Koirat.com

Ja uutta keskustelua kehiin :) Edellinen löytyy tämän linkin takaa

Pitkästä aikaa jotain tännekin. Elo sujuu ja nyt pääsisi taas metsiin koirien kanssa. Sen verta on ilmat viilenneet, että käärmeet ovat nukkumassa. Mutta.. Nitro sitten aloitti viikko sitten toisen juoksunsa. Juuri kun oltaisiin päästy vapaalenkkien makuun, niin tiedossa on kuukauden verta remmikävelyjä ja eristämistä. Huoh. Toisaalta hyvä, että juoksu tuli tähän väliin ja on sitten alta pois. Ei tarvitse enää jännittää. Väli on nyt sitten melkein tarkalleen 7 kuukautta.

Hitsi, kun mua jännittää. Ilmottauduin ja pääsin kasvattajanperuskurssille. Nyt viikonloppuna on tarkoitus sivistää itseäni siis koira-asioiden parissa. Innolla odotan kurssia, toivottavasti siitä saa paljon irti.

Vaikuttaa siltä, että Omppu on kärsinyt arvonalennuksen laumassa sairastelun myötä. Toffo hyppelee selkään ja Heila antoi 'turpiin' kun Omppu yritti isotella elikkä rähähti, mitä ei normisti tee. Lisänä saattaa olla jonkin sortin pms-oireita sekä Ompulla että Toffolla. Omppu meni ja pissasi meidän sänkyyn eilen illalla. Samanlaista käytöstä oli viimeksi juoksujen edellä. Nyt pysyy makkarin ovi tiukasti kiinni. Sääli Melliä, joka tykkää kölliä äipän sängyllä. Niin ja minä tietty ekaks toruin pikku Hania ja kirosin, etä pitäis kintaat vissiin susta tehdä ja luuttusin pissaisia tassunjälkiä lattiasta, kunnes huomasin, että niitä jälkiä tulee koko ajan lisää vaikka Hani seisoo eteisessä... Ja niin se oli, että jäljet johti sylttytehtaaseen. Noh, Ompusta saa muutenkin komeemmat kintaat (heikkotasoinen vitsi)

Voihan pentukuume..
Äippälle tulossa parin viikon päästä sulkkuakin sulkumpi pallero ja mä en ehkä kestä sitä pennuntuoksua..

Savu on päässyt taas lihomaan. Painoi taas niukasti yli 10kg ja selkeesti tuntuu ylimääräistä kyljissä. Muttaku se vaan on suloistakin suloisempi pallero tuijottaessaan niillä pyöreillä silmillään. Pitää vaan vakuuttaa itelleen ettei se ihan aina tarvi sitä juustoa tai makkaran palaa..

Ompas Savu sutjakka vesseli, kun yli kymmenen kilon alkaa jo mennä elintasopakolaisen puolelle :o Jalmarilla taitaa vaaka näyttää 11 -alkuisia lukemia ja silti se on nyt sellain jämäkkä, vaikka hitusen pienempi taitaa Savua olla säkäkorkeudelta. Mutta toisaalta sitten meillä on myös tuo ruuanlaittoa harrastava shelttifrouva, joka näköjään tuppaa pulskistumaan pelkästä ruuan ajatuksesta...

Onneks meillä pentukuume on pysynyt kivasti poissa tuollaisella touhukkaalla kolmivuotiaalla. Ei millään ehtisi kahta koiraa treenata tarpeeksi, kun tuossakin on ihan yllinkyllin tekemistä näiden kahden lajin osalta. Tosin en sitten tiedä menisikö siinä sitten hallille/kentälle raahautuessa samalla vaivalla toinenkin

Heitetäämpäs lauman syysfoto kehiin

No mä luulen, että Javalla taitaa olla hivenen kehittyneempi lihaksisto kun Savulla.. Ja tää on kans sellanen ajatuksesta lihova versio, alati nälkäinen syöttöporsas.. Ja nyt kun se on taas alkanut kasvattaa turkista, niin se näyttää ihan sellaselta lihapullalta neljän tikun nokassa. (sillä kun on noi kapostakin kaposemmat brittikintut)
Sumu onneks on sellanen tefloni, johon ei ylimääräinen tartu. *koputtaa puuta*

Java on kyllä niin sievä Vieläki hiukan harmittelee ettei mies sille Elmolle lämmennyt..

muoks. Miten ihmeessä pääsee eroon ajatuksesta että siitä omasta mussukasta ei ehkä ole mitään iloa jalostukselle.. Jo Savun ollessa pieni ajattelin, et siitä tulee mun tähti ja että jonain päivänä voisin saada tuosta mahtavasta luonteesta jälkeläisen itselleni. Ja vaikka miten yritän itelleni tolkuttaa, ettei sitä kukaan huoli nartulleen ja että se ei lopulta paperilla oo yhtään muita parempi, päinvastoin ehkä, niin silti vaan harmittaa niin vietävästi.

