Koirat.com

Moikka! Onko teidän mielestä 7 vuotias parsoni liian vanha tehdäkseen vielä pennut? Meiltä löytyy siis 7-vuotias parsoniuros Frodo ja olis ihana saada vielä sukua jatkumaan kyseisestä koirasta, sen verran upea. Energiaa löytyy vaikka muille jakaa :D

Täältä löytyy 12vkoa vanha russelipoitsu. Jos suunnilleen samanikäistä leikkiseuraa löytyisi, niin olisi huippujuttu :) Toki myös vanhemmat nätisti leikkivät toverit sopii myös!

Heips!

Aika tippuneelta ketju vaikuttaa, mutta kysynpä nyt kuitenkin, kun jäi mietityttämään, onko parson- ja jackrussellinterrierien ainut ero siis se, että parsonilla on pidemmät jalat?
Olen rodusta täysin tietämätön, enkä ihan varma, haluaisinko näitä itselleni, mutta jäi vaan kaivelemaan :D

^ Kyllä toi ulkomuoto tosiaan taitaa olla merkittävin eroavaisuus. Erot luonteessa ja viettien voimakkuudessa taitaa olla suurempia yksilöiden kuin rotujen välillä.

Muakin kiinnostaisi kyllä tietää, että miten esim. toi metsästysvietti on keskivertoparsonilla vs. -keskivertorusselilla.. Russeleita ei vissiin enää näy metsällä (workki erikseen), mutta parsoneita kyllä. Näkyykö tämä luonteissa? Entä russeleiden kova suosio -onko epävarmoja yksilöitä enemmän kuin parsonissa? Mä en todellakaan halua varovaista tai jopa arkaa terrieriä.

Parson on mun kestosuosikki, mutta mä kiroilen jo yhden terrierin metsästysvietin kanssa (ei voi päästää irti). En tiedä, haluanko ikinä enää riistaviettistä terrieriä. Nykyinen koira tosin on ihan puhtaasti metsästyslinjaisista koirista, joten haluaisin tietää, kuinka kesy metsästysvietti näyttely- tai ns. agilinjaisella parsonilla voi parhaimmillaan olla..?

Moikka!

Olemme harkinneet miehen kanssa jacrusselia tai parsonia ensimmäiseksi koiraksemme. Itselläni on kokemusta kaverien koirien kanssa puuhailusta ja yhden australianpaimenkoiran hoitamisesta, ja olen mielestäni aika varma persoona koirien kanssa. Mieheni taas ei ole alunperin koiraihmisiä, vaan on lapsena peräti pelännytkin koiria. Hoitokoiramme myötä hän on kuitenkin alkanut tulla toimeen koirien kanssa ja on alkanut lämmetä ajatukselle omasta koirasta. Minulle koira on ollut aina suuri haave, ja ilokseni mieheni onkin alkanut puhua, että sellainen terrieri olisi kiva koira. Ja nyt hän oli tavanut erään jakcrusselin, joka oli kuulemma aivan erinomainen koira, niin rauhallinen ja kuulemma on aina vaelluksilla mukana. Ja minä olen täällä tietysti nyt intoa pinkeänä, että hankitaan sellainen!

Vaikka olenkin nyt tosi innoissani tästä ajatuksesta, että meille tulisi koira, haluan että me mietitään kunnolla tämä rotuasia loppuun. Olenkin nyt lueskellut paljon näistä jackrusseleista ja parsoneista ja tulin nyt tänne vielä kyselemään muutamaa asiaa.

Harrastamme mieheni kanssa paljon vaellusta niin kesällä kuin talvellakin. Uskon, että pieni terrieri pysyy kyllä hyvin mukana sulan maan aikaan, mutta entäpä talvi? Koira on kuitenkin aika pieni, miten pärjää hangessa ja kylmyydessä? Nukumme yleensä talvivaelluksilla teltassa, joten koira pääsee kyllä yöksi vaikka lämpimään makuupussiin, mutta miten pärjää, jos pitää koko päivä olla ulkona pakkasessa ja hangessa? Pienen koiran saa kyllä ahkioon jos ei jaksa kulkea, mutta enemmän mietityttää tuo kylmässä pärjääminen.

