Koirat.com

Me olimme myös mökkeilemässä juhannuksen. Murulle tuli 9 viikkoa ikää täyteen ja kaikki on uutta ja ihmettelemisen arvoista. Järveen Muru ei vielä mennyt kuin vähän varpaitaan kastelemaan ja sitten kerran vahingossa kieriskellessään rantatöyräällä, pyörähtikin selälleen rantaveteen:). Sunnuntaina säikähdimme aikalailla, kun ihan pihapiirissä näimme kyyn!!! Se oli mnun ja Murun ja otin kyllä aikamoisen spurtin kaapatakseni Murun syliin. Onko teillä mitään kokemuksia koirien ja kyiden kohtaamisista? Täytynee selvitellä toimintaohjeet ennen seuraavaa mökkireissua. Ei ole ollenkaan kiva juttu kokoajan olla huolissaan missä pusikossa käärme on. Laitan kuvia Murusta, kunhan ehdin opetella kuinka se tapahtuu.

^Hui kamala! Erityisesti noin pienelle kyyn purema ois todennäkösesti aika kohtalokas. Mulla itelläni ei sinänsä ole käärmeistä kokemusta (onneksi, ne on mun painajainen nro. 1), mutta meidän entinen koira Eppu (wss) "leikki" kerran kyyn kanssa. Porukat oli mökillä ja olivat (onneksi toisella puolta saarta, ei meidän omalla tontilla siis) poimimassa vadelmia. Yhtäkkiä äiti oli sitten kattonu, että Eppu laittaa pään maahan ja hyppää taaksepäin. Tuota oli toistanu kovasti. Toki äitin mielenkiinto oli heränny, että mitäs se ukkeli siellä hommaa. Siellähän se oli kyytä kiusannu. Onneksi oli pitkähermonen käärmes kyseessä. Aina ku Eppu oli menny härkkimään, oli sihahtanu ja koira hypänny pois eestä. Äiti oli napannu hännästä kiinni ja vetäny pois, käärme oli heti lähteny toiseen suuntaan. Huh, siinä ois käyny huonosti. Iäkkäämpi koira oli jo kyseessä ja saaressa olivat, ei sieltä ois lääkäriin päässy tarpeeksi ajoissa.

^^^ Aivan ihania juhannuskuvia! Innokas kalastaja on siellä ollut. Yrittikö syödä saaliin? Pyydystittekö muuten ihan ongella tuon kalan ja miten Peppi suhtautuu onkimiseen? Meidän entinen koira vahtasi aina kohoa mielellään tuntikausia kalaa odottaen.

Venni syö vielä toistaiseksi Golden Eaglen pentunappulaa ja lisänä siihen itse keiteltyä puuroa, joka sisältää riisiä, kaurahiutaleita, lihaa, pinaattia ja porkkanaa. Napua menee noin 6-7 dl päivässä tällä hetkellä ja just kesäkuun alussa vaihdettiin kolmesta kahteen ruokailuun.
Satutko muuten muistamaan missä vaiheessa teillä on koirat vaihdettu pentunapusta aikuisten ruokaan? Vai syökö Peppi & Jasmi edes nappulaa?

^^Mulla on kans pelkona, että törmätään kyyhyn! Venni on niin utelias ja leikkisä, että yrittäisi varmaan heti napata käärmeen. Onneksi ei olla toistaiseksi nähty moisia. Sen sijaan kuolleita jyrsijöitä on löytynyt sitäkin enemmän. Venni tai joku sen pentukamuista onnistuu aina kaivamaan niitä jostain pellon uumenista ja sitten rallataan onnellisena aarteen kanssa ympäriinsä. Ja mammat tykkää kun saa kaivaa kuolleita hiiriä pennun suusta.

Onko muilla ollut paljon punkkeja? Me ollaan löydetty vasta yksi. Ostettiin jo kevään alussa varalle tuollaista niskaan laitettavaa punkkilitkua, mutta ei olla vieläkään laitettu sitä Vennille... Suurimpana syynä se, että kun litku on laitettu, niin koira ei saisi kastua vuorokauteen. Tällä hetkellä täysin mahdotonta.

