Mäyräkoirat
Guardacaccia
Viestimäärä: 461
faidy kirjoitti:
Onko täällä kenelläkään mäyristä kerrostalossa? Miten sopeutuu, haukkuuko? Ja ne portaat, me asutaan 3. kerroksessa talossa missä ei ole hissiä. Täytynee ottaa koirat kainaloon ja kantaa ne ylös..
Me ei olla ajateltu sen kummemmin harrastaa mitään, ihan tavallista lenkkeilyä ja muuta oleskelua.
Me asutaan kerrostalossa. Kumpikin mäyris on pikkupennusta asunut ensin hissittömässä kerrostalossa (kahdet raput kuljettavana) ja nyt asutaan hissillisessä talossa. Kyllähän nämä haukkuisi jos antaisin, mutta niille on alusta asti tehty selväksi että esim. ovikellon saa ilmoittaa, mutta hiljentyä pitää kun sanon ja muita rapusta kuuluvia ääniä eivät saa haukkua (eivätkä kyllä haukukaan, eivät yleensä edes huomaa). Kyllä koira oppii aika helposti olemaan hiljaa, myös nämä mielellään äänijänteitään käyttelevät mäyräkoirat:)
Pikkupentuna portaat pitääkin kantaa, koska pentu on kuitenkin niin pienikokoinen että raput ovat vielä turhan vaikea este. Tosin rappusten kulkemista on hyvä alkaa harjoittelemaan pari rappua kerrallaan jo ihan pienestä. Kyllä sen sitten huomaa kun pennulla alkaa olla voimia ja koordinaatiota tarpeeksi kulkea kaikki rappuset ilman kantoapua. Ja kannattaa muistaa että toisin kuin monet kuvittelee niin mäyräkoira voi ihan hyvin kulkea rappusia ihan vapaasti. Tämä ei ole mikään kannettava rotu vaan osaa ihan hyvin kävellä omilla jaloillaan, vaikka varmasti sylissä mielellään menisivätkin moniin paikkoihin, mukavuudenhaluisia kun ovat.
Onko täällä hevostelevia mäyriksen omistajia? Meillä on sellanen reilu 20 hevosen talli ja kovasti sitä toivois, että toi mäyris soveltuisi myös tallilla pyörimiseen. Hyvin tuo chihu siellä pärjää niin luulisi mäykynkin pärjäävän, tietysti sillä on se riistavietti joten voi olla, että vapaanapito tallilla jää haaveeksi.
Mä olen myös hevostelija (tai en nyt tällä hetkellä kun en ehdi, mutta olen kyllä ollut aktiivisesti koko mun mäykkyjen nuoruuden). Mäykyt on mulla olleet tallilla paljon mukana, mutta ne on kyllä pakko pitää hihnassa. En tietenkään sano etteikö mäykkykin oppisi tallilla kulkemaan vapaana, mutta nää mun on vähän turhan innoissaan hevosista, jotta niitä olisi turvallista pitää irti. Tässä taas avain onnistumiseen on se, että alatte pienestä asti pitämään koiraa tallilla mukana ja aina mahdollisuuksien mukaan vapaana (edellyttää että koira osaa jo peruskäskyt ettei pääse sattumaan vahinkoja). Kyllä pentu oppii tallin tavoille aikanaan ja mitä luultavimmin myös olemaan irti:)
Olen kovasti lueskellut noista selkäongelmista, ehkäisettekö niitä mitenkään? Säännöllistä hierontaa, jumppaa, fysioterapiaa? Ja kuinka paljon annatte koiranne hyppiä, annatteko esim. hypätä sohvalle (jos koirat siis siihen saa tulla)?
Paras ennaltaehkäisyn keino on pitää mäykky hoikkana ja hyväkuntoisena. Hyvä lihaskunto pitää selkää kasassa ja selkäranka ei rasitu samalla tavalla kuin jos koiralla on heikot lihakset. Eli paljon lenkkeilyä metsässä ja muuta monipuolista liikuntaa, myös sitä hyppimistä;) Meillä mäykyt saa hyppiä ihan vapaasti, ei ole ollut tarvetta estää koska koirat on olleet koko elämänsä terveitä. Tietenkin jos koira oireilee selkäänsä niin sitten hyppimistä (ja tiukkoja käännöksiä vauhdissa) on syytä rajoittaa. Normaali terve mäyräkoira on kuitenkin varsin pystyväinen atleetti ja kykenee hyppäämään korkeallekin vaivatta, eikä omistajan tarvitse huolia että koira hajoaa. Hyvähän tuo sairaus on pitää kuitenkin aina taustalla mielessä ja jos koira alkaa yhtäkkiä varoa selkäänsä tai liikkua omituisesti niin sitten koira heti lepoon ja lääkärin vastaanotolle tutkimuksiin.
