Koirat.com

^Musta tuo taitaa olla ihan turkista kiinni. Suomenlapinkoirallakin turkin vaihtelevuus rodun sisällä on niin suurta ettei varmaksi voi sanoa. Osalla on lyhyempää karvaa, osalla pehko ja osalla taas turkki ihan höttöä. Mun allerginen kaveri ei Nooasta ole saanut oireita, vaikka omasta (lyhyempi karvainen) saa. Itse en kauheasti usko että pitkäkarvaiset olisivat sen vähemmän allergisoittavia kuin lyhytkarvaiset varmaan riippuu ihan koirastakin? Kai sitä hilsettä eri määrä lähtee yksilöistä, samalla tavalla kuin ihmisistä. :O Tiedä sitä, itse näin ajattelen. Ja useimmat allergiset siedätyksen kautta oman koiransa turkkiin tottuvat, vaikka muille olisivat allergisia. Riskihän se aina on, riippuu toki kuinka paha allergia ja oireet ovat.

Mä olen itse allerginen koirille, tosin allergiani on lievä. Normaalielossa mulle ei tule minkäänlaisiaallergiaoireita. Ainoot tilanteet, missä oireita tulee, on, jos koira raapaisee/näykkäisee, koira(nkarva) koskee haavaan ja harjatessa. Eli käytännössä silloin, kun on normaalia läheisemmässä kosketuksessa koiran kanssa. Toki ihmiset ja koirat ovat erilaisia, ja ihmisille tulee erilaisia oireita. Tuo oma ei oo koskaan aiheuttanu sen suurempia oireita, mutta ennen tuon tuloa esim serkkujen lapinkoiramix aiheutti jonkinverran oireita. Itselle pahimpia ovat tikkukarvaiset rodut, esim labradori ja dobermanni, koska ne karvat jää kiinni vaatteisiin ja tunkeutuu läpi, jolloin ne hankaa ja alkaa kutittaa. Tuon tulon jälkeen muutkaan koirat ei oo aiheuttanu mulle isompia oireita, eli hyvin oon siedättyny.

Allergiselle sanoisin, että mikäli mahdollista, koira mahdollisimman paljon ulkona. Oma on yksinoloajat ja yöt pääsääntöisesti ulkona, jolloin se tiputtelee karvojansa vähemmän sisälle. Uljonaolosta on ollut myös se hyöty, ettei se ole päässyt tuhoamaan yhtään mitään. Ymmärrän kuitenkin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta pitää koiraa ulkona, ja uskon, että voi pärjätä oikein hyvin, vaikkei koira ulkona olisikaan. Kuitenkin koiraa on pidettävä omien resurssien mukaan, enkä mene sanomaan kenellekään (allergiselle), ettei saa ottaa koiraa, koska joutuu pitämään sisällä. Ulkona pitämisen lisäksi meillä koira ei saa tulla sohville eikä varsinkaan sänkyyn (paitsi pyydettäessä veljeni ja siskoni sänkyyn). Varsinkin sängyssä olevat karvat allergisoi ainakin mua, koska sängyssä ollaan kuitenkin melko paljon, ainakin itse melko vähäisissä vaatteissa ja peiton alla.

Mutta uskon, että jos koira on pääosin sinun, helimiau, vastuulla eikä äitisi välttämättä joudu esim. harjaamaan koiraa, pärjäätte varmasti hyvin. Ja mitä olen kuullut ja omista kokemuksista osaan sanoa, omalle koiralle siedättyy melko hyvin ja normaali arki sujuu. Jos siis lapinkoira tuntuu omalta eikä kukaan ole koiran hankkimista vastaan, voisin sanoa, että rohkeasti vain sitä omaa koiraa etsimään.

