Koirat.com

Joo, kyllä mä kans lähtisin mustien puolelle silmäni suuntaamaan, mutta varmaankin ihan siitä syystä, että kasvattajia on sen verran vähemmän, että heistä ja heidän kasvateistaan on mahdollista ottaa selville asioita näppärämmin kuin isommasta joukosta p&s-kasvattajia Mutta hyvähän mun on täältä huudella, kun ei ole sitä ensimmäistäkään nakusteria vielä itsellä. Voi elämä, että tämä odotusaika on pitkä.

Enpä minäkään mikään paras ole sanomaan, kun vasta tuo nassikka pyörii jaloissa ainiin, onkin pitänyt kysyä pitkään, mutta en ole vaan muistanut. Eli uskaltaisitko paljastaa vaikka yksärillä, keneltä teille on partatyyppi sitten tulossa?

^^Muakin kiinnostaisi tietää mihin kenneliin päädyit mannaa kun itsekin olen snautseria hankkimassa. Tosin melkein kallistun p&s puolelle kun löysin sieltä niin kivan kasvattajan että tekis melkein heti mieli kysyä onko pentuja vapaana Voivoi kun nyt vaan malttais sen verras että opiskelupaikan saisi...

Kivaa pohdintaa väreistä -kiitos! Riiseneitä oon seuraillu jo vuosia ja rotu oli harkinnassa niin ensimmäistä kuin toistakin koiraa ottaessa. Varmasti tuun sitten_joskus snautserin omistamaan, mutta täytyy ihmeessä painaa mieleen myös toi keskari yhhtenä vaihtoehtona! Jostain syystä en ole tutustunut siihen aiemmin ollenkaan, mutta nyt mielenkiinto on herännyt.

vemsiä ja themaaraa yksäröin :)

Jyväskylän näyttelyssä kävimme tänään rapsuttelemassa koiria. Meikäläisen naama taitaa olla jo aika tuttu näky kehien reunalla, kun muutama ihminen jo tuli kyselemään, että joko meillä on koira hankittuna Metallinen vesikuppi ja joku törkykallis luun korvike tarttuivat matkasta mukaan. Kultaisennoutajan pentukin olisi saatu, mutta sinnikkäästi päätin jäädä odottamaan omaa nakusteria. Minä en anna periksi, kerta

^Mä tartten jonkun mukaan näyttelyihin joka uskaltaa mennä vaan juttelemaan kun aina tulee sellanen olo että en nyt viitsi häiritä
Joulukuussa Helsingissä pitää ottaa itseä niskasta kiinni...

^Sinne vaan juttelemaan! Kivaa sakkia vaikuttavat olevan kaikki kehän ympärillä Lasten kanssa on helppo mennä juttelemaan. "Saako sitä rapsuttaa? Kukas tämä kaveri on? Tykkääkö se lapsista? Millainen se muutoin on? Mekin ollaan hankkimassa snautseria..." Sama toimii kyllä varmasti ilman lastakin

Juu-u ei siinä oikeen muu auta kun että täytyy mennä vaan juttelemaan. Saan rohkeuden kerättyä siihen asti

Nostetaanpa tätä ketjua, etteivät nakusterit vallan toiselle sivulle tipu Meillä tosiaan pennun tulo menee keväälle, mutta nyt on taas tämä uros / narttu -mietintä käynnissä. Uros houkuttaisi kovasti, mutta vähän mietityttää (sisälle) merkkailu, remmikäyttäytyminen ja myöhäinen kypsyminen aikuiseksi. Mitä hyviä ja huonoja puolia olette omissanne huomanneet? Miksi otitte juuri uroksen tai juuri nartun?

mannaa kirjoitti:

Miksi otitte juuri uroksen tai juuri nartun?