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com
faidy
Viestimäärä: 8
Ainiin, ja normaali kokoinen malli meille tulossa, täytyy toivoa ettei se ole mikään luunmurskaaja. Oon lukenut ettei yli 10 kiloinen mäyris ole mikään poikeus.. Istuu vielä ton seniorin littanaksi :)
En muista mitä sivua luin, olisiko ollut joku ämerikkalainen sivusto, mutta siellä puhuttiin lisäravinteiden antamisesta mäyrikselle, esim. B-vitamiinia, calsiumia. Antaako niitä oikeasti kukaan, luulisi että noissa nykyajan nappuloissa olisi kaikki tarvittava niin mäyriksen pennuille kuin aikuisellekkin? Ja kaikille koirille ylipäätänsä..
Meillä nykyinen koira syö ANF ja Canidae ruokaa, sitä ruvetaan varmaan pennullekin syöttämään.
Riisis
Viestimäärä: 1609
Nykynappuloista löytyy kyllä kaikki tarpeelliset vitamiinit yms yms. Tietystä kannattaa tehdä vähän vertailuja eri merkkien välillä.
Niin, ja meidän mäykky on elänyt elämänsä kerrostalossa, ensimmäisessä kerroksessa (=rappukäytävässä ja ulko-ovella rampataan koko ajan). Haukkuu vain jos rappukäytävästä kuuluu jotain outoja ääniä vaikka keskellä yötä. Pentuna harrasti jonkin verran vahtimista, mutta kun ei käytöstä huomioitu, niin lopetti nopeasti.
Me ei olla koiraa juuri hierottu, tai venytelty. Joululahjaksi tosin sain hierontakirjan, joten enköhän ala koiraakin vääntelemään. Tarkoituksena olisi kyllä alkaa käydä hierojalla silloin tällöin kartoittamassa tilannetta. Vielä tuo on kuitenkin ollut niin vetreä, ei näytä kärsivän lihasjumeista, joten ei ole sinällään tarvittu käydä. Hyppimistä ei olla rajoitettu mitenkään. Selästä löytyy ainakin yksi kalkkeuma (hyyvin epäviralliset kuvat otettu syksyllä), mutta niin kauan kuin koira pääsee ketterästi hyppäämään sohvalle, niin antaa hyppiä.
Kk hollanninpaimenkoira -10
Lk hollanninpaimenkoira -13
Guardacaccia
Viestimäärä: 461
Meillä on molemmat mäykyt selkäkuvattu ja kummallakin on kaksi kalkkeumaa selässä. Tässä täytyy kaikkien muistaa, että jalostussuosituksissa pidetään vasta yli neljää kalkkeumaa aiheena harkita koiran jalostuskäyttöä. Eikä sekään että kalkkeumia olisi yli neljä vielä täysin estä jalostuskäyttöä, mutta sitten parituskumppanin selän on oltava ehdottomasti terveempi. Varauksella tällaisia yhdistelmiä kuitenkin voi tehdä.
Ja otetaan kuitenkin se huomioon, että suurta osaa jalostuskoiristahan ei ole selkäkuvattu, kun se ei ole (vielä) pakollista. Ja jos ei ole kuvaustulosta, niin ei voida tietää onko siinä selässä 0 vai 10 kalkkeumaa..Ei voida siis olettaa että koira on terve, jos ei ole kuvaustulosta, vaikka näin tuntuu ihmiset vähän toimivan ja ajattelevan Tieto lisää tuskaa, joten on parempi olla kuvaamatta, jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä sen oman champioonin selän kunnosta.. Idioottimainen asenne, johon toivottavasti tulee stoppi kun nyt ollaan rukkaamassa noita sääntöjä niin, että pian tulee selkäkuvistakin pakollinen osa terveystutkimuksia. Ensinhän kuvauksien määrää yritetään nostaa tukemalla kuvauksia rahallisesti, mutta eiköhän tässä joidenkin vuosien aikana päädytä kuitenkin niiden pakolliseksi tekemiseen, ainakin toivottavasti. Sitten voisi kuvien hinnatkin vähitellen tulla alas kun niitä ruvettaisiin tekemään enemmän rutiininomaisesti.
Mä olen itseasiassa viemässä meidän Veetiä hierojalle. Sen selän lihakset tuppaa toisinaan jumittumaan, ihan vaan siksi että se humppaa menemään niin överisti välillä, että lihakset jumahtaa kun koira ei itseään pahemmin säästele. Kesällä tilanne on aina parempi kun Veeti pääsee uimaan, mikä kehittää lihaksistoa monipuolisesti. Talvella liikunta on yksipuolisempaa ja myös kylmyys vaikuttaa selkälihasten jumittumiseen. Varsinaisia ongelmia ei kyllä ole ikinä ollut, terveenä tuo on aina pysynyt, mutta kun ajattelen että miltä tuntuu itsestä kun on hartiat jumissa niin totesin, että kyllä koirakin nauttisi rentouttavasta hieronnasta:)
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com
Guardacaccia
Viestimäärä: 461
Meidän molemmat mäykyt (normikokosia) ovat alle 10 kg, kun ovat huippukunnossa. Kesällä usein paino tuppaa nousemaan tuonne vähän reilu 10 kiloon, mutta kummankin "oikea" paino on 9,5-9,8 kg välillä. Nämä ovatkin aika kirppuja moniin muihin verrattuna. Uros etenkin koska se on suhteessa pienempi kuin meidän narttu, kun urokset ylensä on hippasen isompia kuin nartut, mutta Veeti on ihan samaa kokoa, jopa vähän pienempi kuin Helga. Helga taas on hyvin keskiluokkaa kokonsa (siis korkeuden, pituuden, rinnanympäryksen jne) puolesta, ei pieni eikä iso.
