Koirat.com

hei, nyt mun on ihan pakko hehkuttaa! eilen mentii koirakouluu ja Otto meni niin hienosti! ohitukset meni tosi hienosti ja katsekontaktiin sain helposti! ei rynnännyt eikä keekoillu ja maltto rauhottua varjoon yhdes vaihees. miä istuin siin nurtsil ja otto makas vieressä rauhassa, vaikka muut harjoitteli siin meidä eessa (meidä ohjaaja oli myöhässä, en miä muute sivussa istu!).. anto nätisti kattoo hampaita yms.
yks siellä tykkäs ottosta siihe saakka, kunnes se katto oton leegoja ja sai jonkun litran kuolaa käsiinsä sitten otto ei ollukkaa niin kiva...

Hienoa otto

I`cao kirjoitti:

Lalaa, onkos nuita rodun edustajia suomessa vielä ainuttakaan? Ulomailta taitavat sinullekkin tulla ?

Lalaa taitaa vain heittää huulta, ehkä provoakin, jos yhtään vanhat merkit pitää paikkansa...

Boerboeleita taitaa pari olla. Sage Koochieta ei ainuttakaan, jos sitä ei sitten halua laskea keskariksi. Ensinmainitut pennut tulevat rodun kotimaasta, kuten myös sage. Saksalaisen rauhanturvaajan kautta hankin se.

Suomessa on muutama yksilö juu näitä boerboeleita, en ole varma onko jopa yksi pentue vai onko kaikki tuotu naapurimaasta, mutta useampi on lopetettu ennen 5 vuoden ikää. Yhden omistajan kanssa olen jutellut ja koira tosiaan lopetettiin muistaakseni alle 5-vuotiaana ja sillä oli allergiaa lähes kaikelle, kasvain ja rakenteen kanssa probleemeja. Ja sen sisar on hengissä mutta myöskin allerginen kaikelle, polvien kanssa ongelmia, jne.


Upeitahan noi piskit on.

On kyllä kurjaa jos muutama niitäkin, Boerboeleja, on Suomeen saatu ja sitten jouduttu lopettamaan aivan liian nuorina, mutta minkäs teet jos on tuotu sairaita yksilöitä, eikä terveistä vanhemmista polveutuneita. Lukasin just wikipediasta, että

Boerboels are generally known for their good health. However, Boerboels can suffer from hip or elbow dysplasia, vaginal hyperplasia, and entropion

ja että keskimäärin eläisivät 10v.

[quote=monna83]

...
Yksi mikä on itseasiassa isoin syy, miksen doggia välttämättä ikinä haluaisi, on niiden lyhyt elinikä. Mutta luonteensa puolesta taas olisi tavallaan ihanne, jaksaa tehdä mutta ei välttämättä vaadi älyttömiä määriä aktivointia. Olen käsittänyt ettei doggit ole niitä kaikkein miellyttämishaluisimpia koiria. Saako niiden kanssa hakata päätä seinään? Ai niin. Yksi syy on myös, miksei meille ikinä voi doggia tulla koska mies ei tykkää niistä ollenkaan. Ovat hänen mielestään rumia, liian isoja, laihoja, lörppähuulia, kuolaajia..

Mutta upeita koiria kaiken kaikkiaan. Niitä ei kyllästy katselemaan.

Meillä tällä hetkellä doggipoitsu "Eetu" vietti tammikuussa 10v synttäreitään!
Omasta mielestään on vielä sen verran viriili, että hoitelis "hommat" mennen tullen ja palatessa jos vain pääsisi pöksyjen ja aitojen läpi.. (Meillä siis myös rotikkanarttuja 2kpl.) Ukkeli on ihan terve, mitä nyt pientä aamujäykkyyttä ylös noustessa. Ja syö kaksi kertaa sen mitä rwn-3v ja kolme kertaa sen mitä rwn-11v.

Ei munkaan mies ollut erityisen ihastunut doggeihin alun perin (hällä oli ollut aiemmin pystykorva metsästyskoirana ja myöhemmin exän kanssa collie), mut kyllä tuo nyt ihan suopeana on ollut doggineidin etsintää kohtaan.. Et noin ne pehmittää!

Tietenki jos asuu valkoisilla seinillä varustetussa asunnossa/talossa, ne kuolat voi hieman näkyä. Meil on onneksi puolipaneelit.

