Koirat.com

Piinallinen pennun syntymän odotus on kohta kuumimmillaan..

Harrastuspuolelta ei löytynyt jäljestämisestä kovinkaan aktiivista keskustelua, joten kysyn nyt tässä.

Voiko harrastaa/kokeilla eri tyyppisiä jälkiä (esim. mejä ja peltojälki) vai meneekö koira sekaisin, kun niissä on vähän erilaiset "tekniikat". Jos voi, niin onko parempi kokeilla ensin toista ja sitten toista, vai voiko aloittaa limittäin. Mejää olisi tarkoitus tosissaan harrastaa, jos koira osoittaa jotain taipumusta ja innokkuutta sen suhteen. Peltojäljen harrastajaa löytyy lähipiiristä, niin olisi helppo käydä samoissa treeneissä. Onko springereistä mihinkään noissa ihmisjäljissä?

^
Vastaan itselleni, että voi. Ihmisjälki ja verijälki ovat niin kaukana toisistaan, ettei koira mene "tekniikassa" sekaisin. Varmaan verijälki luonnostuu tietty paremmin rodulta, mutta mistäs sitä tietää. Toisaalta "nakkijälki" on palkitsevaa (ahneelle) koiralle kuin koiralle.

Jos pk-seudun lähettyvillä on muita wss-pentujen omistajia tai odottajia (tai miksei ess), niin laittakaa ihmeessä privaa, niin voi keväällä treffata sosiaalistamisen merkeissä. Mutta meillä olisi pentu vasta syntymässä ihan näinä päivinä, joten vielä saa olla kaikki jäsenet ristissä, että kaikki menee hyvin.

Luin tossa eilen osittain toko-opuksen "Tavoitteena huippukoira", ja vähän enemmän innostuin tokosta, kuin aikaisemmin. Sitä on kuitenkin helpompi treenata omalla ajallaan, kuin agilitya.

Ennen koiran tuloa aattelin ite, että oon kiinnostunu agilitystä mutta en tokosta. Nyt kuitenki oon ite innostunu enemmän tokosta, mutta Peppi ei siitä kyllä välitä yhtään, kamalaa pakkopullaa kun ei jaksais keskittyä ei sitten millään! Pepin vuoksi agilityn aleiskurssia tässä oon katellu keväälle, vielä en oo löytäny. Toivottavasti kuitenki löytyis.

Nuo jälkijutut on mulle ihan hepreaa. Itteäki kiinnostais kyllä kokeilla. Ja Peppi kun rakastaa vettä, niin myös vesipelastus ois hauskaa kokeilla. Vaan kun löytäis tiensä noihin porukoihin jotenki

Peppi sairasta äkäsen mahataudin tässä loppuviikosta. Ensin yhden iltapäivän oksenteli kovasti, sitten alko ripuli. Raukka oli tosi kipee :( Onneksi mulla oli Canicuria ja se alko pian helpottaan. Sitten Peppi nukkuki pitkälle seuraavaan päivään, oli niin väsyny sairastamisesta. Oikeestaan vieläkään maha ei toimi täysin normaalisti, Peppi kun on aina ollu semmonen kakka-keisarinna, tekee ihan mahottomia läjiä Ollukki sitten melkeen jokapäivästä käydä pyllynpesulla, hohhei.

Eilen kävin hihnakäytös-luennolla ja nyt meillä otetaan uudet aseet hihnahihhuloinnin loppumiseen!

Tollasen "nakkijäljen" eli peltojäljen alkeisopetuksen voi tehdä koiralle, kuin koiralle aktivoimismielessä. Olen joskus hoitokoiralle väsännyt muutaman kymmenen metriä. Jälki tehdään niin, että jokaisen askeleen kohdalle laitetaan nakinpala (melko suora, muutaman kymmenen metrin jälki), ja loppuun voi laittaa isomman palkinnon. Sitten niitä voi koiran oppisessa harventaa joka toiseen askeleeseen jne. Edistyneellä koiralla palkinto on vaan ihan jäljen lopussa, ja jälki voi mutkitella enemmän. Peltojäljellä ilmeisesti tekniikka on oleellinen osa, tarkkuus ja nenä maassa meno on tärkeää kisatessa.