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com
faidy
Viestimäärä: 8
Kuulemma ovat todella pieniä nämä pennut mistä meillekkin on pentu tulossa, ja vanhemmat myös. Normaalikokoisia tosiaan ovat, joten pitäisi vissiin sanoa, että pieniä normaalikokoisiksi.. Ja kuulemma-sana tuolla siksi, että minä en ole koiria koskaan nähnyt, mies sen on meille hommannut.
Suositaanko näissä sitten isompaa mallia jalostuksessa vai mistä se johtuu, että nykyään ovat elopainoltaan painavampia? Tuoko se isompi ja painavampi ruuminrakenne sitten tullessaan enemmän ongelmia?
Hahah, meidän chihu syö välillä tallilla noiden metsästyskoirien energianappulaa (Jahti&Vahti) kun pääsee pussiin käsiksi, ja sitten se taas kiitää ympäri tonttia kun on muutaman päivän sitä pistellyt, siihen on ainakin suora vaikutus :)
Riisis
Viestimäärä: 1609
Tämä nyt on jo melkein klisee, mutta kaikki koirat ovat yksilöitä ja vaihtelua muunnosten välillä löytyy paljonkin. Karkkareiden jalostusta ohjaa ehkä enemmän käyttöominaisuudet kuin muiden, joten sieltä löytyy ehkä eniten itsenäisyyttä ja niitä käyttöominaisuuksia. Lyhytkarvat ovat sitten pippurisia, kun ovat aika suosittuja luolametsästyksessä, jossa koiralta vaaditaan periksiantamattomuutta ja vähän tyhmänrohkeutta. Pitkäkarvoja käytetään hyvin vähän käytännön metsästykseen, joten niiden riistavietti on vähäisempää kuin kahdella muulla muunnoksella. Siis näin yleistettynä ripauksella mutua. Nämä siis normaalikokoisista. Meidän naapurissa kylläkin asuu karkkarineito, joka on niin sohvapulla kuin olla ja voi, kun ei ole metsällä koskaan käynytkään ja lenkkeilee ainoastaan fleksin nokassa. Mauri sen sijaan on käynyt metsällä kohtuullisesti, mutta sen ajo on aika heikolla tasolla. Että ei se muunnos, vaan ne geenit ja kuinka paljon ruokkii niitä viettejä.
Kk hollanninpaimenkoira -10
Lk hollanninpaimenkoira -13
faidy
Viestimäärä: 8
Ihan mahtava kakara! Meidän vanhempi koira on ottanut sellasen ignorance taktiikan, ei huomio pentua mitenkään. Täytyy vaan toivoa, että tottuvat toisiinsa.. Väkisin ei tietysti yritetä niitä "parittaa", saavat tutustua omaan tahtiinsa.
Mulle tosiaan ensimmäinen koiranpentu, kaikenlaiset vinkit tervetulleita.. Pentuaitaus meillä on hankittuna, saa siellä viettää aikaa kun emme ole kotona.
Mua ei tosiaan metsästys kiinnosta, mutta perhetuttu olisi kiinnostunut koittamaan ton rääpäleen kanssa metsästystä. Miten kannattaisi toimia, antaa hänen kouluttaa se metsästyspuoli niin ehkä tottelisi sitten metsässä?
Susku_
Viestimäärä: 138
Bonolla (normikokoinen karkkariuros) on painoa 11-12 kiloa riippuen siitä, mikä aika vuodesta ja kuinka päästy lenkkeilemään/metsälle. Bono on FI MVA. Viime vuonna kävimme viidessä näyttelyssä. Kolmessa näyttelyssä oli VSP, yhdessä PU2 ja yhdessä ei sijoittunut PU-kehässä. Olen erittäin tyytyväinen tuomarin toimintaan juurikin tuossa näyttelyssä, jossa Bono ei sijoittunut PU-kehässä. Tuolloin oli kyseessä mäykkyjen erkkari ja tuomaria oli ilmeisestikin pyydetty kiinnittämään huomiota koirien kokoon. Vaakaa ei ollut, mutta kokeili koiran painoa ottamalla koiria syliin. Moni todella iso karkkari sai koon vuoksi T:n. Bono sai kuitenkin ERIn, mutta jäi valioluokassa kakkoseksi juurikin ison koon vuoksi. Hyvä niin.
