Koirat.com

Nyt tuli minustakin vihdoin taas ihan oikea koiranomistaja, kun pikkuneiti kotiutui toissapäivänä! Alku on sujunut varsin mallikkaasti, syö, nukkuu ja leikkii eikä ole itkenyt oikeastaan ollenkaan. Tuota yksinoloa on myös jo harjoiteltu ja tänään sain vietyä roskat ilman että pentu jaksoi edes päätä pediltään nostaa, vähän vaan vilkaisi tullessa ja mennessä :)

Ulkona vielä arastelee liikenteen ääniä ja oikeastaa kaikenlaista yhtäkkistä liikettä. Miten teidän pennut on aikoinaan alussa toimineet ulkona? En haluaisi sinällään arkuuden piikkiin laittaa kun kuitenkin kaikki niin uutta ja toinen niin pieni että väkisinkin pelottaa. Ratikassa mentiin eilen ensimmäistä kertaa ja siellä joku nainen tokaisi vaan että täytyy kyllä tehdä hirveesti töitä että tästä saa toimivan koiran. Omasta mielestäni yhden pysäkinvälin mittainen ajelu sujui hyvin kun pentu uskalsi nakertaa keppiäkin vaikka selvästi pelotti. No, kaikista ulkopuolisten kommenteista ei varmaan kannata ottaa itseensä.



Niin ja jos joku asustelee Länsi-Helsingissä peräti töölössä tai meikussa niin olis kiva treffata rotutovereita, vaikka tuolla ei vielä rokotuksia olekaan :)

TIMBUKTU, onnea ihanasta pennusta! Ihana söpöläinen hän on :)

Meidänkin pentu arasteli tosi paljon alkuun liikennettä, melua ja autoja - etenkin busseja ja moottoripyöriä. Säntäili aina mun luokse turvaan. Kasvattaja asui vielä ihan maalla, niin ei varmaan koskaan autoa ollut nähnytkään.
Keskustassa kun mentiin niin kipitti mun perässä turvassa ja saatiin monta kertaa myös kommenttia ( kun ihmiset on niin hienovaraisia ) et onpa arka pentu ja yks nainen sanoi meille bussissa kauhuissaan että herranjestas mitä sille on tapahtunut. Kyllä ne ikävältä tuntu vaikka yritinkin laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Täälläkin silloin kirjoittelin että Miiko siis väisti kaikkia ihmisiä kun nämä yrittivät silittää, joidenkin luo meni innoissaan mutta useimpia jotenkin kammoksui.

Otin alusta saakka sen asenteen et kävelen vaan pennun kanssa muina miehinä, ihan kun en näkisi että sitä pelottaa. Välillä ihan kirpas sydämestä kun toinen yritti hakea turvaa mutta yritin vaan pitää pään kylmänä ja mennä eteenpäin. Käytiin kaikkialla mihin ikinä vaan tuli mieleen mennä jo ennenkuin meillä oli rokotuksia. ( Paitsi koirapuistoihin). Siitä se vähitellen lähti. Nyt mulla on reipas pentu, joka ei enää hätkähdä busseista tai autoista. Mätsärissä on ollut tosi reipas ja näyttelyissä jossa ollaan oltu turisteina, moni on siellä tullut sanomaan että onpa reipas pentu.

Edelleen tuo valitsee ihmiset eikä niin vieraista välitä. Kaikkien luokse ei mene, mutta esim. mätsärissä ei ole kertaakaan väistänyt tuomaria, useimpia ihmisiä tervehtii ja antaa rapsuttaa. Jotkut sitten vaan on ehdoton ei kiitos, enkä ole siihen puuttunut. Sama muiden koirien kanssa. Kyllä tuo välillä jännittää ja pelästyy jotain asioita ( kuten tänään ilmassa lentävää sanomalehteä ) mutta mun mielestä pienen tuhahtelun jälkeen palautuu kuitenkin, eikä mee koko loppulenkkiä paniikissa. Varautunut ehkä kuvastaa tota parhaiten, ja hitaasti lämpeävä tietyissä jutuissa, mut taitaa olla vähän sheltti piirrekkin se.

Uskon että teilläkin pikkuinen siitä reipastuu Meillä mies asuu Helsingin Kalliossa vielä jonkunaikaa, että jos vaan aikataulut ikinä kohtaa ja ollaan Helsingissä, niin meistä kyllä saa seuraa Voisin kuvitella että Miiko olis hyvää seuraa vähän pelkäävälle kun se on itsekkin aika hitaasti lämpeävä muiden koirien suhteen, eikä tykkää kun jotkut tunkee liian nopeasti iholle.

