Koirat.com

Kiitos tsempeistä myös sulle scagli, kiva nähä sut taas shelttipulinassa! Mitä Quincylle kuuluu? Laita ihmeessä kuviakin!

Alissa on onneks jo parempi, eikä ainakaan oo vaikuttanu yhtään kivuliaalta. Kipulääkekuuri loppu perjantaina, joten oon vähän jännänny, et jos kipu tuleekin takas. Sunnuntainakin oltiin tunnin metsä-/remmilenkillä, kiipeiltiin kallioilla ja hypittiin mättäillä, eikä Alissa tullu siitä yhtään kipeeks. Koitan nyt panostaa rauhallisiin metsälenkkeihin, se tuntuis olevan parasta liikuntaa nivelvaivaiselle. Mäkitreenillä vois koittaa saada takapäähän oikeen kunnon lihakset. Viime torstaina meillä oli eka fysioterapeuttikäynti ja allastreeni. Fyssari ei huomannu Alissan seisoessa kauheasti eroa sen takajaloissa, eikä jalkojen lihaksissakaan ollu huomattavia eroja. Joillakin nivelvaivasilla voi olla suurikin puoliero, Alissan lihakset oli onneks hyvässä kunnossa. Alissan maatessa kyljellään jalkojen vääntelyssä oli havaittavissa eroja liikkuvuudessa, mutta se on ihan normaalia nivelvaivaselle koiralle. Altaassa tietty ensin vähän jännitti, mut reippaasti Alissa siellä ravas lopulta. Eilen käytiin taas allasterapiassa, joka meni tosi hyvin! Alissa käytti kumpaakin takajalkaa ihan yhtä hyvin, hoitaja sanokin, et jos hän ei tietäis, kummassa jalassa on vikaa, ei sitä arvais altaassa liikkumisen perusteella. Nyt toistaseksi lonkka myös laseroidaan samalla, ku käydään altaassa.

Jännä muuten toi, et Saksassa testataan kaikki jalostuskoirat ton ivermektiiniyliherkkyyden suhteen. Tiedätkö miten suuri prosentti siellä on kantajia, terveitä ja sairaita? Jotenkin tuntuu, että jalostusvalinnat vaikeutuis aika lailla, jos kantajan saa yhdistää vaan terveen kanssa, ku mulla on ainakin sellanen käsitys, että toi geenivirhe on shelteillä aika yleinen. Jostain muuten luin, että myös ton geenivirheen kantajat on yliherkkiä ivermektiinille (ja muille lääkeaineille, jotka tohon liittyy), ei tietenkään yhtä pahasti, ku geenin suhteen homotsygootit, mut kuitenkin herkempiä ku terveet.

Tutuli: Hienoa, että Alissa voi jo paremmin! Posti toi minulle tänään kirjan Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen, kirjoittanut Sanna Karppinen. En ole ehtinyt itse sitä vielä lukea, mutta kuulin että olisi aika hyvä perustietopaketti nivelrikkoisen koiran omistajalle.

Minkä kokoisia (kuljetus)häkkejä teillä on shelteille, ja minkä kokoinen koirasi on (säkä/paino)? Etsin jo tulevaa varten hyvää kuljetusjärjestelyä, ja olen miettinyt autoon häkkiä, jossa koira mahtuu seisomaan ja makaamaan mukavasti. Tuleva koirani saa tulla lähes päivittäin mukaani autolla, ja ajattelin pakun etupenkille jotain tämän tyyppistä:
http://www.zooplus.fi/shop/koirat/kuljetus/hakit_laatikot/kuljetushakit/141610
En vain osaa hahmottaa minkä kokoista katselisi, etenkin kun ostan häkin ennen kuin koira on kotona ja tiedän edes vähän minkä kokoinen siitä tulee.

Mitä itse ajattelisitte parhaaksi kuljetusvaihtoehdoksi, kun tosiaan pakettiautoon pitäisi saada järjestettyä? Pelkkiä turvavyövaljaita en halua, pelkään että vahingoittavat koiraa jos tulee oikeasti kunnon jarrutus tai jopa kolari. Auto on 09 Crafter, jossa on hyvin tilaa penkillä.