Tekisi mieli käyttää Bonoa keinoluolilla kokeilemassa, kuinka mahtuu putkessa kulkemaan. Kerran ollaan käyty jokunen vuosi sitten, mutta siihen se jäi. Olemme yrittäneet luolia välttää ajohommien vuoksi. Luolan välttelyistä huolimatta Bonoa on alkanut luolat kiinnostamaan ja lähes jokaisen metsäreissun päätteeksi Bonon ajoliivi on ihan hiekassa...eli koira on käynyt tarkistamassa luonnonluolan. Luolahommista on vaan jäänyt pieni kauhu, sillä Bonohan meni reilu vuosi sitten ajokokeessa sinne kallioluolaan. Ja oli pieni pelko päällä, että saadaanko koiraa luolasta ulos. Mutta onneksi tuli itse ulos...ei kuitenkaan heti vaan 10-24 tunnin päästä luolaan menosta. Emme olleet paikalla, kun koira tuli ulos. Välillä piti mennä kotiin yöksi. Jäikin arvoitukseksi koska koira päätti poistua luolasta ja minkä perässä meni luolaan ja oliko luolassa yksi vai jonkun elukan kanssa. Kuitenkin tekisi mieli kokeilla, miten Bono reagoisi nyt luolainnostuksen jälkeen keinoluolassa olevaan kettuun.
raggetti
Viestimäärä: 1725
Meille on ehkä kotiutumassa kk mäyräkoira. Tulee ihan käyttökoiraksi, avolle metsälle ja mulle jäljelle sekä vaelluksille, ehkä näyttelyyn. Pari kysymystä on kuitenkin herännyt kun sopiva pentue löytyi ja sunnuntaina mennään katsomaan pikkuisia.
Eli pentu tulee ihan ajavasta linjasta. Onko mahdollista opettaa se silti kulkemaan vapaana lenkeillä metsässä? Asutaan sen verran korvessa, että jos haluaa niin pääsee helposti keskelle metsää mistä on noin 5-10 km tielle. Tiedän, että riistavietti on kova, mutta jos pennun opettaa heti pienestä pillille? Meillä on ennestään kaksi koiraa, joiden kanssa lenkkeilen metsässä päivittäin niin, että valtaosan lenkistä ovat irti.
Pentueesta löytyy sekä tummariistaa ja vaaleaa riista-väriä. Tyhmä kysymys, mutta mitä tuomarit tuntuvat suosivan näyttelyissä? Tumma riista narttu on meille tulossa, jos siis tulee.
Miten vaikea on mäykkyjen trimmaamisen opettelu? Onko paljon yksilö-eroja turkinlaadussa, vai onko karkkareiden turkki yleensä samanlaatuista?
Koska en itse tunne sen pahemmin mäykkyjä, niin minkälaista on omistaa ja kasvattaa mäykky ihan pennusta asti? Ovatko ne niin jääräpäisiä kuin sanotaan? Miten helposti ovat motivoitavissa?
Tietysti tulen kysymään kaikki nämä kysymykset myös kasvattajalta, mutta mielestäni niin mitä enemmän rodusta kuulee niin sitä paremman kuvan siitä saa.
If you can't eat it
Or play with it
Then pee on it
And walk away
Guardacaccia
Viestimäärä: 461
raggetti kirjoitti:
Eli pentu tulee ihan ajavasta linjasta. Onko mahdollista opettaa se silti kulkemaan vapaana lenkeillä metsässä? Asutaan sen verran korvessa, että jos haluaa niin pääsee helposti keskelle metsää mistä on noin 5-10 km tielle. Tiedän, että riistavietti on kova, mutta jos pennun opettaa heti pienestä pillille? Meillä on ennestään kaksi koiraa, joiden kanssa lenkkeilen metsässä päivittäin niin, että valtaosan lenkistä ovat irti.
Meillä on kaksi lk. mäykkyä. "Luolalinjaista" urosta voi periaatteessa pitää irti metsässä. Se ei ikinä ole kaukana ja vaikka ottaisi lyhyen ajonkin niin palaa 10-15 minuutissa kun sitä jää odottelemaan. Jos on kuuloetäisyydellä niin uskoo myös pilliä.
Sitten on tuo meiän ajava nakkineiti.. se ei ole irti pidettävä koira, missään nimessä. Vaikka se on viimosen päälle koulutettu tokossa (mäykkyjen mitta-asteikolla tietenkin;)) ja on erittäin tottelevainen ja yhteistyöhaluinen, niin kun se saa hajun niin se on menoa ja likkaa ei sitten näy välttämättä moneen tuntiin ja jostain kaukaa kuuluu kimakka ajohaukku (ellei ole mennyt kuulomatkan ulottumattomiin). Ei reagoi pilliin eikä perkeleisiin.
