Koirat.com

Sisulle nyt ei kuulu oikein mitään
Ihan hyvin on menny ja jälkeä,hakua ja ruutua on harrastettu vaihtelevalla menestyksellä..
Nyt kun lumet satoi jää sitten nekin.
Kiinnostais kokeilla nyt talvella vetämistä,mutta en taida uskaltaa tuon jalan takia.Nyt näyttää ettei siinä ole mitään vikaa,mutta kyllä se kovan rasituksen jälkeen näkyy sitä varovan.Onnu ei kuitenkaan.En kuitenkaan ole rajoittanut vapaata liikuntaa sen takia.
^Onnea pupseista.

Täältähän löytyy juttua dogeistakin

Meille on tulossa viikon päästä pienisuuri 7 viikkoinen doggineiti
Doggi on aina ollut sellanen kaukainen haave, mutta loppukesästä tuli mietittyä, että miks sen tarvis olla vaan haave ja siitä lähti sitte pohdinta, että josko meille tanskandoggi kuitenkin tulisi..
Vähän jänskättää miten lähtee sujumaan, kyseessä on kuitenkin eka jättikokoinen koira, vaikka olen ollut tekemisissä suurten koirien kanssa ennenkin.
Kotona asustelee sheltti, vähän mietityttää doggihepulit + pikkukarvapallero = ?...

mamma77 kirjoitti:

Sisulle nyt ei kuulu oikein mitään
Ihan hyvin on menny ja jälkeä,hakua ja ruutua on harrastettu vaihtelevalla menestyksellä..
Nyt kun lumet satoi jää sitten nekin.
Kiinnostais kokeilla nyt talvella vetämistä,mutta en taida uskaltaa tuon jalan takia.Nyt näyttää ettei siinä ole mitään vikaa,mutta kyllä se kovan rasituksen jälkeen näkyy sitä varovan.Onnu ei kuitenkaan.En kuitenkaan ole rajoittanut vapaata liikuntaa sen takia.
^Onnea pupseista.

Kiva kuulla, että Sisu se vaan porskuttaa! :D Juu ei varmaan vetäminen oo ihan se sopivin harrastus... Selviskö se koskaan mikä siinä jalassa oikein todella oli?

Kiitos onnitteluista, kyllä pentulaiset on vaan NIIN suloisia (oli se rotu sitten mikä tahansa ;))!

Katsotaan osaanko linkittää kuvan pikkuisista ;)

Oih ei saa laittaa pupsi kuvia voi vaikka iskeä koira kuume
No meillä ei tosiaan ole tilaa/ aikaa kolmannelle koiralle,joten odotellaan..
Sisulla meni ristiside osittain poikki,sellaisen diaknoosin se ainakin sai.Parantu kyllä ihan hyvin ja ei sitä tosiaan edes huomaa,mutta tosiaan oon karsinu noita harrastuksia kuten agilityn pois ei kehtaa tahallaan särkeä.
Toivottavasti kaikille löytyy hyvät ja vastuun tuntoiset kodit,onko monta jo varattu?

mamma77 kirjoitti:

Oih ei saa laittaa pupsi kuvia voi vaikka iskeä koira kuume
No meillä ei tosiaan ole tilaa/ aikaa kolmannelle koiralle,joten odotellaan..
Sisulla meni ristiside osittain poikki,sellaisen diaknoosin se ainakin sai.Parantu kyllä ihan hyvin ja ei sitä tosiaan edes huomaa,mutta tosiaan oon karsinu noita harrastuksia kuten agilityn pois ei kehtaa tahallaan särkeä.
Toivottavasti kaikille löytyy hyvät ja vastuun tuntoiset kodit,onko monta jo varattu?

No ristisidevammat yleensä onneks paranee levolla aika mukavasti!

Pari narttua ja muutama uros on vielä vapaana. Kyllä aika paljon karsintaa saa tehdä, että löytyy ne vastuuntuntoiset ja sopivat kodit! Mutta mieluummin saavat vaikka kaikki jäädä kotiin, ennen kuin menevät huonoihin paikkoihin!

mau kirjoitti:

Täältähän löytyy juttua dogeistakin

Meille on tulossa viikon päästä pienisuuri 7 viikkoinen doggineiti
Doggi on aina ollut sellanen kaukainen haave, mutta loppukesästä tuli mietittyä, että miks sen tarvis olla vaan haave ja siitä lähti sitte pohdinta, että josko meille tanskandoggi kuitenkin tulisi..
Vähän jänskättää miten lähtee sujumaan, kyseessä on kuitenkin eka jättikokoinen koira, vaikka olen ollut tekemisissä suurten koirien kanssa ennenkin.
Kotona asustelee sheltti, vähän mietityttää doggihepulit + pikkukarvapallero = ?...

Kyllä se doggi osaa varoa pienempiään, vaikkei olisi edes koskaan sellaisen kanssa asunut. Meillä edesmennyt herra oli hyvin varovainen pienempien kanssa, se oli ihan hellyyttäävää katsottavaa kun herra varovasti tassullaan kosketteli avokin vanhempien pentua =D

Mutta onnea vain tulevasta koirasta, kerran doggi, aina doggi

Itellähän on edellisen jälkeen palavasti haluttanut doggia taloon, ja ensi vuonna olisi aivan mahtava yhdistelmä tulossa ja olen omistajan kanssa jutellut paljon asiasta. Saas nyt nähdä miten etenee. Toinen alanokin kytee mielessä jatkuvasti, mutta ehkä sen aika olisi sitten hieman myöhemmin. Kuitenkin tiedossa muutto isompaan asuntoon kunhan muutetaan vanhalle paikkakunnalle.

Mä tiedän yhden tapauksen, jossa tipsu sai aikamoista kyytiä doggilta. Se doggi on suurin tapaamani koira, ja kaikin puolin lutunen kaveri. Ainakin nuorena sillä vaan oli aika rajut leikit. Heitteli tipsua ilmojen halki kun innostui, esim. puistoon tullessa. Tunki kuonon tipsun mahan alle ja heilautti.. Melko hurjan näköistä.
Ja en siis tarkoita että tämä olisi millään tavalla tavanomaista tai todennäköistä. Se dogggi on muutenkin rotuisekseen tosi riehakas tapaus, joka jyräsi puistossa kaiki alle satakiloiset.
Keskenään en ikinä jättäisi koiria joilla on suuri kokoero, muuta elämää kokoero ei yleensä rajoita.

Nöffien ja muiden isojen koirien omistajat saatte vähän valaista mua.

Oon tällänen opiskelija, joka asuu vielä vanhempiensa luona, mutta ensivuonna on edessä muutto pääkaupunkiin opiskelemaan yliopistoon. Ja koko pienen ikäni tässä haaveillut Newfoundlandinkoirasta ja nyt oman kämpän myotä se haave olisi mahdollista toteuttaa. Kämppä tulisi olemaan 50m2 kerrostalon toisessa kerroksessa. Hissi löytyy ja jos hissi ei toimi, niin vain muutama porras ovelle. Eli onko ihan mahdoton yhtälo kerrostalo + nöffi.. Kun niitä kuulee monenlaisia mieliipiteitä. Itse siis pidän sitä mahdollisena yhtälona ja jotkut kasvattajatkin, mutta haluaisin viela kuulla lisää mielipiteitä, sekä perusteluita.

Mutta isoin mutta on se, kuinka paljon ne nöffit syövät, tai kuinka paljon enemmän kun pienemmät rodut? Ruuan laatuun panostetaan, joten laadusta ei tingitä. Joten kuinka paljon ruokiin+luihin palaa rahaa kuukaudessa keskimäärin verrattuna pienempiin/keskikokoisiin koiriin? Ja tuleeko isot rodut/nöffit kalliimmaksi lääkärikulujenki osalta? Tottakai pyrin ottamaan pennun terveista vanhemmista, jotta isoimmilta sairauksilta vältytään, mutta koskaan ei tiedä.

Koiralle on kyllä aikaa ja se saa varmasti tarpeeksi huomiota, joten siihen ei tarvitse takertua. Ja juuri siksi pennun ottaminen luultavasti siirtyykin ekan vuoden jälkeiselle kesälle, jotta sitä näkee onko sitä aikaa ihan varmasti tarpeeksi.

Ja opiskelijana ei rahan kanssa herroiksi eletä, mutta jos pystyn elättämään koiran omilla varoillani (+ säästän hätävarakassaa koko ajan), se riittää. Vanhemmat hoitavat vakuutukset + jos jotain suurempaa sattuisi tapahtumaan, sekä ovat aina apuna jos oikeasti tarvitsen apua. Eli pointtina se etta jos nöffiin menee luokkaa 100 euroa kuussa enemmän kuin pienempiin koiriin, niin taitaa nöffin hommaaminen jäädä myöhemmälle iälle kun siihen on itsellä varmasti rahaa :) Ja jos nöffia ei tule, niin joku karvapallero kyllä tulee.

Kiitos kaikille etukäteen!

Olen uusi tuttavuus näillä palstoilla ja ajattelin ilmottautua tänne molossiosastollekkin. Kotoa löytyy tällä hetkellä 3-vuotias bullmastiffiuros Ukko. Ukko saa vielä tämän vuoden aikana (toivottavasti loppukesästä) seurakseen bullmastiffi-neidon.

Ruttt:n kanssa taietaan olla samoilta seuduilta kotosin... :)

Mutta asiaan...

Jeppuli kirjoitti:

Mutta isoin mutta on se, kuinka paljon ne nöffit syövät, tai kuinka paljon enemmän kun pienemmät rodut? Ruuan laatuun panostetaan, joten laadusta ei tingitä. Joten kuinka paljon ruokiin+luihin palaa rahaa kuukaudessa keskimäärin verrattuna pienempiin/keskikokoisiin koiriin? Ja tuleeko isot rodut/nöffit kalliimmaksi lääkärikulujenki osalta?

68kg bullmastiffia kuluttaa 15kg kuivapöperöä alle neljässä viikossa (Golden eagle, large&giant breed adult, n.65€/15kg). Tietenkin jos syöttää enemmän muuta kuivapöperön seassa, kestää säkki vähän kauemmin. Esim täältä kulutukset laskemalla ruokintasuositusten mukaan saa jonkin näkösen käsityksen eri kokoisten koirien ruokintakustannuksista.

Eläinlääkärissä ei onneksi ole tullut käytyä kuin rokotuksissa ja korvatulehduksen takia, mutta esim eräs kaverini uroskoira kastroitiin ja hinta määräyty painon mukaan. Eli oletettavasti myös muiden isojen toimenpiteiden hinnat riippuvat jonkin verran koiran koosta.

Täältä löytyy vajaa kolmevuotias amerikanbulldogginarttu Helga (Easterby`s Brown Eyed Girl). Hirmuisen kiva elikko mutta päästään hieman hermoheikko. Nuorempana oli pahempi, mutta parantunut vanhemmiten ja kovalla työllä. Koira-aggressiivinen on, narttuja ei siedä (paitsi pentuja) ja uroksiakin yrittää nylkyttää kokoajan vaikka muuten toimeen tuleekin ihan hyvin.

Kuumuu nollasta sataan nanosekunnissa vaikka onkin perusluonteeltaan melko hidastempoinen bulldoggi. Helposti motivoitavissa, kiva treenikoira, mutta kärsimätön luonne ja paineistuu herkästi. Fiksumpi kuin omistajansa.
Helga tomittaa lemmikin virkaa, mutta lemmikki isolla ällällä se ei kyllä ole. Ongelmia tulee jos se saisi elää aina sellaista lässynlää lutumussu elämää. Ei maata kaatavia mutta ainakin omasta mielestäni elämää hankaloittavia.
Helgalla on hoitopaikka jossa se on Lemmikki, lasten paras kaveri ja saa telmuta penskojen kanssa päivät pitkät (perhepäivähoitajan luona). Helga on ipanoiden kanssa aivan loistava ja hoitopaikassa on säännöt joita noudatetaan niin on sen kanssa pärjätty. Vaarallinen se ei onneksi missään nimessä ole, mutta koira-aggre tuo omat haasteensa sen kanssa elämiseen.

Helgan kanssa ei kummempia harrastella lähinnä oman laiskuuden ja sen suuren koiravihan takia.
Omaksi iloksi tokoillaan. Onni kun asua saman katon alla ongelmakoirakouluttajan kanssa, jolla on lisäksi oma koirakoulu. Pääsen tunneille mukaan palloilemaan omiani jos haluan.

Helgan lisäksi täällä asuu 3 muuta abnarttua ja kaksi cane corsoa (uros ja narttu). Kohta tulee yhdelle liisatulle abnartulle pennut ja heti perään corsonartulle mikäli tiineytyy. Ystävä siis kasvattaa molempia rotuja.
Ja juu, nää ei kaikki ihan diggaile toisistaan joten asuvat erillään. Eivät kaikki erillään, mutta useammassa vaihtelevassa kokoopanossa.

Seuraa kuvia!

Minä ja Helga eteerisellä päiväkävelyllä


Telmuamista!


Platz!


Fuß!
Koira nyt on ihan keturallaan tuossa, istuu miten sattuu, mutta oman laiskuuden takia ei vieläkään saada pelkkiä täydellisiä suorituksia vaan aika usein jotain sinnepäin Kyllä se osaa kun jaksaisi vaan aina vaatia.


Ja sitten kyselisin noista presoista kun täällä näyttää omistajia pyörivän. En todellakaan ole itselleni hankkimassa, ei ole rotu mun tarpeisiin, mutta äärimmäisen kiinnostava rotu silti.
Millaista sen kanssa on elää? Millainen koira se on? Mitä teette niiden kanssa, miten asutte jne miten paljoan nyt jaksatte kertoa.

tonitrua kirjoitti:

Olen uusi tuttavuus näillä palstoilla ja ajattelin ilmottautua tänne molossiosastollekkin. Kotoa löytyy tällä hetkellä 3-vuotias bullmastiffiuros Ukko. Ukko saa vielä tämän vuoden aikana (toivottavasti loppukesästä) seurakseen bullmastiffi-neidon.

Ruttt:n kanssa taietaan olla samoilta seuduilta kotosin... :)

Kas, tuttujakin täällä

Mistäs teille on mahdollisesti tulossa bullmastiffi?

^Samalta kasvattajalta tulee ku Ukkoki. Pentu piti tulla alunperin näihin aikoihin, mutta tyhjäksi jäi ja seuraavista juoksuista uus yritys. Sen verran on hyvät välit kasvattajaan (ja ku se asuu alle 30km:n päässä), että ennemmin ootetaan siltä pentu entä otetaan muualta.

Edit: On muuten shaan Helga hyvännäkönen koiruus!

Meillä ainakin eletään maalla toistaiseksi kesällä muutetaan kaupunkiin omakotitaloon ja saa nähdä miten koirat sopeutuu,meillä on myös vanha mastiffiristeytys. Normaalia perheen arkea jossa kyllä pakko huomioida tuon luonne esim syönti samassa huoneessa toisen kanssa ei onnistu ja kissasta piti luopua.Nameja tai leluja ei voi kauheasti sisällä antaa kun vahtii niitä,toiselta koiralta.
Talvella Sisu viihtyy sisällä paremmin jos pakkasta yli-12c ei lähde kuin tarpeilleen vaikka sen pukis ja laittais tossut.Pitkästyy helposti ja ei kestä kauheasti toistoja.Tekee mielellään jälkeä,ruutua ja tokoa.Agilityssä oli tykki ja tykkäs mutta jalat ei kestäny.Oon aatellu aloittaa uudestaan muttei hypyillä.Vesi ja kura on koiran mielestä kauheaa,varsinainen hieno helma.Omalla reviirillä ei siedä vieraita koiria kuin irti ollessaan (mökillä) mutta kun väsyy leikkimiseen ärähtää helposti,ei kuitenkaan yleensä pure vaan painaa maahan kauhean ärinän kera.Jos koira osaa olla mustasukkainen niin tuo on.Keskustassa ei oikeastaan reagoi toisiin koiriin,ellei toista koiraa ole mukana silloin pitää esittää ja kurkoilla..Tarkat säännöt pitää olla ja silti niitä pitää kokeilla välillä.siinäpä sitä juttua meidän koirasta mutta tiedän myös aivan eri luonteisia presoja.

Hei Shaa!

Ja sitten kyselisin noista presoista kun täällä näyttää omistajia pyörivän. En todellakaan ole itselleni hankkimassa, ei ole rotu mun tarpeisiin, mutta äärimmäisen kiinnostava rotu silti.
Millaista sen kanssa on elää? Millainen koira se on? Mitä teette niiden kanssa, miten asutte jne miten paljoan nyt jaksatte kertoa.

Presan kanssa on helppo elää, kunhan vaan hyväksyy vartiointihalun ja koira-aggressiivisuuden osana rotua. Oman perheen kanssa presa on taipuisa ja helppo koira, kunhan sillä on joustamattomat säännöt ja se on tapakasvatettu niihin pennusta asti. Kun presa on sellainen kuin kuuluukin, se on vieraita kohtaan avoimen ystävällinen omistajien ollessa paikalla. Jos omistajat eivät ole paikalla, koira on täysin erilainen, suoraansanottuna vaarallinen. Rotu ei sovellu kerrostaloon reviiritietoisuutensa vuoksi ja omistajalla olisi hyvä olla kokemusta koirista. Samaa sukupuolta olevat yksilöt harvemmin tulevat aikuisiällä toimeen keskenään, eik presa yleisesti ottaen ole kovinkaan suvaitsevainen lauman ulkopuolisia koiria kohtaan.

Meillä koirat saavat perustottiskoulutuksen, työlinjaisia kun ovat, kouluttaminen on äärimmäisen mukavaa ja helppoa koska koirat ovat palveluhaluisia ja hyväviettisiä. Muutoin touhuavat perheen mukana kaikenlaista ja nyt kun Tampereelle saatiin Powerdog, on tarkoitus lähteä lajia vähän kokeilemaan .

Tervetuloa vaan tutustumaan, meille saa ainakin tulla kyläilemään vaikkei rotua itselleen olisi hankkimassakaan!

Ruttt kirjoitti:

^ Enpäs muuten ole tännekään kertonut kuinka meidän päälle ja "päälle" on jo kolmesti tullut toinen koira, aina irti se toinen. Ekalla kerralla tuli podhalansi omasta pihastaan hurjaa vauhtia, mutta sekä minä ja koira pysyttiin rauhallisina niin tää vieras koira meni pois. Seuraavaksi pääsi jonkinlainen laika pihalta irti, yritti näykkiä Nolaa persuuksista, ja minä pidin Nolan haarojen välissä ja potkaisin sitä toista. Äitini oli onneksi mukana lenkillä ja sai häädettyä koiran pois. Omaani ei tullut mitään jälkeä ja Nola pysyi siinäkin tilanteessa rauhallisena. Kolmas kerta oli jo huippu. Käveltiin aamulla varhain tän samaisen pihan ohi, missä podhalanski oli, mutta tällä kertaa sieltä juoksi tää podhalanski 5-6 laumissekoituksen kera. Omistajansa juoksi perässä ja tällä oli näiden laumissekoituksien emä flexissä. Onneksi kukaan koirista ei päälle käynyt kunnolla, vaan lähinnä uhosivat ja siinäkin tilanteessa Nola oli erittäin hienosti. Ei edes haastanut riitaa ja käveltiin pois rauhallisesti. Sitä ennen ärähdin tälle koirien omistajalle asiasta.

Oikeen pistää vihaks kun itselläkin noita laumiksia on ja tuollaiset täysin vastuuttomat ihmiset pilaavat mahtavien koirien maineen syytä olis puuttua tollaseen toimintaan

Tattistavaan
Aivan samaa mieltä.
Ensin pilataan upeat rodut ja jos itse rotua ei saada pilattua, niin pilataan vähintääkin maine. Olen kuullut, että jonkinsortin koirien ajokortti täytäntöön pantaisiin, mitä se sitten tarkoittaakaan, se on varmasti erittäin viisas ratkaisu. Koirat, jotka jo kokonsa puolesta voivat olla vaarallisia, olisi syytä opettaa ja pennun myyjän, että ostajan mielipiteet ja käsitykset tulisi kohdata, jottei tälläisiä koiria pääsisi vääriin käsiin. Tietysti, mikä on myyjän mielipide on sitten toinen juttu... Kaikille toki voi sattua vahinkoja ja sattua tilanteita, jolloin koira lähtee totaalisesti lapasesta, mutta sitten tulisi siitä kantaa vastuu. Olen monesti miettinyt, kun tuolla "uutisia meiltä ja maailmalta"-keskustelussa tuli ilmi, että mies oli uhkaillut ihmisiä pittbullrotuisilla koirilla ja tappeluttanut koiriaan pitkin kyliä. Tälläinen pitäisi saada kitkettyä ehdottomasti pois.
Pittbullkin on upea koira ulkomuodoltaan ja varmasti myös luonteeltaan, kun sen oikein kasvattaa. Samoin suuret laumanvartijat ja molossityyppiset karja- ja metsästyskoirat. Pistää niin vihaksi, että ihmiset ei edes yritä kouluttaa koiriaan tai puhumattakaan matchoilevat niillä, niiden koolla, puruvoimalla, painolla tai sillä kuin hurja se on

^jep se on helevetin ikävää että turhan usein näitä laumanvartijoita + muita molosseja hommataan munanjatkeeksi... ei olisi tuo koira-ajokortti ollenkaan huono homma mutta voisi mun mielestä kyllä koskea ihan kaikkia koiria kun mikä vaan voi väärin ja kaltoinkohdeltuna olla vaarallinen

Tuon verran löysin jotain fiksumpaa tietoa tuosta koira-ajokortti asiasta. Sellaista ei siis tule. Toisaalta, onhan se ymmärrettävää, että siinä tapauksessa, jos tälläinen korttikäytäntö täytäntöön pantaisiin, olisi sen oltava pakollinen kaikille koirille, rotuun, sukupuoleen, ikään tai kokoon, historiaan tai käyttötarkoitukseen katsomatta. Sen tulisi myös olla pakollinen kaikille, ei van kotikoiria etsiville tai taas toisinpäin - harrastuskoiraa etsiville/ sellaisen omistajille. Tottakai käytännön pulma tulee vastaan heti, kuin valvoa, että jokaisen rekun omistajalta tälläinen löytyy ja mikä se sitten käytännössä on - visakorttia vastaava muovin kappale takataskussa, omalla naamalla ja nimellä varustettuna, joka sitten kokonaisuudessaan oikeuttaisi "ajamaan" koiraa. Kyselläänkö niitä "lupia" ratsialuontoisesti vai pitääkö sitä käydä aina välillä vilauttelemassa esimerkiksi poliisilaitoksella... Tulisiko sen mukana yleinen "ajo-oikeutettujen ajokorttirekisteri" vaiko riittääkö "ajolupansa" todistamiseen se pieni planketti, joka varmasti on yhtä helppo väärentää kuin sadan euron seteli.
No sittenhän sitä aletaan vaatimaan, että kissojen omistajilta täytyy tälläinen löytyä myös, koska kissat juoksentelevat vapaana, tekevät asiansa lasten hiekkalaatikoihin, roikkuvat naapuruston aidoilla ja voivat raapaista suuttuessaan. Tai hevosihmiset voisivat myös "ajaa kortin", koska he tosiaankin ajavat hevosia ja hepolihan voi potkaista, jos se kovin kilhakalle päälle sattuu. Marsu tai hamsteri voi puraista torahampaillaan kipeästi ja käärme nielaista vaikka omistajansa, tarantula säikytellä naapureita ja lampaat voivat häiritä yöllisillä äänenavauksillaan maaseudun naapuruston idyllistä rauhaa.
Eli siis - se ei todellakaan tule toteutumaan...

Eli siis kärsimme kauniine ja ylväine koirinemme, jotka tunnetaan naapuruston lasten kesken nallekarhuina ja halattavan pehmoisina koiranaapureina, kun toiset samaan aikaan uhkailevat laskevansa "raatelukoiransa" väkijoukkoon lahtaamaan kaikki ulkomaalaiset ja kuolemaansa edellä tuputtelevat mummelit tai kailottamalla keskustorilla koiran painosta ja puruvoimasta tahdittaen showta omatoimisella suojelukoiraesityksellään ja esittelemällä muutamia (- kymmeniä) arpiaan oikein valkokankaalla...

^vielä kun ensimmäisen koiran hankintaa suunnittelevat ihmiset sais joillekin kursseille tms.. kyllä se taitaisi vaan aika mahdoton olla tuollaista koiran ajokorttia pakolliseksi tehdä täällä kun olisi tosiaan aika mahdoton valvoa kun eihän joitain ihmisiä estä edes oikeuden langettama eläintenpitokielto... "kärsittävä" se vaan on idioottien takia ja tehtävä itse parhaansa muuttaakseen ennakkoluuloja ja käsityksiä näistä roduista

Kyllä, pitkän historian vartiokoirien kanssa eläneenä - tällä hetkellä nuori keskiaasialainen valloittamassa sohvaa, kirjaimellisesti - olen huomannut, että on mahdottomuus edes yrittää puuttua näiden koirien vastuuttomaan pitämiseen. Ja kun se ei oikeasti ole niin haasteellista kuin moni kuvittelee vaan hyvinkin yksinkertaista, jos siitä ei itselleen suurta numeroa tee ja koirasta saa hyvinkin pienellä vaivalla ystävällisen ja sosiaalisen. Hyvä vartija kun ei ole sama asia kuin tappaja tai murhaaja...
Monikin hankkii suuren ja kunnioitustaherättävän laumansuojelijan vain siksi, ettei joudu vastuuseen veloistaan tai saa turpiinsa, kun on itse asiansa sössinyt - oikea paikka olisi sosiaalihuolto ja poliisilaitos, ei koirakenneli, josta apua lähdetään hakemaan. Näistä kun saa yhtä pienellä vaivalla raivokkaan vartijan, joka ei kunnioita yhtään mitään tai ketään vaan on valmis tappamaan ensimmäisen joka vastaan tulee, kun vaan hihnasta irti pääsee. Ihmettelen kyllä vain suunnattomasti mikseivät kasvattajat "näe" ostajasta millainen hän on - alkoholisti, narkomaani tms.
Sitten on myös näitä, jotka haluavat muuten vain pelottavan koiran. Tai niitä jotka haluavat pelottavan näköisen koiran, mutta yrittävät kasvattaa siitä sosiaalista, koskaan siinä onnistumatta, kun kasvatuskeinot on väkivalta. Sitten taas pitkänlinjan harrastajia, jotka eivät vain yksinkertaisesti saa yksittäistä yksilöä kuriin - huono pentu huonosta yhdistelmästä.