Minulla on ihan hurjana ruvennu kutkuttamaan ihan oikeasti se tanskandoggin ottaminen. Itseasiassa ne tunkeutuu nyt jo uniinkin, siinä rodussa vaan on sitä jotain. Doggista tulisi ihan varmasti upea leikkikaveri keskikokoiselle koiralleni ja varmasti todella ihana laumanjäsen. Nyt on vaan muutto edessä pieneen yksiöön ja siinä tulen kuitenkin asumaan varmaan muutamankin vuoden (tässä nykyisessä olisi ollut niiin paljon tilaa doggille, 59neliötä ja mehtää ja lääniä vaikka kuinka monelle) niin pitää vaan malttaa odottaa ja tarkkaan perehtyä kasvattajiin ja kyseiseen rotuun. Narttuhan se tulisi olemaan, vaikka kyllä melkeen tuon yhden ihanan mussukan (joka on n.30kg sekarotuinen uros) seuraksi voisi ottaa uroksen ainakin sen puolesta, että Laika ei tosiaankaan haastaisi riitaa ja alistuu koiralle kuin koiralle. Onko teillä doggiuroksen ollu miten kovia kouluttaa? Kiinnostais kuulla

Meidän doggiuros oli aikas helppo sinänsä kouluttaa, mitä nyt murkkuikä toi omat ongelmansa. Minusta joskus tuntuu ettei me Beniä mitenkään kummoisesti koulutettu, vaan asiat opetettiin ikään kuin vahingossa. Aikuisena se toimi kuin unelma. Miellyttämisenhalu ei mitenkään äärimmäisen korkea ollut, mutta todella hyvillä namipaloilla sai kummasti liikettä koiraan.

Mulla edelleen kaatuu haaveet doggista siihen auton puutteeseen. Muuten tulisi vaikka heti jos sopiva pentue olisi nokan alla. Jalostuskelpoinen yksilö olisi parasta.

http://www.olderanch.com/oldhansamastiff/rotu.php

Heh heh.

Ruttt kirjoitti:

Meidän doggiuros oli aikas helppo sinänsä kouluttaa, mitä nyt murkkuikä toi omat ongelmansa. Minusta joskus tuntuu ettei me Beniä mitenkään kummoisesti koulutettu, vaan asiat opetettiin ikään kuin vahingossa. Aikuisena se toimi kuin unelma. Miellyttämisenhalu ei mitenkään äärimmäisen korkea ollut, mutta todella hyvillä namipaloilla sai kummasti liikettä koiraan.

Mulla edelleen kaatuu haaveet doggista siihen auton puutteeseen. Muuten tulisi vaikka heti jos sopiva pentue olisi nokan alla. Jalostuskelpoinen yksilö olisi parasta.

Doggeissa on vähän se vaikee juttu nimenomaan, että jos eivät ole pentuna oppineet tavoille, niin siinä on helposti ihan alakynnessä niin ison koiran kanssa. Miellyttämisenhalua ois kyllä kiva olla, mutta sehän on niin yksilöllistäkin.

Mikset voi ottaa kun ei ole autoa? Asutko jossain kauempana, ettei kulje yhteydet, vai miks? Meinaan, ettei itelläkään ole autoa, eikä edes ajokorttia, mutta en oo aatellu sitä esteeks. Toisaalta taas en tiedä millainen saavutus on saada 70kg unenpöpperöinen ja esim. kipeä koira eläinlääkäristä kotiin ilman omaa autoa

Ai pirskatti se Lalaa ehtikin ensin linkittää ton hansa mastiffin.

"Mastiffeista on tullut pelkkiä näyttelykoiria, joiden suurin meriitti on ruusuke ummehtuneessa näyttelykehässä." kivasti sanottu... kyl meidä piski on iha vahtikoiraksikin tarkoitettu, tosin pelottamaan lähinnä ulkonäöllään, ja harrastuksena olis mielessä aloittaa rauniot tai hakua! sitä paitsi, noilla se ainoa tehtävä on olla pelottava vartiokoira.... ihme mollausta mastiffeja kohtaa... kyllä nekin puolustaa tarvittaessa, mutta perheelle ja ystäville rajattoman kilttejä pusukoneita. sitähä tuossaki sanottii että tuo mikälie krokotiilipiski olisi omiaan kohtaa... miä oon ny niin pöllämystyny, etten edes osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, kun tuon luin.

