Koirat.com

Teille voisi antaa kunniamerkin palstan ahkerimmista kirjoittajista
Edellinen keskustelu löytyy tämän linkin takaa

Me ollaan tälläsiä hölpönpölppöjä..

Rodussa on paljon puhuttavaa

Moni on kommentoinut tuolla aiemmin ettei ole törmännyt arkoihin, huonosti palautuviin (jne.mitä tuolla lainauksessa oli, jotka muutaman muun kanssa yhdistettiin oman koiran luonteeseen). Rupesin tässä miettimään, että kuinka monet on nähnyt näitä hyvähermoisia ja ei-arkoja shelttejä muualla kun kotioloissa tai hihnalenkillä? Kyllä Raxukin on (yleensä) hihnalenkillä ihan ok, mitä nyt jotkut toiset koirat on ylitsepääsemättömiä ja se pelkää esim.rullaluistelijoita, mutta noin yleensä ohimennen ja harvoin tavattuna se vaikuttaa ihan normaalilta. Monet ei-koiraihmiset ei myöskään osaa ajatella että sen jatkuva ihmisten kyttääminen, syliin tunkeminen ja hössöttäminen olisi jotenkin outoja piirteitä. Nehän on vaan söpöjä. Siinä vaiheessa kun koiralle kasataan painetta ja sitä rasitetaan henkisesti saattaa tällainen ns. täysipäinen kotikoira hajotakin tuhansiksi paloiksi ja siinä saattaa ilmetä juuri noita luonteenpiirteitä kuin tuossa aiemmassa lainauksessa.

En tällä tarkoita että kaikki sheltit on viallisia, onhan niitä vuodesta toiseen eri lajeissa menestyvinä koirina, mikä kertoo että pään on pakko pysyä kasassa, mutta älkää tuudittautuko siihen että koiran pää on ok kun se ei räkytä lenkillä ja kävelee nätisti. Noihin tilanteisiin koira on vuosien kuluessa tottunut. Omasta mielestäni koiran pään kestäminen testataan siinä kun sille lasataan uusia paineita. Tervepäinen koira kestää ne eikä hajoa.

kiivilintu;

Kyllä mä voin ihan rehellisesti sanoa nähneeni noita tervepäisiä ja reippaita yksilöitä muuallakin kuin hihnassa ja/tai kotioloissa. Tämä tosin johtunee suurilta osin siitä, että riehun itse enemmän "harrastuspuolen" shelttien ja ylipäätään sen puolen koirien kanssa enemmän kuin "näyttelypuolen" koirien kanssa. Usein kuulee juuri näyttelyissä menestyvien, upean näköisten koirien olevan hermorakenteeltaan heikompia? Inhoan itse rajanvetoa näyttely- ja harrastusyksilöihin, mutta raaka faktahan on se ettei harrastuskoirana välttämättä kovin pitkälle pääse hermoheikon koiran kanssa. Tämäkin toki taas vain minun mielipiteeni..

Toisaalta, tiedän myös agilityssa menestyneitä koiria joiden hermot eivät ole kestäneet esim. TOKO:ssa tulevaa painetta vaan ovat menneet tilanteessa täysin lukkoon ja toimintakyvyttömiksi. Itse uskon, että shelteillä on (valitettavan) paljon tuota heikkoa hermorakennetta, mutta löytyy vielä niitäkin yksilöitä joilla pää kestää paineet ja joilla nimenomaan kannattaisi pentujakin teettää. Ne koirat saattavat vain valitettavasti olla jonkun kiven alla piilossa.

