Koirat.com

Voi ei, joskus noinkin

Voi ei, Dera, harmi juttu.

Kiitos ihanista kommenteista! Ja hei, nyt kun mainitsit tosta neanicole, niin Morikin on pentueensa pienin! Mori itse asiassa syntyi kaksi päivää siskon ja veljensä jälkeen. Mutta kokoeroa lukuunottamatta Mori on ihan samalla viivalla sisarustensa kanssa kehityksen suhteen ja kasvattaja meinasikin, että sisarukset tuli pari päivää liian aikaisin maailmaan kun Mori taas syntyi ns. ajallaan.
Mutta mä en tiennyt ennen tätä että pennut voi syntyä eri aikaan ja vielä niin, että viimeisenä syntyneet selviää hengissä. Kasvattajallekin tämä oli eka kerta kun näin kävi.

Hitsit kun toi kakara kehittyy niin nopeasti! Nyt on jo kaksi yötä mennyt itkemättä ja Mori nukkuu kiltisti sen 6-7 tuntia putkeen ennen kuin mennään pihalle. Mun on vieläkin vaikea uskoa miten noin pieni pentu voi olla jo sisäsiisti. Toki me käydään säännöllisesti pihalla, 3-4 tunnin välein, mutta silti! Samoin harjaaminen, hampaiden katsominen ja kynsien leikkuuharjoittelu sujuu ongelmitta, ainakin vielä..

Muuten toi on kyllä joka paikassa hampaat edellä ja ulkonakin pitäisi saada laittaa joka roska (...) ja lehti/oksa/kukka suuhun. Samoin kotona pahimpien hepulikohtausten aikaan Mori puree välillä tosi kovaa. Kasvattaja neuvoi kiljahtamaan että se tajuaisi satuttavansa ja kyllä toi aina katsookin ihan ihmeissään, ja on sen jälkeen selvästi hellempi. Välillä toki mennään ylikierroksilla ja silloin ei tunnu mikään auttavan.

Ensi keskiviikkona pitäis käydä eläinlääkärillä tarkastuksessa ja hakemassa toiset rokotukset, saa nähdä miten se menee. Mä myös pohdin tässä kovasti milloin ton kanssa uskaltaisi lähteä ratikalla lähemmäksi keskustaa..

Mä suosittelen menemään ihan heti vaan, varsinkin kun kertomasi perusteella kuulostaa ihan hyvähermoiselta ja tasapainoiselta pennulta
Kuulostaa kyllä jännältä että tuli noin paljon jälkeenpäin, Nova puolestaan oli ensimmäinen pentu vaikka oli pienin, muistaakseni noin 4 tuntia eroa oli seuraavaan ja kasvattaja jo ihmetteli et eikö sieltä enempää tule Kunnon laatuaikaa sai siis neiti mammansa kanssa ennen neljää muuta sisarusta

Okei, täytyykin sit oikeasti suunnitella reissua keskustaan. Mun pitää kyllä muutenkin käydä siellä loppuviikosta hakemassa mun uudet aurinkolasit. Jospa mies lähtis sitten Morin kanssa mukaan.

Neljä tuntia, toikin on jo aika hyvin. Meidänkin kasvattaja meinas kun kaksi ekaa pentua syntyi ja synnytys loppui, että näinkö se eläinlääkäri oli nähnyt väärin ja siellä olikin vaan kaksi pentua mahassa, mutta sitten pari päivää myöhemmin alkoikin tapahtua uudelleen..

Heissan!

