Koirat.com

Heippa!

Täällä nyt ollaan, onnellisena mäyräkoiran omistajana! Elikkäs minulta löytyy 3kk ikäinen lyhytkarvainen mäyräkoira Leevi, touhukas kaveri :)! Yhden kuvan olen jo kerennyt lisäillä tänne, mutta lisää varmasti tulee kunhan opin käyttämään tätä koirapalstan ihmeellistä maailmaa!

Terkut meiltä kaikille mäyräkoirien omistajille!

miranja kirjoitti:

Meille muutti tuossa viikko sitten pk kääpiömäyräkoira Morris :) Tää viikko on menny tutustuessa uuteen perheenjäseneen ja opiskellessa pentuarkea, mutta pikkuhiljaa olisi tarkoitus tutustua erilaisiin harrastuksiinkin.

Moi kaikki mäyriksien ystävät, minulla ei itselläni ole mäyriistä, mutta eräällä ystävällä niitä on 3. Melkoisia veijareita ne ovat eikä omankaan koiran kanssa ole tullut mitäänn kahnausta, vaikka niissäkin om molempia sukupuolia ja oma koirani on yleensä aikka kärttyinen nartuille, mutta tästä se ei välitä sen koommin ainakaan pahaa. Mäyräkoirat ovat mielestäni aika sosiaalisia, omani Olde on paljon valikoivampi, mutta kyllä se joitain narttuja hyväksyy seurakseen. Hyviää hetkiä omien koirienne kanssa t:juki

Täältä löytyy 2-vuotias pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Gomez :) Aevan ihana tapaus, virtaa riittää, mutta toisaalta kun alkaa väsyttää, niin simahtaa nopeesti. Hurja sukkavaras, jatkuvasti saa noukkia sukkia lattialta ja ryömiä pöytien alta. Kerrostalossa asustellaan, joten mukava kun pikku-herra ei oo haukkuherkkä, mutta välillä koittaa kovastikin komentaa (pallo sohvan alla, lelu saavuttamattomissa, tylsää).

Mutta niin, hassu tapaus löytyy täältä päin :)

Löysin tänne koirat.comiin etsiessäni keskustelua meille harkitusta rodusta, ja miksempä tähänkin keskusteluun voisi yhtyä, kun täältä meiltä löytyy 3v. lyhytkarvainen mäyräkoira Nakki.
Nakki on ensimmäinen oma koira (ja sisäkoira) ja ensimmäiseksi koiraksi se onkin toisaalta varsin haastava tapaus. Se on kuitenkin loppujen lopuksi ollut aivan mahtava koira ja todella rakas perheenjäsen.
Pentuna se oppi täysin sisäsiistiksi parissa kuukaudessa ja se tuhosi ainoastaan kaksi kirjaa, jotka sai napattua keittiön pöydältä jotenkin. Se on todella viisas ja nopea oppimaan.
Meillä ei ole tuttuja, joilla olisi koiria, joten sen sosiaalistuminen jäi lähes olemattomaksi, mutta vasta kastraation jälkeen se on ruvennut toisille koirille uhoamaan ja olemaan pidättyväinen meillä käyville vieraille. Tästä syystä me kävimme koirakoulussakin tämän herran kanssa ja kouluttaja totesi, että meillä on myöskin johtajuusongelmia. Saisin kirjoitettua hirveän pitkän tarinan, mutta kerrompa vain lyhyesti, että johtajuus on parantunut, mutta edelleen kamppaillaan tämän remmirähinän kanssa. Muuten se on kaikin puolin ihana otus. :)
Se on todella itsenäinen, eikä oikein pidä vieraista ihmisistä ja inhoaa tungettelua niin ihmisiltä kuin koiriltakin. Meitä omistajia kohtaan se on kuitenkin maailman paras koira, emmekä vaihtaisi sitä mistään hinnasta!
Etsinnässä on siis tällä hetkellä toinen koira, ja täytyy myöntää, että ollaan me myös toista mäyräkoiraa harkittu. Mutta haluttaisiin kuitenkin sellainen mahdollisimman varmasti "kaikkien kaveri"-koira, ja siksi ollaankin havannankoiran pentua lähinnä etsitty. Saa nähdä millainen kaveri Nakille löydetään.