Tilannetta kuvaa ehkä se, että kaikkein nopein tilanne oli sellainen, että karjuin kurkku suorana ja naama punaisena ja välillä pilliin puhaltaen 45 minuuttia, niin neiti suvaitsi tulla sen verran takaisin, että sain haettua sen 500 m päästä alkuperäisestä irtipääsemispaikasta (eli silloinkaan ei suinkaan tullut varsinaisesti luokse itse). Muut vahingot on sitten kestäneet useampia tunteja, vaikka ei niitä ole kovin montaa sattunut, kun parista kerrasta on opittu että irti ei vaan voi pitää muuten kuin treenikentällä.
Ainahan sitä kouluttamista voi yrittää, mutta kuten sanottu, Helga on periaatteessa aika äärimmillen koulutettu myös tokossa, että jos sitä kauttakaan ei koira ole irtipitovarma, niin ei kyllä mitenkään muutenkaan. En tietysti mene sanomaan että näin on kaikkien ajavien koirien kanssa, mutta siihen kannattaa varautua..
ragetti kirjoitti:
Koska en itse tunne sen pahemmin mäykkyjä, niin minkälaista on omistaa ja kasvattaa mäykky ihan pennusta asti? Ovatko ne niin jääräpäisiä kuin sanotaan? Miten helposti ovat motivoitavissa?
Vaativaa mutta myös palkitsevaa, jos siis haluaa oikeasti panostaa asiaan. Kyllähän sitä elää vähän pellossakin kasvaneen mäykyn kanssa, mutta sanotaan että omistajien hermoja pitkällä aikavälillä säästää melkoisesti, että koira osaa ainakin peruskäskyt kuten tänne, ei, istu, maahan, odota jne ja toteuttaa ne ehdoitta. Mäykyt on itseasiassa aika usein kohtuu helppoja motivoida, koska nämä ovat yleensä ahneita ja usein myös leikkisiä (eli lelullakin voi palkita). Sille omalle nakille täytyy vain löytää sille sopivin motivaatiomuoto, niin kyllä se oppii nopeasti ja muistaa asiat myöskin. Se ajatus että mäykky ei opi tai sitä ei kannata/voi kouluttaa on ihan kukkua ja perustuu siihen, että kyseisillä ihmisillä ei ole ollut riittävästi halua ja aikaa ymmärtää koiraansa ja opettaa sitä sen ehdoilla, eli sille sopivalla tyylillä.
Jälleen kerran mainitsen tuosta että itse olen mäyräkoirianikin käyttänyt tokokentillä ahkerasti ja vanhempaa koiraa myös agilityssä, missä koiran hallinta on kaiken a ja o. Minusta näiden opettaminen on ollut todella palkitsevaa, vaikka ne eivät opikaan ihan samaa tahtia kuin tuo perheen isompi nelijalkainen (saksanpaimenkoira).
Mäyräkoira on kuitenkin älykäs ja vaikka tykkäävät laiskotellakin, niin tykkäävät myös touhuta ja tehdä töitä. Kun koiran ja ohjaajan välille saadaan toimiva yhteistyö ja -ymmärrys, niin minusta mäyräkoirien kanssa voi tehdä ja harrastaa todella monipuolisesti ja päästä kohtuu pitkälle jopa tokossa tai muissa tottelevaisuutta vaativissa lajeissa, vaikka ikinä näitä ei voikaan verrata mihinkään pk-oikeudet omaaviin rotuihin.
Onnea uudesta tulokkaasta jo etukäteen!
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com
raggetti
Viestimäärä: 1725
Kiva kuulla että mäykkykin on oppivainen, peruskoulutuksen tulee kyllä ainakin saamaan.
Kiitos vastauksesta!
If you can't eat it
Or play with it
Then pee on it
And walk away
Riisis
Viestimäärä: 1609
Muuten Mauri on ollut todella oppivainen, mutta ei mitenkään täsmällinen. Tokon alokasluokan ja muutama muiden luokkien liikettä olen sille opettanut. Liikkeet onnistuu hyvinä päivinä niin hyvin, että kokeessa saattaisi jopa saada tuloksen, mutta sitten toisinaan suora perusasentokin on liikaa pyydetty. Kaikki hömpät pienet aktivointitemput on Maurin mielestä ihan parhautta, mutta esim. pitkät seuruukaaviot on pläähtylsiäeikiinnosta. Ahne se on kuin mikä. Palkaksi kelpaa hätävarana vaikka tuore kurkku, kunhan saa jotain. Summa summarun: koira oppii nopeasti, mutta motivaation ylläpito on hankalaa.
Mäykyistä löytyy mun tietääkseni yksi TVA, joten ei tää ihan toivoton rotu tottelevaisuuskoulutusta ajatellen ole.
