Koirat.com

Pitäähän se tänne uuteenkin koirat.comiin aloittaa molosseille keskustelu.

Minähän olen se samainen Purity vanhasta KC:sta, joka omistaa alano españolin. Tanskandoggi on edelleen haaveena ollut siitä lähtien kun edellinen kuoli. Tai toinen alano. Vaikka luulen että on liian kova kaipuu sitä isoa kuolakonetta kohtaan, että heti kun saadaan tänne uudelle paikkakunnallemme tilava auto niin toinen hurtta tulee Kuljen kuitenkin elukoitteni ja avopuolison kanssa joka lomalla etelästä Lappiin, ja pitäisi matkustella bussilla ja junalla. Ja bussiin on jo hankala roudata aikuista doggia.

Niin ja mitäpäs meidän nykyiselle nartulle kuuluukaan.. Nola on rauhoittunut kovasti, ja emäntäkin päässyt laihtumaan kun pitää tuota juoksuttaa ja tehdä ties mitä ja missä tunteja, että kaikki kerääntynyt energia on purattu. Meillä on menossa noita toisten koirien ohitusharjoituksia, kun pakkaa pörhentelemään muille. Kaikille ei, varsinkaan niille jotka pysyvät hiljaa eikä tuijota. Sitten kun joku on uhkaavasti tulossa vastaan ja räjähtää, niin Nolakin usein pongahtaa pystyyn.
Painoa on 31 kg, ja sen huomaa. Piskillä on uskomattomat voimat, ja se roikkuisi varmasti tuntikausia jonku lelun jatkeena jos joku jaksaisi roikotella =D Me odotellaan että Tampereelle tulisi sika-/petojahti, haluttaisi kovasti katsoa miten Nola pärjäisi.

Kotisivutkin meillä on, jonne pääsee allekirjoituksessa olevasta linkistä.

^Kivan selkeät ja yksinkertaiset sivut teillä! Nola on edelleen KC:n koirista yksi mun lemppareista. Se on vaan niin upea. Ja ne sen silmät.

^Kivan selkeät ja yksinkertaiset sivut teillä! Nola on edelleen KC:n koirista yksi mun lemppareista. Se on vaan niin upea. Ja ne sen silmät.

Ompa tännekin pakko kommentoida että tähän lähelle on muuttanu aivan järkyttävän kaunis tanskandoggi narttu, täysin sysimusta ja hyvin linjakas!
Kun kuvista katsoo doggeja ne ei ole kyllä koskaan mitään verrattuna kun näkee livenä, tämä yksilö on mielestäni parhaimmistoa mitä olen ikinä nähnyt
unelmoin vain joskus siitä omasta tanskandogista.

Kiitos monna, otan mielelläni vastaan ehdotuksia jos sivua voi jollain tavalla parantaa.

Juuh, minäkin olen noita doggeja nähnyt enemmän ja vähemmän nyt ja aina vaan tulee ikävä sitä omaa poikaa. Huoh, kämppä tuntuu vaan niin isolta nyt Eka mulla on kuitenkin hoidettavana myös tuon Nolan koulutus loppuun, ja odottaa sen aikuistumistakin. Doggi nuorena on kovin hömppä, joten jos vielä sellainen tulisi tuon toisen hömpän seuraksi niin huh..

Tampereelle taitaa olla turha odotella peto- tai sikajahtia ihan lähiaikoina, mutta Lahdessa noita useimmiten taitaapi olla, joten ei muuta kun autolla sinne kun auton saatte

Juu, eipä tuonne näytä vielä saavan vaikka kovasti on koitettu. Lahti on vain turhan kaukana tästä kun tosiaan omaa autoa ei ole vielä eikä varmasti tule olemaan pariin vuoteen. Opintotuella ei pitkälle pääse :D

Mies haluais tanskandogin kunhan aika jättää Aaposta. (tai toisen pitin).
Minä olen ymmärtänyt/kuullut että dogit vaikeita murrosiässä? (Meillä nyt siis Dogo argentino narttu n.2v ja pitbull uros vähä yli 7v.)