Ei Peppi yrittäny syödä tuota kalaa, aluksi kävi monesti ihmetteleen noita pikkukaloja tuolta saavista, mutta sitten vissiin uteliaisuus voitti ja kalasti sen yhden sieltä. Oikeen nätisti nosti sen laiturille, sitten tökki ja nuuskutteli. Pojat käytti onkee ja virveliä ja oliki työn ja tuskan takana saaha Peppi pysyyn pois vedestä. Kerran se ehti nappaseen suuhun ongenkohon, mutta onneksi päästi pois suusta ku alettiin kiljuun. Peppi pitää pitää siis kiireisenä ja heitellä sille jotai haettavaa toiselta suunnalta.

En muista yhtään, minkä ikäsiä tytöt oli kun vaihtovat pennusta juniorin kautta aikuiseen. Kummatki on syöny nyt reippaan vuoden (koko ajan enemmän pääasiallisesti) NEU:ta (Peppi normi NEU, kala+riisi ja kana+riisi. Jasmi kana+riisi, joskus noita kahta muuta pikkusen.). Nappula on käytössä varalla, jos unohtuu ottaa pötkylää sulaan tai reissussa tms. Tai sitten jos pötköstä on liian vähän jäljellä, niin sekotetaan nappulaa sekaan. Jasmi syö lisäksi kotiruokaa lisukkeena, Peppi ei koska teen semmosia ruokia joita ei sille voi antaa. Kummatki tytöthän on nirsoja, varsinki Jasmi. Peppi on pennusta pitäen ollu semmonen, että se syö minkä tarttee, ei yhtään yli. Nykyäänhän se saattaa paastota päivän tai puol päivää. Tosin se sais kyllä vähän pulskistua.

Meillä ei oo vieläkään ollu ku se yks punkki sillon toukokuussa. Kummallekki on laitettu niskaan Biospotix-neste. Siinäki sanotaan et päivään ei sais kastua ja muutenkaan ei suositeltavaa. Keston pitäis olla neljä viikkoa, mut eihän se noin pitkään ole kun Peppiki ui niin paljo.

Me oltiin taas viikonloppu mökkeilemässä, tällä kertaa ei saaressa vaan toisella mökillä. Vennin uimataidossa tapahtui aivan huima harppaus viikonlopun aikana! Tuolla mökillä on tosi hyvä ranta: hiekkapohja ja vesi syvenee pikkuhiljaa. Siellä Venni sitten uskaltautui uimaan oikein pitkiäkin matkoja! Aina kun me pulahdettiin, Venkula ui luokse pelastamaan ja välillä tuli lepuuttelemaan etutassut mun olkapäille. Ihana poika.

Lauantaina Venni järjesti mulle melkein sydänkohtauksen. Taisin joskus aiemmin kertoakin, että se on syönyt ravintolisänä Inupekt Fortea, koska sen maha menee helposti löysälle. Lauantaina lähdettiin torilla ja muilla asioilla käymään, ja yksin ollessaan se oli onnistunut avaamaan makkarin oven ja kaivamaan kaikki tavarat omasta kassistaan ulos. Luut oli syöty ja lelut levitelty, ja tämän lisäksi pussissa ollut Inupekt-levy oli syöty tyhjäksi. Venni oli siis vetänyt noin 10-15 tablettia mahalääkettä... Soittelin sitten eläinlääkärin puhelinpäivystykseen ja kysyin neuvoa. Onneksi lääkäri sanoi, että tuskin mitään ummetusta kummempaa vaikutusta tulee. Eikä tullut edes sitä loppujen lopuksi!

Venni pääsi leikkimään mökillä serkkujen samanikäisen labbiksen kanssa, ja oli taas huisin kivaa! Nyt alkoi mulla kesäloma, ja tarkoituksena olisi loman aikana panostaa Venkulan koulutukseen taas vähän enemmän. Kesäkuussa oli niin kiirettä töiden kanssa, ettei juuri pakollisia hommia enempää olla ehditty tehdä. Venni oppii "turhia" temppuja tosi nopeasti, mutta esim. hihnakäyttäytyminen on vielä aika hakusessa... Se siitä saa, kun omistaja on laiska ja haluaa käydä kaikki lenkit paikoissa, joissa koiraa pystyy pitämään vapaana.

Ihania kesäkuvia Waleseista!

Meidän 10 vee mamma rakastaa edelleen uimista ja ongelmana on pikemminkin saada se pysymään poissa vedestä uivaamisen jälkeen (mökillä kun se järvi on pihalla).

