Koirat.com

^^ Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen miten meinaa hoitaa koiran liikunnantarpeen talvella jos kelit on mahdottomat. Liian vähän lunta reelle, liian liukasta pyörälle, liian kylmä itselle juosta.. Tämä on huskynomistajan arkea!

Eilen meitä siunattiin pitkästä aikaa rehellisellä pakkasella ja löydettiinkin yksi (vesi)sateilta suojassa pysynyt metsätie. Kantohanki oli upea pohja, mutta menoa haittasi vähän ajourat jotka olivat n. 30cm matalammalla kuin muu tie. Vähän extremeä täytyy olla sunnuntaiajelulla! Koirat jaksoi hyvin (lenkki ehkä 5km) vaikka kulunut viikko kärvisteltiinkin hihnalenkeillä/canicrossilla kelien pakottamina.

Kyllä husky aina omistajansa kunnossa pitää. Pelkät hihnalenkit ovat ajanvietettä. Niin paljon saat liikkua kun jaksat. Vetolenkeillä koirat väsyy, muutoin ensin lopahtaa aina omistaja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että joka päivä tarvitsisi ihan himona liikkua, ettei koirat hyppisi seinille. Kyllä ne kestää päivän parin rauhallisemmankin menon silloin tällöin, kun muuten saavat purkaa energiaansa.
Meillä aamusta mennään hihnassa ja vapaana 1 1/2h. Työpäivän jälkeen vetolenkki tai muuta aktiivista menoa. Illalla pääasiassa hihnassa lenkki.
Canicrossia on haaveissa kokeilla ja ehkä ensi talvena uskallan koirahiihtääkin.
Aivan ihania, viisaita ja terveitä koiria ja helpommallakin voisi päästä valiten vähemmän alkukantaisen rodun.
Vapaanapidettävyys on kiinni omista taidoista hallita koiraa. Ei lähtökohtaisesti helpoin, vaikka täysin mahdollista.
Tällaisia kokemuksia minulla on kahdesta reilun vuoden vanhasta koiruudesta.

^ Miten olet harjoitellut irtipitoa? Pennusta asti, namipalkkiolla kun tulee luokse?

Mitäs kaikkea te huskyihmiset puuhailette koirienne kanssa? Kuinka pitkiä lenkkejä päivittäin? Mitäs tällaisilla kesähelteillä? Täällä on nimittäin juuri tälläkin hetkellä, kellon ollessa kohta 23 illalla/yöllä, +25 varjossa. Siinä ei varmaan kannata arktista koiraa lähdetä kovin rankalla lenkillä läkähdyttämään..

Mun huskykuume on ihan järkyttävä! Ollut tosin krooninen jo monta, monta vuotta.

Meillä vaihtelee vuodenaikojen mukaan elämä aika lailla. Talvella koirat ovat huomattavasti aktiivisempia, leikkivät, kaivavat, juoksevat juoksemisen ilosta tms. tyyliin koko valveillaoloaikansa. En ole uskaltanut vielä nuoria koiriani vedättää väsyksiin, meidän 4-6km rekilenkit täysillä vauhdeilla 3-4krt/viikossa ovat melko kevyen tuntuisia repäisyjä noille. Jaksavat paahtaa vielä kotona lenkin jälkeen. Talvella myös canicrossataan ja tehdään pitkiä lenkkejä sekä vapaana että hihnassa. Me liikutetaan koirat kerran päivässä (talvella sen 1-2h em. lajeja) ja lopun aikaa ne melskaavat pihalla, meillä on suuri aidattu piha koirien käytössä.

Kesällä nuo vaipuvat horrokseen. Kuumimpina aikoina (esim. eilen) mennään 30min hitaita hihnalenkkejä kerran päivässä, muun ajan ne nukkuvat ja makoilevat varjopaikoissa. Vähän viileämmällä kelillä mennään pitempiä hihnalenkkejä. Nuorempi koira jaksaa myös pyöräilyä, agilityä ja koirakavereiden kanssa vapaana paahtamista kesäharrastuksena, vanhempi nauttii enemmän siitä varjossa makaamisesta Keväät & syksyt me fillaroidaan joitain kertoja viikossa ja koirat vetää.