Olen kuullut että nartut eivät ole niin hankalia kuin urokset, mutta oma doggipoikani murkussa oli monin kertaisesti helpompi kuin tämä alanonarttu. Ja olen sen käsityksen saanut että alanot ovat luonteeltaan aika samanlaisia kuin dogot. Tosin minusta tuntuu että meillä tuo doggipoika muutenkin erosi monista, kun ei ainuttakaan asiaa hajottanut tai ruokaa varastellut vaikka pääsisikin käsiksi. Olen niin paljon kuullut ja nähnyt niitä jotka tätä ovat tehneet paljon :D Toki sillä oli oikkunsa, se murkkuiän saavuttuaan ei juuri mitään urosta sietänyt mutta työllä saatiin sekin sellaiseksi että sieti ihan hyvin muitakin. Sain kokea myös sen kuuluisan doggien "ota kiinni jos saat"-leikin ulkona ja sitä että hypitään naaman korkeudella ja yritetään hihasta ottaa kiinni. Kiitos Benin mulla useampi takki hajosi. Myös sille tuli tapa vallata sänky, ja jos joku yritti mennä sinne niin alkoi läpsiminen ja yritti estää tulon. Tämän se teki sitten mun avopuolisolle kerran ja avo nakkasi niskasta alas ja se jäi siihen. Enää ei tehnyt meille tuota. Mutta kaikesta me selvittiin ja kun ukko täytti 3.v niin oli ihan eri koira. Tuntui että olin saanut vaihdossa jonku papparaisen. Se kuunteli, se toimi käskettyä, se oli rauhallinen, se oli kuin unelma.

Meille saapui loppuvuodesta kolmas doggi, jottei kävisi aika pitkäksi
Mun käsittääkseni urosdoggit on murkkuiässä pahempia kuin nartut, mutta eiköhän siihenkin vaikuta eniten se peruskoulutus ja kasvatus siellä taustalla, että kuinka mahdottomia niistä sitten tulee.
Mun mielestä on erikoista että doggia pidetään vaativana koirana, moni haaveilee doggista, mutta kokee sen koon ja koulutettavuuden (?) haasteelliseksi. Mä voisin kuvitella montakin haastellisempaa rotua. Tämä siis tuli mieleen lähinnä mieleen tuolta aikuisten palstalta, kun moni mainitsee doggin haaverotuna....

Mun mielestä on erikoista että doggia pidetään vaativana koirana, moni haaveilee doggista, mutta kokee sen koon ja koulutettavuuden (?) haasteelliseksi. Mä voisin kuvitella montakin haastellisempaa rotua. Tämä siis tuli mieleen lähinnä mieleen tuolta aikuisten palstalta, kun moni mainitsee doggin haaverotuna....

Minä myös kuuluun niihin, jotka haaveilee doggista. Tai en ole ollut ikinä varma että haluisinko itselle mutta aina kun nän täysikasvuisen doggiuroksen, oli se minkä värinen tahansa, sydän pakahtuu ihastuksesta. Niin ylväitä ne ovat! Itseasiassa se on kakarasta asti ollut sellainen kaukainen haave mutta on niin monta asiaa mitkä epäilyttää siinä rodussa. Koulutuksen suhteen uskoisin pärjääväni, tullut kuitenkin tähän mennessä väännettyä hyvin dominoivan rotikkauroksen kanssa 6 vuotta. Mietityttää pentuajan ruokinta, pelottaa että ruokkisin jotenkin väärin. Vaikka onhan toki ruokinnasta kokemusta ja tietoa muttei noin ison rodun. Toiseksi ruokakustannukset hirvittää. Millaisia määriä rahaa teillä menee doggien ruokaan kuussa ja mitä syötätte? Toisaalta ajattelen niin että ei doggi voi paljon enempää syödä kuin labbis ja rotikka yhteensä. Yksi mikä on itseasiassa isoin syy, miksen doggia välttämättä ikinä haluaisi, on niiden lyhyt elinikä. Mutta luonteensa puolesta taas olisi tavallaan ihanne, jaksaa tehdä mutta ei välttämättä vaadi älyttömiä määriä aktivointia. Olen käsittänyt ettei doggit ole niitä kaikkein miellyttämishaluisimpia koiria. Saako niiden kanssa hakata päätä seinään? Ai niin. Yksi syy on myös, miksei meille ikinä voi doggia tulla koska mies ei tykkää niistä ollenkaan. Ovat hänen mielestään rumia, liian isoja, laihoja, lörppähuulia, kuolaajia..

Mutta upeita koiria kaiken kaikkiaan. Niitä ei kyllästy katselemaan.