Tammikuusta huhtikuuhun käytiin TOKO:a ALO luokassa ihan yhteiseksi huviksi ja Justiina rakasti sitä yli kaiken ja oli ihan huippu siellä (emännällä on vielä paljon opittavaa).

Mä olen Turun seudulla törmännyt jo kahteen todella pienikokoiseen walesi narttuun, moleemmat oli noin 15 tai 16 kg ja säkä alle 40 cm... toisella oli syynä pienuuteen syntymästä asti olleesta munuaisviasta, josta ilmeisesti ei muuta haittaa. Toisen omistaja oli ihan siinä uskossa että Walesit on sen kookosia, vaikka meitin neiti oli selvästi isompi, Justiinan säkää nyt en muista, mutta ihan normaali se on ja painoa on 18,5 kg.

Oletteko törmänneet tälläiseen ilmiöön?

Jep jep ja onnistuin möhläämään ja laitoin uudeksi roduksi otsikon kummastuttaa... en taas muistanut että piti valita vastaa eikä uusi aihe....

^ No ohos, ovatpa olleet kyllä pieniä!

Kävin tänään Oulun kv-näyttelyssä, siellä oli 24 welshiä. Tympiä ku sato vettä ja ihmeen monet koirat vierasti sadetta. Itelle se on niin hassua kun Peppi ois nautiskellu pyörimällä kurassa... Niin, vaan yllärinä siellä oliki Jasmin isä, joka oli sitten muuten ROP. Kävin iskää jututtamassa ja omistaja kuttu mut jutteleen heijän teltalleen, mutta oltiin jo niin märkiä ja kylmissään, että oltiin tekemässä lähtöä. Sitten huomasin nimilistasta, että yhdellä koiralla oli sama isä ku Pepillä. Velipuoli vaikutti samanlaiselta veijarilta ku Peppiki, oli kehässäki pilkettä silmäkulmassa ja pää oli ihan peppimäinen. Kävin sitäki koiraa sitten jututtaan, niin omistajalla oliki siellä sitten myös Pepin setä. Sinä en kunnolla nähny kun oli häkissä.

Jäi kyllä harmittaan etten Peppiä tuonne uskaltanu lykätä. Avoimessa luokassa oli vaan kaks vai kolme narttua, ihan hyvin ois Peppi siellä seassa menny. No, ei auta enää harmitella.

Tervehdys!

Täällä on näemmä "melko" walesivoittoista kansaa ;) Monikos teistä on lähdössä springeripäiville?

Käärmeistä sen verran, että edesmennyttä noutajaamme pääsi kyy tokkasemaan koiran ollessa n.6kk ikäinen. Tarvittiin ell-käynti, kortisonia paljon lepoa. Koira oli todella huonona, kaulan alue turposi valtavaksi, todellakin valtavaksi, koiran oli vaikea hengittää, istuma-asento oli ainut missä happi kulki edes jotenkin. Siitä kuitenkin selvittiin.

Tapauksesta on aikaa jo reilut kymmenen vuotta, sittemmin kohtaamiset käärmeiden kanssa ovat olleet harvassa, eikä osumia ole tullut ainuttakaan - toistaiseksi.

Me emme tule Pepin kanssa Springeripäiville, mutta menemme nuorisoleirille.

Ja päivitystä uintiin: Peppi ui aina jos joku ui hänen kanssaan. Ja hakee dummya ja on oikein taitava. Hakee dummyn niin kaukaa kuin jaksaa heittää

^^ Kyllä tänne sekaan enkutki mahtuu
Ei olla lähössä springeripäiville. Mulla kyllä ne kiinnostais, mutta ei osaa yksin lähtä tuntemattomien sekaan kun koirakaan ei osaa käyttäytyä fiksusti...

^ Hyvä Peppi! Siitä se uintimaisterin suoritus alkaa läheneen.

Voi että mua harmittaa, mulla oli tarkotus mennä tänä kesänä kattoon vesipelastustreenejä, vaan niinpä on jääny väliin. Kait niitä vielä olis, pitäis vaan mennä. Oon niin onneton kaikkeen tuommoseen meneen sekaan, pitäis olla reippaampi! Ja pitäis olla toimelias ja alkaa katteleen sitä agin alkeiskurssia nyt syksyksi.