Ja joku puhui mäykkyjen rinnanympäryksestä, joista en osaa sanoa mitään, mutta itsekkin olen ihmetellyt, että miten saa meidän normikokoisen mäyräkoiran rinnanympäryksen mittaustuloksesta reilu 50cm.. :D

Kyllä se mahollista on tuon kokoinen rinnanympärys. Oletteko ettineet ohjeen miten mäyräkoiralta mitataan rinnanympärys? Että mittaus tulee suunnilleen oikeesta kohasta. Uroksella (normi) on n. 56cm ja nartulla n. 46cm, että ei ne ihan hurjan kaukana ole noi mitat. Uros kylläkin painaa sellaset rapiat 12kg ja narttu vajaan 9kg.

Tännekin olisi hakusessa pitkäkarvainen mäyräkoira. Metsästyspuoli myös kiinnostaa, avokki kun harrastaa metsästystä. Pk näkyy olevan vain vähemmän metsästyspuolen kasvattajia. Yheltä kasvattajalta ollaan kyllä kyselty jo pentua. Saa nähdä tuleeko pentua sieltä, ootellaan täs kunnes pennut syntyy. Ruskeaan väritykseen olen kyllä itse ihastunut, laikullisena on myös hieno. Mut tuntuu olevan aika vähän tämän värisiä, jos vielä haluaa pennussa olevan riistaviettiä. Muunkin värisiä ollaan kyllä kateltu. Nytkin tulevaan pentueeseen voi tulla punaisia ja mustia merkkivärisiä.

On tuo meidän mäyräkoira aika vekkuli tapaus. Heti sai uusi säkkituoli paremman käyttötarkoituksen kuin mitä alkuperäinen tarkoitus oli (vieraiden istuttaminen, mikäli sohvalla ei ole tilaa).
Siitä tuli sen lempipaikka heti :D

Heippa mäykkyihmiset!

Ajauduin viestiketjuun ties mitä kautta, kun mäyräkoira rotuna kovin kiinnostaa ja haluaisin kanssa kuulla rodusta. Harkinassa siis lk narttupentu kesällä, käyn huomenna tapaamassa kasvattajaa ja pyrin häntäkin hyödyntämään parhaani mukaan tähän tiedonnälkääni.

Miten selkeästi narttu/uros mäykyissä eroaa toisistaan, onko narttu pehmeämpi? Entä terveys, onko tullut paljon vastaan nimenomaan rotuun liittyviä sairauksia (joka yhteydessä pelotellaan välilevyntyrällä jne.) ? Luin Mäyräkoira, koiramaailman pikkujättiläinen-kirjan joka antoi mielestäni suht negatiivisen kuvan mäykystä ja siitä, ettei sen kanssa voi tehdä muuta kuin metsästää ja ilman metsästystä siitä tulee varmuudella ongelmakoira. Itsepäinen kun olen, en tietty kaikkea purematta niele mutta olisi mukava kuulla mäyrisihmisten mielipiteitä siitä, onko täyttä hulluutta harkita mäykkyä jos metsästys ei kiinnosta omistajaa millään tavalla? Koira tulisi lenkki- ja kainalokaveriksi, mökille, koirakouluun ja todennäköisesti mätsäreihin/näyttelyihin. Lisäksi koira tulisi ensimmäiseksi omaksi koirakseni, perheelläni ollut walesinspringerspanieli jonka parissa tosin olen kasvanut.

jiy kirjoitti:

Heippa mäykkyihmiset!

Ajauduin viestiketjuun ties mitä kautta, kun mäyräkoira rotuna kovin kiinnostaa ja haluaisin kanssa kuulla rodusta. Harkinassa siis lk narttupentu kesällä, käyn huomenna tapaamassa kasvattajaa ja pyrin häntäkin hyödyntämään parhaani mukaan tähän tiedonnälkääni.