Mun hermorakenne ei kestä tätä palstaa kun heittää mut aina ulos kesken kirjoittamisen, siksi en laita kuviakaan... Mutta siis kiva kuulla että Alissa voi hyvin. Vieläkö teillä on pentu suunnitelmissa?

Muokkaan tähän kohta jatkoa, jos onnistuisi niin kun saan edes kerran viestin palstalle asti...
*edit. Eli jatkuu. Quincylle ei kuulu mitään erityistä. Oltaisiin päästy viime viikonloppuna peruutuspaikalle rallytokokisoihin mutta lapsi oli sairaalassa niin jäi. Huhtikuussa olisi seuraava yritys.

Tuo mdr1-virhehän ei ole siis varsinaisesti mikään "ivermektiinivamma" vaan monimutkaisempi juttu, se vain ylipäätään tuli esille kun koirille vielä annettiin ivermektiiniä sisältäviä lääkkeitä ja siitä seuranneita ongelmia tutkittiin. Sehän aiheuttaa jotain hämminkiä jossain aivojen välittäjäaineissa, ei ole tämän alan suomenkieliset termit oikein tuttuja enkä niin tarkkaan enää muistakaan koko systeemiä. Ivermektiini on vain yksi niistä lääkeaineista, ja tuolloin koirilla yleisimmin käytetty, joka geenivirheisillä koirilla vaikuttaa lähes satakertaisena määräänsä nähden. Siihenhän liittyy oletettavasti muitakin ongelmia kuin lääkkeiden sietäminen, joita kaikkia ei ole vielä edes tutkittu ja siksi geenivirheen karsiminen jalostuksella on kyllä ihan perusteltua, etenkin kun se on aika simppeliä. Täällä ei toki mitään yleisiä tilastoja ole koska kaikki tilastoivat vain omat juttunsa, mutta noiden sääntöjen muuttuessa shelteissä ei geenivirheellisiä (mdr1 -/-) ollut kovin paljoa, runsaasti niitä oli pk-collieissa joiden piireissä näitä uusia sääntöjä toki kovasti vastustettiin. Tosin tulkinnasta riippuen voi katsoa jo meidän eläinsuojelulainkin velvoittavan siihen. Koko geenivirhehän on ilmeisesti lähtenyt yhdestä ainoasta colliesta jolla oli tällainen mutaatio.

Meillähän on rotuyhdistyksiä ja järjestöjä joka lähtöön eikä kaikilla tietenkään ole juuri minkäänlaisia sääntöjä, mutta fci:n alaisissa sekä muissa suuremmissa on tosiaan muistaakseni vuodesta 2010 saanut yhdistää geenivirhekoiran vain puhtaan kanssa, puhtaan kaikkien kanssa ja kantajan muistaakseni vain puhtaan kanssa, siitä en nyt ole ihan varma. Käytännössä niitä virheellisiä ei siis näiden yhdistysten alla pitäisi juuri syntyä, vaikka eihän se ihan näin simppeliä ole, joskus ne tuloksetkaan eivät ole ihan yksiselitteiset. Quincynkään kohdalla ei muistaakseni ollut ihan varmuutta onko se kantaja vai puhdas, oli vähän siltä väliltä. Kantajuudella ei ole koiralle itselleen merkitystä, vaikka toki ne kyseiset lääkkeet ja etenkin ivermektiini ovat sellaisia, joihin koira voi reagoida ilman, että se liittyy mitenkään mdr1:een.

Oma sai toissapäivänä TK1-koularin hulppeilla pisteillä 180/200pts, ja eilen rally-tokossa tokan ALOHYVinsä pisteillä 87/100pts! Nika korkkasi vaatimattomasti oman rally-uransa pisteillä 100/100pts ja sijoituksella 1./30.

^No wau, siellähän on ollut oikein menestyksekästä. Onnea!!

Onnea menestyksestä kojotei! Oltiin itseasiassa samoissa rt-kisoissa AVOssa hyllyilemässä.

