Koirat.com

^Onko sulle siis tullut toinen slapko vai onkos Tui vaan kaverikoira?

Me käytiin viimeviikonloppuna Rukan kanssa ensimmäisenä suomenlapinkoirana osallistumassa koiratanssin SM-kisoihin Jyväskylän KV-näyttelyn yhteydessä. Osallistuttiin ihan koska päästiin (osallistumisoikeuden saa kun on kuluvalta vuodelta tulos voittajaluokasta). Mitään menestymistoiveita ei siis ollut edes ennakkoonkaan, kuukautta vajaa 11v koiran kanssa kun ei tiedä kauanko kisakuntoa riittää, niin pitihän se mahdollisesti ainutkertaisena kokemuksena käydä Me oltiin heti toisena vuorossa (paikanpäällä siis sai vasta tietää esiintymisjärjestyksen) ja ensimmäistä kertaa kisat isossa paikassa, muualla kuin kotikonnuilla ja minun jännitys tarttui Rukaan ja Ruka meni todella hitaata, mutta tuli kuitenkin kahlattua esitys läpi Pisteitä kertyi 152,66 (tekniset 77,33/ taiteelliset 75,33). Sijoituttiin 11. sijalle.

Päällimmäisin tunne itselle jäi siitä suorituksesta, että apua tää koira ei liiku, mitä ihmettä mää teen, mutta ihan ok se meni siihen nähden Muutamia liikkeitä siellä jäi, pari sekoilua tuli, minä meinasin taitaa nilkkani ja oltiin vähän myöhässä musiikissa tuon hitailun takia kun en tajunnut korjata sitä joka kohdassa ja ajauduttiin pieleen menneiden liikkeiden takia vähän laitaan. Mutta oli aivan hitsin hienoa olla kisaamassa mukana

Kai se pitää tännekin tulla huutelemaan, kun sunnuntaina oma paimensukuinen Riemu viimein kotiutui.



Täälläkin ollaan nyt ahkerasti treffailtu siskon kanssa, kun välimatkaa on vain sen 500 metriä. Tytöt on nyt viikonloppuna puolin ja toisin yökyläilleet, kun omistajilla on ollut yörientoja. Aika hurjia painimatseja on koko ilta ollut täynnä, mutta osaavat onneksi kyllä myös rauhoittuakin. Mieletön mäihä kävi kyllä tuon kanssa, että satuttiin näin lähekkäin asumaan, eipä mulla oikein hirveästi muita koirallisia kavereita ole.

Ei oo Sarahia mulla uutta koiraa, Tuippa on meidän kaverikoirakollega, jonka kanssa ovat ystävystyneet ihan tosissaan. Sinänsä yllättävää, kun yleensä tuo ei toisten aikuisten narttujen kanssa kovin hyvin ole toimeen tullut. Tuin kanssa putsataan suupielet ja korvat jokakerta kun nähdään .
Luinkin lapinkoiraryhmästä teidän skaboista, varmasti hieno fiilis päästä osallistumaan !

Naurulla on tosi suloinen penneli siellä . Ja ihan kullanarvoista että olette saaneet sisaruksen siihen ihan naapuriin !

Hei! Olemme alkaneet harkita perheeseemme koiraa, ja suomenlapinkoira tuntuisi tällä hetkellä hyvältä vaihtoehdolta. Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta, ja aikaisempaa kokemusta labradorinnoutajasta, mäyräkoirasta ja suomenajokoirasta. Mutta omaa ajankäyttöä ja lapsia ajatellen kaipaisimme nyt vähemmän aktiivista koiraa kuin esim. labbis, ja vähemmän vahtiviettistä koiraa kuin mäyräkoira. Koira tulisi siis puhtaasti seurakoiraksi (sisäkoiraksi) ja lenkkikaveriksi.
Asumme omakotitalossa ja meillä on valmiiksi aidattu piha, joten koira saisi halutessaan olla ulkonakin.