Ruttt kirjoitti:

Että tällaisiakin http://www.olderanch.com/oldhansamastiff/rotu.php

Toi pennut osio on kiva kun pentujen emää ei oo esitelty laisinkaan ja isästäkin vaan purukalusto

Nakuna kirjoitti:

[quote=Ruttt]Että tällaisiakin http://www.olderanch.com/oldhansamastiff/rotu.php

Toi pennut osio on kiva kun pentujen emää ei oo esitelty laisinkaan ja isästäkin vaan purukalusto[/quote]
Kuulemma kasvattajalla ei ole edes noita pentuja, vaan ne sijaitsee Ranskassa ja kasvattajalla vaan on toi ilmoitus tuolla koska harrastaa tota rotua..
Olihan siihen hyeenaakin käytetty

Shamalai kirjoitti:



Mikset voi ottaa kun ei ole autoa? Asutko jossain kauempana, ettei kulje yhteydet, vai miks? Meinaan, ettei itelläkään ole autoa, eikä edes ajokorttia, mutta en oo aatellu sitä esteeks. Toisaalta taas en tiedä millainen saavutus on saada 70kg unenpöpperöinen ja esim. kipeä koira eläinlääkäristä kotiin ilman omaa autoa

Asutaan sellaisella paikkakunnalla että pitää kulkea myös bussilla Tampereelle, koska me käydään joka loma Lapissa ja asutaankin siellä kesät. Tampereelta taas päästään junaan vasta. Ja mitempä sitä lähtee bussiin tunkemaan aikuista doggia sekä toista koiraa..

Nonniin, nyt lienee alkanu meidä pikkumiehel jonkin asteinen murkutus. Ennen ei ole kellekään murissut, mut ny edellispäivänä tuli kaverin veli pihaan ja avokin avatessa ovi oli Ottokin ängennyt ovelle ja murisi. johtuiko siitä, ettemme odottaneet ketään tulevaksi, eikä tämä henkilö ole koskaan aikaisemmin käynyt meillä, ainakaan Oton meillä olessa...lisäksi murisi ja puhahteli (= melkein Oton haukkumista...sellain tuhahdus-vuh) yhdelle tädille, joka pinkissä puutarhavaatteessaan kasteli jotain ihmepuskia..
on ottanut ritolat pihalta toisen koiran perään, vaikka juuri kielletty, ei suostu jättämään avokkia rauhaan kun katsoo telkkaria, vaan väylää siinä lelujaan toisen syliin, nojaa, esittää näykkivänsä (mulla on se pomon paikka oton silmissä, joskus tuntuu et pitää avoa vaan leikkikaverina kuuntelee nimittäin häntä paljon huonommin..mut omapa on syynsä, ei lenkitä, kouluta tai mitään muutakaan. leikkii vain. oon sanonu asiasta , mut...miehet!). ja paljon muita pieniä asioita, joita ei enää muistakaan. on ruvennut jo lenkeilläkin merkkailemaan yms. mitetityttää vain, että mitä on vielä edessä? kuinka se "oikea" murrku-ikä näkyy ja miten siitä selviää? voiko mennä ohi ihan nätisti? eniten jännittää, että koiran ja avon välille tulisi jonkinsortin välienselvittelyä, hän kun alunperin vähän epäili bullmastiffin ottamista.... kokemuksia???

pakko korjata viel sen verran, että ei tuo mun ukko pelkää, monessa paikassa käytiin kuitenkin ensin tutustumassa. hän on vaan...en oikee osaa selittää, jättäny kaiken mun harteille. Lenkityksen, ruokinnan määrän, koulutuksen, näyttelyt yms. hän sitten leikkii ja ottaa mukaan pihalle, kun itse käy tupakalla. hänellä on aikaisemmin ollut pieni koira. joka jo kokonsa vuoksi on ollut helppo pitää aisoissa. mutta kunnioittaako otto häntä yhtään vai onko todella vain leikkikaveri? ukko on vielä semmoin, et jos otto ei tottele, ni alkaa huutaminen, ihan niinkuin se sitten auttaisi..oon sanonu siitäki... koira vaa tietää mist narusta vetää. eikä se kiusaaminen lopu, ennenkö mä ärähdän otolle, yleensä. rivien välistä voi melkee lukee, et pelkään sitä, että pojat ottaa keskenää yhtee, ukko ALKAA pelkäämään tai vähintään jännittämään ja alkaisi pitää omaa asemaansa yllä huutamalla ja fyysisillä keinoilla, mitä minä en hyväksy. ja koirastahan en luovu!! se on mun vauvva

