Koirat.com

Yllättävän paljon on sellaisia pari vuotta vanhoja uroksia etsimässä uutta kotia. Onkohan rodussa tosiaan paljon ongelmakoiria vai onkohan koirat vain päätyneet väärään kotiin alunperin (itse veikkaan jälkimmäistä)? Narttuja ei näyttäisi olevan uutta kotia etsivien parissa juurikaan.

Mulle on muutamakin kasvattaja sanonut, että snautseri on sellainen rotu, että kun sellaisen ottaa, on yleensä melko pääsemättömissä rodusta. Ensimmäisen jälkeen tulee toinen, kolmas ja neljäs. Miehelle en tokikaan ole tätä kertonut :)

^ Ainakin tässä tapauksessa oli koiraa kohdeltu kaltoin ja siksi oli palautunut kasvattajalle. Mun korviin ei ole kantautunut yhtäkään ongelmaista snautseria, mutta toki niitä löytyy jokaisesta rodusta.

Ja kyllä noi partaveikot on sellasia veijareita, että kerran kun sellaisen omistaa, niin sydämessä on aina iiiso paikka niille

Voihan kurjuus noita koiria, jotka joutuvat kaltoin kohdelluiksi :( Toivottavasti partanaama löysi hyvän kodin.

Tänä aamuna on taas ollut jäytävä pentukuume. Pitää varmaan tuijotella noita vemsin kuvia pahimpaan kuumeeseen.

Miten teillä snautsereita omistaneilla on yksinolon opettelu sujunut? Onko tullut suuria tuhoja (syötyä betoniseinää tms.)?

^ Meillä ei ollut yksinolon kanssa mitään ongelmaa nausterin kanssa, jäi aina tyytyväisenä nukkumaan. Kerran tai kaksi oli kaatanut jonkun ison kasvin, mutta ei muuta. :)

Vähän OT, mutta tää belgi taas oli eroahdistunut, kun oli ennen tottunut asumaan laumassa ja tuli meille n. 8kk iässä. Siitäkin on päästy eroon :)

Mä olen käsittänyt, että paimenkoirilla muutoinkin saattaa yksin jääminen olla haasteellisempaa, kun ovat niin kovin laumasidonnaisia. Siihen pitäisi erityisesti panostaa paimenien kanssa pieninä pentuina. Kaverille kotiutui tovi aikaa sitten malikka. Ensimmäinen pidempi yksin olo oli sujunut ihan hyvin. Ehkä se meilläkin menee ihan hyvin sitten aikanaan :)

Meillä yksinolossa ei mitään varsinaista ongelmaa ole, tuhoja ei ole tyttö tehnyt lainkaan elämänsä aikana. Pieni vinkaisu kuuluu joka kerta, kun lähdetään - ei muuta. Sitten Mila meneekin nukkumaan ja aina pökkyrässä tulee ovelle vastaan, kun tullaan kotiin.

Vaikea uskoa, että varsinkaan näistä käppänöistä olisi ongelmakoiraksi. Ainakin mitä kokemuksia itsellä ja läheisillä on rodusta, niin ihmisen parhaan kaverin saa ihan peruskoulutuksella. Ja itse ainakin olen sitä mieltä, että kun tähän rotuun kerran tutustuu, niin eroon ei pääse. Toinen käppänä tulee aivan varmasti jossain vaiheessa.

Meillä on yksinolot alusta asti sujunut kivasti. Kun lähdetään kotoa, Tyyne on vaan kuin "Jaa, emäntä lähti, ok!" ja painuu puuhailemaan omiaan. Alkuunsa Tyynen oli vaikeaa jäädä siten yksin, että mitteli lähti meidän/mun matkaan (ts.treeneihin) - Tyyne on niin kovin kiintynyt isoveikkaansa. Nyt homman kanssa ei ole enää ongelmaa. Noita tuhoja on sattunut vähän, ikkunalaudan kasvi on pariin kertaan kaadettu sohvalle ja leluja rikottu. Ja tietenkin pissitty mutta isompia ei ole vielä tapahtunut, saapa nähdä mitä tapahtuu sitten, kun Tyy tulee siihen pahimpaan ikään.

Ainiin, mannaa, kävin eilen valjasostoksilla ja ostin Tynkylle 70 koon valjaat. Vielä on hieman reilun kokoiset tuolle, mutta ajattelin, että pienempi koko voipi jäädä sit aikuisena liian pieneksi, jos ja kun koira sitä massaa saa tuohon etuosaansa.

Ainiin, ja me saatiin nyt paikka siihen hakuryhmään missä ollaan käyty pariin otteeseen tutustumassa, jee!

