Koirat.com

NtiC, muistas sitten välillä laittaa kuvia Nemosta!

Köpsökkä, tolleri sopii hyvin lapsiperheeseen, tulevat lasten kanssa toimeen, ei ongelmia. Varsinkin jos tolleri jo ihan pennusta asti tottuu lapsiin.
En tiedä mitä rotua seropeissanne on ollut, mutta koirakokemus on aina hyvä, tolleria kun ei välttämättä ensimmäiseksi koiraksi suositella. Olisiko tuleva koira pelkästeen sinun vai koko perheen koira?
Tolleri on erinomainen harrastuskoira, hienoa että on toko mietinnässä ja ehkä se agilitykin.

Siirretty

Jennae kirjoitti:

Olen lukenut tollereista hieman ja ajattelin kysyä, että kun kuulema tollerit ovat vilkkaita ja viisaita niillä pitäisi olla myös " aivojumppaa" nii mitä se teillä on ? Onko pelkkä namien piilotteleminen tappavan tylsää vilkkaista koirista?

Tän piti mennä toho tollerit keskusteluun, mutta ei kai se haittaa ;)

Täältä löytyy yksi rekisteröimätön tolleri Demi. Demin kanssa harrastetaan agilityä, ja kisataan ylimmässä luokassa. Muina saavutuksina mm. nuorten sm kulta. Agilityn lisäksi treenailemme tokoa, jossa meillä ei juurikaan tavoitteita ole, vaikka ehkä joskus löydämme tiemme kisakentillekkin.
Lisäksi täällä asustaa pian nelikuinen tollerikakara Riesa, jonka tulevaisuus tulee täyttymään ainakin agilitystä, tokosta ja nomesta. Voi olla että likka pääsee myös mejäilemään ja vepeilemään. Pk- lajitkin kiinnostaisi. Kaikkeen ei vain löydy aikaa. Ipana on äärimmäisen lahjakas otus, aika näyttää millaisen harrastuskaverin siitäkin saa koulittua.

Voi, snuitillakin pieni pentu. On ne pennut vain ihania, tollerinpennut varsinkin.

Jennae, aivojumppa on tärkeätä tollereilla, eikä se tosiaan ole vain sitä namien piilottelua. Parasta aktivointia on harrastukset, ei sitä kukaan pakota kisamielessä koiriaan kouluttaa, mutta kaikki yhteinen tekeminen on hyväksi tollerille. Itsehän en ole sen kummemmin harrastanut oman tollerini kanssa, meillä se aivojumppa koostuu pitkistä lenkeistä (vapaana juoksentelua siis), sekä peruskoulutus niin kotona kuin koirakoulussa. Namien piilottelu on kivaa varmasti pentujen mielestä, ja miksei vanhempienkin koirien, mutta se aktivointi ei ole vain sitä.

Nanaki Kummassakin meidän seropeissa on ollu metästyskoiraa.(Harmaanorjanhirvikoira,suomenpystykorva) sekä toisessa on ollut villakoiraa
Koko perheen koira, mutta minä sen kanssa siellä tokossa ja agilityssä kävisin.

Köpsökkä, ok.

Köpsökkä kirjoitti:

Montaa rotua oon kattonu, mutta tää on jääny päähän...

Niin se tolleri vain vie mennessään kun siihen tutustuu!

Itse olin 15-vuotias, kun tuon oma tollerini sain. Se oli pelkästeen minun koira, minä siis olen kouluttanut sen alusta lähtien. Ja luojan kiitos sain helpon tolleriyksilön! Monilla tollereilla on sen verran virtaa, että siinä voi kuka vain olla ihmeissään.
Haluan vain, että mietit tarkkaan tuon rodun, johon päädyt. Tolleri tosiaan kuuluu näihin vaativiin rotuihin, mutta ei ole täysin mahdottomuus tietenkään nuoren ihmisen kouluttaa.

Nanaki Aivan. Pitää vielä tosiaan harkita tuota tolleria vielä..
Onko muuten uros ehkä vaikeempi ku narttu, kouluttaa tms.

