Koirat.com

Tässä meidän Väpä. Sen kuvaaminen meinaa olla uskomattoman vaikeaa kun vähintään puolet kuvista on naamalähikuvia. Josko saisin pian parempia otoksia.

Ihana Väpä! Mainio tuo parran alku. Väpä näyttää Napoa kookkaammalta ja skrodemmalta. Vai johtyykohan se vain siitä, että musta hoikistaa?

^ Tuo kuva taitaa olla tiistailta. Nyt se on minun mielestä vähän hoikistunut kun ruoka ei maistu ihan samaan tahtiin kuin sisarusten kanssa. Tai sitten silmä on tottunut. Tarvii varmaan ostaa viimein vaaka niin saan tuotakin punnittua.

Suloinen p&s!

Reskon kans on käyty ahkeraan vieraissa metsissä ja muissa paikoissa ja eilen mätsäreissä! :D Vapaasti seisotus meni tosi hienosti ja Resko oli niin reipas ja iloinen kuin se vaan osaa olla. Tuomari ei jännittänyt yhtään, eikä esim. hamppien tarkastelussa ollut mitään ongelmaa. Sen sijaan liikkeet... Hahaha. Joo, no meitä osoiteltiin ihan avoimesti ja naurettiin kehän sisällä ja ulkopuolella. Reskolla oli pomppufiilis ja voin käsi sydämellä sanoa ettei se ottanut niiden kierrosten aikana ainoatakaan asiallista raviaskelta. Jouduinkin nauraen pahoittelemaan tuomarille että Resko menee tänään enemmän ylös- kuin eteenpäin. Siis oikeasti, tuomari koitti juoksuttaa meitä monta kertaa että "josko se tällä kertaa.." no, sitä kertaa ei tullut että Resko ois ravannut. Resko meni ylös ja alas ja ylös ja alas ja pomppi siis takajaloillaan ihan täysiä kierroksia. Sitten meiltä vielä ystävällisesti nauraen kysyttiin että osaako tuo kävellä ollenkaan? No eei se vielä oo tainnu oppia. Mutta kyllä se vielä joskus!! (Hitsi kun harmitti ettei ollut kuvaajaa mukana, se ois ollu videoinnin arvoinen pojoing pojoing pojoing-suoritus..)

Painoa on n. 10kg ja vauvaturkki nypitty alas. Ja enää kulmurit vaihtumatta!

Isoilla hampeilla on hyvä purra: (oikeasti meillä on nollatoleranssi ihmisen puremisen suhteen)

Kyllä on taas kivan näkösiä penneleitä. Väpä muistuttaa kyllä kovasti mun snautseria pentuna.

Toissa päivänä tätä kiveä vasten vaan oli kiva nousta, tänä aamuna Väpä keksi sen päällä hengailun hienouden. Tuntuu, että se kasvaa aivan hurjaa vauhtia ja jalat vaan venyy.

/Saako näitä kuvia jotenkin pienempänä tänne?

Kuva tältä aamulta.

Minun pieni ei ookkaan enää niin kovin pieni :) Resko on jo 21vkoa ja painoa on n. 11,5kg.

Minulla ei ole kuvia laittaa, mutta ajattelin tulla meidän kuulumisia päivittämään. Napo on kasvanut hurjasti, kuten asiaan kuuluu. Arkitottelevaisuuskurssille olemme osallistuneet ja jonkin verran olemme kehittyneetkin. Tänään alkoi puolestaan koirakoulun pentukurssi, joka kestää pitkälle kesään. Kurssille ei osallistu kuin kaksi koirakkoa meidän lisäksi, joten opetus on taatusti yksilöllistä. Toiset osallistujat ovat paimenkoiria, mutta onneksi kouluttajalla on kokemusta myös snautsereista. Ehkä me vähitellen jotain opitaan. Jäljestysharrastusta olemme aloitelleet ja turkin nyppimistä olen yrittänyt harjoitella.

Napo on edelleen tavattoman reipas, mutta lievästi sen pitää pöhistä välillä mitä kummallisimmille asioille. Koirakavereita pyrimme tapaamaan useampia kertoja viikossa. Matkustaminen Napolla sujuu ilman ongelmia auton tavaratilassa häkissä. Sisäsiisteyden kanssa Napo on kehittynyt paljon. Öisin se ei tee tarpeita sisälle ja tänään se oli ensimmäistä kertaa 7,5 h yksin. Silloinkaan ei ollut tullut mitään tarpeita sisälle. Illalla se sitten onkin pissinyt ja kakannut (!) sisälle muutamaankin otteeseen. Mikähän siinä on, että meidän läsnäollessa Napo tekee tarpeita sisälle, vaikka se olisi juuri käynyt ulkona tarpeillaan? Yksinolot menevät ilmeisen kivasti. Tänään se ei aamulla lähtiessä inahtanutkaan perään ja iltapäivällä sen sai herätellä päiväunilta, kun palasin töistä. En kyllä ole nauhoittanut noita yksinoloja, joten en tiedä, mitä se siinä välissä touhuaa.