Hoitokoiramme australianpaimenkoiran kanssa sai tottua siihen, että hän oli hyvin palvelualtis ja motivoitunut oppimaan ja toimimaan kanssani. Hän oli aina valpas ja valmis toimintaan ja minun oli helppo opettaa hänelle uusia temppuja, esim. kahden viikon hoitojakson aikana opetin "oma paikka" käskyn makuuhuoneen sängyn alle, jonka koira oppi päivässä. Olen ymmärtänyt että Jackrussel olisi myös hyvin fiksu koira, mutta jotenkin jossain on puhuttu, että sitä täytyy saada motivoitua hyvin, että jaksaa olla kiinnostunut. Onko jackrussel jotenkin "laiskempi" oppimaan, tai jotenkin jääräpäisempi, että jos joku ei kiinnosta niin sitten pitää saada motivoitua se kiinnostumaan? Tai osaako joku sanoa, miten eroaa paimenkoiran kanssa työskentelystä?

Ja entäs tuo muiden koirien kanssa oleminen? Haaveissani olisi koira, jonka saisi huoletta ottaa mukaan mihin vain ja jota voisi pitää vapaana muiden koirien kanssa. Jos koira koulutetaan ja sosiaalistetaan nuorena hyvin, voiko silti tulla ongelmia? Tai siis ymmärrän että koiran kun koiran kanssa voi tulla ongelmia, mutta pitkälti on omistajassa kiinni. Onko kuitenkin rodussa jotenkin erityisen paljon jotain ärhäkkyyttä toisia koiria kohtaan?

Kiitos etukäteen vastauksista! Ja jos jollain on suositella kasvattajaa Helsingin, Vantaan tai Tampereen seudulta, suosituksia otetaan vastaan!

^ Meillä on kohta 1,5 vuotias sileäkarvainen russelinarttu sekä anopilla 7 v. karkeakarvainen russeliuros, niin yritän omien kokemuksien perusteella sulle vastailla. :) Tuo on mulle ensimmäinen koira, eikä ennen sitä ollut koirakokemusta oikeastaan ollenkaan (oli meillä kotona belggari kun olin pieni, mutta sitä ei oikein voi tähän laskea..). Melkolailla varmuudella voin sanoa, että vaelluksilla ei ongelma kyllä tule olemaan koiran jaksaminen, meillä ainakin tuossa riittää ruutia vaikka muille jakaa :D Vaatii siis paljon liikuntaa ja aivojumppaa. Talvella joudutaan kyllä pukemaan kovemmilla pakkasilla takkia päälle, anopin koira ulkoilee aina ilman takkia, mutta ei se sitten kovilla pakkasilla pitkään pihalla viihdy. Me tosin lenkkeiltiin paljon hihnassa, vapaana juostessa ei niinkään palele kun pysyy liikkeessä. :)

Sitten tuosta motivointiasiasta. Meidän neiti turhautuu ja kyllästyy ainakin melko helposti, eikä todellakaan viitsi tehdä mitä pyydetään jos ei palkka ole tarpeeksi mielenkiintoinen (välillä tuntuu, että sellaista superpalkkaa ei olekaan, joka saisi kiinnostuksen pysymään yllä..). Fiksuja nämä kyllä ovat ja oppivat nopeasti (niin hyvässä kuin pahassa) ainakin mun kokemuksen mukaan. Meillä opittiin parissa päivässä esimerkiksi miten aidatulta pihalta pääsee karkaamaan naapuriin :D

Tuo toisten koirien kanssa toimeentuleminen taitaa olla melko yksilökohtaista. Meidän russeli tulee lähes kaikkien kanssa toimeen, rakastaa ihmisiä (niin aikuisia kuin etenkin lapsia) ja leikkii mielellään toisten koirien kanssa (joitakin koiria ei tosin siedä alkuunkaan, vaan alkaa heti räyhäämään). Tosin on todella tarkka ruuasta ja leluista ja niistä saa helposti tappelun aikaiseksi toisten koirien kanssa, ihmisen antaa ottaa mitä vain pois. Puolustaa myös omaa reviiriä aika hanakasti toisilta koirilta, mutta varmaan päästäisi murtomiehetkin surutta taloon sisään :D Anopin koira ei siedä muita koiria juuri ollenkaan ja on aika varautunut myös uusia ihmisiä kohtaan. Puolustaa reviiriä ja isäntäperhettä sekä ruokaa ja leluja. Mainittakoon, että tuo vanhempi on ns. kasvanut pellossa, eli se on vaan ollut oman väen kanssa (omakotitalo maalla, ulkoilut omalla pihalla) eikä sitä ole sosiaalistettu tai tutustutettu toisiin koiriin tai ihmisiin puhumattakaan pienimmästäkään tapakasvatuksesta.. Tämä nuorempi neitokainen on taas elänyt tähänastisen elämänsä kaupungissa ja sen kanssa on käyty pienestä pitäen eri paikoissa (mm. eläinkaupassa, koirapuistossa, ajeltu autolla jne.). Eli sanoisin, että kun pennusta sosiaalistaa hyvin, niin aika huoletta voi sen koiran kanssa kulkea ja olla :) Meidän koiraa ei tosin vapaana voi pitää aitamaattomalla alueella kun karkaa, mutta se lienee ihan omaa tyhmyyttä kun en ajoissa aloittanut vapaana olemisen ja luoksetulon opettamista.

