Koirat.com

Hyväksi on Bruno tullut. Hieno poika.

Shar pei on yksi hienoimpia rotuja mitä maa päällään vielä kantaa. Ei hötkyile eikä vauhkoa turhasta. Omanarvontuntoinen, viisas ja joka päivän ilo. Pelkät Alman ilmeet sai nauramaan ja varsinkin se kun tuo pennusta asti varsin tosikolta näyttävä koira innostui leikkimään niin että keittiön tuolit lensivät. Alma lopetettiin 3 vuoden iässä, allergiat ja harmaakaihi silmissä joka vei näon.
Me jäämme kaipaamaan Alman hidasta elämästä nautiskelevaa asennetta, käpälillä muodostettuja sydämiä maatessa ja mokkakuonon pusuja. Nyt kun kirjoitan tätä niin ymmärrän että en koskaan enää saa nähdä häntä. Monta kuukautta on kulunut jonkunnäköisessä tietämättömyydessä. On aika surra.

Meillä äidin luona asustelee nyt jo 7-vuotias shar pei ukko, Edi. Sukusiittoisuusprosentti 0,00, muuten ollut aina suht terve (herkkämahaisuutta lukuunottamatta), mutta reilu vuosi sitten ell totesi kilpisrauhasen vajaatoiminnan, nyt syö muistaakseni 10 tabua päivässä, eikä ole ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Iho ei ole oireillut muuta kuin toisesta kainalosta vähän, tähän ollaan kokeiltu mm. vehnätöntä ruokaa, hellävaraista shampoota, ja lopulta tosiaan vietiin sitten ell juttusille joka otti näytteitä yms ja totesi sitten tuon häiriön.
Muuten on ollut kyllä tosi terve poika, ei ole ollut mitään ongelmia että pitäisi käydä lääkärissä. Meidän poitsu ei vaan tule toimeen toisten koirien kanssa (varsinkaan urosten!) jonka vuoksi lenkkeilyt välillä aika tuskaa :) Aina ollut äitin koira, ikävöi kyllä aina jos tämä lähti pariksi päiväksi muualle ja minä jäin kotiin vahtimaan, ja aina on niin onnellinen kun tämä lauman johtaja palaa kotiin :)
Nyt asuu tosiaan äidin kanssa 500 km päässä, ikävä on kova, mutta onneksi löytyy näitä kuvia abouttirallaa 1000 kappaletta koneelta, ja aina pääsee katsomaan jos tuleepi ikävä.

Tässä muutaman viikon vanha kuva pojusta:



Muutama kk sitten:

Jaahas, sainpas koneen huollatettua joten tänne tallentunut salasana päästi minut taas sisään =)
Bruno täyttää 1v huomenissa =)
Unelmallinen rotu luonteeltansa totta tosiaan, enkä ole kokenut koulutuksessa olevan minkäänmoista ongelmaa. Imuroi kaiken pihalta naamariinsa, joka taas aiheuttaa välillä mahavaivoja. En tiedä kuinka yleistä on rodun keskuudessa, mutta liittyy varmasti uteliaisuuteen... ja ahneuteen:D Pää brunolla kasvaa nyt hurjaa vauhtia ja on kuulemma muodossaan vasta 1.5 vuotiaana.. :O voi mitkä nappisilmät sieltä oikein on paljastunut=)
Pari uudempaa kuvaa Brunosta.=)

Shar pei on hieno rotu, valitettavasti Suomesta ei juuri löydy vastuuntuntoisia kasvattajia. Terveystuloksia ei tehdä, mutta pentuja sitten kyllä tehdään koirasta kuin koirasta.

Haluan todellakin selventää sitä asiaa, että ns. traditional/tai alkuperäistyyppiset shar peit eivät ole oletusarvoisesti mitenkään sen terveempiä kuin ns. meat-mouth.

Vastuuntuntoisia meat-mouth kasvattajia löytyy kyllä Euroopasta ja jopa paljon parjatusta Yhdysvalloista. Nämä kasvattajat tutkivat koiriensa linjoja ja pyrkivät käyttämään mahdollisimman terveitä pitkäikäisiä linjoja JA POISTAVAT NE KOIRAT JALOSTUKSESTA, JOTKA EIVÄT OLE JALOSTAMISEN ARVOISIA!

Molemmissa sekä bone mouth että meath mouth shar peissa on ääritapauksia, valitettavasti muutamalla kasvattajalla tuntuu olevan myyntivalttina tuo "terveempi alkuperäistyyppi"!

Jos tutkii asiaa kennelliiton jalostussivuilta, mihin kaikki pääsevät tilastojakin tutkimaan, niin valitettavasti joutuu pettymään. Jostain pentueesta kuollut nuorena monia koiria, mutta siltä onnekkaasti henkiin jääneitä käytetään surutta jalostukseen.

Suurimmalla osalla pentueista ei minkäänlaisia terveystarkastuksia tehtynä.

Peräänkuulutankin vastuullista kasvatusta ja myös vastuullista ostamista! Kaikki pennut ovat pieninä niin syötävän suloisia, mutta hymy hyytyy kun koira kasvaessaan alkaa sairastelemaan...