Miten selkeästi narttu/uros mäykyissä eroaa toisistaan, onko narttu pehmeämpi? Entä terveys, onko tullut paljon vastaan nimenomaan rotuun liittyviä sairauksia (joka yhteydessä pelotellaan välilevyntyrällä jne.) ? Luin Mäyräkoira, koiramaailman pikkujättiläinen-kirjan joka antoi mielestäni suht negatiivisen kuvan mäykystä ja siitä, ettei sen kanssa voi tehdä muuta kuin metsästää ja ilman metsästystä siitä tulee varmuudella ongelmakoira. Itsepäinen kun olen, en tietty kaikkea purematta niele mutta olisi mukava kuulla mäyrisihmisten mielipiteitä siitä, onko täyttä hulluutta harkita mäykkyä jos metsästys ei kiinnosta omistajaa millään tavalla? Koira tulisi lenkki- ja kainalokaveriksi, mökille, koirakouluun ja todennäköisesti mätsäreihin/näyttelyihin. Lisäksi koira tulisi ensimmäiseksi omaksi koirakseni, perheelläni ollut walesinspringerspanieli jonka parissa tosin olen kasvanut.

Mulla itselläni on on kohta 5-vuotias lk mäykkyuros, joten tuohon narttuasiaan en ota kantaa. Mun mielestä pehmeys ei kuitenkaan ole kiinni sukupuolesta. Mäykyt on jokseenkin jakautuneet käyttö- ja näyttölinjoihin, joten näyttelypuolen koirat todennäköisesti ovat pehmeämpiä.

Mäyräkoiraa hankkiessa täytyy hyväksyä se, että kyseessä on metsästysrotu ja ne on yleensä varustettu vähintään kohtuullisella riistavietillä. Niillä ei myöskään ole yleensä kovinkaan suurta laumaviettiä, joten esimerkiksi koiran vapaanapito voi olla hyvin haasteellista.

Meille valikoitui mäyräkoira avon metsästysharrastuksen takia. Kriteerinä oli myös "seurakoiramaisuus". Koira on ihan surkea ajuri, luolatouhuihin se on syttynyt, mutta on liian suuri mahtuakseen keinoluolaan. Nyt se nukkuu tyytyväisenä avon kainalossa. Joten ei, mäyräkoirasta ei tule ongelmakoiraa, vaikkei se pääse metsälle. Meidän mäykyn tämänhetkinen työ on olla kainalokaverina. Viime kesänä piti käydä mejä-kokeessa, mutta treenaaminen jäi niin vähiin, ettei viitsitty mennä kylmiltään. Tokoakin ollaan treenattu ja tämä on ollut joko poikkeuksellisen oppivainen tai sitten vain sen verran ahne, että olen saanut opetettua sille mm. kaljan noutamisen jääkaapista.

Mä kuitenkin pidän itse mäyräkoiraa ensisijaisesti käyttökoirana ja toissijaisesti seurakoirana. Se riistavietti niitä kuitenkin ajaa, joten haluat ns. huolettoman seurakoiran, niin mäykky ei ole ideaalivaihtoehto. Mäykyistä kuitenkin varmaan enemmistö toimittaa seurakoiran virkaa, joten kyllä ne seurakoiraksikin sopivat ihan mainiosti.

Mäykkyjen terveystilanne on mun mielestä kohtuullinen. Selkäongelmilla pelotellaan, ja niistä tuleekin olla huolissaan, mutta ylipainoa välttämällä ja hyvällä lihaskunnolla mäykky kyllä yleensä porskuttaa ilman ongelmia. Ihan jo pelkkä ylipaino aiheuttaa ja pahentaa monesti selkäongelmia. Silmäsairauksista distichiasis on varmaan yleisin, mutta yleensähän se on lievä, eikä vaikuta koiran elämään millään tavalla. Jonkin verran löytyy allergiaa, sekä herkkävatsaisuutta. Epilepsiaa on alkanut esiintymään enenemissä määrin, mutta ainakaan vielä ei ole kyse koko rotua koskevasta ongelmasta. Meidän koira on pikkuvikainen, eli selkä on kuvattu tuloksella K1 ja silmistä löytyy distichiasis (lievä). Lonkat on A/A ja kyynärät 0/0. Nuorempana oli herkkävatsainen, mutta nyt vanhemmiten pakki toimii paremmin.

Mäykythän ovat yleensä pitkäikäisiä, joten sekin kertoo omaa tarinaansa näiden terveystilanteesta. Koiranetin perusteella lyhytkarvaisten mäyräkoirien yleisin kuolinsyy on tapaturma tai liikennevahinko.

Mäykyt on kyllä pyörittäneet mut ihan täysin tassunsa ympärille. Ne ovat yleensä samalla täynnä iloa ja riemua, mutta kuitenkin uppiniskaisia jästipäitä! Ei niistä voi olla tykkäämättä. Ne tekevät tasan sen minkä kokevat kannattavaksi, eikä yhtään enempää. Vahingossakaan.

