Koirat.com

No juu. On meilläkin jo aiemmin saatu ulvontaan innostumaan, kun on soitettu koirien ulvontaa Youtubesta tai itse ulvottu. Mutta tää oli eka kerta, kun kuulin koirulimme itse valitsevan tuon tavan kommunikoida spontaanisti ja ilman meidän tekemää houkuttelua. Houkuteltuna se ulvominen on vähän sellaista hämmennyksensekaista, kun koira on vähän ihmeissään, et mitä ihmettä noi nyt ulvoo, ku mähän oon täs vieressä.

Jeps. Rollehan ulvoo myöskin aina jos kuulee toisen koiran ulvovan. Se alkoi olla koulun asuntolalla jo rasittavaa kun luokkakaveri lähti kuuden jälkeen aamulla kennelvuoroon ja laittoi koiransa ulkotarhaan. Tämä koira ulvoi aina hetken omistajansa perään ja siitäkös Rolle innostui ja ulvoi mukana, sitten siihen mukaan lähti Raju (tuolla ihme mölinällään), joka lietsoi Rollea vielä kovempaan ulvomiseen. Yritä siinä sitten nukkua

Mullahan oli Rajua ennen opasprojektina Elsa, joka tuli aina Rollen "kutsusta" luokse, eli kun Rolle ulvoi. Se oli jotenkin niin säälittävä näky kun Elsa sitten lähti multa sillä välin kun Rolle oli hoidossa muualla, niin Rollen tullessa takaisin se etsi ensin koko asunnon läpi ja meni sen jälkeen ulko-oven eteen ulvomaan epäilen että se yritti kutsua Elsaa..

nolle kirjoitti:


Mullahan oli Rajua ennen opasprojektina Elsa, joka tuli aina Rollen "kutsusta" luokse, eli kun Rolle ulvoi. Se oli jotenkin niin säälittävä näky kun Elsa sitten lähti multa sillä välin kun Rolle oli hoidossa muualla, niin Rollen tullessa takaisin se etsi ensin koko asunnon läpi ja meni sen jälkeen ulko-oven eteen ulvomaan epäilen että se yritti kutsua Elsaa..

Oi. Se oli varmaan sydäntä raastavaa kuunneltavaa.

No oli kyllä kurjaa. Myöhemminhän Elsa sitten tuli mulle pariksi viikoksi hoitoon ja voi sitä jälleennäkemisen riemua niiden välillä♥

Miunki tuo sekanen aika herkästi innostuu ulvomaan. Komeesti ulvookin niin koirien, kun ihmisenkin innostamana. Toisinaan kyllä omiaankin. Vaan tuo sakemanni... mikähän niissä onki. Kerran oon tainnu sen nähä mukana ulvovan komeesti. Muuten vaan säestää ihmeellisellä kitinäräkytys mölinällään.

Jemilia kirjoitti:

Miunki tuo sekanen aika herkästi innostuu ulvomaan. Komeesti ulvookin niin koirien, kun ihmisenkin innostamana. Toisinaan kyllä omiaankin. Vaan tuo sakemanni... mikähän niissä onki. Kerran oon tainnu sen nähä mukana ulvovan komeesti. Muuten vaan säestää ihmeellisellä kitinäräkytys mölinällään.

No meidän sekarotuisessa on sentään kuitenkin puolet sakemannia - ja se toinen puoli "melkein sakemannia" eli valkoistapaimenkoiraa, joka on sakemannista aika äskettäin eriytetty rotu. Että aika vahvasti sakupohjaisesti tää meitin typykkä ulvoo, jos on ulvoakseen. Ellei sitten valkoisetpaimenkoirat ole selvästi innokkaampia ulvojia ja taipumus sitten sieltä peräisin?

Noh, on niitä varmasti sakuja jotka osaa ulvoa, mutta kuten Jemilialla, mullakin on vaan noita kitinäräkytys mölisijöitä ollut jo kaksi.. Pitäisi ehkä joskus saada kuvattua noita kun alottavat, se on ihan mahotonta ja ei meinaa loppua sitten millään!

nolle kirjoitti:

Noh, on niitä varmasti sakuja jotka osaa ulvoa, mutta kuten Jemilialla, mullakin on vaan noita kitinäräkytys mölisijöitä ollut jo kaksi.. Pitäisi ehkä joskus saada kuvattua noita kun alottavat, se on ihan mahotonta ja ei meinaa loppua sitten millään!

Ehkä se on ennemmin koira- kuin rotukohtaista. Mutta varmastikin vähän isomman kokoisen koiran ulvonta on vakuuttavampaa kuin jonkun pikkutirriäisen. "Kaikukoppa" kun vain on suurempi. Onkohan kukaan koskaan tutkinut sitä, onko ulvontainnokkuudessa rotukohtaisia eroja havaittavissa?