Tervehdys Venniltä pitkästä aikaa! Ollaan taas oltu mökkeilemässä kahdessa eri paikassa. Ensi viikolla loppuukin sitten ihmisten kesälomat ja alkaa arki. Vähän jänskättää, miten yksinolot tulee sujumaan. Loman aikana Venni on ottanut tavakseen puuhastella kaikkea pientä kivaa yksin ollessaan.

Venkulasta on tullut oikea uimamaisteri! Se on tehnyt pitkiä uintilenkkejä lelujen perässä ja ilman ja yrittänyt pelastaa sitkeästi ihmisiä hukkumiselta tulemalla uimaan päälle. Linnut ovat alkaneet kiinnostaa ihan uudella tavalla ja tällä hetkellä sen perään saa katsoa aika tarkkaan, ettei mene hätyyttelemään lentotaidottomia poikasia. Kuinka vahvana muiden springereillä näkyy kiinnostus lintuihin?

Tuossa alkuviikosta Venniä pisti ensimmäisen kerran ampiainen. Venku nuuskutteli jotain puskaa ja kun se nosti päänsä ylös, huomasin että kuonossa oli amppari. Huitaisin sen pois, mutta oli jo ehtinyt pistää. Oltiin mökillä saaressa, kello oli 11 illalla eikä eläinlääkäreitä tai auki olevia apteekkeja ollut lähimaillakaan, eikä tietysti fiksuina oltu tajuttu ottaa kyypakkausta mukaan. Onneksi Venni ei kuitenkaan ollut yliherkkä pistolle. Nenä kyllä turposi jonkin verran ja noin puolen tunnin ajan poika oli vaisun oloinen, mutta turvotus hävisi onneksi yön aikana kokonaan. Ainakin opittiin se, että seuraavalla kerralla pitää oikeasti muistaa ottaa se kyypakkaus mökkireissulle!

Tässä linssiludesta mökkeilykuvia:

Halloota!
Meillä on nyt kolmas karvakorva tähän laumaan mietinnässä, ja rodunhan piti olla jo päätetty (cockeri) mutta tässä miettiessäme vaihtoehtoja on tullut muitakin mieleen. Clumberi oli toisena listalla, ja nyt rupes kiinnostamaan sprinkut, ehkä etupäässä WSS, mutta myös ESS. Etsimme keskikokoista, iloista ja aina mukana viipottavaa hännänheiluttajaa.
Koko rajautuu siihen 50cm, siksi kallistummekin tuohon walesiin.
Kysyisinkin, että miten WSS eroaa enkkusprinkuista? Muuta kuin siis värin ja koon puolesta?
Onko turkki vaikeahoitoinen? Oppiiko trimmin helposti itse?
Sprinkut miellyttävät myös silleen, että niillä taitaa olla paremmin metsästysvaistot tallella kuin cockereilla, ja koira tulisi (luultavasti) kyyhky- ja fasaanimetsälle avokin kanssa, sekä myös verijäljelle, kun muuten harrastellaan koirien kanssa.
Tässä nyt vähän mietteitä, ihanilta molemmat rodut vaikuttaa, ja haluaisinkin lisää tietoa niistä :)

^^ Ihana Venkula! Kasvanu niin hujopiksi nuoreksi mieheksi, tulee komea ukko! Meillä kyllä tytöt, erityisesti Peppi, on kiinnostuneita linnuista. Peppi hakee monesti metsässä hakee lintujen hajuja ja pelottelee niitä lentoon, niinku sen kuuluuki.