Minä taas sanoisin, että alaikäisen vanhempien luona asuvan ei kannata opettaa missään nimessä koiraa osin ulkokoiraksi, jos koiran on tarkoitus lähteä matkaan kotoa muuttaessa. Käytännössä juuri kukaan kotoa muuttava ei pysty muuttamaan olosuhteisiin, joissa koira voisi viettää yöt+yksinolot ulkona (tai sitten mennään ratkaisulla "babba betalar"), joten on helpompi, jos koira on oppinut täysin sisäkoiraksi jo ennestään. Kun tuossa tapauksessa koiran ei olisi varmaankaan tarkoitus jäädä allergisen äidin luokse, niin kaikista järkevintä on ottaa se koira sitten kun itse muuttaa kotoa.

^Mä en taas näe tuossa ongelmaa, jos koira opetetaan vain osittain ulkokoiraksi. Tällöinhän koira on kuitenkin sisäsiisti ja kaikinpuolin sisäelämään tottunut. Vain "bonuksena" saa olla esim. työpäivät ulkona aitauksessa.
(Olettaen että kysyjällä on edes mahdollisuutta aitaukseen tms. ulkohäkkiin)

Tuohon allergia-asiaan, itse allergisena ja astmaatikkona voin kyllä suositella lapinkoiraa. Toki ihmisten reaktiot ja oireet vaihtelevat, mutta on totta että lapparin pohjavilla pitää hilseen aloillaan, tai siis ei ole hilse niin pinnassa mitä esim. dopperilla, pinserillä, tms. ihan lyhytkarvaisella koiralla.

Ahkeraa siivousta vaan ja kunnon pesu kerran tai kaksi karvanlähtöaikaan voi tehdä jo paljon.

Pentuaika voi olla oireiden kannalta rankempi, koska valkuaista (pissaa) on enempi sisätiloissa, mutta sekin aika menee ohi, ja lattioiden säännöllisellä pesulla pääsee jo pitkälle.

Olisiko teille mahdollista saada lapinkoiraa hoitoon vaikkapa pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi ? Sitä kautta saisi äitisikin käytännössä todeta että tuleeko oireita vai ei.
Eikös täällä KC:ssakin ole hoitoavulle oma ketju ? Jos vaikka sitä kautta voisi kysellä ?
Itse kun koirattomina vuosina surin, että voinko koskaan enää koiraa ottaa, lainasin kavereiden koiria hoitoon ja sitä kautta sai aika hyvin käsitystä että sopiiko kyseinen rotu yhtään.

//nimim. niin hyvin siedättynyt, että olen nykyään maailman laiskin siivooja, koirankarvapallerot leijuu nurkissa ja koirat nukkuu sängyssä kainalossa .

^Minä näen kyllä hyvin potentiaalisen ongelman siinä, jos koira viettää ensimmäiset vuotensa kaikki yksinolot häkissä pihalla ja sitten se viedään täyspäiväisesti sisälle kerrostaloon. Homma voi toimia, mutta koirayksilöstä riippuen siinä on hyvin potentiaalinen yksinolo-ongelmakoira täysin sisäkoiraksi muutettaessa.

Sarahia kirjoitti:

^Minä näen kyllä hyvin potentiaalisen ongelman siinä, jos koira viettää ensimmäiset vuotensa kaikki yksinolot häkissä pihalla ja sitten se viedään täyspäiväisesti sisälle kerrostaloon. Homma voi toimia, mutta koirayksilöstä riippuen siinä on hyvin potentiaalinen yksinolo-ongelmakoira täysin sisäkoiraksi muutettaessa.

Näinpä.

Kiitos vastauksista :). Lappari tuntuu minulle sopivalta rodulta kaikin puolin ja ainut huolen aiheeni oli tämä. Hoito tosiaan olisi kokonaisvaltaisesti vastuullani sillä olen täysi-ikäinen. Tiestyti tarpeen tullen olisi äitini valmis tarjoamaan apua mutta eiköhän silti kaikki karvojen käsittely jäisi minulle. Olishan koira rakas perheenjäsen myös hänelle. Ulkonapitomahdollisuutta ei valitettavasti ole. Muuten olisi varmasti oikein toimiva ratkaisu. Hoitokoiralla kokeilu olisi kyllä viisasta. Antaisi hyvin suuntaa. Pitää siis eksyä tuolle palstalle!