Meillä on kaksi nuorta huskya ja nuo ovat kyllä niin erilaiset koirat kun olla ja voi. Huskyista on todella moneksi ja monenlaiseen harrastukseen, mutta toisaalta jokaisesta yksilöstä ei ole kaikkeen. Meidän nuorempi on oikein näpsäkkä agikoira, vanhemmasta sellaista ei saisi tekemälläkään. Rekikoirina toimivat kyllä erinomaisesti molemmat ja se onkin tärkeintä!

Minulla kaksi kohta 1.5v huskysisarusta. Toinen on ollut pennusta asti, toinen tuli 10kk vanhana. Varmaan aika normikoiran arkea elämme. Kolme kertaa päivässä lenkitykset, jotka pitää sisällään vapaanaoloa. Piha on aidattu ja tarhan rakensin juuri. Niistä siis tulee osittain ulkokoiria.
Helteellä pääsee helpolla, kun makailee enemmän. Toisaalta kaksi koiraa juoksuttaa aika mukavasti toisiaan lenkeillä, joten aika helpolla pääsen ulkoilutuksista halutessani. Talvella, keväällä ja syksyllä vedetään kun lämpötilat on alle +10. Canicrossia ollaan kokeiltu. Agia harrastan myös kummankin kanssa. Ihan alkeistasolla vasta ollaan (ekat möllikisat ens viikolla,=).
Sanoisin, että rotuna vaatii enemmän tietoa koiran käytöksestä, kuin moni muu "ei niin alkukantainen koira".
Ovat kyllä aivan ihania, kun niitä osaa käsitellä ja silloin kun omissa taidoissa on puutteita, niin höyry nousee päästä. Itselle narttu oli käytännössä ensimmäinen koira ja onnekseni sain taitavaa opastusta koiran käsittelyssä, muuten oltaisiin oltu ihan hukassa. (tai olihan minulla lapsena samojedi, mutta se kuoli jo 20 vuotta sitten)
Ja varoitus: vetoharrastus vie mennessään!
En itse uskonut NIIN kovasti innostuvani siitä, mutta niin vain kävi.

Kiitos vastauksistanne.

Mä uskon ja luulen että huskyn(kin) kanssa pääsee pitkälle jo pelkällä maalaisjärjellä ja sillä, että on sitoutunut liikkumaan ja aktivoimaan sitä paljon. Ja tietty että se pääsee vetämään.

Mä en oikeastaan tajua, miksi olen aina ajatellut, että eihän me voida huskyä ottaa, koska ei voida tarjota sille sitä, mitä se tarvii. Meillä se saisi kuitenkin lajitoverien seuraa (ei tosin samanrotuisten ), paljon liikuntaa, luonnossa oleskelua jne. Eiköhän niillä eväillä päästä jo vauhtiin.

Mitäs te huskyihmiset ootte muuten mieltä esim. show-linjaisista koirista? Jotkut väittää, että nämä olisivat rauhallisempia kuin kilpa- ja racinglinjat.
Mielestäni se menee kuitenkin niin, että siperianhusky on siperianhusky. Samoista koiristahan ne kaikki polveutuvat.. Yksilöllisistä eroista ois varmaan järkevämpi puhua?

Lusu kirjoitti:


Ovat kyllä aivan ihania, kun niitä osaa käsitellä ja silloin kun omissa taidoissa on puutteita, niin höyry nousee päästä.

Puit ajatukseni sanoiksi. Itseensä sitä turhautuu harmittavan usein!

Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mutta suosittelen silti ammentamaan tietoa rodusta mahdollisimman paljon netistä ja kirjallisuudesta. Yksilöitä on erilaisia, mutta ne kaikki osaavat tiettyjä huskymaisia asioita mm. ulvominen, kaivaminen jne. Kun tutustuu rotuun ei tule niin paljoa yllätyksiä kun se koira on jo kotona.

Huskyn motivoiminen on todella hankalaa, se yllätti minut vaikka olen työkoirien kanssa lapsuuteni viettänytkin. Husky tekee jos viitsii, mieluummin omasta aloitteesta kuin ihmisen. Vanhempi koirani sylkee nakit tms. herkut mäkeen ja lelusta innostuu enintään kahdeksi sekunniksi. Näiden kanssa saa haastaa itseään!

Husky tarvitsee lauman mutta onnellisimmillaan se on toisten huskyjen seurassa. Huskyjen leikit (saalistus lähinnä ainakin meillä) eivät aina aukea muun rotuisille koirille ja ovat välillä melko rajujakin. Tosin kaverini borderterrieri on oppinut hienosti vaanimaan leikkiessään huskyjeni kanssa!

