Koirat.com

Ahaa, kiitos selvennyksestä. En ollutkaan aiemmin kuullut moista termiä.

muoks. jo sivulle 10!

Olen aivan samaa mieltä näistä massajalostusuroksista. Eikö urosten käyttöön ole mitään määrä rajoituksia?

Koiranetissä on näkyy tuo uusi tapaus. Tästä koirasta on kyse.

Nythän on uuteen jto:hon laitettu jalostusrajaus, 20 pentuetta/2 vuotta. Silti ihan törkeän iso määrä, sehän tarkoittaa kymmentä pentuetta vuodessa. Ei tuo ole riittävä rajaus. Ymmärrän kyllä rajauksista tulevan ongelman, mutta silti.. Tiukempia rajauksia saisi olla.

Toinen joka eteen saisi enemmän tehdä töitä on geenitestin saaminen PRA:ta varten. Tekeehän rotujärjestö jotain, on yhteydessä Norjan projektiin, mutta aina voisi tehdä enemmän. Innokkaita tekijöitä kyllä on. Asenteita saisi vaan muuttaa kokonaan tässä jalostushommassa, rodussa kuin rodussa. Tuntuu, että peittämällä silmät, korvat ja suun ei mitään pahaa ole..

Ei ole määräyksiä, pelkästään suositus ettei kahden vuoden periodissa käytettäisi samaa urosta enempää kuin 20 kertaa. Heti osui tilastoista silmiin uros jota oli käytetty yli kolmekymmentä kertaa, enkä katsonut pidemmälle, joten varmasti oli käytetty vielä seuraavanakin vuonna yhtä paljon, ellei enemmän. Eihän näissä jalostusasioissa paljon muuta voida antaa kuin suosituksia ja jokainen kasvattaja tekee sen, minkä omatunto antaa myöden. Toiset ovat tunnollisia ja ajattelevat muutakin kuin kukkaroa ja toiset on sitten sitä tunnotonta sorttia, joille kaikki käy.

Tuon isän isällä 47 pentuetta..

Ja kun ajattelee, että teoriassa uros vois astua 10 kertaa vuodessa kymmenen vuoden ajan, ehkä kauemminkin, niin huh huh

Sonik ja tuo 47 pentueen isä on just tällainen matadoriuros, jolla on pra-geeni.. Että kiva. Niin siis tosiaan suositushan tuo jto:n ohje on, ei sitova. Tosin Kennelliittohan jotain rajoitusta olisi tekemässä, mutta sen toteutuminen vie pitkään. Ihan uskomatonta. Itse olen varovasti Rommin sukutaulua tutkinut ja muutaman kantajan olen tunnistanut, pitäisi enemmänkin penkoa, uteliaisuudesta vain, mutta ei ole ollut aikaa.

Iso ongelma on juurikin kasvattajat. Joko ei haluta tai ei osata etsiä tietoa. Älytöntä. Osa ongelmaa on mielestäni nämä uudet kasvattajat, jotka heti ensimmäisen nartun saatuaan ja rotuun tutustuttuaan ryntäävät kasvattamaan. Tämä on kyllä rodussa kuin rodussa näkyvä trendi. Eihän siinä mitään, että haluaa kasvattaa, mutta hyvä sitä rotua olisi tuntea enemmän. Juurikin näiden sairausten takia. Ei ensimmäisen koiran pohjalta niitä voi tietää, varsinkin, jos on ensimmäinen mahdollinen pentu otettu eikä olla rotuun muuten perehdytty. Kun se on vaan niin kivaa, kun mun sesse saa pentuja..

Huomasi kyllä kun katsoi jälkeläisiäkin, että ikävän usein esiintyi esim. colobomaa

Pitää häpeäkseni tunnustaa, että olen toiminut Melliä pennuttaessani melko löyhin perustein. Luotin sokeasti vaan vanhemman ja kokeneemman sanaan. Tutkin kyllä terveystilastoja ja tutkitutin Mellin silmät, ettei siinä ollut ylimääräisiä ripsiä pahempaa sairautta. Yritin myös valikoida uroksen niin, ettei sukulaisuus olisi liian suuri. Silloin oli vielä suositus, ettei pra- kantajia tai sairaita olisi kolmannessa polvessa, nythän suositellaan ettei niitä olisi viidennessä polvessa, mikä alkaa olla aika saavutus tätä nykyä. Huomasin, että esim. jalostusuroslistalla on ainakin yksi koira jolla on 2. polvessa pra-kantaja. Aika erikoista suositukset huomioiden.
Olen menossa Toffon kanssa ens tiistaina rokotuksille ja silmä-, kyynärä- ja lonkkatutkimuksiin. Kuinka kauan Sirun tulokset viipyivätkään? Mitä ne viralliset lausunnot kustansivat?

hapokasta,
Meillä meni sellainen kolmeviikkoa että saatiin lausunnot. Neljä viikkoa ennenkuin tuli nettiin näkyviin. Kennelliiton lausunnot maksoi 33 euroa. Silmätulokset ja polvitulokset tulivat jo aikaisemmin, kun niistä Kennelliitto ei laskuta.

