Koirat.com

Löytyykös täältä yhtään shiban omistajaa ? :) Olisi mielenkiintoista kuulla arjesta koirienne kanssa. Harrastatteko mitään ? Miten olette motivoineet shibaa ? Onko metsästysvietti koirakohtaista ?

Niin, olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan shibojen arjesta, kun kyseisestä rodusta olen itsekin kiinnostunut :)

Hei,

Shibojen omistajat tai muuten rotuun perehtyneet, lähteekö Shiboista paljon karvaa? Turkki näyttää kuvissa sakemannien turkin tapaselta ja niistää ainakin lähtee... Vai onko karvan lähtö enemmän kausi luontoista ja harjatessa irtoavaa?

Lisäksi onko kokemuksia Shiboista kerrostalossa? Ymmärtääkseni ne eivät kauheasti hauku, mutta ulvovat ja ulisevat? Onko tämä koulutuksella hallittavissa, kerrostalo asukiksi?

Mitäs vielä?... niin mitä lajeja olette Shibojen kanssa harrastaneet? Olen ymmärtänyt että näitä on käytetty metsästykseen mutta nykyisin enenmmänkin seurakoiria.

Ja tietysti kaikkea muuta Shiboista saa kertoa...pitävätkö muuten uimisesta?

Heippa!

Minä en omista shibaa, mutta tuosta harrastamisesta olen lukenut sen verran että sopivat hyvin esim. agilityyn ja verijälkeen, myös tokoa voi harrastaa kunhan se oikea motivaatio löytyy!

Kiitos,

näin olen itsekin ymmärtänyt :) kiva että tuli vastauksia, näyttää niin hiljaisilta nämä keskustelut.

Itse en omista shibaa, mutta tätä hieman suuremman kyseistä rotua muistuttavan hokkaidon, ja on minulla hieman shiboistakin kokemusta.

Shiballa on karvanlähtö pari kertaa vuodessa, ja silloin karvaa, varsinkin pohjavillaa lähtee runsaasti. Shiban kanssa voi harrastaa oikeastaan mitä vain, sillä se on ketterä ja älykäs rotu.

Shibat eivät ole sen äänekkäämpiä kuin muutkaan koirat. Protestoidessaan jotain asiaa vastaan (esim. kynsien leikkuuta) ne voivat pitää ihmeellistä kiljuvaa ölinää, mutta muuten ne eivät ääntä oikeastaan pidä laisinkaan.

Uimisen ja metsästysvietin uskaltaisin väittää olevan koira kohtaista. Mutta shibojen omistajilta olen kuullut, että ne kiertävät kaukaa vesilätäkötkin, että eivätpä saata olla mitään erityisiä uimakoiria.

Ei löydy täältä ketään shiban omistajaa vai? :) Olisi kiva kuulla millaisia ne on.

Minulla on shiba poika ja yritän nyt sitte parhaani mukaan vastata noihin kysymyksiin. :) Pitää sitten muistaa että vastaukset tulee kokemuksesta.

Elikkä karvaa lähtee juurikin sen pari kertaa vuodessa.. ja aivan älyttömiä määriä. :D

Shiba sopii kerrostaloon, kun ei hirveetä meteliä meillä ainakaan pidä.. PAITSI jos meidän pojalle antaa keksin/luun niin voi elämä mikä huuto (Shiba-kiljunta) siitä seuraa kun poika ei tiedä mitä sillä tekisi.. :DD

Harrastamisesta voi olla montaa mieltä, koska shiban motivointi voi tuottaa ongelmia. Kun on itsepäisiä ja useimmiten meidän poikaa ei vaan huvita. Fiksu se kyllä on kun sille päälle sattuu. Että ei nyt välttämättä hyvä agility rotu näin yleisesti. Poikkeuksia toki on. Meillä on niin laiska tapaus että aamu pissalle meno on hirveän raskasta ja sen jälkeen halutaan nopeesti takasin nukkumaan.

Uimisesta sanoisin että harvemmat shibat tykkää vedestä. Meillä on jo haaste saada sateella lenkille ja sillonki poika kävelee silmät kiinni ja korvat vaakatasossa. :D

Jos on hankkimassa shibaa toiseksi koiraksi voin kertoa, että ei sovi herkkän koiran kaveriksi. Tällä tarkoitan sitä että meidän poika tykkää tuijottaa muita koiria suoraan silmiin. Kun taas meidän toinen koira ahdistuu siitä ja yleensä lähtee muualle.