Osaan puhua vaan oman kokemuksen pohjalta, mäyräkoiran kun otin ensimmäiseksi koiraksi eikä entuudestaan ollut paljoakaan kokemusta koirista (lapsuudenkodissa oli ulkokoira).

Me otettiin ihan vaan lenkkikaveriksi tuo meidän mäyräkoira, joka on nyt 3v. ja ihan hyvin pärjätään ilman metsästystä tai mitään muita harrastuksia. Lenkkeilyä tai muuta aktiviteettia se tarvitsee aika paljon. Ios jää lenkitys jostain syystä vähemmälle, niin kyllä sen sitten huomaa sen ketuttavasta käytöksestä :D

Mäyräkoira on kuitenkin aika hankala tapaus, joten en tiedä suosittelisinko sitä ensimmäiseksi koiraksi, mutta toisaalta itse en ole päivääkään katunut, että hankimme omamme.
Riisis sen sanoi: "Mäykyt on kyllä pyörittäneet mut ihan täysin tassunsa ympärille. Ne ovat yleensä samalla täynnä iloa ja riemua, mutta kuitenkin uppiniskaisia jästipäitä! Ei niistä voi olla tykkäämättä. Ne tekevät tasan sen minkä kokevat kannattavaksi, eikä yhtään enempää. Vahingossakaan." Näimpä juuri.

Terveydestä sen verran, että eipä tuota ole tämän reilun kolmen vuoden aikana tarvinut eläinlääkärissä käyttää kuin pari kertaa ja nekin sen takia, että se meni syömään jonkun esineen palasen, joka aiheutti vatsatulehduksen. Eli terve tapaus on tämä meidän mäykky ainakin ollut.

Muutenkin meidän mäykky on ollut ihan loistava ensimmäinen koira sinänsä, että se oppi sisäsiistiksi parissa kuukaudessa, ei koskaan ole syönyt mitään muuta kiellettyä kuin kaksi kirjaa (ei sähköjohtoja tms.) ja se on oppinut helposti asioita. Tosi fiksu se on muutenkin.
Toisaalta siitä tuli kastraation jälkeen hirveän egoileva räyhä ja sille täytyy koko ajan näyttää kuka on johtaja.

Mäykyt on samalla hirveitä ja hirveän ihania :)

Kiitoksia vastauksista :--D voisi kai nyt sitten ilmoittautua, että kesäkuussa lk mäykkypentu tulossa.....

^Hyvän rotuvalinnan olet tehnyt. Onnea siitä!

Itsellä on elokuussa 8 vuotta täyttävä karkkarimäykkyuros. En ole niin mahtavaa koiraa tavannut koskaan aikaisemmin enkä varmaan tämän jälkeen toista vastaavaa saa.

Me ostettiin tuo mäykky lähinnä mielelle metsästyskäyttöön ja mulle leikkikaveriksi. Onkin monipuolinen metsäkoira, noutaa sorsat, on metsäkanalinnulla mukana etsien lintuja maasta, ajaa jänistä ja peuraa/kaurista. Nuo ajohommat onkin viimeisinä vuosinä jääneet vähemmälle syystä, että kauriit ovat ilvesten myötä hävinneet metsästysalueeltamme kokonaan, peuroja siellä ei ole ja appiukon suomenajokoiraa käytetään jäniksellä ja toi mäykky on luolien välttelystä huolimatta löytänyt luolat ja ne kiinnostaa välillä vähän liikaakin. Eräässä ajokokeessakin meni ilmeisesti ketun perässä kallioluolaan ja sieltä tuli ulos vasta seuraavana päivänä ja silloinkin oli pelko, että saadaanko sitä koko kallioluolasta pihalle. Eli parina viime vuotena koira hoitanut ainostaan sorsakoiran virkaa sekä metsäkanalinnulla ylösajavana koirana. Kyseinen metsästyskausi on ainoastaan muutama kuukausi vuodesta ja silloin tällöin pääsee juoksemaan jussin perässä. Kyllä tuo koira tuntuu nauttivan olostaan metsästyskauden ulkopuolellakin, kunhan pääsee lenkille ja haistelemaan erilaisia tuoksuja mm. metsälenkeillä huom. hihnassa. Riistaviettiä sen verran, että vapaaksi ei uskalla päästää muuten kuin silloin, kun on metsästystouhuissa.