Ihanaa kun täällä on niin aktiivista keskustelua! Ei meinaa pysyä kärryillä, kun puhelimen kautta selaa eikä jaksa sillä vastata.

Minä olen innoissani meidän poijjaan karvasta tuon enkun höttökarvan jälkeen. Meillä koirat huuhtaistaan joka ulkoilun jälkeen, jos on kurakeli, ja olen monesti bilettänyt tuota likaa hylkivää turkkia. Wandalla kun meinaa jäädä sitä hiekkaa joka sokkeloon ja takkuuntumaanhan se sitten menee vielä.

Myö ollaan nyt aktiivisesti harjoiteltu seuraamista ja seisomista, hyvin alkaa jo sujua. Hampaiden katselu oli Odinille vielä hetki sitten asia, jonka takia piti vähintäänkin nostaa tassut pystyyn, mutta nyt sekin on ihan ok ja saahan siitä namiakin. Ainut vaan, että Odinilla on tapaturmaisesti irronnut johonkin kolahtaessa kiille alakulmahampaasta ja etuhampaista kaksi on kasvanut vinoon ahtaan yläleuan takia. AARGH! Toki vielä sievoinen yläpurenta päälle, on kaunis hymy taattu. No, agilitykaveriahan minä tuosta kaavailinkin niin kunhan on rakenne muuten kunnossa, olen tyytyväinen. Itsellä fysiikka sitten pettääkin ihan kiitettävästi ja odotan tuomiota harrastuksen jatkamisesta.

Tuohon allergiakysymykseen voisin vastata omakohtaisesti näin: Meille Wanda tuli sisäkoiraksi minun ollessani 13-vuotias. Äiti kuitenkin kertoi minulle koiran varttuessa, että ulos sen päämaja tulee, siis pääosin siellä aikansa viettänyt kuusivuotiaaksi saakka (mikä on todella sääli, kyllä siitä näkee miten paljon parempi on perheen kanssa[väittämättä, että mikään koira ei ulkona pärjää]). Sisälle muuttaessaan on ollut sisäsiisti ja nukkuu meidän poissaollessa, ei yksinolo-ongelmaa. Kuitenkaan en tätä järjestelyä kellekkään tieten tahtoen suosittele, ei ole mitään tolkkua koiran hyvinvoinnin kannalta, että tulee tällaisia mullistavia muutoksia.

Siedättymisestä: Äiti on allerginen eläimille, mutta vierailee meillä usein. Meillähän on kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Aluksi äidillä vähän kaiversi kurkkua, mutta nykyään ei ole ongelmaa. Siedättyminen on siis aikasta tehokasta, on toivoa. Muualla äidillä kutittelee kurkkua.

Mitähän muuta piti sanoa?


Ukkeli vahtimassa jäiden paukkumista.

Me tuotiin seuran vuosikokouksesta varsin iloisia yllätyksiä mukanamme! Saanen esitellä:
Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n Vuoden Tokokoira 2013 sekä Tokon Seuramestari 2013
Ikimuiston Hups Keikkaa "Hupsis"!

Lisäksi pokattiin myös Adhenen malja, jonka saa paras ei pk-rotuinen tokokoira. Oikeastihan Hups ei tuota olisi saanut, kun pk-oikeudet lappalaisilla on, mutta olivat päättäneet että kun oltiin niin hyviä, niin saadaan toikin.

^Wau ! Hieno saavutus vastakohta ja Hupsis . Onnittelut !

Mä taas en välttämättä lähtisi hoitokoiralla allergiaoireita testaamaan. Tai ainakaan pyörtämään päätöstä hankkia koira. Koirat (samanrotuisetkin) aiheuttaa hyvin erilaisia oireita, ja sille omalle siedättyy pikkuhiljaa. Hoitokoiran pikavisiitti saattaa aiheuttaa rajutkin oireet, vaikka oman kanssatulisikin ihan hyvin toimeen. Pikavisiitillä oman kodin allergeenien määrä vaihtelee rajusti, kun taas oman koiran kanssa allergeenien määrä pysyy suunnilleen samalla tasolla pidemmällä aikavälillä. Ja vaikka pentu pissiikin paljon ja sitä kautta tulee valkuaisaineita (ja allergeenejä) enemmän kuin sisäsiistiltä aikuiselta, ei pennulta lähde juurikaan karvaa tai hilsettä, jos vain turkki ja iho ovat hyväkuntoisia ts. hoidettu oikein.