Tossa linkki, jota en ole vielä lukenut (joten toivottavasti en kertonut ihan väärin)
http://www.kotikone.fi/piksu/Jalkikurssi.htm

Mejään olen lähinnä perehtynyt mm. springeriyhdistyksen sivuilta, ja kysellyt eräältä mejää menestyksekkäästi harrastavalta wss-omistajalta

Tota noin..
Tämä toinenkin pentue epäonnistui.

Ja nyt hävettää tunnustaa, meille tuleekin flätti (!)

Ensin on suunniteltu 2 vuotta stabyhounia, sitten 2 vuotta welshiä, pentua odotettu viime syksystä, ensimmäiseen kasvattajaan yhteydenotto pentueen suunnitteluvaiheessa, toiseen kasvattajaan (mielestäni jopa myöhäinen) yhteydenotto kuukausi astutuksesta. Ja samana päivänä, kun ilmoitetaan kohdun jääneen tyhjäksi, niin varaus flatistä. Amatöörimäistä, harkitsematonta ja asiantuntematonta koiranhankintaa, eikö vain :)

Olin jo pidemmän aikaa seurannut welshikasvattajien suunnitelmia ja houkuttelevaa yhdistelmää sopivaan aikaan ei näyttänyt tässä lähiaikoina olevan. Ja oli tälläinen tilanne, että koira on hankittava joko toukokuun tienoilla tai vasta syksyllä. Hyvälle nartulle toki suunnitteilla pentue syksyksi, mutta siinä on taas kaikkea epävarmuustekijää, eikä uroskaan tiedossa.

No, olin jo viime viikolla bongannut ton flattipentueen ja katsellut, että "näyttääpäs hyvältä, jos olisin flattia hankkimassa, niin tuosta pentueesta hankkisin". Ja flatti on ollut vahva vaihtoehto koko ajan roduksi. Omaa paljon samaa luonnetta, kuin welshi, on vähän isompi.

Mutta kuitenkin löin itseni ällikällä. Vielä sen welshinkin ehtii hankkia.

Heipä hei!

Minulla on suunnitteilla ensimmäisen OMAN koiran hankkiminen ja olet hyyvin kiinnostunut walesinspringerspanielista. Olen ottanut nyt kaikenlaista ns. faktatietoa selville, mutta nyt haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia tästä rodusta (esim. luonteesta, aktiivisuudesta, haukkuherkkyydestä, koulutettavuudesta....)!

Olen kiitollinen kaikenlaisesta informaatiosta! =)

Nooh, walesissa on NIIN paljon eri seikkoja, asioita, ja huomioon otettavia asioita ettei niitä pysty millään kertomaan kaikkia.
Walesi on siis mielestäni aika soveltuvainen rotu. Walesi suhtautuu lapsiin hyvin, antaa silittää, leikkiä jne. Luonnehan riippuu todella paljon itse koirasta, joten ei voi ruveta raamattu kädessä vannomaan että -walesi on metsästys koira...
Jokainen koira on erilainen ja jokaisella on omat tarpeensa. Yleisesti walesi on lapsi- ja ihmisrakas, helposti koulutettavissa, kiintyvä, ei hauku helposti, osaa olla toisten koirien kanssa.

Turkinhoito on myös koirakohtaista mutta: walesin pitkä silkkkinen turkki on helppo pitää puhtaana, sekä kiiltävänä että takuttomana mikäli omistaa hyvät välineet.

Sprinkku on tosi aktiivinen koira, liikuntaa tarvitsee monta tuntia kunnon liikuntaa. Koiria on hyvä tavata, pystyy purkamaan energiaansa.

Walesi on myös tosi helposti koulutettavissa.