Raggetti, ensinnäkin voin sanoa, että jos tervettä rotua haet, niin welshiä, tai springereitä yleensäkki, voin suositella. Wss on keskikokoinen, iloinen ja aina mukana tekemässä. Ja mitä nyt omasta voi sanoa, niin häntäkin heiluu (Pepillä on kyljissä jumit kun heiluttaa häntää niin voimakkaasti koko kropallaan... ).
Sanotaan, että welshit ovat omapäisempiä ja aktiivisempia kuin enkut. Tämän paikkaansa pitävyyttä en tosin tiedä. :) Suoranaisesti harrastuskoirana luulisin enkun olevan parempi.
Turkki ei ole vaikeahoitoinen. Riippuu toki paljonko siihen haluaa käyttää aikaa ja miltä koira näyttää. Ainoastaan pakollinen trimmattava on varpaitten välit. Mutta perustrimmi on hyvin helppo opetella. Turkkia ei tarvi pestä useasti, ellei ole samanlainen kuraojien sukeltelija kuin Peppi.. Meidän Jasmi käy suihkussa ehkä kahdesti vuodessa, muuten pärjää tassupesuilla.
Mun käsittääkseni tosiaan springereillä on hyvin metsästysvaistot säilyny. Kyllä Pepistä ainaki näkee, millon se laittaa metsässä "lintuvaihteen" päälle ja lähtee hakeen niitä. Se juoksee semmosta jännää kuviota, näyttää ihan päättömältä touhulta, mutta niin vaan se on niitä lintuja löytäny ja hätistäny lentoon. Pepinhän ois saanu helposti koulutettua myös noutamaan, myös vedestä. Jasmilla ei tunnu olevan metsästysvaistoa sillai, kyllä sitä hajut kiinnostaa, mutta ei noutaminen yhtään. Tiedän ainakin yhden kasvattajan, joka on suuntautunut metsästyspuolen koiriin (ja sinne on pentuekkin tulossa piakkoin todella hyvästä yhdistelmästä ), mutta muuten suosittelisin sitten katsomaan sellaista pentuetta, että vanhemmilla olisi taipparit suoritettu. Sehän on helppoa jo sillain, että muotovaliot on taipparit suorittanu, valioksi kun ei voi tulla ilman taippareita.
Tässä nyt ensihätään, kysy vain lisää niin kerron mitä osaan!

Lisäys. Tuli vielä mieleen, että kyllä springerin turkki on kymmenen kertaa helpompi mitä cockerin, ainaki minä oon tätä mieltä sen trimmauskurssin jälkeen missä viime syksynä olin ja sivusta katon cockerien trimmausta. :)

^näin juuri, aikalailla tuollaista koiraa haetaan, miksi luonnehdit WSS:ää

Ja voin ihan suoraan sanoa Karvakamu, että mun rotupohdinnan suuntautuminen ylipäätäänsä sprinkkuihin on sun Pepin syytä, niin ihanalta se kuullostaa kun olet kirjoitellut siitä, ja kuvissa myös
Tuo terveyspuoli sekä cockerissa että clumberissa sai meidät miettimään muita vaihtoehtoja, vaikka cockeri nyt ei ole mikään sairas rotu, esiintyy niillä jonkun verran sellaisia sairauksia jotka johtuu ihan jalostuksesta (esim. huulipoimujen krooninen tulehtuminen) ja me etsimme perustervettä rotua, jossa ei ole mitään liioiteltua. Clumerbereilla taas on sen verran pitkä sairaus-lista, että vaikka rodusta muuten tykkään todella paljon, taitaa sellainen jäädä...
Mitä itse olen lukenut ja ymmärtänyt lukemastani, ovat sprinkut yleensäkin suht. terveitä.

Ja se turkki...Kun on koko koiranomistajan elämänsä ajan elänyt turkkien kanssa jotka on tyyliä "pese ja pidä" (no, välillä ei edes pestä) niin on aikamoinen shokki ruveta opettelemaan trimmausta, pesemistä ja ylipäätäänsä takkujen setvimistä Lisäksi olis tarkoitus käydä näyttelyissä edes pari kertaa vuodessa, ja trimmin opettelisin itse. Eli tältäkin kannalta tuntuu´sprinkut sopivammalta vaihtoehdolta.
Sprinkuissa taitaa kuitenkin olla aika jyrkästi jaetut näyttö-ja käyttölinjat? Eli jos haluaa koiran joka myös voisi menestyä näyttelyssä, kannattaa varmaan valita pentu näyttölinjaisesta pentueesta, vaikka muuten harrastukset suuntautuisivat metsälle?

Meillä tosiaan on suht.tiukka aikataulu tuon talo-projektin kanssa, ja teimme kompromissin avon kanssa että uusi koira tulee vasta kun talo on muuttovalmis (ja ollaan asuttu siinä vähän aikaa) eli aikaisintaan joulukuussa. Eli tässä on tosiaan vähän aikaa vielä, ehtii tutustumaan rotuun ja kasvattajiin hyvin.

