Koirat.com

nomeilija:
Olet täysin oikeassa ja nyt kun tarkemmin ajattelen niin parempi vaihtoehto tällähetkellä olisikin esim. shetlanninlammaskoira. Ehkä myöhemmin tolleri kun on tarjota sille oikeanlaista tekemistä ja virikkeitä.

Vanis kirjoitti:

[quote=Nuppeli]Onkos muuten yleisiä sellaiset tolleriseropit vahinkopentujen takia? Eli toisinsanoen onko paljonkin näitä seropeja, joissa olisi mukana tolleria?

Se riippuu pitkälti siitä kuinka paljon vastuuttomia tollerinomistajia on
Miksi haluat tollerimixin jos pidät tolleria liian vilkkaana? Se että siihen on sekoittunut jotain muuta, ei laimenna sitä ominaisuutta. Pennut voivat olla ihan mitä tahansa.[/quote]

Kiitos vastauksesta (: Mutta siis joo tulipa vaan mieleen, en siis tollerimixiä hankkimassa ole, mielummin ihan puhdasrotuinen.
Ja nomeilija, no eikö se edes hiukan liity tollereihin, jos vaikkapa olisi sellainen mixi, että isä olisi puhdas tolleri ja emä sitten tollerin ja jonkun muun yhdistelmä? Eikö siinä olisi tolleria aika lailla? Mutta oikeassa olet, sekarotuisia kumminkin.

Meiltä löytyy kanssa Tolleri, Ransu on kohta 8kk vanha
Ransu on luonteeltaan aikamoinen vekkuli mutta täytyy kyllä sanoa että vaikka onkin meidän ensimmäinen koira niin tottelevaisuudeltaan ihan ykkönen. Olemme käyneet vasta pennun aloitus kurssin ja nyt elokuussaa menemme Tokon alkeisiin. Agility on haaveissa.
Meidän perheeseen kuuluu 2 lasta, kissa ja hevonen Ransun lisäksi. kaikki tulee hyvin toimeen keskenään. Tallikoirana meillä on vielä opittavaa (koska Ransu haluaisi leikkiä hevosten kanssa)

Harmi että tämä keskustelu on jokseenkin kuihtunut helmikuun jälkeen :/

Pitää varmaan alkaa elvyttämään! Meillä kans kotona tolleri neiti Luna joka juuri täytti 13 vko :)
Oikein reipas pentu, lempi puuhaa onkin ulkona juoksentelu, uiminen/räpiköiminen rantavedessä ja pallon noutaminen. Ja nopea oppimaan!

Nyt tollerien omistajat! Kuulumisia kehiin! Ja kuvia. Oli mukava lueskella viestiketjua ihan alusta saakka..

Onkos muuten yleisiä sellaiset tolleriseropit vahinkopentujen takia? Eli toisinsanoen onko paljonkin näitä seropeja, joissa olisi mukana tolleria?

Mun puolivuotiaan sekarotuisen lähisuvusta löytyy novascotiannoutaja. Luonteeltaan on hyvin pehmeä ja alistuva, hiljainen ja ollut helppo koulutettava. Mustasta väristään huolimatta muistuttaa kuitenkin eniten tolleria roduistaan ruumiinrakenteeltaan, ja jääkin luultavasti alle 20 kiloiseksi.

Eli jos novascotiannoutajassa ihastuttaa punaruskea turkki/haasteellinen luonne, niin aika metsään olis menty jos oltais tää piski otettu vedoten sen tolleriprosentteihin. Toimiihan tuo toki lähestulkoon kaikessa mitä sen kanssa kokeilee, mutta sama pätee kymmeniin muihinkin rotuihin/rotuyhdistelmiin.

Moikka, täällä olis yksi tollerin omistaja

Mulla on tosiaan 9-kuukautinen tollerinpoika kotosalla, murkkuikä meneillään, kysytään sitä kuuluisaa pitkää pinnaa kyläilemään
Mutta vaikka osaakin olla kusiainen, niin onneksi suurimman osan aikaa aivan ihana otus, virtaa riittää ja aina iloinen, piristää päivää tämä höslä

Olipas vierähtänyt aikaa kun tähän ketjuun on viimeksi tullut kirjoiteltua! Mutta kiva että edes muutamat ahkerat ovat käyneet kuulumisia kirjoittelemassa.

Aika tosiaan on taas hurahtanut ja Nemollekin on ikää jo kertynyt 1v 6kk. Se on hauska huomata miten sieltä aina välillä pilkistää se aikuisempi Nemo, joka osaa jo suhtautua erilaisiin tilanteisiin muutenkin kuin kauhealla hösellyksellä! Mutta kyllä se vielä on niin junnu kuitenkin, ja innostuu mitä pienimmistä asioista, ja rakastaa kaikkia koiria sekä ihmisiä ja jokainen riittävälle etäisyydelle tuleva saa varmasti kuolaisen pusun tervehdykseksi!