Nyt tähän sekavan selityksen loppuun vielä pari hauskaa faktaa meidän koirasta.
1. Röyhtäsee aina ruuan jälkeen kiitokseksi.
2. Haukottelee äänen kanssa. (eli haukotellessa tulee sellainen "uuuaau" ääni)
3. Murisee, siis ei agressiivisesti vaan kun sitä rapsuttaa tai nostaa syliin. Tehnyt sitä pennusta asti.
4. Jäykempää koiraa saa etsiä, viitaten tohon agility harrastukseen. En usko että meidän poika taipuis tarpeeks kun on nukkuessaanki jäykkä ku kalapuikko.. :D
5. Siltä kesti n.5 vuotta oppia hännän heilutus.. :)
6. Nukkumaan mennessä (se siis nukkuu sängyssä jalkopäässä) pojan pitää aina kääntää peitonkulma pois tieltä.

Jos ette saa selvää tosta sekavasta tekstistä niin kysykää ihmeessä, yritän sitten selventää.

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan kyseisestä rodusta. Itsellä on jo koira ennenstään niin mietin, että sopisiko toisen koiran kaveriksi eikä nykyinen koira ole ollenkaan herkkä?
Olisiko jollain vielä kokemuksia shiboista!?!?!

Shiba sopii toisen koiran kaveriksi, mutta niistä ei välttämättä tule "erottamattomat" koska shibat ovat melko itsenäisiä.

Minuakin kiehtoo kovasti tämä rotu. Saa nähdä, muuttaako meille tällainen joskus tulevaisuudessa.

Blank kirjoitti:


4. Jäykempää koiraa saa etsiä, viitaten tohon agility harrastukseen. En usko että meidän poika taipuis tarpeeks kun on nukkuessaanki jäykkä ku kalapuikko.. :D

Tiäkkö kun oon huvittuneena katellut ton siskon shiban jäykkyyttä, kun olen tottunut sellaiseen löysään otukseen :D Sen rento makailukin(takajalat takana) vaikuttaa tosi jäykältä. Sen askel on tosi kevyt kuitenni.

Hirveä shibakuume tullut yht'äkkiä.. shiboihin tutustunut tässä 7 vuotta kun siskolla on ollut :)
Kunnon kuralenkilläkin kun käytiin niin pikku pyykäsyllä sai ne muutamat liat pois. Mikä oli suuri shokki entiselle jenkin omistajalle.

^ Turkin helppohoitoisuus ja "puhtaanapitämisen" yksinkertaisuus on mullakin yksi syy lisää, miksi tykätä rodusta.

Harmi vain, että pentueita taitaa syntyä aika harvakseltaan.. Mikähän shibojen tilanne on ruotsissa? Täytyypä tutkiskella hieman asiaa.

Notte kirjoitti:

Löytyykös täältä yhtään shiban omistajaa ? :) Olisi mielenkiintoista kuulla arjesta koirienne kanssa. Harrastatteko mitään ? Miten olette motivoineet shibaa ? Onko metsästysvietti koirakohtaista ?

Mää vasta nyt kattelin näitä rotupuolen keskusteluja ja olihan täällä jotain tuttuakin!

Meillä asustaa kaksi shibaa 13kk ikäinen punainen narttu ja 11 viikkoinen kermanvärinen poika.
Shiba ja ylipäätään japanilaiset rodut ovat juuri sitä mitä itse koirilta haluan. Hillitty käytös, arvokkuus ja itsenäisyys olemuksessa miellyttävät todella paljon.

Arki näiden kanssa on ollut helppoa. Toisinaan päivät saattavat olla aktiivisuustasoltaan vähäisempiä ja silloin koiratkin ottavat rauhallisesti ja toisinaan touhutaan paljon ja myös narttuni jaksaa osallistua ja toimia mukana, pienempi kaveri ei ihan vielä ole päässyt kunnolla mukaan.
Nartun kanssa ollaan käyty pentukurssi, kiva koirakansalainen-kurssi ja näyttelyissäkin pyörähdetty. Kevät puolella tutustutaan agilityyn ja maan sulettua olisi tarkoitus päästä jälkien "makuun". Tämä syksy meni niiin totaalisesti ohi, kun muutettiin uudelle paikkakunnalle, aika ei ole riittänyt kaikkeen

Motivoinnin kanssa sitten paininkin tuon nartun kanssa. Perus nakeilla ja lihapullilla ei tee mitään, katsoo vain ja mulkoilee "et sitten yhtään huonompaa palkkaa keksinyt"-periaatteella. Juustoa rakastaa, broiskun sydämet menee, samoin kivipiira, pekoni, jauheliha, mutta ehdottomasti parasta Oon mielestä on lelu! Syttyy ihan erilailla kuin namin kanssa. Nauttii tekemisestä ja silmätkin loistaa Namien kanssa Oo vaikuttaa aina vaisulta ja vähän "pakotetulta" tekemään. Kouluttajakin naureskeli eroa namien ja lelun käytön kanssa.