Muutamaa asiaa haluaisin kysyä teiltä jotka näitä omistatte. Miten koiranne suhtautuvat teille tuleviin vieraisiin? Tai jos ajatellaan kuvitteellinen tilanne että vanhemmat ovat pois kotoa, ja lapset tulevat koulusta kavereineen päivällä kotiin? Tyytyykö koiranne iloisena haukahtelemaan vai ovatko kovin epäluuloisia vieraita kohtaan?

Entäs haukkuminen muuten? Meidänkin koirat ovat aina haukkuneet ovikellon, pihaan tulevat autot, vieraat, ja ulkona kuuluvat toisten koirien haukahdukset. Mutta koska lapinkoiraa on luonnehdittu haukkuherkäksi niin tahtoisin kysyä mitä muuta ne tykkäävät haukkua? :)

Olisi mukavaa jos kertoisitte samalla myös ovatko koiranne uroksia vai narttuja, ja paimensukuisia vai näyttösukuisia? (jos olen ymmärtänyt oikein että rotu on tällä tavoin osin jakautunut).

Kiitos!

Onpa hankala vastata viestiisi. Itse olen tuntenut aika lössyköitä ja laiskoja labbiksia, joten tuntemani slk:t eivät tyypillisesti ole niitä vähemmän aktiivisia. Käyttölinjan labbikset tosin ovat ymmärtääkseni varsin virtaisia. Meillä kaikki koirat ovat harrastuskoirina. Mäyräkoiria en tunne, mutta suomenlapinkoira on hälyttävä vahti ja tyypillisesti siis kyllä ilmoittaa vieraat. Yleensä ovat kuitenkin ystävällisiä, sosiaalisia ja avoimia vieraita ihmisiä kohtaan.

Meillä lapset ovat vielä sen verran pieniä, ettei ole tarvinnut miettiä tilannetta, jossa lapset olisivat yksin koirien kanssa kotona. Meidän slk-urosta en antaisi kyllä vieraiden lasten ilman minun paikallaoloani käsitellä.

Vieraiden tullessa meillä koirat (yksi suomenlapinkoira ja kaksi lapinporokoiraa) saattavat muutaman kerran haukahtaa ilmoitukseksi ja menevät tehvehtimään vieraita. Meidän koirista slk käy tsekkaamassa vieraat ja mikäli eivät ole ihan läheisimpiä menee koira sen jälkeen makoilemaan vähän matkan päähän. Keskimmäinen lpk tervehtii ja sen jälkeen tunkee lähes syliin saakka rapsutettavaksi seuraavan tunnin ajaksi. Nuorin kakarakoira lpk tervehtii, kienhää, koittaa kaluta käsiä jne.

Meillä tuo slk ei ole haukkuherkkä yksilö ja lisäksi opetettu varsin hiljaiseksi. Keskimmäinen lpk on erittäin haukkuherkkä, mutta sekin on opetettu olemaan esim. pihalla haukkumatta ohikulkijoita. Nuorin lpk on haukkuherkkyydeltään noiden kahden väliltä. Meillä koirat haukkuvat pihaan tulevat ihmiset/autot. Ohikulkijoita omakotitalopihallamme eivät hauku, kun on siihen opetettu. Riekkuleikeissä ääni irtoaa helposti, samoin tuolla keskimmäisellä agiradalla. Rotu on haukkuherkkä, joskin yksilöllisiä eroja löytyy paljon.

Meillä tuo slk on paimensukuinen. Suomenlapinkoirien jako ei ole käyttö-näyttöjako, vaan verilinjajako. Paimensukuiset polvetutuvat tietyistä kantakoirista, kun taas virallisen linjan takana on muitakin koiria. Meillä kaikki koirat ovat uroksia.