^Just tuossa kaivoin sulle esiin sen pentueen, josta mainittin. Laitan sulle linkin yksärillä Ja kiva jos Peppi on saanu jonku kiinnostumaan rodusta! Sehän on mitä mainioin neiti, mutta kyllähän siinä puutteitakin on. Yhden siskon olen vuosi sitten tavannut ja se ei sietänyt yhtään toisia koiria lähellään. Pepillähän ei ennen ollut mitään ongelmia toisten kanssa ,kunnes tuossa talvella sai neljästi peräkkäin päälleen isomman koiran. Nyt siitä on tullu semmonen ärhentelijä, ei aina, eikä kaikille, mutta kuitenkin semmoista piirrettä, mikä ei welsheille kuuluisi. Luulen, että tämä luonteenpiirre on peräisin toisesta vanhemmasta ja ollu Pepillä "piilevänä" ja tullu esiin nyt noitten hyökkäyksien jälkeen. Peppi on pienestä pitäen ollu semmonen, että sen olemus on aiheuttanu toisissa koirissa närää, se kun on aina ollu niin pollea maailmanomistaja ja kuningatar. Toisaalta nykyään luulen sen olevan vain epävarma, mm. se hakee minusta paljon tukea, enkä esimerkiksi voi antaa sen tulla mun jalkojen väliin, koska sieltä on turvallista rähistä toisille. Olen tuohon koittanu hakea apua, koska Peppi on vielä nuori (tällä viikolla täyttää 2v) ja uskon, että tuohon käyttäytymismalliin voi vielä puuttua ja sen saa muuttumaan.

Kiitoksia, yskin takaisin

Löytyykö jostain netin syövereistä kasvattajalistaa welshien kasvattajistta? Löysin sprinkkujen yhdistyksen sivuilta pentuelistan, mutta sielä oli tosiaan vaan ne, joilla on pentuja/astutettuja narttuja. Meillä kun tuo pennun hankinta venyy loppuvuodelle, niin eihän sielä näy niitä kasvattajia joilla ei vielä ole pentuja. (Tulipas pitkä selitys)

^Koiranetissähän nuo näkyy kaikki.

Juu, tämä oli taas niitä "ota silmä käteen ja katso"-mokia
Tajusin juuri saman kun olin laittanut viestiä menemään...

^ Vaan eipä siinä mittää, näitähän sattuu

Mulla aiheuttaa täällä päänvaivaa, että ilmotanko Pepin Rovaniemelle ryhmikseen 3.9. Tekis niin mieli, mut pitäis varmaan olla siellä se edellinen yö jossai ja ois sitten kiva et sais seuraaki mukaan. Toi on vaan ainoa näyttely, johon tässä oikeen viittii lähtä. Ois eka näyttelyreissu meille

Sitten, toinen ja paaaaljon isompi mielenrauhaa järkyttävä pohdinta on, että steriloinko Pepin vai en... Sillä tosiaan alko juoksut nyt pari viikkoa sitten ja näitten juoksujen jälkeenhän sitä leikkausta oon miettiny. Mutta epäröin vaan niin älyttömästi! Ja ajankohta mietityttää, kun jotku sanoo, et pari kuukautta juoksujen jälkeen, toiset että neljä, viis kuukautta väliä edellisiin juoksuihin. Mistä sen nyt sitten tietää, mikä on paras ajankohta?!

Meinasin tulla raggettille suosittelemaan rotua lämpimästi, mutta sitten huomasinkin jo pennunodottajien pulinasta, että welshihän sinne on jo tulossa! Mua kiinnostais, mistä pentu tulee, jos jaksat laittaa yksäriä?

Karvakamu kuvasi hauskasti Pepin "lintumeininkiä", just samalla tavalla Vennikin käyttäytyy kun menee tipuvaihde päälle. Juoksentelee päättäväisenä mutta päättömän näköisenä ympäriinsä siksakkia, nuuskuttelee ja ajaa linnut lentoon. Mulla on toiveena saada tuo suorittamaan joskus taipparit, joten sinänsä olen kyllä tyytyväinen että linnut kiinnostaa. Välillä lenkillä tosin rasittavaa kun saa vahtia silmä kovana, ettei tee tyhmyyksiä lintujen perässä.

Vennillä taitaa olla pientä itsenäistymistä havaittavissa... Sisällä kuuntelee hyvin, mutta lenkillä korvat on aika lailla kadoksissa. Muuten on oma hurmaava itsensä, onneksi! "Innolla" odotan varsinaista murkkuikää.