Koirat.com

^Hyvä. Atlas näyttää jotenkin lihavalta kun just keskeltä menee toi jakaus, tekee selästä hirveen leveen Pesin kans tuolla Bio-groomin tekstuuria antavalla shampoolla niin Atlas ihan järjetön pallo tämän jälkeen. Nyt jo alkaa hieman tasottumaan.

Juu Sonikille paaaljon onnea pennelin metsästykseen! Toivotaan, että oikea siro yksilö löytyy Innolla täällä odotetaa, millanen komistus laumaan liittyy.

Sonik, jos koira on jossain maassa saatu johonkin FCI:lle kelvolliseen rekisteriin, niin kyllä sille saa Suomessakin paperit.

En ole käynyt täällä moneen päivään, ja taas on tullut mielenkiintoista keskustelua sheltinomistajien lempiaiheesta.

Minulla on sellainen kuva, että valtaosalla shelteistä on huonot hermot ja lisäksi suurella osalla huonon sosiaalistamisen tuloksena arkuutta ja pelkoja useita eri asioita kohtaan. Kuitenkin nämäkin yksilöt rakastettuja kotikoiria ja perusarjessa (muualla kuin kaupungin keskustassa) toimivia. Lilliä sanoisin keskivertoa rohkeammaksi sheltiksi. Todella sähäkkä se myös on, ja treenatessa tekee täysillä. Hermoja en kuitenkaan missään nimessä sanoisi maailman parhaiksi. Lillillä on päällä alituinen valppaus, ja se tarkkailee koko ajan kaikkea mitä ympärillä tapahtuu, eikä jaksa olla paikallaan, jos ympärillä tapahtuu paljon. Se ei kuitenkaan pelkää, mikä on hieno juttu. Minusta tulevaa painetta se on iän myötä alkanut kestämään paremmin ja paremmin. Kun pentuna on opettanut asiat positiivisen kautta ja paineistamatta, se tietää aikuisena, miten kuuluisi toimia, ja ottaa rankemmankin palautteen vastaan pelästymättä. Omasta mielestäni Lilli myös palautuu järkytyksistä nopeasti. Kaikissa tilanteissä myöskin Lilli pysyy hanskassa, ja sen kanssa voi luottavaisena käydä mitä erilaisimmissa paikoissa.

Edellinen kuvaukseni sopii kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, paitsi niihin, joissa toinen koira on lähellä. Koiriin en ole koskaan saanut sitä sosiaalistettua, on tullut ihan liikaa huonoja kokemuksia. Todella harvassa on ne koirat, joista Lilli tykkää ja vielä harvemmassa ne, joiden kanssa se leikkii, onneksi niitäkin kuitenkin on olemassa. Koirapuistoon ei enää mennä, koska siellä kävi aina näin; itsevarmemmat ja isommat koirat ottavat heti Lilli-raukan silmätikuksi, se jää jalkoihin, pakenee johonkin nurkkaan kyyristelemään, minne kaikki tulevat uteliaina haistelemaan, ihan liian lähelle Lillin mielestä, jolloin se näykkii iholle tulijoita kuonosta ja tärisee. Totaalinen paniikki siis.
Hihnassa Lilli ottaa kierroksia kaukanakin olevista koirista, vähintäänkin puhkuu ja puhisee, jos ei hauku ja hypi. Hihnan päässä se ei ole se tärisevä raukka, vaan puolustaa itseään äänellään, varmuuden vuoksi, vaikka toinen koira ei olisi enempää tehnyt kuin katsonut päin.

kiivilinnun tilannetta olen monesti miettinyt itsekseni. En oikein tiedä, miten saisin sanottua tämän niin, ettei kukaan loukkaannu, mutta otan nyt riskin ja kerron ajatukseni rehellisesti. Minusta olisi Raxua kohtaan oikein, että sen kanssa ei enää treenattaisi mitään. Vaikka avokki kuinka painostaisi. Hän ei ehkä ymmärrä tilannetta kokonaan, mutta luulisi hänenkin haluavan vain koiran parasta. Raxu ansaitsee elämän, jossa sen tarvitsisi stressata mahdollisimman vähän, ja kuvaukset teidän treenitilanteista ovat mielestäni aivan järkyttäviä. Jos kyse olisi omasta koirastani, en haluaisi enää saattaa sitä sellaiseen tilanteeseen, missä se ahdistuu niin valtavasti. (Lisäksi, jos Raxu vielä pelkää toista koiraa, joka asuu teillä kotona, voisin jopa harkita toisen kodin hankkimista, jossa ei tarvitsisi joka päivä pelätä.) Noin aralta hermoheikolta koiralta ei voi oikein vaatia mitään, ja sen tulisi saada elää sellaista elämää, jossa rutiinit toisivat turvaa ja elämä olisi kaikin puolin leppoisaa. En missään nimessä väitä, että kiivilintu hoitaisi huonosti koiriaan, vaan pidän sinua erittäin fiksuna ja esimerkillisenä koiranomistajana. Saattaa vain olla vaikea myöntää, että Raxun suhteen on ehkä parempi luovuttaa, kuin väkisin yrittää treenata. Tiedän, että halusit harrastuskoiran, mutta Raxusta ei siihen selvästikään ole.
Anteeksi vielä, en missään nimessä tarkoittanut loukata, toivottavasti kuitenkin jäät ajattelemaan, mitä sanoin.