Siistiä! Onnea hakuryhmään pääsystä, vems! Kyllä se kannustaa kovasti harjoittelemaan, kun pääsee kunnon porukkaan mukaan. Ja ideoitakin saa enemmän, miten kannattaisi yrittää treenejä vetää ja millaisia tavoitteita asettaa. Tosi mukava kuulla, ettei teillä kellään ole ollut suurempia tuhoja yksin jääneen karvaturvan takia.

Mä täällä alkoin harkita, josko sittenkin tilaisin ne koon 50 valjaat tulevalle pennulle, mutta ehkä mä nyt vielä maltan mieleni. Jos meille vaikka tuleekin pentu toukokuussa, niin aika pitkään se ehtii kasvaa ennen kuin heijastivaljaat ovat vättämättömät. Toisaalta, niitä tietty vois käyttää siellä jälkiharjoituksissa jo pentuvaiheessa...

On tuo joo mukavaa päästä ryhmään, hakua kun ei voi oikein muuta kuin porukassa harrastaakaan ja kaiken lisäksi tuntuupi olevan aika täynnä moni ryhmä.

Kyllä ne koon 50 valjaat teille varmasti jossain vaiheessa menee, että ne tuskin on turha ostos. Luovutusikäiselle ne saattaa olla hieman isot, luulisin, mutta aika nopeasti ne pennelit kasvaa ja kyllä ne koon 50 valjaatkin itse asiassa nopeasti pieneksi jää

Pitää katsoa, jos Jyväskylän KV näyttelyssä olisi jotain päheitä tarvikkeita tarjolla. Mä odotan perin paljon kyseistä tapahtumaa, että päästään taas snautsereita rapsuttelemaan. Tähän meidän huudeille on muuttanut joku suursnautserin pentu. Sitä ei olla vielä lähikontaktissa päästy tervehtimään. Ikkunasta vain ollaan katsottu, kun on sattunut illallisaikaan olemaan lenkillä.

Suursnautserit ovat pärjänneet hienosti ISPU MM 2013 -kilpailuissa!

http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2013/20131031_suursnautserijoukkue.htm

Mitä ruokaa teidän snautserit syö ja paljonko päivässä?

Meillä tyttö syö Frank'sia kasvattajalta kun saadaan sitä. Määränä n. 1,2dl 2 kertaa päivässä.

Mun vanhempi koira on ollut koko ikänsä eroahdistukseen taipuvainen. Ilmenee haukkumisena ja ulvomisena, jota saattaa jatkua usean tunnin. Ongelma pääsi ikävä kyllä valoilleen kun koira sai mun tietämättä jatkaa haukkumista koko ensimmäisen ikävuoden ajan. Naapurit eivät siis tulleet asiasta sanomaan vaan jälkeenpäin, kun olin muuttanut kuulin, että koira oli yksinollessa huutanut. Huuto jatkui jonkin aikaa muuton jälkeenkin ja treenattiin yksinoloja paljon. Tuhosi myös aikanaan aika paljon tavaroita ja raapi mattoa ja ovia.

Meillä syödään tällä hetkellä Acanaa mutta monia muitakin ruokia olen antanut. Acana ja raakaruoka parhaaksi todettu. :) Varmaan joku pari desiä menee päivässä/koira...

Isoissa mustia ja pippuri-suoloja ei yhdistetä ja ne onkin terveys- ja luonneominaisuuksiltaan jo melkein kuin kaksi eri rotua. Miten keskareissa ja kääpiöissä: Yhdistetäänkö eri värejä? Jos ei, niin millaisia luonne- (ja ehkä terveys-)eroja saman rodun sisällä on havaittavissa?

Ainakaan keskareissa mustia ja p&s-värisiä ei yhdistetä Suomessa. Ulkomailla sen sijaan jonkin verran yhdistetään. Yleensä käytetään mustaa tuomaan värisyvyyttää p&s-koiriin. Sitten jos näiden jälkeläisiä käytetään meillä astutuksessa, voi käydä niin, että esim. mustaan pentueeseen syntyykin muutama p&s-pentu. Hyvin harvinaista tämä kuitenkin on. Keskareissa ei ole mitään suurta eroa luonteessa tai terveydessä värimuunnosten välillä. Mitä itse olen terveystilastoihin tutustunut, niin mustilla on hieman enemmän melanoomaa kuin p&s-värisillä, mutta p&s-värisillä on hieman enemmän keisarinleikkauksia ja uroksilla epänormaaleja kiveksiä (so. kivekset eivät laskeudu tai toinen kives ei laskeudu), mutta joka tapauksessa erot ovat vähäisiä eikä nuo melanoomatapaukset tai kivesongelmaisetkaan ole kovin yleisiä. Tilastoissa ainakin molemmat värimuunnokset ovat hyvin terveitä.