Naksutin on meillä ehdoton. En voisi ikikuunapäivänä kuvitellakaan shibaa koulutettavan pakotteilla tai houkuttelulla. Me lähdettiin liiikkeelle houkuttelulla, mutta ihan turhaahan se oli, onneksi naksuttimen käyttö ei ole ollenkaan hankalaa ja sen avulla tyttöä kiinnosti tehdä jotain. Sai ajatella itsenäisesti Toistoja tuo ei sitten jaksakaan kovin montaa, kyllästyy ja passivoituu, mutta ensimmäiset 6 tekeekin melkein täysillä Kovin kummoista TOKO-hirmua tuosta neidosta tuskin saisi, oppimisen kanssa ei ole ongelmaa, motivaatio ja tekemisen ilo ei vain ole niin suurta, että viitsisin toista kentälle väkisin raahailla.
Tuo poika onkin sitten motivoinnin puolesta aivan toista maata. On ihan mielettömän ahne ja nappulatkin menee palkasta Saa nähdä mikä hirmu me siitä saadaan, noi kermanväriset on muutenkin kai vähän outoja tyyppejä...

Ai onko jollain jäykkä shiba? Mein pallerot ei mun mielestä ole kyllä yhtään jäykkiä, makaavat vain hyvin hillitysti ja tarkasti selällään ketarat ojossa. Tuo narttu rakastaa hyppimistä, porskuttaa metsässä ja nousta korkeille paikoille tiirailemaan, joten mää ainakin kuvittelisin agilityn olevan kova sana.

Metsästysviettiä löytyy ainakin tuosta nartusta ja aika paljonkin, sen omaa emää käytetään linnustukseen toisinaan. Eli Oo kulkee hihnassa taajama-alueilla ja autoteiden vieressä, hajuja on niiiiiin paljon ja niitä olisi ihanaa seurata. Vanhempieni luona maalla tuo saa olla vapaana, koska pelkoa autonallejäämisestä ei ole. Oo tekee omia lenkkejä ja pyörii lähimetsissä, mutta tulee kyllä luokse kutsusta. Tuota pikkuisesta en vielä tiedä, nykyään pysyy vielä hyvin perässä vapana kulkiessaan.

Turkki on ihan mielettömän helppo!!! Se on aivan paras Ja juurikin siitä syystä, että se hylkii likaa mielettömän hyvin. Kauhistelin nyt joulun alla anopin koiria (suomenlapinkoiria) ja tuota ulkona vellovaa kuraa...ei käynyt kateeksi yhtään! Samoin shibojen hiljainen ja eleetön olemus sisätiloissa on aina toisinaan ihanaa. Monet kaverit, jotka eivät niinkään pidä koirista ihailevat meidän koirien taitoa ottaa vieras vastaan. Nämä käyvät haistamassa ja katsomassa kuka tulee ja palaavat sitten omiin touhuihinsa ja suurimmaksi osaksi nukkumaan. Samaa ei voi sanoa anopin koirista..... Mua hermostuttaa niin paljon niiden lappareiden häsläys ja säätäminen, ja se haukkuminen ettei meidän perheeseen ikinä tule moista, vaikka kauniita ovatkin.

Nämä kyllä tosiaan ääntelevät, mutta haukkuminen on vähäistä. Meidän narttu leikkii ainakin niin kovaäänisesti, että monet ovat koirapuistossa pelänneet sen olevan vihainen...
Ääntely on enemmän maukumista ja moukumista, ärinää ja pörinää ja kiljumista, sitä se on.

Shibojen ruotsin tilanteesta en osaa sanoa, mutta uusi veri on aina ihan äärettömän tervetullutta shibakantaan! Tuon meidän pojan hain Norjasta, mutta siitä ei ole jalostuskäyttöön viallisen värin vuoksi. Kyseisestä kennelistä saisi varmasti hyviä shiboja, voin vinkata yksityisesti jos kiinnostaa. Että hakemaan siis vain

Nämäkin kokemukset rajoittuvat siis pariin shibaan, mutta ehkä niistä jotain mielikuvaa silti saa

Tässä nää meidän naperot ois!