----Nämä on minun kokemuksia!

Niin ja yksi ihan erityinen asia olisi hyvä tietää; onko walesit herkkiä karkaileen esim. pihalta? Meillä on kaksi huskya ja ne kyllä lähtee jos siihen saavat mahdollisuuden =D

^No, en ole vielä Peppiä hirveesti irti pitänyt, mutta on minulla syyni! Mutta jos välillä vien aamupissille tai iltapissille remmi laahaten, ei mitään onkelmia :) Toki jos metässä meet niin tekee pikku lenkin ja tulee aina välil tarkistaan missäs se emäntä/isäntä oikeen luuhaa

Hmm.. Mitähän Ainolaille osaisi vastata Aika jästipäitähän nämä tahtovat olla, mutta kyllä silti sanoisin, että koulutettavuus on helppo. Oikeilla keinoilla ja houkutuksilla. Kun Peppi vaan viitsii keskittyä ja mulla on oikea metodi, niin neiti oppii hyvin nopeasti asiat. Sitten taas jotain jankataan puoli vuotta ilman edistystä. Mutta ei welshin kyllä niin vaikea kouluttaa pitäisi olla, etteikö se onnistuisi. Yleisesti ottaen welshi sopii mun mielestä ensimmäiseksi koiraksi, kunhan ei ihan onneton ja laiska ihminen ole.

Haukkuherkkiä welshit ei yleensä ole. Mun ensimmäinen welshi ei paljon ääntään viittiny kättää, joskus harvon ovikellolle haukahti. Peppi sitten oli hiljanen ku mikä ensimmäisen 1,5vuotta, nyt kun muutettiin kerrostalosta rivitaloon, on se alkanu säikkyyn kovempia ääniä ja möykkää niille. Mutta uskon, että tuon saan kuriin tässä kunhan oikean taktiikan löydän.

Luonnetta on hyvin vaikea toki mennä erittelemään, mutta jos nyt jotain koittaa sanoa niin iloinen, aktiivinen, leikkisä ja toimelias. Monet welshit ovat varautuneita, yksikään minunkaan koirista (pentuiän mentyä ohi) ei mene suoriltaan vieraan ihmisen luokse ja välttelee jos houkuttelemalla luokse yritetään saada. Mutta sitten kun vieras ei koiraa näe, se menee itse nuuskuttelemaan lahjetta ja sitten onkin onnellinen uudesta ystävästä. Tämä siis ulkona, kotona kaikki otetaan hyvin avosylin vastaan.

Meillä tytöt pelkäävät kumpiki lapsia. Eivät ole tottuneet kovin ja Peppiä entinen naapurintyttö jahtasi sen ollessa pentu. Ollaan koitettu tässä vähän harjotella lasten kanssa olemista ja kunhan Peppi saa edetä omaan tahtiinsa, niin ei mitään hätää. Ulkona ollessa Peppi juoksee kuitenki karkuun kaikkia lapsia tai lapselta näyttäviä.

En tiiä mitä Dara tarkotti monella tunnilla kunnon liikuntaa, mutta meillä harrastetaan melkeinpä joka päivä metsässä vapaana juoksemista noin tunnin kerrallaan. Joskus pitempäänki ,mutta yleensä 45min-1h kestää nuo metsälenkit. Hihnalenkit ovat sitten ainakin tunnin mittasia per päivä. Puhun nyt siis "pääliikunnasta", en pissalenkeistä. Mutta että ei welshi tarvitse sen enempää liikuntaa kuin muutkaan rodut. Tärkeämpää on sitten pään aktivointi, eli namin piilotus/etsiminen, uudet temput yms.