Mitä sitten voisi olla noita paineistavia tilanteita, joissa heikompi hermoiset menee lukkoon ja toimintakyvyttömiksi tai muuta? Noiden treenitilanteiden lisäksi. Yritän tässä miettiä, onko meillä edes tullut vastaan tilanteita, joissa Hertta olisi todella paineistunut. Viikonloppuna Hertta oli elämänsä ensimmäistä kertaa veneessä, kun oltiin mökillä soutelemassa, ja ihan tyynesti Hertta istui koko soutelun mun sylissä ja katseli kun pojat heittelivät virveleitä. Tänään taas agitreeneissä, juuri kun oltiin itse kentällä, satoi kaatamalla ja ukkonen jyrähti kerran oikein kunnolla. Sateesta Hertta ei välittänyt mitään, ja ukkoselle hetken se hakkui kun ihmetteli, mistä moinen ääni tuli, mutta sen jälkeen vedettiin taas täysiä treeniä. Ja me treenataan siis hallissa, jossa on peltikatto. Olisiko nuo sellaisia tilanteita, joissa heikkohermoisempi voisi reagoida? Agissa ei myöskään yksikään este ole ollut pelottava, vaan rohkeasti painellaan menemään. Tosin mitään kovin pelottavia esteitä ei olla vielä edes menty, kun ollaan tehty vain putkea, perus hyppyjä, muuria, rengasta ja kokeiltu keinua, niin että se lasketaan vaakatasoon.

^Mun piti kysyä ihan samaa. Antakaa jotain esimerkkejä noista paineistavista tilanteista. Mulle ei kans tuu oikeen mieleen tilanteita, joissa Alissa ois menny lukkoon, murkkuiässä tietty oltiin vielä herkempiä. Mun on jotenkin vaikee samaistua noihin ongelmiin, kun elämä Alissan kanssa on ollu aina vaivatonta ja sen kanssa on ollu kiva harrastaa. Agissa ei pelätty mitään estettä, A hirvitti Alissaa hetken, mut siitäkin tuli lopulta ihan lempparieste. Tokossa toi toimii hyvin, kestää toistoja ja myös epäonnistumisia ja mun komentamista esim. haukkumisesta. Koirapuistossa toipuu hyvin vaikka jäis isompien jalkoihin ja pärjää hyvin myös mun siskon riehakkaan aussien kanssa. Voin ottaa Alissan mukaan kaupungin vilinään ja matkustaa bussilla, ja se on rauhottuu, ku ei liikuta. Viime kesänä Alissa oli ekan kerran förin kyydissä ja se tepasteli reippaasti kyytiin ja katteli maisemia.

Muutaman kerran oon hermostunu Alissan haukkumiseen esim. yöllä ja napannu rintakarvoista/kuonosta kiinni ja kieltäny kunnolla, eikä Alissa oo menny lukkoon kovemmastakaan komentamisesta. Ukkonen ja ilotulitus pelottaa Alissaa, mut esim. tänään kun jyrähteli, se haukahteli aina kun jyrähti ja oli hetken levoton. Se ei menny paniikkiin ja pelko loppu ukkosen loppuessa. Sama viime uutenavuonna, Alissa kesti ihan hyvin uudenvuodenpäivänä kuuluuneet muutamat yksittäiset paukut, joita kuultiin lenkillä. Aattona oli vaikeempaa, kun pauke oli jatkuvampaa.

Ite oon nähny shelttejä shelttilenkeillä, koirat siis vapaana, agissa, tokossa ja paimentamassa. Tänä kesänä oltiin shelttiriehassa, jossa oli varmaan parikymmentä koiraa ja monenlaista puuhaa. Missään noissa en oo törmänny aralta vaikuttaviin koiriin, mutta tietysti en voi pienen hetken perusteella sanoa, miten kukin koira toimii.

Mustakin ois tosi hyvä asia, et shelteillä ois joku sovellettu luonnetesti tms., jotta jalostuskoirien luonteista ois mustaa valkosella.