Timbuktulle onnea penskasta, kylläpä toinen on niin pieni ja soma!

Onnea timbuktulle pennusta! Onpa hän söpö.

Kyllä meilläkin vähän ihmeteltiin autoja alkuun, vaikkei ole millään mittarilla arka pentu kyseessä. Pikkupoika oli viettänyt elämänsä ensimmäiset viikot rauhallisessa lähiössä, eikä varmaan ollut autoa nähnyt kunnolla, ainakaan liikkeessä. Ihan ensimmäisenä päivänä tai parina en vienyt ihan autotien viereen asioille ja sai kuunnella liikenteen ääniä vähän kauempaa tai keskittyä yksittäisiin pihaan kääntyviin autoihin. Aika nopeasti oppi, että näissä ei ole mitään tarkkailtavaa. Ei varsinaisesti niitä alkuunkaan ihan suoraan säikkynyt, mutta otti vähän taka-askeleita, eli selkeästi jännittivät. Eiköhän sinunkin pentusi opi nopeasti, kun altistusta tulee niin paljon.

Tuo on tosi hyvä vinkki, minkä Cody antoi, että pennun käytöstä ei kannata lietsoa millään hyssyttelemisellä tai rauhoittelemisella, vaan itse tulisi käyttäytyä mahdollisimman itsevarmasti ja rohkean oloisesti ja olla huomioimatta pentua arveluttavia asioita. Koirathan eivät toisiaan rauhoittele samaan tapaan kuin ihminen, joten koira tulkitsee hyssyttelyn helposti ihmisen epävarmuudeksi, mikä kasvattaa koiran epävarmuutta tilannetta kohtaan, kun koiran silmään "johtajakin", jonka pitäisi olla pennun turva, pelkää.

Muiden ihmisten kommentit vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ulkopuolisen on äärimmäisen helppo puuttua koiran koulutukseen täydellisellä tietämättömyydellä kokonaistilanteesta. Olen huomannut, että pieni ja pörröinen shelttipentu on oikea kommenttimagneetti. Kyllä rohkeampikin pentu voi jännätä ensimmäistä kertaa ratikassa, ei tällaiset tilanteet tee pennusta mitenkään poikkeuksellisen arkaa.

Ekoina päivinä ei kannata kuitenkaan välttämättä tuottaa pennulle liiallista aistiähkyä uusien asioiden suhteen, jos pennulla näyttää olevan vaikeuksia suodattaa vanhoja. Eli esim. ratikka-ajeluita voi jättää siihen, kun pentu ei enää jännää liikennettä, niin ratikkaankin voi olla helpompi sopeutua. Toiset pennut sopeutuvat nopeammin uusiin juttuihin kuin toiset ja tärkeintä on ehkä yrittää edetä juuri sen ko. pennun ehdoilla. Codyn Miiko taitaa olla hyvä positiivinen esimerkki siitä, että juurikin näin yleensä käy, että pentu aivan konkreettisesti rohkaistuu.

Mekin asumme Helsingissä, tosin emme keskusta-alueella. Mutta Veeti on kyllä semmoinen raisu ja päällekäyvä "omistan maailman"-asenteen omaava mörssäri, vaikkakin hyväntahtoinen, että ei liene paras leikkikaveri aralle ja pienelle pennulle. Plus, että pentusi näyttää kuvassa aika pieneltä ja täältä löytyy säkää jo 31,5 cm, joten voisi olla vähän liikaa. Pikkupoika on "joutunut" leikkimään aika paljon kääpiöpinserien kanssa ja alkaa olla vähän samoja elkeitä. Esim. Facebookista löytyy ryhmä pk-seudun shelttitreffeille, jonne kannattaa liittyä. Mekin olimme eilen treffaamassa tästä ryhmästä löytynyttä pentua omistajineen.

Pikkupoika 3,5 kk

Kiitos kaikille kommenteista ja tsempistä! Mahtavaa kuulla, että muillakin on ollut hitaampia alkuja ja silti koirista on kehittynyt yhteiskuntakelpoisia yksilöitä.

Kyllä huomaa itsekin, että tässä parin päivän aikana on jo neiti reipastunut eikä perushommia enää niinkään jännitä. Olenkin pyrkinyt juuri siihen, etten hyssyttele tai nosta syliin vaan olen mahdollisimman rauhallinen, niin kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä.

