvi rämpiä? Mähän olin sillon viime syksynä siellä ajotuomari kurssilla Elokuun 22-23 ja Veikko synty Syyskuun 20. La mulla tais olla 2.10. Ekan harjottelu arvostelun juoksin sitkeesti muiden mukana metässä ja toisen sitte vähän himmailin ja liikuin pari kertaa autolla paikasta toiseen ja sainkin parhaiten minuutteja ylös.
Mä ainakin koitin käydä metällä rämpimässä aika loppuun asti ihan sen mukaan miten jaksoin. Toki tässä pitää ottaa huomioon oma ja vauvan vointi, mut jos kaikki ok niin eikun menoks.

Jee, just tuli tieto Mahtin Mervi tyttöystävältä, että 5 pentua oli näkynyt masussa. Toivotaan että pysyvät tälläkertaa loppuun asti kyydissä.

Kiitos Mahti! Täytyy toivoa, että loppuraskaus on yhtä helppo kuin alkuraskauskin. Kyllä mä ajattelin VERI-kokeeseen tuolloin elokuussa mennä, jos vaan vointi on sellainen. Sen näkee, mihin suuntaa tää tästä etenee. Onneksi VERI-kokeessa ei ole kuin 100-150 metrin pätkä metsässä kulkemista. Muissa osioissa ei tarvitse muuta kuin seistä paikallaan ja korkeintaan avata suutansa ja toivoa, että koira hoitaa hommansa kunnialla.

Ja onnea Mahtin ja Mervin tulevista pennuista! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin loppuun asti.

Käytiinpähän kokeilemassa tänään onneamme LUT-kokeessa. Homma meni jo alussa ihan reisille, eli Mauri ei meinannut ensin mennä ahdingosta ja haukkui koko tyhjän luolan tarkastuksen ajan. Hylsy siis saatiin. Harmittaa kovasti, sillä Maurilla virtaa veressä aika vahvasti luolapuolen koiria ja toivottiin edes jonkinlaista tulosta. Syksyllä katsellaan varmaan uudemman kerran, jos tuo olisi vaikka hieman kasvanut henkisesti ja toimisi kärsivällisemmin.

Tuunpa mäkin tänne pitkästä aikaa juttelemaan. Eipä tässä ihmeempiä ole tapahtunut. Opintojen kanssa on ollut niin törkeä kiire, että mitään erikoista ei juurikaan olla ehditty koirien kanssa tekemään. Pennun kanssa ollaan tietty treenailtu kaikenlaista ettei kasva ihan pellossa, mutta Veeti ja Helga on lähinnä päässeet lenkkeilemään.

Käytiin me toki kettua katsomassa H:n kanssa, kun mietin että jos se antaisi nyt ketulle vasteen luolilla, kun briteissä kuitenkin todistetusti kettua ajoi useaan otteeseen. Luolilla kettu ei kuitenkaan kiinnostanut, niinkuin ei edelliselläkään kerralla. H kävi kyllä häkkikettua katsomassa ja nuuskimassa, mutta totesi sitten, että ympäröivän siilon tutkiminen on mielenkiintoisempaa
Että mulla on kyllä harvinaisen selvästi luola- ja ajolinjaset koirat, kun Veetistä taas ei tiukkuuden takia ajoon ole (karkottavana toimii kyllä).

Tokokentällä ollaan käyty H:n kanssa aina samalla kun Rhon kanssa ollaan oltu virallisissa treeneissä. Sen motivaatio on kyllä ihailtavan korkea, ja ollaan me saatu vähän katseita osaksemme kun nakin kanssa vedetään sakujen alaosaston kentällä tottista, ja vielä mäykyille "epätyypillisellä" innolla. Ehkä tässä jopa uskaltaa sanoa, että tavoite, ei se ALO-luokkaan osallistuminen toteutuu ihan ajallaan, ei ensi syksynä.

Veeti taas yllätti eräs päivä hieman "negatiivisella" tavalla. Mentiin läheiselle agikentälle verestämään muistoja ja mentiin pukille ekana kokeilemaan, koska se oli aikanaan yksi Veetin lempiesteistä. Nyt Veeti jostain syystä jännitti pukki ihan tosissaan, voisi melkein sanoa että pelkäsi, mutta vähintäänkin koki sen todella epämiellyttävänä. Sain ukon menemään sen hirvein houkutteluin kaksi kertaa, mutta kyllä oli niin väkinäistä että. En ymmärrä, että mitä tässä on voinut käydä, ja tuli mieleen, että ei kai sillä ole kipuja, jotka tekee tuon esteen ylittämisestä epämiellyttävää. Mutta ei sekään sinällään käy järkeen, että Veeti oli juuri läpikotaisessa ell-tutkimuksessa vakuutusta varten, je se todettiin siellä täysin terveeksi kaikin puolin. Tässä vaiheessa kyllä todella toivoisin, että koira osaisi puhua ja kertoa mikä on vialla.