Voi ku söpöjä shiboja sulla. Mulle vois sopia shiba :) Täytyy miettiä asiaa

Kiitos kun jaoit kokemuksiasi, Ooa.

Ja aivan valloittavia nuo sun koirat!

Mulle ei olis mikään ongelma hakea pentua suomen rajojen ulkopuolelta, ja mun mies on vielä kaikenlisäksi norjalainen, joten tulee sielläkin käytyä muutaman kerran vuodessa. Eli mulle voit nakata yksärillä mistä kennelistä on kyse!

Mitenhän shibat muuten tulee toimeen kissojen kanssa? Meillä kun niitä on 3, ja luultavasti tulee vielä ainakin yksi, niin se on ehkä suurin "huolenaihe" mulla shiban hankinnassa..

Hehee, no sittenhän sitä vois lähteä hyvinkin lentelemään pennun kanssa :)

Pienempi ei ole vielä nähnyt kissaa, mutta tuo isompi rakastaisi vanhempieni kissan varmaan rikki jos vastapuoli antaisi rakkautta samalla tavalla takaisin.. On siis mielettömän kiinnostunut samankaltaisesta liikkujasta! Anopin kissalta oppi pöydälle hyppäämisenkin jalon taidon ja nukkuvat vierekkäin kerillä. Shibat ovat hyvinkin kissamaisia koiria ja ainakin Oo on löytänyt kissasta enemmän sielunkumppania kuin muun rotuisista koirista. Nämä ovat myös aikamoisia roturasisteja.. Aikoinaan ennen omia koiria mulla oli frettejä, joita myös kuvaillaan kissan ja koiran välimuodoksi ja shibat menee ihan samaan kastiin, ainakin oman kokemukseni mukaan. Ehkä nää on juuri senkin vuoksi mulle niin "oikeita", koska näädät ovat edelleen lähellä sydäntäni ja kun niistä jouduin luopumaan (kuolemien) vuoksi oli ikävä aivan mieletön. Vieläkin moisen haluaisin kotiin, mutta niiden saaminen hoitoon on paljon hankalampaa kuin koirien.

Vastailen kyllä mielelläni kysymyksiin kokemusteni perusteella

Täälläkin on taustalta lueskeltu juttuja ooan shiboista, ja täytyy sanoa että mä olen ihan myyty!

En koko rotua edes tiennyt, ennen ku ilmestyit tuonne pentupulinaan kirjottelemaan, ja tuo shiban hurmaava ulkoinen olemus vei heti mennessään. Oonki koittanu rotuun enemmänki perehtyä rodun kotisivujen ja kasvattajien sivujen kautta, ja vaikuttaa kyllä tosi kivalta kokonaisuudelta. Etenkin tuo kissamaisuus viehättää, meillä kun on kaks kissaa, joten uskon että kissamainen koira menis siinä kaverina oikein hyvin.

Myöskin helppohoitoinen turkki on enemmän ku plussaa, samoten vähäinen haukkuminen. Muut äänet ei sitten haittaakaan. Vaan vakavasti puhuen, miten usein esim. ooa sulla shibat harrastaa tuota kuuluisaa kiljuntaa? Ei kai sentään jokaisessa vähänkin epämukavassa tilanteessa?

Tuo saalisvietti/riistavietti mietityttää myös. Ite olen tottunut siihen, että koiraa voi vaivattomasti pitää irti lenkkeillessä, mutta shibojen kanssa tuntuu olevan täysin poissuljettu mahdollisuus? Ei toisaalta ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, kun koiralla kumminkin olisi iso aidattu piha, missä juoksennella vapaana, voisi lenkit sitten tehdä hihnassakin. Mutta ovatko yleisesti miten kovia vetämään hihnassa? Vai saako koulutettua kulkemaan nätisti? Mitään sellasta käden kipeeksi kiskovaa hirmua en kumminkaan haluaisi jatkuvasti lenkittää..

catteri kirjoitti:

Vaan vakavasti puhuen, miten usein esim. ooa sulla shibat harrastaa tuota kuuluisaa kiljuntaa? Ei kai sentään jokaisessa vähänkin epämukavassa tilanteessa?