Täällä on käynyt aika paljon kavereita kylässä (ei varmaan ole tässä asunnossa koskaan keitetty näin paljon kahvia ja teetä..), jotta pentu tottuu muihinkin ihmisiin. Arastelee vieraita paljon eikä ole oikeastaan kenenkään luokse itse mennyt tai antanut silittää. Tänään ensimmäistä kertaa haukkui vieraat.. Onkin ollut tähän asti todella hiljainen, mutta nyt aloitti oikein kunnon räksytysshown. Vieraille yritän toitottaa että antaa sen itse tulla eikä väkisin silitellä, tulkoot vaikka myöhemmin käymään uudestaan.

Onpas alle nelikuukautinen Veeti jo asiallisen näköinen! Niinköhän tästäkin karvapallosta kasvaa nopeasti ihan koira näköinen, ja sitten eivät enää raavaat raksamiehet pysähdy lässyttämään niin kuin tänään kävi :D Hauska kuulla myös että shelteistäkin löytyy mörssäreitä! Miikon kanssa treffailu voisi toimia, tämäkin taitaa olla aika hitaasti lämpiävä ainakin toistaiseksi.

Timbuktu, Miiko oli ihan samanlainen vieraiden kanssa alussa. Kaikki meille tulijat oli vähintäänkin mörköjä, ja tuo vaan kaarteli ja mulkoili epäluuloisesti. Karkuun jos joku kehtasi herraa yrittää silittää. Olihan se sinällään vähän kurjaa kun kaikki tuli katsomaan pentua ja pentu ei todellakaan halunnut katsoa tulijoita No niinhän ne jotkut lapsetkin vierastaa, ja tuskin siitä moni ottaa nokkiinsa.

Viime viikonloppuna miehen äiti ja tämän sisko tuli käymään, äidin oli nähnyt , siskoa ei. Hän on heti kuin paras kaveri mieheni siskon kanssa ja miehen äitiä kun taas haukkui ja peruutteli. Sama omissa vanhemmissani, isäni naisystävä on joku ihmeellinen kammotus vaikka on nähnyt hänet useasti. Sitten taas veljeni jonka on nähnyt tasan kaksi kertaa, on Miikon mielestä ihan huipputyyppi. Onks tällä pennulla joku logiikka?

Ja toi on tosiaan hyvä mitä sliippi sanoi, ei liikaa kerralla. Mekin just ensin katseltiin autoja vähän kauempaa, ja sitten aina pikkuhiljaa siirryttiin " jännittävämpiin" juttuihin kun näytti että pentu oli sisäistänyt jutun. Sit kun tuo ei enää pelänny autoja yms, siirryttiin bussimatkailuun, sit ratikkaan ja nyt ollaan käyty muutamia kertoja metrossa. Ja aina hyvä muistaa sekin et se pieni pystyy vastaanottaa vaan vähän kerrallaan, et vaikka kuinka haluaisi viedä pentua kaikkialle ja totuttaa sitä päivässä moniin juttuihin, niin kannattaa edetä hitaasti. Ainakin meillä se tuotti tulosta

^^Tästä on jo muutama sheltin omistaja sanonut, että ei ole ihan tyypillisin luonne, joten ilmeisesti ei sitten ole. Veeti on vähän niin kuin sheltti terästettynä pienellä määrällä pinseriä/terrieriä ja isolla määrällä noutajamaista ylisosiaalisuutta. Ei huono ollenkaan, sosiaalistamismielessä äärettömän helppo koira. Toisaalta tuo ylisosiaalisuus sitten voi tuoda ja varmasti tuokin omia haasteita koulutuksessa. Lisäksi löytyy samantyyppistä peräänantamattomuutta kuin kääkissä olen tottunut näkemään, eli kun jotain halutaan, niin sitten sitä tosissaan halutaan ja universumissa on Suuri Vääryys, jos sitä ei saa. Onneksi sentään ei ole vahtikoiramaisia piirteitä, ne jää vain tuon kääkän harteille.

Mutta kyllä tämän kanssa käy selvästi pienemmän pennun kohdalla niin, että pentu on hyvin äkkiä selällään, joten mieluiten saman kokoluokan ei-arka kaveri tai jopa vähän isompi. Pikkumies ei ole ihan paras mahdollinen kaveri lievittämään arkuutta, kun ei ymmärrä hitaasti lämpeämisen konseptia lainkaan. Eilen sujui mainiosti muutaman sentin korkeamman 5 kk vanhan sheltin kanssa.