Sellasta tulin kyselemään täältä, että olisiko Helsingissä (tai yleisesti pk-seudulla, helposti julkisten saavutettavissa) olemaan ketään shiban omistajaa, jonka koiraa tai koiria voisi mahdollisesti tulla valokuvailemaan nyt viikonloppuna? Toki jos muitakin rotuja löytyy, niin nekin kelpaavat! Kuitenkin nyt noista shiboista ensisijaisesti olisin kiinnostunut, kun tulevaisuudessa omaksi sellaseisen ajattelin hankkia. Lienevät vaan ehkä vähän turhan vaikeita ensikoiraksi? ):

Koiria tosissan en kauhesti ole kuvaillut, hevosia senkin edestä. Vaihtelun vuoksi olisi kiva päästä kuvaamaan muitakin eläimia, ettei kaikki kuvaustaidot painotu pelkästään niihin hevosiin. Ja tosissaan, jos jonkun koirat saa linssin eteen, niin omistajaa en veloita yhestäkään kuvasta, kun kuvien onnistumisesta en uskalla luvata mitään (:

Facebookissa kannattaa huudella pk-seudun shibaryhmässä, sieltä löytyis varmasti joku kiinnostunut Novan sisko on myös sielläpäin, mä
voin antaa sulle omistajan nimen jos laitat mulle vaikka yksäriä, tykkäisivät varmasti

Eipäs käynnyt mielessäkään nuo fbn sivut, pitääpäs sinne pistää viestiä! Kiitokset vinkistä! :D
Ja mäpäs heittelen sulle piakkoin yksityisviestiä!

Mites shibaihmisten elokuu? Meillä täytetään huomenna vuoden (!!) ja sen kunniaksi treffattiin eilen kolmen pennun ja emän voimin Ruissalossa Menoa ja vauhtia riitti ensin lenkkeillessä, sitten koirapuistossa ja lopuksi vielä koirarannalla - kuviakin tuli kamalasti, jotka koitan julkaista piakkoin blogin puolella kun ei tänne viitsi montaa tunkea, mutta Novasta sai vihdoin aivan älyttömän kivoja kuvia riehumisten välillä, että pakko hehkuttaa





Tästä viimeisestä muuten huomaa hyvin tuon Novan koon, toinen on jäänyt niin pikkuiseksi

Hei kaikki shiban omistavat!

Täällä myös yksi shibaa kovasti harkitseva, ja haluaisinkin kysellä hieman kokemuksia. Aiemmin ketjussa oli samantapaisia kysymyksiä, mutta ajattelinpas silti kirjoitella, jos saisi hieman tuoreempia vastauksia :)


Siispä:

1. Miten teillä on ilmennyt tuo shiban ei niin vahva miellyttämisenhalu? Itseä hieman mietityttää, jos esimerkiksi pentuna ei tykkäisi kontaktista ja paijaamisesta, ja hakeutuisi aina vain omiin oloihinsa :( Koulutuksen suhteen asia ei niinkään mietitytä, itsepäisyys tuo vain mukavaa haastetta!

2. Miten shiba yleensä käyttäytyy jos esimerkiksi kotiin tulee vieraita? Tämäkin, (kuten niin monet muutkin seikat) tuntuu olevan hyvin paljon luonteesta kiinni? Olen lukenut niin montaa keskustelua ja blogia, ja tuntuu että käyttäytyminen on aina hieman erilaista, mutta onko yleistä, että tullaan jollain tavalla tervehtimään, mutta tuntemattomista ei lopulta kuitenkaan niinkään välitetä? Miten sitten vieraiden koirien kanssa, tuleeko paljon ärhentelyä vaikkapa ohitustilanteissa? Asumme Helsingin keskustassa ja olisi siis aika tärkeää, että myös koirapuistoissa pystyisi todella käymään... :D (Tässä tietty koulutuksella suuri rooli.)

3. Viimeisenä seikkana haluaisin kysellä, että auttaako koiran arkuuteen jos shibaa sosiaalistaa mahdollisimman paljon pentuna? Esimerkiksi jos koiraa tutustuttaa vanhempiini jo aikaisessa vaiheessa, alkaako koira kuitenkin vierastaa heitä kun emme välimatkan takia näe vanhempiani kuin ehkä 4-5 kertaa vuodessa?