No sehän sanamuoto taitaa mennä, että ei yhdistetä koiria, joilla on sukutaulussa 5. polvessa pra-kantaja. Jos uroksella on pra-kantaja 2.polvessa, niin sitten vaan valitaan narttu, jolla on vaikka 6. tai 7. polvessa kantaja ja voilá ei ongelmia... Etten kuulostaisi liian kriittiseltä, niin suurin osa kasvattajista oikeasti tekee töitä pra:n eteen ja yrittää tehdä hyviä jalostusvalintoja, silmät on kuitenkin vain pieni osa tätä.

Ja jos vakavasti puhutaan, niin miksi se PRA on niin kamala mörkö? Tila ei aiheuta itsessään kipuja, toisin kuin isosta colobomasta johtunut verkkokalvon ablaatio tai vielä pahempi akillesjänteen luksaatio. Totta kai se on omistajalle rankkaa seurata sokeutuvaa koiraa, ja vaatii erikoisjärjestelyä. Itselläni on kaihin sokeuttuma lapinkoira vanhempieni luona eläkepäiviä viettämässä ja se on kotikoirana pärjännyt hyvin sokeudesta huolimatta. Itse olen sitä mieltä, että PRA:n salakavaluutta lisää sen resessiivinen periytyminen ja ilmituleminen niin myöhään.

Kuitenkin, jos katsotaan puhtaasti sitä, mikä aiheuttaa koiralle enemmän ongelmia ja kipuja, löytyy listan ykkösenä kyllä luusto-ongelmat ja muut rakenneongelmat. Itse voisin kasvattajana tinkiä pra:n kohdalla (esim. käyttää urosta, jolla on lähellä kantaja), jos sitten sen suku on terve lonkiltaan. Jalostus on kuitenkin aina kompromissien tekemistä ja kun ollaan tekemisissä elävän materiaalin kanssa, tulee aina yllätyksiä. Mikään ei ole niin yllätyksellistä kuin geenit.

Kyllähän asia on juuri niinkuin Rommitus sanoi. Siltikin, vaikka olisi onnistuttu löytämään mahdollisimman terveet vanhemmat ja ne saisivat terveitä jälkeläisiä, on mahdollista, että ihminen pilaa koiran esim. väärällä ruokinnalla tai liikunnan puutteella tai liiallisella ja vääränlaisella liikkuttamisella. Eli ei mitenkään yksioikoista tämä koiran pito ja kasvatus. Mutta minusta on hienoa, että asioista keskustellaan ja erilaiset näkökulmat avartavat ainakin minun tietämystäni. Sitä tuntuu joskus lukittuvan siihen yhteen ja ainoaan ajattelutapaan, mutta kun joku vinkkaa, että asiaa vois katella tältäkin kantilta saa ihan kivoja ahaa-elämyksiä.

Helposti varsinkin tämän PRA:n kohdalla mennään tietyissä piireissä joopas-eipäs -keskusteluun ja syyllistämiseen. Fatkahan on se, että kukaan ei voi varmaksi sanoa onko oma koiransa kantaja vai ei.

Asiasta ihan toiseen, minkälaisia nameja teillä on koirallenne? Itse juuri paistoin ja kuivasin Rommille kanaa. Olen päättänyt siirtyä lähes tulkoon kokonaan tekemään koulutusnameja itse. Aiemmn ostelin eläinkaupan ja eläimille suunnattuja kaupan koulutusnameja. Nyt vain alkoi tökkimään niiden käyttö, joten ajattelin tehdä vaihdon. Satunnaisesti aiemminkin olen tehnyt itse nameja, esim. sydäntä keittänyt ja kuivannut. Nyt ensimmäistä kertaa kuivasin kanaa, aiemmin olen vain paistanut. Ongelmaksi muodostui mureneminen, toivottavasti tämä kuivaus auttaa asiaan..

Meille muutti perjantaina sijoitukseen shelttineiti Jelisan Lumienkeli, "Lumi". Ennestään laumassa bichon-lääpiövillis sekoitus Unna.
Lumi on nätti ja reipas merlelapsi, josta tulen tänne palstalle varmaan jatkossa höpöttelemään. Meidän blogi löytyy myös osoitteesta http://www.ikuistettu.net/unna/wordpress

Onko sinulla joku kuivuri, vai miten kuivaat? Itse olen antanut namiksi samaa kuivamuonaa,kuin syötän ruokana tai nakin tai juuston paloja, mitä nyt sattuu löytymään. Melli oli kyllä ihan intona kun sai kerran yhdeltä naiselta agiharkoissa kuivattua maksaa.