No mun mielestä mainitsitte molemmat hyviä esimerkkitilanteita. Raxu ahdistuu lisäksi esimerkiksi autoilusta aina välillä ja etenkin takaikkunan pyyhkimien käyttö, kun koira oli paksissa, pelotti Raxua tosi paljon. Sitä ei voi komentaa. Se reagoi haukkuviin koiriin eikä voi rauhoittua. Tollainen sateen ropina peltikattoon stressaisi varmasti. Sitten tietenkin kaikki muut säikäytykset, kuten kiljuvat lapset. Tytöt on meillä ihan fine kun lapset kiljuu, mutta Raxu pyörii levottomana ympyrää. Paikat missä on paljon ihmisiä ja kaikuvat paikat (esim. parkkihallit). Ylipäänsä kaikki yllättävä, tavallisuudesta poikkeava, mihin koira ei ole tottunut.

En näillä kommenteilla tarkoittanut haukkua kenenkään koiraa enkä kenenkään suosikkirotua. Lähinnä oon kommentoinut onaa tyytymättömyyttä rotuun tän oman yksilön perusteella ja toivon että jalostuksessa käytetään enemmän aikaa ja viitsimistä myös luonteen tutkimiseen.

Muoks. Musta on tärkeä pointti että vaika koiraa jännittäisi niin sille ei iske paniikki (ja se ei karkaa niin kuin Raxu), se ei mene toimintakyvyttömäksi tai muutu agressiiviseksi. Uutista näkee toisinaan että sitä vähän jännittää, mutta se kuitenkin toimii normaalisti, kun samassa tilanteessa Raxu karkaa, pelkää kaikkea ja saattaa muuttua agressiiviseksi. Ja toinen tärkeä seikka on se, että koira palautuu ikävistä kokemuksista, mitä Raxu ei tee, mutta Uuti tekee.

^ En ainakaan henk.koht. usko, että kukaan on tätä keskustelua ottanut loukkauksena. Hyvää, rakentavaa ja asiallista keskustelua on saatu aikaan, ja sitä ehdottomasti tarvitaankin. Tiedä vaikka joku shelttipentua hankkiva kävisi täällä lukemassa, näkisi asiat laajemmasta perspektiivistä ja jättäisi ottamatta ns. huonojen vanhempien jälkeläisen.

^^En mä ainakaan oo ottanu sun kommentteja mitenkään haukkumisena, musta on tosi hyvä, et tästä asiasta puhutaan! Ja ymmärrän hyvin senkin, että kynnys uuden sheltin ottoon Raxun jälkeen on suuri. Mun on vaikeaa edes kuvitella, millasta ois elää tollasen koiran kanssa, joka stressaantuu tosi monista asioista, varmasti todella ahdistavaa. Jatkuva stressi ei tee koirallekaan hyvää, joten on surullista, että joku käyttää jalostukseen huonohermoista koiraa ajattelematta yhtään, että se periytyy.

Tuli tosta lapsipelosta mieleen Alissa. Sehän pelkäs nuorempana lapsia, muutaman ikävän kokemuksen takia. Pienenä se haukkukin epävarmuuttaan juoksentelevia lapsia, mut siitä päästiin eroon oikea-aikasella palkkaamisella ja sillä, et se pysty luottamaan siihen, et lapset ei lähesty sitä. Eilen yks pariskunta rapsutteli Alissaa, ku oltiin lenkillä ja yhtäkkiä huomasin, miten Allu meni muina miehinä niiden noin kolmevuotiaan lapsenlapsen luo ja seiso siinä rapsuteltavana tyytyväisen näkösenä. Vähän tän jälkeen pari poikaa kysy, et saaks Alissaa silittää ja siinäkään ei ollu mitään ongelmaa. Olin kyl niin ylpee tosta! Alissa on kyl luonteeltaan pehmeä ja sille jää ikävät asiat hyvin mieleen (just noi lapset ja ilotulitus), mut näköjään se pääsee yli peloistaan. Toivon, et jonain uutenavuotena Alissa pystyis ottamaan illan ihan rauhassa ilman levottomuutta.