Kuulisin mielelläni kaikenlaisia kokemuksia, etenkin ehkä niitä huonoja, jotta niihinkin osaisi varautua mahdollisimman hyvin. Shiban hyvät ominaisuudet on jo tiedossa ja vienytkin tämän ensikertalaisen sydämen mennessään... :)

laurakes kirjoitti:


1. Miten teillä on ilmennyt tuo shiban ei niin vahva miellyttämisenhalu? Itseä hieman mietityttää, jos esimerkiksi pentuna ei tykkäisi kontaktista ja paijaamisesta, ja hakeutuisi aina vain omiin oloihinsa :( Koulutuksen suhteen asia ei niinkään mietitytä, itsepäisyys tuo vain mukavaa haastetta!

Ensimmäinen shiba oli mulla juuri tuollainen että paijaaminen oli pentuna nounou, jos on aikaa paijata, leikitään mielummin! Eli kyllä se tekemisissä mun kanssa silti halusi olla vaikka rapsutukset alkoivatkin maistua vasta vanhetessa. Oikein hyvin opetti mulle koiran opportunistisen ajatusmaailman, tarkoitti lähinnä sitä että koira sai myös huomata minun tahtoni olevan oikeastaan sille hyvin hyödyllinen. Toinen taas on kainalokoira joka ei ymmärrä rotuesittelyn kuvausta.

laurakes kirjoitti:

2. Miten shiba yleensä käyttäytyy jos esimerkiksi kotiin tulee vieraita? Tämäkin, (kuten niin monet muutkin seikat) tuntuu olevan hyvin paljon luonteesta kiinni? Olen lukenut niin montaa keskustelua ja blogia, ja tuntuu että käyttäytyminen on aina hieman erilaista, mutta onko yleistä, että tullaan jollain tavalla tervehtimään, mutta tuntemattomista ei lopulta kuitenkaan niinkään välitetä?

Haukkuu, nuuhkii, toteaa mahdollisesti turhaksi tyypiksi ja menee jonnekin katsomaan jos tapahtuis jotain mielenkiintoista. Hyvin koirakohtaista, mutta yleensä kuvailemasi tapaista. Joskus vieraat voidaan todeta myös jostain syystä mielenkiintoisiksi. Tutut on sitten eri asia, ne saa paremman vastaanoton ;) Uusien ihmisten kanssa meillä menee niin että ensimmäinen shibani tervehtii iloiseti siinä 3-5 tapaamiskerran jälkeen, toinen saattaa pitää tosi kivana jo ekalla kerralla.

laurakes kirjoitti:

Miten sitten vieraiden koirien kanssa, tuleeko paljon ärhentelyä vaikkapa ohitustilanteissa? Asumme Helsingin keskustassa ja olisi siis aika tärkeää, että myös koirapuistoissa pystyisi todella käymään... :D (Tässä tietty koulutuksella suuri rooli.)

Remmirähjäys ja koirapuistokelpoisuus ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäisessä koiran pitäisi kyetä ohittamaan toinen koira välinpitämättömänä. Tämä pitäisi onnistua shibalta, joillakin vaatii jossain vaiheessa enemmän treeniä mutta ei mitenkään ongelmaksi laskettavissa.
Koirapuistossa käyminen taas edellyttää että koira kykenee kääntymään pois kun toinen koira tulee uhoamaan suoraan naamalle. Määrä, joka shiboista ei vastaa suoraan provosointiin on vähäinen. Ei siis suositeltava koirapuistorotu. Itse en harrasta koirapuistoja, toinen ei tykkää jos urokset tulee uhitteleen (kykenee ingooraamaan urokset jotka kunnioittaa, koirapuistossa kävijöistä ei vaan tiedä). Toinen voisi käydäkin mutta tilaisuuksia olla irti on riittävästi muuallakin.

laurakes kirjoitti:

3. Viimeisenä seikkana haluaisin kysellä, että auttaako koiran arkuuteen jos shibaa sosiaalistaa mahdollisimman paljon pentuna? Esimerkiksi jos koiraa tutustuttaa vanhempiini jo aikaisessa vaiheessa, alkaako koira kuitenkin vierastaa heitä kun emme välimatkan takia näe vanhempiani kuin ehkä 4-5 kertaa vuodessa?

