Koirat.com

Täältä löytyy 3.v. ahne, hellyydenkipeä schapendoes! :D

Yllättävää, ettei schapeja missään?

Täällä siis ainakin yksi - huhtikuussa vuoden täyttänyt iloinen hömelönarttu-Iitu. Vilkuti!

Hei, täältä ei löydy Shapendoea mutta olisin innokas kuulemaan rodusta ja näkemään kuvia.
Minkälainen on harrastuskoirana? Kuinka työläs on turkki? Voiko (tai siis onko tapana) trimmata lyhyeksi, jos ei ole näyttelyaikeita?

elpukka kirjoitti:

Hei, täältä ei löydy Shapendoea mutta olisin innokas kuulemaan rodusta ja näkemään kuvia.
Minkälainen on harrastuskoirana? Kuinka työläs on turkki? Voiko (tai siis onko tapana) trimmata l
yhyeksi, jos ei ole näyttelyaikeita?

Olen itse vasta reilun vuoden tutustunut lajiin ilman sen paremmin näyttely- kuin erityistä harrastuskokemustakaan - ehkä siksi olen jokseenkin huono vastaamaan.. Oma kokemukseni rodusta (oman ja tuttavan schapen perusteella) on kuitenkin vastannut lajin rotumääritelmiä. Iitu ainakin on hyvin sosiaalinen ja touhukas, kaikessa perheen meiningeissä koko ajan viihtyvä. Koulutuspalkkioina leikki, kehu ja positiivinen huomiointi toimivatkin huomattavasti herkkuja paremmin. Nämä tuntemani schapet eivät ole jääräpäisiä, mutta tietynlainen ikuinen murrosikä ja luupäisyys taitaa kuulua rotuun. Perusopit ovat kyllä hallussa, samoin oppimis/miellyttämishalua löytyy. Vahtikoira rotu ei ole, mutta lajinsa mukaisesti paimentaa myös perhettä, ettei päästä karkuteille - pentuna hätä olikin suuri, kun 5-henkinen 'lauma' karkasi kuka minnekin. Rotu tuntuu olevan myös melko hiljainen - omamme saattaa sanoa kerran pari viikossa VUH, reilun vuoden aikana kunnon haukkuja on ollut kenties pari kertaa. Oisikin kiva kuulla miten muilla. Naapurin schapekin on melko harvoin metelöivä.
Karvaa ei ole tarkoitus trimmata eikä pestä. Nimimerkin kuvassa Iitua ei ole pesty eikä kammattu . Käsittääkseni turkin hoidon tarve on hyvinkin yksilökohtaista. Missään nimessä rotu ei ole turkiltaan vaikeahoitoinen. Iitua harjailen ja kampailen viikottain. Vatsaa, tassujen taka-osia ja korvantaustoja lukuunottamatta turkki ei ole takkuuntunut. Johtunee maastossa mylläämisestä ja tassuilla rapsuttelusta. Pahimpia solmuja olen suosituksista huolimatta kintuista saksinut näinä takiaisten aikoina. En ole kokenut turkin hoitoa rasittavaksi.
Kuvat taisi lentää bitti-avaruuteen - yritän vähemmän väsyneenä uudelleen...

Täältä löytyy schapendoes nartut Peppi (3,5v) ja Isla (1v 3kk).

elpukka kirjoitti:

Hei, täältä ei löydy Shapendoea mutta olisin innokas kuulemaan rodusta ja näkemään kuvia.
Minkälainen on harrastuskoirana? Kuinka työläs on turkki? Voiko (tai siis onko tapana) trimmata lyhyeksi, jos ei ole näyttelyaikeita?

MINKÄLAINEN HARRASTUSKOIRANA?

Oman kokemuksen mukaan schapendoes on kiva harrastuskoira, jolta ei tosin juurikaan löydy miellyttämisenhalua, mutta sitäkin enemmän ahneutta ja ainakin meidän schapet tekee mitä vain jos tarjolla on tarpeeksi hyvää herkkua.

