Koirat.com

Me ollaan nyt eletty yhteiseloa pari viikkoa kääpiökarkkari Wernerin kanssa.. En tietenkään voi olettaa, että mäyräkoira olisi samanlainen kuin porokoirani, jolla ei ole lainkaan riistaviettiä lukuunottamatta hiirijahtia pellolla. Mutta kaupungissa metsässä ollessa ja kentällä irtiolo onnistuu, tulee kiltisti aina luokse eikä lähde omille teilleen.
Mutta kun tulemme maalle, missä poroja ja muita eläimiä liikkuu enemmän, ampasee tuo apina heti niiden perään. Tänään kuljin porokoiran kanssa tunnin verran metsässä huudellen jo melko hysteerisenä pentua takaisin, lopputulema oli että pentu odotti portailla meitä takaisin..
Miten teidän mäyräkoirat toimii? Onko mun edes realistista odottaa että saan koulittua tuosta epelistä irtipidettävän yksilön? Liikutaan paljon metsässä kalastellen, marjastaen, sienestäen jne, joten olis kovin mukavaa ettei aina tarttis naruttaa.
Kasvattajalta, kun tätä rotuvalintaa pohdiskelin, sain vastaukseksi ettei kääpiöiden riistavietti ole kova, koska sitä ei ole jalostuksessa painotettu.. Mutta ainakin kokemukset näin lyhyeltä ajalta kertovat toista..

Hei kaikki mäykkyjen omistajat!
Täältä ilmoittautuu kaksi mäyräkoiraa,Pirre ja Martta :) Olisi sellanen aika tavallinen kysymys,eli mitä harrastelette mäykkyjenne kanssa?En tiedä onko tuota jo kysytty aiemmin tälla palstalla,koska en jaksanut lukea kaikkia yksitellen :D Meijän nakit harrastaa aktiivisesti näyttelyitä ja nyt on ToKo kärpänen purassu niin sitäkin on sitten harjoiteltu :) ToKo:ssa ei olla vielä kisoihin ehitty,mutta olis tarkotus mennä nyt ennen joulua joihinkin mölli- kisoihin.Mitä erilaisia ToKo liikkeitä teidän mäykyt osaa?Meillä koirat osaa sen perusasennon eli istuu minun vasemmalla puolella,maahan,tänne,paikka(makuulla ja istumassa)seuraamisen ja seisomaan jäämisen seuraamisen yhteydessä.Näyttelyissä käydään sekä mätsäreissä että virallisissa.Huomenna olis seuraava mätsäri jonne olisi tarkoitus viedä Martta :)
Oho!Tulipas taas kirjoitettua kunnon romaani..... :D

Meille muutti tuossa viikko sitten pk kääpiömäyräkoira Morris :) Tää viikko on menny tutustuessa uuteen perheenjäseneen ja opiskellessa pentuarkea, mutta pikkuhiljaa olisi tarkoitus tutustua erilaisiin harrastuksiinkin.

^Onnea uudesta mäykkyvauvasta
*kuvia odotellessa*

Peeppi62 kirjoitti:

Olisi sellanen aika tavallinen kysymys,eli mitä harrastelette mäykkyjenne kanssa?

Me harrastetaan vähän kaikenlaista, päälajeina kuitenkin agility ja toko. Tokossa Sokka alkaa pikkuhiljaa olemaan häiriö ja pilkunviilaustreeniä vailla valmis (nouto tosin ei ole ihan ehjä vielä) ja tarkoitus olisikin talven aikana käydä koittamassa möllejä tokon ja agin saralla.
Me ollaan myös melko ahkeria käymään mätsäreissä, lähes aina kun on lähellä mätsärit niin mennään. Näyttelyitä ei sen kummemmin sitten harrastetakaan.

Aikeissa olisi myös aloittaa rallytoko, jahka löydän sopivan (hintaisen :D) kurssin. Myös veri- ja pk-jälki on aikeissa aloittaa. Sanoisinpa siis että melko monmitoimimäykky tämä on kun luonnistuu sekä metsästys, agility että kissanpentujen hoitaminen.