Arkuus ja välinpitämättömyys (tai pidättyvyys vieraita kohtaan, siinäkin pieni ero vielä) ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen pelottaa (ei toivottua) ja toinen tarkoittaa ettei yksinkertaisesti kiinnosta. Mutta joo, sosiaalistaminen auttaa. Koirani eivät näe vanhempiani kuin jotain 3-4 kertaa vuodessa (tosin silloin saattaa olla melkein kuukauden pätkäkin) ja ovat kyllä onnesta soikeana aina tavatessa.

Kiitos kattavasta vastauksesta, kaikenlainen tieto tulee todella tarpeeseen :) kiva kuulla että tosiaan tutut (vaikka näkisi hieman harvemminkin) otetaan yleensä hyvin vastaan ja vaikka paijaaminen ei aina niin kiinnosta niin yhteinen touhuaminen kuitenkin!

1. Miten teillä on ilmennyt tuo shiban ei niin vahva miellyttämisenhalu? Itseä hieman mietityttää, jos esimerkiksi pentuna ei tykkäisi kontaktista ja paijaamisesta, ja hakeutuisi aina vain omiin oloihinsa :( Koulutuksen suhteen asia ei niinkään mietitytä, itsepäisyys tuo vain mukavaa haastetta!

- Meillä Nova on vasta jokunen aika sitten alkanut viihtymään lähellä, tälläkin hetkellä makoilee jalkojeni päällä tyytyväisenä tässä sohvalla:) Ihan pentuna ei perustanut yhtään rapsutuksista tai sylissä olosta, mutta haki kyllä paljon leikkiin, eli yhdessä touhuaminen oli silti kivaa, paijattavana oleminen oli vaan ilmeisesti niin tylsää meidän virtapiikille:D Nyt vuoden täytettyään alkoi selvästi jo rauhoittua ja hakeutuu päivittäin kainaloon, vaikka se oma tilakin on yhä melko tärkeässä osassa.

- Miellyttämishalun puuttuminen näkyy kyllä muuten melko vahvana, herkuilla ollaan saatu kyllä perustottelevaisuus, arkikäytös ja käskyt kiitettävästi hallintaan, mutta joskus kaikki muu on vaan kiinnostavampaa:D Me käydään paljon koirapuistossa, ja esim. siellä ja muutenkin muitten koirien kanssa tämä näkyy selviten, luoksetulo unohtuu täysin ja korvat eivät välillä edes käänny kutsujen suuntaan. Usein kotonakin jos koiraa komentaa, saattaa ensin saada epäluuloisen katseen, ja oikein pohditaan, kannattaakohan nyt kuitenkaan totella - shiba ei tosiaan yleensä mitään tee, ellei saa siitä itse jotain hyötyä:D Näin ainakin meillä, mutta sillä periaatteella ollaan menty, että jos käsky tulee, niin koiralla ei ole mahdollisuutta tehdä muuta ennen kuin on totellut. Näin ollaan saatu rakennettua aika hyvä keskinäinen ymmärrys, kun tietää, että tottelemisesta seuraa aina jotain kivaa:)

2. Miten shiba yleensä käyttäytyy jos esimerkiksi kotiin tulee vieraita? Tämäkin, (kuten niin monet muutkin seikat) tuntuu olevan hyvin paljon luonteesta kiinni? Olen lukenut niin montaa keskustelua ja blogia, ja tuntuu että käyttäytyminen on aina hieman erilaista, mutta onko yleistä, että tullaan jollain tavalla tervehtimään, mutta tuntemattomista ei lopulta kuitenkaan niinkään välitetä? Miten sitten vieraiden koirien kanssa, tuleeko paljon ärhentelyä vaikkapa ohitustilanteissa? Asumme Helsingin keskustassa ja olisi siis aika tärkeää, että myös koirapuistoissa pystyisi todella käymään... :D (Tässä tietty koulutuksella suuri rooli.)

