Koirat.com

chelle kirjoitti:

Kattelin että yksii narttu oli astutettu uroksella, jolla oli ikää 1v 2kk. Toinen uros oli 2-vuotias, sen ensimmäinen pentue syntyi huhtikuussa ja neljäs pentue alle kuukauden päästä. (Käyttö)aussiepiireissä kun on tapana yleensä odottaa että koira on aikuinen, että se on osoittanut ominaisuuksia joita halutaan jalostaa, että se on terve (muutenkin kuin lonkkakuvista) ja hyväluonteinen, ennen kun sillä tehdään ekat pennut. Sitten kun ekat pennut alkavat olla aikuisia, luonteeltaan ja terveydeltään hyviä, niin sitten tiedetään edes vähän mitä koira periyttää ja sitten harkitaan uutta pentuetta.

Mä oon kans ihmetyksellä seurannut kun koiria, varsinkin uroksia, aletaan käyttää jalostukseen heti kun tulee ikää vuosi ja saadaan terveystarkit tehtyä (kuinka nuorena uroksia alettaskaan käyttää jos terveystarkit ei ois pakolliset tai niiden alaikäraja ois alempi? :D ). Eihän koira oo mitenkään valmis vielä vuoden ikäisenä, ihan kakara vasta! Esimerkiks jotkut sairaudetkin voi puhjeta vasta kun tulee ikää lisää. Mun mielestä kaks vuotta ois ehdoton alaraja, eikä sillonkaan ois hyvä ruveta samantien höyläämään about kymmentä pentuetta ennen ku nähdään mitä niistä kasvaa. En tiedä mikä kiire näitten kanssa on, tuntus että hyvin vois odottaa vähän aikaa ennen ku pennutetaan. Onhan koiralla kuitenkin monta vuotta aikaa saada pentuja. En ole itse kasvattaja joten en ymmärrä miksi ei uskalleta käyttää uusia (ei niitä teinejä) uroksia, aika usein tunnutaan vetoavan siihen että "se ei osaa kuitenkaan astua"? No jostainhan nää matadoritkin on aikanaan aloittaneet. :D Mut joo, ei kyllä käy kateeks kasvattajia, enpä mä itsekään varmaan sen parempia ratkasuja osais tehdä kun niin monta asiaa pitää ottaa huomioon.

Minulla itselläni oli tässä oma unelma(harrastus)pentue suunnitteilla jo pidemmän aikaa, mutta halusin ensin vähän katsoa mitä ensinnäkin tuosta nartun ekasta jälkeläisestä kasvaa (erittäin tyytyväinen olen kyllä :) ja mitä aikomastani uroksesta tulee ajanmittaan. Nyt oli tarkoitus sitten astuttaa, mutta sieltä vuoden ikäisestä ensimmäisestä pentueesta putkahtikin sellainen ylläri kesällä, että uros jää käyttämättä.

Ja kuinka helpottunut olenkaan, että todellakin päätin jättää nuoret koirat kasvamaan ja antaa ajankulua yli pari vuotiaaksi! Eikä minulla ole myöskään mitään tarvetta astuttaa tuota ihan milllä tahansa vaan pentujen takia, vaan mielummin jätän sitten käyttämättä, jos yhdistelmä ei aiheuta minussa täpinöitä. Niin kauan kuin sheltti on fci1 -ryhmässä, sen pitää pystyä töitäkin tekemään.

Valitettavasti niin kauan kuin on sheltinostajia, joille kelpaa pentu kuin pentu, kakkoslaatua pukataan maailmalle. Toivoisi kovin, että noista hyvin kyseenalaisista pentueista ei kauppa kävisi, niin joutuisi nämäkin "määränlisääjät" miettimään periaatteitaan uusiksi ihan keskenään. Tietämättömälle pennunostajalle ja koiralle itselleen reistaileva terveys tai pääkoppa on kuitenkin iso murhe. Mutta kun raha ratkaisee ja kaikki shelttipennut käyvät kaupaksi, niin niitähän pitää sitten tuottaa liukuhihnalta. Jotenkin ihmisiltä meinaa unohtua, että esim. ykkösen kyynärä on jo nivelrikkokyynärä. Kyllä se ehkä sohvankoristeena menee, mutta sheltin funktio ei vaan ole olla nätti seurakoira, vaan touhukas pieni suloinen paimen.

Ja sellaisena sheltti on vaan yksinkertaisen hurmaava rotu <3

Että "helppoa" on kyllä shelttien kasvatus... :D