Peppilotta// Kääpiöiltä tulisi löytyä ihan yhtä paljon riistäviettiä kuin muiltakin muunnoksilta, on niitä yksilöitä joita ei kiinnosta melkein yhtään ja niitä jotka hinkuvat riistan perään ja rakastavat metsästystä. Ei tulisi odottaa että metsästysrotu ei olisi riistaan perään (en nyt tarkoita että sinä välttämättä olisit näin ajatellut). Mä en pidä omaani enää pahemmin etenkään lenkillä irti, koska viettiä löytyy ja korvat katoavat aina välillä. Tässä olen vähän odotellut että koira kasvaa henkisesti ja järkeä alkaisi löytyä enemmän. Tää on myös paljon koiran luonteesta (onko kova vai pehmeä jne.) ja teidän suhteestanne sekä koiran koulutuksesta kiinni. Toivoa on saada riistaviettinenkin koira pysymään lähettyvillä irti, mutta kaikilta se ei onnistu.
En tiedä oliko tästä nyt yhtään apua mutta kirjoitinpa kuitenkin.

Miranjalle onnea pennusta!

griffon, laitoin parit kuvat Morriksesta tonne pentujen kuvatriidiin. :)

Lansutti// Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi! Me ollaan Wernerin kanssa nyt perustottelevaisuus-kurssilla ja sieltä olen saanut paljon vinkkejä koulutukseen. Ja tänään hankin kouluttajan ehdotuksesta myös pillin, jolla olisi tarkotus alkaa harjottelemaan Wernerin kanssa luoksetuloa.. Nyt olen viime viikkojen aikana harjoitellut koiran kanssa irtioloa maalla ihan pihalla (kiitos navetan kivijalassa asustavien päästäisten, ei koiralla ole hinkua pois aitaamattomalta pihalta). Ja myös sopivissa kohdissa lenkeillä (hihna perässä laahaten) ja on onnistunut hyvin. Ei olla onneksi poroja tosin kohdattu irtiollessa, siinä varmaan syy miksi irtiolot ovat onnistuneet ;-)

Metsästysrotuisen koiran ottaminen pohditutti paljon ja aiheesta keskusteltiin moneen otteeseen kasvattajan kanssa. Ja luin kirjallisuutta. En väitä, että kasvattaja olisi väärässä mutta pääkaupunkiseudun liepeillä riistaa tuskin on ongelmaksi asti mäykyn omistajalle. Meillä taas poroja on tuolla maalla metsässä lenkkeillessä aina vastassa, eli silloin se riista vietti todella paljastuu. Mutta luotan vielä koiran oppimiskykyyn ja ymmärrykseen siitä, ettei poroja laukoteta. Pillitystä tosiaan aletaan harjottelemaan ja verijälkeä harrastetaan (kun olen ymmärtänyt sen mahdollisesti rauhoittavan koiraa, kun saa säännöllisesti luvan kanssa seurata jälkeä). Ja jonkinlaista tokoa on suunnitelmissa harrastaa perustottis-kurssin jälkeenkin säännöllisesti. Näillä eväillä toivon saavuttavani jossain vaiheessa vielä sen tason, että koira voi olla metsässä irti ja palaa minun luokseni..

Heippa kaikille!

Unelmani on omistaa pieni pk mäykky tulevan vuoden aikana. Kysyisinkin, miten mahdollisten pentueiden vanhempien selkälausuntoihin tulisi suhtautua kennelin ja pentueen valinnassa? Esimerkkinä nyt vaikka suunnitelmissa oleva pentue, jonka isällä selkä K1 ja äidillä sama.

Auttakaa koiraviidakossa tarpovaa! Kiitos!

Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua tänne. Josko taas jotain kerkiäisi kirjoitella. Viikko sitten äitiysloma loppui ja ollaan taas töissä...joten on taas aikaa palstoille kirjoittelemiseen.