^Tuokin taitaa olla niin yksilökysymys..
Oma näkemykseni on se, mitä nyt olen omaa ja siskon koiria katsonut (tollereita siis kaikki), että nartut saattaisivat olla vähän oikukkaampia ja monimutkaisia, kun urokset ovat sitten enemmän "putkiaivoja".
Mikä sitten onkaan kenenkin mielestä se vaikeampi kouluttaa..

Käännyn nyt kokemattoma teidän kokeneenpien puoleen kun olen alkanut epäilemään tuota meidän varatun tolleriuroksen alkuperää... Ensinnäkin pentuja ei ole rekisteröity, sillä isä ei ole vielä kaksivuotias. Miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa, voihan pennun rekisteröidä myöhemmin? Molemmat vanhemmat ovat reikisteröityjä. Lisäksi hämäsi myös yhden pennun väri, sillä oli muutamia mustia laikkuja kehossaan. Emä on väriltään hyvin tumma, myös sen kirsu on musta, onko tämä hyväksyttyä novascotiannoutajilla?

Koira ei ole tulossa näyttelykäyttöön, mutta harrastaisin mielelläni sen kanssa esimerkiksi agilityä, onko rekisteröimättömyys este??

Auttakaa tietämätöntä :)

remuelvis kirjoitti:

Ensinnäkin pentuja ei ole rekisteröity, sillä isä ei ole vielä kaksivuotias. Miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa, voihan pennun rekisteröidä myöhemmin? Molemmat vanhemmat ovat reikisteröityjä.

"isä ei ole vielä kaksivuotias" - isän ikä ei vaikuta mitenkään pentujen rekisteröintiin, vaan kasvattaja yleensä rekisteröi pennut ennen luovutusta. (vaikka uros olisi kuinka nuori tahansa). Yksittäistä pentua ei voi jälkikäteen rekisteröidä, vaan kasvattajan on rekisteröitävä koko pentue samalla kertaa.

Pentujen rekisteröinnistä löytyy lisätietoa kennelliiton sivulta tästä linkistä

remuelvis kirjoitti:

Lisäksi hämäsi myös yhden pennun väri, sillä oli muutamia mustia laikkuja kehossaan. Emä on väriltään hyvin tumma, myös sen kirsu on musta, onko tämä hyväksyttyä novascotiannoutajilla?

Oletko lukenut mitä tollerien rotumääritelmässä sanotaan väristä?

"Väri
Jonkin vivahteinen punainen tai oranssi. Hapsuissa ja hännän alapuolella karva on vaaleampaa. Yleensä koiralla on valkoinen merkki vähintään yhdessä seuraavista kohdista: hännänpää, käpälät (ei ranteen yläpuolelle ulottuva), eturinta tai kuononselkä ja otsa. Hyvää koiraa ei pidä rangaista valkoisten merkkien puuttumisesta. Kirsun, huulten ja silmäluomien värin tulee olla turkin väriin sopiva lihanväri tai musta."

Eli kirsu saa olla musta, mutta muualla koirassa ei kuulu olla mitään mustia laikkuja.



Ja tässä Nanakille lisää kuvia Nemosta..


Ilme kertoo mihin kameran voisi tunkea pennun mielestä..


Tämä on vähän tumma kuva, mutta palleron ilme on niin vastustamattoman suloinen ja vaativa, että tykkään tästä kuvasta.


Oma pieni linssilude!

Kennelliiton säännökset kuulemma muuttuivat vuoden alusta siten, että 1 vuotias uros ei kelpaa astutukseen? Ja tuon väriasian itseasiassa tiesinkin jo, mietin vain että musta kirsuhan ei ole kovin yleinen :) Osaako kukaan sanoa, mistä yhden pennun mustat läiskät karvapeitteessä voisivat johtua??

1 vuotias uros ei kelpaa astutukseen?

Tuohan on aivan eri asia, kuin että "pentuja ei ole rekisteröity kun isä ei ole vielä 2 vuotias"


// Lisäys: Tollereiden jalostusmääräyksissä näyttääkin olevan että uroksen on oltava 2v astutushetkellä

Uroksen tulee olla 2 vuotta täyttänyt astutushetkellä

Linkki -> Tollerit.fi

NtiC, oijoi miten suloinen! Kaunis pieni tolleri.

remuelvis kirjoitti:

Osaako kukaan sanoa, mistä yhden pennun mustat läiskät karvapeitteessä voisivat johtua??