Vieraathan voivat ihan vapaasti pennulle leperrellä ja yrittää syöttää nameja, ja kuten sanoit, pakolla lähestyminen ei kannata. Mieleen tuli, että kannattaa kokeilla ajoittaa vieraiden saapuminen silloin kun pentu on nälkäinen, jos vaikka rohkaistuisi hakemaan nameja vieraan kädestä. Toimit kyllä ihan oikein, kun menet koiran ehdoilla, etkä anna vieraiden lähestyä, mikäli koira osoittaa arkuuden merkkejä. Itse ehkä istuttaisin vieraan lattialle kasa nameja kourassaan ja pyytäisin houkuttelemaan pentua niillä. Työtä tuo varmasti vaatii, varsinkin jos suhtautuu jo nyt selkeämmällä epävarmuudella (rähjääminen). Miten pentu käyttäytyi kasvattajan luona, kun kävit sitä katsomassa tai hakemassa? Lähestyikö oma-aloitteisesti vai arasteliko jo siellä?

e: väksy

Cody, osuva kuvaus tuo, että kaikki tulevat katsomaan pentua mutta pentu ei halua katsoa tulijoita :D Miten toimit tuon vieraiden mulkoilun ja väistelyn suhteen, oliko vieraiden parempi yrittää houkutella esim. herkuilla lähemmäs vai esittää välinpitämätöntä? Ollaan tuon asioihin totuttelun kanssa edetty siihen tahtiin, että Saga ehtii aina rauhoittua ennen kuin lähdetään takaisin sisälle tai jatketaan matkaa. Hyvänä mittarina stressitasosta on toiminut se, että niin kauan kun pentu kiinnostuu kepistä tai lelusta niin kaikki on ok. Kiitos muuten tuosta fb-ryhmävinkistä!

sliippi, mun mielestä on hyvä, että shelteistä löytyy noita reippaampia ja sosiaalisempiakin yksilöitä tasapainottamaan hommaa. Itselleni yksi tärkeimmistä asioista pentua hankkiessani oli emän näkeminen ja vanhempien luonteet yleensäkin. Kasvattajallaan pentu oli reipas ja aktiivinen, viihtyi sylissä ja tuli itse leikkimään jalkoihin kun sohvalla istui. Emä oli myös kovin sosiaalinen eikä ollenkaan varautunut vieraita kohtaan, joten uskon kyllä että ainakin perimänsä puolesta tässäkin vauvassa on ainekset ihan kelpo koirakaveriksi. Olenkin istuttanut vieraat aina lattialle ja latonut kourat täyteen nakinpaloja, mutta täytyy varmaan ensi kerralla vielä ohjeistaa olemaan huomioimatta pentua varsinkin jos alkaa taas haukkumaan. Voi myös olla, että vieraat olisi parempi kohdata ensin ulkona, koska yritän kerrostaloasukkina pitää sisätilat alusta asti haukkuvapaina alueina.

Äsken lenkillä saatiin ensimmäinen koirakontakti, kun naapurin vanha snautseri pääsi ihan nuuskutusetäisyydelle. Ei Saga tilanteesta oikein nauttivan näyttänyt muttei juossut peloissaan karkuunkaan, ja haisteluhetken jälkeen kaverin poistuessa olisi jopa melkein lähtenyt perään :D Pieni asia tuntuu maailman suurimmalta voitolta!

edit/ taisikin olla sliippi joka siitä fb-ryhmästä mainitsi, eniveis kiitos!

Me toimittiin vaan niin että vieraat ei sitten kiinnittäneet mitään huomiota tuohon, joidenkin luo se meni hetken ihmettelyn jälkeen, joitain ei halunnut lähestyä laisinkaan. Yleensä vähän varoittelinkin vieraita jo etukäteen et Miiko on hitaasti lämpeävää sorttia eikä kannata ottaa itseensä jos se ei heti tule riemuissaan tervehtimään. Osa meidänkin sukulaisista oli ihmeissään kun olivat tottuneet siskon koiraan joka on taas pentuna ollut ihan erillainen.

Miikollakin on reippaat vanhemmat ja oli pentuna tosi rohkea ja reipas. Oli pennuista se joka aina karkaili aitauksesta yms. En tiedä oliko sitten vaan jotain alkushokkia vai mitä, mutta onneksi tuosta on tullut reippaampi.

