Koirat.com

Heippa Welshien omistajat.

Mietinnässä on siis hamaassa tulevaisuudessa toinen koira labbikseni rinnalle.
Päälajina varmaankin agility ja ehkäpä vepe ja toko(nämä nyt ainakin). Tiedän, että agiin sopivampiakin rotuja olisi mutta itse olen tykästynyt spanieleihin niiden monipuolisuuden takia, ettei tarvitse sitten välttämättä jämähtää pelkkään agilityyn.

En haluaisi että rodussa on mitään linjoja, niin kun labbiksissa(ei voi puhua samassa lauseessakaan näyttiksistä, jollainen omanikin on, ja käyttiksistä). Haluaisin harrastuskoiran joka voisi jopa pärjätä näyttelyissäkin. Omani ei pärjää kehässä kun pidämme sitä hoikkana...

Labbista fyysisesti pienempi rotu olisi kiikarissa, mutta saisi olla vähän saman tyylinen kuin labbis on. Toki ihan niiiin ihmisrakas ei tarvitsisi olla kuin tämä nykyiseni on, mutta kuitenkin iloinen ja avoin kaikille ja kaikelle.

Lapsikin on perheeseen siunaantunut joten olisi kiva jos olisi rotu jolla riittäisi sitten ymmärrystä perheen pienempiäkin kohtaan. Toki rajat tehdään selväksi, sekä lapselle, että koiralle jo ihan nykyisenkin asetelman takia.

Millainen welshi on motivoida? Onko sitten sellainen, ettei osaa sisällä rauhoittua, vaan pyörii jaloissa koko ajan jos joku jotain tekee? Labbikseni teki tätä nuorempana(ehkä pennusta siihen yksi vuotiaaseen asti) muttei onneksi enää! Entäs turkki, millainen se on hoitaa jos ei ihan hirveän aktiivisesti näyttelykehissä juokse? Tarttuuko siihen esim. roskat/kura helposti?

Springerspanieleiden sivuilla olen kyllä käynyt, mutta olisi kiva kuulla omistajilta kommenttia rodusta.

Syksyllä olen menossa taas näyttelyyn, kaitpa sitä pitää käydä väijymässä welshien kehää, samoin kuin cockereiden(joka on toinen spanieli toivelistalla).

^ Muistankohan kaiken mitä kirjoittelit, katotaan :)

Meillä on tällä hetkellä kaksi welshiä, jotka ovat keskenään hyvin erilaiset luonteeltaan. Aiemmin on ollu yksi welshi, joka oli aika samanlainen kuin tämä omani on. Meidän kasvattaja osasi kyllä hyvin ohjata toiveiden mukaiset pennut (pentu valitaan yhdessä kasvattajan kanssa). Itse toivoin reipasta ja sosiaalista koiraa ja sitä Peppi todellakin on. Peppi on helppo motivoida, ainakin enimmäkseen. Lelut ja leikki ovat ihan ykkös motivaattorit, herkutkin menee nykyään kun löysin oikeat namit (juusto ja lihapullat). Vaikka Peppi on hyvin häslä, niin kyllä se kotona enimmäkseen vain nukkuu tai sitten leikkii itsekseen. Tähän asti Peppi on seurannu kotona mua hyvin tiiviisti, mutta koko ajan huomaan tämän vähentyvän.

Jasmi, joka asuu siis mun vanhemmilla, on vähän enemmän pidättyväisempi entä Peppi. Peppi ryntää jokaisen ihmisen luo ihan tohkeissaan, Jasmi vähän varautuneemmin ja Eppu tutustu ihmisiin vaan omalla tahilla, ei antanu vieraitten tulla lähelle. Jasmi on myös alistuva, se alistuu ihan kaikille. Eikä Jasmi esimerkiksi uroksille sano mitään jos ne yrittää astua, luimistelee vaan että "apua miten tässä näin kävi", Peppi taasen antaa lähöt jokaselle joka yrittää vähääkään sitä lähennellä takapuolesta. Jasmin kanssa taas treenaus on ihan mahotonta, se on ihan liian innossaan kaikesta huomiosta eikä sitten malta keskittyä. Pitäis tietenki enemmän vaan jaksaa sen kans tehä ja toistaa, mutta... Jasmi ei leiki leluilla koskaan, eli se on siinäki erilainen entä Peppi. Jasmi tykkää vaan juoksuleistä, mutta se on roturasisti ja leikkii vaan toisten spanieleitten kanssa.. Jasmi olis varmasti ihan mahtava lasten kanssa, kun Peppi taas on semmonen loikkija, että kaataa kumoon ne harvat lapset joita se uskaltaa lähestyä. Kumpikaan ei oo tottunu oleen lasten kanssa tekemisissä, mutta uskon, että jos vaan oisivat pienestä tottuneet niin Peppiki osais lasten kanssa olla.