Tuohon karkaamiseen.. Riippuu mitä koiralle opetetaan Meidän ensimmäinen welshi pysy sen 12,5 vuotta mitä eli niin säntillisesti pihalla. Naapurit kehu aina, että kun koira makaa talon nurkalla ja katselee rauhassa kun he kulkevat ohitse. Eikä Eppua tuohon tietoisesti koskaan opetettu. Nämä nuoret neidin taaset pysyvät pihalla nätisti kun pysyvät touhuamassa takapihalla, mutta ohikulkevat hevoset ja koirat saa kyllä ne räkyttämään ja karkaamaan. Ja yksin ollessa kumpiki on hallittavissa, mutta sitten innostavat toinen toistaan. Kummatki ovat kyllä nyt siinä iässä, että testaavat ihan älyttömästi sääntöjä ja lällättelevät vaan. Mutta metsässä tytöt pysyy hyvin vapaana ja hallinnassa.

Tulipas siittä pitkä sepustus...

SUUUURI KIITOS jo näistä vastauksista! On aivan eri saada kuulla omakohtaisia kokemuksia, kuin lukea rotukirjasta tiukkoja faktoja. Ymmärrän kyllä, että jokainen koira on yksilö, eikä yksikään walesin omistaja tai tietokirja voi mennä yleistämään mitään. On silti hienoa kuulla millaista ihmisillä on omien walesiensa kanssa ollut elää =)

Meidän pieni kävi tänään ekoilla rokotuksilla ja samalla selvisi, että toinen korva oli tulehtunut. Ei ole kyllä mielestäni oireillut sitä millään tavalla. Nyt vähän hirvittää, että joudutaankohan tässä heti korvatulehduskierteeseen... Nuo tulehdukset kun taitaa olla aika yleisiä springereillä. Onko muiden koirilla ollut korvatulehduksia?

^ No voi kurja. Oliko bakteeri vai hiiva?

Meidän Epulla oli aikanaan pahimmillaan 5-6 tulehdusta vuodessa. Sillä se johtui varmasti allergiasta, mutta kun en saanu vanhempia muuttamaan ruokavalioo.

Pepillä oli eka korvatulehdus tuossa alkuvuodesta. Se onneksi parani yhdellä antibioottikuurilla.

Ainakin waleseilla (käsittääkseni myös enkuilla) on paljon vehnäallergiaa, joten kannattaa pitää koira vehnättömällä ruualla. Korvia ei kannata normaalitilassa liian kanssa putsata. Välillä jos huuhtelee Epioticilla ja tarkkailee vaan ettei haiskahda tai tule tummaa töhnää. Tai jos koira ihan älyttömästi rappaa korvaa tai hieroo päätä. Myös katsella ulkoilun jälkeen, ettei korviin jää esim lunta tai muuta kosteutta. Mulla on myös tapana joskus kun Peppi nukkuu kyljellään niin tuulettaa korvaa, eli heivaan korvalehden niin, että korvakäytävä pääsee tuulettumaan.

Laitahan pienestä kuvia tänne ihasteltavaksi!

Tulehdus oli bakteerin aiheuttama. Vehnättömällä ruokavaliolla meillä ollaankin jo kasvattajan suosituksesta, mutta pitääpä alkaa muutenkin tarkkailemaan noita korvia tarkemmin. Toivottavasti tästä nyt ei tule mitään kroonisempaa vaivaa! Onneksi korva ei tunnu vaivaavan pientä juurikaan ja tipatkin antoi kiltisti laittaa.

Yritän saada kuvia esille jossain vaiheessa. Nyt en ole hetkeen saanut uusia kuvia otettua, mutta just laitoin kameran lataukseen, että saisi sen taas käyttöön... Tänään muuten aamulenkillä tuli vastaan nainen kahden koikkerin kanssa ja kehaisi, että pennun etuosa näytti hyvältä vastaan tullessa. Heti aloin miettiä, että onkohan meillä tässä tuleva näyttelytähti. :D Näyttelythän meillä ei kyllä ole missään määrin ollut aikaisemmin suunnitelmissa, mutta...