Ja toki metsästyksen ulkopuolelta löytyy paljon hyviä harrastuksia mäykyn kanssa. Mäykyn kanssa voi harrastaa mm. tokoa ja agilityä. Olen treenaillut ton mäykyn kanssa itsekseni arkitokoa. Olin kerran treenamassa jäähallin parkkipaikalla ja huomasin, että eräs rouva seurasi aikansa meitä kauempaa ja tuli pikkuhiljaa lähemmäs. Tuli jutulle ja kehui kuinka hienosti koiruus meni. Ei kuulemma heidän mäykky tottele sillä tavalla. Ei ollut koskaan nähnyt mäykyn tottelevan kyseisellä tavalla: katsekoktissa seuraaminen, luoksetulot ja paikallaolot ja kaukokäskyt. Mäykyt eivät ole tyhmiä koiria. Ne ovat erittäin oppivaisia koira, kunhan vaan löytyy riittäävän hyvä motivaattori, sellaisen palkinnon mikä innostaa koiraa.

Näyttelyistä en alunperin innostunut lainkaan, mutta kasvattajan pyynnöstä kävin koiran kanssa kerran näyttelyssä. Sen verran kilpailuhenkinen olen, että pitihän sitä mennä toisenkin kerran. Ja tällä hetkellä takana olin reilu 20 virallista koiranäyttelyä ja FI MVA-tittei koiruudella. Muutama vuosi on nyt näyttelyissä ollut taukoa. Kohta on koira veteraani-ikäinen, josko sitten taas kävisi jokusessa näyttelyssä. Tuo näyttelytouhukin vie mukanaan...varsinkin jos koira sattuu pärjäämään.

Lääkärissä ei ole koiruuden kanssa tarvinnut 8 vuoden aikana käydä oikeastaan muuta kuin rokotuksilla. Ainoat rokotusten ulkopuolella olevat käynnit ovat koskeneet hotspot-ihottumaa ja naapurin koiran puremaa niskassa. Ikä ei tunnu meidän koiruutta painavan. Edelleen lenkkeilee ja touhuaa samallalaillal kuin nuorempanakin. Eikä ole ainuttakaan harmaata karvaa vielä ilmestynyt. :)

Koirien luonteista vielä...Koiran ollessa nuorempi kävin paikallisen mäyräkoirakerhon tapakoulutuksissa. Ohjaaja kertoi, että emme ole valinneet kaikkein helpointa rotua vaan erittäin itsepäisen ja itsenäisen koiran. Ja tuollainenhan hyvän metsästyskoiran täytyykin olla. Metsästystaustaisella mäykyllä voi ja kuuluukin olla kovempi luonne. Olen tullut sellaiseen käsitykseen, että karkkari ja mahdollisesti myös lk:t ovat hivenen kovempia ja pk:t hivenen pehmeämpiä. Ja tämä koskee normaalikokoisia. Mulla on sellainen fiiilis, että kääpiökokoiset olisivat hivenen pehmeämpiä ja ei mahdollisesti niin riistaviettisiä, koska niiden käyttö vuosien saatossa metsästyksessä on suhteellisen vähäistä. Samoin normaalikokoisia pitkiksiä ei niin paljoa metsällä käytetä. Toki niitäkin löytyy. Meidän koiran, yksi parhaimmista koirakavereista, on pkk uros. On kyllä todella lempeäluonteinen koira, ei tunnut olevan riistaviettiä lainkaan eikä lainkaan dominoiva...ei koe meidänkään uros sitä uhkana. Meidän uros taas on sen verran dominoiva ja macho, että jos toisella uroksella on samaa, niin saattaa tulla käsikähmä. Nähdään melkein joka viikonloppu sellaisella 4-10 koiran porukalla ja hyvin tulee koirat keskenään toimeen...lähes kaikki uroksia. Muiden koirien omistajat sanoo, että Bono on kyllä porukan pomo...sen näkee sen olemisesta ja eleistä.

Mäykyn kasvatuksessa tulee olle järjestelmällinen ja jämpti. Silloin saat aivan upean kaverin.