Meille tuli taas vastaavasti toissa päivänä näyttelyharkoista palautetta, että Wilson on aavistuksen liian laiha. Toisaalta näyttelyissä vissiin sais ollakin vähän pyöreemmässä kunnossa ku agiradoilla. Tiedä sitten mihin sitä pyrkisi, Wilson kun ei ees syö ruuillaan kun sen minkä jaksaa, niin ei pystytä lihottamaan sitä... Namit ja herkut menee kyllä ihan milloin vaan. Meillä mitat tällä hetkellä 36.5cm ja 6.2kg.

Tässä meijän syyskuva, jotka kyllä löytyy blogistakin:

pinacoladan tuo eka kuva on ehkä yks upeimmista koirakuvista, jonka oon koskaan nähny! Aivan mahtavan kaunis valaistus ja tunnelma ja ja ja kaikki!

Minun pienoinen pystykorvavauvani on tänään täyttänyt yhden vuoden!

Ompa täällä ihania kuvia! Minkälaisella kameralla CeNedra kuvaat?
Wilson on kyllä niin söötti. Ja onnittelut kauniille Kiralle!

Nelli on nykyään aina ihan täpinöissään kun sen kanssa tekee jotain - ihan sama mitä. Tokoilukin alkaa sujua ihan eri tavalla kuin ennen. Se on kehittynyt agilityssäkin tässä syksyn aikana, harmi vaan että mä en ole pysynyt kehityksessä mukana

Pikkumusta 11vko ♥



Eilen neiti täyttikin jo 12 viikkoa ja keskiviikkona käytiin sen kunniaksi ekoilla rokotuksilla. Kuunneltiin myös sydän taas kerran, ja ah mikä riemu siitä syntyikään kun ell sanoi ettei kuule sieltä enää mitään ylimääräistä! Pentu on siis terve, voiko mikään olla parempaa?
Kamalasti Myrn on kasvanut, painoa on jo 3,7 kg ja korkeutta noin 25-26 cm. Agilityynkin käytiin tutustumassa viime lauantaina eikä kakaraa hetkauttanut yhtään putket sun muut, vaan vauhdilla paineltiin menemään :'D

CaraMelli, Viivilläkin on kerran ollut veriripuli, aika hurja tauti se kyllä oli. Kun vietiin se samaiseen Tuhatjalkaan niin sen piti ekaksi jäädä sinne pariksi tunniksi tiputukseen. Kuitenkin vähän ennen kun oltiin lähössä hakemaan sitä kotiin niin soitto tuli, että veriset ripulit oli tullut sinne käytävälle. :( Sitten se piti jättää sinne yön yli hoitoon ja tarkkailtavaksi.. kamala yö oli meillä täällä kotona, kauhea huoli. Aamulla haettiin seitsemän aikaan, raukka oli ihan lääketokkurassa ja päästi kauhean itkun meidät nähdessään eikä siitä väsyneestä vollotuksesta meinannut tulla loppua. Huh, oli se rankka kokemus.

Huh tätä opiskelusyksyä. Ennen tuli joka päivä käytyä KC:ssa ainakin lukemassa jutut, mutta nyt en ehdi tehdä sitäkään kuin muutaman viikon välein. No, ehkä se on ihan hyväkin, että on jotain oikeaa tekemistä.

Voi mitä Ompulle kävi! :o Toivottavasti tokenee.

Ihania kuvia kaikilla! Mää olen kuvannut viime aikoina ihan hävettävän vähän.

pinacolada, eiköhän Wilson saa vielä massaa ihan tarpeeksi, kunhan kasvu hidastuu, ilman että tarvii erikseen alkaa lihottamaan. Aina välillä paino vaan ei pysy perässä, kun tulee kasvuvenähdyksiä.

Oon varmaan ainut koiranomistaja, joka sanoo että oispa mun koiralla aina juoksut. Huomattavasi mukavampi lenkkeillä, kun vastaantuleville koirille heilutetaan häntää eikä keskaria, sukupuolesta riippumatta. Nyt ei sitten kuitenkaan voi mennä koirapuistoon, vaikka koira ois tosi sosiaalisella tuulella.
Agilityhaaveet meillä siirtyy ja siirtyy. Tämä syksy on muutenkin pois laskuista jalan takia, mutta autottomuus ja rahattomuus on pääongelma. Kaikki harrastuspaikat on jossain naapurikunnissa, eikä niihin pääse busseilla kuin johonkin monen kilometrin päähän. Lisäksi kurssimaksut on opiskelijan kukkarolle melkein mahdottomuus. Saa nähdä, josko keväällä aloitettais, kun opiskelutahti löystyy ja on aikaa tehdä töitä samalla. Kunhan ei vain se toinen jalka menisi, se pelko on takaraivossa koko ajan.