Kk hollanninpaimenkoira -10
Lk hollanninpaimenkoira -13
jauhita
Viestimäärä: 100
raggetti kirjoitti:
Eli pentu tulee ihan ajavasta linjasta. Onko mahdollista opettaa se silti kulkemaan vapaana lenkeillä metsässä? Asutaan sen verran korvessa, että jos haluaa niin pääsee helposti keskelle metsää mistä on noin 5-10 km tielle. Tiedän, että riistavietti on kova, mutta jos pennun opettaa heti pienestä pillille? Meillä on ennestään kaksi koiraa, joiden kanssa lenkkeilen metsässä päivittäin niin, että valtaosan lenkistä ovat irti.
Heippa! Meidän mäykky on nyt reilu puolitoistavuotias ja saanut elämänsä aikana yhden peuran ja yhden kauriin. Tottakai on ajanut myös muitakin.. Niin siis asiaan. Ainakin meillä mäykky tekee maastossa pieniä lenkkejä eli on aina melko lähellä ihmistä, metsässäkin. Eriasia on sitten kun sen käsketään etsimään jälkeä, silloin se saa poistua kauemmaksi. Minä en ole koiraani sen kummemmin opettanut lenkkeilemään irtavallisena metsässä, tuo tuntui itse keksivän, että on hyvä pysytellä mamman matkassa ettei eksy. Parastahan siis on aloittaa metsässä kävely jo varhaisessa vaiheessa, jotta pentu tottuu ympäristöön. Voihan näillekkin opettaa esim. 'kiinni' ja 'vapaa' komennot, mutta toistaiseksi me ollaan pärjätty ilmankin. Muuten, saattaa olla, että tutkapanta ja huomioliivi on meillä ne, mistä koira tietää mitä me sinne metsään mennään tekemään. :)
Ja siis meidän koiralla on kova riistavietti. Se tuntuu kuitenkin tajuavan milloin ollaan 'metsällä' ja milloin ihan vaan lenkkeilemässä.. Lenkillä ei ole kertaakaan alkanut herätellä riistaa, metsällä taas toiminta alkaa melko nopeasti. Tähän saattaa kyllä vaikuttaa se, että isäntähän meillä on se kenen kanssa tuo siellä metsällä käy. Minun kanssani taas vaan lenkkeilee. Oho, kylläpäs mun vastaukseni taas rönsyili.. :D
raggetti kirjoitti:
Pentueesta löytyy sekä tummariistaa ja vaaleaa riista-väriä. Tyhmä kysymys, mutta mitä tuomarit tuntuvat suosivan näyttelyissä? Tumma riista narttu on meille tulossa, jos siis tulee.
Aika vähän näkee näyttelyissä muun värisiä koiria kuin riistanvärisiä. En ole ainakaan huomannut mitään tiettyä linjaa eriväristen koirien arvosteluilla, kyllähän siihen vaikuttaa aina ensin koiran rakenne ja luonne. Jos kaksi eriväristä, mutta luustoltaan ja käytökseltään ihan yhtä hyviä on rinnakkain, silloin asian luultavasti ratkaisee tuomarin mieltymys. Ja mun mielestä on aina tärkeintä se, mitä väriä itse pitää kauniimpana. :) Ja siis jos näyttelyissä haluaa menestyä niin kannattaa valita sen rakenteen mukaan, ei sen värin ;)
raggetti kirjoitti:
Miten vaikea on mäykkyjen trimmaamisen opettelu? Onko paljon yksilö-eroja turkinlaadussa, vai onko karkkareiden turkki yleensä samanlaatuista?
Karkkareilla on erilaista karvaa, ihan siinä missä ihmistenkin hiuslaatu on eri ihmisillä erilaista. Karkkareista löytyy karvamoppeja ja vähemmän karvaisia yksilöitä, pehmeäkarvaisia, lähes sileitä ja erittäin karkeakarvaisia, takkupesiä jne. Kaikki yksilöt ovat erilaisia. Koiraa valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota pentueen emän ja isän karvanlaatuun. Aivan pehmeäturkkisimmathan eivät edes pärjää näyttelyissä, kaikkia näistä ei voi edes nyppiä vaan pitää vetää koneella turkki alas. Ja sitten taas jos koiralta puuttuu rodulle tyypilliset parta ja kulmakarvat, ei sekään ole hyvä juttu.
Itse en ole vielä trimmannut kokonaan koiraani kertaakaan, olen kyllä katsonut vierestä kuinka homma hoituu. Näyttelytrimmin osaan tehdä suht koht hyvin, mutta aina asiantuntijan jälki on parempaa. Nyppiminen ei sinällään ole vaikeaa, mutta itse koen, että säästyn monelta vaivalta viedessäni koirani vieraalle trimmiin. Ensinnäkin homma hoituu ammattilaiselta nopeammin ja toiseksi koira ei pyristele yhtä paljon vastaan kuin se tekisi minun kanssani.
raggetti kirjoitti:
Koska en itse tunne sen pahemmin mäykkyjä, niin minkälaista on omistaa ja kasvattaa mäykky ihan pennusta asti? Ovatko ne niin jääräpäisiä kuin sanotaan? Miten helposti ovat motivoitavissa?