Tänään käytiin mätsärissä ja se on hauskaa kun koko ajan saa muistuttaa itselleen että tämä on leikkiä, tämä leikkiä koska tuo pentu on vaan välillä niiiiiin hermoja raastava. Varmaan taas liian vähän tullut tänään kulutettua energiaa koska oli niin pahasti ylikierroksilla. Välillä tuo koko juttu on vaan niin kaukana nautinnosta kun Miikon jatkuva missio on joko saada hulluuskohtaus tai tehdä jotain äkkihyökkäyksiä naapureiden luokse. Sitten muistutan että tuo on vasta 5kk, mutta ei siellä muiden 5kk pennut ole tuollaisia, käsittämätön riehaantuja

^^Uskon, että kyseessä on teidänkin kohdallanne vain ohimenevä vaihe, pentu kun ei ole pentukopassakaan osoittanut mitään arkuuden merkkejä, ja kuten sanoit, perimä on sen osalta kunnossa. Paljon voi tosiaan johtua siitä alkushokistakin. Pennulta on juuri viety kaikki, mitä se on elämänsä aikana pitänyt turvallisena ja sen pitää luoda uudelleen käsitys siitä, että mikä on turvallista.

Mulla on kaksi edellistä kääkkää (nykyinen ja edesmennyt) olleet pikkupentuiässä selkeästi varautuneempia kuin aikuisena. Edesmennyt oli suorastaan hiukan arka juuri kasvattajalta muuttamisen jälkeen. Molemmista kasvoi ihan normaaleja, rohkeita koiria. Kääkillekin on rotutyypillistä varautuneisuus vieraita kohtaan, ts. eivät välttämättä automaattisesti kiinnostu, niin kuin shelteillekin. Osittain varautuneisuus tai arkuus johtunee siitäkin, että koira vasta muodostaa käsitystään ihmiskunnasta, eikä ole yleistänyt sitä ja epävarmuus poistuu sitten yleistämisen myötä. Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinulla on siellä ihan oikeat keinot käytössä. Kokeilun myötä oppii ymmärtämään, että mikä toimii oman koiran kohdalla parhaiten.

edit: Vähän vielä tarkemmin muistellessani tuli mieleen, että juurikin joskus siinä 5 kk paikkeilla Väinö alkoi tuntua aidosti sosiaaliselta koiralta. Sitä ennen vieraat saattoivat aiheuttaa vähän haukahtelua tms, vaikkei nyt varsinaisesti kunnon arastelusta voinut puhua kun pääsääntöisesti on aina hakenut luontaisesti kontaktia. Ja lopputulos siis oli koira, joka kiipeää pohtimatta tarvittaessa kenenkä hyvänsä syliin. Eli ihan tyypillistä on pieni epävarmuus tuossa iässä, ja niistä voi tulla oikein mallikelpoisia koirakansalaisia pienestä arastelusta huolimatta.

Näin reilun viikon yhteiselon jälkeen on mielenrauhani jo paljon paremmalla mallilla! Neiti on reipastunut hurjasti, kaikilta osin. Juuri niin kuin vakuuttelittekin, niin alkuhämmennyksen jälkeen on alkanut maailma taas kiinnostaa. Itse olen ehkä vähän turhan neuroottinen, pitää vaan ymmärtää, että pentu on pentu ja kaikki on vielä niin kovin suurta ja ihmeellistä.

Toisiin koiriin tutustumisetkin on menneet hienosti, nyt Saga jo menee itsekin miltein heti haistelemaan ventovieraan koiran, kunhan minä tervehdin ensin. Tässä asuu onneksi niin paljon koiria lähellä, että päästään päivittäin tervehtimään eri näköisiä ja kokoisia karvakorvia ja siinä sivussa omistajia. Oletteko muuten koiran hankkimisen jälkee huomanneet sellaista ilmiötä, että yhtäkkiä naapurit ja naapureiden naapuritkin alkavat jutella, kun aikaisemmin on ehkä juuri ja juuri moikattu :D




Treffattiin tuollaista minikokoista mäyräkoirapentua, ja vauvoilla klikkasi heti. Onko ihanampaa kuin katsella kahden taaperon painimista!