Pepin kanssa ollaan käyty pentuagility ja Peppi rakasti sitä touhua. Alkeiskurssille mennään varmaan sitten talvella. Huomenna meillä alkaa alkeistoko. Vepeen voisin myös welshin kuvitella, ainakin Peppi (ja Eppu) rakastaa vettä ihan ylikaiken, sillä tuntuu olevan joku tuntosarvi koska se saattaa vieraassa paikassa sännätä johonkin ja kohta tulee märkänä takasin.. Peppi tahtoo olla vähän semmonen treenaaja, että yksin kun sen kanssa tekee, niin se on todella tomera ja aktiivisesti mukana, mutta kun muita (erityisesti ihmisiä) on lähellä, se pistää ihan show-vaihteen päälle rapsutusten toivossa. Toki se on vasta vuoden vanha (tai tulee viikonloppuna täyttämään), joten pistetään tämä vielä sen piikkiin. Kuitenkin kun oltiin agilityssä, saatoin pitää sitä irti, koska se oli niin onnellisena tekemässä kanssani, ettei se välittänyt muista koirakoista ympärillä.

Mun mielestä turkinhoito on helppoa. Kyllähän se on vähän takkuherkkä, erityisesti kainaloista, mutta mulla on tapana tarkkailla kohtia joihin tiiän takkujen tulevan ja näin ehin leikata ne pois ennen ku kovin isoiksi pääsevät. Nyt Pepillä on mun makuun vähän turhan pitkä turkki, ite tykkään pitää sitä mahollisimman lyhyenä. Mutta meillä on näyttely viikon päästä, joten sitä varten ollaan tässä nyt turkkia kasvateltu. Näyttelytrimmiä en rohkene vielä tehä ite, mutta muuten leikkaan kyllä. Epun leikkasin 12 vuotta pelkillä saksilla ja hyvin pärjäs niinki, mutta nyt kun on kaks koiraa niin hommasin ihan trimmerin ja sillä ajelen korvat ja kaulan. Kotikoiralla se jälkikään ei oo niin justiinsa. Vaikka ite sanonki, niin ihan nätiksi tytöt kuiteski osaan itekki laittaa Koitin ettiä kuvaa Jasmista josta oisit nähny, kuinka lyhyenä pidän sen turkin, mutta tällä uudella koneella ei ollu yhtää kuvaa josta ois nähny sen mallin.

Hmm.. Jokohan tässä tuli kaikkee, paljo ainaki onnistuin tarinoimaan :D Meiän koiruuksiin sais kyllä tulla tutustuun, mutta käsittääkseni ette asu lähimainkaan Oulua

Ai niin, meillä on aina voinu pitää koria vapaana. Kaikki lähtee lintujen ja porojen perään, mutta eivät aja kuiteskaan ihan mahottomasti. Eppukin, jota ei koskaan koulutettu mitenkään, sen että istua osas käskystä, niin pysy omalla pihalla vapaana ja naapurit aina kehu että se vaan sieltä omalta paikaltaan katteli ku he ohi koirien kanssa kulkivat. Tytöt ei vielä ihan noin luotettavia ole, mutta siinä on tavotetta Metässä tätäki kaksikkoo uskaltaa kuiteski vapaana pitää. Ja Peppiä oon pitäny vapaana oman lähiön metässäki ilman mitään ongelmia.