Tervetuloa rouskuu palstalle! Piti heti käydä vähän kotisivuilla kurkkimassa ja aivan ihanat koirat teillä :)

Onnea ihanasta shelttipennusta!

Eipä se jalostaminenkaan helppoa ole, jos riittäisikin että ottaisi vain yhden asian huomioon... Mä olen kyllä henkilökohtaisesti myös sitä mieltä, että jos täytyy "valita", niin enemmän laitan painoa sitten terveille lonkille, kyynärille, selälle yms. (jotka shelteillä käsittääkseni ovatkin ihan hyvällä mallilla) kun kyseessä on kuitenkin energinen ja mielellään liikkuva rotu. Ei sillä, tokihan niihin silmiinkin täytyy kiinnittää huomiota. Kuitenkin itse ottaisin sitten ennemmin riskin silmien kohdalla, jos koira elää tarpeeksi vanhaksi se sokeutuu sitten joka tapauksessa.

Matadorjalostus taitaa olla ihan käsitteenä peräisin hevospuolelta, siellä se on melkoinen ongelma etenkin Suomessa, kun kasvatus on pienimuotoista. Toki hevosilla perinnölliset sairaudet eivät ole niin oleellinen huomioon otettava asia, mutta ne puutteet suosittujen orien luonteessa tai suorituskyvyssä tulevat kyllä aika selvästi esiin kun yksi kokonainen ikäluokka saattaa olla melkeinpä kokonaan yhden orin jälkeläisiä

Makupaloina annan mitä milloinkin, nyt aika in ovat hau-haun kuivatut kanafileet. Voisihan niitä itsekin kuivailla, kotona kuivatin joskus kanaa, maksaa ja sydäntä mutta täällä en ole jaksanut vaan turvautunut kaupan valikoimiin. Vinkkinä: keitetty possun sydän EI ole paras mahdollinen makupala silloin, kun lämmintä on +37 astetta varjossa, nimim. en ikinä enää koske porsaan sydämeen

Mä olen kuivannut ihan uunissa joko 50 asteessa pitkään tai sitten pikaseen paistanut/kuivannut 200 asteessa vajaa puolituntia. Sitä ennen olen tosiaan joko keittänyt tai paistanut pannulla lihat. Yleensä olen sydäntä, joko kanan tai porsaan, keittänyt ja sitten kuivannut.

Heh, tuosta sydämestä tuli mieleen. Kerranpa erehdyin kaupan hyllyllä ja kielen sijaan mukaan tarttui porsaan munuaisia... Joskus lapsuudessa, kun vielä teurastettiin vuosittain sonni syötäväksi, äiti on munuaisia keittänyt. Se haju oli jotain sanoinkuvaamatonta. Niinpä kokemuksesta viisastuneena päätin paistaa munuaispalat huuhtelun ja pilkkomisen jälkeen uunissa. Ei auttanut.. Haju oli niin karsea, että mä en voinut edes koskea niihin paloihini. Piti pyytää miestä laittaan loput munuaispalat älypeliin. Pari kertaa vaan käytin treenauksessa. Munuaisia en siis hajun takia suosittele nameiksi =D Kesällä haju voisi olla vielä kamalampi, nyt oli sentään talvi.

Just eilen kävin Jelisanin blogia lukemassa, siellä on ollut varsinainen merlekevät.. :)

Itse olen kanssa pitkään kummastellut matadorijalostusta koirien parissa. Onhan se joo hienoa, kun joku koira menestyy, mutta on todella tyhmää käyttää jotain tiettyä urosta, vain koska se on näyttelytähti. Matadoriurokset kaventavat rodun geenipohjaa ja pahimmassa tapauksessa juurikin löytyy uros, joka on periyttänyt esim. PRA:ta jälkeläisilleen. Tulee sellanen olo, et ulkonäkö on se, joka ratkasee... Tietääkö kukaan, kuinka suurta osaa shelttiuroksista käytetään jalostukseen?

Mäkin kattelin Alissan sukutaulua, mut en jaksanu ku neljänteen polveen asti. Siihen mennessä en löytäny yhtään PRA- sairasta tai -kantajaa. Alissan isällä (Amarantes Noir Murmure) on PRA-kantaja 5. polvessa. Alissan sukutaulusta (Alissan isoisoisä) löytyy myös yksi matadoruros, Marita Axin kuuluisa KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA V-96 V-97 KBHV-97 EUV-97 V-98 V-99 PMV-01 ESTV-95 S MVA BERMARKS WILLIAM, jolla on peräti 67 pentuetta ja 230 pentua. Mittava on ainakin tittelirivistö... Toi koira on terve, mutta mitäs, jos oiskin huomattu, että oho, sehän periyttää jotakin sairautta pennuilleen. Ja tuota urosta on alettu käyttää jalostukseen n. 1-vuotiaana. Rommitus, huomasin, että William on myös Rommin isoisoisä, ei kyllä mikään ihme, että löytyy monen sheltin sukutaulusta....