Koirat.com

Tutuli, joo aika samanikäisiä olivat. Minäkin lueskelen aina mielenkiinnolla teidän kuulumisia samasta syystä. Sekin tuntuu niin pirun pahalta kun nyt minulla ei ole enää mitään kerrottavaa. Ei tämän nyt vaan pitänyt mennä näin. :'(

Tässä vielä viimeinen kuva komeasta pojastani tähän ketjuun. <3



Minä saatan sinut pehmeään lehtoon
Koirille varattuun ikuiseen kehtoon
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän
Muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.

Meidän syksyyn ei kuulu mitään sen kummempaa. Kesä/syksy mennyt aika pitkälti treenatessa ja opetellessa uutta, kun päästiin kivaan porukkaan treenaamaan jälkeä, hakua ja tokoa. Todella mukavaa vaihtelua ja Tinka on osoittanut olevansa aika pätevä jäljestäjä. Tällä hetkellä koitetaan keskittyä tokoon ja, että jossain vaiheessa päästäisiin korkkaamaan alokasluokka. Hiljalleen ollaan alettu treenailemaan myös ylemmän luokan liikkeitä, mutta silti tuntuu, että seuraaminen vain takkuaa takkuamistaan. Rally-tokon avoimen luokan kylttejä pitäisi myös hieman katsoa, josko sielläkin päästäisiin jossain vaiheessa kisaamaan.

Paljon on tapahtunut sillä välin kun olin poissa täältä enkä jaksa edes kertoa kaikkea. Tärkeintä kuitenkin on, että Kassu on nyt terveeksi todettu luustoltaan- täysin, myös polvien osalta! Koiranettiä koristaa siis A/A ja 2x 0/0. Silmistä löytyi muutama ylimääräinen ripsi. Onnellinen! <3

Moi! Laitoin tämän aluks väärälle puolelle joten kysytääs täällä uudelleen, onko bimerle väritys kalliimpi kunkuin esim trikki tai bluemerle? :)
Mustavalkoinen vissiin ainakin on, tai näin olen kuullu, joten sen vuoksi mietin onko bimerle myös. Olen yrittänyt googletella mutta vastausta ei oikein löydy. Olen kysynyt myös eräältä kasvattajalta(jolla bimerlejä on) pari kuukautta sitten, yleisesti rodusta ja ohimennen sitten hintaa, mutta en ole saanut vastausta.
Ehkäpä täältä sitten. :)
On pitkään ollut bimerle haaveena meidän collien kaveriksi

^Varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en ainakaan oo kuullut, että hinta menisi värin mukaan...



Pitkästä aikaa Nopsuttimenkin kuulumisia tänne. Ikää on tällä hetkellä 2 vuotta 10 kuukautta, ja arki on koko ajan helpompaa. Paljon ollaan tehty töitä ihmisten kohtaamisen ja remmirähjäilyn kanssa, mutta kova työ tuottaa myös tuloksia Helppo koira sanan varsinaisessa merkityksessä se ei edelleenkään oo, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, mutta ollaan tässä vajaan kolmen vuoden aikana selvästi hiottu tätä meidän yhteistä arkea meille helpoksi ja sopivaksi.

Harrastusrintamalle kuuluu sellaista, että toukokuun lopusta ollaan aksailtu säännöllisesti kerran viikossa, ja ollaan kehitytty molemmat älyttömän paljon. Tokopuolella ollaan oltu laiskempia, mutta paikkamakuuta lukuunottamatta Noppa olis liikkeiden suhteen koevalmis.

Perjantaina käytin tyypin virallisessa silmätarkissa, ja silmät oli puhtoiset, joten nyt on terveyspuolikin kaikin puolin tsekattu.

Mitäs muulle shelttikansalle kuuluu? (Ollaan oltu aika hiljaisia keskustelijoita )

En oo kyllä koskaan kuullutkaan, et joku väri olis toista kalliimpi.
Ei noi bi värit kuitenkaan nykyään suomessa oo mitään superharvinaisuuksia.

Meillä on vaihteeksi tulossa laumaan lisäystä isomman serkun muodossa.
Sumusta tuli iskä tapaninpäivänä, eikä todellakaan ollut ajatus ottaa pentua siitä pentueesta, mutta kuinkas sitten kävikään..

^Kiva kuulla teiänkin kuulumisia pitkästä aikaa! Mitäs teiän lauman koirille kuuluu? Ja siis mitä, täyttääkö Kodakin tänä vuonna jo kolme?? Vastahan se tuli teille... :-D Voi mikä pentu, toi nahkamasu suorastaan huutaa pusuttelemaan. Koska pentu kotiutuu?

Tää palsta on kyllä hiljentyny niin paljon. :( Mitä muille kuuluu?

