KOIRARODUT - Maanantaina, 22.09.2014 klo 18:34
Nyt se voisi tulla - koira! Lapinporokoira?
Puppy91
Viestimäärä: 59
Heipä hei
Täällä n. neljä vuotta sitten kirjoittelin juuri Tampereelle muuttaneena, että koira vaiko eikö koiraa, koira vaiko eikö koiraa, mikä koira !!!
No, nyt tosiaan se neljä vuotta on kulunut. Edelleen ja yhä - se koira on mielessä. Ja tuntuu, että jatkuvasti vain vahvemmin. Olen jopa vuosien aikana hieman masentunut, osittain olemme tulleet siihen tulokseen, että se johtuu jopa siitä, että minulla ei ole sitä lemmikkiä. Olen kasvanut vauvasta asti koirien, hevosten ja monien monien muiden kotieläinten ympäröimänä. Kun muutin Tampereelle, kaikki lähti kerralla - 13v saksanpaimenkoiramme kuoli, 3 hevostani myytiin kotoa muuton vuoksi, kissat jäivät vanhempieni luo, kaikki oli yhtäkkiä poissa. Kaikki se karvainen, ja turvallinen, eläimet.
Täällä mietin ääneen koiraa ja sen rotua. Kuulin monia tarinoita siitä, että kannattaa odottaa, jos lähdet vaihto-opiskelemaan, opiskelet, jne jne. Nyt täytyy sanoa, että olen kyllästynyt odottamaan. Olen löytänyt elämääni jälleen hevosten lähdön jälkeen urheilun - harrastan kuntosalia n.5 kertaa viikossa, sekä ratsastusta silloin tällöin. Lopetin kynsihommat allergian vuoksi (tein niitä 3 vuotta). Jossain vaiheessa toivon pääseväni kouluun tai koulutukseen. Viihdyn edelleen välillä yksin, siis ilman muita ihmisiä. Mutta olen hulluna liikkumiseen.
Haluan lenkkikaverin. Haluan "karvakamun", jolle taas jutskata murheet. Haluan elämääni jonkin, joka on se minun ilopillerini ja ilonaiheeni, se, joka aina laittaa hymyilemään. Parhaan kaverin, jota kuljetella mukana ja jonka kanssa olla "Ihan best tiimi".
Haluan koiran. Mietin joskus huskyja ja kaikenmaailman ihania alkuperäisrotuja, mutta olen luovuttanut ajatuksen suhteen. En osta laikaa - koska en metsästä. En osta huskya, koska olen nähnyt ne Lapin luonnossa, ja ne on luotu vetämään. Ainoa, johon mielestäni minulla olisi mahdollisuus Lapin alkukantaisroduista, on Lapinporokoira.
Asun siis kerrostalokaksiossa (voi olla, että muutan jossain vaiheessa JOS saan opiskelupaikan). Harrastan lenkkeilyä, kuntosalia ja ratsastusta. Tämän hetkinen työni sisältää 8 tuntisia työpäiviä ma-pe. Viikonloppuisin käyn paljon maaseudulla. Koiran suhteen minulla ei ole pakkotavotteita "pakko harrastaa agilitya, tokoa", tms. Mutta rakastan urheilua ja haluan jatkuvasti oppia urheilemaan lisää ja lisää
Olen tottunut hoitamaan eläimiä, joten minua ei haittaa harjaaminen, (rapsuttaminen ) ja muu huomion antaminen ja vastuu. En ole koskaan omistanut varsinaista omaa koiraa, vaan ne ovat olleet vanhempieni koiria, joita olen joskus lapsena ja teininä lenkkeilyttänyt jne. Uskon silti, että nauttisin koiran tuomasta vauhdista ja yleensä siitä, että siitä saa kamun (on minulla ihmisystäviäkin, mutta eläinystävät on vielä ihan eri juttu )
Mitä mieltä ootte. Oonko nyt valmis siihen koiraan? En halua enää miettiä, että entä jos lähden vaihtoon. Jos en ikinä lähdekään, olen menettänyt vuosia, kun olisin voinut painella menemään koiran kanssa. Jos ajattelen elämän ilman koiraa, ettei sitä tule vuosiin, tuntuu, että alkaa heti masentaa. Nyt olen innosta soikeana, kun mietin koiran elämääni. Ja siis tod.näk en lähde ulkomaille asumaan, max. lomareissuille. Kyllä Suomessa on hyvä asua ja elää Voin nähdä ulkomaita muutoinkin. Opiskelemaan jos pääsen niin koira vaan lähtee messiin.
Sopisiko Lapinporokoira mun elämänrytmiin ja mulle?
T.Puppy91
Täällä n. neljä vuotta sitten kirjoittelin juuri Tampereelle muuttaneena, että koira vaiko eikö koiraa, koira vaiko eikö koiraa, mikä koira !!!
