Koirat.com

No mut toihan on ihan huippua et saa osallistua! Tulee heti sellanen olo, että kasvattaja huomioi myös teidät ja haluaa et ootte alusta asti jutussa mukana Mä laitoin sulle yksäriä siitä nimestä, käy kurkkaa kun ehdit!

Muistan niin ton odotuksen! Mulla oli yliopiston pääsykokeet samana päivänä kun hain Morin ja sieltä kokeesta lähin suoraan kasvattajan luokse. Voin kertoa, etten päässyt yliopistoon

Kesäpäivät on vasta ensviikonloppuna, tänään oli erkkarit! Mä halusin kovasti osallistua ja odotin joo viimekesänä kun pentua venailin, että oispa jo enskesä ja pääsis vihdoin oman koiran kanssa, mut nyt meillä onkin sukulaisen rippijuhlat just sillon toisella puolen Suomea

Tänään harmitti kyllä hirveästi, mietin enskerralla kahdesti lähdenkö 3h päähän näyttelyyn matkapahoinvointisen koiran kanssa, kun nyt kävi näin. Tuomari antoi lähes jokaiselle ERI:n ja todella moni sai myös SA:n. Suht 'lepsu' tuomari siis ja ehdin jo innostua, kunnes tuli meidän vuoro, tuomari haukkui Novan pystyyn ja antoi meille just ja just H:n, mietti kuulemma T:tä mutta luonne ja liike nostivat tuohon. En alunperinkään ERI:ä odottanut, mutta että tämä!
Nova on just oikean kokoinen, rotumääritelmän mukaan juuri ihannekorkea eikä todellakaan pienin kaikista tuolla olleista shiboista, mutta silti arvostelussa luki 'liian pieni joka ikisellä tavalla', jonka lisäksi mm. että 'korvat vääränlaiset, pää väärän mallinen, ei urajiroa (??), vääränlainen häntä jne. jne. En meinannut millään uskoa, aina ennen kehuttu kovasti todella hienoksi ja lupaavaksi, ollut sekä VSP- että ROP-pentu ja viimekerralla todella tiukan tuomarin syynissä EH. No, huomaa miten erilaisia makuja tuomareilla voi olla, ei voi mitään

^^ Toi on kyllä totta. Me ollaan kyllä muutenkin tosi tyytyväisiä tähän kasvattajaan, hän on jo nyt ollut tosi paljon yhteydessä, kysellyt kuulumisia säännöllisesti koko odotusajan ja me treffailtiinkin useamman kerran näyttelyiden yhteydessä jne. Tosi kiva kun vertaa mun edellisen koiran (ei shiba) kasvattajaan, joka oli koko koiran eliniän aikana kolmesti yhteydessä.. Kerran sen jälkeen kun pentu kotiutui, toisen kerran kysellessään sitä jalostukseen ja kolmannen kerran kun mä ilmoitin, että koira oli jouduttu lopettamaan.

Ei siis sillä, että kasvattajan täytyisi välttämättä olla mitään parhaita ystäviä mun kanssa, mutta onhan se kiva kun tietää, että sieltä suunnasta saa tukea ja apua tarvittaessa.

Mä tsekkaan mun viestit just ja vastailen sulle hetimiten. Ja jos mun tuttavalla vaan on aikaa, niin enköhän mä saa sen käännöksen jo tän viikon aikana.

Voi että, harmi juttu neanicole. Toi on kyllä vähän ärsyttävää, että tuomari voi antaa noinkin huonot arvostelut vain, koska ei itse tykkää ko. koirasta.. Vaikka se olisikin ihan rotumääritelmän mukainen yksilö.

Jep, ja kun siitä vielä maksaa Mutta ei tosiaan voi mitään, saatiin kuitenkin pitkä arvostelulappu ja tuomari tuli vielä henkilökohtaisesti jokaiselle selittämään mikä johti arvosteluun, joka oli kyllä suuri plussa, viimeksi kun saatiin tuo EH niin oltiin kehässä ehkä parikyt sekuntia ja arvostelulappuun saatiin muutama hassu sananen - se jos mikä on ärsyttävää kun on ajanut pitkän matkan ja maksanut osallistumisesta!
Tosin, eipä silti jäänyt hyvää kokemusta tuosta henkilökohtaisesta keskusteluhetkestä kun tuomari vaan totesi mikä kaikki on vikana ja sanoi että olen varmaan kyllä itsekin näistä puutoksista tietoinen, joten miksi edes tulin näyttelyyn tällaisen koiran kanssa...