^ Vaikkei näyttelyt mitenkään kiinnosta, niin jos vaan mitenkään viittii, niin kannattaa käydä vaikka kerran etes hakeen lausunto koirasta. Me käytiin viime kesänä kahdessa ryhmiksessä ja nyt ois tänä kesänä tarkotus käydä taas parissa. Tän vuoden aikana Peppi on muuttunu tosi paljon, ei oo enää semmonen pentupallero. Peppi oli tosi pitkään pennun näkönen. Kasvattaja sanoki sillon, että Peppi taitaa olla harvinaisen lapsellinen sekä fyysisesti että psyykkisesti.... Ekassa näyttelyssä Peppi sai EH:n ja oli JUN1, toisessa sai H:n eikä siten päässy etes kilpailuluokkaan.

Piti tässä vielä kaivella kuvia Peppi-vauvasta



Onni on oma ystävä


Ah! Löysinpä myös meidän näyttelykuvan, tämän ryhmän Peppi siis voitti Siskonsa on meidän vasemmalla puolella. Peppi erottuu porukasta aika hyvin kun on niin valkonen..

^Ihana Peppi-vauva! Jännän vaalea se kyllä on, persoonallisen näköinen.

Tässäpä nyt pari uunituoretta kuvaa meidän pienestä, otettu tämän aamun ulkoilulta. Toivottavasti onnistun lisäämään kuvia.


Miettiväinen hauvavauva.


Kieli rullalla.


Tuu jo!


Kukkulan kuningas.

Muoks. näköjään kuvista tuli aika pieniä, mutta jospa noista jotain selvää saa...

Voi ihana pieni!

Me käytiin tänään pellolla juoksentelemassa tyttöjen kanssa

Peppi liitää kepin perään


Jasmikin keksi kepillä leikkimisen riemun


Ja sai sillä houkuteltua Pepin takaa-ajoon

Tosi kiva nähdä kuvia waleseista! Teillä on kyllä Karvakamu aika ihanteellinen tilanne, kun on kaverukset samassa perheessä. Me ollaan käyty nyt parin pennun kanssa leikkimässä ja poika on aivan mielettömän innokas puuhastelija. Eilen sai jo haavan nenäänsä leikin tiimellyksessä mutta ei tainnut itse edes huomata moista...

Musta tuntuu että meillä on hieman pahin pentupureminen hellittänyt (ja nyt kun menen sanomaan tämän niin varmaan heti alkaa kahta kauheampi puruvimma). Pentu puree toki vielä välillä vaatteita, mutta yleensä uskoo kieltoja jo melko hyvin, ellei sitten ole ihan hepulissa. Iltavillejäkään ei onneksi enää tule ihan joka ilta. Luulen, että osaltaan tuohon vaikuttaa se, että se jaksaa jo ulkoilla suht pitkiäkin aikoja. Saa purkaa energiaansa ulkona, eikä jaksa sitten enää niin paljon sisällä riehua. Puremisen tilalle on tosin tullut yksi uusi ärsyttävä tapa, nimittäin pöytää vasten hyppiminen. Pentu tietää, missä sen ruokaa säilytetään, ja kurkottelee sitten tätä pöytää kohti aina kun pikkunälkä yllättää. Jos yrittää kieltää, niin ilme on tämä:

Tällä hetkellä jänskäilen vähän yksinolohommia. Tähän mennessä yksinolo on sujunut hyvin. Poika on ollut kerrallaan noin 4-5 tuntia itsekseen. Torstaista lähtien pitäis kuitenkin pystyä olemaan jo reilut 7 tuntia päivässä joka arkipäivä yksin kotona, kun mulla alkaa työt. Miten muiden springerit ovat sopeutuneet yksinoloon?

