Koirat.com

Hei kaikki, Liikkuuko palstoilla yhtään Sakun omistajaa sillä ryhmää Sakuista ei ole ilmeisesti vielä perustettu . Olisin kiinostunut kuulemaan kokemuksia kyseisestä rodusta

Mulla ei oo mitään käytännön kokemusta puhtaista saksanmetsästysterriereistä, mutta mulla on 12kk vanha sakumix sohvanlämmittäjänä Kovin on ärhäkkä ja energinen tapaus, mutta mä oon aivan ihastunu tohon Mäki mielelläni lueskelen, jos jollain palstalaisella on kertoa sakukokemuksia.

Muoks.Kiinnostais etenkin, jos jollain on saku vaan koti-/harrastuskoirana, vaikka aikalailla puhdas työterrieri onkin..

Minulla ei ole ollut omaa saksanmetsästysterrieriä, mutta yhden sellaisen elämään paljon osallistunut ja kuulunut. Toinen tuttavuus on kaverini saksanmetsästysterrieri, jonka elämää on kanssa jonku verran tullut seurattua. Näiltä pohjilta jos jotain kirjottelisi..

Tuo ensiksi mainittu oli uros ja mielestäni aivan mainio tapaus. Se olikin määritelty jopa liian tyhmän rohkeaksi luolakoiraharjoituksissa, lisäksi sen kanssa ei meinattu pärjätä sen kotioloissakaan. Koira oli "jääräpäinen", kova ja peloton. Se kyllä oppi ja totteli, mutta sitä "käskyttävän" piti olla määrätietoinen ja lujempi mitä se itse oli, sille kerran kun antoi periksi niin seuraava kerta menikin neuvotteluksi, kuka tekee mitäkin. Kotioloissa se oli aikalailla huomaamaton, kun huolehdittiin päivittäin sen energian purkamisesta sallittuun tekemiseen, kun tekemistä ei ollut alkoi paikkojen tuhoaminen ja tuhanpäinen ärhentely kaikille. Koira oli kiltti ja tottelevainen niille jotka siltä vaati sitä johdonmukaisesti, niille jotka eivät vaatineet siltä ja koira katsoi olevansa heidän pomo, koira oli täys riiviö.

Kaverini koira on narttu ja selvästi edellistä pehmeämpi tapaus, kotona ottaa rennosti ja on tottelevainen. Kotioloissa ei myöskään ole tietoakaan rohkeudesta, näyttää jopa ulkopuolisen silmään hieman aralta, mutta metsään päästyään arkuus katoaa ja koirasta paljastuu aivan eri koira. Enemmän sellainen millaiseksi saksanmetsästysterrierit kuvataan vaikkapa Suomen metsästysterrierit ry:n kotisivuilla.

Kumpikaan koirista ei pelkää isompiaan, vaan on tarvittaessa valmis puolustamaan omiaan jopa itseään paljon isommilta eläimiltä tai ihmisiltä. Suuttuessaan todella ärhäkkä ja saa aikaan pahaakin jälkeä. En suosittelisi saksanmetsästysterrieriä pelkäksi seurakoiraksi. Vaikka metsästystä ei harrastaisikaan pitäisi sen kanssa jotain kuitenkin harrastaa, kuten jäljestystä tai agilityä tai jotain muuta vastaavaa jolla saa koirassa olevan energian purettua.

Ultzi kirjoitti:

Kumpikaan koirista ei pelkää isompiaan, vaan on tarvittaessa valmis puolustamaan omiaan jopa itseään paljon isommilta eläimiltä tai ihmisiltä. Suuttuessaan todella ärhäkkä ja saa aikaan pahaakin jälkeä. En suosittelisi saksanmetsästysterrieriä pelkäksi seurakoiraksi. Vaikka metsästystä ei harrastaisikaan pitäisi sen kanssa jotain kuitenkin harrastaa, kuten jäljestystä tai agilityä tai jotain muuta vastaavaa jolla saa koirassa olevan energian purettua.

Kiitti Ultzi

Oma mixini on just tämmönen: kova, peloton, röyhkeä, ärhkäkkkä,.. Varsinkin toisten urosten kanssa se voi olla aika räjähdysaltis ja se tais olla 11-viikkoinen haastaessaan ekan kerran aikuisen uroksen kunnon tappeluun Se ei oo kertaakaan osoittanu mitään aggressiivisuutta ihmisille, mutta kuten edellä luke "suuttuessaan tosi ärhäkkä ja saa aikaan pahaakin jälkeä". Sen on saanu tuta muutama saman ikäinen uros (vaikka toinen olis kaks kertaa isompi) ja nyt osaan jo väistää sellaiset tuttavuudet. Pitää kuitenki huomauttaa, että meillä on paljon koirakavereita (myös uroksia ja itsellänihän on kaksi leikkaamatonta urosta), joten sinänsä mistään hullusta tappajakoirasta ei ole kyse