^ Hyvin ja asiallisesti kirjoitettu. Kiivilinnun tilanne on pyörinyt paljon myös mun mielessä ja olen miettinyt noita ihan samoja asioita. Raxun kanssa harrastaminen ei ole mukavaa niin koiralle kuin ohjaajallekaan, ja jos yhteistelo muun lauman kanssakin on vaikeaa (ei muiden lauman koirien tarvitse sietää esim. sitä, että Raxu käy niiden päälle ahdistuksissaan) niin kannattaa pohtia olisiko koiran parempi jossakin muualla. Ainoana koirana ympäristössä, missä ei ole stressitekijöitä. Tasaista, "tylsää" elämää jonka koiran nuppi varmasti kestää.

Kiivilinnulle ehdottomasti hatunnosto siitä, että on jaksanut noin kauan ja paljon yrittää koiran kanssa, mutta mun mielestä kannattaa tässä kohtaa tunnustaa ettei se yrittäminen enää vaan auta. Se ei auta vaikka kuinka haluaisi, jos koiran pääkoppa ei ole kunnossa. Yrittäminen tässä kohtaa alkaa valitettavasti olla jo koiraa kohtaan tosi epäreilua, ei se nauti treenitilanteista ja kirjoitusten perusteella sen arkielämäkin on sille todella stressaavaa.

Minäkään en halua pahoittaa kenenkään mieltä, pikemminkin haluan sanoa sitä että on ihan ok luovuttaa. Sinä et pilannut Raxua, sinä teit kaikkesi sen eteen. Valitettavasti hermorakenteeseen ei pysty kukaan vaikuttamaan kouluttamalla. Ei siihen pysty vaikuttamaan mitenkään. Kannattaa miettiä, olisiko teillä kaikilla (ihmset + koirat) ja Raxulla mukavampaa, stressittömämpää ja helpompaa, jos Raxu saisi muualta hyvän kodin. Mä en itse suoraan sanoen jaksaisi kovin pitkään tuollaista hermoheikon koiran ehdoilla tasapainottelua, niin karulta kuin se kuulostaakin.

Olin aiemmin tosi huolissani siitä, että tosta jää tollanen kakkahousu, mutta olin väärässä! Enään ei mennä häntä koipien välissä, kun tulee koiria vastaan. Nykyään alkaa melkonen jodlaus, jos halajais päästä kaveeraamaan - onneks se sit osaa kyllä lopettaakin. Ihmiset vaan on edelleen se ongelma, joistakin se ei vaan pidä, eikä ihan heti anna edes koskea. Ei mene vieraiden luo omin päin, mutta sitten kun ollaan tutuksi tultu niin toi ei muuta tekiskään kun olis pusuttelemassa. Kovat äänet yms. ei meillä ole ongelmana, se puuhailee mielellään ja osaa virittäytyä siihen tekemisen meininkiin ja vastakohtaisesti myös rauhoittua. Huonoja kokemuksia poitsu ei paljoa muistele ja se myös palautuu tosi nopeesti.

Meillä valjaista on tullu joku mörkö... Tai siis valjaat on mörkö vaan aamusin. Ei koskaan iltalenkillä.

Miten Kiivilinnulla on nyt sujunut? Ootteko tehneet mitään muutoksia arjen suhteen?