;muoks
Asutteko siis jossain "täällä päin"? Dafi kaipais lenkki- ja riehuseuraa.. Ja kun mä vasta (hitaasti) teen muuttoa Porista Vantaalle, ni ei yllättäen oo tuttuja täällä.

Pitää niitä vähän hyllyjäkin välillä kerätä, niin on jotain mihin laittaa pokaalit sitten kiva joka tapauksessa kun shelttejä näkyy lajissa kuin lajissa. Ja kiitos onnitteluista!

Asutaan Espoossa, en tiiä onko meistä kauheesti seuraksi kun 2/4 koirista ei järkkynä tykkää muista koirista. Tai toinen niistä tykkää muttei oikein tajua ettei muut tykkää siitä... Oma ja Vea-saku on sosiaalisimmat, ja niistäkin Vea on ainut joka leikkii. Mihin päin Vantaata muutat?

^Mäpäs laitan sulle yksityisviestiä!

Onkos ketään täältä tulossa Harjavallan RN, shelttierkkariin tai Rauman KR? Meillä ainakin viimeinen noista tiedossa, kahta ensimmäistä vielä harkitsen.

Atlas kasvaa ja kehittyy. Kokoajan tasottuu ja näyttää ja vaikuttaa paremmalta. Siitä on tullut myös todella rauhallinen sisätiloissa. Jossain kohtaa mietin jo, että onko sillä joku hätänä, mutta kyllä mä sen ton vanhenemisen piikkiin laitan Ulkona hajut kiinnostaa ja leikkiminen on vähän hankalaa kun varsinkin kaikki pennut on hyi niin ällöjä.
Atlas on kuitenkin edelleen ihana sosiaalinen ja reipas oma itsensä. Pitäisi Atlaksella käydä vielä sydän ja silmät tukituttamassa niin voisi jopa harkita tuon koiran tarjoamista jalostuskäyttöön..

Me ollaan mahdollisesti tulossa joko erkkariin tai Harjavallan ryhmikseen Todennäköisesti tuonne ryhmikseen. Tässä vielä viimeiseen asti katsellaan, miltä Hertan karva näyttää pentujen jälkeen, kun on nyt hurjaa vauhtia kasvamassa takaisin ja näyttää siltä, että ehtii kasvaa riittävään kuosiin.

Meilläkin on tapahtunut joku mystinen aikuistuminen ja rauhoittuminen pentujen jälkeen Tyyppi on sisällä yksi iso sohvaperuna ja ulkonakin käyttäytyy omituisen rauhallisesti suurimmaksi osaksi, vaikka olisi muitakin koiria mukana. Riekkuvat kakarat (ainakin omat ) on sen mielestä todella rasittavia, vaikka Hertta on itse ollut aikaisemmin ihan yhtä rasittava Melko tekopyhää, jos multa kysytään.. Tää on ihan kummallista, kun on tottunut siihen, että se on sellainen pieni joka paikkaan suhaava sählähäslä

Heippa! Täällä ihan uusi palstailija joka liittyy oitis keskusteluun!

Täältä löytyy 9kk shelttipoika Kassu, oikein reipas ja ihana persoona. Sheltti oli kauan haaveissa eikä ole kyllä kaduttanut. Kassu on yksilönäkin todella miellyttävä ja oikein hyvä tällaiselle omistajalle joka haluaa tehdä paljon ja kaikkea. Kaikki kun on tuosta söpöläisestä niin hauskaa eikä tunnu väsyvän millään! Harrastellaan rally-tokoa, paimennusta ja agilityäkin on tehty harvakseltaan, sen verran mikä nuorelle koiralle sopii. Kesällä sitten jatkamme sen kanssa ja on tarkoitus mennä kokeilemaan hakua ja jälkeäkin. :) Ja ainiin- koiratanssia aloittelemme myös! Alla myös kuva niin tiedätte millaisesta tyypistä on kyse. Myös linkki videoon jossa Kassu paimentaa toista kertaa. Ensimmäisestä kerrasta löytyy myös video samaiselta kanavalta.

