Koirat.com

Heippa!

Mukaan keskusteluun ilmoittautuu 1v ja 5kk vanha Lempi-tyttönen. Näitä teidän keskusteluja on tullut välillä lueskeltua; on ollu mukava seurailla mitä muille samaisen rodun ystäville kuuluu ja kiva on ollut myös teidän kuvia ihastella! :)

Lempin kanssa ollaan agilitya muutaman kurssin verran harrasteltu, nyt kesällä tosin ollaan oltu tauolla siitä, kun ei oo vuorotyön vuoksi voinu sitoutua mihinkään harrastukseen. Agilitysta tuo vauhtihirmu todellakin tykkää! Välillä on itestä turhauttavaa kun muut koirakot tuntuu etenevän paljon nopeampaa tahtia, mutta siitä voin syyttää vaan itteeni, kun on askeleet ja muut aikalailla hakusessa! Pentukurssin verran ollaan tottelevaisuutta harjoiteltu, mutta nyt mietinnässä jos tänä syksynä ilmoittautus johonkin tottelevaisuuskoulutukseen, kun Lempi on oma ensimmäinen koira ja välillä tuntuu, että joku pieni lisäapu koulutukseen vois olla paikallaan. Miten muut? Oletteko tokoa harrastellu ja miten on sujunut? :)

Näyttelyissä ei olla pahemmin käyty, mitä nyt kasvattajan toiveesta oltiin ennen joulua pentunäyttelyssä ja keväällä yhdessä ryhmänäyttelyssä. Silloinkaan en kyllä itse Lempiä esittänyt. Ryhmänäyttely meni sen verran hyvin, että pieni innostus noihin näyttelyihin syttyi, mutta ei oo sitten kumminkaan kesän aikana ollut tässä meidän lähellä näyttelyitä (paitsi yksi oli heinäkuussa kotipaikkakunnalla, mutta unohdin ilmoittautua :D). Niin suuri tää innostus ei kumminkaan ole, että lähtisin monta sataa kilometriä sen takia ajelemaan..

Ens kuun alussa olis tarkoitus lähteä kokeilemaan Äetsään taipumuskoetta. Paikallisen spanielikerhon järjestämässä taippariharjoituksessa käytiin heinäkuussa hakemassa oppia. Muuten meni ok, mutta vesiosuus tuotti pientä ongelmaa; Lempi meni hyvin veteen ja haki riistapukin, mutta ei tuonut sitä kertaakaan kuivalle maalle asti. Jätti riistapukin joka kerta lähelle rantaa veteen. Kerran oli niin, että juuri sain pukin otettua niin, että ei olis omat jalat kastunut. Lelun ja kepin Lempi tuo ihan hyvin rantaan asti..kuvittelisin, että tuo uusi tuttavuus riistapukki aiheutti sen verran ihmetystä, ettei jostain syystä sitä tehnyt mieli kuivalle maalle asti tuoda.. Mites teillä? Oletteko joku käyny taippareissa tai onko suunnitelmissa? Ja tuottiko joku osuus ongelmia ja jos tuotti niin miten selvisitte? :)

Karvakamu: Tuosta steriloinnista sen verran, että tiedän yhden walesin, jonka turkki meni steriloinnin jälkeen huonoon kuntoon, turkki muuttu kihartuvaksi, eikä oo enää kovin kauniin näkönen ja koira alkoi myös lihoomaan herkemmin. Mutta on tietenki yksilöllistä, että voi olla, että teikäläisen koiralle ei mitään "sivuoireita" tulis :)

Yritän lisätä tähän vielä pari kuvaa eiliseltä lenkiltä..

Mä en saanut noita kuvia näkymään.

(itse olen ketjun vakituinen seuraaja, vaikka en sprinkkua sattumusten vuoksi omistakaan, mutta toi veikeä Venni on meidän flattipojan leikkikaveri)

No höh! Mites niitä kuvia kuuluu lisäillä, osaako joku neuvoa? Facebookin kautta koitin, mutten tier mikä meni vikaan :/

^Kiva saada uusia sprinkkuja mukaan keskusteluun! Täälläkään ei näy Lempin kuvat. Facebookin kautta niiden lisääminen on ilmeisesti vähän kinkkistä, jostain täältä löytyy kyllä muistaakseni ohjeet siihenkin... Mutta helpompi tapa saada ne näkösälle on luoda tili esim. flickriin tai jollekin muulle vastaavalle sivustolle, ladata kuvat sinne ja sieltä sitten liittää tähän. Ei ole monimutkaista, vaikka siltä saattaa kuulostaakin. :)

Meillä on tarkoitus harrastaa (toivottavasti!) kaikennäköistä kunhan Venni tästä kasvaa. Verijälkeä lähdetään varmaan kokeilemaan jo tänä syksynä ihan omatoimisesti, samoin olisi tarkoitus mennä nyt elokuun lopussa alkavalle perustottelevaisuuskurssille. Agility kiinnostaa ja taipparitkin olisivat tulevaisuudessa haaveena. Kerro Viira_ sitten ihmeessä tarkemmin taippareista, kun olette käyneet!