^ Juu, en minäkään mitenkään loukkauksena oo mitään kommentointia ottanut. Fiksua keskustelua ja ite ainakin koen keskustelun tarpeelliseks. Sheltti on kuitenkin rotuna mulle henk. koht. suhteellisen uusi ja aiemmin ainoastaan rotikoista ja kääpiöpinsereistä kokemusta omaavana on mahtavaa kuulla erilaisista koirista. Älyttömän hyvä kuulla shelteistä, jotka on täysin erilaisia kuin oma rohkea ja supersosiaalinen tyyppini!

Mä luen tätä palstaa tällä hetkellä suu ammollaan.

Itse pyörin paljon erilaisissa koiratapahtumissa, erityisesti agilitykisoissa ihan vain turistina. En ole kertaakaan vielä törmännyt niissä paineistuvaan shelttiin. Tottakai siellä pyörivät samat koirat, koska asun pienessä kaupungissa. Monesti ollaan kaverin kanssa naurettu shelttien herkkähaukkuisuudelle ja arkuudelle, koska yleensä sheltit vain istuvat seuraamassa omistajiensa vieressä joidenkin muiden rotujen kiljuessa ja hyökkiessä ympärillä.

Ymmärrän hyvin kiivilinnun näkökulman tuosta paineistumisesta eri tilanteissa. Koirasta ei todellakaan voi tietää pelkkien kotiolojen ja hihnalenkkien perusteella paineistuuko se ja mistä se paineistuu. Itsekään en oikeastaan vieläkään ole varma, mitä oma koira todella kestää. Tähän mennessä kaikki on ollut OK. Agilityssä niin kuin tokossakin mennään innolla ja opitaan uutta, erilaisissa paikoissa osataan käyttäytyä, eikä olla moksiskaan kun vähän otetaan rinnuksista tai niskasta kiinni. Pystyn myös pitämään Mindiä irti lähes missä tahansa, mun ei tarvi pelätä, että se säntää jonkun päälle tai tekisi jotain muuta tyhmää. Ukkonen ja ilotulitteet ei ole mikään ongelma ja uusiin ihmisiin sekä asioihin tutustutaan häntä heiluen. Mutta tietenkin on vielä paljon sellaisia tilanteita, joita ei olla kohdattu. En ole myöskään tietoinen ja varma siitä, miten oma sheltti toimisi luonnetestissä.

Näissä asioissa pitää tietenkin muistaa myös se, että jokainen vaatii omalta koiraltaan eri tavalla asioita. Jotkut eivät edes huomaa oman koiransa paineistumista, kun taas jotkut näkevät sitä koko ajan. Ja myös se, miten hyvät hermot koiraltaan haluaa. Ehkä tämä ei sitten ole se paras rotu, jos todellakin haluaa koiran, joka ei hätkähdä mistään.

Suuret tsempit kiivilinnulle! Itse en parhaalla mahdollisella tavalla ymmärrä tätä sun tilannetta, mutta haastavaa se täytyy olla. Onneksi nämä asiat tuodaan esille myös julkisesti. Toivotaan, että suunta olisi parempaan päin ja tulevaisuudessa saisimme laadukkaita shelttejä myös luonteen osalta. Tähän tarvitaan meidän nykyisten ja erityisesti tulevien omistajien tarkkuutta sekä kasvattajien avoimuutta.

Ja sitten vielä muuta asiaa. Me ollaan tulossa myös Open Showhun sunnuntaina. Saa tulla myös moikkaamaan, jos vain tunnistaa. Pyöritään shelttipoppoolla pikkuinen trikkinarttu, pystykorvainen soopelinarttu ja merlenarttu.

