Koirat.com

Raxun isää kuvaillaan rauhalliseksi sylissä köllöttäjäksi ja emoa aktiiviseksi, rohkeaksi ja miellyttämishaluiseksi. Emo on myös luonnetestattu. Kumpaakaan en ole tavannut luonnossa, koska Raxu ei tullut meille kasvattajalta vaan entiseltä omistajalta.

Täytyy kyllä sanoa, että on kerrassaan mielenkiintoinen sukutaulu Raxulla..
Miten onkin noin näpsäkästi saatu kaikki kolme pahinta matadoria neljän polven sisään.

Onko Raxun silmät tutkittu koska? Pentuna vaan?
Suosittelisin tsekkauttaan nekin varmuudeksi.. Sillähän on tunnettu PRA kantaja kolmannessa polvessa ja muutoinkin aika hurjaa luettavaa noi silmätilastot.
muoks. Tai no hurjaa ja hurjaa, mutta aika paljon tutkimatonta, PPM, colobomaa ja sit tuo PRA kantaja (mun mielestä) aika lähellä..

Ei ole tukittu, ajattelin tutkituttaa samalla kun rakenne tutkitaan muutenkin. ihan omaa tyhmyyttähän se on, että nyt osui kohdalle tollainen millainen osui. Ja lisäksi luotin liikaa siihen mitä mulle kerrottiin luonteen olevan kahdeksankuisella kakaralla. Oikeastaan mikään ei sitten pitänytkään paikkaansa.

Juu siis ei missään nimessä oo tarkoitus arvostella tai syyttää, et "miksi ootte tollasesta ottanut".
Itekkin tulin Savun sukutaulua syynänneeksi pidemmälle tosiaan vasta myöhemmin, kun koira oli jo kotona.

Ja vielä jos on ihan suoraan huijattu siitä mitä koira oikeesti on. :(

Niin joo, mä sain kuvan viikon ikäisestä pötkylästä.. Taas ollaan peukkuvarpaatkin pystyssä..

Huuh! Täällähän on syntyny mielenkiintoista keskustelua! Hyvin ajankohtaista itsellekkin ku on tämä pennun ottaminen lähestymässä... Sen kanssa onki sitten ongelmaa jos toistakin...

Pitkään, siis PITKÄÄN, olen jo sitä oikeaa shelttipentua etsinyt, mutta tulosta ei ole vieläkään tullut. Milloin kasvattaja on puhunut lupaavista ja mahtavista koirista joka on osoittautunut palturiksi, milloin pentuja ei ole riittänyt jne. On oikeasti sääli huomata että niitä lupaavia 'harrastuskoirapentueita' on tosi vähän. Pelkäsin että olen vain liian ranttu pentueiden suhteen mutta taitaa olla ihan oikeasti hyvä etsiä sitä pentua pitkään, eikä vain ottaa ensimmäistä kohdalle sattuvaa. (:

Nyt on parit pentuviritelmät meneillään, en vain oikeastaan tiedä haluaisinko uroksen vai nartun. Puolensa ja puolensa kummassakin!

Tämä oli nyt tämmönen täysin turha kommentti, ääneen ajattelua vain....!

Luonnetestikaavioista tosiaan näkee, kuinka suuria eroja sheltin, bc:n ja aussin välillä esimerkiksi on. Mutta noista näkee myös sen, kuinka vähän shelttejä tosiasiassa luonnetestataan. Uskoisin, että osa luonnetestatuista koirista saattaa myös olla luonnetestattuja juurikin hankalan/aran/muutenvaan ongelmaluonteen vuoksi. Toki joukkoonhan mahtuu aina yhtä monta erilaista tapausta kuin koiraakin.

Itse oon myös koiran ottanut nimenomaan TinjaHillan luettelemien syiden takia; treenikaveriksi, joka ei kuitenkaan ota nokkiinsa vaikka joskus olisikin sohvapäiviä. Suoraan sanottuna ihmettelen kuinka hyvin meillä onkin mennyt, sillä koiran isä (agilitysaavutuksistaan huolimatta) ei ehkä ole sellainen, jollaisen oisin harrastuskoiralleni toivonut. Tähän asti meidän rallytokoilut ja tokoilut on menneet hyvin, eikä turhia pelkoja tai jumittamisia ole ollut. Toki, koira on vasta nuori ja iän myötähän meillekkin voi tulla yllätyksiä eteen.

Jedin sukutaulut syynäsin aikoinaan tosi tarkkaan ja mulla oli loppupeleissä vaan kaksi kasvattajaa jotka kelpasi. Raxun kohdalla luotin enemmän entisen omistajan sanaan, koska hän oli kuitenkin koiran kanssa elänyt ja tiesi sen luonteesta jo enemmän, kuin mitä tietää 8 viikkoisesta pennusta. Jos enää ikinä ostan koiraa (oon näiden vastoinkäymisten takia pohtonut koirien vaihtamista postimerkkeilyyn ihan tosissani), niin syynään rodun ja yhdistelmän sekä kasvattajan niin tarkkaan kuin voin enkä luota kenenkään sanaan vaan käyn itse tsekkaamassa luonteet ja haluan kaikesta muusta mustaa valkoisella.