Täällä on ollut TAAS mahaongelmia. Alkaa jo ärsyttää kun jatkuvasti on jotain pientä. Viikko sitten tulin töistä ja löysin kymmenen ripuliläjää valkoiselta matolta. Venni myös oksenteli samana päivänä muutaman kerran. Canikurilla selvittiin siitä taudista nopeasti, mutta kun jatkuvasti on maha ainakin muutamana päivänä viikossa löysällä. Ollaan just vaihdettu ruokamerkkiä, joten saa nähdä toisiko uusi ruoka helpotusta vatsavaivoihin.

Ottamatta sen suurempaa osaa keskusteluihin. Aloin itseasiassa lukemaan palstaa ihan mielenkiinnosta tylsän illan ratoksi. :)

Haluaisin kuitenkin kommentoida trimmaus keskustelua sen verran, että kaikista tärkein springeri rotujen trimmauskohta ei suinkaan ole niiden tassut, vaan ehdottomasti niiden korvat! Korvat kasvavat täyteen karvaa ja ne eivät saa näin ollen ilmaa jos niitä ei trimmata. Trimmaamattomat korvat = korvatulehdukset. Koskaan ei voi springerinomistajille tarpeeksi korostaa, että sillä trimmauksella oikeasti on oma tarkoitusperänsä. Jos ei halua käyttää aikaa koiran turkinhoitoon, silloin kannattaa harkita toista rotua. Meillä koirat trimmataan 1 - 1,5 kk:n välein (näyttelytettäviä useammin). Suurimmaksi väliksi suosittelen itse 3 kk:tta.

Peitsauksesta sen verran, että walesin ei kuulu peitsata liikkeessä. Enkuilla se on hyvin tyypillistä hitaalla liikkeellä ja siitä on maininta myös enkkujen rotumääritelmässä. Keskustelun yhteydessä oli myös kuva englanninspringeristä. Mainittakoon, etten ole koskaan nähnyt kyseisen koiran peitsaavan ja minusta koiralla oli aivan normaalit kulmaukset? Springerin ylikulmautuneet raajat voi todeta parhaiten liikkeessä. Kuvissa koirien jalat voi olla asetettu korostamaan kulmauksia tai koira niiaa, jolloin sille tulee enemmän takakulmauksia ja laskevaselkälinja, mistä joku taisi myös mainita. Kasvattajana en ole itse huolissani Pohjoismaisten enkku springereiden ylikulmautumisesta. Meillä on Suomessa jopa parantamisen varaa etukulmauksissa, kuten englantilainen pitkänlinjan kasvattaja totesi viime keväänä näyttelyn jälkeen jossa oli arvostelemassa yli 50 enkku sprinkkua. :)

Terveisin Suvi, 6 enkkua ja 2 walesia! :D

Viira_, joo, siis tuon turkin muuttuminen on ihan yleinen juttu steriloinnin jälkeen. Nyt kun Pepin juoksut oli paljon helpommat ja lyhyemmät (vain kolme viikkoa vuotoa!), niin ne ei nyt olis välttämättä se pääasia miksi sterkkausta harkitsen. Eli periaatteessa ei haittais, jos luonne vähän tasottuis leikkauksen myötä, mutta aina oonki sanonu, että kyllä mua harmittais jos mulla ois 2-vuotias koira, joka näyttäis kymmenvuotiaalta...

Me ollaan käyty alkeistoko ja kotona ja kaveriporukassa tokoiltu, mutta ei Peppiä kiinnosta. Se tylsistyy vaan. Meillä ei oo taippareihin harjoteltu, eikä tulla suorittaan.

SuviL, meillä en ole nähnyt suoranaista yhteyttä korvien trimmauksen ja korvatulehdusten kanssa. Nyt kun kaksi vuotta sitten hommasin ensimmäisen koneen, olen ajellut korvien sisäpinnat aina samalla kun käytän konetta muuhunki koiraan. Mutta, ei nyt piä ymmärtää, ettenkö suosittelisi muillekin korvien sisäpintojen trimmaamista. Itse ajelen ja katson sen riittävän, toiset nyppivät vielä karvat läheltä korvakäytävää.

Ei kait täällä kukaan ole sanonutkaan, että peitsaus olisi ok? Peppihän peitsaa, enkä minä kyllä sitä koskaan normaalina ole pitänyt. Jumissa olevista kyljistä se johtuu. Ja osittain siitä, että minä olen niin hidas kävelijä. Peppi on alkanut jo oppimaan käskyn "kävele oikein" Koitetaan muistaa aina venytellä, mutta saisi muistaa tiheämpäänki.

Pari kuvaa, käytiin tänään retkellä Syötteellä.











Ai niin! Ilmotin Pepin Rovaniemen ryhmänäyttelyyn 3.9! Apua. Pitäis alkaa harjotteleen käyttäytymistä. Kyllähän Peppi seisoo ihan mukavasti, mutta se ravaaminen... Meidän eka näyttelymatka, siis että ollaan hotellissa yötä ja kaikkee! Toivottavasti ei ihan turha reissu olis.. Kiva kyllä saada arvostelu Pepistä, ekaa kertaa aikuisena ja avoimessa luokassa.

