Koirat.com

Ok. Sori väärinymmärrys;)

Kyllä tuo teidän totuttaminen ihan kunnolliselta kuulostaa, eli voi olla että koiraa vaivaa lievä eroahdistus. Alueen rajaaminen voi tosiaan auttaa, ja sitten jos ei vieläkään auta ja rupeaa tyhjässä huoneessa kaluamaan jalkalistoja/seiniä tms. niin kannattaa ottaa jo yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, jotka osaavat sitten avustaa tarkemmin.
Toivottavasti alueen rajaamisella asia helpottuu ja koirallekin tulee varmempi olo.

Meillä ei koirat saa yksin ollessaan olla kuin rajatuissa tiloissa (eikä aina ole vapaasti vaikka oltaisiin paikallakin). Pentu asuu eteisessä, joka on yhden huoneen kokoinen, ja siellä ei ole muuta kuin sen peti, lelut, vesikuppi ja yhdessä syvennyksessä meidän kenkiä ja takkeja (joihin ei juuri ole koskenut, ainakaan vielä). Vanhemmat koirat asuu työhuoneessa, mikä on ihan kalustettu mutta ne ei mitään teekkään:)

Np;)
No ainoa onkelma on vielä että en voi jättää mitään leluja koirille (ainakaan nykyisiä koiranleluja),ainoastaan pedit ja vesikippo. Koirasusi pentu nääs syö KAIKEN..siis oikeesti syö:S
Se lussuttaa leluja yms. niin kauan että niistä irtoaa jotain ja nielee sitten paloittain:O
Mutta katsotaan nyt jos rajauksella pääsis etiäpäin tässä yksinolemisessa.:DKiitos avusta kuitenkin!

Onko teillä kongia? Sen mustan ison kongin pitäs kyllä kestää lussuttaminen ja pureskelu. Yhtään koiraa en tiiä, joka sen ois saani rikki..

Romppanen jäljellä <3

Kuinkas sujuu Rholta jäljestäminen? :) Olen ajatellut jäljen alkeita Daran kanssa kokeilla, mutta tietoataitoa puuttuu sen verran, että vinkit vois olla tarpeen. Ongelma on esimerkiksi liian nopea eteneminen, jolloin nakinpalasia jää välistä. Mikä olisi muuten hyvä etäisyys herkkupaloille ihan ensimmäisiä jälkiä tehtäessä?

Guardacaccia kirjoitti:

Onko teillä kongia? Sen mustan ison kongin pitäs kyllä kestää lussuttaminen ja pureskelu. Yhtään koiraa en tiiä, joka sen ois saani rikki..

Ei ole kongia..mutta kuulostaa hyvältä.Meillä kun tuntuu että tuon susihukan suuhun katoaa kaikki:)Pelottaa vaan jos se saa esim. jostain kumi lelusta palan ja nielasee, ettei tule suolitukoksia tai muita onkelmia..:S

Elsa kirjoitti:

Kuinkas sujuu Rholta jäljestäminen? :) Olen ajatellut jäljen alkeita Daran kanssa kokeilla, mutta tietoataitoa puuttuu sen verran, että vinkit vois olla tarpeen. Ongelma on esimerkiksi liian nopea eteneminen, jolloin nakinpalasia jää välistä. Mikä olisi muuten hyvä etäisyys herkkupaloille ihan ensimmäisiä jälkiä tehtäessä?

Rho on selvästi tullu Tiraan ja on aika lahjakas jäljestäjä:) Töitä täytyy tietenkin tehdä, mutta on tossa koirassa potentiaalia vaikka mihin ihan selvästi.
Jälkeä alotellessa niitä nameja ois tarkotus olla yks per jälki ja jäljet kannattaa polkea "janana" eli jalkaa jalan perään. Sitten ajan kanssa kun koira alkaa varmentua tuolla janajäljellä niin ruvetaan erottamaan askelia toisistaan, ja siltikin pidetään vielä joka jäljellä namia. Nameja aletaan poistamaan vasta sitten kun koira etenee jäljellä tarkasti ja malttaa käydä läpi joka askeleen. Kouluttamisessa joutuu jonkin verran käyttämään pakotteita, ettei vauhtia tule liikaa. Rhokin olisi vetänyt aivan hirveetä tahtia ekan jäljen ja hypännyt puolista jäljistä yli, mutta kevyillä hihnapakotteilla se tajusi ruveta keskittymään ja että eteenpäin ei hosumalla pääse vaan täytyy oikeasti käyttää nenää. Kannattaa myös muistaa, että alottelevalle koiralle, etenkään hosujalle, ei kannata tehdä jälkeä vastatuuleen, koska se yleensä pistää kierroksia peliin entistä enemmän kun tuoksu tulee niin vahvana.