Me saatiin tossa vähän aikaa sitten huonoja uutisia. Noin kuukausi sitten oltiin lenkillä kaverin ja sen koiran kanssa ja yhtäkkiä Alissa tuli mua vastaan sen näkösenä, et johonkin sattuu. Se rupes ontumaan vasenta takajalkaa, joka sitten kipeyty iltaan mennessä niin, et lähettiin päivystykseen hakemaan kipulääkettä, siellä lääkäri epäili polven ristisiteen menneen ja mä olin jo ihan murheissani, et ois leikkaus edessä. Seuraavan päivänä sit mentiin omalle lääkärille ja siellä lääkäri paikallisti kivun kintereeseen, kuten mäkin olin epäilly, koska se oli turvonnu ja Allu aristi sitä, eikä polvea. No, koira unille ja röntgeniin, jossa sitten paljastu vanhat nivelrikkomuutokset kintereessä. Alissa sai parin viikon kipulääkekuurin ja se oli liikuntakiellossa pari viikkoa.

Mä puhuin ite lääkärille jo heti alussa shelttien kinnerongelmista ja kontrollissa sit ortopedi tunnusteli jalan läpi. Lääkäri jolla me käytiin ei ollu siis koskaan shelttien kinnervikoja diagnosoinu. No, "shelttikinnerhän" se sit oli. Jänne siis luksoi sillon kontrollissakin hiukan. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä, Alissa käyttää jalkaa hyvin, eikä se oo enää kipeä. Paksumpi se kyllä on ku toinen kinner, mutta se on kai ihan normaalia näissä jännevammoissa. Säästyttiin siis ainakin näillä näkymin leikkaukselta, nyt lisätään taas hiljalleen liikuntaa. Kyllä rupee olemaan nii surkuhupasaa tää jo, suunnilleen vuos sitten diagnosoitiin se oikean jalan nivelrikko ja kun sen kanssa oltiin painittu aikamme ja saatu se hyvään kuntoon, ni sitten pamahtaakin kinner toisesta jalasta. Nyt on sitten nivelrikkoa molemmissa takajaloissa. :( Ja siihen päälle 2/1 kyynärät ja selässäkin jotain vikaa, miten voi yhellä koiralla prakata joka paikka. Tällä hetkellä kuitenkin menee hyvin, käydään fyssarilla 3-4 viikon välein ja koitetaan pitää Alissa jumittomana. Ilonen oma höpsö ittensä se kyllä on, et ehkä tää tästä. Tuntuu varmaan oudolta, jos mä joskus vielä saan koiran, jolla ei oo luusto-ongelmia...

Laitan vielä loppuun pari syksyistä kuvaa, kun käytiin syksyllä kuvattavana Ruissalossa. Alissa täytti syksyllä jo seittemän, kauheeta miten aika menee nopeesti.

Oi vitsi Alissa on kyl ihan super kaunis..
Soopelit ja syksy sopii kyl hyvin yhteen. :)

Savu täyttää ens kuussa 6v ja se potee vissiin jotain keski-iänkriisiä. Siit on tullu ihan villikko riiviö..
Se painaa kaasu pohjassa välillä ympäri kämppää, eikä korvia oo kunnolla edes koristeena.

Sumu on oma lehma itsensä. Sellanen kainaloinen pässinpää.. <3

Ja joo possulla tulee alkusyksystä kolme vuotta mittariin ja voi luoja, et on ollu tekemisenmeininki sen kanssa. Se ei oo vanhentunut päivääkään, vaan on edelleen niinku pikkupentu.
Mä luulen, et se oppii viel joku aamu hyppäämään voltin aamuruokaa odottaessaan, kun pomppii kaikki neljä tassua ilmassa.

Penneli kotiutuu jo tän viikon sunnuntaina ja hiukan hirvittää mitä se tuo tullessaan.
Ajankohtahan ei oo ihan se optimaalisin pennulle, enkä tosiaan oo varautunut mitenkään. Tää vähän niinku putos käsiin puoli vahingossa.

Onneks ollaan muuttamassa kesällä Helsinkiin mun kihlatun luo ja sillä on omakotitalo, ni saa karvalapaset kirmata aidatulla pihalla sydämensä kyllyydestä.

Meille kuuluu täällä varsin hyvää!

Atlas täytti tuossa tammikuun loppupuolella 3v ja onhan toi varttunu aika äijäks jo Vähän sen leikkaamista oon ajatellu. Onhan näyttelyissä kiva käydä ja jalostukseenkin tuota mietin joskus sen reippaan luonteen, luonnonkorvien ja terveyden vuoksi, mutta voi olla että unohdan ne.