Myöskään käppänissä ei yhdistetä eri värejä Suomessa (paitsi poikkeusluvalla). Ulkomailla värejä risteytetään ja esim mustien tuontikoirien jälkeläiset olla p&s, mustia tai m&h. Valkoisia taitaa syntyä vain valkoisista vanhemmista. Valkoisilla turkinlaatu on kokonaisuudessaan heikoin mutta hyväturkkisia valkoisiakin on.

Luonne-eroista täällä on muistaakseni ollut aiemminkin keskustelua... Itse näkisin, että eroa on ennemmin linjoissa ja yksilöissä kuin väreissä. Terveydestä en osaa varmaksi sanoa. Kaikilla väreillä esiintyy esim epilepsiaa ja kaihia. Jalostusta varten vain silmät ja polvet on tutkittava, mutta olisi mielenkiintoista nähdä millaisia tuloksia olisi lonkissa, selässä ja kyynärissä jos käppäniä kuvattaisiin enemmän.

Mun käsityksen mukaan keskareissa on värien osalta sen verran eroa, että mustista löytää paremmin/todennäköisemmin harrastuksiin toimivan koiran. Ja mun tapaamieni snautserien kohdalla näin myös on.

^Tuo ei minun mielestäni johdu varsinaisesti värien keskinäisestä erosta, vaan kasvattajien linjauksesta. Agilityssa, tokossa, rauniokoiratoiminnassa jne. on hienosti pärjänneitä p&s-värisiä mukana useilta eri kasvattajilta. Suomessa vain on niin, että p&s-puolella on muutamia rodun populaatioon nähden suuria kasvattajia, jotka ovat pitkälti näyttelypuoleen panostaneet, mutta kyllä siltäkin puolelta ihan toimivia koira harrastuksiin löytää, jos katsoo yhdistelmän ja kasvattajan hyvin. Mustien puolella samalla tavalla pitää katsoa hyvin yhdistelmä, jos etsii mahdollisimman potentiaalista pk-lajien harrastajaa kaveriksi. Mustien aktiivisia kasvattajajia on myös sen verran vähän, että äkkiseltään näyttäisi heidän panostaneen enemmän toimintapuoleen, vaikka vain varsinaisesti yksi kasvattaja suoraan sanoo sivuillaan hyvän toimintapotentiaalin olevan tärkein kriteeri pentueita suunniteltaessa. Varmasti tilanteeseen vaikuttaa myös se, millaisiin koteihin koirat päätyvät - ei niinkään luonne taaskaan. P&S on perinteisempi keskarin väri, joten keskiverto koiraa harkitseva päätyy varmaankin helpommin ottamaan tämän värivariaation edustajan kuin mustan, joka on selkeästi harvinaisempi keskareissa. Olisikohan siis niin, että p&s-koirat päätyvät useammin lenkkikavereiksi kuin mustat? Jos näin on, se tietysti voi ohjata kasvattajia etsimään enemmän perhe-elämään kuin kisakentille sopivia yhdistelmiä, jolloin tietysti luonne voi jalostuslinjassa vähitellen muuttua. Mielestäni tämä ei kuitenkaan vielä ole tilanne Suomessa. Muistan myös erään mustien snautsereiden kasvattajan joskus harmitelleen sitä, että vietikkäille koirille on selkästi hankalampi löytää sopivaa kotia kuin rauhallisemman oloisille pennuille, ja mietti hän siinä samassa yhteydessä tietysti sitäkin, että saisiko tämä vaikuttaa siihen, millaiseksi snautseria pyritään jalostamaan.

Totta turiset, ei ollutkaan tarkoitus antaa sellaista kuvaa että ero johtuisi nimenomaan väristä, vaan juurikin siitä mitä mainitsit. Toki on toimivia pippurisuoloja, mutta kuten sanoit, niitä on huiman paljon eikä snautsereita ole määrään nähden paljoa muissa harrastuksissa kuin näyttelyissä. Jos itse lähtisin etsimään snakupentua harrastuksiin (onneksi en sentään vielä kun nykyinen nassikka vasta puolivuotias ), niin lähtisin kuitenkin ensimmäisenä seulomaan mustia pentueita. Tai siis, mikäli en olisi vakaasti sitä mieltä että mulle ei tule kuin vain ja ainoastaan yhdeltä kasvattajalta pentua