Koirat.com

1. Meillä Elli kennel Arcticfox's:istä Ja Cara omakasvatti.
2. Elli syö Jahti&Vahti Kana-Riisiä ja Cara Jahti&Vahti pentua
3. Noilla on kongit ja semmonen aktiivipallo, mutta lähinnä noi käyttää päätään siinä kun treenataan tokoo, temppuja yms.



// Laitetaan ne kennelsuositukset ja/tai "en ikinä suosittele" yksityisviestein.
- viestin muokkasi griffon

Juliina kirjoitti:

Moi. Olisin novascoteista kiinnostunut, mutta tuttavapiiristä ei löydy yhtään jolla olisi tästä rodusta kokemusta. Joten, ovatko scotit kovin herkkähaukkuisia, sopivatko kerros- tai rivitaloon? Entä ovatko sopivia nuoren ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Kiitos jos joku jaksaa vastailla (:

Luin sun viestin rotukyselyissä, ja silmiin pisti se, ettei koiralla saa olla metsästysviettiä. Tolleri on noutaja, ja näin ollen riistaviettiä löytyy. Rauhallinen ei myöskään kuulu tollerin luonteenpiirteisiin.

Tolleri on aktiivinen koira, joka vaatii paljon tekemistä. Tylsistynyt koira voi oireilla monin eri tavoin, eikä sellaisen kanssa ole kiva elää. Tolleri myös usein pistää omistajaansa ihan kuus nolla, jos siihen antaa mahdollisuuden. Tottelematon ja remmirähjä tolleri on valitettavasti ihan yleinen näky.
Herkkähaukkuisuus on yksilökysymys, jos pienestä pitäen kielletään haukkuminen, niin koira tuskin aikuisenakaan häritsevästi haukkuu.

Itse en välttämättä lähtisi tolleria suosittelemaan ensimmäiseksi koiraksi nuorelle, jolla ei ole aikaisempaa koirakokemusta.
Kun olin kymmenen, rupesin pyörimään tuon vanhemman (rekkaamattoman) tollerin kanssa koulutuskentillä. Tie yhteiskuntakelpoiseksi, hyvin koulutetuksi koiraksi on ollut pitkä ja kivinen. Samalla toki uskomattoman opettavainen. En silti voi suositella.
Se vedätti nuorempana ihan koko perhettä (ja isäni on kuitenkin suht kokenut koiraihminen), koska se on uskomattoman kiero eläin, joka on kuitenkin samaan aikaan tajuttoman herkkä, tulinen ja terävä kusipääelukka.

Toki tollereissa löytyy myös lössykämpiäkin tapauksia, mutta ei silti pidä tuudittautua siihen, että koira olisi helppo.
Jos kuitenkin päädyt tolleriin, perehdy kasvattajaan ja koiriin huolella!

Tolleri-ihmiset!
Mua on häirinnyt tämä juttu jo pitkään, joten nyt kysyn kyllä asian oikean laidan teiltä...
Eli: Tuttavallani on nyt sellainen reilu vuosikas tolleriuros (ja on ollut yksi tolleri ennen tätä). Yhtenä päivänä meille tuli puhetta jalostamisesta ja sen yhteydessä lonkkakuvauksista. Tämä tollerin omistaja väitti että KAIKKI tollerit pitää jonkun säädöksen tms mukaan käyttää lonkkakuvissa. Kysyin, että tarkoititko että kaikki jalostukseen käytettävät koirat, mutta ei, hän sanoi että ihan kaikki. Tämä kuulostaa jotenkin omaan korvaan aika erikoiselta Eikai mikään voi pakottaa kuvauttamaan koiransa lonkkia, miten muka edes tällaista käytäntöä valvottaisiin?