Musta väri ei ole tollereilla sallittu turkissa, mutta silti sitä esiintyy välillä. Emällä siis tummempi turkki? Uskoisin johtuvan siitä.

Ja agilitya voi kyllä harrastaa, vaikka koiraa ei olisi rekisteröity.

Sellaista kyselisin, että harrastaako kukaan teistä onnellisista tollerin omistajista pk-lajeja. Itseäni nuo lajit kiinnostavat, mutta eihän tolleri esimerkiksi suojeluun sovi. Onko teillä siis kokemusta miten tollerit pärjää palveluskoira puolella. Tollerin kanssa haluaisin ja olisi kiinnostavaa kokeilla pelastus puolelsta noita raunioita ja olen kuullutkin, että niissä tollereita on pyörinytkin jonkin verran.

Meillä on 10-vuotias tollerinarttu, rekisteröimätön yksilö, joka tuli meille reilun vuoden vanhana pitovaikeuksien takia. Olin 10-vuotias koiran meille tullessa enkä totta puhuakseni ollut vuosikausiin järin innostunut koirista, vaan hevoset veivät kirkkaasti voiton. Totta kai olen aina pitänyt koirastamme, mutta intoa sen kouluttamiseen tai sen kanssa harrastamiseen ei minulla ollut.

Vasta viimeisen vuoden sisään olen oikeastaan todella alkanut kiinnostua koirasta ja sen tarpeista ja hoksata, miten paljon iloa koirasta voi olla ja miten pienillä asioilla siitä saa paljon mukavammin käyttäytyvän. Aiemmin olen vain ajatellut, että koira nyt on tuollainen koheltaja, vanhat omistajat olivat huonoja ja niin edelleen. Arvatkaa vain, hävettääkö ja tuntuuko olo typerältä, kun ihan pieniä asioita omassa käytöksessäni muuttamalla olen saanut sen hihnakäyttäytymistä parannettua, hampaat harjattua ja kynnet leikattua ongelmitta jne.. Ja ehkä iloisin juttu ikinä oli, kun huomasin, että saan tosiaan koiran vapaanakin kulkemaan vierelläni. Pieniä juttuja, ja niiden pitäisi kai olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta niin sitä ihminen oppii.

Meillä ei tämän kanssa ole mitään varsinaisesti harrastettu. Asutaan omakotitalossa kylläkin kaupungissa mutta vähän syrjässä, eikä naapureita ole näköetäisyydellä, joten koiran kanssa on paljon vain leikitty ja ulkoiltu omalla tontilla. Ennen tämän kanssa käytiin tosi epäsäännöllisesti lenkeillä, valitettavasti, mutta nykyään pidän huolen siitä, että ainakin kaksi kertaa päivässä pääsee koira vähintään puoleksi tunniksi kerrallaan tutustumaan ulkomaailman hajuihin ja muihin ihmeisiin. Nyt, kun innostukseni on kasvanut ja suhteeni koiraan parantunut, olen ajatellut meneväni paikallisen koirakerhon tottelevaisuuskoulutuskurssille, siis ihan alkeisiin. Siitä olis varmasti tosi paljon hyötyä, ja alan jo saada nuo "rahoittajatkin" samalle kannalle. Jes! Minua kyllä kiinnostaisi agility, mutta valitettavasti tämän koiran lonkat alkavat ilmeisesti jo enteillä ikääntymistä, kun ei se tahtoisi minnekään enää omin neuvoin hypätä :/. Harmittaa tosi paljon, etten viisastunut aiemmin.

Koiramme on aina ollut todella ystävällinen ihmisiä kohtaan, mutta koirat ovatkin ihan toinen juttu. Tuttujen koiria tämä on oppinut ajan myötä sietämään, mutta ikinä en ole nähnyt sen leikkivän jonkin toisen koiran kanssa tai silminnähden nauttivan sen seurasta. Hihnassa tämä ei koirille rähjää, jollei ihan naamatusten olla, mutta koheltaa senkin edestä, ja siitä tavasta olis nyt tarkoitus yrittää päästä pois mahdollisimman hyvin. Onneksi sentään yhdellä kaverillani on pari harjoitteluun sopivaa koiraa.