KC-porukassa taitaa olla aika paljon näyttelykävijöitä? Minkä ikäisinä olette vieneet pentuja paikanpäälle katselemaan? Entä oletteko osallistuneet shelttitreffeille, ja jos olette niin kuinka riehakas meno siellä on? Olisi kiva jossain välissä nähdä isompaakin shelttiporukkaa, mutta toistaiseksi taitaisi tuo pieni vielä jäädä jalkoihin... :D

Gisli käväisi sunnuntaina ihkaensimmäisessä näyttelyssään Luumäellä, jossa järkättiin sopivasti sekä ryhmä- että pentunäyttely samassa paikassa. Myrn kävi pärisemässä avoimessa luokassa erinomaisen arvoisesti, mutta päivän yllättäjä oli kyllä pikkusopuli, joka oli paitsi ROP-pentu, myös sijoittui ryhmäkehässä kakkoseksi! En olisi uskonut ihan näin huikeaa menestystä, vaikka hieno pentuhan se on. ♥

Seisominen ei enää poseeratessa ois jaksanut kiinnostaa, mikä on ihan ymmärrettävää - matkaan lähdettiin joskus kuuden maissa aamulla ja ryhmäkehät alkoivat neljän maissa. Kotona oltiin joskus kympin jälkeen, ei tarvinnut kyllä unta kysellä sen jälkeen. Paitsi Gislin, joka kotona jaksoi vielä juosta ympäri taloa lelujensa kanssa..

Gisli

Nyt saa vastakohta tulla kertomaan vinkkejä, kaikki otetaan vastaan! Toi Gislin seisominen on vaan niin upean näköistä ja samalta näyttää liikekkin. Ootteko paljon treenannu? Mätsäreissä ootte tainnu käydä ainakin. Korjaatko asentoa vai seisooko Gisli luonnostaan noin hienosti? Mä oon mätsäreissä aina vähän epävarma siitä asennon korjaamisesta ja siks tuo seisoo välillä päin honkia. Onks teillä se tuomarin kanssa väistön kanssa menny jo paremmin? Mä mietin et millon toi tekee sen tuomarin kanssa, kun kaikki ihmiset ei oo edelleenkään ok.

Timbuktu, me mentiin heti turistiksi näyttelyihin ja mätsäreihin kun oli rokotukset kunnossa. Osallistuttiin heti kun oli mahdollista.

Cody, meillä kans jotkut ihmiset on selkeästi nou-nou (esim. mun äidistä ei tykkää kovin paljon), mutta antaa kuitenkin koskea vaikkei siitä hirveästi tykkäiskään. Tuomaria Gisli väisti vähän viime mätsärissä (oli mies), sitä edellisessä ei yhtään ja näyttelyssä yksilöarvostelussa oli himpun epäileväinen, kun taas ryhmäkehässä ei väistänyt yhtään, vaikka tuomari katsoi koirat vaan maassa. Treeni on siis tuottanut tulosta meilläkin, vaikkei olla treenattu siis mätsäreitä lukuunottamatta. Kehän ulkopuolella mennään lähes kaikkien syliin, ihan kuin muutenkin normielämässä. Hassu pentu.

Seisomista ollaan treenattu oikeastaan vaan seisotuskuvien yhteydessä, joita tuli pikkupentuna otettua viikoittain. Liikkumistakaan ei pahemmin olla treenailtu, parissa näyttelytreenissä ollaan käyty. Gislillä on super liike ihan luonnostaan, ja se seisookin luonnostaan paremmin kuin esimerkiksi Myrn. Jos nään selkeästi, et Gisli seisoo vähän huonosti niin korjaan asentoa ottamalla askeleen eteenpäin tai pyöräytän pennun itseni ympäri ja seisotan uudestaan. Tossakin kuvassa sen etujalat on vähän turhan edessä, mikä vääristää etuosaa. Mut ei voi vaatia pitkän päivän jälkeen huippuseisomista.

Ohoh, onpa täällä shelttikeskustelu hiljentynyt! Mitäs syksyyn kuuluu?

Täällä pikkupörrö kasvaa ja pätevöityy. Sisäsiisti on ollut jo melkein kuukauden päivät ja kohta 6 kk mittarissa. Poitsu on aloittanut viikkotreenit seuran toko- ja agilityryhmissä ja tykkää sen verran tekemisestä, että saa itkupotkuraivarit hallin ulkopuolella, kun mamma astelee sisään liian hitaasti.

Ostin myös vihdoin ja viimein pikkupojalle oman näyttelyhihnan reilu viikko sitten. Kävelytreeniä ei oltu tehty oikeastaan yhtään, joten lähdettiin vähän ex tempore mätsäriin ihmettelemään, että minkähänlainen kaaos ja katastrofi siitä tulee.