Ja mä en näe mitään ongelmaa siinä, että tuo on tottunut olemaan ulkona yöt ja yksinoloajat. Mulla on muutaman vuoden päästä muutto kotoa pois edessä, ja mikäli meillä ei silloin toista koiraa ole (jolloin Rolle jäisi vanhemmilleni ja toinen tulisi mukaani), melko suurella todennäköisyydellä tuo muuttaa mun mukana. Se on kumminkin sisäsiisti ja ihmisten kanssa sisällä silloin, kun ihmiset ovat kotona. Näin sisäelämä on sille tuttua. Öiden sisällä nukkumisen totuttamiseen tarvitsee n. viikon (kesäleireille aina totutan tuon nukkumaan sisällä häkissä). Yksinoloajat menisi varmaan n. kahdessa viikossa. Toki asuinpaikan muutos toisi vielä yhden lisähaasteen, mutta mä annan tuon ulkoilla ihan rauhassa niin kauan, kuin siihen on mahdollisuus. Mikäli elämäntilanne muuttuu, se tottuu siihen siinä missä kaikki muutkin.

^Tuollaiseen elämäntilannemuutokseen sopeutuminen on hyvin paljon yksilöstä kiinni ja etukäteen on hankala tietää sopeutuuko koira aikanaan vaiko ei. Kaikki koirat eivät suinkaan sopeudu (ainakaan kovin helpolla) ja siinä sopeutumisaikana ei ole kiva kerrostalossa huudattaa ressaavaa koiraa naapureiden ilona. Siksi en missään nimessä suosittelisi opettamaan koiraa olemaan yksinoloja pihalla, mikäli on jo etukäteen tiedossa, että se lähtee myöhemmin kerrostaloon. Turhaa ottaa turhia riskejä, kun sen koiran voi opettaa siellä ok-talossakin jo olemaan yksinolot ja yöt sisällä ja opettaa suoraan ne käytösmallit, jotka jatkossa tulee olemaan.

Suuret onnittelut vastakohdalle!

Mikä idea siinä muuten edes on että koira viettää yksinoloajat ja yöt ulkona? :o No joillakin tuo allergia, mutta noin muuten. Meillä ainakin yöt ja yksinolot on tarkoitettu lepäilyyn ja nukkumiseen. Luita lattioilla on, mutta lelutkin korjaan aina pois. Sitten touhutaan kun minä olen kotona. Jos tuo olisi tarhassa yksinoloajat se varmaan kyttäisi pitkästyneenä lintuja sen 8h eikä lepäilisi.

Tuli tuosta tarhasta mieleen onko muut törmänneet tälläiseen. Mulle on muutama kerta sanottu "koiraa ei tarvi käyttää päivittäin lenkillä kun se on juoksunauhassa kiinni" "koira pääsee omakotitalon pihalle ei sitä tarvi päivittäin käyttää lenkillä" Ja että mitä?! :O Tai ulkoilut korvataan sillä että koira heitetään sinne takapihanpalasella yksinään. Toki se takapihalla mönkiminen on _ulkoilujen lisäksi_ hyvää tekemistä koiralle, mutta että sillä korvattaisiin vaikka vapaana juoksettavat metsälenkit. Itse olen ollut ihan pyöristynyt tästä, on vielä suht yleistäkin. Me asutaan kerrostalossa, mutta mökille mentäessäkin käydään kyllä sitten ihan lenkillä muutamaan kertaan päivässä. Ja pihallakin hengailut tapahtuu suurimmaksi osaksi niin että itse hyörin siinä samalla jotain muuta ja heittelen välillä keppiä yms.