(Sarahia ehtikin jo vastata sillä aikaa, kun kirjoitin omaa viestiäni) Lapinkoirissa on runsaasti eroja aktiivisuuden/vilkkauden suhteen. Väliin lapinkoiria on mennyt koteihin, jossa on odotettu rauhallista ja helppoa seurakoiraa, ja sitten ollaankin oltu harmistuksissaan, kun koira ei olekaan sellainen, kuin halusi (vaatisi paljon enemmän tekemistä ja kouluttamista kuin mihin omistaja olisi valmis). Jos haluatte rauhallisemman koiran, kannattaa tutustua vaikka useamman kasvattajan koiriin jo ihan ennakkoon ja ottaa pentu sitten sellaisesta pentueesta, jolla on rauhalliset vanhemmat.

Vahtivietissäkin on eroja, mutta pentueen vanhemmista kannattaa tämäkin ominaisuus sitten katsoa lieväksi, ja heti pentuaikana aloittaa opetus, ettei vahtia tarvitse. Vihaisia vahtejahan nämä eivät toki ole, mutta osa ilmoittaa vieraista hanakasti haukkumalla, jos sen on niin annettu tehdä.

Suhtautuminen vieraisiin riippuu aivan siitä, miten sen koiralle opettaa. Varmasti ryntäävät kaikki ovelle vastaan, hyppivät päin, haukkuvat jne. jos ei hillitympää käytöstä opeta. Arkuutta on rodussa jonkin verran. Perheenjäsenten läsnäollessa omat koirani ovat ystävällisiä kaikille. Itse en pieniä koululaisia päästäisi kavereiden kanssa yksinään kotiin, jos koira on sisällä. Vaikka koira olisi kiltti, eläinten kanssa voi silti sattua jotain. Tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa.

Lapinkoira on toki yleensä enemmän haukkuva kuin vaikka noutajat, mutta ei se mikään turhanräksöttäjä ole, ellei sen anna olla sellainen (tai elämä ole liian tylsää ja koira on koko ajan ulkona, mutta teillähän ei tarhakoiraa tulossa ollutkaan). Omat koirani eivät hauku sisällä mitään muuta kuin jos ovelle tulee joku (ja pihaan tulevan auton, jos sattuvat kuulemaan). Ulkona voivat ohikulkijoille muutaman kerran haukahtaa. En tykkää räköttävistä koirista, joten koirieni äänenkäyttö on opetettu hillityksi. Nuorempi ulkona leikkiessään voi haukkua, vanhempi on silloinkin hiljaa.

Meidän lapinkoirat ovat uroksia. Lapinkoirilla ei ole paimen- ja näyttelylinjoja, vaan kaikki lapinkoirat ovat samanlaisia ja samoja lapinkoiria. Paimensuku-nimitys on peräisin ajalta, jolloin lapinkoirakasvattajat olivat eri mieltä siitä, miltä lapinkoiran pitää näyttää (neliömäisemmältä vai pidempirunkoisemmalta) ja mitkä kantakoirat ovat hyväksyttäviä lapinkoiriksi. Paimensukuisiksi alettiin nimittää niitä lapinkoiria, joilla ei ole näitä ns. epäilyttäviä kantakoiria. (Näin pikaisena lyhennelmänä tässä, jos haluat tietää enemmän, niin googlettamalla paimensukuinen lapinkoira löytyy tarkempaa tietoa.) Kasvattajia voit katsella kaikista lapinkoirista ja sitten valita sellaisen, jonka ajatus kasvattamisesta miellyttää ja jolla on sellainen pentue tulollaan, jossa vanhempien ominaisuudet vastaavat teidän toiveitanne. Ainahan ei toki vanhemmat ja pennut mene yks yhteen, mutta jotain osviittaa saa.

^No ainakin varsin samaan suuntaisesti meni molempien vastaukset

Aika hauska sattuma, että oltiin just samaan aikaan tähän vastaamassa, vaikka kysyjän viestistä oli jo viikko aikaa.