Korjatkoon joku jos ihan virheellistä tietoa on, tosiaan mulla kun ei kokemusta ole kuin tuosta yhdestä ( tai kahdesta) russelista.

P.S. Meille saa kyllä tulla tuohon tirriäiseen tutustumaan, jos jossakin lähimailla asustelette (me ollaan Hausjärveltä) :)

"Olen ymmärtänyt että Jackrussel olisi myös hyvin fiksu koira, mutta jotenkin jossain on puhuttu, että sitä täytyy saada motivoitua hyvin, että jaksaa olla kiinnostunut. Onko jackrussel jotenkin "laiskempi" oppimaan, tai jotenkin jääräpäisempi, että jos joku ei kiinnosta niin sitten pitää saada motivoitua se kiinnostumaan?"

(...) Ja entäs tuo muiden koirien kanssa oleminen?

Itellä on vasta vajaa 11 kk russelipoju eli vastailen nyt vaan tän lyhyen kokemukseni perusteella. :D Toi oma poju oppii asiat todella nopeesti, mutta keskittyminen pidempiaikaisesti on tosi haastavaa. Jos ei heti ymmärrä mitä pyydetään (tai ei malta odottaa edes mitään pyyntöä) niin tarjoo kaikki temput läpi mitä vaan tietää, eikä malta odotella että mikä on se mitä nyt haetaan. Tietysti tuo on vielä aika pentu, eli sekin vaikuttaa varmasti tohon häsläykseen. Tosi helppo peruskoulutettava toi on kyllä ollu, nyt murkkuiässä havaittavissa pientä vastahakoisuutta ja korvien yhtäkkistä katoamista, mutta se nyt oli vähän odotettavissakin. :D

Cosmo on ihan yltiösosiaalinen tyyppi ja haluaa leikkiä ihan kaikkien kanssa - ihmisten ja koirien. Ei koskaan ärähdä vaikka veis ruuat tai lelun suoraan nenän edestä, jopa kämppiksen 3kk kääpiömäyris saa syödä samasta kupista tai ottaa luun suoraan Cosmon suusta eikä toi sano mitään. Yltiösosiaalisuudella on tosin kääntöpuolensaki - ollaan saatu tehdä töitä heti alkukuukausista asti jotta vastaantulijoiden ohittaminen menis nätisti. Ihmisten kanssa onnistuu jo hienosti, toisten koirien kanssa vaatii vielä treeniä, mutta omalla valppaudella ja pitkäjänteisyydellä ollaan saatu edistystä aikaan. Vapaana tota ei siis voi pitää alueella jossa liikkuu muita koiria, kun toi ryntää heti luokse hakemaan leikkiin. Riista- tai metsästysviettiä ei toi oo vielä ainakaa näyttäny; kotona asuvat marsut on kavereita joita hellitään ja ulkona näkyvät citykanit ei aiheuta minkään sortin reaktiota. Tietysti se metsästysvietti voi sieltä vielä herätä vanhemmitenkin.

Kaikin puolin toi on ihan mahtava koira. Joku joskus sano että russelista ei saa sylikoiraa tekemälläkään, mutta kyllä Cosmo rakastaa olla lähellä (sohvalla on oltava puoliks tai kokonaan sylissä, sängyssä änkee kainaloon jne.). Tosi kovasti se on mun ja poikaystävän perään, muttei onneks kuitenkaan oo mikään eroahdistuja. Porukoille sen voi jättää hoitoon ja se on ku kotonaan, ei siis turhia stressaile. Ollaan oltu laivalla ja veneessä ja ties missä kulkuneuvossa ja ei toi oo mistään moksiskaan. En kyllä osais kuvitella itelleni minkään muun rotusta koiraa ku russeli.

Hei! haaveilemme Parsonista, aiemmin kokemusta Belgian griffoneista, keskikok. villakoirasta. Liikumme paljon 5 henkinen perhe, mökkeilemme ja asustamme omakotitalossa. Onko eroja Parsoneissa metsästysvietin suhteen, toivoisin vähemmän sitä viettiä;)... jos teillä ehdotuksia hyvistä kokemuksista, jakakaa tietoa tännepäin. kenneliäkin saa yksityisesti kai suositella..:)