Ja onnea vastakohta! Miten Hupsis on kokeissa menestynyt kun noin monta pystiä ootte voittanu? :)

^Meillä on ollut päivisin tarhassaolossa ideana se, että koiran ei nimenomaan tarttis nukkua koko päivää sisällä, vaan ulkona tarhassa olisi virikkeelisempää. Moona nyt nukkuu jokatapauksessa, on se sisällä tai ulkona tarhassa työpäivän. Mutta Vilma nauttii kun saa päivystää tähystyspöydällään ja katsella ohimenevää liikennettä ja lintuja yms.
Lapinkoira on ylensä niin ulkona viihtyvää sorttia, että nauttii ulkona olosta.
Nytkin kun oon vapaapäivlla niin koirat on ihan koko päivän tuossa omalla aidatulla pihalla eivätkä ole mielummin sisällä. Ovat paljon väsyneempiä ja tyytyväisempiä päivän jälkeen kun saavat toteuttaa itseään; kaivaa kuoppia, syödä luuta, leikkiä, jahdata tirppoja.
Toki tehdään myös normaalit lenkit ja treenit, eli liikuntaa tarhassa/pihallaolo ei koskaan korvaa; mutta kokonaissaldona on huomattavasti rauhallisemmat koirat kuin että olisivat koko päivän sisällä.

Meillä on nyt tarhan ovi rikki, mutta silloin kun siellä pystyy olemaan, niin saavat työpäivän ajaksi ihan itse valita että tarhaan vai sisään. Talvella ja märällä kelillä Moona jää mielellään sisälle petiin. Vilma on joka säällä innoissaan menossa tarhaan.

Ja tuohon juoksunarussa "ulkoiluttamiseen" sitten , hyvin tuttu ilmiö täällä meillä maalla...
Meitä ihmetellään täällä kun olemme "jatkuvasti" koirien kanssa lenkillä ja harrastuksissa.
Koska eihän nyt koiraa lenkkeilyttää tartte kuin jouluna ja juhannuksena, koska onhan toki se juoksunaru/häkki jossa toteuttaa liikunnan tarve .

Se on muinaisjäänne niiltä ajoilta kun koira ei ollut niinkään seurakoiran asemassa, vaan maaseudulla oli lähinnä vain vahti-ja metsästyskoiria.

Minunkin vanhemmat ovat sitä koulukuntaa, jonka mielestä koiran kanssa ei tartte ihmeitä tehdä.
Ja minun lapsuuden koirat olivat tällaisia "juoksunarukoiria". Toki me lapset lenkitettiin niitä ja itse teininä ja nuorena tein paljonkin koirien kanssa ja hoidin säännöllset lenkitykset niiden hautaan saakka, vaikken niiden viimeisinä vuosina enää asunut kotona. Sekin oli vanhempieni mielestä ihan turhaa .

sassu kirjoitti:

Mikä idea siinä muuten edes on että koira viettää yksinoloajat ja yöt ulkona? :o No joillakin tuo allergia, mutta noin muuten.

Meillä on ehkä allergia ykkössyynä, mutta jos allergiaa ei olisi, kyllä koira samalla tavalla ulkona olisi. Se ei pääse tuhoamaan mitään eikä satuttamaan itseään. Kuten mainittua, se pääsee myös virikkeistämään itseään ja yöllä saa nukkua rauhassa. Varsinkin silloin kun tuo oli pieni ja pikkusisarukseni nuorempia, sisarukseni heräilivät ahkeraan yöllä, eikä koira olisi saanut välttämättä nukuttua kunnolla. Toki se nykyäänkin nukkuu sisällä silloin, kun aktiviteettejä ei ole, mutta se luultavasti nukkuisi samalla tavalla, vaikka sisällä olisikin. Kirsikkana kakun päällä tuo kasvattaa aina upean turkin, jota ei myöskään kesäisin kokonaan pudota pois.