Kiitos mielenkiintoisista vastauksistanne! Sain miettimisen aihetta että onkohan lapinkoira sittenkään paras mahdollinen valinta aktiivisuutensa ja vahtimisensa puolesta juuri tähän elämäntilanteeseen, kun lapset vielä niin pieniä ja minulla ei-niin-paljon aikaa koiralle. Tosin tuo oli teiltä hyvä pointti ettei se ole varsinaisesti "vihainen" vahti. Ja vertailu kohteena mielessäni oli tosiaankin metsästyslinjainen labbis, joista ainakin tuntemani kaksi urosta varsin energisiä hössöttäjiä ;)

Hyvin avoimin mielin olemme uutta koiraa miettimässä, ja lapinkoira nousi esiin tehdessäni kennelliiton rotutestiä. Ilmeisesti sitä hyvin herkästi suositellaan erilaisiin tilanteisiin. Toinen rotuehdotus oli whippet, ja loput ehdotukset olivatkin semmoista terrieri-settiä että ei oikein naposta (omat ennakkoluuloni ja kokemukseni terriereistä). Mutta mukavaahan tämä rotuihin tutustuminen on! Eikä lapinkoirakaan vielä pois suljettu ole :)

Vaikka keskustelu on jo hieman vanha niin osallistumpa silti :D

Mulla on 2 paimensukuista, joista toinen on yhä edelleen näin 5 vuotiaana hyvin hyvin aktiivinen, mutta nuorempana oli ihan hyper ja hyppi suunnilleen seinille ellei ollut tekemistä. Ei kuitenkaan vaatinyt överipaljon treeniä vaan nautti ihan siitä, että sai olla mukana missä ikinä meninkin ja aivotyötä. Tällä ei ole minkäänlaista vahtiviettiä, ei hauku, ei ilmoita äänistä, rakastaa kaikkia ja on ihan ylisosiaalinen :D paimenviettiä siltä kyllä löytyy, joskin koulutuksella se on saatu hyvin kitkettyä, mutta aikoinaan olisi paimentanut lapsia, lintuja, autoja ja mitä vaan, mutta nyt tyytyy huolehtimaan, että nuorempi koira ja lenkkiseura pysyy kasassa - lasten saattaminen kouluun tuottaa koiralle päänvaivaa kun "lauma hajoaa".

Nuorempi koirista puolestaan on ollut pennusta asti ihan ylirauhallinen. Ihmetellen istuskeli ja katseli vanhemman koiran töhötystä ja menoa. Tästä pennusta tykkäsi KAIKKI koirat, myös ne, jotka kuulemma inhoaa pentuja - oli vaan niin helppo ja rauhallinen aina. Kuru on edelleen rauhallinen menossaan, joskin pihalla painelee vapaana menemään. Kurulla ei ole juurikaan paimenviettiä, ehkä hyvin pientä, mutta vahtiviettiä kyllä. Enemmän sellaista ilmoitusluontoista köhähtelyä ilmoittaen meille etäällä liikkuvasta tai oven takaa kuuluvasta äänestä ja kauempana liikkuville varoituksena. Ei kuitenkaan tämäkään hauku.

Meillä molemmat koirat on äärimmäisen kuuliaisia ja hiljaisi koiria. Eivät hauku muulloin kuin leikissä komentaessa, muuten joikhaavat päivän asioita lappalaiselle tyypilliseen tapaan. Nää ei hauku koskaan muille koirille tai ovikellon soitosta tai mistään, mut johtuu siitä, että olen ne niin kouluttanut. Meillä on 2 lasta, joista toinen oli Utun tullessa 6 ja toinen 4.

Ihan huikeita koiria lasten kanssa ja uskallan kyllä suositella :) toki kuten huomaat, koirissa on hullusti eroja ja sen vuoksi kannattaakin kasvattajilta kysellä millaiset vanhemmat pennulla on ja kertoa etsivänsä rauhallisempaa seurakoiraa sen aktiivisen harrastuskoiran sijaan. Mulla nää kulkee mukana hevosharrastuksessa ja painelevat pitkin kentän reunaa mun kouluttaessa hevostani. Mihinkään nää ei lähde vaan paimenelle tyypilliseen tapaan pysyy lähellä (ainakin omat).