Hei kiitoksia vastauksesta! Meiltä tosiaan löytyy aiempaa kokemusta yhden walesinspringerspanieliuroksen verran ja toivotaan että se tietotaito riittää mäykyn koettelemuksiin Kyseinen Kamu-welshi vielä sattui olemaan yksi itsepäisyys mutta penturehaamisista ja teinisekoiluista yli päästyämme siitä kyllä kehkeytyi mitä ihanin koira! Eli toivoa on!

Kolme viikkoa aikaa vielä ennen kuin mäykkyvauva Reino kotiutuu. Kävin katsomassa kun naperot olivat 4 vkoa ja tarkoitus olisi mennä vielä 6 tai 7 vkon kohdalla katsomaan millaisia rötjäkkeitä niistä on kehkeytynyt. Odottavan aika on tosiaan pitkä...

Ja ps, Bonolla muuten tosi tyylikkäät kotisivut, kurkkasin linkistä katsomassa! Komia!

Uusi tällä palstalla, mutta ei mäyräkoirien parissa. itsellä melkein 19 vuoden kokemus pitkäkarvaisista mäyräkoirista, muutama pentuekin on tullut teetttyä, viimeisestä tosin aikaa jo 8 vuotta.

Tällä hetkellä kotona 4 pk mäykkyä, 3 narttua, iältään vaj 9 v, 8 v ja 7 v sekä uros 5 v. 8 v narttu on punainen (tumm. peitinkarvoin) laikullinen (eli merle) muut mustia pun. merkein.

Mulla olisi pari kysymystä mäykyistä. Avo on "aina" puhunu että haluaa joskus ajavan koiran peurametsälle. Hiljalleen ollaan puhuttu siitä milloin sellaisen aika olisi, eikä avo vielä ole saanut mua täysin ylipuhuttua kun asettaisi taas omat haasteensa arjen suhteen. Mäykky oli meille jo pari vuotta sitten jo tulossa, mutta taloprojeti puski päälle ja jäi kun avolla ei ollut tarpeeksi aikaa sen kouluttamiseen metsälle, ja mulle tuli tenkkapoo koskien lenkitystä, koulutusta yms muita arjen juttuja. Nyt olisi sitten uuden mietinnän aika. Pari asiaa askarruttaa kuitenkin lähinnä minua.
Haluaisimme ajavan mäykyn, emme luolakoiraa. Tietyissä linjoissa taitaa olla ajovietti kovempana kuin toisissa? Vanhempien tulokset kertovat jotain, mutta mistä linjoista kannattaa lähteä hakemaan? Onko ajavia koiria joka karvanlaadussa ja koossa? Itse en halua nypittävää koiraa, ja mulle se turkinhoito kuitenkin jää. Onko mahdollista saada lyhyt- tai pitkäkrvaisesta muunnoksesta hyvin toimivaa ajuria?
Katselin kennelliiton pentuvälityksestä eri karvamuunnoksia ja yhdistelmiä, ja silmään pisti suuret hintavaihtelut. Jotkut myivät ihan hyvistä yhdistelmistä, siis sellaisista joilla oli hyvät terveystulokset ja näyttöä niin näyttelyistä kun käyttöpuoleltakin, vähimmillään 750€ hinnalla, ja kalleimmat pentueet olivat pitkälti yli tonnin (1400€ taisi olla korkein pyyntihinta). Ymmärrän että eri koko-ja karvamuunnoksista pyydetään eri hintoja, mutta nuo hintavaihtelut ovat aika suuria. Onko mäykyille jotain suuntaa-antavaa suositushintaa? Lähinnä kysyn tätä siis siksi, että en haluaisi tukea epätervettä hintakilpailua kasvattajien kesken.

^Pitäytyisin kyllä ihan noissa normaalikokoisissa mäyriksissä, koska kääpiöitä tai varsinkaan kaniineja ei käytetä metsästyksessä. Kaniineista ja kääpiöistä pyydetään usein 1100-1400 euroa, mutta se johtuu siitä että ovat harvalukuisempia. Normaalikokoisesta, hyväsukuisesta pennusta mä olisin valmis maksamaan max. 1000 euroa.

Mäykyillähän ei ole mitään virallista jakoa käyttöön ja näyttöön, mutta kyllähän käytännössä se linjajako on olemassa. Mikään ei silti estä KVA:ta olemasta MVA, tai toisinpäin. Mäykyistä löytyy myös ns. ajo- ja luolalinjaa, mutta mielestäni se on vähän veteen piirretty viiva. Meidän lk mäykky on ns. luolalinjainen, mutta kyllä sekin ajaa (tosin huonosti). Kyllähän niistä kesken ajon luolaan "hävinneistä" mäyräkoirista kuulee. Meilläkin kävi kerran niin. Mäyräkoira on kuitenkin maan päällä ja alla työskentelevä metsästyskoira, joten kumpikin puoli koirista kuuluukin löytyä. Jotkut koirat kuitenkin vaativat sen luolille "sytyttämisen", että ymmärtävät mistä on kyse. Jos ei koskaan sytytä koiraa luolille, niin on tietenkin todennäköisempää että se ignooraa ne jatkossakin.

Olen ymmärtänyt, että karkkareista löytyy eniten ajureita, lyhkäisistä luolakoiria ja pitkikset on sitten enemmän näyttelyihin kallellaan. Noilla sun spekseillä kääntyisin siis lyhytkarvaisten puoleen, jos karkkari on ehdoton no-no. Lyhkäisistäkin siis löytyy ihan ajoon suuntautuneita kenneleitä. Mä en nyt pariin vuoteen ole juuri mäykkykasvattajien touhuja seuraillut, joten en osaa sanoa mistä kannattaa lähteä kyselemään.

Koiranettihän on hyvänä apuna, kun lähtee rankkaamaan ne ei-käyttöpuolen kasvattajat pois. Nopeasti vilkaistuna lyhytkarvoilla oli viime vuonna 74 tulosta mäaj:sta, karkkareilla 503 (pitkiksillä 1 tulos ja sekin 0). Tosin karkkareita syntyykin kaksin-kolminkertainen määrä lyhytkarviasiin nähden, joten täytyy tämä "pieni" vääristymä ottaa huomioon, kun lähtee vertailemaan toisen karvamuunnoksen kanssa käyttöpuolen aktiivisuutta.

Pakko tulla intoilemaan, viikonloppuna meille kotiutuu lk kääpiömäyrisuros, väriltään ruskea keltaisin merkein! Haaveiltu on sen värisestä siitä asti, kun Nakki otettiin ja vihdoin se toteutuu! :)

Täällä kans yks ruskean omistaja!
Iteki haaveilin kyseisestä väristä ja oli onni, että kasvattajalle jolta pennun halusin syntyi ruskeita.
Meidän jässi tosin on jo 3½ vuotias.

Meillä käytiin toukokuussa eläinlääkärissä selän takia. Tai niin mä pelkäsin, kun tuo alkoi yht'äkkiä istumaan/makaamaan lenkillä. Muutama askel ja takas istumaan. Siinä sit istuttiin monta minuuttia. Selästä ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa!

Uudestaan oireet alko nyt viime viikon lopulla. Vein koiran heti lääkäriin, jossa selvisi et eturauhanen on laajentunut. Toivon, että nyt oireet pysyisivät kurissa.
Ainakaan tuo ei ole enää moneen päivään istuskellut/makoillut lenkillä.
Sai siis jonkun lääkepistoksen ja antibiootit. :)

Mäyräkoira on ihana rotu, mutta kyllä tuo selkä asia aina jännittää.

^ Joo, mua myös selkä jänskättää, vaikkei mitään oireita ole koskaan ollutkaan. Ja nyt tuon pennun selkä vasta pelottaakin, kun leikkiminen on välillä aika rajua. Pelottaa, että selkä menee poikki :< mutta mahtava rotu on kyllä :)

Ja voi luoja miten itsepäinen mäyriksen pentu voikaan olla! :D olin ihan unohtanut jo.
Ricoa kun kieltää jonnekkin menemästä / jotain tekemästä, niin yrittää kahta kauheammin :D

Joo tuo selkä aina vähän jännittää. Varsinkin kun tuo jässi on niin menevä. Hyppii, pomppii ja riehuu kuin mikäkin.
Meillä ei onneksi oo ollu enää mitään oireita ja antibioottikuurikin päätöksessä päin. :)

Pennut on ihania. Mulla on kamala pentukuume, joten mulle ei saa näyttää pentumäyristen kuvia ;)