^Hyvähän niitä lonkkia on kuvata, muidenkin rotujen kohdalla, mutta ei se mikään pakko ole. Jalostukseen käytettävät tietenkin kuvataan.
Minun tolleria ei jalostukseen käytetä, mutta siltikin siskoni (Soran kasvattaja) ehdotti että tuon lonkat kuvattaisiin, ihan vain siksi, että sisko hieman tietäisi minkälaisia lonkkia Soran emä jättää jälkeensä. Soran lonkkia ei kuitenkaan ole kuvattu, enkä näe nyt mitään syytä miksi ne pitäisikään kuvata.
Jos koiran lonkat on ns mäsänä, on se hyvä jos ne kuvataan, jotta saataisiin oikeat lääkkeet kipuihin. Hyvä se olisi, ettei näitä huonolonkkaisia jalostettaisi, minun mielestä näin ainakin.

--

Täälä yksi vesipeto!

Ei tosiaan ole mikään pakko kuvata, jalostukseen käytettävät tietysti on pakko kuvata, ja monet kasvattajat edellyttää luustokuvia.
Olisi tosi loistavaa, jos mahdollisimman moni tolleri kuvautettaisiin. Se antaa niin paljon infoa kasvattajille ja tietoa rodun tilanteesta.
Riesan aijon ehdottomasti kuvauttaa, ihan sen takia että tahdon kantaa korteni kekoon rodun hyväksi, ja toisekseen Riesalla on kaavailtu ura harrastuskoirana.

Joo, näin mäkin ajattelin että asia on. Lonkkien kuvaus on toki hyvä juttu, että ihan hyvä vain että se tuttava luulee noin Tuntui vain hassulta ajatus, että tollerin ostaessaan sitoutuu kuvauttamaan sen lonkat.

Ihana Sora vesipeto !

Myös meidän taloudessa viihdyttäjän tehtävistä vastaa Tollo, varastettuaan roolin beagle-herraltamme. Rommilla ikää on nyt yksitoista kuukautta ja sen kyllä huomaa... Aikamoinen uhmaikä on ONNEKSI lopuillaan. Poika on Meidän perheen ensimmäinen tolleri ja on kyllä ollut niin mahtava paketti että huhuh! Nopeaa on ollut oppiminen ja halu miellyttää on uskomaton. Toisaalta itsellä on kokemusta lähinnä beaglesta, joka ei edes tiedä sanan "miellyttää" merkitystä. :DD
Mutta tosiaan, eilen käytiin ensimmäisen kerran vähän agilityyn tutustumassa ja kyllähän se ihan näytti hauskaa olevan. Enemmän kuitenkin tuntuuu tuo noutaminen olevan mieleen, niinpä minä sain taas yhden kaverin metsälle. :) Jos haluaisitte kertoa omista kokemuksistanne Tollereista metsästyksessä. Lisäksi, esitetäänkö tollerit näyttelyissä vapaasti vai pitääkö ne asetella seisomaan ? :)

Hei.

Kysymykseni ei nyt vielä ole läheskään ajankohtainen joten en viitsinyt sääntöjen puitteissa järjestää "mikä rotu meille" kyselyä. Agilityryhmässämme ollut tolleri sai minut kovasti kiinnostumaan rodusta, olen kova järjestelemään tulevaisuudensuunnitelmia ja vaikka toki tiedän, että nämä mielipiteet ja kiinnostuksenkohteet on varmasti erilaiset aikuisena kuin nyt 13-vuotiaana, olisin kiinnostunut kuulemaan roduntuntijoilta kaiken mahdollisen ja mahdottoman omista tollereistanne ja kokemuksistanne rodusta.