Ei se ruokinta minusta vaikeaa ole, pentuaikana sitä sapuskaa mene enemmän kunnes kasvukausi on ohi. Tärkeää on muistaa että sitä liikuntaa ja muuta rasitusta ei harrasteta heti ennen ja jälkeen ruokinnan. Vatsalaukun kiertymän riski vähenee. Se kun on pelottavan yleistä suurilla ja syvärintaisilla koirilla. Laadukas isojen koirien pentumuona ja lisukkeita. Siinäpä se =D Mieluiten se päivän annos jaetaan useampaan pieneen annokseen päivän mittaan. Aikuisena sitten vaihdetaan toki aikuisten sapuskaan. Mutta ruokaa menee yleensä vähemmän. Meillä kesti yksi 15 kilon säkki, hintaa noin 55 euroa, vajaa kuukauden. Siihen tietty ostettiin mm. jauhelihaa lisukkeiksi. Olisikohan mennyt noin 100 euroa kuukaudessa? Kyllähän se hurjalta kuulostaa kun tuo meidän nykyinen syö parikin kuukautta tuolla määrällä rahaa.
Lyhyt ikä on persiistä, mutta se koira antaa vaan niin paljon sinä aikana. Tosin, onhan noita pitkäikäisempiäkin doggeja ja eräs mummeli täytti tänä vuonna 13.v!
Miellyttämisenhalua ei löytynyt meidän ukolta niin paljoa kuin esim. Nolasta. Se oli sellaista keskivertoa. Motivoinnin hakeminen oli joskus kiven takana, useimmiten kuitenkin ruoka maistui. Mutta se silti toimi kuin unelma kun murkku oli ohi. Yksi sana tai käden merkki sai sen tekemään mitä halusin. Joskus pelkkä katse riitti =D

Äh, herätin taas itsessäni iki-ihanan doggikuumeen.

Mä kirjotin äsken pitkän vuodatuksen, mutta se katosi taivaan tuuliin No ehkäpä yritän kohta uudestaan...

meillä kanssa kaks doggia,uros ja narttu. molemmat on ihan mahtavia,eikä kävis heti mielessä lähteä rotua vaihtamaan :)

Meillä bullmastiffipoika (6kk)! aivan ihana. uskomattoman rauhallinen ja kiltti pentu. positiivisesti yllätyin myös oppimisnopeudesta! pitkää mietittii, mikä koira meille, mutta hetkekään en ole katunu bullmastiffin ottamista. tää rotu on vieny sydämen
Ollaan tällä hetkellä poitsun kanssa pentukoulussa. Ensi sunnuntaina olisi pentunäyttely Vantaalla, katsotaan kui meidän käy!

^ Ja sitten menee se ihana pentuaika ohi, ja kaikki korvat katoaa sekä haistattelu alkaa

Meidän Nola on rauhoittunut taas mukavasti, alkaa tuo murkku hiljalleen hellittää ja se ihana katsekontaktikin on löytynyt! Alusta astihan tuo sitä kontaktia haki, mutta pahimmassa uhmassaan ei silmiä eikä korvia löytynyt, nyt taas sujuu ohitukset sun muut paremmin kun jaksaa kuunnellakin minua. Epävarmuuttakaan ei ole enää niin paljon kuin jokin aika sitten, mikä on aivan mainio asia. Itsevarmuutta kun on tullut lisää niin ei se enää jaksa räyhäävistä koiristakaan niin välittää.

Enpäs muuten ole tännekään kertonut kuinka meidän päälle ja "päälle" on jo kolmesti tullut toinen koira, aina irti se toinen. Ekalla kerralla tuli podhalansi omasta pihastaan hurjaa vauhtia, mutta sekä minä ja koira pysyttiin rauhallisina niin tää vieras koira meni pois. Seuraavaksi pääsi jonkinlainen laika pihalta irti, yritti näykkiä Nolaa persuuksista, ja minä pidin Nolan haarojen välissä ja potkaisin sitä toista. Äitini oli onneksi mukana lenkillä ja sai häädettyä koiran pois. Omaani ei tullut mitään jälkeä ja Nola pysyi siinäkin tilanteessa rauhallisena. Kolmas kerta oli jo huippu. Käveltiin aamulla varhain tän samaisen pihan ohi, missä podhalanski oli, mutta tällä kertaa sieltä juoksi tää podhalanski 5-6 laumissekoituksen kera. Omistajansa juoksi perässä ja tällä oli näiden laumissekoituksien emä flexissä. Onneksi kukaan koirista ei päälle käynyt kunnolla, vaan lähinnä uhosivat ja siinäkin tilanteessa Nola oli erittäin hienosti. Ei edes haastanut riitaa ja käveltiin pois rauhallisesti. Sitä ennen ärähdin tälle koirien omistajalle asiasta.