Viime aikona koiran kanssa harrastamiset ovat olleet vähemmällä pienen ihmislapsen vuoksi. Mutta josko tuo koiran kanssa touhuaminen tästä taas elpyisi. Meillä Bono on metsästyskäytössä eli koira on mukana sorsalla, metsäkanalinnulla sekä jäniksellä. Nyt kun metsästyskausi alkoi, on koirallakin mukavasti touhua metsässä.

Riistaviestistä johtuen meidän 6v karkkariuros ei ole metsässä vapaana kuin ainoastaan silloin kun ollaan metsästystouhuissa. Sellaisilla paikoilla uskaltaa pitää vapaana, missä ei ole lähettyvillä mitään riistaa. Mutta esim. meidän rivarin vieressä oleilee rusakoita ja koirakin on ne havainnut, joten omassa pihassakin koira on oltava kiinni. Jos riistan haistaa, niin korvat ovat tämän jälkeen aivan kuurot. Olen Bonon kanssa arkitottelevaisuutta harrastanut (luoksetulot, seuraamiset, paikallaolot yms.), mutta eipä kyseistä opeista tunnu riistan perään lähtevän koiran kanssa olevan hyötyä. Bono tulee luokse ja seuraa tosi nätisti esim. lenkillä ja koulutustilanteissa. Kerrankin eräs naisihminen tuli mun luokse, kun Bonon kanssa treenasin. Kertoi, että oli seurannut meitä jonkin aikaa kauempaa ja oli oikein pakko tulla katsomaan lähempää, että onko kyseessä mäyräkoira. Hän kun ei kuulemma ole koskaan nähnyt, että mäyräkoira tottelee niin. Itsellä kuulemma kotona mäykky.

Muita harrastuksia koiruuden kanssa ovat olleet näyttelyt. Viimeksi tuli käyty Valkeakosken KR näyttelyssä. Bono oli hienosti ROP. Nyt varmaankin pidetään näyttelytaukoa ja josko seuraavan kerran mentäisiin kehään veteraanina. Eli tiedossa olisi mahdollisesti parin vuoden näyttelytauko. Katotaan, maltanko olla pois näyttelyistä. Tiestysti voisi näyttelyintoa purkaa mätsäreissä.

Jokusessa VERI- sekä MÄAJ-kokeessa on tullut koiran kanssa käytyä. Katsotaan, tuleeko niihin Bonon kanssa enää mentyä. MÄAJ-kokeeseen haaveilen vielä Bonon kanssa meneväni. Meillä on ollut MÄAJ-koekerroilla hivenen huonoa tuuria matkassa eikä koiralla ole arvoistansa tulosta kyseisestä koemuodosta.

hattunen: En tiedä, onko kommentistani mitään apua selkäkuvausasiassa. Monella koiralla jolla on löydetty selkäkuvassa useampi kalkkeuma, ei oireile selkäänsä millään tavalla. Kun taas koira jolta on löydetty ainoastaan yksi tai jopa nolla kalkkeumaa, voi saada mäyräkoirahalvauksen. Itse suhtaudun hivenen varauksella selkäkuvaustuloksiin. K1 on vielä lievä aste ja itse ottaisin pennun esimerkkipentueesta selkäkuvausten perusteella. Mäyräkoiraliiton sivuilta pääsee näkemään selkäkuvatut koirat. Tuloksista pääsee näkemään, missä haarukassa selkäkuvaus tulokset liikkuu.

Susku_ kirjoitti:


Riistaviestistä johtuen meidän 6v karkkariuros ei ole metsässä vapaana kuin ainoastaan silloin kun ollaan metsästystouhuissa. Sellaisilla paikoilla uskaltaa pitää vapaana, missä ei ole lähettyvillä mitään riistaa. Mutta esim. meidän rivarin vieressä oleilee rusakoita ja koirakin on ne havainnut, joten omassa pihassakin koira on oltava kiinni. Jos riistan haistaa, niin korvat ovat tämän jälkeen aivan kuurot. Olen Bonon kanssa arkitottelevaisuutta harrastanut (luoksetulot, seuraamiset, paikallaolot yms.), mutta eipä kyseistä opeista tunnu riistan perään lähtevän koiran kanssa olevan hyötyä. Bono tulee luokse ja seuraa tosi nätisti esim. lenkillä ja koulutustilanteissa. Kerrankin eräs naisihminen tuli mun luokse, kun Bonon kanssa treenasin. Kertoi, että oli seurannut meitä jonkin aikaa kauempaa ja oli oikein pakko tulla katsomaan lähempää, että onko kyseessä mäyräkoira. Hän kun ei kuulemma ole koskaan nähnyt, että mäyräkoira tottelee niin. Itsellä kuulemma kotona mäykky.

Meillä kahden kuukauden yhteiselo Wernerin kanssa alkaa näkyä, samoin kuin perustottelevaisuuskurssi. Kouluttajan rohkaisusta olen taas uskaltautunut pitämään Werneriä irti maalla aitaamattomalla pihalla ja lisäksi viime viikonloppuna olimme metsässä yötä ja mäykky oli vuorokauden verran irti. Pihassa saattaa tulla luokse ihan vain "tänne"-huudolla, metsässä "tänne" ja kun lähden itse juoksemaan poispäin mesoten toimii usein. Kaikkein varmin tapa kuitenkin ja tähän mennessä 100% varmaksi osoittautunut tapa saada koira luokse on pilli, jonka kouluttajan neuvosta hankimme.
Pikkuhiljaa edetään ja yritän uskaltautua pitämään Werneriä irti lenkeilläkin. Itse luottamus kasvaa ja selkeästi perustottelevaisuuskurssilla yhdessä ahkerasti touhuilu myöskin kasvattaa Wernerin kunnioitusta minua kohtaan ja sitä myöten se myös tottelee minua..

Pentuna Bono oli mulla kanssa vapaana metsässä ja pysyi aikas hyvin lähettyvillä. Kun ikää tuli lisää, alkoivat hajut kiinnostamaan enemmän ja tässä vaiheessa luoksetulokäskyt menivät kuuroille korville. Komentamalla ja ahkeralla treenillä koirasta olisi voinut saada tottelevaisemman viettien viedessä. Kuitenkin olimme hankkinut metsästyskoiran, josta toivoimme ajavaa koiraa. Täten en pentuvaiheessa viitsinyt alkaa kieltämään ja komentamaan koiraa pois jäljeltä ja hajuilta. Pikemminkin nuorta koiraa tuli kannustaa kiinnostumaan hajuista.

Meidän lähimetsässä on todella paljon rusakoita, kun kukaan niitä ei sieltä ammu...joten näen aikasmoisena riskinä pitää koiraa vapaana. Sitä on monet kerrat menty hihna kireällä, kun on rusakon haju tullut nenään. Eikä meillä edes ole lupaa pitää koiraa kyseissä metsässä vapaana. Muutenkin kunnioitan metsästyslakia ja koirankiinnipitoaikaa säntillisesti. Appiukon luona koira voisi olla paremmin vapaana metsässä, mutta metsästysajan ulkopuolella koiria ei vapaana metsään päästetä. Ja metsästysaikan melkein aina on jonkinlainen metsästystouhu menossa, kun metsään mennään.

Tänäänkin Bono on taas päässyt haukkumaan teeriä. Se on muuten aikas huvittavaa, mistä koira tietää, mitä ollaan metsästämässä. Silloin kun mies on metsäkanalinnulla, Bono pysyy aikas lähellä kokoajan eikä lähde esim. tekemään hajua pidemmältä. Bono on niin metsäkanalintujen perään, että pakko pysyä ampujan lähettyvillä ettei vaan missaa tilannetta. Viime vuonnahan Bono löysi miehelleni ukkometson. Jäniksiä etsiessä tekee suurempia hakulenkkejä. Tietysti jänistä ja metsäkanoja metsästetään hivenen eri maastoissa. Kai se koira vaan on oppinut vuosien saatossa, mitä missäkin maastossa tehdään.