Vielä piti tulla kirjuuttaan pieni lisäys tähän romaaniin! Tuosta trimmaushommasta tuli vaan vielä tuossa aamulenkillä se mieleen, että musta on tosi hienoa, että SuviL korostaa kasvatinomistajille (näin käsitin) trimmausjutuista, eritoten nyt nuo korvat. Kun 1997 perheeseemme tuli ensimmäinen welshi, niin Epun ollessa vuosikas, aloimme ihmettelemään kun se ei näyttänyt yhtään samalta kuin koirakirjojen welshit.... Ei me oltu ymmärretty, että rotu on trimmattava, eikä kasvattaja turkinhoidosta ollut puhunut yhtään mitään. Toivottavasti hän nykyään puhuisi turkinhoidosta uusille rotuuntutustujille.

Minäkään en tietääkseni viitannut että kukaan olisi sanonut walesin peitsin olevan ok? Mainitsin walesin vain siksi, että senkin kuva oli kyseisen keskustelun yhteydessä ja kun nyt springereitä on kuitenkin kaksi erirotua, joista toisella ns. sallitaan peitsaaminen hitaalla liikkeellä ja toisella ei. Huomioitavaa on myös, että joillakin koirilla peitsi voi olla merkki siitä että koiralla on lihakset jumissa. Koirahieroja osaa avata lihakset niin että peitsi loppuu.

Korvien trimmauksesta vielä: Sekä waleseilla, että enkuilla kasvaa korvakäytävät umpeen jos korvia ei trimmata asiallisesti. Näin ollen korvakäytävä ei saa ilmaa. Molemmat rodut myös tykkäävät uimisesta ja ojissa lotraamisesta ja paksu turkki kuivuu hitaammin. Kyllä ainakin minun enkkujen paksut korvakarvat kuivuvat hitaasti saatikka jos se sama karvamäärä olisi myös korvansisäpuolella. Käsittääkseni waleseilla ei ole samanlaista riskiä korvavaivoihin kuin enkuilla. Enkuilla on kuitenkin erimallinen korva. Kyllä minusta on ainakin aivan selvää, että riski korvatulehduksiin ja korvien oirehtimiseen kasvaa huomattavasti jos korvia ei trimmata asiallisesti, juurikin yllämainituista syistä.

Springereiden trimmaus on minusta osa niiden terveydenhuoltoa! :)

No jopas on ollut pulinaa springereissä, kun en ole hetkeen käynyt täällä.

Karvakamu ihania kuvia Pepistä, tulee ihan Justiina mieleen, kun oli nuorempi. Tuo piehtaroiminen maistuu edelleen

Meillä vähän surullisempia kuulumisia. Käytettiin Justiina eläinlääkärissä, muuttuneen käytöksen, kipuepäilyjen, ylenpalttisen juomisen ja pissavahinkojen takia. Justiinalla todettin nivelrikko saatiin krooninen tulehduskipu lääke ja virtsan pidätyskyvyttömyyteen lääke. Epäiltiin kovasti diabetesta, mutta veriarvot yms. kohdallaan.

Itseäni jäi vielä vaivaamaan tuo ylenpalttinen juominen, eli iltaisin ruuan jälkeen menee kaksi kipollista vettä tyhjäksi. Ruoka on sama kuin ennen ja nappulat turvotettuna yms. Tietysti juominen voi olla stressi reaktio kipuun siinä missä tassujen nuoleminenkin, mutta silti jäin miettimään voisko olla jotain esim. kilpirauhasessa kun sitä ei tutkittu.

Tänään siis ensimmäiset lääkkeet ja katsotaan sitten helpottaako oireilu, jos ei niin uusiin tutkimuksiin. Vanhuus ei tule yksin, ei edes koiralle. Mutta edelleen häntä heiluu samaan tahtiin, lenkki halut on vähentynyt ja lääkäri neuvokin ulkoilemaan koiran oman halun mukaan. Tänään mentiin talon ympäri, huomenna ehkä kaksi kilometriä

Olipas sprinklereiden otsikko pudonnut kauas!

^Mitäs Justiinalle kuuluu? Onko lääkkeistä ollut apua?

^^^Entäs miten meni Pepillä ryhmänäyttelyssä?

Täällä syksy ollaan otettu innolla vastaan. Vennillä on hurjasti energiaa kun ilmat viilenee ja jaksaa taas touhuta! Ollaankin lenkkeilty paljon metsässä ja nautittu ihanan raikkaista syyskeleistä. Vennillä on ikää jo 8 kk ja siitä on tullut varsin iso poika! Hajut kiinnostaa selvästi enemmän kuin aikaisemmin ja korvat on usein kadoksissa. Mutta jalkaa ei nosta vieläkään. Tässä muutama lähiaikoina otettu kuva poitsusta. Karvat vähän rehottaa näissä kuvissa - korvat on trimmattu näiden ottamisen jälkeen mutta rintakarvoja pitäis taas siistiä, ettei näytä ihan gigololta.


Murunen <3




Syysuinnilla.



Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa ekaa kertaa verijälkeä. Venkula hoksasi jutun juonen aika hyvin. Lähti heti innokkaasti jäljestämään, välillä eksyi jäljeltä mutta tajusi jopa etsiä sitä uudelleen sen hukattuaan. Vauhti oli kova koko ajan, kuten yleensä kaikessa muussakin. Ehdottomasti jatketaan harjoittelua. Alkuvalmisteluissa oli aika iso homma, eli melkein pitää olla vapaa viikonloppu että ehtii vetää jäljen ajoissa. Tässä vielä yksi kuva jäljestyksestä, mamma melkein pysyy perässä kun nuoriherra painelee menemään.