Meillä beagle ulvoo yksin jäädessään ja sen haukkukin on ulvonnan sekaista. Seropi ei ainakaan vielä ole ulvonut. Tosin, tuo pieni chicu-maltankoira-mix tuskin tuleekaan ulvomaan. Haukkukin on enemmän räkytystä.

Muoks. Esittelenpä uusimman perheenjäsenen samalla. Meille siis tuli vähän kiertoteitse tuossa kuukausi sitten 8-kuinen pikkupoika Milo. Milo on tietääkseni chihuahuan ja maltankoiran sekoitus eikä oikeesti yhtään mun tyylinen koira. Mä joskus sanoin, ettei meille ikinä tule lattiamoppia, mutta nytpä meillä semmoinen on. Milolla on puolipitkä karva eikä pohjavillaa ollenkaan. Talvea odotellessa olenkin yrittänyt etsiä riittävän pieniä takkeja ja haalareita, ettei pieni poika palellu. Milo tuli ystävältä, joka otti sen omalle koiralleen seuraksi, mutta eivät tulleet toimeen keskenään. Poitsun kanssa näyttävät tulevan toimeen hyvinkin ja kissamme on ominut Milon omakseen. Kissan iltarutiineihin kuuluu Milon peseminen päästä tassuihin. Milo painaa n. 2 kiloa ja on muuten ollut melkoinen totuttautuminen pienen koiran ruokintaan. Aluksi olin ihan varma, että se kuolee nälkään, kun tuntui syövän niin vähän. Vähän se syö vieläkin, mutta koska kylkiluut eivät näy ja muutenkin koira on iloinen ja pirteä, niin oletan sen saavan tarpeeksi ruokaa. Milo rakastaa ihmisiä ja olisi sylissä vaikka 24/7. Milo yritti aluksi omia mua, murahteli Poitsulle ja lapsille, jos tulivat lähelle kun Milo oli sylissä. Otin tiukan linjan ja ajoin Milon aina murahduksesta pois sylistä ja nykysin ei murise enää kenellekkään. Muutenkin olen opettanut, ettei mun syliin ole asiaa kuin pyynnöstä. Joku sanoi, että nuorempi koira oppii vanhemmalta pahoja tapoja ja niin myös Poitsu. Aiemmin piikulan poikanen ei hyppinyt vasten, mutta koska hyppimisen kitkeminen on Milolta vielä kesken, on meillä tällä hetkellä riesana kaksi hyppivää koiraa. Se onkin seuraava harjottelun paikka.

Jaetaampa täällä, jos on kiinnostuneita osallistumaan eli sekarotuisten koirien terveyskysely

Tulenpa tännekin esittelemään sekarotuisen katurakkini Viipurista :) Ensiksi muutama kuva:

Tässä on luiseva ja takkuinen Manu oltuaan pari viikkoa kotihoitajallaan, ensimmäisellä tapaamiskerrallamme. Ikä tuolloin noin 3-4 kuukautta. Kaipa tuo nukahtaminen nenä mieheni housunlahkeessa voidaan tulkita luottamuksenosoitukseksi :D Manulla olisi ollut muitakin ottajia, mutta meidät haluttiin syystä tai toisesta päästää ensimmäisinä katsomaan olisiko tässä meille sopiva perheenjäsen. Yllättäen päätimme että olisi :)


Manu meille saavuttuaan. Tässä ikää on jo se 4 kuukautta.


Puolivuotiaana alkoivat korvat viihtyä pystyasennossa, ajoittain jopa molemmat.


Ja tällaiselta Maukka näyttää vuoden ikäisenä, karvaa riittää!





Kovasti on muuttunut tuosta luisevasta takkuisesta rääpäleestä, kukaan ei meinaa uskoa viipurilaiseksi löytökoiraksi :D Manu vaikuttaisi vahvasti jonkin sortin paimenkoiralta, on ollut erittäin oppivainen ja fiksu. Painoa on n. 20 kiloa ja säkäkorkeutta noin 55 senttiä. Yleisin veikkaus roduista on saksanpaimenkoira + collie, lisää veikkauksia kuulisin mielelläni!