Tosi kurja toi teidän arvostelu!
Siis täh! Eihän se tuomari nyt voi noin sanoa! Tosi törkeä tuomari! Me oltais sit varmaan saatu saman tyyppinen arvio kun ainakin ton sun kuvan perusteella sanoisin että naamasta rakenteellisesti näyttä teidän sesse aika paljon Morilta.

Delynn on sun kanssa samaa mieltä tosta kasvattajajutusta (ja tästä saatoin mainita sulle yv:lläkin... ). No, mut eipä siitä enempää...

^^ Eikä, toihan on jo törkeetä. Miksi ihmeessä sen tuomarin piti olla noin töykeä..

Kävittekö te muuten Novan kanssa jollakin näyttelykurssilla tms.? Kun meidänkin olisi tarkoitus aloittaa näyttelytoiminta pennun kanssa ja kasvattaja suositteli kurssille osallistumista. Varmaan kyllä ihan hyvä ajatus, niin saisin enemmän itsevarmuutta koiran käsittelyyn jne. ja on se kai koirankin kannalta helpompaa kun on jo vähän kokemusta ko. toiminnasta ennen varsinaisia näyttelyitä.

Mua kyllä vähän hirvittää jos tollasia tuomareita tulee eteen, mä oon välillä aika herkkis ja ottaisin varmaan itteeni tollasesta kommentoinnista.

Me käytiin joskus Morin kanssa viikonloun kestävällä näyttely/handling-kurssilla. En muista valmentajan nimeä, mutta joku ulkomaalainen guru oli kyseessä. Hyviä harjoituksia tehtiin, mutta se oli samalla myös yksi järkyttävimmistä kokemuksista mulle koiranomistajana. Mori ja yksi toinen shibauros ajautu murinamyllyyn ekan treenipäivän lopussa (ihmekös et olivat vähän väsyneitä, kun päivä kesti 7 tai 8 tuntia lyhyellä lounastauolla) ja valmentaja puuttui tilanteeseen. Mori ei reagoinut mun komentoihin millään ja vain tuijotti toista shibaa ja murisi. Valmentaja käski mut nappaamaan koiran hihnasta kiinni niin, että koira nousisi ilmaan. Nostin Moria sen verran, että takajalat koski vielä hyvin maahan, mutta selkeesti näyttelyhihna kuristi jo kurkkua, mutta jatkoi murinaa köhien samalla kuristavaa tunnetta kaulassa. Ei riittänyt. Valmentaja huusi mulle niin kauan kunnes nostin koiran kokonaan ilmaan niin että se roikkui siinä pienessä näyttelyhihnassaan ja kakoi kun ei saanut happea. Mä menin ihan lukkoon ja taisin itkeäkin siinä tilanteessa. Jos en olis ollut niin poikki koko päivästä ja hämilläni tilanteesta, olisin varmasti kieltäytynyt kuristamasta koiraani, mutta olin niin shokissa etten uskaltanut pistää vastaan. Jonkun ajan jälkeen sain laskea Morin alas ja ei se kyllä sen jälkeen enää murissut. Muttei tehnyt mitään muutakaan, se oli ihan täysin turta ja tyhjä lasittunut katse naamallaan. Seuraavana päivänä onneksi valmentaja pyysi anteeksi multa että oli pakottanut mut niin äärimmäiseen toimeen, mutta koitti toitottaa mulle että siinä tilanteessa ei ollut muuta vaihtoehtoa.

En tiedä miten tää liittyy mitenkään mihinkään. Tuskin liittyy. Mut myös niitten "gurujen" kanssa kantsii olla varuillaan ja ihan kaikkea ei kannata suoltaa. Enää en ikinä suostu kuristamaan koiraani vaikka mikä olisi.

^ (Psst. Mä muuten sit kyselin tyhmiä näyttelykurssiin liittyen yksityisviestissä, sorppa! Mä en tajunnut lukea ensin viestejä täällä ennen kuin lähetin yksäriä.)