Ihanan touhukkaan näköinen tuo tiedän Venni

Justiinalla nyt ollut syyskuun ajan lääkitys ja lähes kaikki oireet on kadonneet
Pissavahinkoja ei enää tule, eika koira ole niin kivuliaan oloinen. Joskus portaissa haluaa apua tai kulkee alaspäin jännästi sivuttain, onneksi meillä ei ole kuin yhdet portaat rappukäytävässä kotiovelle. Ja tärinää on välillä. Eli jos koira vaikka kakkaa niin etutassut alkaa täristä hillittömästi tms.

Tuohon sterilointi keskusteluun voisin kertoa oman kokemuksen. Justiina tuli kovin kipeäksi 2008 talvella, hengenlähtö oli lähellä. Syynä oli alkava kohtutulehdus. Ensin saatiin hurjat lääkekuurit ja kun kuume ja tulehdusarvot saatiin hiukan laskemaan kohtu poistettiin. Luonteeseen ei tullut muutoksia, mutta jo muutamassa kuukaudessa turkki meni "pilalle". Eli kyljistä karva on kuollutta, kiillotonta ja karkeaa. Nämä lähtee nyppimällä, mutta uutta tulee sitä mukaa että siisitiksi on vaikea saada ellei sitten ihan ronskisti saksilla/koneella leikkaa. Tassuihin kasvaa pentukarvaa eli sellaista pehmeää untauvaista höhhöä. Lisäksi tassut ja korvat saa trimmata useammin, varsinkin tassut niissä karvat tuntuu kasvavan puolta nopeammin kuin ennen. Harjaamalla joka ilta turkin saa pidettyä suht nättinä, mutta kyllä entinen kiilto ja ns. laineet on poissa. Rinnasta karva kasvaa ihan kippuralle. Lisäksi karvanlähtö on jokapäiväistä.

Ja korvien trimmaus keskusteluun Meillä on sisä- ja ulkopuolelta ajeltu/leikattu karvat ja sillä on korvat pysyneet hyvänä. Muutaman kerran olen nyppässyt sisäkorvasta karvan tai pari, mutta kyllä siellä muutamia karvoja kasvaa. Meillä ei ole ikinä ollut korvatulehdusta tai muitakaan korvaongelmia, vaikkuakaan ei ole. Eli meillä on korvien suhteen päästy helpolla

Täällä on nyt huokaistu helpotuksesta että koira on päässyt pahimmista kivuista ja lenkkeily halujakin löytyy. Tosin vaikeimmat metsä maastot on jätetty pois, samoin TOKO:sta on luovuttu hyppyjen takia, mutta toki käskyjä harjoitellaan vieläkin. Vanhassa koirassa on ihanaa se että koira tuntuu tietävän pelkästä katseesta omistajan elkeet ja esim. metsä lenkillä kun tullaan tielle pysähtyy itse odottamaan että laitetaan remmiin, ei tarvitse itse käskeä
Vanha ja viisas

Minulla on tuolla rotupohdinnoissa rodunvalintaan avunpyyntö. Pakko tässä on myöntää että ei niitä vuosia niin kauheasti ole enää jäljellä mutta unelma uudesta pennusta antaa voimia. Emme halua toista walesia, vaikka ovat niin ihania. Jotenkin tämä meidän Justiina on niin rotunsa edustaja ja persoona isolla P:llä että pelkään kai vertaavani toista saman rotuista tähän koko ajan...en tiedä mutta ehdottomasti jokin samantapainen rotu. Ainoa miinus puoli jonka walesista keksin on karvan lähtö ja juuri tuo turkin meneminen pilalle steriloitaessa, muuten rotu onkin täydellinen

^Kiva kuulla että lääkityksestä on ollut apua! Toivottavasti Justiina pysyy nyt paremmassa kunnossa pitkään. Et ole englannispringerspanielia miettinyt rotuvaihtoehdoksi? Voisin kuvitella kylläkin että turkin kanssa on samat haasteet kuin walesillakin, mutta jos ne ei haittaa niin voisi olla passeli vaihtoehto.

SuviL, ei, et viitannutkaan kenenkään sanoneen peitsauksen olevan ok. Mutta kun kappaleen ensimmäinen lause oli

Peitsauksesta sen verran, että walesin ei kuulu peitsata liikkeessä.

, toi se jotenkin semmosen mielikuvan, että täällä joku luulisi sen olevan jees. Mulle oli kyllä yllätys, että peitsaus voi jollekki rodulle olla sallittua. Ja ehkä se "terveisin"-kohta pisti vähän niskakarvoja pystyyn, tuli niin kaikkitietävä fiilis siitä. Sama jos itse laittais, että Terveisin Paula, Walesinspringerspanieleita vuodesta 1997, nin kyllä se musta antais varmaan semmoisen kuvan, että minä tiedän kaiken kun kokemusta on näin monelta vuodelta (mikä ei pidä paikkaansa, vaikka niin erilaisista persoonista kokemusta onkin).