- Ovikellon soidessa Nova yleensä haukahtaa sen pari kertaa, sinkoilee edestakas onnesta soikeana ja jää sitten paikalleen istumaan ja odottamaan vapautuskäskyä. Jos tulija on vieras, se käydään iloisena tsekkaamassa, mutta usein todetaan ettei ollutkaan kukaan kiinnostava ja lähdetään vähän kauemmas ihmettelemään. Tutut saavatkin sitten meilläkin täysin erilaisen vastaanoton; kippura heiluu, korvat painuvat alas onnesta ja tulijat saavat pusuja ja huomiota niin kauan kuin itse malttavat koiraan kiinnittää huomiota:D

- Meillä on ehkä hieman erikoinen shiba siinä tilanteessa, että Nova rakastaa kaikkia. Hihnakäytös on hyvällä mallilla, mutta joskus saattaa innostua yrittämään hieman vetää vastaantulevan koiran luokse, koskaan ei ole kuitenkaan rähissyt, vaan puhtaasta ilosta ja innostuksesta. Ylempänäkin jo totesin meidän käyvän paljon koirapuistossa, asumme aivan sellaisen naapurissa ja siellä ollaan käyty tuota juoksuttamassa lähes päivittäin pennusta asti - keskellä keskustaa kun ei oikein muita vapaanapitomahdollisuuksia ole. En tiedä sitten onko se tämä ahkera 'harjoittelu' vai luonne vai kummankin yhteistulos, mutta meillä on täällä kovinkin helppo koirapuistokoira, rakastaa kaikkia ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Niin pienempien kuin vähän isompienkin kanssa leikkii täysin luonnollisesti, Novakin on kyllä senverran dominoiva narttu, että jos joku yrittää käskyttää niin aivan varmasti sanoo vastaan eikä lähde pois tilanteesta, mutta osaa onneksi jättää tilanteen hyvin nopeasti eikä jatkaa uhittelua, jota ei myöskään koskaan itse aloita.
Meillä käy myös tuossa puistossa vaan samat ihmiset, joten porukka on tuttua johon uskaltaa oman koiran huoletta päästää viipottamaan. Jos joskus on ollut joku uusi ja tuntematon, niin ensin ollaan aidan ulkopuolelta kyselty vähän luonteesta, miten tulee toimeen toisten kanssa ja sitten alkuun varovasti annettu tutustua. Koskaan en koiraani päästä irti tuntemattomassa seurassa samantien! Tällä pääsee jo aika pitkälle ja välttää mahdolliset ongelmatilanteet:)

3. Viimeisenä seikkana haluaisin kysellä, että auttaako koiran arkuuteen jos shibaa sosiaalistaa mahdollisimman paljon pentuna? Esimerkiksi jos koiraa tutustuttaa vanhempiini jo aikaisessa vaiheessa, alkaako koira kuitenkin vierastaa heitä kun emme välimatkan takia näe vanhempiani kuin ehkä 4-5 kertaa vuodessa?

- Auttaa mielestäni ehdottomasti! Shiba harvoin on kyllä muutenkaan arka, joten kunhan pitää järjen mukana koiran sosialistamisessa ja on tarkkana, että kaikki uudet kokemukset ovat positiivisia niin pelkopersettä ei shibasta kyllä saa:) Toki aina voi käydä vahinkoja ja yllättäviä tilanteita ja koira saattaa saada negatiivisia kokemuksia, mutta näissäkin on tärkeää olla itse kuin mitään ei olisi tapahtunut ja olla näin lietsomatta sitä tilanteen negatiivisuutta. Tilanne kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan luoda uudestaan sellaiseksi, että minimoi kaikki riskit, jolloin jännittävä koira huomaakin, ettei tilanne ollutkaan niin paha, jolloin ei synny mitään traumoja.

- Tutut ja kivat ihmiset muistetaan kyllä, vaikka vähän harvemmin nähtäisikin:) Joten tuskin alkaa vierastamaan, jos on pentuna saanut positiivisia kokemuksia heistä!