Show-linjainen husky on myös työkoira. Luonteissa on tosiaan uskoakseni enemmän eroja yksilöiden kuin linjojen välillä. Minun kokemukseni on hyvin pieni, mutta jos nyt olisin ottamassa ensimmäistä huskya ottaisin käyttölinjaisen "safarityyppisen" koiran. Uskon niiden olevan helppoja luonteeltaan vaikka syttyvätkin sitten herkästi toimimaan. Meillä tuo viekas oldline on välillä ihan liiankin fiksu ja kekseliäs, ei ihan helpoimmasta päästä luonteensa puolesta. Toinen on sekalinjainen (show/käyttö), ei mikään terävin tyyppi mutta helppo ja rehellinen koira.

Mä olen 8-vuotiaasta asti ahminut tietoa Huskyistä. Ramppasin kaikki lähiseudun kirjastot läpi (voi niitä netittömiä aikoja 80- ja 90-luvulla!) ja kävin koirakirjoista vain husky-rotuesitelmät läpi.

Juu, kuten kirjoitin niin mä en oikein noihin linjoihin "usko", tai siis että niissä olisi mitään mainittavaa eroa. Siperianhusky on tosiaan siperianhusky, työkoira, siitä linjasta huolimatta.

Mutta kattoo nyt, muutaman kasvattajan kanssa olen kyllä käynyt "kirjeenvaihtoa", ja ainakin kaikki heistä on sitä mieltä, että meille voisi husky sopia erittäin hyvin.

Nyt saan varmaan satinkutia monelta tästä yleistyksestä, mutta kyllä minä käyttölinjaista suosittelisin. Ulkonäkö on siellä usein viimeisin jalostuskriteeri ja saa varmemmin terveen, toimivan koiran. Kasvattajan valintaan kiinnittäisin huomioita. Itsellä oli onnenpotku saada kasvattajaksi loistava koiran käyttytymisen tuntija. Ilman häneltä saamiani vinkkejä olisin ihan hukassa koirieni kanssa. Luin myöskin monet kirjat ja opiskelin koirien kouluttamista kokopäivätoimisesti kirjoista ja netistä. Mistään en kuitenkaan saanut niin käyttökelpoista tietoa, kuin kasvattajaltani. Hyvän kasvattajan tunnistaa siitä, kun näkee miten hänen omat koiransa toimivat, kuinka hyvin koirat ovat tilanteessa kuin tilanteessa omistajansa hallinnassa. Sellaisen ihmisen kun löytää, niin se on lottovoitto. Itse pohdin myös kaikkia vaihtoehtoja ja kävin old line kasvattajan luona ja showlinjainenkin olisi ollut hyvin mahdollinen. Nyt olen niin onnellinen, että päädyin -osittain sattuman ajamana- käyttölinjaiseen ja enää en muuta harkitsisikaan.

^ Näinpä. Käyttöpuolella yleensä pennutetaan vain semmosia koiria, mistä halutaan omaan käyttöön jälkeläisiä. Ei siellä mietiskellä karvanlaatuja tai tuuheuksia vaan työmotivaatio ja pääkopan sisältö on noin muutenkin ratkaisevassa asemassa jalostusvalinnoissa. Kyllähän siellä sitten mietitään haluaako koiria sprintille vai pitkälle matkalle jne, mutta karkeasti yleistäen näin. Ja varmasti moni show-koirien kasvattaja ajattelee myös niitä käyttöominaisuuksia, mutta nykyään ikävä kyllä se tuntuu monelle olevan ihan sama.

Muoks. Joh, mihin kenneleihin oot ollu yhteydessä? Laita yksäriä jos et halua julkisesti kertoa.

Mitenhän nämä show-kasvattajat sitten toimivat, onko heillä tarkoituksena saada aikaan mahdollisimman kaunis ja tuuheaturkkinen hiski, hyvän työmotivaation ja pääkopan sisustan kera?

Tai ainakin sitä toivoisi, että ne jalostusvalinnat olisi tosiaan jossain muussa, kuin ulkonäössä ja turkissa (oli kyse sitten mistä rodusta tahansa)..