Voitais käydä joku päivä yhdessä tekemässä jäljet niin mä voin näyttää miten hommassa edetään. Oonhan mäkin vasta alottelija, mutta perusteet on hyvin selvillä. Ei se vaikeaa ole missään nimessä.

Coach: Juu suosittelen kongia. Kannattaa ostaa se iso musta, kun se on vahvinta materiaalia (punanen on vähän pehmeempää kumia). Ja kannattaa ostaa sen verran iso ettei ole mitään riskiä, että koira yrittäisi nielaista sen.

Guardacaccia kirjoitti:

Voitais käydä joku päivä yhdessä tekemässä jäljet niin mä voin näyttää miten hommassa edetään.

Joo ilman muuta jos siitä ei vaan ole sulle kauheasti vaivaa :) Laitappa vaikka yksäriä milloin sulle sattuis sopimaan.
Kiitoksia muutenkin sulle noista vinkeistä, nyt voi vähän luottavaisempana lähteä uudestaan kokeilemaan kun on varmuus siitä, että suunnilleen toimii oikein. Pitäis joku ilta syventyä katsomaan josko netistä tai kirjastostosta löytyis vähän lisätietoa aiheesta. Jälkeä kun pystyis niin kätevästi ittekseenkin treenaamaan.

^^Kuinka usein peltojälkeä kannattaa koiralle tehdä? Joskus olis tarkotus lähtee suojeluun mukaan, saa nähdä miten edistytään. Koirasta olis varmasti vaikka mihin (nyt 8kk), mutta itsellä on tekemistä. Saalistusvietti alkaa olemaan suht hyvä, pentuaikana ei tullu tarpeeks sitä reenailtua, mutta nyt alkaa tuloksia näkymään.

muoks. Niin siis oon lukenu että verijälkeä ei kannata tehdä kuin parin viikon välein max.. correct? Peltojäljessä eri asia?

Dominaattori kirjoitti:

^^Kuinka usein peltojälkeä kannattaa koiralle tehdä? Joskus olis tarkotus lähtee suojeluun mukaan, saa nähdä miten edistytään. Koirasta olis varmasti vaikka mihin (nyt 8kk), mutta itsellä on tekemistä. Saalistusvietti alkaa olemaan suht hyvä, pentuaikana ei tullu tarpeeks sitä reenailtua, mutta nyt alkaa tuloksia näkymään.

muoks. Niin siis oon lukenu että verijälkeä ei kannata tehdä kuin parin viikon välein max.. correct? Peltojäljessä eri asia?

No sellainen yleinen sanonta on, että ainakin 100 jälkeä kaudessa (eli sulan aikana) pitäisi vetää, mikäli haluaa hommassa edetä ja pärjätä. Tämä tarkoittaa 2-3 jälkeä viikossa keskimäärin, toki välillä koira saattaa kaivata esim. viikon taukoa treeneistä, jotta hommaan ei kylläänny.

Mistä olet lukenut, että verijälkeä ei pitäisi tehdä kuin parin viikon välein? Kyllä mikäli siinä hommassa haluaa edistyä ja kilpailuissa menestyä/valioitua, niin töitä joutuu tekemään yhtälailla kuin peltojäljessäkin, etenkin riistaviettisillä koirilla, joidenkin kanssa joutuu hommasta tekemään todella rutiinia, jotta poikkeamia tuoreelle riistalle tulisi mahd. vähän (ja verijälkihän on alunperin metsästyskoirien koelaji, eli verijälkikoirilla oletetaan olevan riistavietti, vaikka siitä ei jäljellä ole välttämättä kuin haittaa, jos se on kovin voimakas). Itse jos nyt lähtisin treenaamaan mäykkyjäni MEJÄ-kokeeseen niin tekisin treenijälkiä vähintään kerran viikossa, mutta mieluummin pari kertaa/vko. Pidemmällä treenivälillä treenaaminen edistyisi aivan liian hitaasti ja kunnon rutiinia ei pääsisi muodostumaan.