Jos teille kaupataan pentuja ns. terveistä alkuperäislinjoista tai muistakin linjoista kehotan kysymään mitä terveystarkastuksia on tehnyt ja miten sisarukset ja muut sukutaulussa olevat koirat voivat, jos kuolleita, minkä ikäisinä ja mihin kuolleet!

Tällä hetkellähän ei esim. amyloidoosia ei voi tutkia kuin kuolleesta koirasta, tulevaisuudessa on tähänkin onneksi tulossa kasvattajille apua testin muodossa, mutta niin kauan kuin testejä ei ole ainut keino tutkia onko koirani linjassa amyloidoosia on tehdä ns. Kongo red värjäys silloin tiedetään onko kuollut koira ollut siltä osin terve, näitä testejä on Suomessa tehnyt todella harva kasvattaja, tässä tapauksessahan nimittäin tieto todellakin lisää tuskaa!

Parannuksen saamiseksi pitäisi olla avoin myös sairauksien suhteen, jos jossakin koirassa esim. on piilevä amyloidoosivaara (koira on kantaja vaikkei olisikaan sairas) niin siitä pitäisi tiedottaa muille kasvattajille, mutta tapahtuuko näin, ei tietenkään, kun se tieto lisää sitä tuskaa eikä kaikkia koiria voikaan sitten käyttää pennutukseen..... Itsekin kauhulla katselen tuolta kennelliiton jalostussivuilta eräitä yhdistelmiä, joissa tälläinen tiedossa oleva vaarayksilö löytyy sekä isän että äidin puolelta....

Hyssyttelyllä ei shar peiden tilanne muutu mihinkään, pennunostajienkin pitää olla valppaina, ei niitä pentuja tehtäisi kaikista koirista jos niille ei olisi kysyntää!

Mäkin hommasin taas shar pei nartun. Tää on mulla jalostusoikeudella, . On ihan kiva penneli. Hain eilen ja nyt jo huomannut, et kyllä tolla jonkun verran omaa tahtoa on =P Tosi reipas pentu on.

Vieläköhän löytyy shar pein omistajia linjoilta? Täällä 12-viikkoisen narttupennun onnellinen äiti :)

Kirjoitinkin eilen tuonne molossirotujen puolelle ja nyt kun selailin palstaa tarkemmin niin huomasin että täällä oli shar peille oma ketju.

Aika kauan näyttää olevan edellisestä kirjoituksesta mutta toivottavasti täältä muitakin löytyisi kuin minä :)

Violett kirjoitti:

Vieläköhän löytyy shar pein omistajia linjoilta? Täällä 12-viikkoisen narttupennun onnellinen äiti :)

Kirjoitinkin eilen tuonne molossirotujen puolelle ja nyt kun selailin palstaa tarkemmin niin huomasin että täällä oli shar peille oma ketju.

Aika kauan näyttää olevan edellisestä kirjoituksesta mutta toivottavasti täältä muitakin löytyisi kuin minä :)

Heippa!
Meiltä löytyy saman ikäinen neiti. Mieteinkin tuossa, että mahtavatko olla sisaruksia teidän neidin kanssa.

Heippa!
Olipa kiva että löytyi toinenkin shar pein omistaja
Meidän neiti on sisarusparvensa ainoa tyttö joten eivät taida sisaruksia olla

Miten teillä on pennun kanssa sujunut? Minä olin ja olen edelleen positiivisen yllättynyt miten rauhallinen meidän pentu on. Muutenkin on helpon oloinen ja nyt alkaa lyhyet hihnalenkitkin sujua -alkuun oli tosi arka kun pihasta lähdettiin mutta nyt lähtee reippaasti mukaan.

Olisi kiva kuulla teidän kuulumisia

Meillä on mennyt myös todella hienosti! Raisa on rauhallinen ja leppoisa pentu. Lasten kanssa todella mahtava luonteinen. Leikkii nätisti, eikä ole liian raju. Näin muutaman viikon kokemuksella oon todennut, että ei jää minun viimoiseksi shar peiksi.

Ennestään meillä on kolme sakemannia ja harjis. Hyvin ottivat tämän uuden tulokkaan vastaan.

Mistä päin olet neitosi kanssa?

Samoin minä olen täysin myyty tälle rodulle. Ja meillä ainakin rauhoittuu todella nopeaan vaikka pentuhepulin saisikin

En tiedä johtuuko siitä että oma koira tuntuu aina olevan fiksuin, älykkäin jne. vai mistä mutta nopea näyttää olevan oppimaan. Ja nimenomaan tuo rauhallisuus sopii minulle paremmin kuin hyvin -aiempaa kokemusta on vain bretonista joka on kyllä kuin eri planeetalta energisyytensä kanssa

Me ollaan Keski-Pohjanmaalla, missä päin te olette Raisan kanssa?
Ai niin, meidän tytön nimi on Martta.

Heippa!

Tännekkin muutti reilu viikko sitten "bear coat" sharpei tyttö. Oikein iloinen ja veikeä tapaus. Osaa jo 90% ajasta pissata ulos, välillä vahinkoja toki sattuu. :)
Missäpäin muut sharpei harrastajat ovat, me olemme uudellamaalla.

Moikka kaikki!:)

Täällä on yks onnellinen 3-vuotiaan sharpei pojun omistaja.. ❤