Elpukka, onpa kiva kuulla Justiinanki kuulumisista! Ja varsinkin kun on noin positiivisia kerrottavia :)

Taiyo, Vennin kanssa voisitte tulla opettaan meille verijälkeä :) Tahottais kokeilla, mutta itekseen ei oikeen tiedä mistä alottaa.

Peppi kävi tosiaan pari viikkoa sitten ryhmiksessä. Oltiin hotellissa yötä ja neiti osas käyttäytyä tosi hienosti, sai olla ylpeä kyllä. Vaan mikäs siellä hotellin satiinilakanoissa nukuskellessa Näyttelypäivä oli kyllä pitkä, ilmottautuminen päätty klo 12, mutta meidän kehä oli vastai kolmen jälkeen. Peppi osaa kyllä tuommosissa tilanteissa olla tosi hienosti, ihan rauhassa makoili omalla patjalla ja katteli hälinää. Kehässäkin seiso tosi hienosti ja juoksukin meni ihan mukavasti, vähän oli töpsytelly (äitin sanoin, mitä se sitten tarkottaakaan). Ekaa kertaa siis oltiin avoimessa luokassa ja tuomari oli tiukka (kasvattajalle kerroin käynnistä, niin sanoi että tyytyväinen saa olla arvosteluun kun tuomari itse kasvattaa rotua).

"Vahva mutta feminiininen. Hyvä pää jossa kuitenkin turha selvä otsapenger. Hyvä kaula, riittävä eturinta, sopiva luusto. Riittävä runko. Hieman pitkä lanneosa. Kohtalaisesti kulmautunut, raajat liikkuu riittävällä askelpituudella." Laatuarvostelu EH.

Tuota otsapengertä kyllä ihmettelen. Rotumääritelmässä sanotaan että "otsepenger on selvä", eikä Pepillä kyllä nyt liian selkeä se kyllä ole. Tuomari kyllä näytti tykkäävän "uudemmasta" mallista, meidän Jasmin tyylisestä "luiskapäistä". Mutta tyytyväinen olen tuohon. Faktahan kuitenkin on, että ERI on Pepille liian hyvä. Mutta Hyvään olisin ollu pettyny.

Tässäpä vielä Peppi poseeraamassa näyttelypaikalla





Peppi erottuu kyllä taas kerran porukasta aika hyvin... Keskimmäinen koira oli ainoa, joka sai erin. Pepin lisäksi yksi koira sai EH:n ja kaksi sitten H:n.

Karvakamu kirjoitti:

SuviL, ei, et viitannutkaan kenenkään sanoneen peitsauksen olevan ok. Mutta kun kappaleen ensimmäinen lause oli

Peitsauksesta sen verran, että walesin ei kuulu peitsata liikkeessä.

, toi se jotenkin semmosen mielikuvan, että täällä joku luulisi sen olevan jees. Mulle oli kyllä yllätys, että peitsaus voi jollekki rodulle olla sallittua. Ja ehkä se "terveisin"-kohta pisti vähän niskakarvoja pystyyn, tuli niin kaikkitietävä fiilis siitä. Sama jos itse laittais, että Terveisin Paula, Walesinspringerspanieleita vuodesta 1997, nin kyllä se musta antais varmaan semmoisen kuvan, että minä tiedän kaiken kun kokemusta on näin monelta vuodelta (mikä ei pidä paikkaansa, vaikka niin erilaisista persoonista kokemusta onkin).

Itseasiassa minä en saisi viestistäsi semmoista kuvaa vaikka sinulla lukisi walesinspringerspanieleita vuodesta 1997?

Perheellä voi olla vaikka jo kolmaskin springeri menossa ja he ovat ihan tyytyväisiä tietoon, että se on mukava perhekoira. He voisivat silti kirjoittaa meillä on ollut springerspanieleita vaikka vuodesta 1986. (nauru hymiö ;) :))) Ja tämä oli siis vitsi totuuden häivällä! :DD
Perehtymisen taso voittaa vuodet, ainakin minusta (yrittämättä nyt yhtään olla kaikkitietävä, jota en todellakaan ole.) Tämä on vain oma mielipiteeni. :)

Minusta tuntuu, että varsinkin omistajat jotka ostavat ns. kotikoiran (näitä on kuitenki suurinosa pennunostajista) eivät taida tehdä sen suurempaa tutkimusta rotuun ja voin myöntää ihan suoraan, etten ole itse lukenut esim. rotumääritelmää kun ensimmäisen springerini ostin. En ainakaan muista että olisin. Jos olen niin pikaselauksella. Minulle riitti se, että olin tavannut springerin ja sen ihastuttavaksi todennut. Koirakirjasta tutkin tietysti hieman walesin ja enkun eroavaisuuksia, mutta se oli siinä. :D Itseasiassa vasta näyttelyharrastus sai minut kiinnostumaan rodusta enempi. Lähinnä kyllä enkuista. Walesithan meillä asuu vanhempieni luona.