Tästä videoon.

^^Voi vitsti! Pitäisköhän meijänkin sit tulla Harjavaltaan.. Ite mietin ihan samaa, että ihan viimeseen katson tota turkkitilannetta, että miltä vaikuttaa. En nyt mitään menestystä oikeastaan oleta tuolta, mutta olis se silti kiva kun on niin lähellä.

Ihana Kassu! Tervetuloa

Kiitos. :)

Onko täältä muita menossa muhokselle 6.6 näytelmiin? Me ajateltiin korkata siellä meidän näyttelytouhut ja sen jälkeen sitten katsoa että pitäiskö ottaa osaa isompiinkin hulinoihin, nimittäin Oulu KVhen. :D

Tervetuloa Kassulle tähänkin keskusteluun, teidän kuulumisia onkin seurailtu niin blogin kuin Petsien puolelta jo aiemmin!

Me ei olla tulossa erkkariin eikä sen puoleen muuallekaan enää tänä keväänä, muutaman viikon päästä käydään pyörähtämässä Outokummun ryhmiksessä ja siinä on luultavasti meidän näyttelyt tältä erää. Mua itseäni kyllästyttää näyttelytouhut nyt niin kovasti, kun tuntuu ettei koirassa oo mitään muuta kuin huonoja puolia. Keskitytään nyt treenaamaan sitä tokoa (ja vähän rallyakin) ja koitetaan toukokuussa olla kisakunnossa.

Pentukuumekin kasvaa, vielä pitäis odotella ikuisuudelta tuntuva aika! Tosin jos hyvin käy, niin valmistun vähän etuajassa ja saan ehkä kivan, pienen ja karvaisen valmistujaislahjan. Ehkä.

Myrn kävi eilen nappaamassa meidän seuran Vuoden 2014 tokotulokaskisan voiton sekä tokokoirakisan kolmannen sijan! Shelttiyhdistykseltä odotellaan vielä postia, sillä tokoykkösruusuke on myös ansaittu ja shelttien vuoden tokokoirakisassa pikkumusta oli kuudes tasan kolmella alokkaan kisallaan. Pätevä!

Hyvä Myrn! Onnea! :)

Kappas. Juuri kun kirjoitin tänne että agin parissa höntsäillään seuraavan kerran vasta kesällä niin tuttu pistikin viestiä että kiinnostaisko kun lauantaina alkavassa agilityn alkeisryhmässä ois tilaa. No kiinnostaa! Jotain putkissa kirmaamistahan siellä on meille vain luvassa, ei sen kummempaa kun koira on niin nuori, mutta Kassu rakastaa sitäkin jo niin paljon että minähän otin ja nappasin sen jäljellä olevan peruutuspaikan. Hauskaa siis luvassa! Niin koiralle kuin omistajallekkin, tulee aina niin hyvä mieli kun näkee miten pikkupaimen on haljeta siihen onneensa. Onhan se nyt niiiiin siistiä suihkia putkesta toiseen kun siitä saa vielä herkullisia namejakin!

Nyt tulee minulta kyllä kaksi tekstiä peräkkäin, mutta pitihän se ottaa kunnollinen 9kk- pönötyskuva. :)

Hei kaikille!

Olen lueskellut palstaa välillä, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjautua, jotta voisin itsekin kommentoida. Tein tunnuksen aikaisemmin ja nyt jos ehtisi kirjoitellakin.

Meillä on ensimmäinen blue merle sheltti Bella, pian 2&puolivuotia ihana neiti... Hmmm vai voiko sitä enää neidiksi kutsua. Bella nimittäin on astutettu ja näyttäisi massu kasvavan siihen malliin, että eiköhän sieltä pentuja tule.

Olisi muuten hauska nähdä kuvia muiden shelteistä tiineenä, niitä hirmu vähän löytyy googlettamalls ja jos olette mittailleet masua niin sekin olisi hauska kuulla paljonko se maha kasvoi. Eihän niitä toki verrata voi, mutta mielenkiinnosta mukava nähdä toisia tiineitä. Missä vaiheessa olette tunteneet liikkeitä masun päältä?