Tosi lainion oloinen kaveri tuo tuntuu olevan. Itsenäinen se on edelleen, mutta asiantuntevien neuvojen avulla luoksetulot ovat parantuneet huimasti. Arkitottelevaisuuskurssin myötä itselleni on tullut sellainen olo, että kyllä meistä vielä tiimi tulee

Seibrin, katselin tuossa Reskon kuvia. Milloin aloit ajella (vai nypitkö) Reskon korvakarvat? Napolla ne on aikamoiset tursakkeet, mutta ajattelin pitää niissä karvat vielä painona. Jouduitko teippaamaan korvia? Mitenkäs muut? Missä iässä olette korvat teipanneet, jos siihen on ollut tarvetta? Napolla vaihtuu vinhaa vauhtia hampaat. Korvat näyttävät omaan silmääni vielä ihan hyvältä, mutta tilanne voi toki muuttua.

mannaa meillä kasvattajan ohje oli, että kulmurien alkaessa vaihtumaan teipit korviin viimeistään. Kulmureiden vaihduttua ei teipeillä ole pysyvää vaikutusta..

Ja meistäkin jotain. Oltiin viime sunnuntaina Riihimäellä näyttelyissä ja tuloksena JUN ERI1 SA VARA SERT PN4. Tänään taas Järvenpäässä tulos JUN ERI2. Meillä ensimmäinen ja toinen kerta kehässä vasta, joten supertyytyväisiä ollaan.

Ja kaikkien vaikeuksien jälkeen pentu Juno selvisi meille keskiviikkona, johan on pureskelijakaveri. Kuvia vielä molemmista.

^Voi ei ei ei käppänänpentukuvia! Onnea! Ihana pieni partasuti, suloinen kuin mikä!

Reskolta oon nyppinyt korvakarvoja ihan silloin tällöin sopivan tilanteen sattuessa, ei se siitä erityisemmin tykkää mutta sietää kuitenkin. Korvia en ole joutunut teippaamaan, kuulemma hampaiden vaihtumisen aikaan on "kriittinen" vaihe ja silloin on teippien aika jos niikseen tulee. Olen kyllä ajellut sen korvia (ja kaulaa ja poskia ja pyllyäkin) pari kertaa kuukaudessa, lähinnä totutuksen vuoksi.

Tässä Resko ja Amor-käppänä tänään illalla rannassa:

Meillä kasvattaja teippasi Napon korvat viikko sitten. Pidetään peukkuja, että teippaus auttaa. Korvat olivat välillä vähän "ilmavat" ilman teippejä.

Ihana käppänän pentu siellä. Valtavan pieni se on!

Mitenkäs teillä muilla on punkkitilanne? Napolla oli yksi punkki ja piti alkaa miettiä, minkä torjuntaleinon ottaisin käyttöön. Nyt tuo pentu painaa jo yli 10 kg, joten vaihtoehtoja on paremmin. Tosin muita punkkeja ei ole näkynyt, joten en ole vielä innostunut toskaamaan minkään myrkkyjen kanssa.

Täällä ilmottautuu uusi käppänäharrastaja. Tai oikeastaan vasta tuleva, eli 17.6 olilisi tarkoitus hakea valkoinen kääpiösnautseri tyttöpentu kotiin.
Tyttelin kanssa olisii tarkoitus alkaa harrastamaan tokon alkeita. Pennelin on minulle ensimmäinen, joten saa nähä miten lähtee sujumaan :) Tahtoa omistajalla kouluttamiseen on kyllä kova.

Sunnuntaina kävin pentua katsomassa kasvattajan luona, ja voi että miten olisi suloisia pentua.

Onko täällä muita joilla on valkoinen kääpiösnutseri?

Täytyy pistää tytöstä kuvaa tänne kun kotiutuu :)

Resko 9.6.

Mitenkäs teillä muilla on kesä mennyt? Me olimme snatsereiden pk/peko-leirillä ja paljon opittiin. Uimassa Napo kävi kerran vahingossa, muutoin on tyytynyt kahlailemaan vedessä. Näyttelyuran saimme korkattua ja jälkiharrastuksessa ja tottelevaisuudessa edettiin ihan mukavasti. Nyt Napo on sitten päättänyt, että hänhän ei istu tai mene makaamaan käskystä. Onkohan tämä nyt jotain teinimeininkiä, kun ikää on 7,5 kk? Millaisia kokemuksia teillä muilla on snautserin murrosiästä? Onko kamalaa ja miten kauan kestää? Mikä siihen olisi paras lääke?