Terveisin viesti oli kyllä heitetty hieman pilke silmäkulmassa ei niinkään kaikkitietävällä fiiliksellä! :D
Sen tarkoitus oli vain viestittää, että minulla on kokemusta molemmista roduista ja useammasta yksilöstä. :)

Nämä palstat on siitä pahoja kommunikaation välineitä kun ei näe ihmisen kasvoja.
Vaikka yrittää kirjoittaa miten ja viljellä hymiö merkkejä niin aina joku ymmärtää aivan väärin. :D

Mutta tuosta peitsaamisesta vielä, niin olin koirahieronta kurssilla alkuvuodesta ja siellä sanottiin peitsin johtuvan (roduilla joille se ei ole tyypillistä) selän lihasten jumiutumisesta. Samoin ahtaita takaliikkeitä saa rennommiksi reisilihaksia hieromalla. Ahtaus johtuu kuulemma usein lihaksien liiallisesti kireydestä. Oli ihan mukava kurssi, kannattaa mennä jos vain mahdollisuus tulee eteen.

Karvakamu: Oliko teillä tuomarina Leila Kärkäs? Minusta Peppi on kuvissa ainakin nätti. Miksi se ei sinusta ansaitsisi erinomaista? :)

Meidän nuoremman walesin kompastuskivi on etuosa. Sillä on kyllä pitkät sivuliikkeet, mutta liian leveät etuliikkeet ja ylälinja laskee liikaa liikkeessä. Viimoisesta Sertistä kuitenkin vielä haaveillaan. Saa nähdä jääkö haaveeksi sillä neiti täytti keväällä 5 vuotta ja nassu alkaa jo harmaantumaan. :)

Elpukka: Miten olisi joku 7 ryhmän koira? Unkarinvizsla tai vaikka Bracco Italiano?
Lyhyt turkkisia koiria, hieman suurempia kuin walesi, mutta lintukoirina suht saman luontoisia. :)

*Muoks. kirj.virh*

^ Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että minä oon ollu koko ajan ilonen, että joukkoon saataisi joku, joka tietäisi enemmänkin springereiden terveydestä yms. Mua kiinnostaisi perehtyä rotuun vielä entistä syvällisemmin, mutta en ole löytäny oikein ketään kenen kanssa asioista keskustella. Ite en lukemalla oikein opi mitään, asiat eivät jää mieleen (tai no asiateksti nyt pääasiassa), mutta keskustelutyyppisellä vuoropuhelulla, livenä tai foorumilla, opin paremmin. Olen toista koiraa varten tutustellut tässä jo jonkin aikaa toiseen rotuun ja kasvattajan kanssa olemme tehneet usean tunnin lenkkejä ja on ihan mahtava kuunnella ja kysellä siinä ohessa rodusta. Joten toivoisin, että löytäisit tiesi tänne foorumille kun sinulla on kuitenkin aivan erilaista tietoa rodusta kuin meillä muilla jotka tähän asti ollaan täällä pyöritty. Toki taidat olla keskittynyt enemmän enkkuihin, mutta eiköhän serkukset vielä suht samantyyppisiä ole keskenään.

Perehtymisen taso voittaa vuodet, ainakin minusta (yrittämättä nyt yhtään olla kaikkitietävä, jota en todellakaan ole.) Tämä on vain oma mielipiteeni. :)

Ei kait tästä voi eri mieltä kukaan ollakkaan

Ja olenpa minäkin kertonu täällä hyvin avoimesti, että ensimmäinen welshini tuli ihan vain kun lehdessä näimme pentuilmoituksen ja kävimme katsomassa pentuja kerran ja haimme omamme kotiin. Olin lukenut kyllä rotumääritelmän, mutta siihen aikaan kun ei nettiä vielä ollut, ei tiedonhaku niin helppoa ollut kuin nykyään. Senkin olen kertonut, että ymmärsimme vasta koiran ollessa vuosikas, että sitä pitänee trimmata. Kun ei se enää näyttänyt yhtään samalta kuin koirakirjoissa Epun kuoltua 12,5-vuotiaana, olin jo aiemmin varannut itselleni uuden pennun. Sitä pentua (=Peppiä) ottaessa osasin jo tutkia sukutauluja ja kiinnittää huomiota eri asioihin sekä esittää toiveita pennun vanhempien luonteesta sekä kertoa koiran tulevaa käyttötarkoitusta. Peppi on nyt vasta 2-vuotias ja tämän ajan olen kyllä yrittänyt sisäistää uutta tietoa koirien sielunelämästä ja hyvinvoinnista.

Tuo peitsaaminen mua on häirinny jo pitkään. Se alkoi vuosi sitten kun jouduin ottamaan käyttöön kuonopannan (hetkellisesti). Viime syksynä Peppi oli hierojaopiskelijan harjoituskoirana ja se hierottiin neljä kertaa. Mitä siihen nyt saatiin koskettua... Peppihän ei ole koskaan tykänny kovin rapsutuksista ja jos istutaan lattialle niin se on sille semmonen "ding! nyt peuhataan!". Kahdelle viimeiselle kerralle Peppi sai homeopaattista rauhoittavaa, josta ei kyllä ollut huomattavaa apua, ehkä ihan minimaalisesti. On kyllä ollut aikomus varata aikaa toiselle hierojalle koko kesä, mutta turhauttaa maksaa isoa summaa siitä, että koira hengailee ja höseltää... Joskus se antaa mun hieroskella itseään, siksi oonki miettiny että kävis jonku koirahieronta kurssin. Jos semmonen joskus täällä pohjosessa järjestettäis. Mutta saatiin hierojalta sillon venyttelyohjeet ja niitä tehdään kyllä ihan säännöllisesti ja kun meen venytteleen Peppiä kesken unien, niin sillon se on niin tokkurassa että antaa tehdä. Tuo on ainoa keino, joten ei voi mitään kun täytyy unia häiritä.