Heitän muutaman kysymyksen, mutta toivon ettei näihin vastata tyyliin ranskalaiset viivat ja vastaukset, vaan että ihan vapaana tekstinä suollatte kaiken mitä mieleen tulee jos se vähänkään liittyy tähän :-) mutta jos jollakin pakkomielle ranskalaisiin viivoihin niin otan toki vastaukset vastaan niinkin. Olen kovasti ollut aina mieltynyt rotuihin joilta löytyy hieman enemmän kokoa kuin tältä meikän bichonilta ja toisen koiran (etenkään hieman "kookkaamman", vaikkei tolleri minun silmään iso olekaan) hankkiminen on siis mahdollista vasta aikuisiällä tai omaan asuntoon muuttaessa. Mutta rotu kiinnostaa minua muutenkin kovasti, joten ei varmaan ole väärin hiukan kysellä? Haluaisin kuulla nimenomaan rodunomistajien kertomuksia omista koiristaan, en linkkiä rotukuvaukseen, koska kokemuksesta tällaiset yleiset tiedot harvoin kertovat rodusta yhtä tarkasti kuin muutama omakohtainen kokemus.

Näitä asioita jotka olisi kiva tietää:
- Mitenkäs rotu soveltuisi agilityyn/tokoon/näyttelyyn/muuhun? Mitä itse harrastatte?
- Perusluonnetta, kaikenlaisista tempauksista olisi kiva kuulla :-)
- Koulutuksesta, helppoa, vaikeaa, miten kovapäisiä omat koiranne ovat, oppimiskykyisyys?
- Metsästysviettiä ilmeisesti on koska ovat noutajia (?), miten vaikuttaa elämään?
- Turkinhoito? Helppoa, vaikeaa?
- Aktiivisuus, haukkuherkkyys, lapsiystävällisyys, muut mainittavat ominaisuudet?
- Tykkäävätkö uimisesta? Millaisesta liikunnasta yleensä eniten? Omakohtaisia kokemuksia!

Saa ja on tosi toivottavaa kertoa kaikkea muutakin! Tiedän että ainakin osa teistä leimaa kysymykseni turhaksi koska koiranottoon on niin paljon vielä aikaa ja voipi olla että ko. rotu ei enää silloin miellytä, mutta toivon että jotkut osaavat suhtautua innostukseeni myös positiivisesti ja kertoa kaikkea ja onhan kiva saada tietää rodusta kuin rodusta enemmän vaikka suunnitelmissa ei olisikaan juuri tämän rodun otto.

^ Heips!
Meillä on tosiaan ollut tuo tolleri vasta vajaan vuoden, joten en ihan täyttä kokemusta ole vielä saanut. Meidän poika on ollut ihan pienestä asti vilkas ja tarvinnut paljon touhuamista, pallon heittelystä suureen määrään ulkoilua. Se nauttii ihan valtavasti siitä, kun se otetaan mukaan ja sen kanssa ollaan. Meidän harrastuksiin tällä hetkellä ei vielä mahdottomasti kuulu, koulutus kun on vielä kesken ja poika on sen verran nuori, ettei hyppyyttää kovin paljon voi, mutta tänä syksynä aloittelemme agilityn. Ensimmäiset näyttelyt meillä oli eilen ja niissä varmaan jonkun verran tullaan käymään. Liikunnasta se tykkää melkein minkälaisena vain, uiminen on kuitenkin ihan ykkös juttu :)) Sen verran olen huomannut, että ainakin meidän koira on helppo innostaa tekemään melkein mitä vain. Kun itse näyttää, että tämä on kivaa, niin yleensä myös poika innostuu Meidän koiralla ainakin on tosi kova vietti noutamiseen, niinpä sen metsästyskoulutus on jo aloitettu. Toki noutajilla on viettiä metsään ja riistan perään, mutta se ei ole kuitenkaan samanlaista kuin vaikka ajavilla koirilla. Meidän Rommi ainakin pysyy metsässä ollessaan kokoajan lähellä, ja tulee kutsuttaessa, joten kauas se ei mene. Jonkun linnun se saattaa pöläyttää lentoon ja hetken juosta jäniksen perässä, mutta heti kun jänis katoaa näkyvistä niin ajo loppuu yleensä siihen. Meidän elämään se ei siis oikeastaan vaikuta erikoisemmin, metsällä käydään kuitenkin, mutta en usko että se sitä niin palavasti kaipaisi, kuin vaikka meidän beaglemme. Kolutus on meillä ollut suhteellisen helppoa ja nopeaa, se tykkää opetella uusia asioita ja miellyttäminen on vahvaa. Toisaalta, se oppii myös helposti niitä vääriä asioita, jotka voivat tuntua aluksi hauskoilta ja huvittavilta, mutta myöhemmin ovat vaikeita opettaa pois. Meidän koiramme on aivan äärettömän lapsirakas ja todella nöyrä. Ongelmana on, että se on vähän arka vieraiden, varsinkin miesten suhteen, mutta olen käsittänyt että tietty varautuneisuus on aika yleistä rodulle. Koirana se on aktiivinen, ja tarvitsee paljon huomiota, mutta kun sen kanssa käyttää paljon aikaa on se kyllä palkitsevaa. Turkista vielä kyselit, niin ei se vaikeaa ole, mutta kyllä se kannattaa selvänä pitää, korvantauksiin tahtoo takkuja kerääntyä. :)) Tosiaan minulla ei ihan hirmuisesti ole vielä kokemusta, mutta jotain kuitenkin. Aina kannattaa muistaa että nyt kyse oli vain meidän koirasta, joku toinen on saattanut saada aivan erilaisia kokemuksia :)