Omista koirista Peppi on vaikeammin palkattava sillä sitä eivät namit hirveästi kiinnosta (mutta esim. maksa- ja grillimakkara ovat sellaisia joista se kiipeää vaikka puuhun) vaan se palkauttuu mielekkäästä tekemisestä. Peppi ei ole koskaan ollut kiinnostunut rauhallisesta tokosta vaan sen mielestä vauhdikas agility on paljon hauskempaa ja siinä lajissa me tällä hetkellä sen kanssa kisaamista aloittelemmekin.

Isla puolestaan on tosi ahne ja se palkkautuu siis ruualla. Nuorempana (nyt siis reilu 1v) kävi ylikierroksilla jos oli "liian" hyvä herkku ja oikeastaan vasta vuoden iän jälkeen se sai korvat päähänsä ja sen kanssa on voinut aloitella kilpailemiseen tähtäävää treenaamista. Islan kanssa päälaji tulee varmaan olemaan tuo toko koska Isla tekee tokoa mielellään ja sille on helppo opettaa tokojuttuja.

Meillä varsinkin Peppi on kuitenkin siinä mielessä tosi ärsyttävä, että kun ollaan koirakoulussa tai treeneissä se tekee tosi hienosti, mutta esim. metsässä luoksetuloa pyytäessä korvat katoaa kokonaan. Muutenkin Peppi tekee silloin kun häntä itseään huvittaa ja jos ei huvita niin se ei kuule mitään käskyjä. Isla on ahneutensa kanssa helppo ja se tekee aina kun namia on tarjolla.
Itselläni ei ole kokemusta schappari pojista, mutta kuulopuheiden perusteella on syntynyt sellainen käsitys, että urokset ovat ehkä narttuja parempia harrastuskoiria siinä mielessä, että kun ne kerran oppivat jotain ne osaavat sen aina, kun taas nartut menevät oman päänsä mukaan. Tosin juoksuiset nartut ovat taas uroksille vastustamattomia joten en tiedä.

KUINKA TYÖLÄS TURKKI?

Turkin työmäärä vaihtelee ihan karvanlaadun mukaan. Mitä karkeampi turkki sen helpompi. Meille on osunut kaksi ihan erilaista koiraa tämän suhteen; Pepillä on lyhyt, melko karkea, hieman (liian) kihara tukka jonka harjaa lähes viidessä minuutissa ja sitten se taas pysyy selvänä parikin viikkoa. Tai pysyisi, ellei Pepin harrastuksiin kuuluisi kuralätäköissä uiminen...
Islalla taas on (ainakin vielä) paksu, hieman pehmeä, normaalin mittainen tukka johon saa käytettyä aikaa useammankin tunnin. Ja seuraavana päivänä se on taas ihan takussa.
Useimmille aikuisille schapeille parin kerran harjaus viikossa riittää.

Schapendoespennut alkavat vaihtaa turkkiaan pentukarvasta aikuiskarvaksi hieman ennen vuoden ikää tai vähän sen jälkeen (voi vaihdella enemmänkin yksilöstä riippuen). Tällöin turkki tulisi harjata mielellään monta kertaa viikossa sillä se takkuuntuu helposti. Varsinkin kainalot, korvien taustat ja värien rajat tuntuvat olevan koko ajan takussa.

Täällä Suomen Schapendoes RY:n kattava opas turkin hoitoon http://schapendoes.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=52&Itemid=63.

TUKKA LYHYEKSI?

Ei-näyttelykoirilla näkee jonkin verran, yhä useammin lyhyeksi leikattuja turkkeja. Varsinkin kesäisin tukan lyhyeksi leikkaaminen on reilua pitkäkarvaista koiraa kohtaan, jos ei olla näyttelyihin menossa. Lyhyt tukkainen schapendoes on hyvin erinäköinen kuin pitkäkarvainen ja muistuttaa suuresti snautseria. Pepiltä tai Islalta ei olla koskaan turkkia saksittu pois, joten minulta ei tästä asiasta ole tämän kummempia tietoja.

Pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen schapendoes
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2012/Funpics+31-07-2012/IMG_2669.jpg
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2005/0017.jpg

Lyhyt karvaisia schapendoeseja
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2005/0040.jpg
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2005/0012.jpg
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2010/22-08-2010/IMG_7482.jpg
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2010/Weekend+at+the+summer+cottage/IMG_4195.jpg

Kiitos teille vastauksista!
Oikein mukavalta rodulta kuulostaa. Livenä en ole vielä päässyt törmäilemään muutakuin näyttelyissä. Voi että, kun ihania rotuja on niin paljon..

Meitä voi päästä treffaamaan PK-seudulla. Lisäksi erilaiset schapendoes yhdistyksen järkkäämät tapahtumat (tänä vuonna on mm. vielä agilityntutustumispäivä ja ens vuonna kesäleiri) ovat hyviä paikkoja päästä näkemään schapendoeseja ja schapeharrastajia :) Lisää voit kysellä multa sähkäpostitse backlund.katariina[at]gmail.com, täällä nimittäin pyörin aika harvakseltaan.

Heei, vähän kuollut tää keskustelu, mutta oliskos aika herätellä henkiin? :) Miten teidän schappejen mahat, onko miten herkkävatsaisia? Itsellä kokemusta 3 kaverista, joista yksi on keliaatikko ja todella herkkävatsainen, toisellakin meinaa olla maha kuukausittain löysällä, vain kolmannella on "koiran vatsa".
Niin, ja hiljainen rotu vai? Haha, mistä toi mun koira on tullut :D Se niin nauttii rätyyttämisestä.. Mun kokemuksen mukaan rotuna erittäin miellyttämishaluinen (varsinkin uros) ja helppo kouluttaa. Kaikki puhuvat, että mielettömän perso ruoalle, mutta nää mun yksilöt on kyllä yhtä lukuun ottamatta aika ronkeleita.. (Okei, uros strerilisoitiin 9 vuotiaana jonka jälkeen ruokahalu on aika mieletön, vain toinen nuorista nartuista on enään nirso.)

Hei, olen tämmönen koiraton schape-haaveilija ja kuulisin mielelläni teidän schapejen aktiivisuudesta. Kuinka paljon liikuntaa ja aivojumppaa koiranne saavat päivittäin? Itse pystyisin arkipäivisin tarjoamaan koiralle remmilenkkeilyä (ja irtioloakin siinä sivussa) noin pari tuntia. Vapaapäivinä ja viikonloppuina mahdollisuuksien mukaan myös enemmän. Talviaikaan voisin ottaa koiran mukaan hiihtämään, kesällä uimaan ja syksyllä sienimetsään.

Sitten entäs nuo harrastukset? Mitä olen vähän foorumeilla schape-ihmisiä seuraillut, niin vaikuttaa siltä että kaikki harrastaa ihan hirviästi ja hirviän monia lajeja. Onko näin? Mua ei ainakaan tällä hetkellä "vakava" harrastaminen tai kilpaileminen kiinnosta yhtään (tosin samaa sanoin näyttelyistä sillon kun kissaa hankin mutta kuinkas kävikään... ), ja koira tulisikin lähinnä lenkkikaveriksi ja kotikoiraksi, kotikutoista aktivointia ja puuhastelua, eli pallonheittelyä ja sen sellaista, unohtamatta.

Täällä on yks pentu-schape :) iloinen, suloinen, helpohko tapaus. Ei niin aktiivinen ja levoton kuin mihin olin varautunut, se on ollut positiivinen yllätys. Katellaan jos alettais joku paimennusharrastus kun näkyy melko selkeästi toi saalisvietti/paimennushalu, jonka haluaisin kanavoida johonkin järkevään, ja kai koira nauttisi siitä suuresti.

Meiltä löytyy tällainen melkein 17-viikkoinen valkomusta karvanaama. Rotu on mulle uusi, niin tässä on jotain opettelemista, vaikka koirakokemusta löytyykin. Tähänastisista pennuista ehdottomasti itsenäisin ja itsepäisin kaveri. Toistoja,toistoja,toistoja vaatii