Mut mitä ihmettä. Järkyttävää! Kyllä mäkin olisin ollut hämilläni tossa tilanteessa.. Ja ihan ymmärrettävää, ettet sä lähtenyt kyseenalaistamaan valmentajan ohjeita. Varmasti kamala kokemus kaiken kaikkiaan.

Meidän kasvattaja on kyllä kehunut tota meidän kaupungin treenikoulua ja siellä on tunnit tietääkseni yhtenä iltana viikossa.. Mut täytyy varmaan käydä ensin tsekkaamassa millaista se meininki siellä on, ennen kuin ilmoittautuu kurssille.

neanicole kirjoitti:

Eli kaiken järjen mukaan Nova ois sitten ay/at, on rekattu punaiseksi mutta melko paljon mustaa karvaa, niska, selkä, kyljet ja häntä täynnä
Muistaakseni kasvattaja sanoi odottaneensa muutamaa bläkkäripentua joukkoon, joten sekä emän että isän täytyy olla ay/at kun kuitenkin punaisia ovat molemmat? Eli bläkkäriväri on siis resessiivinen ja pitää myös saada kummaltakin vanhemmalta, punainen dominoiva niinkö?

-Jup. Juuri näin. Tosin ei voida olla täysin varmoja onko Nova ay/at, sillä myös pelkällä ay/ay llä voi olla mustia karvoja,

neanicole kirjoitti:

Tuomari antoi lähes jokaiselle ERI:n ja todella moni sai myös SA:n. Suht 'lepsu' tuomari siis...

-Ei mennyt ihan näin. Aamupäivällä kehis näytti värilaput väärin (punaisella EH:n jne) ja nartuissa ei jaettu ollenkaan sertiä. 14 nartusta vain 3 sai SA:n, kaikki valioluokan koirat. Eli en menis lepsuksi väittämään, ERItkään eivät olleet itsestään selvyys.

Kieltämättä kuulostaa kyllä ikävälle tuo teidän henkilökohtainen palaute. Pidän kyllä harvojen tuomareiden tavasta antaa palautetta myös suullisesti mutta olisihan sen voinut ystävällisemminkin voinut ilmaista.

No siis meidän näyttelykurssit on jäänyt kyllä väliin ihan sen takia, ettei kursseja oo alkanut mun mielestä hyvissä koirakouluissa sellaisina ajankohtina, että sinne olis mahdollisuutta päästä mun työaikojen puitteissa. Tolla näyttelykokemuksella on lähinnä ollu vaikutusta siihen, että oon todella kriittinen kouluttajaa kohtaan. Jos opetusmetodit ja kemiat ei kohtaa niin meitä ei näy toista kertaa kurssilla. Kerran mentiin rally-tokon alkeisiin, mutta kouluttaja koulutti koko ekan tunnin ajan omia koiriaan, että mulla meni maku. En mä maksa kouluttajan ajasta sen takia, että se voi sillä aikaa kouluttaa omia sessejään...

Nyt kun tuli asia puheeksi, niin itse asiassa pitäisi taas aktivoitua ja koittaa keksiä joku kurssi meille syksyksi. Saa nähdä, löytyykö sopivia...

Aijaa! Me tosiaan vaan seurailtiin niitä lappuja ja oltiin ihan ihmeissään että mites nyt kaikille jakelee ERI:ä, mutta olinkin sit ymmärtänyt väärin! Tosin toimitsijaa kuulin usean hieman moittivan muutenkin, ei kuulemma selostanut kovin kuuluvasti tai selkeästi ja ensikertalaiset olivat kuulemma ihan pihalla. Joo tosiaan uroksia lähinnä meinasin noilla SA:lla, me oltiin ton nartun kanssa ekassa erässä jonka jälkeen ei enää ehditty niin tarkkaa kiinnittää huomiota, mutta eikö siellä uroksissa ollut todella monta sertin arvoista vaan oonko nyt senkin kohdalla ollut ihan pihalla?
Ja joo ymmärrän kyllä arvostelua joiltain osin täysin, Nova on kyllä vielä hyvin keskeneräinen, mutta tosiaan jäi todella huono maku tuomarista ja arvostelusta tuon suullisen toteamisen jälkeen.