Ennen oman koiran hankintaa olin puuhaillut riittävän pitkään sekä urosten että narttujen kanssa tietääkseni, että urosta ei tähän huusholliin koskaan tule. Meni hermo siihen ainaiseen narttujen jäljestämiseen, merkkailuun ja yleiseen keskittymiskyvyttömyyteen. Koen, että nartut ovat helpompia, koska todennäköisemmin ne ovat vähän pehmeämpiä ja tulevat paremmin toimeen lajitoveriensa kanssa. Yleistäen urokset ovat pitkälti vähän putkiaivoja, ja nartut taas kierompia tapauksia.

Olen siis hyvin puolueellinen sukupuoli-kysymyksen suhteen ;). Mutta niinhän se menee, toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä. Tai tässä tapauksessa ehkä enemmänkin toiset isästä ja toiset tyttärestä...

// Jatkan sen verran, että lisäksi minua jotenkin vähän inhottaa ne urosten roikkuvat killuttimet .

ctrl, tarkoitatko narttujen pehmeydellä luonnetesteissä määriteltyä pehmeyttä (muistaa helposti kokemansa vääryyden ja reagoi siihen ennakoivasti jatkossa) vai ajatteletko, että nartut ovat mukautuvampia kuin urokset? Tuo killutinjuttu on itsellenikin tuttu. Eniten se kyllä häiritsee minulla tanskandogeilla, joiden karvat eivät yhtään peitä privaattialueita ja pallit roikkuvat suurin piirtein silmien tasolla.

Mä otin nartun, koska pentu sulatti mun sydämen olemalla vaan paras jo 10-viikkoisena Ei olisi pentueessa ollutkaan kuin yksi uros, ja mä en olisi urosta ottanut vaan sen takia, että se on uros, vaan sen tulee olla pentuna jo luonteeltaan (lähinnä sen osalta mitä pikkupennelistä nyt voi sanoa) sellainen, mistä tykkään. Muuten olen ollut aiemmin aina enemmän "urosihmisiä". Mulla oli jo ennestään kaksi urosta, enkä kyllä tarkemmin ajateltuna tiedä, miten ne olisi tullut toimeen keskenään pennun kasvaessa. Nämä kaksi urosta tulevat vallan mainiosti toimeen, sillä toinen on hieman nössykkä ja toinen hyvin vahvaluonteinen, joten suurempia kiistoja ei ole ollut.

Sen sijaan mä koen, että aiemmin mainitsemanne urosten huonot piirteet on suurilta osin kiinni ohjaajasta. Mun urokset ei merkkaile sisälle, koska se tapa on niiltä kitketty heti pois (ovat kyllä kokeilleet molemmat sisälle merkkailua ja sen jälkeen kyllä tiesivät kyllä kokeilleensa kiellettyä asiaa...). Mun urokset eivät ole myöskään koskaan jäljestäneet narttuja, vaikka erityisesti toinen todella seksuaalinen tapaus onkin ollut - tämäkin on kitketty samantien pois. Ne ei saa myöskään lussutella narttujen pissoja tai merkkailla metrin välein lenkeillä. Mun urokset myös osaa keskittyä esim treeneissä, vaikka mukana olisi juoksuisia narttuja, koska ne on siihen opetettu. Putkiaivojahan ne on, mikä on mun mielestä ihan huippuominaisuus koirassa Toivon ominaisuutta myös tuohon penneliin. Tällä hetkellähän se on ihan putkiaivo, mutta se onkin vielä pieni.

Nartut eivät myöskään välttämättä tule toimeen toisten narttujen kanssa, ei ainakaan mun kokemuksen mukaan sen paremmin kuin urokset keskenään.

Joo, meillä kans menee se luonne ihan ensimmäisenä kaiken ohitse (paitsi terveen rakenteen ohi). Vasta sen jälkeen tulee uros/narttu, turkki ja ulkonäkö tässä järjestykseeä. Tuo on ihan totta, mitä vems sanoi siitä, etteivät nartut välttämättä tule sen paremmin toimeen toisten narttujen kanssa kuin urokset urosten kanssa. Yksi tekijä meillä tässä sukupuolikysymyksessä on se, että koira, jonka kanssa meidän koiran tulisi tulla parhaiten toimeen, on narttu, joka ei kovastikaan perusta muista nartuista. On tämä hankalaa. Ehkä vain pitää malttaa odottaa, että näkee pentueen ennen kuin murehtii, olisiko narttu vai uros meidän valinta. Jos vaikka syntyy pelkkiä narttuja, ei paljon tarvitse arpoa. Mutta vähän enemmän pitää arpoa, jos syntyy vain uroksia.