Kysy toki jos jotain unohin tai selitin huonosti! :)

Karvakamu: kiitos vastauksesta. Oli oikein kattava ja hyvin kävi selväksi, että rodun sisällä myös vaihteluita... niin kun kaikissa roduissa on. Mulle kelpaisi tuollainen Pepin luontonen, on varmaan harrastuskoirana vähän parempi... tai näin voisin kuvitella tekstistäsi.
Ja joo, mielelläni tulisi hauveleitasi katsomaan, mutta me asustetaan Vantaalla niin matkaa kertyy mukavasti.

Kuulostaa toi Welshi kyllä aikans hyvältä rodulta meidän seuraavaksi perheenjäseneksi ja harrastuskaveriksi.

^ Tosiaan itse toivoin reipasta koiraa ja kasvattaja oli kyllä heti selvillä, mistä vanhemmista mun pentu kannattaa ottaa. Pepin sisko asuu Helsingissä, ja siskon omistaja on näitten äitin kasvattaja. Joten hällä on niinku Pepin sisko ja äitinäiti. Kyllä siellä etelässä pyörii welshejä, jossai aika lähellä on yks kasvattajaki.
-----

Meillä alko tänään Pepin kanssa tokon alkeiskurssi. Oli kivaa, vaikka tehtiinki kyllä semmosia harjotuksia joita ollaan tehty jo pentukurssilla ja kotona sitten sen jälkeen. Mutta ei se haittaa. Peppi jakso jokasta harjotusta noin kolme toistoa, sitten viereisen metsän kepit veivät kiinnostuksen. Kouluttajaa se lähinnä nauratti, mua kieltämättä turhautti. No, ens kerralla tiiän mennä kentän toiselle laidalle.

Tokon jälkeen ajeltiin kasvattajalle, joka trimmas Pepin näyttelykuntoon. Pääseepä ite taas vähän aikaa helpommalla ku ei tartte trimmailla ku siistiä tassunpohjia seuraavat kuukaudet.

kysymys welshin omistajille. Mulla on täl hetkellä reilu kaks vuotias uros welshi. Sil on alkanu nyt parin kuukauden aikana tulla tapa rähistä ulkona toisille koirille. Eka se alkoi isommista ja vähän pelottavista koirista ja sitten se on muuttunut melkeen joka koiralle haukkumiseksi. Tänään koin täysin shokin kun se rupesi yht äkkiä rähisemään pennusta asti tunnetulle koira kaverille.. Tytöille silti se ei kovin usein hauku ellei toinen koira alota rähjäämistä. Mutta asia joka vaivaa on, että ovatko poika welshit yleisesti kovia haukkumaan muille koirille? nimittäin ennen rodun hankkimista minulla oli käsitys, että welshit olisivat suht ystävällisiä kaikille(riippuu tietty myös koulutuksesta, mutta silti), joten se saa vähän nolostumaan kun näkee että oma welshi rähisee.. mutta vinkkejä miten tän saisi kitkettyä pois? Rähistessä koiralla on kuin kuurot korvat ja se kiihtyy rähisemään heti nollasta sataan, jolloin sitä on vaikea saada kontaktia. mut en tiiä oliks oikee paikka kysyy tätä, mut halusin oikeestaa tietää enemmän myös siitä onks monilla welshi uroksilla tapana tuota räyhäämistä.. mut kiitti jos kertoisitte omii kokemuksii!

^ Meidän uros ei haukkunu koskaan muullon ku sillon, kun kotiovesta tuli sisään vieras mies tai ovikello soi. Luulisin tuon olevan pelkorähinää, joka ei liity rotuun vaan kokemuksiin. Neuvoja sitten siitä pois pääsyyn en osaa antaa.

^^Tilanne pitää katkaista ennenkuin koira fiksautuu siihen vastaantulijaan. Eli sinun pitää olla tarkkana, koira lenkillä aina vierellä ja otat kontaktin siihen/vaihdat suuntaa ennenkuin koira huomaa vastaantulijan. Kehut seuraamisesta ja palkkaat kontaktista, jos koira kuitenkin irrottaa huomionsa sinusta vastaantulijaan niin taas suunnanvaihto/kontakti uudelleen. Tarkoituksena siis, että koira kiinnittää huomionsa sinuun näkiessään, että joku tulee vastaan ja saa palkan kontaktista, ei toisen koiran tuijottelusta.

Korostan sitä, että sinun tulee olla tarkkana ja ennakoida tilanteet, koiraa ei saa päästää metrotolkulla edelle juoksemaan vaan lenkillä kävellään vierellä tai vähän takaviistossa sinuun nähden.