Niin ja ei olla käyty mitään näyttelykurssia, mätsäreissä muita seuraamalla ja matkimalla aloiteltu ja muutamat epäviralliset näyttelytreenit ollaan Turun shibaporukan kanssa otettu, mutta ei tosiaan missään virallisella olla oltu

Muutama rakennekuva tältä päivältä:

Mä kävin stalkkaamassa neanicole teidän blogia ja sulla on kyllä ihanan oloinen kippura!
Mä en nyt hirveesti osaa ottaa kantaa tarkemmin tohon tuomarin kommentointiin, mut rupesin kattomaan, et hirveen selkeesti se urajiro ei sieltä erotu, vaikka kyllähän se siellä on! Tosin punaisilla se taitaa olla aika yleinen "vaiva", näillä bläkkäreillä se kontrasti on niin suuri, et erottuu todella todella selvästi! Mut tosi jännä että tää tuomari on eka joka siitä on maininnut, mut ei mun mielestä hänenkään olis tarvinnu siitä niin paljon verottaa. On tuolla paljon muitakin shiboja joilla ei oo niin selkeä urajiro. Ja teillä se kumminkin on siellä, vaikkei paista ihan yhtä kovasti silmään niin kuin joillain. Mut ei mun mielestä teidän päässä tai rakenteessa oo mitään mun silmään vääränlaista!

muoks// Plus teillä on paljon tuuheempi ja paremman mallinen häntä, kun esimerkiksi Morilla, jolla se on ihan tiukalla saparolla...

Joo häntää mä myös ihmettelin kovasti, mielestäni just eikä melkeen se ihanteellinen, ainoa vaan että se on vähän lyhyehkö, mutta eipä tuo tuomari sitä edes mitannut joten ihmettelin mistä tuon tuomion keksi.
Joo Nova tosiaan vaihtaa nyt vielä sopivasti tuota karvaakin, joten urajiro on taas hieman hävinnyt, selkeämpikin se on välillä ollut. Muutenkin taittaa koko koira seesamiin ja jatkuvasti vaan tummuu kun vaalea pohjavilla irtoaa ja jäljelle jää mustat päälikarvat, joten sekin tuota urajiroa hieman häivyttää... Mutta värityksestä annetut lausunnot ymmärrän kyllä täysin, vähän sitä osasin arvellakin kun tiesin miten upean värisiä muita shiboja on paikalla, ennen on ollut vähemmän porukkaa joten sekin varmasti loi suuremman kontrastin. Varsinkin Mereten Thessa on niin upea koira ja vielä nimenomaa vasta pentuluokassa, täydellisen sävyinen karva ja selkeä urajiro Ei ihme, että oli ROP -pentu

Mä en kyl tiiä mitä ihmettä mä teen ton meidän saparon kanssa.
Se ei siis mee nätille kiepille, vaan on oikeesti kunnon sian saparo. Kaiken kukkuraksi kun se saparo lepää alaselän päällä, karvat ei kasva kunnolla siinä selän päällä olevassa kohdassa kun se painuu selkään.

Tässä vielä kuvadokumenttia kahden vuoden takaa, valkoista hännässä on nykyään enemmän ja se on tuuheampi, muttei kyllä mitään verrattuna noihin joihinkin puuhkahäntiin esim tuolla erkkarissa...

Novalla on kans alaselän karvat ihan 'kuopalla' siitä missä häntä lepää, vaikkei mikään tiukka ookaan Ja ihan hyvältä toi mun silmääni näyttää!

Delynn täällä odotellaan jo pentupäivitystä!

Muistaakseni jossain rotumääritelmässä, tai muussa vastaavassa julkaisussa on maininta shiban "oikeanlaisesta" hännästä. Tärkeimpänä taisi olla ettei saa olla suora, muttei myöskään niin tiukka kippura ettei sen silmukan läpi näe. Morilla se on just niin tiukka ja kaiken lisäksi tosi lyhytkin vielä. Esimerkiksi Morin veljellä S:llä (joka on muutenkin isompi ja pörrösempi) on yhtä tiukka saparo, mut paljon pidempi. Toivotaan nyt, et edes tällä ruokavalion kohennuksella saatais vähän lisää massaa herralle ja sitä kautta myös tuuheampi turkki

Joo Delynn täällä odotetaan kanssa kuumeisesti kuvia pennusta!!