Sheltit vei sydämen mennessään täysillä, ihana rotu kertakaikkiaan <3 Pentueesta on tarkoitus jättää itselle yksi kotiin kasvamaan.

Minun jutut on tällä hetkellä niin pentuhuuruisia, että taidan nyt lopetella tähän ;)

pampam kirjoitti:

Posti toi minulle tänään kirjan Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen, kirjoittanut Sanna Karppinen. En ole ehtinyt itse sitä vielä lukea, mutta kuulin että olisi aika hyvä perustietopaketti nivelrikkoisen koiran omistajalle.

Onks toi kirja hyvä? Vois käydä lainaamassa sen, jos sais siitä vielä uutta tietoa asiasta.

Tervetuloa palstalle LauraL ja Meemi! Komea Kassu! Joko on varmistunut, onko Bella tiineenä?

Onnea kojotei ja vastakohta menestyksestä!

Meille kuuluu ihan hyvää, tuntuu, et elämä ei pyöri enää ihan niin paljon Alissan lonkan ympärillä ku sillon aluks. Käytiin joku aika sitten kontrollissa lonkan takia, ja valitettavasti Alissa ontu jalkaa edelleen lievästi. Lääkäri ehdotti meille seuraavaks PRP-hoitoa, jossa koiralta otetaan verta, josta erotellaan verihiutaleet ja ne sit ruiskutetaan niveleen. PRP-hoitoja ei oo koirille hirveesti viel tehty ja se on siis viel hiukan kokeellinen hoitomuoto, hevosilla sitä on käytetty enemmänkin. Lääkäri kerto koirasta, joka oli pysyny puoltoista vuotta oireettomana PRP-hoidon jälkeen. Meille oli jo aika varattuna tohon hoitoon, mut mua rupes jotenki yhtäkkiä ahistamaan, ku tuntu, et piti niin äkkiä päättää, mitä tehään seuraavaks.

Peruin siis ajan ja pohdiskelin hetken, mitä seuraavaks. Lähetin yhelle lääkärille viestiä lonkkaproteesista, et oisko kuitenkin järkevää laittaa se nyt, kun Alissa on vielä nuori ja suht hyvässä kunnossa. Hän oli kuitenkin vähän sitä mieltä, et koska kuntoutus kuitenkin autto Alissaa, et jatkettais sitä ja et proteesin voi laittaa myöhemminkin, jos näyttää siltä, et sellanen tarvitaan. Mä oon siis hylänny sen reisiluun pään poistoleikkauksen kokonaan, sen ennuste on liian epävarma ja sen jälkeen tarvitaan intensiivistä kuntoutusta. Jos Alissa ei pärjää enää lonkkansa kanssa, harkitsen vakavasti proteesia. Kallishan se on, mutta sen ennuste on hyvä. Varmaan nyt sit varailen ajan tohon PRP-hoitoon ja jatketaan kuntoutusta myös muuten.

Eilen nautittiin auringosta.

Tsemppiä kaikille terveysvaivoista kärsiville! Myös minä joudun valitettavasti yhtymään samaan kuoroon. Pelle on ollut pari viime viikkoa outo, etenkin kuluneella viikolla. On oksennellut lähes päivittäin limaa (ei siis ruokaa) ja tänään huomasin koiran selvästi laihtuneen. Punnitsin ja paino on pudonnut melkein 3 kiloa! Lisäksi tänään ikenet oli muuttuneet vaaleiksi ja vähän turvonneiksi. Hain siltä istumalta matokuurin ja huomenna soittoa ell jos tuo oksentelu ei lopu kuurin seurauksena. Myös ruoka menee vaihtoon, koska oksentelu alkoi samoihin aikoihin uuden ruoan kanssa. Muuten on ollut täysin oma iloinen itsensä, joten en ole osannut epäillä että tässä olisi jotain muutakin taustalla. Noita ikeniä ja painon putoamista kuitenkin säikähdin.

Toivon sydämestäni, ettei kyse ole mistään vakavammasta sairaudesta. :'(