Tämä meidän mäykky on minun ensimmäinen oma koirani. Kokemusta koirista löytyy, mutta en ole aiemmin koiraa kasvattanut yksin. Otin siis riskin (joidenkin mielestä) valitessani mäykyn, mutta päätöstäni en ole katunut päivääkään! Minun mäyräkoirani ei ole kauhean itsepäinen, mutta se on kyllä erittäin fiksu. Se on hyvin motivoitavissa ruoalla ja leikillä. Se ei tee temppua ellei tiedä saavansa sen suorittamisesta jotain palkaksi.. :D
Sisäsiisteyskoulutus meillä otti oman aikansa, mutta se on osin ihan omaa syytäni. Sisäsiistiksi neiti tuli noin 10kk ikäisenä, mutta toisinaan vieläkin tekee tarpeen vaatiessa tarpeensa sisälle (hyvin harvoin).
Mäyräkoira on täyttänyt kaikki odotukseni ja on valloittanut persoonallaan koko lähipiirin. :) Nyt on suunnitelmissa toinen mäykky tälle keväälle. Onnea sinulle pennun kanssa! Olethan sitten varautunut siihen, että kun kerran otat mäyräkoiran niin sen jälkeen et muita rotuja harkitsekkaan? ;)
En tiedä oliko rönsyilevästä vastauksestani sinulle mitään apua, toivottavasti. :) Vastailen mielelläni myös jos on jotain muuta kysyttävää..
karmäy Fairytale 28.1.2011 Myy
Riisis
Viestimäärä: 1609
Kk hollanninpaimenkoira -10
Lk hollanninpaimenkoira -13
faidy
Viestimäärä: 8
Fiksu toi on, oppii nopeasti mutta motivaatio on välillä ihan hukassa. Hihnassa oppi kulkemaan heti ekalla kerralla. Sisäsiisteyden opettelu meni vähän pieleen kun tuli ne kovat pakkaset, pentu ei voinut ollenkaan käydä pihalla, ei yhtään malttanut tehdä mitään kun tassut jääty heti. Sanomalehdelle osaa onneks tehdä.
Sänkyyn toi punkesi heti ekana yönä eikä sitä raaskinu alas laittaa :D kevään tullessa täytyy ruveta leikkimielellä jo vähän metsästystä kokeilemaan, vähän hajuihin tutustumaan.
Klatjofs
Viestimäärä: 35
Meillä on kaiken lisäksi pentusuunnitelmia <3 Urosvalinta ei ole vielä ihan klaar mutta selvää on että touko-kesäkuun vaihteessa meillä pitäisi olla punaisia pitkäkarvoja pentulaatikossa. En malttaisi odottaa!
Yksilökohtaista ja riippuu paljon vietin voimakkuudesta ja koulutuksesta. Toiset saa koiran kesken ajon pois, toiset ei. Sanoisin että etenkin jos koiraa käytetään ajometsästykseen sen ulkoiluttaminen vapaana voi olla haastavaa, en usko että mahdotonta.raggetti kirjoitti:
Eli pentu tulee ihan ajavasta linjasta. Onko mahdollista opettaa se silti kulkemaan vapaana lenkeillä metsässä?
Ei värillä väliä jos on hyvä koira, tottahan on tuomarikohtaisia eroja mutta se on aika marginaalista. Usein ajatellaan että on väristä kiinni jos tietyn värinen koira ei pärjää mutta kyllä vika yleensä on ihan siinä koirassa ja että sen kilpakumppanit vaan on parempia.raggetti kirjoitti:
Pentueesta löytyy sekä tummariistaa ja vaaleaa riista-väriä. Tyhmä kysymys, mutta mitä tuomarit tuntuvat suosivan näyttelyissä?
Trimmaaminen on helppo oppia itsekin ja se minusta ehdottomasti kannattaa opetella tekemään itse. Yksilökohtaisia eroja on tosi paljon, ei ole edes sanottua että jos vanhemmilla on superkarkea turkki niin pennuille tulee samanlainen. Pääpiirteittäin voisi sanoa että siitä suloisesta isopartaisesta pennusta tulee usein turhan pehmeäkarvainen...raggetti kirjoitti:
Miten vaikea on mäykkyjen trimmaamisen opettelu? Onko paljon yksilö-eroja turkinlaadussa, vai onko karkkareiden turkki yleensä samanlaatuista?