Mulle niillä linjoilla ei ole niin väliä (on ilmeisesti suht kiistelty aihe, ainakin sen perusteella, mitä olen keskusteluja lueskellut ja asiaa tutkinut), kunhan koira tulee terveistä, hyväluontoisista ja rodunomaisista vanhemmista.

Onko muuten kenelläkään täällä pyörivällä vain yhtä huskyä? Miten yhden koiran kanssa olisi paras hoitaa vedättäminen? Pyörän kanssa? Kickbikella?

Ja sellainenkin juttu tuli tässä mieleen, että vetääkö teidän huskyt ihan peruslenkeillä? Siis erottavatko ne tilanteet, koska vedetään ja koska kävellään remmissä?
Olen lähinnä vain sitä miettinyt, että kuinka "julmaa" on opettaa vetokoira olemaan vetämättä?

Nojoo, mutta siis kyllähän niiden kanssa luulisi pystyvän käymään ihan normilenkeilläkin ilman, että aina juostaan sata lasissa remmi kireällä (valjaissa).

Ymmärtääkseni näyttelylinjaisissa pyrittään juuri tuohon kuvailemaasi. Eli työskentelyominaisuuksien lisäksi painotetaan ulkonäköä. Käyttikset ovat usein ulkonäöltään "tylsiä" riistanvärisiä, se varmaan valitettavasti vaikuttaa monen ensihuskyn ostajan valintaan. Itse ottaisin ehdottomasti käyttölinjaisen.

Yksi husky on helppo liikuttaa pyörällä tai kikkarilla, mutta arkielämä on huomattavasti helpompaa kahden kanssa. Hihnalenkeillä eivät vedä jos niin opettaa, ihan niinkuin kaikille muillekin roduille. Valjaat päällä vedetään ja pannassa ei, näin olen yrittänyt omat koirat opettaa ja kyllä ne sen eron ymmärtävät.

Itse ei ole kokemusta kuin kahdesta kasvattajasta, joten aika mututuntumalla mielipiteitäni muodostan. Old line koirien kasvattaja oli mukava ja hoitaa ja huolehtii varmasti koiristaan hyvin. Olisin saanut sijoituspennun. Kun kysyin syytä miksi he olivat valinneet juuri kyseisen pennun jalostusta varten, oli vastaus: "Kun se on kaikkein kaunein." Yleensäkään näin jälkikäteen tuntuu vaikealta ymmärtää, miten 8-vikkoisesta pennusta voi vielä tietää mitään sen ominaisuuksista ja siitä soveltuuko se jalostukseen.

Yksi husky ei välttämättä kunnolla syty vetämiseen, ellei se pääse jonkun seuraksi kokeilemaan. Kikkari on mainio vetoväline ja on meillä käytössä. Ihan polkupyöräkin käy.
Meillä ei vedetä kävellessä hihnassa ja se ei ole huskylle käsittääkseni sen vaikeampaa opettaa kuin muillekaan. Enemmän husky mielestäni kärsii jos se vetää kaulapannasta, kuin kulkiessaan hihna löysällä. Valjaat päällä vedetään, hihnassa ei.

Näin minäkin ajattelin, että koira oppii siihen, että valjaat päällä vedetään, ja remmissä ei.

Muistan vain lukeneeni jostain, että "jos haluat koiran, joka ei vedä hihnassa, älä hanki huskyä".
Eihän sellainen kävely, missä koira vetää itsensä kuristuksiin, ole mukavaa kummallekaan.

Mä bongasin meidän seudun fb:n Myydään/Ostetaan-palstalta ihan uuden kickbiken, 100 eurolla sain. Mielestäni todella hyvä löytö, kun tuo malli maksaa näköjään yli 300 euroa!

Eihän mulla vielä edes mitään huskyä ole, enkä ole vielä ihan varma että edes tulee, mutta voinhan tuolla itsekin potkutella menemään!

Lisää kysymyksiä : minkälaisia teidän koirat ovat olleet pentuina? Ovatko jyrsineet kiellettyjä juttuja, esim. kenkiä, pöydän jalkoja jne?

edit. typo.

Omat koirat vetää hihnassa, varsinkin kimpassa, mutta varmasti osaa olla vetämättäkin jos opettaa. Me niin harvoin hihnassa lenkkeillään, että ei oo tullu opetettua, pitäs kyllä varmaan, hehe. Yksinään noi kyllä malttaa keskittyä haisteluun ja ei oo tarve mennä sata lasissa koko ajan.