Saatoin hieman harhailla vastauksissani, joten kysy ihmeessä lisää jos jäi vielä jokin mietityttämään:)

neanicole kirjoitti:

En tiedä sitten onko se tämä ahkera 'harjoittelu' vai luonne vai kummankin yhteistulos, mutta meillä on täällä kovinkin helppo koirapuistokoira, rakastaa kaikkia ja tulee toimeen kaikkien kanssa.

Kannattaa ottaa huomioon, että sulla on vielä tosi nuori koira, eikä mikään takaa sitä, että lisää aikuistuttuaan se enää tuleekaan toimeen vieraiden koirien kanssa, vaikka kuinka olisi siihen asti käynyt koirapuistossa joka päivä.

Shibat kuitenkin hyvin tyypillisesti ovat koiria, joita yksinkertaisesti ei kiinnosta vieraiden koirien tai ihmisten seura, eivätkä ne saa esim. koirapuistoilusta sellaisia sosiaalisia virikkeitä, mitä monet koirapuistoilulla koirilleen tavoittelevat. Shiban kanssa täytyy lähteä siitä oletuksesta, että koirapuistokoira se ei ole. Jos sattuu saamaan yksilön joka on, niin mukava yllätys, mutta sen varaan ei voi laskea, että osan sen liikkumis- ja sosiaalisten kanssakäymisten tarpeesta voisi tyydyttää puistoiluilla.

Tämä ihan vain välihuomautuksena ettei laurakesille jää vääriä mielikuvia :)

^ jep. Meidän Minkan ja shiban kaveruus loppui shiban ensijuoksuun. Minka kuitenkin skipiksi erittäin lunki tapaus mutta tää shiba ampui suoraan kiinni. Ite pdän ennakko-oletuksena ettei shibaa ja esim. Basenjia juuri koirapuistoon kannata viedä sukukypsyyden saavutettuaan. Mutta onhan noissa varmaan poikkeuksen poikkeuksia.

Meidän kohdalla oli koirilla kuitenkin jo muutama vuosi ikäeroa Minkan ollessa vanhempi osapuoli.

Juuri tuon takia alointinkin lauseeni, että minulla on erikoinen shiba.

Minusta kysyjän viestistä kävi jo ilmi, että on lukenut rodusta ja ymmärtänyt teksteistä, että shiba ei välttämättä tule toimeen toisten, ainakaan samaa sukupuolta olevien kanssa joka on ihan totta. Mutta ei todellakaan kaikkien kohdalla.
Itse henkilökohtaisesti tunnen jopa yhtä paljon koirapuistoshiboja kun sinne ei soveltuvia, usein päätämme kuukausittaisen shibatapaamisemme läheiseen koirapuistoon, ja ei sinne reunalle jää kuin muutama.
Toki shiban kanssa pitää varautua, ettei siitä välttämättä koirapuistokoiraa tule, mutta en myöskään turhaan korostaisi, etteikö se olisi ollenkaan mahdollista.

Ja kyllä, usein nartun ensimmäisten juoksujen jälkeen tulee muutos asiaan jos on tullakseen, meillä on Novalla ollut jo kahdet ja ainoa muutos on ollut, että on muutaman viikon ajan juoksujen jälkeen hieman rauhallisempi ja puistossa saattaa vaan istuskella omissa oloissaan ellei joku tule vartavasten hakemaan leikkiin, mutta muuten on ihan samanlainen - rakastaa kun saa juosta ja riehua muitten koirien kanssa, oli sitten lähestulkoon millainen koira tahansa.

^ Hän myös pyysi niitä ei nin hyviä kokemuksia (olkoonkin etten itse omista shibaa) ja koirapuistoilu näkyy olevan aika vahva toive. Liian usein näkee näitä "se rrrakastaa kaikkia!" Ja sitten "oho tuli tappelu! Yhtään en tiiä mitä tapahtui!" Näin kärjistettynä. Oma erirotuinen junnu ei ole koirapuistokoira, toki se on koirakohtaista eikä aina rodusta riippuvainen. Alleviivataan nyt vielä että arvostan shibaa rotuna, sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Mukavaa että jaksatte kirjottaa näin hyviä ja kattavia vastauksia! Ja tosiaan tällaisena keltanokkana kaikki tarkennukset on kyllä ihan tervetulleita... Neanicole teidän kippura on kyllä tullut hyvin tutuksi sinun blogin kautta ja toivottavasti pysyy tuommoisena tulevaisuudessakin, kuulostaa aivan unelma shibalta! :)

Tuo koirapuistoilu tulee kyllä miettiä tarkkaan, kärsiikö teidän mielestänne shiba jos sitten kävisikin niin että koirapuistossa käyminen ei vain ala sujumaan ja en voisi pitää koiraa irti kuin hyvin harvoin?