Mua kiinnostaisi enkkusprinkkujen takakulmaukset. Rodun rotumääritelmässä lukee että "hitaassa liikkeessä koira saattaa peitsata, mikä on rodulle tyypillistä. " Kaverin koira peitsaa myös nopeissa liikkeissä ja peitsaaminenhan voi monien muiden syiden ohella johtua myös mm. siitä, että koiralla on liian lyhyt runko kulmauksiin nähden (ainakin tällä kaverin koiralla noita kulmauksia riittää...).
Nyt ihan mielenkiinnosta selailin kuvia ja aika monella enkulla on saman tyyliset, eivät ehkä ihan yhtä jyrkät, mutta jos vertaa tätä walesia kulmauksineen tähän enkkuun niin ero on aika huikea.

Peitsaavatko teidän koirat? Porukoiden walesi ei ole koskaan peitsannut, enkkuja en ole paljoa tavannut.

Rorys:
Meidän koira menee juostessa välillä "sivuttain" tai vaappuvasti, meinaako peitsaaminen sitä?
Normaalisti kävellessä en ole samaa huomannut. Wandalla ei ehkä ole noin kovat kulmaukset, tosin en itse venytä jalkoja noin taakse seisottaessa kun tuntuu ettei ole hyväksi koiralle.

Mielestäni tuon kuvan koiralla aika ikävän näköisesti "vääntyneet" jalat, toivottavasti tuo ei nyt tule olemaan rodun perusjalkamalli. Vai onko jo ja onko siitä haittaa koiralle? Tuntuisi että on kun selkäkin sitten menee alakanttiin. :s

Meillä tultiin taas kerran kesällä siihen tulokseen, että neidin korvakarvat saavat väistyä. Hirvittävä hiiva vaivaa kesät talvet, sitä epi-oticilla putsaillaan. Nyt muutama viikko sitten taas ajelin aivan lyhyeksi "ajokoiramalliksi", omaan silmään näyttää ihan hyvälle mutta onhan se vähän hassu. :D Viimeksi on lyhyenä ollut viime talven ja sen jälkeen kokeiltiin vielä pitkiä karvoja, ei näemmä ole meidän juttu. (siis korvakäytävät automaattisesti lyhyet aina, mutta ilmeisesti niin raskaat korvat ettei kestä edes päälliskarvaa)

^Kannattaa kokeilla sellaista puhdistusainetta kuin MalAcetic Otic Ear Cleaner (saa eläinlääkäreistä), Epi-Otic on voimakkaasti kuivattava ja sopii harvoille koirille.

Noista takakulmauksista; peitsaamista ei ainakaan meillä ole esiintynyt (tarkoittaa siis sitä, että saman puolen jalat liikuuvat yhtäaikaa), mutta ei meillä noin hurjia kulmauksia olekaan. Aika harvalla suomikoiralla on, enemmän se taitaa olla tuolla Jenkeissä tyylinä. Mikä on sääli, koska mitä matalampi koira on takaa, sitä enemmän tulee ongelmia mm. selän kanssa, ja käytännön metsästys alkaa mennä hankalaksi, kun koira ei kestä.

^^ Syökö koira vehnää? Meillä edellisen koiran kanssa hiivaan ja korvatulehuksiin muutenki autto vehnätön ruokavalio. Nykyiset koirat on heti alusta asti ollu vehnättömällä eikä korvien kanssa ainakaan vielä ole ollu ongelmia.

Kiitokset vastauksista! Tuo linkittämäni koiran kuva on springerspanieleiden valiogalleriasta, oli siellä muitakin yhtä hurjia. Kuvan koira on Ruotsista.
Itsekin olen sitä mieltä, ettei ihan noin liioiteltua rakennetta pitäisi suosia. Onneksi näkee kuitenkin myös koiria, joilla kulmaukset eivät ole noin ljyrkkiä.