Löytyisikö Tampereen ympäristöstä muita tollereita (ja tietty omistajia ), olisi kiva järjestää vaikka jonain viikonloppuna joku tapaaminen tai yhteislenkki?

Tässäpä vielä meiltä kuvapäivitystä, "virallinen" puoltoistavuotis-kuva!

Harmi kun tolleripalsta on näin hiljainen :/

Olisi kiva lueskella teidän tolleri omistajien kokemuksia , käynkin täällä aina kurkkimassa josko olis tullut jotain :) Itsellä tolleri haaveissa, muutama vuosi nyt ainakin menee kun on mahdollista hankkia :)

Onko muitten Tollerit paukkuarkoja? Meillä Netta arkailee ukonilmasta
lähtien kaikkea kovaäänistä. Jopa imuri saa neidin pelkäämään. Sisällä ollessaan ei pelkää, jos ulkona paukkuu, mutta ulkona alkaa vetämään kotiin häntä koipien välissä. :/

Meillä on myös tullu uutena isottelu toisille aroille koirille. On olevinaan niin rohkeeta ja isoa, kun tulee arka koira vastaan ja sille pitää sit näyttää. Mutta jos vähänkin innokkaampi kaveri tulee vastaan niin karkuun ja miun jalkojen taakse pienen murinan kera. Menee sitten kyllä haistelemaan ja leikkimään vähän ajan päästä, kunhan on saanut kerättyä rohkeutta tarpeeksi.

Tollereissa on, kuten muissakin roduissa, paukkuarkuutta, jonka on todistettu olevan voimakkasti perytyvä ominaisuus. Eli kysyppäs koirasi kasvattajalta, onko paukkuarkuutta suvussa. Todennäköisesti on. Tämänkin takia (ja muiden ei toivottujen ominaisuuksien, kuten agressiivisuus jne.) itse 1. haluan nähdä mieluiten molemmat vanhemmat ennen astutusta 2. vahemmilla tulee olla taipparit läpäistynä ja mielellään muitakin tuloksia.

Omat tollerini (kaksi) eivät kumpikaan ole paukkuarkoja. Vanhemman kohdalta löytyy ulkopuolisen tuomarin arvio asiaan. Toinen on vielä sen verran muksu, ettei ole vielä virallisissa kokeissa käyty, mutta on jo useamman kerran kuullut paukkuja erinäissä tilanteissaja koirassa ei ole havaittavissa reaktioita. Näin ollen myöskään muut kovat äänet, ukkonen tms. ei aiheuta reaktiota.

Tuon kuvauksen perusteella sanoisin, että koirasi on epävarma ko. tilanteissa. Tämänkaltaisi reaktoita meille ei myöskään ole havaittavissa, enkä pitäisi sitä mitenkään tollerille ominaisena käytöksenä. Tolleria voi pitää ennemminkin sosiaalisena ja avoimena koirana, joka tulee helposti toimeen muiden koirien kanssa, mikäli sen sosiaalistamisessa on onnistuttu.

Sääli, että olet saanut paukkuaran koiran, koska sellaisia ei koskaan tulisi käyttää jalostukseen. Kyseessä on kuitenkin metsästyskoira, joten voi vain arvailla kasvattajan motiiveja käyttää paukkuarkaa koiraa jalostukseen. Lienee kyseessä ei ole ainakaan tavoite viedä rotua eteenpäin.

NtiC kirjoitti:

Olipas vierähtänyt aikaa kun tähän ketjuun on viimeksi tullut kirjoiteltua! Mutta kiva että edes muutamat ahkerat ovat käyneet kuulumisia kirjoittelemassa.

Aika tosiaan on taas hurahtanut ja Nemollekin on ikää jo kertynyt 1v 6kk. Se on hauska huomata miten sieltä aina välillä pilkistää se aikuisempi Nemo, joka osaa jo suhtautua erilaisiin tilanteisiin muutenkin kuin kauhealla hösellyksellä! Mutta kyllä se vielä on niin junnu kuitenkin, ja innostuu mitä pienimmistä asioista, ja rakastaa kaikkia koiria sekä ihmisiä ja jokainen riittävälle etäisyydelle tuleva saa varmasti kuolaisen pusun tervehdykseksi!

Löytyisikö Tampereen ympäristöstä muita tollereita (ja tietty omistajia ), olisi kiva järjestää vaikka jonain viikonloppuna joku tapaaminen tai yhteislenkki?