Rovaniemellä tuomarina oli Marjo Jaakkola. Kyllähän Peppi mun silmään on sievä ja sen liike on kyllä kaunista, sillon kun juoksee oikein. Mutta onhan tuo tosi pitkäselkänen, mikä vaan korostuu kun näyttelytilanteessa seisotaan vierekkäin lyhytselkäisten ja tummamanttelisten koirien vieressä. Peppi näyttää muutenki isommalta koska on niin valkonen. Lisäksihän Pepillä on se kitukasvunen varvas, jota onneksi ei oo vielä kukaan tuomari koskaan nähny... Ehkäpä se erinki saattais saaha joltai löysemmältä tuomarilta, mutta oisin kyllä yllättyny.

Peppihän on tosi ärhäkkä luonteeltaan, mikä ei mun mielestä kuulu ollenkaan tähän rotuun. Alunperin pidin sen esiinnousemista vaan seurauksena kun Peppi sai neljästi isomman koiran päälleen. Joten sille on vähän jääny mentaliteetti "ärise ennen kuin ne ärisevät sinulle". Mutta viime kesänä tavattiin näyttelyssä Pepin pentuesisko, joka ei sillon alle vuosikkaana sietäny yhtään toisia koiria lähellään. Muista pennuista en tiiä mimmosia ovat. Mutta nyt pari päivää sitten huomasin koiranetissä, että Pepin äidin sisko on kolmen vanhana lopetettu ja syynä oli arvaamattomuus ja aggressiivisuus. Joten voiskohan tuo ihan olla perinnöllistä, tai siis tässä linjassa kulkevaa. Aiemminki oon sanonu, että minä en ehkä tän pentueen jälkeen ois käyttäny Pepin äitiä enää jalostukseen, oli siinä pentueessa sen verran kasvuhäiriöö yms. Mutta niin vaan äippä on loppukesästä pullauttanu taas kymmenisen pentua maailmaan. Peppi on ihana, mutta ei se jokaiselle sopis, on sen verran vaativa ja haastava yksilö. Eli se ei todellakaan olisi joka perheeseen sopiva ilonen spanieli.

TAIYo No enkku ei...juuri sen turkin takia, ja springereistä toi walesi on mun valinta

SUVIL ei ihan noin lyhyt karvaset eikä seiskaryhmä muutenkaan. Eniten silmää mielyttää ihan karvapallot (trimmattavat) ykkös tai kasi ryhmästä. Vaihtoehdot walesin rinnalla ovat: pumi (no ei ehkä ihan spanielin luonne, mutta TOKO:on ja agilityyn ihan sopiva, espanjalainen vesikoira, barbet, lagotto romagnolo, keskikokoinen- tai isovillakoira. Harkinnassa on myös PON, tiibetinterrieri yms. Mutta nuo ekat mainitut ovat todennäköisimmät. Tosin kun katselee muiden waleseista kuvia, niin mieleen tulee että toinen walesi voisi olla jopa Justiinan veroinen niin on nättejä koiria kaikilla. No aika näyttää, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan tarvitsee tuosta luopua.

Tuo peitsaus on sanana mulle ihan uusi, mutta luulen tietäväni mitä tarkoitatte. Justiinan kävely takaa päin katsottuna on välillä vähän oudon näköistä...lieneekö juuri tuota. Justiinalla ainakin perä lihakset jokun verran kireät. Niitä kotikonstein on hierottu. Ilmoittauduin työväenopiston koirahieronta kurssille, kolme opetuskertaa, kahdella kerrala koirat mukaan. Katsotaan onko siitä kireille lihaksille apua.

Ostettiin Justiinalle talveksi takki, fleeceä sisältä ja ulospäin vettä ja tuulta pitävää kangasta, kuitenkin hengittävää. Toivottavasti tämä auttaa lenkki halukkuuteen talvella. Ja suojaa niveliä kylmältä ja viimalta.
Onko teillä kokemuksia springereiden pukemisesta? Meillä kun ei ole koskaan ollut edes kurapukua.

^ Peitsaus tarkottaa, että samanpuoleiset jalat astuu yhtäaikaa eteenpäin. Tässä esimerkki.

Meillä puetaan Peppiä talvella. Peppi hytisee jo -10 asteella ja varsinki takajalat palelee. Joten meillä on eri paksusia mantteleita ja fleecetossut takatassuihin, yli -25 sitten pistetään tossukat myös etutassuihin. Kurapuku löytyy kanssa, tosin siitä ei ole oikeen hyötyä kun on niin reilu kooltaan. Fleece muuten takuttaa helposti, ainaki meillä, joten varmaan Justiinalla vielä helpommin kun turkki on pehmosta ja takuttuvaa jo valmiiksiki.

Jasmi taas tarkenee pitkälle pakkasilla hyvin, toppamanttelin saa päälleen vasta kun lähenee -30. Mutta tytöillä on tosi erilaiset turkit, Jasmin on tiheetä ja paksua kun Pepillä se on ohkasta. Aikoinaan Epulla oli tossut käytössä kun sillä halkeili anturat.