Joo, onhan se kyllä sillain hienoa, että leikkikaveri löytyy näin läheltä. Toisaalta ois parempi, että tytöillä ois ikäeroa hiukan enemmän. Ottavat välillä tosi railakkaasti yhteen kun ei ole oikeen selvyyttä johtajuuksista ja kumpiki on vielä epävarma itestään. Ja kyllä tässä on joskus tullu kauhulla aateltua sitä kun ovat vanhoja, että jos kovin lähekkäin sitten kuolevat. Mutta ei nyt piä vielä noin pitkälle aatella, mutta en aina itelleni voi mitään.. Kuitenki Jasmin merkitys Pepille on nyt noussu kun se ei enää kaikkien koirien kanssa tule toimeen. Niin onpahan aina etes yks kaveri. Jasmiki on nyt koko ajan reipastunu enemmän ja enemmän, se on aina ollu semmonen tössykkä. Kertonee jotain seki, että nuo eiliset kuvat on mun ekat vauhtikuvat Jasmista, siis kun se innostu yksinki juoksenteleen.

Peppi on pienestä asti ollu hyvä oleen yksin. Varsinki sen ensimmäisessä kodissa se vaan tössötti ja unisena tuli ovelle vastaan kun kotiuduin. Nyt kun tammikuussa muutettiin, niin kyllä se jää nätisti, mutta en sitten tiiä mitä se touhuilee täällä. Vähän hermona se tahtoo olla kun tuun kotiin ja joskus on mun tavaroita levitelty ympäriinsä. Jasmi osaa varmaan ihan nätisti olla, mutta se on tosi vähän yksin kun äiti on eläkkeellä ja ottaa sen sit mukaan ajeleen kun lähtee johonki. Jasmi myös touhuilee kaikkee ollessaan yksin, levittelee äitin tavaroita ja konkoilee pöydiltä ruokaa ja muuta. Kerran kun äiti oli menny kotiin, niin se oli seissy ruokapöydällä. Yhdessä nuo ei oikeen osaa jäähä yksin, villittevät toisensa aina oikeen ikävän hurmokseen ja kiljuvat ja ulisevat.. Onneksi siellä ei oo naapureita!

Meillä alkaa Jasmin kanssa tällä viikolla spanieliliiton arkitottelevaisuuskurssi. Mulla alko tässä projekti "Jasmi maalta kaupunkiin". Vanhemmat asuu tosiaan nyt aika harvaan asutulla seudulla, mutta muuttavat loppuvuodesta lähelle keskustaan kerrostaloon. Pitäis sitä ennen saaha vähän koulittua Jasmia, kyllä se kanssa pärjää, ei siinä mitään, mutta vähän kontaktin saaminen meinaa olla vaikeeta.

Tänään oli ainakin eka pitempi yksinolo mennyt hyvin, yhdet pissit oli sanomalehdelle tehty eikä mitään oltu tuhottu. Pari päivää sitten pentu oli kyllä touhuillut omiaan täällä yksin ollessaan ja maistellut vähän pleikan ohjainta...

^Miltä toi arkitottelevaisuuskurssi vaikuttaa, onko hyvä? Olen miettinyt tässä jollekin pentukurssille osallistumista. En kuulu ainakaan vielä spanieliliittoon tai springerspanieleiden rotuyhdistykseen, mutta olen kyllä miettinyt liittymistä... Spanieliliitolla luulis olevan suht hyvin erilaisia kursseja tarjolla?

Me käytiin eilen käppäilemässä vähän vilkkaammalla seudulla, ja huomasi kyllä, että pentu on tottunut jo asumaan täällä hyvin rauhallisella alueella. Se yritti säntäillä sinne tänne ja syödä kaiken mitä maasta löytyi. Pitää ottaa harjoitteluun tuo ihmisten ilmoilla liikkuminen. Toisaalta tajusin samalla, että tää meidän lähiympäristö on kyllä aivan ihanteellinen koiralle. Vastaantulijoita näkee suht harvoin, kadut on siistejä ja ihan vieressä on sekä metsä että pelto, joissa voi pitää huoletta koiraa vapaana. En tiedä jaksaisinko koko ajan vahtia ettei pentu syö maahan heitettyjä tupakantumppeja.

Poika oppi muuten eilen kipuamaan sohvalle! Olohuoneesta löytyi tällainen tyytyväinen köllöttelijä: