Koirat.com

OT: Etenkin isot ja raskaat koirat kannattaa aina kuvata, ihan siitä riippumatta käytetäänkö niitä jalostukseen vai ei. Jos luustossa on häikkää, se olisi todella hyvä tietää jo varhain. Koira ei välttämättä oireile rikkinästä luustoa ontumalla tai muuten näyttämällä kipuaan, vaan se voi vaikuttaa vaikka pelkkään käytökseen, tai ei edes siihen. Joka tapauksessa olisi hyvä tietää onko se koira oikeasti kunnossa, varsinkin kun niin monet molossit eivät ole.

^^ Joo, mullekin kaikki aina höpisee että 3 koiraa ja vain 83 neliötä, kauhistus :) Oikeastaan koirien käytössä on noin puolet, sillä meidän makkari, kylppäri- ja saunatilat sekä kodinhoitohuone suljettuja karvakorvilta, mutta hyvin noi tuntuu mahtuvan kun on peti missä maata ja ruokapaikka.

Käytiin eilen kasvattajan luona pentutreffeillä. Oli tosi hauskaa nähdä muita pentueen uroksia, meidän poitsu oli joukon painavin :) Ja saatiin vähän äitiäkin hoitaa, voi että oli taas välillä pennunomistajan mielestä helpottavaa nähdä upee aikuinen yksilö näiden terrorintäyteisten viikkojen jälkeen :D

Vahtiiko teidän koirat, pihaa, sua, autoa tai mitään, kun oot niiden kanssa ulkona? Tai sisälläkin, päästävätkö nätisti vieraat ovesta sisään?

^^ Näinhän se on, että kannattais kuvata, mutta kuten sanoin, ei ole tullu vain käytettyä (kun ei jalostustarkoituksen perusteella ole pakko).

^Ei vahdi. Yhtään mitään. Harrastukset-puolella luonnetestiketjussa olen laittanu Ukon luonnetestitulokset ja se kertoo aika paljon. :) Ukko ei hauku juurikaan, ruoka-ajan tullessa saattaa urinan seassa pukahdella, mutta ei hauku vieraita, toisia koiria, muita eläimiä, eikä mitään. Iita haukahtelee, mutta ei siitäkään ota selvää puolustaako se vai jännittääkö sillä (esim anoppilassa pihalla tuijotti poroja pellolle ja pöhähteli ihan tosissaan). Ei puolusta autoa (tai ei ainakaan ole jääny ikinä kiinni siitä), eikä esim lenkillä puhu mitään vaikka tulis minkälaisia rähisijöitä vastaan. Vieraitten tullessa molemmat on intopinkeänä häntäheiluen ottamassa vieraat vastaan, Ukon täytyy aina ehtiä ottaa joku lelu suuhun ja tervehtiä sen lelun kans vieraat.

^ Ymmärrän hyvin vaniksen pointin, eli vaikka koiraa ei tulla käyttämään jalostukseen se kannattaa kuvauttaa jos kyseessä on sellainenkin rotu kuin bullmastiffi (tai muu molossirotu). Itse ainakin kasvattajana haluaisin tietää kasvattieni tuloksia myöhemmin ja miten pentueella on mennyt rakenteen kanssa. Se on arvokasta tietoa jalostuksessa, ja varsinkin roduissa missä lonkat ja kyynäret on mitä on.. Lisäksi se kertoo tulevastakin jotain, nuori koira ei välttämättä pahemmin oireile vaikka lonkat olisivatkin huonohkot, mutta vanhana asia voi olla ihan toinen.

Vaikkei Nolakaan ole jalostukseen, tullaan se kuvauttamaan. Rodulla ei ole edes kuvauspakkoa, mutta haluan tietää millainen tulevaisuus Nolalla voi olla edessä jne. Se tuo myös arvokasta tietoa Nolan rodun kannalle, joka on työkäyttöinen ja vielä harvinainen.

Mutta asiasta toiseen: MULLE TULEE SYYSKUUSSA HAUVAVAUVA!
Puolasta kotiutuu alanouros, kennel Vengosta

^Joo, meidän pennun kasvattajalla on ollut tapana mainita blogissaan kasvattiensa lonkka- ja kyynärtulokset, vaikkei pentuja jalostukseen käytettäisikään.

Onnea vauvasta <3

^^ Hyvä :) Rauli on tähän mennessä vaikuttanu myös hyvin fiksulta, ei hauku kelleen muulle kuin omille kavereilleen + omistajille leikkiinkutsuessaan... Toivotaan että ei rupia puolustelemaan isompanakaan.

Hei vaan tännekkin

Uusi olen palstalla joten piti tulla esittäytymään ja nostamaan tätä topikkia vähäsen samalla Täältä kotoa löytyy kolme piskiä, seropiuros, wannabepittinarttu ja SAB-uros

Ottaakseni osaa keskusteluun, meilläkin tullaan koirat kuvauttamaan jossain vaiheessa tässä, luultavasti vuoden päästä kun tuo meidän nuorimmaisin on n. vuoden ikäinen. Muutenkin on kiva tietää missä kunnossa ne omat koirat onkaan, vaikka ne ei oireilisi mitenkään. Ihan harrastustenkin takia kun taakanvetoa enemmän tai vähemmän kotona harrastellaan.

^Kerrotko mitä rotua tarkoittaa SAB? Aika paljon tässä vuosien varrella on rotulyhenteistä oppinut, mutta tuo SAB ei aukea "mitenkään päin"

Oma moka, olisi pitänyt vaan kirjoittaa rodun nimi kokonaan Tottunut käyttämään muita lyhenteitä ja aina ei tajua että ihmiset ei välttämättä ymmärrä. Eli South African Boerboel, lyhyemmin ja tutummin Boerboel :)

^No tuo boerboel kuulostaa jo tutummalta. Kiitti :)

Heippa vaan :)

Olen uusi täällä, tähän asti muiden juttuja lukenut enkä ole ollenkaan varma olenko oikealla palstalla (mielestäni olen..) :)

Mutta siis meillä täällä minun ja lasten arkea sulostuttamassa 12vko ikäinen shar pei-narttu. Kerrassaan ihana pentu -rauhallinen, utelias ja mielestäni nopea oppimaan :) Pikkuhiljaa tässä ollaan perustottelevaisuutta opeteltu -istumista, maahanmenoa, katsekontaktia ja luoksetuloa. Hyvin onnistuu nameilla -tyttö on äärettömän ahne pikku possu :D Ulkona on vielä aika arka jos omasta pihasta lähdetään, autojen äänet hirvittää.. Kunhan nämä pakkaset hellittää, mennään jonnekin kaupan pihalle töllistelemään :)

Löytyykö täältä muilta shar peita? Olisi kiva vaihtaa kuulumisia :) Ja toki mukava lukea muistakin roduista :)

^En nyt ole ihan satavarma, mutta minusta shar pei ei kuulu molossirotuihin
(korjatkaa jos olen väärässä!)
Shar peille kuitenkin löytyy oma keskustelu :)

// Olitkin näköjään löytänyt tuon shar pei ketjun

Täältä löytyis sekäsikiö (75% tanskandoggia ja 25% bullmastiffia) ja ikää olis 10kk :)
Hirveän itepäinen koira ollut pennusta lähtien.

^ Täällä doggi-mix kanssa!
Mein herrassa doggia 50% ja loppu rotujen % en osaa sanoa, mutta bokseria ja aus.paimenta ja ehkä kultaistanoutajaa joku hippu.

Itsepäisyyttä löytyy Niilostakin vaikka muille jakaa, ja energiaa. Poika nyt 5kk, ja odotellaan mikä on meininki parin kuukauden kuluttua.

Meillä täällä doggi-mix. kanssa :)
Raisassa on 25% tanskandoggia, 25% bokseria ja 50% amstaffia. Aivan ihana luonne <3 neidillä. Ikää on kohta 8kk :)

griffon kirjoitti:

^En nyt ole ihan satavarma, mutta minusta shar pei ei kuulu molossirotuihin
(korjatkaa jos olen väärässä!)

Eikos se FCI:n mukaan kuulu? Olen kylla itse sita mielta, etta tyypillisesti se (alkuperainen shar pei siis, uudemman tyyppiset muistuttavatkin jo pienia molosseja) on enemman alkukantainen rotu, vahan samankaltainen kuin thai ridgeback ja taiwaninkoira, mutta virallinen luokitus taitaa menna sinne molossien puolelle.

Heipsis!

Voisin änkee itteni ketjuun mukaan :) Meillä asustaa Dogo herra 8wee alias Kössi ja Amstaffi neiti 2wee alias Sula.

Nyt olen alkanut haaveilemaan bullmastiffista.. Kuume on iskenut, eikä ota lainkaan laantuakseen.. :/

Moi!
Olisiko tämä oikea paikka tulla kyselemään, olisiko joku molossirotu ihan mahdoton ajatus ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Monenlaisista koirista siis on kokemusta ihan taaperoiästä asti, pennun jos toisenkin kasvatukseen ja hoitoon on osallistuttu, mutta omaa koiraa ei ole ollut. Koira tulisi omakotitaloon taajama-alueelle kahdelle aikuiselle. Lapsia ei ole, eikä ole tarkoitus hankkiakaan. Muita eläimiä koiran elinaikana tulee varmasti olemaan.

Molossikoirissa viehättää luonne: koira saa olla itsenäinen ja omanarvontuntoinen. En niin perusta koirista, jotka ovat kaikkien kavereita ja nuolevat jokaisen vastaantulevan nenän, joten tässäkin mielessä molossikoira olisi sopiva. Haluaisimme koirasta nimenomaan ystävän, ei palvelijaa.

Rotukyselyiden puolelle olen jo kirjoitellut, mutta löytyisikö täältä enemmän kokemuksia molossiroduista. Eniten kiinnostavat cane corso ja dogo argentino, mutta muistakin lyhytkarvaisista roduista saa laittaa tietoa.Varsinkin jos jollakin on ollut molossikoira ensimmäisenä koirana, olisi mukava kuulla kokemuksia!

AmaliaM, jos tietää mitä on tekemässä niin sopii mielestäni. Enemmän se on ihmisestä kiinni kuin siitä, montako ja millaisia koiria on aiemmin omistanut. Itselläni ei ole muita ollutkaan kuin molossikoiria, ja täytyy se sanoa että menin kyllä pikkuisen perse edellä puuhun kun otin silloin teininä ensimmäiseksi omaksi koirakseni rottweileruroksen. Kyllä me sen kanssa pärjättiin, mutta niitä virheitäkin tuli luonnollisesti tehtyä ja olisihan sitä helpommalla päässyt jos olisi ollut enemmän koirakokemusta taustalla. Minäkin olin pienestä pitäen ollut kiinnostunut koirista ja ollut niiden kanssa tekemisissä, mutta mulla oli ikää sen verran vähän että sitä varsinaista tuntumaa koirankäsittelyyn olisi voinut olla enemmän. Aikuinen, koirien kanssa ikänsä puljannut ja niiden käyttäytymisen päälle ymmärtävä ihminen voi mielestäni ottaa molossin, enkä näe syytä miksi pitäisi ensin omistaa jotain bichoneita koska niiden kanssa se touhu on joka tapauksessa vähän erilaista kuin isompien jästipäiden.

Omaa hommaansa helpottaa sitä enemmän, mitä enemmän perehtyy itseä kiinnostaviin rotuihin jo ennen pennun hankintaa. Nykyään kasvattajiinkin on hirveän helppo saada yhteys ja kysellä heiltä kaikesta mitä mieleen tulee, kun kaikilla on käytössä netti. Itse kirjoittelin rotikkakasvattajien kanssa ihan perinteisellä etanapostilla ennen oman pennun tuloa. Samoin useilla roduilla on omat keskustelufoorumit joista löytyy niin kasvattajia kuin muitakin rodun harrastajia, ja nämä ovat ihan hyödyllisiä väyliä esimerkiksi saada yhteys rotua omistaviin ihmisiin joiden luokse voisi mahdollisesti mennä tutustumaan rotuun. Mitä enemmän eri ihmisten kanssa puhuu, sitä paremmin saa muodostettua näkemystä siitä millaisia epeleitä kyseiset koirat ovat. Pelkästään yhtä gurua ei mielestäni kannata jämähtää kuuntelemaan, vaan pitää korvat auki ja tarpeen vaatiessa käyttää vähän suodatinta.

Sekä luonteeseen että varsinkin terveyteen kannattaa perehtyä huolellisesti. Molosseissa on yleisen luupäisyyden lisäksi jonkin verran vaihtelua esimerkiksi kovuuden, terävyyden ja sosiaalisuuden suhteen, ja valitettavasti on rehellisyyden nimissä sanottava että aikalailla jokaisesta porukasta taitaa löytyä ne omat terveyskremppansa, toisilla enemmän ja toisilla vähän vähemmän. Luusto-ongelmat ovat verrattaen yleisiä. Kannattaa tutustua myöskin kiinnostavien pentueiden muuhun sukuun emän ja isän lisäksi, ja pentu kannattaa ehdottomasti hankkia kasvattajalta joka jalostaa muutakin kuin näyttelytuloksia (tarkoittaen siis sitä, että ei pennuteta esimerkiksi arkoja tai sairaita koiria).

Eivät nämä mitään mahdottomia projekteja ole, joten onnea pennunetsintään ja tervetuloa vasikanomistajien iloiseen joukkoon.

AmaliaM kirjoitti:

Eniten kiinnostavat cane corso ja dogo argentino

Huomasitko muuten, että dogo argentinolle löytyy parisivuinen keskustelu ?

AmaliaM kirjoitti:

Moi!
Olisiko tämä oikea paikka tulla kyselemään, olisiko joku molossirotu ihan mahdoton ajatus ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Monenlaisista koirista siis on kokemusta ihan taaperoiästä asti, pennun jos toisenkin kasvatukseen ja hoitoon on osallistuttu, mutta omaa koiraa ei ole ollut. Koira tulisi omakotitaloon taajama-alueelle kahdelle aikuiselle. Lapsia ei ole, eikä ole tarkoitus hankkiakaan. Muita eläimiä koiran elinaikana tulee varmasti olemaan.

Molossikoirissa viehättää luonne: koira saa olla itsenäinen ja omanarvontuntoinen. En niin perusta koirista, jotka ovat kaikkien kavereita ja nuolevat jokaisen vastaantulevan nenän, joten tässäkin mielessä molossikoira olisi sopiva. Haluaisimme koirasta nimenomaan ystävän, ei palvelijaa.

Rotukyselyiden puolelle olen jo kirjoitellut, mutta löytyisikö täältä enemmän kokemuksia molossiroduista. Eniten kiinnostavat cane corso ja dogo argentino, mutta muistakin lyhytkarvaisista roduista saa laittaa tietoa.Varsinkin jos jollakin on ollut molossikoira ensimmäisenä koirana, olisi mukava kuulla kokemuksia!

Mulla on molossi " ensimmäisenä" koirana. Kotona on toki ollut kymmenkunta kiinanpystykorvaa, labbis ja viimeisimpänä vanhemmillani enkkubulli, joka oli paljon kanssani. Tämä jälkimmäinen opetti mulle paljon uutta, vaikkakin koirien kanssa olen kakarasta pelannut. Mun vanhemmat nimittäin teki varmaan kaikki virheet ko koiran kanssa, joita minä sitten yritin korjailla.. Mutta ei siitä sen enempää..

Kymmenkunta vuotta haaveilin cane corsosta, mutta mies pisti hanttiin kynsin ja hampain. Jossain kohtaa corso alkoi kutkuttaa enemmän kuiin oma äijä, joten ei muuta kun kaks jalkanen pihalle ja nelijalkanen sisälle. Katunut en ole kertaakaan :)