^pöh, kaikenmaailman pölöjä sitä teillä päin onkin, kun ei oman koiran kanssa saa rauhassa kävellä.. :( onneks siun koira on noin rauhallinen. Ja montakohan kertaa ne piskit saa sieltä pihalta jonkun kimppuun, ennenkö siihen tulee stoppi? sitten, kun jollekin sattuu pahasti?

Onko muuten Nola sellaista rotua, jolla olisi miellyttämisenhalua? se on kyllä tosi kaunis koira!

jännityksellä odotankin tuota "murkku-ikää", mietityttää, että kontakti tuoho pentuu katoaa iha kokonaa, jos korvat ja silmät puuttuu... kun tällä rodulla sitä miellyttämistä ei oikein ole. ohituksissa meillä on pientä kähnäystä, otto haluis niin kovin mennä jokaista ihmistä ja koiraa tervehtimää, et joku koirapelkoinen voi tulkita pennun käytöksen vihaisuudeksi, vaikka koira on kuin lapatossu! Sen takia pentukouluunkin mennään, jotta minä oppisin opettamaan koiran tavoille ja pentuki sais samalla lisää sosiaalista kanssakäymistä (vaikka pienestä pitäen ollaanki joka paikkaa raahattu) Täytyy tosissaa toivoa, että tuo olisi ns. kiltti lapsi, jolta murkkis menis nätisti ohi. Ei sillä, että pelkäisin omaa koiraani, en todellakaan, mutta tää on mun eka koirani, ja tottakai miä pelkään pilaavani sen omalla väärällä käytöksellä.
Superrauhallinen koira tuo muuten on, pyöräillijät, autot, traktorit yms. saa mennä menojaa, mu haukut ja lepertelevät ihmiset on ottolle liikaa. se on heti: TUONNE! Toi TYKKÄÄ musta! Se on mun KAVERI!! voi elämä.......

Juu u, nää laumisten omistajat perusteli sillä ton irtolon, että kun on näin aikaista (klo 06:30) nii ei ketään kulje vielä ja voi koiria käyttää irti pihalla tarpeillaan.. Ja tekevät saman toisen kerran myöhään illalla. Enpä tiedä kyllä miten hoitavat muut ulkoilutukset vai hoitavatko lainkaan. Ja tää piha sijaitsee ihan asutuksen keskellä ja ohi menee kävelytie.. Jos kolmas kerta tulee niin soitan poliisit. Ja olen saanut olla erittäin onnekas että Nolaan ei ole vaikuttanut nuo tapahtumat hurjemmin

Nolalla on kova pää ja omaa tahtoa löytyy, mutta se oppii asiat todella nopeasti eikä tarvitse jatkuvaa muistutusta niistä. Se on miellyttämisenhaluinen kun haluaa, sanotaanko että suurimman osan ajasta. Mutta jos se päättää olla kuuntelematta ja löhötä lattialla niin silloin se tekee niin. Vasta kun kädessäni on herkku, niin korvat löytyy heti Älliä tältä löytyy, senkin verran että se keksii itse keinonsa hankkia haluamansa ja esim. jos tv-tason alle on mennyt pallo niin se ei vingu eikä vikise, eikä hae ketään apuun vaan itse käpälillään sen sieltä ottaa kaikin keinoin. Vihoviimeisenä se saattaa katsahtaa minua että auttaisitko..? tai sitten pistää nukkumaan.. Edellinen tanskandoggimmehan heti haki jonku ottamaan lelun sohvan alta jos ei sitä itse saanut.

Nolalla ei onneksi koskaan ole ollut halua mennä kenenkään vieraan luo, kun tuo epäluuloisuus ja varautuneisuus kuuluu asiaan ja se ei saata mennä vieraan ihmisen luo lainkaan vaikka se meillä kyläilisi Ehkä seuraavalla vierailulla jo menee istumaan viereen. Jotku uudet ihmiset ovat taas olleet sellaisia että ei kauaa ole tarvinut kainostella niin pusuja ollaan antamassa Mutta pahimmassa murkkuvaiheessa se ei halunut päästää edes naapuria postilaatikolle.. Onneksi sitä ei enää ole ollut, mutta edelleen omassa pihassa se on varautuneempi uusia ihmisiä kohtaan kuin muualla.

Muutin tuossa 6kk sitten Janakkalaan mökkiin ja pihalla on lääniä. Nyt sitten olisi talvella tulossa laumaan lisäystä. Kaksi Boerboelnarttua ja yksi Sage Koochie.

Lalaa, onkos nuita rodun edustajia suomessa vielä ainuttakaan? Ulomailta taitavat sinullekkin tulla ?