Niin ja pentuna järsittiin kyllä kiellettyjäkin asioita jos ne esille jäi. Onko koiranpentuja, jotka ei järsi esim kenkiä? Ei mahdottomia tuhoja kuitenkaan ja nuorimmaisella hyvin vähän, se oli aina niin hyvin väsytetty kun leikki muiden kanssa ja kulki mukana metsälenkeillä. Seuraava pentu/pennut (sitten joskus) meneekin sitten varmaan suoraan tarhaan eli ei enää naskalihampaiden tuhoamia kenkiä tiedossa meille.

Meillä eka husky joka tuli ihan pentuna ei tuhonnut käytännössä mitään. Pöydälle sai j'ättää vaikka mitä ruokaa ja koskaan ei koskenut niihin. Olin kyllä vuorotteluvapaalla ja yksinoloonkin sai tottua vähitellen pienin askelin ja siitäkään ei koskaan stressannut. Toisen tultua 10kk ikäisenä olikin tilanne toinen ja milloin mitäkin saattoi olla pureskeltuna ja jopa pöydältä hävitä ruokaa olessani töissä. Toinen sisaruksista oli elänyt tarhassa tuon 10 ensimmäistä kuukautta elämästään. Nyt 1.5-vuoden ikäisinä niillä on tarha missä saa viettää aikaansa silloin kun olen poissa.

No meillä ei ole ikinä, koskaan kukaan pentu tuhonnut mitään, niin hiukan hirvittää jo valmiiksi. Mutta ehkä meidän koirat ovat olleet jotenkin viallisia jo pennusta saakka.

Mutta kyllähän se on ihan normaalia, että pennut jyrsii ja kokeilee niitä hampaitaan joka paikkaan, että ei siinä. Olen vain jotain kauhutarinoita lukenut huskeista, jotka ovat tyyliin pistäneet koko kämpän irtaimiston entiseksi, kun ovat olleet yksin. Mutta se nyt johtuu varmaan enemmänkin siitä, että koira on ollut turhautunut eikä ole saanut tarpeeksi virikkeitä ja liikuntaa, kuin mistään muusta. Ja luultavasti kyse noissa on ollut vähän isommista pennuista, eihän mikään esim. 10-viikkoinen mitään merkittävää tuhoa luulisi edes saavan aikaiseksi, vaikka yrittäisikin. Tai sitten olen väärässä!

Täällä yhden koiran vetolenkit hoidetaan sulan aikana pyörällä ja kickbikella, talviaikaan mennään kicksparkilla ja hiihtäen.

Mun täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni myös käyttölinjaisia kasvatetaan turhan hepposin perustein, ja monesti "erittäin hyvä rekikoira" ei toisen ihmisen mielestä ole hyvää nähnytkään. Jos itse hankkisin nyt toista huskya, olisi aika harvassa ne kasvattajat, joilta koiran suostuisin ottamaan.

Linjoissa todella on eroa, mutta ennemmin lähtisin miettimään sukulinjojen eroja kuin vertaamaan käyttiksiä ja näyttiksiä. Jos käyttölinjan sisällä erot sukujen välillä on huimia eivätkä eri sukuiset koirat välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla yhteen valjakossa (erilainen rakenne, askelpituus jne.).

Hirmuisen mukavia ja toimiva koiria huskyt ovat, kunhan ovat oikeissa käsissä.

Meidän eka husky tuhosi aika paljon yksin ollessaan pentuna. Rakenteisiin ei juurikaan onneksi koskenut (mitä nyt yhden ovenkarmin söi), mutta kaikki kirjat, dvd:t, sukat, kengät, postit, keittiökalusteet yms. saivat kyytiä. Ihan sama miten paljon liikutti tai jätti sallittua pureskeltavaa, työpäivä oli silti liian pitkä sille yksinään. Koskaan ei ulvonut eikä pitänyt muutenkaan mitään ääntä yksinollessaan, puuhasteli vain tylsyyttään. Olihan se aika hirveää tulla kotiin kaaoksen keskelle (välillä esim. kukkaruukku lattialla rikki ja mullat pisin kämppää, lehtiä silputtu pieniksi paloiksi), mutta onneksi tuhot rajoittuvat pentuikään.

Onni on ulkotarha johon koirat voi jättää rauhallisin mielin päiväksi!