Asiasta paimennuspäivään - oli täältä tulossa porukkaa ESSn järjestämälle paimennuspäivälle 31.8.? NiiNu ainakin? :) Voitais sitä yhteiskyytiä miettiä, vai? Mie ainakin olen itsekseen tuon ipanan kanssa lähdössä, ja matkaseura olisi tervetullutta :)

Kiitokset kaikille..
Joo selvittelin tosiaan asiaa ja merle x merle ja soopeli x merlen saa täällä rekisteröityä ihan normaalisti, ellei koira ole väritykseltään soopelimerle tai niin sanottu tuplamerle (joilla näitä kuuroutta ym. saattaa ilmetä)

Eli nyt odotuksen alla on n. 2viikkoiset pentueet, joista toisessa on mustavalkoinen poika merle merle yhdistelmästä ja bimerle poika soopelimerle pentueesta.
Liki pari kuukautta tässä nyt sit on jännitettävää ennenku selkenee.

Mun pikkumusta ansaitsi tänään itselleen Shelttiyhdistyksen näyttely-ykkösruusukkeen <3 Oltiin siis Iisalmi KVssä koko poppoolla ja tulokset oli ihan jees: Myrn JUN ERI4, Meela AVO ERI3 SA ja Minttu AVO EH. Myrn sai myös hienon arvostelun, SAkin tais jäädä vaan kehittymättömyyden takia saamatta.
Meidän tavoitteet tälle vuodelle on kotimaan puolella saavutettu, ensi viikolla käydään vielä Joensuun KVssä pyörähtämässä ja sitten jäädään karvantiputus ja -kasvatustauolle. Viroon toi lähtee siis lokakuun lopussa ja toivotaan, että vika junnuserti sieltä tulisi.

Sonikille onnea pennunodotukseen, jospa sieltä tällä kertaa se pikkusheltti kotiutuisi!

^Onnea hyvistä tuloksista Mekin oltiin Iisalmessa ja saatiin JUN EH4, vaikka tuo onkin vielä aivan kesken ja liikkeetkin vielä ihan pentumaiset. Olin aika yllättynyt että ei tullutkaan H:ta. Tuo oli luokassaan kaikkein nuorin ja jätti vanhempia ja kehittyneempiä taakseen, olin tosi ylpeä

Mitenkäs siellä Open Showssa meni? Olisin kovasti halunnut tulla sinne, mutta kun kaikki jutut sattuvat samaan aikaan niin mentiin sitten tuonne Iisalmeen.

Meillä Savu oli 2-5vuotiaiden urosten kolmas ja sai vielä erityispalkinnon (hiukan jälkikäteen) ihanimmista silmistä.
Mun mukana ollut äippän kettukoira oli junnujen nelonen, vaikka säntäili ihan miten sattui, eikä seisominenkaan kiinnostanut.

muoks. Ja mahtavaa myös nähdä Tutuli ja Alissa ihan livenä, vaikka hiukan hätäsesti, kun ooteltiin just Savun luokan alkua..

Sanni kirjoitti:

Asiasta paimennuspäivään - oli täältä tulossa porukkaa ESSn järjestämälle paimennuspäivälle 31.8.? NiiNu ainakin? :) Voitais sitä yhteiskyytiä miettiä, vai? Mie ainakin olen itsekseen tuon ipanan kanssa lähdössä, ja matkaseura olisi tervetullutta :)

Joo kimppakyyti kelpaa hyvin, jos vaan lähden somerolle täältä kotoa pk-seudulta :) Vois vaikka yrittää treffata sillä tai edellisellä viikolla, niin olisi sitten ainakin yksi tuttu koira paikanpäällä.

Sonik kirjoitti:

Ja mahtavaa myös nähdä Tutuli ja Alissa ihan livenä, vaikka hiukan hätäsesti, kun ooteltiin just Savun luokan alkua..

Oli kiva nähä! Savu oliki aikamoinen hurmuripoika, suukkoja ihan sateli. :-D Vaiks se olikin enemmän Alissan perään.

Alissa oli 2-5-vuotiaiden narttujen viides, eli viiminen, mut ei mikään ylläri tollaselta pystykorvaselta mammutilta... Sai se kyl paljon kehujakin: turkkia, väriä, rakennetta, hampaita ja luonnetta kehuttiin. Tuomari sano, että sitä oli ilo käsitellä ja et se vaikuttaa siltä, et se ei hätkähdä mistään. Se onkin tommonen mamman tyyni viilipytty. Ja saatiin maininta colliemaisuudesta, ohan toi aika jytky moniin sheltteihin verrattuna. Mekin saatiin erikoispalkinto, Alissa oli narttujen "komein kokonaisuus". Ihan osuva palkinto koiralle, jost taas kaks kysy tänään, et: "Se on vissiin uros?" Mut oli kyl mielenkiintoinen päivä, ku ei oo koskaan näyttelyissä käyny, eikä saanu minkäänlaista arvostelua Alissasta.