^En kyllä nyt muista mistä sen luin, joko täältä tai sitten joku "virallisempi" vejä-keskustelu. Joka tapauksessa puhuttiin että parin viikon tauon välein verijälki.. ja juurikin tuosta kyllääntymisestä johtuen.

Jos koira heti alkuun kyllääntyy verijälkeen niin, että sen kanssa pitää jatkuvasti pitää parin viikon taukoja, niin ehkä koira ei ole verijäljelle ihan omiaan...
Kyllä meillä lähdetään jäljelle ihan yhtä innokkaasti aina, välillä hieman liiankin innokkaasti, kun en tosiaan yleensä treenaa MEJÄä aktiivisesti.

Noita viikon parin taukoja (ja tietysti talvitauko) on tarkoitus pitää silloin tällöin, niinkuin melkein lajissa kuin lajissa, mutta jos verijäljelle haluaa hyvän rutiinin, niin sitä ei todellakaan saa noin harvalla treenikerralla, ellei koira ole joku hullu luonnonlahjakkuus, joka ei tee hukkia, ei oio kulmia tai kiihdyttele jäljellä.. Yhtään tällaista superkoiraa en ole itse tavannut, ja meillä kaikki jäljellä ilmaantuvat ongelmat on AINA harjoituksen ja rutiinin puutteesta johtuvia, ei koiran kykyjen.

Hei! Haluaisin kysellä teiltä joilla on käyttö/sekalinjaisia saksanpaimenkoiria koulutustyyleistänne? Eli mitä metodia käytätte? Minulla on 1v3kk sekalinjainen narttu jonka kanssa on ongelmia. Remmikäyttäytyminen on vähän parantunut mutta esim. yllättävät kohtaamiset muiden koirien kanssa mahdottomia, saa hirveät raivarit eikä ota ollenkaan kontaktia. Vähän "siedättämällä" tässäkin edistytty. Koira on aika kova ja voimakas tahtoinen. Henkilökohtaisista ongelmista johtuen oli ex-miehelläni n.4kk talvella, sen jälkeen tuntunut pahentuneen. Olisikohan paras yrittää mennä "pakolla" ohi muista vai makupalojen kanssa vähitellen lähestyä ja siedättää muihin koiriin? Tuntuu vaan että tuo pakko ei oikein toimi. Ja onko kukaan kokeillut näitä jääkausia, minulla ei niistä niin paljoa tietoa ja hankalampi toteuttaa toisen, hyvin käyttäytyvän saksanpaimenkoiran takia. Ensimmäinen kerta kun tänne kirjoitan, vähän epäselvää, sorry.. Niin ja olen ajatellut mennä jonnekin kouluttajan luokse mutta siinäkin on eri vaihtoehtoja, siis metodien suhteen. Siis kaipailisin mielipiteitänne, Kiitos..

Täällä joukkoonne tuore saksanpaimenkoiran omistaja, tai no periaatteessa, kyse sijoitusnartusta Lissu kotiutui meille eilen, ikää 1,5v. Hyväluonteinen, energinen mussukka Tästä se yhteiselämä lähtee, kirjoittelen myöhemmin lisää.

Meille on tulossa ihan yksityiseltä kasvattajalta saksanpaimenkoiranpentu nimeltään Riki. :-) Rikin kanssa ajattelin alkaa harrastamaan agilityä, joten mistä löytäisin hyvin tietoa agilitystä ja siihen kouluttamisesta?

Me ollaan Lissun kanssa vasta tutustumassa toisiimme, vähän kotioloissa ollaan harjoteltu näyttelyseisontaa (omistajan toiveesta) ja lähinnä kodin sääntöjä. Lissu on tosiaan meillä ollut vasta keskiviikosta asti eli ei montaa päivää. Osaa istua tosi nätisti ja tottelee kyllä heti kun kielletään. Tassujen koskettelusta ei kamalasti tykkää, mutta olen koittanu makupalaa apuna käyttäen kosketella tassuja hissukseen. Karvaa lähtee niin maan pirusti, mutta eipä se oo muuta ku harjaamista ja siivoomista. Lenkkeilyt sujuu tosi hienosti vetämättä, kävelee nätisti sivulle. Mutta auta armias ku toinen koira tulee vastaan niin intoa löytyis vaikka muille jakaa. Vetää toista koiraa kohti ja saattaa haukahtaa. Tässä siis tarvitaan paljon harjoitusta :) Näin meidän alkutaival..