Riisis: Menittekö suoraan kokeeseen vai kävittekö treeneissä? Kannattaa varmaan nyt venailla syksyyn ja käydä sitten ensin treeneissä katsomassa tilannetta. Siellä voi myös puuttua tyhjän luolan haukkumiseen jonkin verran.

Mä itse mietin, että veisinkö Veetin vielä kerran kokeeseen. Sillä on jo neljä C:tä ja en tiedä tuleeko se sieltä minnekään nousemaan, kun Veeti tekee kovalla innolla, mutta ei tuomareiden mielestä painosta kettua kuitenkaan tarpeksi ärhäkästi (ok, ollaan toki vaan käyty terrierituomareilla). Veeti siis menee ihan kettuun melkein kiinni, mutta pitää kuitenkin etäisyyden siten, että ei saisi osumaa ketulta, ts. sillä on järki päässä. Tästä sen varmistelustakin huolimatta se sai edellisessä kokeessa ketulta kaksi puremaa päähän, ja antoi niittiä vähän ketullekin, mutta koska Veeti ei ole nippukoira ja osuma saa sen vielä varovaisemmaksi (into ei siis alene, vaan Veeti ottaa sitten pikkasen lisää etäisyyttä, ainakin hetkellisesti), niin tuomarit on kokeneet että ei ole B:n koira. Vielä kun meilläkin on ongelmana tuo tyhjän luolaston haukkuminen, kun Veetin mielestä siellä on niin pirun kivaa (tyhjässä luonnonluolassa ei sitten inahdakaan ).
Mäykkytuomareilla voisi tietysti vielä käydä katsomassa, mutta saa nyt nähdä mitä tehdään. Itse kuitenkin tiedän koirani hyvät ja huonot puolet luolilla, ja huono tai lahjaton mettäkoira se ei missään nimessä ole.

Muoks. pari typerää typoa pois.

^Ollaan kyllä käyty treeneissä kevään aikana 4 tai 5 kertaa, mutta tuota tyhjän luolan tarkastamista ei olla päästy kertaakaan kokeilemaan. Treenit vetäneiden mielestä tyhjää luolaa ei ole kannattanut harjoitella. En kyllä tajua minkä takia. Luulenpa, että tuo tämän päiväinen haukkuminenkin johtui siitä, että Mauri kuvitteli ketun olevan luolastossa, kun se on siellä ennenkin ollut odottamassa --> haukkuu jo varmuuden vuoksi. Mutta eipä voi mitään, hylsy tipahti ihan aiheesta. Ja ensimmäinen koehan tuo vasta oli, joten ei vielä masennuta. Ensi syksynä uudestaan ja toivottavasti mäykkytuomarille. Maurilla riittää kuitenkin sitä intoa ja vietit sillä on kohdillaan. Nyt vaan pitäisi saada palaset loksahtamaan paikoilleen. Ja onhan se vielä nuori (1v 10kk), joten kiire ei ole mihinkään.

Onnea teidän tokoiluihin! Toivottavasti pääsette kokeeseen näyttämään kaikille mäykkyepäilijöille! Meillä on tokot jäässä, kun Mauri on alkanut menemään takapakkia. Talvella tuli pidettyä ehkä vähän liikaakin taukoa, mutta ehkä mekin vielä aktivoidutaan kesän aikana. Olen viime aikoina pistänyt merkille, että Mauri ei kestä enää toistoja. Liian usein meidän treenit on päättynyt siihen, kun koira menettää yhtäkkiä kiinnostuksensa ja lähtee nuuskuttelemaan puskia. Aikaisemmin tuo jaksoi pitkiäkin treenejä, nyt harjoitukset kestää korkeintaan 15 min. Ei vaan keksi miten siihen tekemiseen saisi lisäpotkua. On käynyt mielessä, että odotanko mä liikaa Maurilta ja sen osaamattomuus vie intoa tekemisestä.

Täällä kirjoittelee 4-vuotiaan lk mäyräkoiran omistaja. :) Tulin vaan ketjuun morjenstamaan muita mäykkyihmisiä.
Meillä olis rokotukset taas edessä, pitäis soittaa klinikalle ja varata aika. Muistais vaan mikä rokotus on kyseessä!! Yleensä aina unohdan ottaa mukaan sen rokotusvihkosen.

Meidän Aulis mäyräkoiran rinnan ympärys on 53 cm, ja pituus kaulasta hännän alkuun 53 cm (kuonosta häntään on 108 cm) , olen miettinyt, että onko muita nin isoja mäyräkoiria tavattu. :D Se on karkeakarvainen mäyräkoira. Myös luonteesta olen melkein varma, että muidenkin mäytäkoirat ovat todella itsepäisiä. :D

Onko teillä ollut ongelmana, että kun mäyris haluaa lenkille, se aloittaa vinkumisen josta ei tule loppua? Meidän Aulis kun haluaa ulos (ja tietää, että aina viedään 3 kertaa päivässä ulos) , se alkaa vinkua todella ärsyttävästi. Muuten myös Auliksella on maailman ihanin luonne, mutta jos jotain kuuluu ulkoa niin alkaa myös hirveä haukkuminen. :D