Millasia kommentteja te saitte Sonik? Entä miten pehmiksellä meni?

Mä oon aina elänyt harhaluulossa että merle-merle-yhdistelmistä olevilla pennuilla voi olla jotain sisäisiä epämuodostumia ja muuta. Nyt ollaan tämänkin osalta viisaampia.

Meillä menee samalla lailla kun aina ennenkin. Ei olla tehty Raxun kanssa mitään ja se on jäänyt aina ikkunaan kyttäämään kun oon Jedin kanssa lähtenyt. Perustottelevaisuutta tehdään lenkillä ("istu" - hihna pois - "paikka" - odottaminen - "vapaa"), mutta muuten antaa olla. Pitää pyrkiä lenkittämään vähintään puolitoista tuntia päivässä että saa koiralta virran pois. Vähemmällä se hyppii seinille kun ei pääse purkamaan energiaansa. Katsotaan miten leikkauttaminen vaikuttaa, mutta ollaan myös puhuttu että (pelko/stressi)agressiivinen koira ei vaan istu perheeseen mihin on tulossa lapsia tulevaisuudessa. Ehkä nyt on aika todeta ettei tota saa aktivoitua ja energiaa purettua harrastamalla.

Mullapa onkin edellissivulle poikkeusen tehden hermoheikko sheltti ja hyvähermoinen spanieli

Heippa!

Onnea kaikillenäytelmissä menestyneille! :) Meilläkin oli haavena tuo open show, mutta palauduttiin kahden viikon reissusta kotiin vasta lauantai-iltana ja kun tuota matkaa sinne on reilummin, niin jäi sitten väliin.

Meidän mussukkainen täytti eilen yhden vuoden! :)

kiivilintu, niitä ongelmia tulee jos pentu saa merlegeenin molemmilta vanhemmiltaan. Jos yhdistää blm-blm, niin saadaan 50 % tavallisia blue merlejä, 25 % tricoloureja ja 25 % niitä tuplamerlejä. Ja vain niillä tuplamerleillä on ongelmia. Osa kuolee jo kohtuun ja ne mitä syntyy on usein ongelmaisia korvien ja silmien osalta, osalla ne jopa puuttuvat kokonaan. Suomessa nuo yhdistelmät on kielletty just tuon ongelmaisen 25 prosentin takia, mutta muissa maissa asia ei tunnu olevan niin just...

Joo ja nämä syntyneet tavalliset merlet (tai tässä tapauksessa toi mv mitä kärkyn) on aiva terveitä perimältään, eikä näin ollen jatkojalostuksessakaan käyttäydy mitenkään poikkeavalla tavalla, vaan aivan sen oman värinsä mukaisesti.

Tutuli kirjoitti:

Millasia kommentteja te saitte Sonik? Entä miten pehmiksellä meni?

Meillä oli oikein mukava reissu! Lauantaina oltiin Turun virallisessa näyttelyssä, jossa Mindin täti, emän sisko siis (NiiNun Hertan emä) oli ROP ja kaverin merle oli sitten heti perään PN2. Aivan mahtava päivä siis!

Open Show:sta lähdettiin hakemaan Mindille kattavempaa arvostelua ja se myös saatiin. Hyviä ja paikkaansa pitäviä kommentteja, mutta yleisvaikutelma oli kuitenkin: pieni ja pystykorvamainen. Saatiin erikoispalkintoina näyttelyn kauneimmat korvat ja söpöin koira -palkinnot.

Tässä vielä kuva viikonlopun koiramiehityksestä

kiivilintu kirjoitti:

Meillä menee samalla lailla kun aina ennenkin. Ei olla tehty Raxun kanssa mitään ja se on jäänyt aina ikkunaan kyttäämään kun oon Jedin kanssa lähtenyt. Perustottelevaisuutta tehdään lenkillä ("istu" - hihna pois - "paikka" - odottaminen - "vapaa"), mutta muuten antaa olla. Pitää pyrkiä lenkittämään vähintään puolitoista tuntia päivässä että saa koiralta virran pois. Vähemmällä se hyppii seinille kun ei pääse purkamaan energiaansa. Katsotaan miten leikkauttaminen vaikuttaa, mutta ollaan myös puhuttu että (pelko/stressi)agressiivinen koira ei vaan istu perheeseen mihin on tulossa lapsia tulevaisuudessa. Ehkä nyt on aika todeta ettei tota saa aktivoitua ja energiaa purettua harrastamalla.