Tuo saalisvietti/riistavietti mietityttää myös. Ite olen tottunut siihen, että koiraa voi vaivattomasti pitää irti lenkkeillessä, mutta shibojen kanssa tuntuu olevan täysin poissuljettu mahdollisuus? Ei toisaalta ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, kun koiralla kumminkin olisi iso aidattu piha, missä juoksennella vapaana, voisi lenkit sitten tehdä hihnassakin. Mutta ovatko yleisesti miten kovia vetämään hihnassa? Vai saako koulutettua kulkemaan nätisti? Mitään sellasta käden kipeeksi kiskovaa hirmua en kumminkaan haluaisi jatkuvasti lenkittää..

Jee, kivaa jos meistä on jotain hyötyäkin

Ei meillä koko aikaa kiljuta, ei edes joka päivä. Lähinnä tilanteen täytyy olla selkeästi epämukava, jolloin kiljumistakin tapahtuu. Muutoin se ääntely on sitä maukunaa ja naukunaa. Tuo pentu on enemmänkin kiljuva tapaus, se myös potkii hassusti taaksepäin jaloillaan (vähän kuin puput) jos sattuu astumaan johonkin inohottavaan. Tämäkin on aika yleinen piirre shiboilla, vaikkei narttuni moista teekkään. Molemmat ovat kiljuneet ensimmäisillä pesukerroilla kuin pikku porsaat... Ja jos johonkin sattuu vähääkään, on seuraamuksena dramaattiset ääntelyt ja selkeästi tuo poika on herkempi ilmoittamaan kokemansa vääryyden

Vaikka nää tosiaan onkin alkukantaisia ja itsenäisiä koiria, niin ei niiden kouluttaminen mitenkään mahdotonta ole. Ja mää ainakin itse pidän ehdottomana kriteerinä sitä, ettei hihnassa vedetä. Pennusta asti olen "puuttunut" hihnakäytökseen ja sitä ollaan paljolti harjoiteltu naksuttimen avulla. Oo ei siis vedä lainkaan esim. taajama-alueen/kaupungissa hihnalenkeillä. Ainoastaan jos Oo saa metsäisemmillä poluilla hajun/jäljen jostain niin se saattaa innostuessaan vetää, sekä syksyisinä ja tuulisina päivinä lentevät lehdet ovat miltei vastustamattomia.. "Jätä" käsky on silloin ahkerassa käytössä Viime syksynä manasin koiraa ja sen viettejä tyhjässä ja tuulisessa koirapuistossa varmaan tunnin verran... Kun vietti naksahtaa tarpeeksi voimakkaasti päälle, ei mikään käsky enää ota vastakaikua

Muut koirat Oo ohittaa niin kuin ne olisivat ilmaa, ei siis kiinnostu eikä provosoidu. Mitä enemmän vastaantuleva koira räyhää, sitä "arvokkaammin" Oo kävelee ohi ja mulkoilee toisen käytöstä. On siis mielestäni kovinkin hillitty koira kulkemaan hihnassa. Vapaana ollessaan kyllä touhuaa ja nauttii vapaudestaan täysin rinnoin! Tiedän kyllä shiboja, joilla ei ole kovinkaan vahvaa riistaviettiä ja niitä pidetäänkin vapaana lenkeillä, mutta Oon kanssa en uskaltaisi ottaa vielä sitä "riskiä". En nimittäin tiedä paljon pahempaa, kuin etsiä kadonnutta eläintä päättömästi paniikissa, koko ajan peläten, että sen löytää tienpenkalta henkitoreissaan. Kaukana kaikesta pääsee Ookin juoksemaan vapaasti. Tuo pentu nyt vielä toistaiseksi kulkee nätisti ilman hihnaa, mutta saa nähdä koska senkin päässä naksahtaa.. Oo pysyi vielä n. 6kk ikäiseksi näköpiirissä, mutta sen jälkeen hajut veivät tosissaan voiton.

Me ei olla vielä ihan oikeasti kokeiltu jälkijuttuja Oon kanssa, mutta aika hyvä nenä tuolla on. Pari päivää sitten löysi mieheni ja tyttäreni jäljen (varmaan 2h vanhan) lumihangesta n. 300m ennen kotia ja seurasi sitä tarkasti kotiin asti. Pulkka oli tehnyt hassuja mutkia Viime kesänä Oo löysi myös suhteellisen tuoreen, mieheni kävelemän jäljen, asfaltilta, joka kulki rautiovaunu pysäkiltä silloiseen kotiin asti. Täpinöissään koira seurasi sitäkin tarkasti ja oli onnellinen saamastaan "palkasta" sitten kotona