Itselleni on kyllä kaiken lukemani perusteella tullut sellainen mielikuva, että shiba viihtyy hyvin kaupungissakin ja ei ole niin välttämätöntä päästä vapaana juoksentelemaan?

Monet shibat ovat niin riistaviettisiä, että vapaana pitäminen ei ole mahdollista, ja tosiaan jos ei ole koirapuistossa viihtyvä yksilö, niin vapaanapitomahdollisuuksia ei oikein ole. Koiran kanssa voi silti kulkea esim metsissä flexin tai pitkän liinan kanssa.

laurakes kirjoitti:


Tuo koirapuistoilu tulee kyllä miettiä tarkkaan, kärsiikö teidän mielestänne shiba jos sitten kävisikin niin että koirapuistossa käyminen ei vain ala sujumaan ja en voisi pitää koiraa irti kuin hyvin harvoin?

Koirapuistossa koiraa voi toki käydä juoksuttamassa, vaikka se ei kaikkien kanssa tulisikaan juttuun, kunhan puistossa ei ole muita. Pitää vaan sen verran porttia silmällä, että jos joku on tulossa, pyytää kohteliaasti saada ensin itse poistua, koska oma koira ei tule muiden kanssa juttuun. Mä käyn useimmiten puistoissa nimenomaan yksikseni, koska en tule itse toimeen kaikkien koiranomistajien kanssa Itsellä ei shibaa siis ole, vaan kaksi muunrotuista, joita pidän vapaana paljon, mutta pimeällä en kaupunkiympäristössä uskalla niitä päästää hihnasta aitaamattomalla alueella, kun ennakointi on niin hankalaa, ja silloin koirapuistot ovat käteviä paikkoja saada koirat juoksutettua turvallisemmin.

Vaikka koira ei ehkä kärsikään vapaanaolemattomuudesta, vapaana juokseminen on helppoa ja halpaa kehonhuoltoa koiralle, joten suosittelen sitä harrastamaan koiran ja ympäristön sallimissa rajoissa. Kaupungissa riistaviettisen koiran irtipito voi olla typerääkin, joten siksi kannattaa koittaa bongata puisto, jonne voi mennä silloin, kun muut ei sinne eksy.

Tuosta koirapuistoilusta taisikin olla jokunen aika sitten tuolla Suomen Shiba Ry:n facebook sivuilla juttua. Useampikin shiban omistaja siellä totesi, että huolimatta siitä kuinka paljon sen pennun kanssa on puistoiltu nuorempana niin ei välttämättä aikuisena enää tulekaan toimeen puistossa muiden koirien kanssa. Henkilökohtaisesti en pidä koirapuistoilua koiran elämälle välttämättömänä. Omien japsien (kainkoira) kanssa on puistoilut vaihdettu sitten liinalenkkeihin metsässä. Tämä siis jos irtipito ei onnistu. Tosin oma narttuni on kolmi vuotiaasta asti kulkenut mulla lenkillä irti, jos ollaan rauhallisimmilla poluilla (ja tämä siis ihan Joensuun taajamassa, koska tulee luokse käskystä ja muutenkin seuraa suhteellisen lähellä). Uros kulkee sitten pidemmässä hihnassa. Onhan niitä poikkeuksiakin kuten oma leikkaamaton kasvattini Helsingissä, joka puistoilee lähes joka päivä. Tosin silläkin on niitä leikkaamattomia uroksia joiden kanssa ei tule toimeen.