Poroista tulikin mieleen kolmen vuoden takainen reissu Ylläkselle. Mies osti metsästysluvat valtion maille. Siellä käveltiin ja Bono teki omia hakulenkkejään. Jossain vaiheessa huomattiin, ettei Bono ole käynyt pitkään aikaan näyttäytymässä. GPS:kään ei suostunut päivittämään koiran sijaintia. Ilmeisesti koira tai meikäläiset oltiin sellaisessa katvealueessa tunturissa, ettei saatu satelliittiin yhteyttä. Vierähti pari tuntia eikä koiraa vieläkään näkynyt. Käveltiin siinä lähettyvillä ja huudeltiin, käytiin autolla jne. Yhtäkkiä GPS antoi koiran sijainnin ja hirveällä kiireellä sijainnin lähettyvillä. Ensin siellä tuli vastaan poro ja jonkun matkan päästä Bono jolkotteli perässä. Oli ilmeisesti seurannut poroa sen kolmisen tuntia. Bono ei kuitenkaan haukkunut missään vaiheessa poroa tai varsinaisesti ajanut. Loppupäivän koira olikin hihnassa.

Meilläkin kirmailtiin pentu-aikoina vapaana, pellolla teiden ympäröimänä, metsässä, vanhalla raviradalla, jalkapallokentällä jne. Ohi kulkevat ihmiset olivat siihen aikaan ainoa ongelma, nekun olis ollut kiva käydä pussailemassa läpi :D Niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, toista se on nyt kun kaverille on tullut hieman enemmän ikää.

Me käytiin jo tämän kuun alussa kisailemassa agilityn epävirallisissa, hylky tuli kun unohdin viedä yhdelle esteelle, mutta vauhtia piisas ja ohjautu kivasti!

Täällä jo tovin on lueskeltu palstaa ja karkeakarvainen metsästyslinjainen Milo on asustanut meillä nyt kolme viikkoa, on kohta 11-viikkonen ja ens viikolla aloitetaan pentukoulu. Huomenna mennään kolmatta kertaa koiratapaamiseen jonka kaverini keksi alottaa. 4-6 koiraa, 3-5 emäntää ja mahdolliset lapset/nuoret lisäksi. On siinä revohkaa ja Milo on sen tunnin jälkeen ihan poikki ja nauttii kyllä toisten koirien seurasta huomattavasti.

Kissojen kanssa on tutustuminen vähän vaiheessa, meillä on kolme maatiaista jotka ulkoilevat paljon (metsästäjiä nekin) ja yksi huone on rauhotettu niille niin ettei koiralla ole lupaa mennä. Alkuun tottelikin hyvin mutta nyt on ilmeisesti jotain johtajuusongelmaa koska ei kuule kieltoa enää lainkaan ja myös käy meidän perheenjäsenten nilkkoihin kiinni, ja kovin. Tätä työstetään. Vieraille on erittäin korea koira ja hyvä niin.

Milo on ensimmäinen koiramme. Tai omassa lapsuudenkodissani on ollut sekarotuisia saatuja koiria joita ei kukaan osannut kouluttaa... Tämän kanssa siitäkin syystä pidän tärkeänä hyvää koulutusta ja metsästyskoiraksi tämä on otettu nimenomaan. Hyvä sylikoira on myös. Saa "ongelmateininkin" hymyilemään.

Tottelevaisuus ja nopea oppivaisuus ovat Milon hienoja puolia. Luoksetulo onnistuu yleensä erinomaisesti omassa pihassa joka on todella laaja alue ja rajoittuu lampeen. Riistaa liikkuu ihan pihassa siis myös.