Voin hyvinkin kuvitella, että tämmönen koira on monen ihmisen vihoviimeinen rotuvaihtoehto, mutta kuten sanottua -mä oon aivan ihastunu. Tämmöisellä rotuvalinnalla hainkin itselleni haasteita ja toi on tosiaan pitäny kouluttaa kivaksi koiraksi. Varsinkin kotioloissa se on kuitenki aivan ihana mamman sylinlämmittäjä

Sillä on energiaa ihan loputtomasti, minkä takia sen kanssa on kiva harrastaa, mutta jos yksinolo venyy pitkäksi, niin se keksii kyllä viihdykettä itselleen.. Oon välillä leikitelly ajatuksella sakusta harrastuskoirana, mutta varmaan kallistun aikanaan johonkin vähän iisimpään terrieriin, jolla olis ärhäkkyyttä pari astetta vähemmän..

Tuosta toisten kanssa toimeen tulemisesta on kokemusta vain tuosta kertomastani uroksesta. Itselläni oli uros ja narttu saksanpaimenkoirat joiden kanssa tuo uros tuli toimeen ilman mitään ongelmia. Ja tuo uros onkin ollut ainoa perheen ulkopuolinen koira, joka on mennyt oman silloisen urokseni kepille samaan aikaan omani kanssa. Sen se teki häntä pystyssä mitään arastelematta 9 viikkosena pentuna. Lähöt se sai, mutta ei luovuttanut ja siitä tulikin ainoa koira, jota oma urokseni sieti lähellä repiessään keppejä tikuiksi. Pentu kuitenkin tyytyi vain niihin säleisiin, mitä isompi repi ja tämä käytäntö jatkui vaikka pentu vanhenikin.

Koira oli myös tekemisissä norjanharmaan kanssa ja yhteiselo niiden kohdalla ei toiminut. Tuo kyseinen terrieri oli kaivautumassa norjanharmaan kyljestä sisään aina heidän kohdatessaan. Puri siis kylkeen sitä, eikä terrierimäiseen tapaan päästänyt hevillä irti.

Ihmisille oli pääsääntöisesti myös ystävällinen, silittää antoi vieraidenkin. Muisti kyllä jos joku ihminen sitä ärsytti ja sille saattoi ärhennellä, eikä se viimeisellä kerralla jäänyt siihen vaan kävi kiinni. Episodin jälkeen koira pääsi hengestään liian arvaamattomana lapsiperheeseen.

Luinkin aiemman viestin kirjoittamisen jälkeen tuolta rotukysely osiosta että aloittaja on kallistumassa toiseen rotuun, joka on mielestäni hyvä ja todella varteenotettava vaihtoehto. Varsinkin noilla kriteereillä, jotka aloittajalla oli. Toisena vaihtoehtona on, että joltain metsästäjältä/kasvattajalta kysellä vanhempaa "toimimatonta" koiraa, joka on siis hylätty luonteen lepsuuden puolesta todellisesta käytöstä ja sopia koeajasta koiran kanssa.

Vähän myöhässä kirjoittelen mutta itsellä on saksanmetsästysterrieri-kettuterrieri mix kotona ja aivan ihana persoona! Todella rauhallinen yksilö silloin jos kukaan ei hänen kanssaan leiki mutta energiaa kyllä leikeissä riittää (hakee palloa vaikka 3h putkeen jos vain omistaja jaksaa).
Agilityä harrastetaan ahkerasti ja neiti tykkää :) Päivittäin ei talvella tule käytyä ulkona kuin parhaimmillaan kovimpien pakkasten aikana 1x aamulla nopeasti tarpeilla ja toinen yhtä pikainen käynti illalla. Omistaja olisi kyllä halukas lähtemään pidemmälekin lenkille mutta kun koira ei halua liikkua vaikka on paksu takki päällä niin ei kai siinä sitten muuta voi kun kääntyä takaisin ja ourkaa energiaa tarvittaessa sisällä leikkimällä. Koiratanssia ja tokoakin ollaan treenailtu ja niistäkin kovasti tuntuu pitävän. Itsepäinen se otus kyllä osaa olla. Neitokaisen periaate on että "en tee jos en hyödy" eli ihan tavallisesta tempustakin pitää palkkaa saada. Itsepäisyyden vuoksi meinaa itseltäni joskus mennä hermot, mutta toisaalta se juuri tekee terrieristä terrierin oman ihanan persoonan.

Eli tämmöistä nyt tässä kerroin meillä asuvasta saku-foxi olennosta :) Jos minulta kysyttäisiin tulevaisuudessa "Vaihtaisitko rotua?" vastaus voisi olla hyvin hankala päättää koska terrierin jälkeen varmaan kaikki tuntuu ehkä jopa liian helpolta :3 tulen siis varmaan tulevaisuudessakin omistamaan ainakin yhden terrierin :3