Mun corso-narttuni on nyt 10kk ja kaikki on mennyt suunniteltua paremmin. Olin henkisesti valmistautunut pienen moiseen asemasotaan ja sillontällösiin selätyssessioihin, mutta meillon melkein kaikki toiminut ilman mitään fyysistä kurittamista tai turhanpäivästä karjumista. (okei no mun komennusääni on kyllä desibeliherkille korville karjumista)..
Tyttö on mielestäni paljon " pehmeämpi" kun osasin odottaa...
Tietysti tuohon ns. pehmeyteen varmasti vaikuttaa se, että meillä ei ole annettu piiruakaan periksi pentuna. Esim. Ruokkiminen tapahtuu aina siten, että koira odottaa hievahtamatta tasan niin kauan kun sana " ole hyvä" kuuluu, ulkoilua odotetaan istuen ja hiljaa, ovista menen aina minä ensin, luut ja ruoat saa ottaa suusta ilman kapinaa, autosta ei tulla ulos ilman lupaa ja lenkillä kustaakin lähes käskystä. Vaikka näiden toimenpiteiden opettamiseen tuhraantuu alussa aikaa, joskus niin että myöhästyin duunistakin, niin kyllä nyt kiittää kun koira toimii toivotusti ilman käskyäkin.

Tietty tuo tyttönen on vasta 10kk, ja voi vielä yllättää ( yllättääkin..) mutta ainakin vankan kivijalan olen koittanut luoda, jota sitten päivä päivältä vahvistetaan ja laajennetaan. Koulutettavuudeltaan corsot ovat uskomattomia. Älykkäitä ja miellyttämishaluisia, joskus tosin hieman keskittymiskyvyttömiä. Mun mössykkäni kulkee vapaana miltei aina (ei ihan keskustassa mutta muuten) ja oppi perus seis, tänne, paikka, sivulla -käskyt kuin itsestään. Täysin toisenlainen meininki kuin chowien tai enkkubullin kanssa.
Muiden koirien kanssa tuo tulee toimeen ( toistaseks) ja vieraat ihmiset ignoraa ja tutut nuolee.. Tietysti jos joku epämääräinen hyypiö hyppää puskista eteen ( juopot, narkit,kylähullut jne) niin sillon pääsee kyllä corsomainen karjahdus, puolustaakin siis.
Asun miltei keskustassa ja kerrostalossa. Ääniiin on tottunut eikä niitä hauku, ovesta tulijan ilmottaa..
Tuntemattomia ei laske sisään ( huoltomies kerran yritti) mutta tutut saa tulla vaikka selkä edellä.

Ihana rotu kaiken kaikkiaan. Viisas, sporttinen, kotona megarauhallinen, rakastaa lapsia, on uskollinen, jeesaa jos tulee kylillä kummallisia tilanteita ja murtovarkaita varten vissin paljon parempi vaihtoehto kun pesari :) pois en antais!

Maalaisjärjellä ja napakkuudella, oikeudenmukasuudella ja päämäärätietosuudella näitten kanssa pärjää. Miksikään lellihalisylipusi koiraksi corsosta ei ole. Ottaa äkkiä vallan jos sitä liikaa paapoo..
Näitten kans tarvii siis olla rumasti sanottuna suht kylmä ja kusipää, vaikka ne vauvana olis kuinka luttanoita tahansa.
Mulle tuo tytteli tuli vasta 3 kuisena, ja sen kasvattaja oli rakentanut loistopohjan tolle koiralle.Tyttö ei eroahdistellut, sen kummemmin tuhonnut, kiukutellut tai pomotellut mitään. Oli tottunut nukkuun yönsä yksin eikä siis vinkunut vissiin edes ekana yönä. Tiesi paikkansa siis :)

Mutta siis kyllä molossi sopii mun mielestä ekaksi koiraksi ihmiselle, joka tietää mitä on ottamassa ja omaa sisästä auktoriteettiä. Lähtökohtasesti kaikki ne on koiria, jotka ovat aikojen saatossa muovautuneet eri suuntiin. Rakettitiedettähän niiden kanssa elo ei ole, kun pitää perusasiat mielessä ja muistuttaa sitä karvaturria tarpeeksi usein, kuka täällä määrää.

Maailma kun on täynnä ihmisiä, joiden ei kannata ekaksi eikä vikaksi koiraksi ottaa edes spanielia. Se ei ole rodusta niinkään kiinno, kaikki ne väärällä kohtelulla pilalle saa. Mutta pimee spanieli on vähän niinku kaatusit fillarilla, väärinkohdeltu ja kasvatettu corso puolestaan kuin vetäsit katumaasturilla kolmeesataa seinään.. :)