Atlas jäi tuossa loppusyksystä auton alle niin mentiin loppuvuosi vähän hiljaisemmin. Tuohon muiden koirien perään juoksemiseen ja hajujen perässä haahuiluun ajattelin josko tuo leikkaus auttaisi. Katsotaan nyt, kiirettä asian kanssa ei ole, mutta mielessä se on kyllä käynyt!

Harrastukset on tauolla. Atlaksella menee peräpää jumiin todella helposti ja vähän tässä on alkanut myös miettiä agilityn unohtamista tuon koiran kanssa. En tiedä onko se järkevää kun tuntuu, ettei "kroppa" kestä. Tuskin kokonaan lopetetaan koskaan, on se vaan niin kivaa ja Atlas tykkää

Laumaanhan kuuluu täällä nyt miehen auspai ja corgi cardigan ja tietty mun omat pojat. On tässä vilinää





//muok. piti vielä se lisätä, että Atlas tosiaan aikalailla lopettanut muiden koirien kanssa leikkimisen - rodusta riippumatta. Osittain varmaan juuri tuosta "äijäilystä" johtuvaa. Saattaa pari juoksuaskelta ottaa, mutta sit "ai tossa onkin haju" ja sinne se menee.. Ikävää sinäänsä.

Oho, täällä jotain eloa! Ompas kauniita syksykuvia Alissasta! Harmin paikka noi terveyshässäkät, toivottavasti löytyisi konstit viettää oireetonta normieloa.

Ja onnittelut myös colliepentusesta! Ihankun sulla olisi jonkinsortin viehätys tuohon merleväriin

Meillä "pentu" täyttää ihan just vuoden ja se on kyllä ollut kaikkea sitä mitä pitikin ja vähän vielä enemmänkin. Sataprosenttinen pieni apina. Olenkin jo ehtinyt pohdiskella, että kannattaa ilmeisen tarkkaan miettiä mitä toivoo, koska se ihan oikeesti saattaa toteutua :)

Tosi harmillisia nuo Alissan luusto-ongelmat. Hyvä että on nyt oireeton, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Meidän kämppä on ollut kohta puoli vuotta sheltitön. Nuutti lähti viime syksynä hermolomalle, eikä ole vieläkään kotiin palannut. Edelleen se on mun omistuksessa (ja tulee aina olemaankin), mutta tuskin tulee enää pysyvästi mun luokse asumaan. Sen stressaaminen meni siihen pisteeseen, että pienenkin yksinolon jälkeen se ei pystynyt enää rauhoittumaan, vaan stressasi ja tuusaili omiaan monta tuntia, joten tulin siihen tulokseen että sen on parempi olla jossain missä ei tarvitse olla yksin. Viimeksi kävin jouluna Nuuttia katsomassa, ja onhan se kuin ihan eri koira, kun sillä ei ole enää syytä stressata (omakotitalo harvaan asutulla alueella, ei yksinoloa oikeastaan ikinä). Ainoa, mikä mua tässä järjestelyssä harmittaa on se, ettei Nuutti saa enää nukkua kainalossa. Nykyään siltä on sänkyyn tuleminen kielletty, mutta on kuulemma löytänyt muitakin nukkumapaikkoja. Ikävähän tuota ääliötä on, mutta sen on parempi kuitenkin olla muualla eikä sen hoitajatkaan meinaa siitä enää luopua, niin voi olla että meidän pitää Kertulle ottaa jossain vaiheessa uusi pentu kaveriksi.

Voih, kurja tuuri teillä Tutuli! Toivottavasti Alissaa ei nyt enää noi luustojutut vaivaisi pahemmin.

Onnea colliepupsista Sonikille! Meille tuli kans perheenlisäystä, sillä nyt viikonloppuna käytiin hakemassa tällainen pieni sievä Ruotsintuliainen:



Hän on Gisli, toivottavasti mun tuleva agilitykoira. <3 Ja toko ja rally tietysti! Ihan huikea tapaus, reilu 24h matkustaminen ei näytä tuntuvan missään ja kovasti se yrittää saada Myrniä leikkimään nyt sisällä ollessa. Muuta laumaa se ei oo vielä tavannut, mutta kohtapuoliin pitäisi loppujenkin hoidossa olleiden kotiutua. :D

^Eih, miten ihana Gisli! Onnea pennusta! Hauska nimi, onko sekin haltiakieltä? Mä muuten luulin, että sulle ei tuu ikinä soopelia. Näyttää ainakin siltä, että neiti vois olla trikkitekijäinen/mahonkisoopeli?

Sanomattakin varmaan selvää, et mulla on pentukuume... Haluisin niin toisen pikku puikkonokan, jonka kanssa toivottavasti vois harrastaa agia. Mutta katotaan, millon pennun otto ois mahollista, näin työttömänä pelottaa ottaa toista koiraa, kun Alissan sairasteluihin on menny niin paljon rahaa. Mut joku päivä mullakin on taas tommonen nyytti. <3

Kiitos kuvakehuista, vaikka en ite ookkaan kuvia ottanu. Oli kiva saada kunnon kameralla otettuja kuvia. Soopelit on tosiaan ku luotu syksyiseen metsään. :)

Mites Sonikin lauma otti pennun vastaan?