Tässäpä vielä meiltä kuvapäivitystä, "virallinen" puoltoistavuotis-kuva!

Täällä on Tampereen seudulta yksi tolleri. Meidän Oiva on nyt 10kk ikäinen :).

Heipsan!
Yritän nyt sitten elvyttää tätä keskustelua pentuhömpällä :)
Meille tulee keväällä tollerivauva, jos pentueeseen poikia syntyy. Pentujen olisi tarkoitus kasvattajan mukaan syntyä uudenvuoden tienoilla, enkä meinaa housuissani pysyä! Edessä on paljon uutta ja mielekiintoista puuhaa muutenkin; muutto heti, kun isompi asunto kauempaa keskustasta löytyy ja auton osto, joka nyt ei minua ihan hirveästi kiinnosta.

Päädyttiin loppujenlopuksi tolleriin, vaikka aluksi rotuajatus olikin jotain ihan muuta. Yhteisymmärrys avokin kanssa löytyi ja kasvattajakin siinä samalla. Itsehän en ensin olisi tolleria välttämättä ottanut, tiedostan aktiivisuuden jne. Kuitenkin säänkestävä, iloinen, reipas ja toiminnanhaluinen koira oli hakusessa ja annoin periksi. Jos kasvattaja meidät hyvinä ihmisinä ja perheenä näkee, niin se kai on pääasia. Harrastamaan lähdetään kyllä mahd. nopeasti. Ensin pentukouluun, sitä kautta sitten tokoilemaan ja agilityyn. Rauniokoiratoimintaakin paikkakunnalta löytyy ja se kiinnostaa.

Ensimmäinen koira ei tämä kuitenkaan ole, vanhempien kotoa löytyy schipperkepappa, jonka kanssa on menty alamäkiä oikein reilulla kädellä, nyt 10v. se on oikea helmi. Jostain sille kasvoi aivotkin ja vaikka kuulo on aina ollut valikoiva tai vajaa, se lukee ilmeisesti ajatuksia. Toivottavasti se sitten ohjaa pentua oikeaan suuntaan :)

Nimiehdotuksia ollaan kerätty katsotuista elokuvista yms. pääasiassa. Lista on vielä lyhyt mutta kasvaa varmasti vielä. Niilo, Eemeli, Romeo ja Martti ovat toistaiseksi voimassaolevat ja suosikkijärjestyksessä vielä.

Millaiset turkinhoitovälineet teillä on käytössä? Millaista karvanlähtö?

Turkinhoitovälineistä meillä on käytössä furminaattori, harvapiikkinen kampa, näyttelyitä varten löytyy vielä karsta. Lisäksi tarpeelliseksi ovat osoittauneet myös ohennussakset ja pikkusakset (meillä sellainen, jossa pyöristetty pää), joilla saa varpaanvälikarvat leikattua lyhyemmiksi. Ohennussaksia tuskin tarvitsee, jos ei näyttelyissä halua käydä, mutta furminaattoria pidän saksien ohella tärkeimpänä.

nomeilija kirjoitti:

Tollereissa on, kuten muissakin roduissa, paukkuarkuutta, jonka on todistettu olevan voimakkasti perytyvä ominaisuus. Eli kysyppäs koirasi kasvattajalta, onko paukkuarkuutta suvussa. Todennäköisesti on. Tämänkin takia (ja muiden ei toivottujen ominaisuuksien, kuten agressiivisuus jne.) itse 1. haluan nähdä mieluiten molemmat vanhemmat ennen astutusta 2. vahemmilla tulee olla taipparit läpäistynä ja mielellään muitakin tuloksia.

Mielestäni hieman raju väite. Itsellä ei tolleria ole, mutta meidän flätti tyttö on valitettavasti paukkuarka. Riimin molemmat vanhemmat olen nähnyt töissä eikä kumpikaan ole paukkuarka. Suvussa on myös taipumuskokeen suorittaneita koiria. Myös on näitä taipumuskokeen suorittaneita koiria jotka luonnetestissä todetaan laukauskokemattomaksi.

En menisi sanomaan, että vahvasti periytyvä. Varmasti jollain muotoa kyllä. Minä en ainakaan Riimin kohdalla syytä kasvattajaa enkä Riimin vanhempia. Näin vaan kävi se on ikävää, mutta sen kanssa eletään.

Tälläistä ne kai oli joku vuosi sitten kasvattajapäivllä jutelleet, mutta jokainen uskoo, mitä tahtoo.
Väitettäni tukee esim. http://koirakoulukompassi.com/kovienaantenpelko.htm ja http://www.goldenring.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=314&Itemid=211, mutta toisen suuntaisikin kirjoituksia löytyy.