Otto09 kirjoitti:

Nonniin, nyt lienee alkanu meidä pikkumiehel jonkin asteinen murkutus. Ennen ei ole kellekään murissut, mut ny edellispäivänä tuli kaverin veli pihaan ja avokin avatessa ovi oli Ottokin ängennyt ovelle ja murisi. johtuiko siitä, ettemme odottaneet ketään tulevaksi, eikä tämä henkilö ole koskaan aikaisemmin käynyt meillä, ainakaan Oton meillä olessa...lisäksi murisi ja puhahteli (= melkein Oton haukkumista...sellain tuhahdus-vuh) yhdelle tädille, joka pinkissä puutarhavaatteessaan kasteli jotain ihmepuskia..

Kuulostaapa tutulta.. Nolan ekat murkkuilun merkit oli just tätä, piti puhahdella ja murahdella jos naapurustossa joku käppäili tmv. Kyllä se vieläkin saattaa samaa tehdä, mutta huomattavasti vähentynyt, me kun ei sitä hyvällä katsota ja kielletään parhaamme mukaan. Edelleen se vieraan tullessa sisälle katsoo kauempaa ja tuhahtelee, kunnes meikäläinen menee ihan koskemaan tähän vieraaseen ja ottamaan vastaan. Sitten Nolakin useimmiten hyväksyy. Nolan kuitenkin täytyy itse saada nuuskia rauhassa, eikä sen perään tarvi lähteä houkuttelemaan. Epäluuloisuus ja varautuneisuus kuuluu rotuun, joka korostuu kakaraiässä.
Sit murkkuilun merkkinä ovat olleet haastamiset, tottelemattomuus, jne. Nyt alkaa koirakin pikkuhiljaa aikuistumaan *koputtaa puuta* ja oikkuilut vähentyneet.

Benin kanssa murkku vaan meni ohi ja koira rauhottui. Ei siinä ihmeempiä kikkailuja tarvittu, pysyttiin vaan niissä rajoissa mitkä oli annettu koiralle ja aikuisena se oli kuin ihan eri koira.

Nolasta on uusimmassa Koirafanitus-lehdessä kolmisivuinen juttu ;) Kerrotaan yleisesti alanosta sekä Nolasta.

Itseäni kiinnostaa kovasti boerboel ja eihän sitä koskaan tiedä..mutta ennen kuin rodusta saadaan riittävästi suomen tasolla tietoa en usko sellaista ottavani.
Meillä on tuo ikivanha mastiffiristeytys ja canario ja niissä on ihan riittävästi
Kun lapset kasvaa voisin harkita jotain uutta molossia mutta luulen et seuraava on pieni koira lasten pyynnöstä,nykyisiä kun ei voi lapset ulkoiluttaa.Mietityttää vain kuinka tuo canario suhtautuisi pieneen koiraan, kun suuttuu voi pienelle käydä pahasti.

mamma77 kirjoitti:

Itseäni kiinnostaa kovasti boerboel ja eihän sitä koskaan tiedä..mutta ennen kuin rodusta saadaan riittävästi suomen tasolla tietoa en usko sellaista ottavani.
Meillä on tuo ikivanha mastiffiristeytys ja canario ja niissä on ihan riittävästi
Kun lapset kasvaa voisin harkita jotain uutta molossia mutta luulen et seuraava on pieni koira lasten pyynnöstä,nykyisiä kun ei voi lapset ulkoiluttaa.Mietityttää vain kuinka tuo canario suhtautuisi pieneen koiraan, kun suuttuu voi pienelle käydä pahasti.

Hei "mamma77"!

Kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa! Mitä Sisulle kuuluu?

Ja muille tuntemattomille pieni esittäytyminen, Pälkäneeltä kirjoittelen, kotona presa canario -narttu (jolle pennut tulossa ensi viikolla), jack russell -narttu, 1 ja 13-vuotiaat pojat ja sitten vielä isäntä (lue: kolmas lapsi... ;)).

Hyvää syksyä kaikille molossilaisille!

p.s tuo Otto on muuten komia poika! :)