Ja siinä kävi näin eli SIN-1 ja BIS-4!



Siitäkin huolimatta, että katu-uskottavasti yritettiin vähän tappaa näyttelyhihnaa ja jotain risua jossain välissä kehässä. Mutta on toi ihan mainio. Veetillä on aina vaan tosi kivaa - niin oli tuollakin ja se näkyi myös esiintymisessä, mistä tuomaritkin nähtävästi tykkäsivät. Ekaa kertaa sai myös tassutella näyttelypöydällä vieraan ihmisen kopeloitavana ja ainoa ongelma siellä näyttäisi olevan yletön rakkaus, mikä pitäisi kohdistaa tuomariin.

Arkielämässä autojen paimennus alkaa pikkuhiljaa jäämään vähemmälle. Samoin ohitukset sujuvat pääosin aika hyvin. Vielä saa treenailla paljon, mutta eiköhän varsinkin ensimmäinen kouhotus jää kohta pois.

Lisäksi poitsu vaikuttaa jäävän odotettua selvästi pienemmäksi. Nyt säkäkorkeus huitelee jossain 36 cm hujakoilla, eli ei varmaan hirveästi yli ihanteen kasva. Minua ei haittaisi, jos venähtäisi vielä vaikka kolme senttiä tai enemmänkin, mutta tätä tuskin tapahtuu.

//Veeti

Täällä mekin vielä ollaan, vaikka kirjoiteltua ei olekkaan tullut. Meidän alku syksy on mennyt aikalailla treenaillessa. Ilmoitin tuon nyt vähän riskilläkin messariin, koska herra on päättänyt jatkaa kasvuaan paljon kauemmin kuin olisin toivonut. Tällähetkellä kokoa on siis 39 cm ja pidin niin kaikkia sormia ja varpaita ristissä että se kasvu olisi loppunut tuohon 38. Mut ei. Aletaan vähän olla siinä äärirajoilla tuon koon suhteen, enkä tiedä mennäänkö messariin jos tuo kasvaa vielä kauheasti. Toki kaikki tuomarit eivät ole ihan niin justiinsa koon kanssa. Tässä 39 cm olisi kyllä ihan loistava kohti stopata.

Nyt loppui sitten mätsärit, joten harjoittelu täytyy suorittaa näin meidän kesken ilman apujoukkoja. Tosi vaikea sanoa tuleeko tuosta messarista täys katastroofi vai meneekö se ihan ok. Mätsärit on nimittäin menneet niin vaihtelevasti. Mutta ensimmäinen näyttely on aina ensimmäinen, eikä mulla ole mitään sen ihmeempiä odotuksia, kunhan ei nyt ihan täysin nolattaisi itseämme.

Miikolla on ollut pari muuttoa tässä lähiaikoina, toinen selvitettiin tosi hienosti ja nyt kolmen viikon päästä olisi muutto lopulliseen kotiin. Ostettiin maalta omakotitalo joten herralla alkaa todelliset koiran päivät kun pääsee sinne temmeltämään. Sellaista siis tänne.

^No tottakai menette messariin, jos kerran olet jo ilmoittautunutkin, ettekä arvo. Menemällä ei menetä yhtään mitään ja saa hienon messarikokemuksen ja menemättä jättämisellä menetät nyt ainakin ilmoittautumisrahat. Enkä nyt jännittäisi liikaa sitä kokoa. Mä en osaa noista messarituomareista sanoa, mutta aika harva tuntuu kaivavan mittatikun esiin. Ja ihan sama vaikka kaivaisi ja olisi kokonatsi - saa sieltä silti sen laatuarvostelun, jossa kuvataan koiran rakennetta. Jos koko vaikuttaa laatuarvosanaan, se kerrotaan yleensä selkeästi. Jos joku ekan kerran huomauttaa koosta, sen jälkeen voi sitten tarkemmalla silmällä valikoida tuomareita.

Näyttelyssä mittaustilannekin on ihan erilainen kuin kotona. Joskus herkempi koira saattaa luonnostaa "kumartaa" mittatikkua vieraan ihmisen käsissä, joten mitattunakin isompi koira saattaa vaikuttaa pienemmältä.