Missään nimessä en alleviivannut, että taipparit läpäissyt koira ei voisi olla paukkuarka. Ja taisin kirjoittaa, että haluaisin, että on taipparit + muita tuloksia, kuten mejä, agi, toko, wt, nome tms. Ja on tietenkin kiva, jos vanhemmat ovat myös joko MH-kuvattuja tai luonnetestattuja, mutta varsinkin MH-kuvaus kuvaa koiran reaktioita juuri kyseissä tilanteessa, se ei pyri selittämään koiran käytöstä yleisemmin.

Se, että koiran kanssa on harrastettu antaa mielestäni käsityksen siitä, että vanhemmat ovat olleet koulutettavissa olevia sekä kestäneet useamman lajin eli eivät todennäköisesti ole äärimmäisen pelokkaita. Käsitykseni mukaan paukkuarkuudesta voidaan myös koiraa kouluttaa "pois" ja se voi olla myös jonkin tapahtuman aiheuttama.

Mutta taipparit toki toimivat mielestäni (ja nyt nimenomaan alleviivaan, että kyse on omasta mielipiteestäni) kaikilla noutajaroduilla hyvänä mitarina, onko jalostuksessa onnistuttu säilyttämään rodunomainen ja alkuperäinen käyttötarkoitus.

Hiljaista täällä...

Me ollaan oltu nyt agilityssä, alkeissa ja nyt jatkokurssilla ja on ainakin meidän poitsun lajin. Kunhan malttaa keskittyä :) Näyttelyyn tai ensin nyt mätsäriin pitäisi piakkoin mennä, emäntää vain jännittää enemmän kuin koiraa :D

Heipsan!

5 kk:n ikäinen tollerityttö Aava Turusta emäntineen ilmoittautuu! Kyseessä on ensimmäinen koirani ja ei olla valitettavasti ihan kaikkein helpointa ekaa koiraa saatu: Aava pelkää liikennettä :( Muuten Aava onkin todella sydämellinen pikkutollo: on vilkas ja huomionkipeä sekä rakastaa muita koira ja ihmisiä. Tutustuttaisiin mielellään myös muihin turkulaisiin novascotiannoutajiin ja miksei muihinkin saman seudun koirakavereihin :)

Tolleri kuuluu sydämeeni, vaikkei taloudessa sellaista vielä ole :) Aikeissa hankkia, kunhan saan vanhempani vakuutettua asiasta, että kaksi koiraa on hyvä yhdistelmä!

Tulevan tolleripennun nimi olisi Roksi. Siitä tulisi minun, hyvä jos rahkeita riittää, toko-kisakoira.
Ennestään nyt on walesinsprinkku,, mutta sillä ei ole kovin hyviä lähtökohtia kisoihin. Ja tietysti ystäväksi, Roksi tulisi :)

Minun pienellä (7kk) on suurella todennäköisyydellä jokin autoimmuunisairaus SLE, tollarsjukan, IMPA... Kenelläkään kokemuksia tai parempaa tietoa näistä? Selviytyminen jatkossa lääkkeiden kanssa, harrastusmahdollisuudet yms.

Esme: noista löytyy tietoa ainakin yhdistyksen sivuilta ja jonkun verran varmaan myös SNJ:n keskustelupalstalta tolleri-keskustelun alta.

Toivottavasti olet jo tai ilmoitat, kun tauti selviää sen jalostustoimikunnalle. Nämä sairastumiset ovat NIIN valitettavia. Ei sitä kenellekään toivo. Voimia ja jaksamista! Mutta vain ilmoittamalla asiasta jalostustoimikunnalle ja kasvattajalle, voidaan jatkossa välttää näiden koirien jalostuskäyttöä ja kasvattaa toivottavasti terveempiä tollereita jatkossa. Painotan tuota jalostustoimikunnalle ilmoittamista, koska valitettavasti kaikki kasvattajat eivät avoimesti ilmoita perinnöllisistä sairauksista :/

Noista harrastusmahdollisuuksista on mahdotonta sanoa, koiran voinnin ja kunnon mukaan. Mutta yhdistyksen sivuilla on myös lista sairastuneista koirista (siis tiedon sairaudesta voi antaa joko julkisena tai vain jalostustoimikunnan tietoon), josta voit vähän kurkata, että onko koirilla tuloksia taudin toteamisen/sairastamisen jälkeen. Mieleeni tulee pikaisesti ainakin muutama koirakko, joilla on jopa kansallisella tasolla saavutettua menestystä vaikka nuorena on sairastettu jokin perinnöllinen sairaus. Nimet voi jokainen käydä itse tutkimassa tuolta sairauslistalta/koiranetistä, jos kiinnostusta riittää.