Heissan,
En ihan koko ketjua jaksanut selata läpi, vaikka paljon juttuja ehdinkin täältä jo snautsereista lukea, joten ettehän hermostu vaikka tässä ketjussa olisittekin jo joutuneet vastailemaan samoihin kysymyksiin mitä nyt esitän Haluaisin kysyä muutamaan asiaan mielipidettä teiltä, joilla on jo kokemusta snautsereista, niin keskikokoisista kuin käppänöistäkin!

Mitkä ovat keskarin ja käppänän suurimmat erot heti koon jälkeen? Onko esim. luonteet yleisesti ottaen kovinkin erilaiset?
Miten koette että kummatkin tulevat toimeen erirotuisten koirien kanssa? Käppänästä olen joskus kuullut, että se olisi hieman ns. roturasisti, mutta pitääkö tämä yhtään paikkaansa?

Harkitsemme siis toista koiraa perheeseemme ja mies on vakaasti päättänyt että haluaa keskarin, mutta minä taas kallistuisin enemmän käppänän puoleen, lähinnä koska pidän niitä jotenkin seurallisempina ja leikkisimpinä..
Nykyinen koiramme on n. 45cm säkäkorkeudeltaan ja painoa sillä on 11-13 kg. Miten luulette tulisiko käppänälle ja tuon kokoiselle koiralle ongelmia leikeissä? Nykyinen koiramme on myös todella alistuva toisia koiria kohtaan, leikkisä myös ja tähän mennessä on tullut kaikkien kanssa toimeen. Minua hieman pelottaa että jos otamme keskarin niin se nousee arvoasteikossa ensimmäisen koiramme ohi, koska keskarit käsittääkseni ovat aika itsevarmoja ja voimakkaita persoonia..

Harrastukset olisivat meillä samat kummankin rodun edustajan suhteen: näyttelyt kiinnostavat. Muuten sitten ihan normaalia arkea kerrostalossa, kesäisin ollaan paljon metsässä ja mökillä.

Osaisitteko auttaa avutonta ja kertoa oman mielipiteenne siitä kumpi rotu sopisi paremmin tilanteeseemme vai sopisiko kumpikin yhtä hyvin? :)

Itselläni ei ole koskaan ollut käppänää, mutta ainakin meidän lastenhoitajan käppänä on vetäytyvämpi ja itsenäisemmän oloinen kuin meidän hyvin leikkisä ja seurallinen keskari. Lienee yksilökysymyksiä luonne. Molemmista voi löytyä tai olla löytymättä potkua. Ei ole tavatonta, että luonnetestissä käppänä saa +/- 200 pistettä. Niiden kanssa voi siis olla helisemässä, jos on odottanut koiraksi leppoisaa seurakoiraa. Eli kumpikin versio kaipaa yhtä lailla aktivoimista. Turkin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Käsittääkseni käppänillä on enemmän karvanlaadussa ongelmaa kuin keskareissa. Karkeakarvainen koira on selkeästi helpompihoitoinen ja helpommin nypittävissä kuin pehmeäkarvainen.

Mannaa, kiitos vastauksesta!

Päädyimme jo avopuolisoni kanssa keskustellen ja kasvattajiin tutustuen siihen, että p&s keskari meille tulee jossain vaiheessa.

^Hyvä hyvä! Kannattaa alkaa tutustua kasvattajiin jo nyt ja kierrellä eri koiratapahtumissa, jotta saa käsityksen siitä, millaisen koiran ja millaiselta kasvattajalta haluaa. Snautserikerhon sivuilta tietysti löytyy lista kasvattajista.

Miten menee muilla snautseristeilla? Resko on jo 1v ja 2kk vanha ja hurmannut minut kaikista rasittavuuksistaan huolimatta aivan täysin. En vaihtaisi päivääkään, en mistään hinnasta.

Vanhempi koirani Amor-käppänä nukkui pois marraskuun alussa ja jännitin vähän Reskon suhtautumista siihen, mutta kaikki on mennyt siihen nähden hyvin. Resko on (*KOPKOP*) yksin ollessaan esimerkillinen tapaus kun ei se tuhoa eikä se huuda, ei vaikka viereisessä kämpässä rempataan niin että seiniin koputellaan ja porataan ja ovet paukkuu pitkin päivää (tämän paljasti Audacity). Jotkut vastaantulevat koirat se haluais pistää hengiltä, mutta joitakin sitten taas ei - en ole vielä nähnyt tässä mitään logiikkaa.. snautserit

Välillä on ihan jäätävä ikävä käppänällistä elämää ja mulle niin rakasta Amor-pappaa, mutta elämän nyt on kuitenkin jatkuttava. Ei kestä jäädä miettimään menetystä. Resko pitää mielen virkeänä ja huolehtii siitä että minäkin lyhytpinnaisena ihmisenä kehitän omia hermojani. Rakas Hessu Hooposeni.