DaNiA kirjoitti:

Hei! Haluaisin kysellä teiltä joilla on käyttö/sekalinjaisia saksanpaimenkoiria koulutustyyleistänne? Eli mitä metodia käytätte? Minulla on 1v3kk sekalinjainen narttu jonka kanssa on ongelmia. Remmikäyttäytyminen on vähän parantunut mutta esim. yllättävät kohtaamiset muiden koirien kanssa mahdottomia, saa hirveät raivarit eikä ota ollenkaan kontaktia. Vähän "siedättämällä" tässäkin edistytty. Koira on aika kova ja voimakas tahtoinen. Henkilökohtaisista ongelmista johtuen oli ex-miehelläni n.4kk talvella, sen jälkeen tuntunut pahentuneen. Olisikohan paras yrittää mennä "pakolla" ohi muista vai makupalojen kanssa vähitellen lähestyä ja siedättää muihin koiriin? Tuntuu vaan että tuo pakko ei oikein toimi. Ja onko kukaan kokeillut näitä jääkausia, minulla ei niistä niin paljoa tietoa ja hankalampi toteuttaa toisen, hyvin käyttäytyvän saksanpaimenkoiran takia. Ensimmäinen kerta kun tänne kirjoitan, vähän epäselvää, sorry.. Niin ja olen ajatellut mennä jonnekin kouluttajan luokse mutta siinäkin on eri vaihtoehtoja, siis metodien suhteen. Siis kaipailisin mielipiteitänne, Kiitos..

Ei meillä nyt mitään tiettyä metodia käytetä, mutta koulutuksen perusidea on se, että niin pitkälle positiivisella vahvistamisella kun voidaan, ja kun positiivinen ei riitä niin pakotteilla, mutta siten, että koira valmiina näyttää siltä että pakotteita ei ole koskaan käytetty, eli sillä on kivaa kentällä kaikesta huolimatta:) Tietysti jos nyt jonkun nimen haluaa antaa koulutustyylille niin tätä kutsutaan vpv-koulutukseksi, eli vietti-pakko-vietti. Hyödynnän siis koirien viettejä (ja pennuilla ruokaa), ja palkkaan koiria saalisleikillä. Aiheesta on hyvä kirja mm. Salme Mujusen "saalisvietti koiraharrastuksessa".

Mikäli olet havainnut että tuosta pakosta ei ole apua, niin sitä kautta on turha jatkaa. Suosittelen, että käyt alueesi alaosaston jollakin kouluttajalla näyttämässä koiraa, jolloin kouluttaja voi sitten arvioida että miten kannattaa edetä. Netin välityksellä, koiraa näkemättä on huono lähteä neuvomaan tarkemmin.

katimau kirjoitti:

Meille on tulossa ihan yksityiseltä kasvattajalta saksanpaimenkoiranpentu nimeltään Riki. :-) Rikin kanssa ajattelin alkaa harrastamaan agilityä, joten mistä löytäisin hyvin tietoa agilitystä ja siihen kouluttamisesta?

Ensiksi on pakko sanoa, että saku ei ole se paras mahdollinen agikoira, mutta tottakai harrastusta voi koittaa. Kilpailumenestystä on ehkä turha odottaa, vaikka onhan sekin toki mahdollista.

Suosittelen, että hakeudut alueesi johonkin agiryhmään, harjoittelun voi aloittaa jo pennuilla, mutta kunnon treenin vasta sitten kun koirasi on fyysisesti valmis luustoltaan. Ja koska agiryhmiin on hirveä tunku, niin helpommin saattaa päästä sillä, että menee johonkin paikalliseen koirakouluun ja osallistuu heidän järjestämälleen agikurssille. Nämä tietenkin maksavat, joskus todella paljon, mutta sitä kautta pääsee harrastuksen aloittamaan varmasti. Sitten kun on maksullisilla kursseilla harjoittanut koiran esim. kisatasolle tai edes lähelle kisavalmista, niin niitä agiryhmiä löytyy sitten paremmin noista varsinaisista agilitykerhoista.

Terhi: Tervetuloa joukkoon, ja päivittele ihmeessä kuulumisia kuinka teillä hommat etenee! :)

Kiitos vain