Sitten vielä kysymys ihan pentujen teettämisestä. Me tapasimme aivan ihanan lyhytkarvaisen mäyräkoiran, jonka omistajat haluaisivat teettää pentuja ja ihastuivat meidän Aulikseen. He sitten ehdottivat, että jos sen voisivat tettää pentuja Auliksen kanssa, joka käy meille. Mutta kysymys olisi, että onko mahdollista teettää pentuja karkeakarvaisella ja lyhytkarvaisella mäyräkoiralla, ja minkä näköisiä pentuja tulee, vai tuleeko niista vain lyhyt- tai karkeakarvaisia? (:

^Lyhyt- ja karkeakarvaisten risteytyksestä syntyneet pennut nähdään sekarotuisina, ja ne eivät ole rekisterikelpoisia. Ulkonäkö saattaa olla mitä vain karkkarin ja lyhkäsen väliltä. En missään nimessä suosittele lähtemään tuollaista yhdistelmää tuottamaan. Kun koiria pennutetaan, niin sillä pennuttamisella pitäisi aina olla jokin muukin tarkoitus kuin, että nämä on niin söpöjä ja kilttejä ja me halutaan teettää pennut omalla sessellä. Sanon tämän ihan ystävällismielisesti. Suosittelen siis jättämään väliin, ja sanomaan näille nartun omistajille, että jos he todella haluavat pennuttaa nartun, niin se tulee tehdä oikein, eli vanhemmat samaa rotua (ja kummankin tulee olla rekisteröityjä) ja kummallekin vanhemmalle terveystulokset kuntoon, eli vähintään silmäpeilaukseen ja mieluiten vielä selkäkuvaukseenkin mars.

Yhdyn Guardacaccian kirjoitukseen. En lähtisi ehdoin tahdoin sekarotuisia pentuja teettämään ihan vaan siitä ilosta, että nartun omistaja sattuu haluamaan koiralleen pennut eikä mitään väliä, onko uros saman vai eri rotuinen. Tällainen kertoo ehkä jo jotain nartun omistajasta.

Jessica kirjoitti:

Sitten vielä kysymys ihan pentujen teettämisestä. Me tapasimme aivan ihanan lyhytkarvaisen mäyräkoiran, jonka omistajat haluaisivat teettää pentuja ja ihastuivat meidän Aulikseen. He sitten ehdottivat, että jos sen voisivat tettää pentuja Auliksen kanssa, joka käy meille. Mutta kysymys olisi, että onko mahdollista teettää pentuja karkeakarvaisella ja lyhytkarvaisella mäyräkoiralla, ja minkä näköisiä pentuja tulee, vai tuleeko niista vain lyhyt- tai karkeakarvaisia? (:

Kannattaa heti alkuunsa unohtaa tämmöiset "hyvän päivän tuttujen pennutusehdotukset" ja tutustua esim mäyräkoiraliiton jalostusneuvontaan tässä linkki
Se pentujen teettäminen kun on paljon muutakin kuin että saadaan "söpöjä pentuja ihanista vanhemmista"

Kyllähän meidänkin lyhytkarvaisella Piialla on "poikaystävänä" karkkari Onni, ja niistä aina vitsaillaan että rakkauslapsia voisi tehdä ja apulassa myydä (Mitä sitten jos toinen on arka kuin mikä ja toisella on kaihi, ne on niin rakastuneita toisiinsa! :D ) mutta ihan vakavasti otettuna siinä ei kyllä ole yhtään mitään järkeä. Samaa mieltä siis kuin edellisetkin kirjoittajat.

Tässä linkki meidän soturipoikien taistelutarinaan, blogista löytyy kuvia enemmänkin:
http://cadiumkasvatit.blogspot.com/2010/06/koko-stoori-yhdessa-viestissa.html

Alkaa pikkuhiljaa huoli helpottaa vaikkei se koskaan täysin lakkaakaan, sen verran noista kasvateistaan aina huolta kantaa. Välillä tuntuu että vähän liikaakin ;)

Aikamoinen elämänalku pojilla. Hienoa että kaksi pikku soturia jakselee hyvin!
Sehän tuossa kasvattamisessa on kun ikinä ei voi varautua tuollaiseen. Mitä vain voi käydä loppupeleissä vaikka kuinka yrittäisi pelata varman päälle.
Meillä on aikomuksena astuttaa Helga joulukuun juoksuista ja kyllä jo etukäteen hieman jännittää että kai kaikki tulee menemään hyvin..

Sepä se, mihinkään ei oikein voi varautua. Mutta jotain positiivistakin, jos jotain tulee niin muista kysyä Jagsterilta neuvoja

Kyllikki repäisi taas, se oli samassa tilassa mun tyynyn kanssa varmaan vartin ja tyyny oli entinen Saas nähdä miten pitkään toi sänky pysyy ehjänä, olin jo vähän huokaissut kun Kylli ja sänky on voinut olla samassa tilassa ehjänä jo yli kuukauden mutta blah, Kyllikki on samanlainen termiitti edelleen