Ainiin! Morin nimi-arvoitus ratkesi! Kysyin kasvattajalta kun nimistä oli muutenkin puhetta ja Tsukikomori tarkoittaa kuun viimeistä. Mori taas tarkoittaa joko metsää tai lapsenvahtia/hoitajaa (latinaksi taitaa tarkoittaa kuolemaa... ). Kasvattajanimi puolestaan tarkoittaa lumisen maan, eli Mori on siis lumisen maan kuun viimeinen. Oon koittanut muutenkin pyöritellä päässäni miten saisin Morin ikuistettua iholle muuten kuin vain nimenä, tassunjälkenä tai perus naamakuvana. Noistahan vois joku mielikuvituksellinen keksiä vaikka mitä, mulla ei tosin tullu mieleen muuta ku talvimetsä jonne menis pienet tassunjäljet (ja tää on aika vaikee toteuttaa tatuointina niin et se näyttäis vielä hyvältäkin). Onks ideoita?

Mä oon myös miettiny tota tatuoimista, ihan perus painetut tassunjäljet ei muakaan oikein innosta, mut esim. joku valokuva vois toimia... Novan kennelnimi kun on hyökyaalto niin ei siitä oikein mitään järkevää saa aikaiseksi, mutta tosta teidän sais kyllä varmasti jotain omaperäistä keksittyä

Täällä ollaan! Penneli on kotiutunut kivasti ja meillä alkaa jo jonkinlainen päivärytmikin hahmottumaan. Mori on kyllä tosi reipas ja niin itsepäinen, niin kuin kasvattaja varoittelikin. :D Tytskä kyllä kertoo herkästi jos joku ei miellytä häntä. Ulkoilu oli alussa vähän jännää kun maisemat vaihtuivat kasvattajan maalaispitäjiltä tänne suureen kaupunkiin missä on liikennettä ja ylipäätään elämää paljon enemmän, mutta nyt ulos lähdetään jo ihan reippaasti. Moria lähinnä ärsyttää kun ei saa itse määrätä, mihin mennään..

Mut on se vaan niin ihana ja fiksu pikku kakara. Mori on jo lähestulkoon sisäsiisti ja peruskäskyjenkin harjoittelu sujuu ihan hyvin. Ja se rakkauden määrä, tässähän meinaa ihan pakahtua kun toinen tunkee syliin joka välissä ja haluais vaan pussailla (ja vähän purra siinä samalla...).

Ja nyt mä yritän lisätä pari kuvaa tosta hömelöstä, jos vaan osaan.. :D





Sorppa ällöstä puhelinlaadusta..

Dera, jeejee kiva kuulla, että Morin nimiarvoitus ratkesi! Tosi kiva nimi kyllä ja tosta saa varmasti kehiteltyä jonkin kivan tatuoinnin.

En ehkä kestä! Kuulostaa vielä kaiken lisäksi ihan Novalta pienenä, oli niin tomeraa tyttöä että oksat pois, pentueen pienin ja pippurisin, mutta niin vaan siitä kasvoi maailman rakkain ja ihanin Mutta oottepa onnekkaita, meillä on vasta nyt alettu viihtyä oikeasti sylissä ja jaettu pusuja, pikkupentuna Nova ei tullu sit millään syliin ja juoksi vaan karkuun jos yritin sitä palluuttaa ja pusuttaa

EIKÄ!!!
Etenkin toi alempi kuva!! En kestä, mun pentukuume lensi just ihan uusiin sfääreihin!

Morikaan ei tullu edes viereen istumaan tai makoilemaan pentuna, vasta ehkä vuoden korvilla alko hiffaamaan että voi myös pyytää huomiota ja rapsutukset onkin oikeesti ihan kivoja.

Me käytiin tänään mätsäreissä. Ei ollu meidän päivä (taaskaan). Huoh, oon niin väsyny koko päivään, et en edes jaksa alkaa puimaan koko juttua. No sanotaan nyt ainakin se, et Mori murahti tuomarille arvostelun lopussa ja meidät käteltiin ulos sinisten kehästä ekana... Et se siitä sitten...