Meillä on reilu 8 kuukautinen mäykkytyttö (ns. seurakoirana) jota pystyi huoletta pitämään irti vielä parisen kuukautta sitten. Hajut kun alkoi kiinnostamaan niin korvatkin hävisivät siinä samalla. Jouluna mökillä uskaltauduin kokeilemaan irti päästämistä metsäpolulla, kulki niin nätisti lähellä, heti kun mentiin liian kauas kipitti perään tai tuli heti kun huusi. Mut annas olla kun kotipihassa päästin irti niin kyllä oli työn takana saada koira sisälle!!! Ei auta namit, ei maassa makoilu, ei juoksemaan lähteminen... riistavietti vaan on niin voimakas, sitä on varmaan hankala saada pois. Ja tiedossahan se olikin kun mäykyn otti :) mut olishan se välillä helpompi itselle ja koiralle jos voisi pitää irti, en vaan taida haluta ottaa riskiä että oikeasti lähtee ja häviää, sitä ei kestäis. Mies kyllä on sanonut et kyllä se koira tulee takaisin, jos lähtee vaikka jänön perään, kunhan vaan itse pysyy paikallaan....!?!?

Miten muuten kun pakkaset alkaa paukkumaan niin vaatetatteko miten mäykkyjänne? Onko takille, tossuille jne. tarvetta?

Me mentiin tämän vuoden pahimmat pakkaset villapaita+ mantteli yhdistelmällä ja lyhyitä lenkkejä, kun koiran tassut jääty, ens vuodeksi olis tarkotus ostaa kunnon Pomppa ja fleecehaalari ainakin.

Hei!
Kurapukua pitkäkarvaiselle kääpiömäyräkoiralle olen ostamassa, tuntuu hieman hankalalta löytää oikean kokoinen, että antakaahan hyvät ihmiset vinkkejä, kiitos:)
Mustissa ja mirrissä olisi aikas kiva Hurtan kurapuku, mutta nuo koot ei oikein mitenkään täsmää, onko kokemuksia, mikä koko olisi paras 2- vuotiaalle narttu mäykylle?

Täällä myös kk mäyräkoira uros. Reilu 1½ vuotta. Koira ei tosin oma, vaan työmaalla oleva terapiakoira.
Metsästystä, lähinnä supia ja kettua harrastaa tämä koira. Joskus otetaan omaksi iloksi kaikkia typeriä temppuja. Viimeisinpänä "kuole" temppu! Myöskin kieriä osataan.

Kaikkinensa oikein lupsakka poika joka osaa ottaa rennosti mutta luolalle päästyään on aivan jotain muuta..

Tiitutaatu kirjoitti:

Hei!
Kurapukua pitkäkarvaiselle kääpiömäyräkoiralle olen ostamassa, tuntuu hieman hankalalta löytää oikean kokoinen, että antakaahan hyvät ihmiset vinkkejä, kiitos:)
Mustissa ja mirrissä olisi aikas kiva Hurtan kurapuku, mutta nuo koot ei oikein mitenkään täsmää, onko kokemuksia, mikä koko olisi paras 2- vuotiaalle narttu mäykylle?

Löysin tosiaan hurtan nro 381 kurapuvun ja se on sopiva:)

Heippa kaikille! Mulla on nyt 10 kk vanha pk mäyräkoiranarttu, jolla on murrosikä pahimmillaan. Käytättekö muut mäykkyjänne koirapuistossa ja miten koiranne viihtyvät siellä?

Tervehdys mäykkyihmiset!
Voisko joku valaista minua, että miten nuo mäyräkoirien kokoluokitukset nyt oikein menee, tai lähinnä näyttelyissä käyntiä ajattelen. Siis kun homman nimihän on se, että mittasin 6kk vanhan pk kääpiöurokseni rinnanympäryksen ja tulokseksi sain 42cm? Käsittääkseni kääpiön rinnanympärys ei saisi ylittää 35cm? Kilpailisiko koirani normaalikokoisten mäykkyjen luokassa kokonsa vuoksi, vaikka onkin rekisteröity kääpiöksi? Painoa pojalla n. 6kg ja omaan silmään ei näytä yhtään ylipainoiselta.

Äh, vaikeasti selitetty ja tämä keskustelukin vaikuttaa aika unohdetulta, mutta toivottavasti joku nyt edes osaa auttaa ;)