Elpukka: Minun kohta 11 v. enkku narttuni Vilma peitsaa jos mennään pitemmälle hihnalenkille. Vapaana ei peitsaa koskaan, eikä näyttelyissä. Peitsin tarkoitus on myös säästää energiaa jos koira alkaa väsymään eli aina kyseessä ei ole rakenne, lihasten jumiutuminen jne. Meillä Vilma ei kuumilla ilmoilla enää hihnalenkeille pääsekään mukaan. Olin varma viime kesänä, että saan kantaa sen kotiin. Metsässä vapaana jaksaa kyllä kuin nuoret tytöt.

Nuo sinun rotuvalinnat eivät taida turkiltaan olla helpoimpia tapauksia. :D Walesin turkki taitaa olla huomattavasti helpompi hoitoinen tuommoisiin karvakasoihin verrattuna. :) Kaverillani on mustaterriereitä ja niillä samanlaatuinen turkki kuin osalla sinun luettelemilla. Niiden turkkia pitää harjata ja pestä koko ajan ettei tumppaannu laattamaiseksi takuksi. Itse en sitä jaksaisi. :) Minusta springerin turkki on niin helppohoitoinen, vaikka tietysti rassaa se karvan ja pölyn määrä mikä niistä tulee. Outoa se olisikin jos meillä ei karvoja löytyisi kananmunankin sisältä kun noita koiria täällä 6 asustelee. :)

Mulla on pari leikattua walesi trimmi asiakasta joilta saa turkista ihan kivan kun vaan ajelee koneella "hötöt" pois. Terä voi tietysti olla hieman pidempi, ettei tule ajellun näköiseksi. Vilmalla (joka myös leikattu) ajelen myös jaloista hötöt koneella. Sillä kasvaisi nykyään jalkojen koristekarvat jalkojen ympäri. :D

Käytiin koirapuistossa pitkästä aikaa eilen ja siellä oli semmonen keski-ikänen mies, joka sitten ihmetteli kovasti, että eikö tolla koiralla kasva ihan väärässä paikassa pitkä karva kun tuolla alla kasvaa, sehän likaantuu koko ajan. Että miksi minä tuommosen oon sille kasvattanu ja muualta leikannu

Hei, kiitos teille peitsaus tiedoista, juuri tuota Justiina tekee ja aina remmissä. Meillä remmissä kuljetaan lähinnä vaan metsän reunaan ja sitten jolkotetaan vapaana. Mutta hyvä tietää että voi olla myös väsymisen merkki!

Peppi mä meinaan kanssa kokeilla Justiinalle niitä tossuja tänä talvena jos tulee kylmä. Oletko totuttanut koirat niihin jotenkin? Mä pystyn hyvin kuvittelemaan kun meidän mamma repii tossut irti.

SUVIL, mä toivon hoidettavaa, trimmattaa, harjattavaa yms. turkkia. Waleseilla on helppo turkki, mutta kun näyttelystä ei olla kiinnostuttu eikä pentuja suunnitella niin sterilointi todennäköstä. Siinä se turkki menee pilalle... eikä oo yhtään nätti. Se on se suurin syy walesin turkissa, trimmattavissa plussana vähäinen karvanlähtö, mielummin harjaan ja trimmaan irtokarvat kun imuroin koko ajan

Nykyisin harjaan Justiinan päivittäin, parantaa verenkiertoa vanhuksella ja karvaa lähtee vähän vähemmän, mutta kyll vaatteet on karvoissa silti, ja meillä kun on kaksi kissaakin joista tota karvaa lähtee..

Mutta siis aivan ihana luonne ja loistava harrastus kaveri, ainakin tämä meidän tapaus. Usein multa kysytään onko Justiina cockeri, monet osaa yhdistää sen lintukoiraksi mutta ei tiedä rotua. Monet sanoo kun kuulee rodun, että eiks niillä oo erilainen turkki, oletko trimmanut ton... mä siinä sitten selittelen että on näillä oikeesti tosi nätit turkit, mutta kun tää on steriloitu jne.

Me saatiin tänään koirapuistossa kehuja, joku tokas että Justiina on malli esimerkki siitä millaiselta vanhan koiran kuuluu näyttää. Harmaa ja vähän hapsunen, mutta ei mikään llihava pallo

^Meillä on ollut aikaisemmin nypittävää rotua edustava koira, ja silloin oli kyllä luksusta kun karvaa ei ollut missään. Nyt on koko ajan joka paikka ihan kurassa ja karvoissa. Oisko sulla muuten jotain lähiaikoina otettuja kuvia Justiinasta? Olis kiva nähdä tuo kehuttu vanha walesi!

Karvakamu, toi verijälki ei ollut mitään erityisen vaikeaa hommaa. Mekin tosiaan kaverin kanssa ekaa kertaa kokeiltiin nyt ihan ummikkona koiriemme kanssa. Tutkittiin hommaa netistä ja vähän kyseltiin ohjeita. Logistiikassa oli kyllä jälkeä tehtäessä jonkin verran miettimistä, mutta tehdessähän sitä oppii! Ensi kerralla mekin osataan hoitaa hommat vielä käytännöllisemmin.

Pakko vielä ylistää lihapullia! Tuo kuuroutunut teini sai kuulonsa yhtäkkiä takaisin kun otin noita lenkille mukaan.