Ite en kyllä ole tokokisoissa nähnyt shelttiä, joka ei paineistuisi. Sitähän en sano, ettei sellaisia olisi. Nuuttihan vetää ihan täysillä agikisoissa ja -treeneissä, ja tokotreeneissä on myös hyvin tiitterää pikkukoiraa, mutta kisoissa täysin toimintakyvytön. Negatiivistä palautetta se ei kestä muuta kun agissa. Nuutille myös arkielämä on välillä tosi vaikeeta, kun se ei haluaisi mennä ulos koska siellä on vieraita ihmisiä. Paitsi kun meillä on treenireppu mukana, sillon ei ihmiset haittaa. Viime syksynä tuo oli suuri ongelma, mutta se sai siihen lääkityksen ja nyt menee ihan hyvin vaikkei lääkkeitä ollakaan syöty muutamaan kuukauteen. Nuutti on myös tosi arka, se ei siedä vieraita, varsinkaan miehiä tai lapsia. Ja sosialistamisesta ei pitäisi olla kiinni.

Wäinöllä taas huonot hermot näkyy räkyttämisenä, kärsimättömyytenä ja eroahdistuksena. Sillon kun sen kanssa vielä treenattiin, se meni aina treeneihin mentäessä ripulille. Se ei osaa kunnolla rauhottua jos vähänkin tapahtuu, eikä se siedä stressiä. Epävirallisessa luonnetestissä (virallisen tuomarin testaamana) se sai toimintakyvystä +2, enkä kyllä muista tilannetta missä se olisi mennyt lukkoon.

Savu ihastui meidän uuteen tulokkaaseen..

Nyt ihan asiasta kukkaruukkuun
Mä vihdoin trimmasin ton karvanaaman korvat! Ensimmäinen kerta sekä minulle, että koiralle ja olihan se vähän stressaavaa. Koira kyl lopulta alistu kohtaloonsa ja antoi mun ne leikata. Pakko sanoa, että mielestäni ihan hyvää jälkeä tuosta tuli! Kyllähän nuo siistimistä vielä tarvisi, mutta senverran stressaava tilanne Atlakselle, että antaa välillä vähän huilata.



En olekaan ehkä toivoton tapaus!

Ai niin, ite en tiedä kannatanko sovellettua luonnetestiä, kun kerta kaikki muut rodut pystyvät käyttämään tätä nykyistä, vaikka se onkin palveluskoirille suunniteltu. Nuutin luonnetestaamista oon vakavasti harkinnut, että on sitten mustaa valkosella tämänkin luonteesta. Nuutti ei luultavasti tule loppuun asti testiä pääsemään, ja se alkukaan ei sille kovin kiva kokemus olisi, mutta keskeytettykin luonnetesti kertoo paljon. Mutta kun se on Nuutin kiusaamista koko testi, niin enpä vielä tiedä. Voisihan sen keskeyttää heti kun näkee että koiraa ahdistaa (eli luoksepäästävyyden kohdalla...)

^^Nuutti kerran rakastu kaverini kaniin. Siellä ne kyyhötti häkissä vierekkäin ja Nuu pesi koko kanin ihan märäksi. :)

saarameow; Saat sit käsitellä Dafinkin korvat kun sinne päästään, kun oot kerran vauhtiin päässyt.

Onkos täältä muita tulossa näyttelyyn Vantaalle 8.9? Ilmoittauduttiin eilen tuon meidän kakaran kanssa junnuihin, ekat näyttelyt ikinä. Koira taitaa olla ihan puolivalmis ja puolikalju, mutta jostain on meidänkin aloitettava. Pohdittiin myös tuota Jyväskylän KV-näyttelyä. Sinne ketään tulossa?

Ihan perus luonnetestiki kelpais kyl, mut edes joku luonnetta mittaava testi ois mahtava juttu. Onks se shelttien MH muute tänä syksynä?

Atlas on niin söötti karvanaama. Mäki koitan ehkä huomenna vähän siistiä myös Allun karvakorvia...

Hiirulaisessa riittääkin seurattavaa Savulle. Meiän tipsu aikoinaan nukku marsun vieressä ja marsu oli ihan innoissaan koirasta, usein ne kipitti peräkanaa. Papanat oli myös Monan suurta herkkua ja niitä haettiin häkistä asti. :-D

^ Olisin ilolla vienyt ipanan tuonne (shelttituomari on netin perusteella loistava), mutta pikkupentuja ei arvostella, ja Paavo jää vielä muutaman viikon vajaaksi tuosta seitsemästä kuukaudesta. Harmi.

Tässä on tullut hyvää keskustelua shelttien luonteesta ja jälleen kerran ei voi ku todeta että shelttejä on todella ääripäästä ääripäähän.

Mulle ei tule mieleen tilannetta jossa meidän sheltti ois paineistunut tai mennyt lukkoon. Komentamisella ei mitään paineistavaa vaikutusta- pentuna se joskus komensi takaisin. :D Se kyllä jännittää jotain tyhmiä asioita, jos näkee kauempaa tuulessa liehuvan pressun tms, se luulee että se on sheltinsyöjä. Tuollasten hullutusten mä toivon vielä vähenevän iän myötä. Ilotulitukset on toinen mitä se stressaa- harmillista, pentuna ei pelännyt, aikuisena pelkää. Mutta tällasista pelkotilanteista se palautuu todella nopeasti, toimintakyky palautuu normaaliksi samantien ja se on hyvä juttu. Luonnetestiin ois tarkoitus viedä se kun muutaman vuoden vielä aikuistuu.

Se on tosi ikävä tilanne jos on hankkinu koiran harrastuskoiraksi ja sitten sillä ei voikkaan harrastaa mitään jos ei ole luonnetta siihen hommaan. Mulla on ollut se kuvitelma et yleensä shelteistä saa melko varmasti harrastuskoiria, mutta olikohan vain ruusuinen kuvitelma..
Yleensä sheltit mitä näkee harrastuksissa, shelttilenkeillä, näyttelyissä jne ovat reippaan oloisia. Noissa tilanteissa ei tietty nää koko totuutta. Huolestuttavaa on esimerkiks se että jotkut hermoilevat koirat nousee näyttelyissä tuloksissa hyvinkin korkealle toistuvasti vaikka kehän laidalle asti näkyy tärinä ja stressaaminen. Kyllä tuomareiden pitäisi huomioida luonnepuolta enemmän.

^^^^Me ollaan myös tulossa Vantaalle näytölmöimään

Mielenkiintoista keskustelua luonneasioista. Minun mielestäni, kun on kyse lemmikistä ja perheenjäsenestä, joka elää jopa toista vuosikymmentä, niin luonne on se tärkein asia. (Tietysti terveys on myös tärkeää.) Vaikka kuinka paljon shelttien luonneongelmista puhutaankin ja painotetaan tutustumaan pennun vanhempiin, niin silti näin ensimmäistä koiraa hankkiessa lähinnä katsoin pentuvälityksestä että terveysasiat ovat kunnossa, otin yhteyttä kasvattajaan ja varasin pennun. Pitkän välimatkan takia emme edes käyneet pentuja katsomassa, vaan näimme ne ensimmäisen kerran silloin kun haimme pennun kotiin. Ja täytyy kyllä myöntää että meillä kävi aivan mieletön tuuri, ostimmehan me vähän sian säkissä. Onneksi kaikki kasvattajan koirat olivat todella avoimia ja tulivat heti ovelle pusuttelemaan Ja Jedi on kyllä luonteeltaan aivan täydellinen meidän perheeseen.

Itse olen aivan rakastunut sheltteihin rotuna ja varmasti tulen omistamaan sellaisen myöhemminkin. Niin kuin monet ovat jo sanoneet, niin yksikään minun tapaamistani shelteistä ei ole ollut arkoja, ja olen kuitenkin tavannut niitä treenikentän laidalle enkä ainoastaan kadulla. Ymmärrän kuitenkin että rodussa on paljon "mätämunia", jalostuksessakin, ja jos/kun tulevaisuudessa etsin shelttipentua niin aion kyllä perehtyä vanhempien ja jos mahdollista, niin isovanhempienkin luonteeseen.

Piti vielä sanomani että tsemppiä kiivilinnulle tähän tilanteeseen!