On ne jääräpäisiä. Toki yksilökohtaisia eroja on mutta kyllä mäykky pääsääntöisesti on se jästipää joka tykkää sanoa viimeisen sanan ja käydä keittiössä pissalla vaikka tasan tietää että se on kiellettyä. Mäyräkoira on aika helposti ruualla motivoitavissa, mulla on yksi koira jota saisi palkattua patukalla mutta sen kuppi keittää niin helposti yli että ollaan pysytty namipalkassa kaikessa koulutuksessa. Pääosin nämä ovat älykkäitä ja kestävät kohtuudella toistoja. Oppivat helposti ja tykkäävät tehdä ihmisen kanssa erilaisia juttuja.raggetti kirjoitti:
Koska en itse tunne sen pahemmin mäykkyjä, niin minkälaista on omistaa ja kasvattaa mäykky ihan pennusta asti? Ovatko ne niin jääräpäisiä kuin sanotaan? Miten helposti ovat motivoitavissa?
Itsepäisyys on haaste ja kyllä minä voin sanoa että meidän ruotsalaisten kanssa ollaan tehty erityisen pitkiä tuijotussessioita kun ruottalainen on sitä mieltä että HÄN istuu nyt täällä eteisessä ja minun mielestäni sen kuuluisi tulla keittiöön. Hokeminen ei auta, saat hokea siinä kolme päivää ja vaikka se tällä kertaa tulisi 157. käskyllä niin huomenna ei tule. Tuijotus auttaa, komennan, jos koira ei tottele niin sitten tuijotetaan. Muutama minuutti ja ruotsalainen tulee ja sen tuijottelun jälkeen se toimii aika pitkään ihan sujuvasti. Olen kokeillut käydä hakemassa sen, se toimii joo sillä kerralla mutta seuraavana päivänä sama juttu. Tuo tuijotus on todettu hyväksi keinoksi ja toimii meidän ruotsalaisilla erityisen hyvin. Mulla on siis pääasiassa pitkäkarvoja ja tuo patukasta kuumuva on lyhkis, kaikki normikokoisia.
Dintti
Viestimäärä: 260
Dinaa voisi sanoa yhdeksi "elämäni koirista". Joskus tuntuu, että se osaa lukea ajatuksiani Se ymmärtää lähes aina, mitä haluan sen tekevän. Dina tunnistaa myös monien eri ihmisten nimet. Onhan sillä ollut aikaa opetella, on se kuitenkin jo 6-vuotias. Mielestäni 6v. ei kyllä ole mikään vanha vielä Näyttelyissä Dina on käynyt nuorena, aran luonteensa vuoksi ei kyllä oikein sinne sopinut. Dinasta ei koskaan ole ollut metsästyskoiraksi tai edes jäljestäjäksi, sillä ei ole _minkäälaista_ metsästysviettiä En ole koskaan nähnyt noin vietitöntä koiraa. Ei varmasti aja yhtään mitään, paitsi ehkä naapurin kakarat pois äidin pihalta
jauhita
Viestimäärä: 100
Mites mäykkyihmiset, oletteko käyneet paljon tänä kesänä näyttelyissä tai kokeissa? Me ollaan nyt vanhemman koiran kanssa varasijalla yhteen mejä-kokeeseen. Mukavaa ois päästä osallistumaan, se olis meidän eka kerta. Lähettelinkin seitsemään eri kokeeseen ilmoja, että mahduttais edes johonkin. Jos nyt ei tohon niin ehkä sitten johonkin niistä kuudesta muusta.
Näyttelyihin ollaan myös menossa. Nuoremman kanssa alotellaan näyttelyuraa Hesan pentunäyttelyssä 14.8 (muistaakseni) ja sitten ollaan duon kanssa Lohjan erkkarissa myös mukana. Mätsäreihin olis myös kova into, mutta tuntuu hiljentyneen just nyt kun toi nuorempikin sais osallistuttua..
karmäy Fairytale 28.1.2011 Myy
Riisis
Viestimäärä: 1609
Me ollaan käyty tekemässä tänä kesänä pari mejä-jälkeä Maurille ja kaveri vaikuttaisi olevan aikalailla virtuoosi tuossa lajissa. Kokeeseen on/oli tarkoitus yrittää, vaan alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä ettei saada ilmoittautumisia aikaiseksi ja aikatauluja sovitettua koetta varten. Ensi vuonna viimeistään debytoidaan mejässä, se on varma.
Mauri täytti sunnuntaina 3 vuotta. Viimeinkin sille on kasvanut järki päähän! Remmirähjäämistä ilmenee enää harvakseltaan ja yleensä Mauri ohittaakin toiset koirat täysin huomiotta. En olisi kyllä vielä vuosi sitten uskonut näkeväni sitä päivää, kun kaksi vapaana olevaa silkkiterrieriä meinaa hyökätä päälle ja Mauri vaan katselee niitä ihan kuin ajatellen "Jaahas... Mikähän noittenkin ongelma oikein on. Hoh hoijaa..."
Kk hollanninpaimenkoira -10
Lk hollanninpaimenkoira -13
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545431 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 0 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 04:30) |