Kyllä täällä saa ääneenkin ajatella..
Niistähän yleensä se keskustelu syntyykin, kun joku heittää jonkun pohdinnan ilmoille.

Ja ehdottomasti kannattaa syynätä mielummin liian tarkkaan. Jos kasvattajalla on oikeasti täysin puhtaat jauhot pussissa ja seisoo sen oman valintansa takana 100%, niin niihin kärkevimpiinkin kysymyksiin saa kyllä vastauksen.
Yleensä ne jotka suuttuu tai jättää vastaamatta, niin mulla ainakin valitettavasti herää epäilys, että siellä on jotain mitä halutaan salailla.

lisäys..
Vitsit tuolla jenkkilässä ollaan kyllä välillä ihan ymmällään, että miten täällä ei suvaita soopeli-merlejä..
Ja mulle tarjottiin täydellistä bimerle poikaa, ikää 9viikkoa ja ihan mahtavan näköinen pakkaus, mutta..
Isä oli bluemerle ja äiti bimerle..

Juu, kyllä kunnon kasvattajan pitäis kestää kärkevätkin kysymykset! Itse aikanaan jätin yhden kasvattajan kokonaan laskuista pois, kun totesi ettei missään tapauksessa voisi minulle shelttiä myydä, kun vanhemmillani on rottweileri. Kunnon kasvattajan kuuluisi (mielestäni) tietää, ettei mitään rotua voi yleistää vaan kaikissa on erilaisia yksilöitä. Eikä ainakaan meillä ole mitään ongelmia ollut, vaikka Dafi roikkuukin "tappajarotikan" korvissa kiinni aina kun näkevät.

Kyllä tähän rotuun taitaa mahtua niin psyykkisiltä kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan aika erilaisia koiria. Mä taas olen enemmän kuin tyytyväinen omaan pidättyväiseen shelttiin, kun eka koira on yltiösosiaalinen spanieli (jolla myös huono hermorakenne ja sijaistoimintoja vaikka muille jakaa mutta se on jo ihan eri juttu.) Jalostus ja kasvatus ei kyllä ole sitä helpointa puuhaa varmastikaan ja itse olen huomannut tässä matkan varrella että kompromisseja vaan joutuu tekemään. Se on sitten toinen juttu, mitä tavoitteita kukin on kasvatustyölleen asettanut ja kuinka paljon joutuu tavoitteistaan tinkimään. Ja sitten se, että on asioita, joita ei vaan kukaan tiedä tai näe vielä 8-viikkoisesta tai vuosikkaastakaan, aina voi yllätyksiä sattua. Voi kun se olisikin niin, että 1+1=2.

Oma tilannehan on se, että seuraavasta juoksusta on koira tarkoitus astuttaa. Aikaa on vielä pohtia ja vetää vaikka paniikkinappulaa, mutta uros on päätettynä ja uhat ja mahdollisuudet kartoitettuna Katsotaan miten käy.

Sonik, jos pentu on ihan tavallisen merlen näköinen niin sitten se on tavallinen merle. Niitä tuplamerlejä tulee tuollaisesta yhdistelmästä 25 % ja siitäkin osa onneksi kuolee jo kohdussa. Sen pentueen normaalin väriset pennut on ihan normaaleja kaikin puolin, myös perimältään.

No sitähän se kasvattajakin sanoi ja ihmetteli, mutta ymmärtääkseni sellaista ei täällä saa rekisteriin.. Vai saako..

Minä haluan olla vastarannan kiiski ja väittää, että oikealuonteisella/hyvällä sheltillä todellakin riittää paukut tokon ylempiin luokkiin. Itsehän siis otin bordercollien toiseksi koiraksi, koska halusin luonteeltaan aikalailla samanlaisen pakkauksen kuin shelttinikin on (miinus jääräpäisyys ja haukkuherkkyys) ;) Tosin tämä kertoo myös siitä, että kunnollisia shetlantilaisia on varsin harvassa, kun joutuu rotua vaihtamaan saadakseen haluamansa. Tehtailijat puskevat palleroisia älyttömällä tahdilla, kun taas harrastajakasvattajilta pentueita tulee kerran vuodessa tai parissa, jos sittenkään. Joskus laskin, että pelkästään yksi tehtailun puolelle menevistä "kasvattajista" tuottaa yli 10 % rekisteröidyistä shelteistä vuosittain. Ja tähän mitä luultavimmin "vahinkopentueet" päälle. Ja ei, sieltä ei todellakaan tule priimaa terveyden tai luonteen suhteen.