No, nyt tosiaan se neljä vuotta on kulunut. Edelleen ja yhä - se koira on mielessä. Ja tuntuu, että jatkuvasti vain vahvemmin. Olen jopa vuosien aikana hieman masentunut, osittain olemme tulleet siihen tulokseen, että se johtuu jopa siitä, että minulla ei ole sitä lemmikkiä. Olen kasvanut vauvasta asti koirien, hevosten ja monien monien muiden kotieläinten ympäröimänä. Kun muutin Tampereelle, kaikki lähti kerralla - 13v saksanpaimenkoiramme kuoli, 3 hevostani myytiin kotoa muuton vuoksi, kissat jäivät vanhempieni luo, kaikki oli yhtäkkiä poissa. Kaikki se karvainen, ja turvallinen, eläimet.
Täällä mietin ääneen koiraa ja sen rotua. Kuulin monia tarinoita siitä, että kannattaa odottaa, jos lähdet vaihto-opiskelemaan, opiskelet, jne jne. Nyt täytyy sanoa, että olen kyllästynyt odottamaan. Olen löytänyt elämääni jälleen hevosten lähdön jälkeen urheilun - harrastan kuntosalia n.5 kertaa viikossa, sekä ratsastusta silloin tällöin. Lopetin kynsihommat allergian vuoksi (tein niitä 3 vuotta). Jossain vaiheessa toivon pääseväni kouluun tai koulutukseen. Viihdyn edelleen välillä yksin, siis ilman muita ihmisiä. Mutta olen hulluna liikkumiseen.
Haluan lenkkikaverin. Haluan "karvakamun", jolle taas jutskata murheet. Haluan elämääni jonkin, joka on se minun ilopillerini ja ilonaiheeni, se, joka aina laittaa hymyilemään. Parhaan kaverin, jota kuljetella mukana ja jonka kanssa olla "Ihan best tiimi".
Haluan koiran. Mietin joskus huskyja ja kaikenmaailman ihania alkuperäisrotuja, mutta olen luovuttanut ajatuksen suhteen. En osta laikaa - koska en metsästä. En osta huskya, koska olen nähnyt ne Lapin luonnossa, ja ne on luotu vetämään. Ainoa, johon mielestäni minulla olisi mahdollisuus Lapin alkukantaisroduista, on Lapinporokoira.
Asun siis kerrostalokaksiossa (voi olla, että muutan jossain vaiheessa JOS saan opiskelupaikan). Harrastan lenkkeilyä, kuntosalia ja ratsastusta. Tämän hetkinen työni sisältää 8 tuntisia työpäiviä ma-pe. Viikonloppuisin käyn paljon maaseudulla. Koiran suhteen minulla ei ole pakkotavotteita "pakko harrastaa agilitya, tokoa", tms. Mutta rakastan urheilua ja haluan jatkuvasti oppia urheilemaan lisää ja lisää
Olen tottunut hoitamaan eläimiä, joten minua ei haittaa harjaaminen, (rapsuttaminen ) ja muu huomion antaminen ja vastuu. En ole koskaan omistanut varsinaista omaa koiraa, vaan ne ovat olleet vanhempieni koiria, joita olen joskus lapsena ja teininä lenkkeilyttänyt jne. Uskon silti, että nauttisin koiran tuomasta vauhdista ja yleensä siitä, että siitä saa kamun (on minulla ihmisystäviäkin, mutta eläinystävät on vielä ihan eri juttu )
Mitä mieltä ootte. Oonko nyt valmis siihen koiraan? En halua enää miettiä, että entä jos lähden vaihtoon. Jos en ikinä lähdekään, olen menettänyt vuosia, kun olisin voinut painella menemään koiran kanssa. Jos ajattelen elämän ilman koiraa, ettei sitä tule vuosiin, tuntuu, että alkaa heti masentaa. Nyt olen innosta soikeana, kun mietin koiran elämääni. Ja siis tod.näk en lähde ulkomaille asumaan, max. lomareissuille. Kyllä Suomessa on hyvä asua ja elää Voin nähdä ulkomaita muutoinkin. Opiskelemaan jos pääsen niin koira vaan lähtee messiin.
Sopisiko Lapinporokoira mun elämänrytmiin ja mulle?
T.Puppy91
griffon
moderaattori
Viestimäärä: 5797
Hei vaan ja tervetuloa takaisin palstalle
Näille "kävisikö joku tietty rotu minulle" -kyselyille on tuo oma palsta > rotukyselyt mihin voit viestisi laittaa, etenkin jos haluat muitakin rotuja ehdotettavan.
Täällä koirarodut -palstalla kun on tarkoitus keskustella tietyistä roduista oman otsikon alla ja lapinporokoirille löytyy 14 sivun verran juttua > kyseinen keskustelu löytyy tästä linkistä joten jatketaan siellä tästä rodusta
Näille "kävisikö joku tietty rotu minulle" -kyselyille on tuo oma palsta > rotukyselyt mihin voit viestisi laittaa, etenkin jos haluat muitakin rotuja ehdotettavan.
Täällä koirarodut -palstalla kun on tarkoitus keskustella tietyistä roduista oman otsikon alla ja lapinporokoirille löytyy 14 sivun verran juttua > kyseinen keskustelu löytyy tästä linkistä joten jatketaan siellä tästä rodusta
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545431 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 0 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 00:00) |