^ kiitos kovasti vastauksesta!

Juuri siitä syystä että usein koiran luonteenpiirteet ovat todella yksilökohtaisia eikä rotu välttämättä vaikuta juuri yhtään, tollereita kuin muitakin rotuja on useanlaisia eri yksilöitä jotka voivat toisiinsa verrattuina olla kuin yö ja päivä, luotettavin kuvaus rodun koirista syntyy kun monenmonta tollerinomistajaa kertoo kokemuksistaan ja nämä kertomukset nivotaan yhteen ja valmistaudutaan ottamaan vastaan kaikkea niiden väliltä. Siksi olisi mukavaa jos mahdollisimman moni kertoisi omasta tolleristaan niin saisin hieman tuntumaa rodusta.

Mutta siis kiitos kamalasti mieltä valaisevasta tekstistäsi :-) arvostan sitä todella.

Hei Agitem!
Kirjoittelen nyt minäkin. Oletko lukenut tämän keskustelun? Täältä löytyy jo paljon vinkkejä ja kokemuksia.

Tollerit tosiaan sopivat lähes kaikkeen harrastukseen, ja niistä saa todella hyvän harrastuskaverin. Harrastaminen on muutenkin todella hyvä ajatus jos tolleria miettii. Itse en omani kanssa nyt varsinaisesti mitään harrasta, omia pikkujuttujamme teemme aina, tuota elämänkoulutusta. Agility olisi todella kiva aloittaa, odottelemme että alkaisi täälä taas alkeiskurssi.
Oppivat todella nopeasti hyvin älykkäinä koirina. Ne tosiaan oppivat sitten ne huonotkin asiat. Ovat itsepäisiä juntturoita, joka tekee siitä koulutuksesta haastavaa. Määrätietoisuutta niin pärjää! Itselleni sattui onneksi tällainen yksilö joka on ollut aina todella helppo, mutta tiedän tollereita joiden kanssa omistajilla on ollut hiusten repimistä ja hampaiden kiristelyä. Ne suorastaan saattavat syödä jopa seiniä, jos virikkeet jäävät vähemmälle. Tällaista tapausta en tunne, mutta sellasia tunnen jotka tylsyyttään kävivät syömässä saunan lauteet uuteen uskoon. Ihan näin pieninä varoituksen sanasina. Ne tarvitsevat sitä virikettä ja aktiviteettia. Niitä pitää kouluttaa tai niistä saattaa tulla kunnon ongelmakoiria (niin kuin tietenkin varmasti melkein kaikista muistakin roduista).
Metsästysviettiä niillä tosiaan on, mutta niin kuin LottaK sanoikin, se on hallittavissa, ei ole niin paha kuin esim ajokoirilla. Meillä ainakin voi todella hyvin pitää tollereita vapaana metsissä kulkiessa, ja omakotitalon pihalla, eivät lähde kaikkien hajujen perään.
Tolleri on hiljainen rotu, ne siis eivät turhia räksyttele. Omani ilmoittaa vain ovikellosta. Ja mitä nyt joskus ulvoo innostuessaan, mutta se nyt on tämän yksilön jokin pinttymä.
Turkinhoito on todella helppoa. Karva hylkii likaa ja vettä, ja pestä ei tartte kuin pari kertaa vuodessa. Me harjataan turkkia vain karvanlähtöaikoihin.
Useat rakastavat uimista, noutajia kun ovat. Omani lempparia on uiminen. Tuo juoksisi ihan kaiken aikaa pallon ja keppien perässä, niin maalla kuin vedessä. Liikunnasta todella pitävät, ja ne pitkät lenkit ovatkin tärkeitä.