Vaikka olenkin ollut vuosia erittäin huono koiranomistaja, ainakin tästä on jotain opittu ja asioita alettu korjata. Myöhään, mutta kuten sanonta kuuluu, parempi niin kuin ei koskaan.

Tällainen romaani tällä kertaa!

Laitanpa tänne hieman kyselyä rodusta =)

Meillä on reilu vuoden ikäinen dreeveriuros, ja seuraavaksi koiraksi olemme harkinneet noutajaa kaveriksi lintumetsälle (sorsia yms). Mieheni on tykästynyt novascotian ulkonäköön ja tolleri ei olisi kooltaan liian suuri meidän makuun.

Itse olen kiinnostunut näyttelyistä ja tokosta, dreeverin kanssa ollaan kokeiltu myös rallytokoa ja raunioita, molempia olisi tarkoitus yrittää harrastella jatkossakin vaihtelevassa määrin. Myös MEJÄ kiinnostaa.

Kesällä/syksyllä vietämme melko paljon aikaa mökillä saaressa. Lenkit hoidetaan säällä kuin säällä, ja eri lajien harrastelu kuuluu kuvaan. Sopisiko tolleri meille? Kaipaisin myös kokemuksia tollerista metsästyskaverina.

Liitytäämpä mekin mukaan keskusteluun. Eli meiltä löytyy nyt 13vk ikäinen tolleriherra.
Mielettömän nopea on poju ollut oppimaan, mutta hirmu herkkä koulutettava. Ottaa nokkiinsa aika herkästi, jos omistajalla alkaa pinna jostain syystä mennä kireälle :P
Korvat "unohtuu" usein ottaa mukaan kun ollaan menossa ulos ja siellä ois niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Tuttu ympäristö on ainakin semmoinen, ettei oikein jouda kuuntelemaan omistajan luoksetulo- käskyjä... :)

Ollaan kuitenkin oltu oikein tyytyväisiä rotuvalintaan, jota todella pitkään kyllä harkittiin. Vielä on murkku- ja uhmaiät tulossa... Mutta niitä odotellessa :)

^ Olen huomannut saman jutun tuosta loukkaantumisesta meidän pikkuherralla! Joskus Nemo loukkaantuu ihan jo siitä kun sitä kieltää tekemästä jotain, sitten tulee niin syyllistävää katsetta että!

Viime perjantaina tuli juuri 12vkoa täyteen, on se hurjaa miten aika viilettää!
Oltiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Nemon kanssa mökillä, siellä riitti paikkoja tutkittavaksi ja touhua oli niin paljon että eilen kun kotiuduttiin niin pikkuherrasta oli veto täysin pois. Ilta meni ihan nukkumiseen!
Ja mökkireissusta teki vielä loistavamman se että meillä oli seurana äipän 5-vuotias tolleri Vilma, joka on Nemon suurin idoli!
Oli mahtava seurata niiden kahden touhuja! Vilma ei koskaan ole hirveästi innostunut leikkimisestä toisten koirien kanssa, mutta nyt kun ovat Nemon kanssa tutustuneet niin jo on Vilmakin oikein haastamassa leikkimään. Ihana kun ne tulee niin hyvin toimeen!

muoks. Muutama kuva mökkiviikonlopulta..

Lepäilyä nurmikolla



Uskaltaisko vaiko eikö...



"Ja sitten se vesiletku hyökkäsi mun kimppuun...."

Ihania kuvia täällä, tulee oman tollerin pentuajat mieleen!
Toisaalta meijän neidin pentuaika ei ollu niin ihanaa, päinvastoin.
Kaikenlaista harmia oli, mutta onneksi nyt 5-vuotiaana suurimmat riehumiset on riehuttu.
Onnea teille pentujen kanssa ja pitkää pinnaa, sitä mä ainaki kaipasin