Toki käytämme koiraa lenkillä ja harrastamme sen kanssa. Se käy lenkillä 3-10 kertaa päivässä, joista aamulenkki on ainoa, joka kestää alle 15 minuuttia. Muut lenkit ovat sitten sen ~30min-3h. Ja harrastelut päälle, lähes joka päivä puuhamme jotakin. Ja tietenkin kaikki hyvänä pitäminen ja perushoito. Siis vaikka tuo viettääkin tarhaelämää, ei se tarkoita sitä, että tarhassaolo korvaa lenkit ja yhdessäolon.

Mäkin olen sitä mieltä, ettei yhtäkään koiraa pitäisi jättää "pihan perälle". Juoksunaru on pahempi kuin tarha, koska juoksunarussa koiralla ei ole minkäänlaista turvaa, jos jokin irtokoira tai villieläintulee sen kimppuun. Huonostikin kyhätty aita on parempi kuin ei mitään. Toki paras olisi se, että jokaisella ulkokoiralla olisi kunnon turvallinen tarha, joka ei pelkästään estä koiraa karkaamasta, vaan suojaa sitä myös ulkopuolisilta uhilta. Lisäksi jokaisen koiran pitäisi päivittäin päästä pois sieltä omasta pihasta ja saada olla perheensä kanssa.

Nakupelle on käynyt jo vähän rannassa kahlailemassa - onko muiden pörröt kuinka innokkaita uimareita? Meillä ei ole tähän mennessä menty juuri sitä pidemmälle kuin miten jalat ylttää pohjaan, mutta tänä kesänä olisi tarkoitus kokeilla peltsareilla josko rohkeutta riittäisi enempikin polskuttelemiseen.

Vitsit, mä menin itse sanomaan tuossa pari päivää sitten (Väinön heitettyä pohjavillansa menemään) etten jännitä enää Lahden KV:tä ollenkaan .. kunnes aikataulut julkaistiin eilen. Hui hui, miten mua nyt näin pahasti tärisyttää.. Koiria on ilmoitettu yhteensä 35, eli aika samat määrät kuin viime syksynä. Yllättävän vähän, ehkäpä moni jarruttelee karvattomuuden takia..

Vitsit, kun Väpästä on tullu upea poika. Ihan rakastuin

Mutta meillä kahlaillaan. Uimaan tullaan, jos pidän pannasta ja meen itsekin. Pannasta pito ei siis ole vetämistä, vaan sellaista lähelläoloa ja tukea. Viimevuonna loppukesästä ostin tuolle pelastusliivit ja tänä kesänä olis tarkotus opettaa se uimaan edes jotenkin. Ongelma vaan on, etten mä tiedä, missä koirauimaranta on. Tai siis mä tiedän, missä päin se on, mutkun siin on lähekkäin viis rantaa, joista yks on koirauimaranta, yks veneranta, yks kalastusranta ja kaks ihmisten uimarantaa. Se kalastusranta on semmonen törmä, ihan pystysuora seinämä. Venerannankin tunnistaa, koska sinne vie semmonen pikkunen tie ja siel on veneitä. Loput kolme on sitten melko samanlaisia, eikä missään oo minkäänlaista merkkiä. Oon sitten käytellyt sitä, mikä näyttää vähiten ihmisrannalta eli kivipohja, pikkunen hiekkakaistale ja hirvee heinäryteikkö.

Sisu, 8 viikkoa tuli äsken kotiin. Ihan mieletön karvapallo. Sydän suli välittömästi lentokentällä.

Strikku, kiitoksia! Salakavalasti se vaan äijistyy.. ;) Tuo sen pää on etenkin semmoin mistä tykkään kovasti.. Ja OZLappien ja pikku pentusen bongasinkin facebookista, voi mahoton mikä penneli sielä!

Yorath, mä vaan tuijotan tota jaloissa nukkuvaa pentua, enkä saa yhtään mitään järkevää aikaseksi, esim. syötyä lounasta tms.. :D

Se oli niin fiksu ja reipas kaveri siellä lentokentän rahtihallissa ettei mitään järkeä ja nukkuu nyt matkaväsymystään pois, jalat vispaa unessa <3 I'm in lööööv.