Olin jokin aika sitten yhdessä koiraseminaarissa, jossa puhuttiin koiran kastroinnista. (Sitä varmaan leikkauttamisella tarkoitat?) Muistiinpanoista löytyy tällainen pätkä: "Pelkoagressivista urosta ei pidä leikata. Jos koira on arka ja siltä viedään itsetuntoa nostava testosteroni, pelkoagressivissus lisääntyy. Kouluta pelot ensin pois, pelot eivät katoa leikkauksen myötä. (Tuulia Burgherr)". Asiaan sen enempää paneutumatta ko. keskustelu jäi seminaarista hyvin mieleen, ja oikein valaisevia esimerkkejä heillä oli tarjota. Kastrointi voi ikävä kyllä pahentaa tilannetta moninkertaisesti.

Tuo teidän tilanne on kyllä hurjan vaikea. En osaa tässä vaiheessa muuta kuin toivoa jotain ratkaisua tilanteeseen, voin kuvitella miten ahdistavaa jatkuvasti varpaillaan oleminen on, ja millaisia ristiriitoja ajatuksissa kulkee esimerkiksi treenaamisen / treenaamattomuuden / aktivoinnin suhteen. Tsemppiä!

Onnea Pampamin synttärisankarille!

OpenShow:ssa käyneillä kuulostaa olleen mukava päivä. Mahtavia erikoispalkintoja siellä on jaettu!

Laitan NiiNu sulle yv:n treffi/kyytiasioista!

Aran koiran kastraatiossa on kyllä sekin vaara, että tilanne räjähtää käsiin. Uros saa kuitenkin testosteronista tavallaan turvaa ja itsevarmuutta, ja kun se viedään pois, voi tilanne olla huonompi kuin ennen kastraatiota.

Mie melkeen suosittelisin Kiivilintua juttelemaan eläinlääkärin kanssa Clomicalmin käytön mahdollisuudesta. Auttoi nimittäin Nuutin kanssa ihan hirveästi. Vielä talvella se lähti karkuun kun näki, että otin hihnan esiin, koska lenkkeilykin oli sille kamalaa vieraitten ihmisten vuoksi. Jatkuvan stressin vuoksi sillä oli ihan koko ajan pissiittejä. Ei Nuu vieläkään ole luonteeltaan mikään loistava, mutta nykyään se pärjää kaupungissakin. Sillä ei myöskään ole ollut minkään valtakunnan tulehdusta sen jälkeen, kun Clomicalm alotettiin. Se söi sitä muistaakseni 4 kuukautta, jonka jälkeen ollaan pärjätty ilman.

Mulla on kans huonoja kokemuksia uroksen kastroinnista. Toi mun lappalainen tuli mulla 1,5-vuotiaana kodinvaihtajana, aikaisemmassa kodissa on vissiin ollu jonkin sortin huonoja kokemuksia, sillä se oli tullessaan aivan järkyttävän arka, vaikka muuten se olikin suht ookoo. Pehmeähän se on luonteeltaan ja harrastaminen on hankalaa, koska omaa turhautumista ei voi näyttää ollenkaan, kun koira menee lukkoon niin helposti.
Mulla ollessaan Hups on kyllä rohkaistunut aivan mielettömästi, alussa se ei tullut vieraiden ihmisten lähellekään, mutta nykyään saattaa mennä itse tervehtimään ja kerjäämään rapsutuksia. Kastraation jälkeen siitä on kuitenkin tullut paljon aggressiivisempi uroksia kohtaan, aikaisemmin se oli kaikkien kaveri mutta nykyään pitää koko ajan pitää silmällä urosseurassa. Edelleen siis pystyy lenkkeilemään muiden urosten seurassa ja leikkiikin joidenkin kanssa, mutta jos joku vähän rähähtää, niin tuo provosoituu saman tien.

Joillekin se kastrointi auttaa, mut itse en kyllä enää uroksiani (jos sellaista koskaan tulee olemaan) leikkaa ilman todella painavaa syytä. Kiivilinnun tapauksessa en osaa kyllä sanoa mitä tekisin, mut jotenkin voisin kuvitella, että jo valmiiksi herkkä koira vaan herkistyisi lisää, kun testosteronia ei enää erity samalla tavalla.