Meillä kävi kyllä todella hyvä tuuri perheenjäsenen valinnassa, vaikka löytökoiran kanssa aina riskinsä onkin. Käytösongelmista ei ainakaan ole tietoakaan ja hoitotoimenpiteet Manu antaa suorittaa täysin mutinoitta. Rakastaa niin isoja kuin pieniä koiria ja tulee toimeen kaikkien kanssa, vieraita ihmisiä hieman arastelee, mutta hieman tutustuttuaan kyllä pitää kaikista.
Pian olisi suunnitelmissa alkaa tutustua uusiin harrastusmuotoihin, ainakin agilityä haluaisin mennä Manun kanssa kokeilemaan, myös rallytoko voisi olla hauskaa. Katsotaan mitä kevät/kesä tuo tullessaan :)

Hei
Olemme olleet yhteydessä erittäin vastuuntuntoisen oloiseen emän omistajaan joka kauppaa tällaisen yhdistelmän pentuja. Onko muilla kokemusta tällaisesta tai tämäntyylisestä mixistä, minkälaisia koiria näistä tulisi. Haasteellista kasvattaa toki jo itsessään nämä puhtaatkin rodut, mutta kokemusta ja jämäkkyyttä meistä puolison kanssa koiran kasvatuksen parissa löytyy. "tappajakoira"-maineessa pitbullit tai nämä mixit ovat mutta iso merkityshän on myös hihnan toisessa päässä. Sanottakoon vielä että meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olisin kiitollinen kaikesta kokemuksesta jota voisitte jakaa! :)

^Siis ilmeisesti toi amstaffi/mastiffi/pitbullmix? Miten noi sekoitukset menee? Siis mitä on emässä ja mitä isässä? Oliko tarkoituksella tehty ja onko vanhemmat kuvattu?

Mä en lähtis ottamaan tuollaista sekoitusta vaan mieluumin ottaisin puhtaan amstaffin tai ton mastiffin hyvältä kasvattajalta. Luonnetta on mahdoton ennustaa ja voi olla että kasvaa täysin tervepäin ja luustoinen koira ja voi olla kasvamatta :)

MissCrowley kirjoitti:

Hei
Olemme olleet yhteydessä erittäin vastuuntuntoisen oloiseen emän omistajaan joka kauppaa tällaisen yhdistelmän pentuja. Onko muilla kokemusta tällaisesta tai tämäntyylisestä mixistä, minkälaisia koiria näistä tulisi. Haasteellista kasvattaa toki jo itsessään nämä puhtaatkin rodut, mutta kokemusta ja jämäkkyyttä meistä puolison kanssa koiran kasvatuksen parissa löytyy. "tappajakoira"-maineessa pitbullit tai nämä mixit ovat mutta iso merkityshän on myös hihnan toisessa päässä. Sanottakoon vielä että meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olisin kiitollinen kaikesta kokemuksesta jota voisitte jakaa! :)

Hyvää tuossa yhdistelmässä on se, että rodut ovat kuitenkin saman tyyppisiä. Paljon hurjempi minusta olisi sekoitus, jossa on hyvin erityyppisiä ja eri käyttötarkoituksiin ajateltuja rotuja - tyyliin saksanpaimen + pittbull.

Eli tosissaan isä oli puhdas amstaffi ja emä tämä pitbull/bullmastiffi sekoitus. Itsekin olen miettinyt että lähtisikö tällaista mixiä ottamaan vai odottelisiko että löytyisi juuri meille sopiva puhdasrotuinen.

^ Jos vanhemmat sattuu oleen luustokuvattuja, ja molemmat vanhemmista nähtävillä (että pystyy vähän arvioimaan minkäluonteisia saattavat olla) niin sitten harkitsisin jos kyseiset rodut kiinnostaa... Mutta tosiaan sattuman varaan voi jäädä monikin asia kun geeniperimää on monesta rodusta, tuttu otti laumanvartijamiksauksen tontin vahdiksi ja kas, silläpä ei ollutkaan minkäänlaista vartiointiviettiä. Että joskus noinkin päin tulee hassuja sattumia. Mutta mieti itse mitä koiralta haluat ja mikä ei ole toivottavaa, ja jos bullmastiffi tai amstaffi vastaisi sun odotuksia niin varmemmin saat puhdasrotuisista sulle sopivan pennun.

^^Miksei..koira se on siinä missä muutkin. Tosin voi olla vähän kovapäisempi kun jotkut muut rodut...mutta niinhän ne puhdasrotuisetkin tuon tyyppiset koirat. Mä ainakin uskaltaisin ottaa jos haluisin tuon tyyppisen koiran.. Ja kannattaa tietty kysellä emän ja isän luonnetta yms.

^ Mulla näkyy pelkkä rasti?

Morjesta!! Ajattelin tulla täältä kysymään, jos jollain olisi kokemusta tällaisesta tai vastaavasta yhdistelmästä...? Eli pentujen emo on omistajan mukaan 50%kaukasianpaimenkoira/50%saksanpaimen, ja isä 50%saksanpaimen/50%rottweiler.
Koiran tulevasta luonteesta ja ominaisuuksista on tietenkin paha mennä kenenkään sanomaan, mutta olisi hauska kuulla jos joku tietää vastaavia tapauksia. Puhdas kaukkari ei toki sovi kerrostaloon, mutta varttikaukkari ehkä voisi sopiakkin. Riippuu keneltä ominaisuuksia on peritty ja kuinka paljon. Kasvatus toki oma lukunsa sitten.