^ oon ihan samaa mieltä, noin jyrkät kulmaukset on huono juttu rodun kannalta. Se väistämättä tarkoittaa sitä, että käyttöominaisuudet huonontuu, mikä ei metsästyskoiralle ole ikinä hyväksi. Tosin täytyy sanoa se, että usein näyttelykoirilta myös tirmmataan nuo takajalkojen koristekarvat korostamaan kulmauksia, jolloin ne näyttää vielä pahemmilta kuin ovatkaan.

karvakamu: ei syö vehnää.

Nyt kun on ollut lyhyt karva korvissa niin on puhdas ja hajuton. En sitten tiedä että onko taustalla jotain ongelmanaiheuttajia, mutta eläinlääkäri on aina vaan sanonut että korvakäytävät karvattomina ja tolla tökötillä putsaaminen.

Heipä hei!

Täällä joukkoon ilmoittautuu ess Manu eli Hayzehill´s Ideal Man omistajineen. Manu on pian kaksi vuotta täyttävä springerinuorukainen. Harrastellaan kotioloissa tottista ja mejää. Näyttelyissäkin ollaan käyty vaihtelevalla menestyksellä. Ensi keväänä suunnataan vauhti agilityn ihmeelliseen maailmaan.

Heipä hei!

Täällä joukkoon ilmoittautuu ess Manu eli Hayzehill´s Ideal Man omistajineen. Manu on pian kaksi vuotta täyttävä springerinuorukainen. Harrastellaan kotioloissa tottista ja mejää. Näyttelyissäkin ollaan käyty vaihtelevalla menestyksellä. Ensi keväänä suunnataan vauhti agilityn ihmeelliseen maailmaan.

Täältä löytyy myös ess, Milo nimeltään. Milo on nyt about 2 vuotta 4 kuukautta.

Laittelin tuossa juuri mailia muutamalle kasvattajalle, jos vaikka saataisin Milolle tyttökaveri ensi kesänä.

ps. Huomasin tuossa muuten, että SatuF:n Manulla on sama isä kun meidän Milolla.

Heippa! Olen tässä pohtinut eri rotuja ja huomannut että spanielit ja noutajat on "se mun juttu". Etenkin sprinkut kiinnostaa :). Eli kumpaa (wss vai ess ja eri linjat) suosittelisitte näillä kriteereillä?

-haluaisin harrastaa suht aktviivisesti agia. en hae mitään kisatykkiä sm-kisoja varten, vaan reippaan harrastuskaverin jolla riittää menoa ja meininkiä tavoitteelliseen treenaamiseen ja kisoissa käymiseen, tietty koiran tahdissa mennään
-lisäksi harrastuksina olisi kotitoko/ mahdollisesti pienimuotoinen kisoissa käynti
-tykkään paljon kävellä/lenkkeillä metsässä, muttä nämä mejä, haku sun muut jutut ovat vielä vieraita minulle mutta luulen että voisin innostuakin niistä :) en siis hae varsinaista metsästyskoiraa
-näyttelyistä en ole niin innostunut, (lähinnä kasvattajan mieliksi ;)) voisin muutaman kerran käydä
-haen huumorintajuista ja ihmisille ja koirille sosiaalista karvakuonoa, lenkkkeilen paljon kavereiden koirien kanssa, tietysti totuttaminen vieraisiin koiriin ja koulutus vaikuttavat.
-saa ollla vähän sellainen höpsö ja vilkas, mieluummin vähän pehmeä kun kova luonteeltaan

Ja saa kommentoida jos olen ihan väärillä jäljillä näissä rotupohdinnoissa! :)

Joukkoon ilmoittautuu myös 1v5kk ikäinen enkkusprinkku Sulo.

Ja ylemmälle: noilla kriteereillä kumpi tahansa sprinkku mielestäni sopii sinulle. Valinta näiden kahden välillä onkin sitten enemmän makuasia. Äkkiseltään voisin epäillä, että welshi on ehkä astetta vilkkaampi kuin enkku - mutta molemmat ovat energisiä touhottajia

^^ Sanoisin myös minä, että taitanee olla enemmän makuasia, kumpaan sprinkkuun päätyisit :) Enkku on isompi kooltaan, welshi pienempi. Värityshän on welsheillä aina sama kun enkuilla on useampia, jos väri valintaan vaikuttaa. Olen myös kuullut, että welshit olisivat hiukan aktiivisempia entä enkut, mutta tiedä häntä, pitääkö kuinka paikkaansa.