Tulikohan siinä kaikki tärkein.. Toivottavasti tästä nyt jotain hyötyä oli.

Nanaki, kiitos sinulle, yhtä paljon kuin edelliselle vastanneelle. Ei vielä tullutkaan mieleen lukea keskustelua läpi, mutta kiitos sinun, nyt osaan sitten tehdä senkin. :-)

Täällä yksi Tollerin omistaja lisää. Eli meillä on reilu vuoden ikäinen tolleri neiti Netta. Kun neiti meille tuli, oli aika rasavilli ja kuulinkin muutamilta tollerien omistajilta että nartut on villimpiä pentuina kuin urokset(?). Pahanteko kuitenkin ONNEKSI loppui kun neidillä vaihtui hampaat ja hankimme erillaisia aktivointileluja.

Aivan ihana tapaus, En vaihtaisi pois mistään hinnasta

Kuvapäivitystä!
Nempulla nyt ikää 6kk, ehkä pieniä uhmanelkeitä näkyvissä, mutta ei mitään vakavaa, ilmenee lähinnä valikoivana kuulona!


Nemo ja uusi paras riekkumiskaveri Reko


Pikkuinen pohdiskelija


Nassukuva


Kukkuu!


Täysillä eteenpäin ja käpy suussa tietysti!


Ihmetellään maassa pörräävää omistuista pörriäistä


Hei tää on kivaa!

^^ Ihania kuvia! Onko sulla Petsiessä tälle söpöliinille profiilia?

Komea nuori koira on Nemosta kasvanu.

--

Soraa taas.

KAUNIITA KUVIA tollerikuume

Vautsi, onpa kauniita kuvia Sorasta! Erityisesti tuo toiseksi alimmainen iski omaan silmään, kelpaisi vaikka raameihin laittaa seinälle!

Tää ei nyt liity kauheesti tollereihin, mut kuitenki tollerin kokoisille ja kaltaisille koirille. Eli kysyisin, minkälaista pantaa/valjaita käytätte? Ja onko teillä fleksi vai hihna? Mikä olisi kestävin tollerille? Sen takia pistin tämän tänne, että en kaipaile vastauksia pikkukoirien omistajilta, joille riittävät ihan pikkuiset nylonpannat :). Kuitenkin, onko teillä siis minkälaista ulkoiluvarustetta muutenkin, ja onko koirillanne sadevarusteita yms. ?

Meillä käytössä hurtan noutajatalutin lenkeillä. Valjaat mejässä, nomessa wt-talutin ja tokossa nahkainen puolikurkkari. Eli työvälineet tehtävän mukaan...

Ulkoiluvarusteina meillä ei ole mitään, jos valopantaa ei lasketa. Harkitsen kyllä back on trackin hankintaa talvea varten, jotta ei kylmety autossa odottaessan omaa treenivuoroaan.