Saarameow kirjoitti:

Harrastukset on tauolla. Atlaksella menee peräpää jumiin todella helposti ja vähän tässä on alkanut myös miettiä agilityn unohtamista tuon koiran kanssa. En tiedä onko se järkevää kun tuntuu, ettei "kroppa" kestä.

 

Onko Atlaksen selkää kuvattu? Alissalla menee kans selkä jumiin helposti, joka kerta fyssarilla availlaan jumeja, mut ehkä se on ihan odotettavissa, kun Allulla on noita ongelmia luustossa. Just ennen tota kinnerhommaa saatiin kasvatettua fyssariväli kuuteen viikkoon, mut nyt sit taas rampataan siellä useemmin... Teil on kyl aikamoinen lauma.

Iona on kyl ihan hirmu kaunis!

chelle, harmi, että jouduit luopumaan Nuutista. :( Mut hienoa, et se voi elää nyt stressitöntä elämää. Minkä rotusta pentua oot aatellu? Toista aussieta?

Gislin nimi on itse asiassa islantia ja tarkoittaa auringonsädettä. Tosin se on myös erään hahmon nimi Skyrimissä. Ja joo, minäkin luulin vielä muutama vuosi sitten ettei mulle tuu koskaan soopelia, mutta toisin vaan kävi! Väri on kuitenkin se viimeisin seikka, minkä mukaan pentua/yhdistelmää valitsen ja oon oikeastaan tykästynyt soopeleihin viimeisen puolentoista vuoden aikana ihan kunnolla. Gislin suvussa on trikkiä, joten sillä voi olla trikkitekijä. Isä on suht tumma, joten varmaan sitä tummuutta tulee meidän neitiinkin sieltä puolelta. :)

Iskä ei alkuun ollut ihan varma pojastaan, mutta onneks hiljalleen sekin alkaa lämmetä.. :D


Possu sen sijaan otti pikkuisen heti suojatikseen. Nyt silläkin viimein on henkisesti tasoistaan leikkiseuraa..
(huomatkaa murjottava Savu taustalla, se on vaan lähinnä järkyttynyt pikkunappulasta. "Eiks noita penneleitä nyt vaan jo voi lakata tulemasta!?")

Nimeksi riiviölle tuli Hippa

Voihan mikä tuliainen vastakohdalla siellä on! <3 <3 <3
Ja CeNedran pikkuinen Tai no "pikkuinen". (yleisö hinkuu kuvia myös Jalmarista.. )

Tutuli kirjoitti:

Onko Atlaksen selkää kuvattu?

Juu Atlashan on aika kauttaaltaan kuvattu.
Tuossa reilun 1,5v iässä kuvattiin epävirallinen selkä, lonkat, kyynärät ja tukittiin polvet. B/B lonkat, muut 0. Selässä oli ensimmäinen häntänikama ja viimeinen selkänikama yhdessä eli ilmeisesti LTV1.
Nyt sitten Atlas kuvattiin vielä uudestaan auto-onnettomuuden jälkeen kontrollissa kun vein ontumisen takia. Lonkat edelleen B/B, kuulemma melkein A/A. Kaikki muut 0. Varpaatkin kuvattiin ja ne ok Lisäksi kintereet tutkittiin ja ei luksaatiota, jota oon kans patellaluksaation ohella miettinyt Atlaksella sen oudon liikkumistavan vuoksi (pompottaa koko takapäätä usein).
Näiden lisäksi tottakai selkä katsottiin ja siinä taas tämä lääkäri ei nähnyt tuota LTV1, sano selän olevan aivan puhdas.

Eli vois päätellä ettei luustosta johdu, mutta joku syydän tuohon on.. Fysioterapeutti ajatteli, että Atlas joskus nuorempana satuttanu itsensä ja tästä syystä vetää jumiin helposti.
Itse vaan miettinyt, että kannattaako oikeasti kisanomaisesti harrastaa agilitya koiran kanssa, joka vetää itsensä jumiin noin helposti. Oon jo henkisesti alkanut luopumaan ajatuksesta, vaikka se rakas laji onkin.

Ai hyvänen aika toi sonikin "herkkä isi" Ihanaa, että ikilapsi viihdyttää pentusta, eipähän senkä tartte kasvaa koskaan aikuiseks

Yleisön pyynnöstä siispä yksi herra Java myös pentukuvien keskelle:

Näin meillä treenataan paikkista.

Häiriötreeniä parhaimmillaan..