Muutenkaan niille junnuluokan ekoille näyttelyille ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Harva koira siinä iässä mitenkään "valmis" on ja aika monelle tulevalle valiollekin tulee silloin isolla skaalalla laatuarvosanaa, kun koira vaan on monelta osin niin kesken. Jotkut tuomarit antavat myös junnuille keskeneräisyydestä anteeksi ja arvioivat koiraa suhteessa ikäänsä.

Kehäkäyttäytymistäkään ei kannata liikaa jännätä. Todennäköisesti jossain messarissa on junnuluokassa lukuisia koiria, jotka eivät ole edes nähneet näyttelyhihnaa ennen sitä päivää. Yleensä mätsäreissä on kehäkäyttäytymisellä suurempi painoarvo kuin näyttelyissä. Näyttelyissä hyvä käytös ei nosta laatuarvosanaa, huono käytös saattaa sitä laskea, mutta näinkin käy vain harvoin ja yleensä koiran täytyy olla niillä rajoilla, ettei sitä voi arvostella (yrittää paniikissa paeta pöydältä tai näppäistä tuomaria näpeille). Sheltin kohdalla esim. pieni perääntyminen pöydällä nyt tuskin vaikuttaa mitenkään.

On kyllä hurjasti kehittyneemmän ja vanhemman näköinen tuo Miiko verrattuna tämän talouden rimppakinttuun. Mä en usko, että edes kuukauden tai parin päästä meillä näytetään tuolta. Törmättiin yksi päivä kuukauden vanhempaan shelttiurokseen ja ero oli häkellyttävä. MInulla on vielä pieni pennunruipelo ja se näytti ihan jo rotunsa edustajalta.

Kiitos Sliippi kannustuksesta ja rohkaisevista sanoista. Mä en tiedä miten on itselle niin vaikea se jos epäonnistuu, vaikka oon nähnyt jos jonkinmoista menijää näyttelyissä. Vaikka tiedostaa päässä että mä oon ihan ummikko näyttelyissä, kuten Miikokin ( plus että se on nuori) niin silti jotenkin kammoaa sitä että nolaa itsensä ihan täysin. Mut jostain sitä on lähdettävä liikkeelle.

Kyllä me varmaan mennään, tiedän vaan että sunnuntain tuomari on aika tarkka koon suhteen, mutta kyllä mä tosiaan muuten haluaisin " laatuarvostelun" penskasta. Siihen oon tosiaan aika hyvin varautunut että varmasti meitä kehittyneempiä on, kun kerta ollaan just siirrytty junnujen puolelle, mutta kiva että tuo jonkun silmään näyttää kehittyneeltä. Pikkasen sillä sais olla painoa enempi, mut tuntuu ettei oikein mikään tartu vaikka mitä tekis.

Cody kirjoitti:

Ilmoitin tuon nyt vähän riskilläkin messariin, koska herra on päättänyt jatkaa kasvuaan paljon kauemmin kuin olisin toivonut. Tällähetkellä kokoa on siis 39 cm ja pidin niin kaikkia sormia ja varpaita ristissä että se kasvu olisi loppunut tuohon 38. Mut ei. Aletaan vähän olla siinä äärirajoilla tuon koon suhteen, enkä tiedä mennäänkö messariin jos tuo kasvaa vielä kauheasti. Toki kaikki tuomarit eivät ole ihan niin justiinsa koon kanssa. Tässä 39 cm olisi kyllä ihan loistava kohti stopata.

Yleensä kasvu loppuu siinä n. 6kk iässä eli tuskin tulee enää Miikolle enempää korkeutta

Ihanat Veeti ja Miiko! Toivottavasti törmätään Codyn kanssa Messarissa, mekin ollaan tulossa molemmille päiville!

Mun pikkumonsteri on jo 10kk, ihan supernopsaan menee aika. Muutaman kuukauden päästä päästään jo luustokuviin, ja tiedetään tarkemmin tulevaisuudesta. Jännitän jo nyt ihan hulluna, koska oishan se nyt ihanaa saada vihdoin terve koira. Meidän seuraava kerta näyttelykehässä on Jyväskylässä, jossa Gisli on kans molempina päivinä. Tokoa ja aksaa treenaillaan harvakseltaan, mutta lapsikoira on osoittautunut oikein päteväksi molemmissa lajeissa. Ja onhan se nättikin, ainakin omaan silmään.

Kokoa Gislillä on nyt (eli edelleen, ei oo pahemmin kasvua tapahtunut viime kuukausina) siinä 33,5-34 cm paikkeilla, täydellinen taskuraketti. ♥