Mietin vähän kun luin teidän juttuja edellisestä ketjusta, että jos koira pelkää harrastuksissa kuollakseen, niin kannattaisiko sitten ehkä jättää harrastamatta, tai harrastaa jotain sellaista, mikä ei kuormittaisi koiraa niin pahasti? Älkää ottako pahalla, mutta eikö koiraharrastukset ole sitä varten, että koira saa nauttia liikunnasta ja aivotyöstä, ja että syvennetään sitä yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä? Ja siis en tarkoita, että jos joku tietty liike on pelottava, etteikö sitä saisi kouluttamalla korjattua, mutta jos koko touhu on vain yhtä kauhukokemusta, niin minusta kuulostaa siltä, että siinä on omistajan harrastushalut koiran pääkopan edella.

Tässä yks ainut onnistunut kuva tältä syksyltä! Viime sunnuntai oli harvinaisen ihana päivä, ja tehtiin ihan retki Lillin kanssa "maalle" Halisiin.

Rose kirjoitti:

Mietin vähän kun luin teidän juttuja edellisestä ketjusta, että jos koira pelkää harrastuksissa kuollakseen, niin kannattaisiko sitten ehkä jättää harrastamatta, tai harrastaa jotain sellaista, mikä ei kuormittaisi koiraa niin pahasti? Älkää ottako pahalla, mutta eikö koiraharrastukset ole sitä varten, että koira saa nauttia liikunnasta ja aivotyöstä, ja että syvennetään sitä yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä? Ja siis en tarkoita, että jos joku tietty liike on pelottava, etteikö sitä saisi kouluttamalla korjattua, mutta jos koko touhu on vain yhtä kauhukokemusta, niin minusta kuulostaa siltä, että siinä on omistajan harrastushalut koiran pääkopan edella.

En tiedä tarkoititko tällä minun koiraani. Korjataan kuitenkin virhekäsitys: Tinja rakastaa tokoilua ja on aina innolla mukana mitä ikinä sen kanssa tekeekin. Meidän harrastamista voi tulla myös katsomaan ja blogistakin löytyy muutama video Tinjan koulutuksesta. Tinjalla on vain henkisiä ongelmia VIERAITA IHMISIÄ kohtaan EI tokoilua kohtaan. Missään tilanteessa Tinja ei ole pelännyt kuollakseen. Käsittääkseni Chellen koira pelkää kisatilanteita eikä inhoa niinkään harrastamista.

Painotan omassa koiran koulutuksessa erittäin paljon koiran motivointiin ja hyvään viretasoon. Minulle on erittäin tärkeää, että koira on aina iloisella mielellä mukana ja tykkää siitä mitä tehdään. Olen vahvasti myös sitä mieltä, että yksikään koira ei luonnostaan inhoa harrastamista; me ohjaajat teemme kyllä siitä hirveää koirille väärillä koulutusmenetelmillä.

Huono hermorakenne on turhan yleinen ongelma shelttien parissa ja se olisi hyvä rodun harrastajien, varsinkin kasvattajien, tiedostaa.

^En tarkoittanut ketään erityisesti, tuli vain mieleen, että tällaisesta voisi keskustella, ja esitin kärjistetyn esimerkin, että pointtini tulisi selväksi. Teidän meininki kuulostaa oikein hyvältä, pahoittelen jos tuntui siltä, että osoittelen sormella, vaikka se ei ollut tarkoitus!

Kiitoksia vaan, Omppu on jo oma itsensä, vaikka lääkekuuri on kesken. On keksitty uus yhteinen harrastuskin. Koirat menee pihalle sateeseen ja koittaa kerätä mahdollisimman paljon kuraa ja roskia turkkiin ja tassuihin ja sitte ne tulee sisälle ja minä kerään kuran ja roskat turkista , lattialta ja varsinkin seinistä. Pitäähän se turkki katsokaas kunnolla ravistella, kun märkä turkki on niin inhan tuntuinen.

Jotta elämä ei kävisi aivan tylsäksi ja kukkaro liian paksuksi niin, Koru juoksi viime sunnuntaina metsässä oksaan ja ei kun ilta päivystykseen. Nyt on niskassa 5 tikkiä ja iso karvaton laikku. Onneksi vaan oli nahka revennyt ja sisuskalut jäänyt vahingoittumatta. Toivottavasti selvittiin tällä ja reikä paranee nopeasti eikä tulehdu.

Rose, laitoin sulle yksäriä

Voi Koru, toivottavasti haava paranee hyvin! Kaikkea sillekin sattuu. :/

Onpa ikävän näköinen tuo Korun haava :/ Toivotaan pikaista paranemista!
Kiva kuulla että Myrnin sivuääni on hävinnyt! :)

Mä lähden kohta kantamaan esteitä hallille kun huomenna on kisat ja aamusta sitten uudelleen hallille aamuvuoroksi töihin.

Hui kamala Korun tapaturmaa! Onneks ei mennyt syvemmälle. Pikaista paranemista.