Noniiin, odotus lähenee loppuaan kun pennuilla tuli viikonloppuna viikko täyteen. Seitsemän viikkoa siis suunnilleen odotusta jäljellä! Alkaa itsekkin olla jo aika täpinöissään kun unelma on toteutumassa :-)

Oman pennun hankintaan on sen verran pitkä aika että tyydyn jännittämään teidän pentujen tuloa On niin kauhee pentukuume että jo pentujen ajattelu saa kauhean jännäämisen päälle

Juttelin tuossa erään kasvattajan kanssa ja hän sanoi että enemmän on eroja yksilöissä kuin sukupuolissa. Koulutuksella ja kasvatuksella on iso osa.

seibrin, millainen kaveri sulle on tulossa? Ihanan kutkuttavaa aikaa elät. Ja themaara, mahtavaa! Ensimmäinen kontakti on siis otettuna. Jee! Tuo lienee totta, että yksilöissä on eroa. Ehkä jään odottamaan, mitä kasvattaja meille tästä pentueesta suosittaa (olettaen, että pennut joskus syntyvät). Mulla on kyllä hyvä kutka pennutuksen onnistumisen suhteen. Toivotaan, että kutka on oikea

^Juu tuli soitettua tänään Ei juteltu kauaa kunhan esittelin itseni ja kyselin pentusuunnitelmia. Sovittiin että puhutaan asiasta paremmin joulun jälkeen kun on kovat kiireet ohi. Tuli kyllä sellainen olo että meni hyvin ja kasvattajakin vaikutti mukavalta, hyvältä siis näyttää

Mahtavaa! Ensi askel on aina hankalin, vaikka sitten jossain välissä tulee sellainen olo, että kehtaanko mä taas soittaa tai laittaa sähköpostia :D Tosi kiva juttu, että kasvattaja vaikutti vastaavan mielikuvaasi hänestä. Olen perin iloinen puolestasi!

^Tuli oikeen hyvä mieli kun joku muukin on tästä niin ilonen

Mulla on sekä uros, että narttu, kääpiösnautsereita tosin. Myös mun mielestä erot on lähinnä yksilöissä ei niinkään sukupuolessa, mutta omien kokemusteni mukaan urokset ovat kyllä karkeasti yleistettynä narttuja suoraviivaisempia. Mun koirista uros on juuri tuollainen suoraviivainen "toiminnan mies" ja narttu jonkun verran harkitsevampi. Mun narttukoira oppii yleensä asiat nopeammin, uros taas tekee ensin ja miettii sitten.

Mun uros on merkannut sisälle kerran ja sekin paikassa, jossa oli useita koiria ja nekin merkkailleet. Narttu taas ei merkkaile mutta sillä meni sisäsiisteyden opettelussa muuten huomattavasti pidempään. Hormonien aiheuttamaa käytöstä esiintyy molemmilla sukupuolilla ja on yksilökohtaista kuinka vahvaa käytös on esim. valeraskaudet, pissojen nuoleminen, merkkailu eli vaikea käytös ei välttämättä ole vain urosten "ongelma".

Itse olen valinnut koirani puhtaasti mutu-tuntumalla ja olen ollut tyytyväinen. Muutenkaan ei mun mielestä kannata valmiiksi päättää sukupuolta vaan verrata luonteita ja muutenkin ominaisuuksia. Hyvä kasvattaja osaa valita juuri sulle sopivimman pennun. :)

Toivotaan, että teillä, jotka pentuja odotatte, menee pentusuunnitelmat hyvin ja täällä on pian lisää uusia snautserin omistajia :)