Nemon kanssa tokon työstäminen on ollut varsin helppoa, koska se jaksaa toistoja loputtomiin, osaa padota ja säädellä itse virettään "on the go". Luotettava kisakaveri, jolle esim. SM-kisat olivat ympäristönä pala kakkua. Miinuspuolena se on aika röyhkeä ja itseriittoinen kaveri, joka luulee tietävänsä aina vähän paremmin Meidän piti startata voittajassa tänä kesänä, mutta sairastelun takia se siirtyy ajankohtaan x.

Itse kyllä suosittelen vastaisuudessakin shelttiä, jos jollakulla on kriteeerinä pienehkö tokokoira, joka on mahdollista saada valioksi. Kunhan katsoo hyvin tarkasti mistä ottaa.

Disclaimer: Tämäkin postaus on vaan turhaa jaarittelua ilman syyttelytaipumuksia tmv. Ihan totta on, että sekundaa on tässäkin rodussa mielettömästi (mutta niin on vaikka bortsuissa ja aussieissakin, huhhei mitä menoa...), mutta onneksi seassa on semmoisia kultakimpaleita että

Sonik kirjoitti:

No sitähän se kasvattajakin sanoi ja ihmetteli, mutta ymmärtääkseni sellaista ei täällä saa rekisteriin.. Vai saako..

Mun mielestä saa, nimittäin Myrnin kasvattajan uusin tulokas, joka on siis Norjan/Espanjan tuonti, on soopeli-merle-yhdistelmästä ja rekattu se on täälläkin.

Hei kiitoksia, mäpäs teen uutta tutkiskelua asiasta.

Olis meinaan kohtuullisen lupaava mustavalkoinen uroskin tyrkyllä tuollaisesta yhdistelmästä..

Sonikille pennunmetsästysonnea, toivotaan että sieltä nyt löytyisikin se oma pallero! Kerrohan, miten homma etenee.

Sumppisuulle onnea kasvatustyön aloittamiseen (?), millainen yhdistelmä sulla on mielessä? Tuohon "ylisosiaalinen ja hermorakenteeltaan heikko spanieli & hyväluonteinen sheltti"-yhdistelmään samaistun ihan täysin.

Toki Paavosta ei voi vielä tietää, kun on vasta ohittanut viiden kuukauden rajapyykin, mutta toistaiseksi se on kaikkea mitä sheltiltä odotin. Toivotaan, että tulevaisuus on yhtä valoisa miltä se nyt näyttää. Paavo sai Pekka Korrin (tending-bortsut) pentutestistä hyvät pisteet ja erityismaininnan tokokoira-potentiaalistaan ("Utelias, reipas, rohkea, vilkas pentu. Rauhallisen ohjaajan koira (vilkas ohjaaja + vilkas koira = katastrofi). Potentiaali vireeltään ja energialtaan tokokoiraksi, ei tarvitse viritellä eikä hakea draivia tekemiseen, vaan tekee omalla moottorillaan.") ainoana pentueestaan. Korri oli kuulemma sanonut, että tällaisen harrastuskoiran ottaisi itselleen mielellään, ja kasvattajakin olisi kuulemma tuon itsellään pitänyt jos harrastuskoiran paikka olisi ollut auki. Tuon perusteella mulla siis on suuret odotukset ipanan varalle, ja ensimmäisissä tokotreeneissään Paavo vaikutti oikein hyvältä harrastukoiran alulta. (Naputtelin blogiin pätkän treeneistä, jos kiinnostaa lukea.)

Opetin tänään Dafia tuomaan avokin isän tekemän saunavihdan mulle. Pikku Dafin mielestä vihta oli superhauska kapistus ja oli kivaa toimia kuriirina.

^Ihana Dafi

Meidän neiti on ihan marjahullu.. Metsässä jos yrittää lenkillä syödä mustikoita, niin saa olla todella vikkeläsorminen, että ehtii kerätä isoimmat ennen Herttaa, ja tänään iltalenkillä kun löysin muutaman kypsän vadelman, niin tuo oli nenä puskassa häärämässä että "Anna mulle, anna mulle!"

^^Voi Dafi! Aina yhtä ihana.

Hei pesin tänään Atlaksen kokeillen Bio-groomin shampoota ja hoitoainetta hieman. Atlas veti sit ittellensä keskijakauksen selkään! Selkäkarva on muutenkin vähän karheaa. Mitä mä tolle teen, ettei se pitäis tollasta, vai asettuuko se tosta päivien kuluessa?

^Älä huoli, Alissallaki on aina yhtä staili keskijakaus pesun ja sateessa kastumisen jälkeen. Se kyl häviää itekseen, ku turkki taas asettuu. :) Mää kans äske kastelin Alissan suihkussa ja harjasin sen hyvin. Siitä tuli ihan jäätävä palleropunkero. En jaksanu sitä kokonaan pestä shampoolla, ku sen just kevääl tein. Huomenna kuuraan viel sit valkoset osat ja trimmaan tassukarvat. On sit siisti koira sunnuntaina.

Tääl on kans peukut pystyssä, et Sonikin pentuprojekti onnistuis!