Mukava kuulla sinunkin kokemuksia Verde! Keskustelu ei ainakaan minun puolestani vanhene vielä pitkään aikaan kun pentu on suunnitelmissa aikaisintaan ensi syksynä mutta todennäköisemmin keväällä 2017. Olemme viime aikoina alkaneet taas puhua että kyllä se suomenlapinkoira voisi sittenkin olla juuri se meidän rotu.
Varsinkin tuossa tammikuun pakkasilla ajattelin että olisipa mukavaa kun olisi koira joka lähtisi lenkille myös kylmässä säässä. Ja muutenkin, tulee kuitenkin sen verran lenkkeilyä että ihan sohvaperunakaan ei ole hyvä vaihtoehto. Ja aina oma aktiivisuus kasvaa sitä mukaa kuin lapsetkin :D

Verden koiratkin kuulosti mainioille, erityisesti se nuorempi ;) Pystyisitkö vinkkaamaan esim. yksityisviestillä mistä kennelistä Kuru on. Ja muutkin jos tiedätte kenneleitä missä kasvatetaan vähän rauhallisempia koiria niin olisi kiva jos vihjaisitte. Pääsisi jostakin ainakin alkuun.

Sitten siihen väriin.. muuten koiran värillä ei olisi minulle väliä, mutta olen pannut merkille että kodinhoidossa helpommalla pääsee ruskean tai kerman värisen koiran kanssa, karvat eivät erotu pinnoista yhtä selvästi kuin mustat. En tiedä pahastuuko kasvattajat jos mainitsee toivovansa juuri tietyn väristä? Mutta jos seuraavat yli 10 vuotta imuroi niitä karvoja kotoa, niin ei
kai se ole rikoskaan kiinnittää asiaan huomiota. Nyt olisi tietenkin paikallaan kysyä minkä verran koiristanne lähtee karvaa? :)

En tiedä onko pääsääntöisesti sellaista kasvattajaa, joka suoranaisesti kasvattaa rauhallisempia tai aktiivisempia. Riippuu aina siitä yhdistelmästä ja lopulta ihan yksilöstä. Mulla on Utu Aina Valpas ja Kuru Reppuli, en usko, että nää mitään salassapidettäviä on kun molemmat huikeita koiria ja kummankaan kasvattajasta ei ole kuin kehuttavaa Kannattaa siis kysellä itsellesi parhaalta tuntuvalta kasvattajalta millaisia yhdistelmiä hänellä on suunnitelmissa.

Meillä Utu on nartuksi hyvin korkea - yli 50cm reippaasti, mutta pitkäjalkainen, pitkäselkäinen rimpula. Kuru puolestaan on uros, mutta poikkeuksellisesti narttua matalampi ja rakenteeltaan on myös lyhyempi ja aavistuksen leveämpi. Kumpikaan ei osaa kasvattaa paljon karvaa

Meillä on tosiaan parkki (ruskea) ja tuommoinen kerma, mutta pohjavilla on se mikä lähtee ja se on aina semmoista vaaleanharmaata (ymmärtääkseni myös mustalla). Päälliskarva meillä ei putoa. Meillä pohjavillaa lähtee sen verran paljon, että mattojen päällä on nopeasti toinen "matto" mä tykkään lappalaisen turkista kun lattioilta kerättävä karva on tosiaan semmoista oikeasti kerättävää pumpulia eikä yksittäisiä karvoja, joita on mahdoton käsin poistaa + karvat ei oleskele lattioilla noin vaan vaan on enemmänkin "pölypallon" tapaan nurkissa tai sitten sen maton päällä mut itse väripohdintaan - mä en usko, että kukaan vetää hernettä nokkaan jos kerrot väritoiveesi, mutta kannattaa toki ehkä esittää asia niin, että ei jää fiilis kuin se olisi ensimmäinen kriteeri koiran hankinnassa.

Mun mielestä näissä on ihanaa se, että nää oikeasti molemmat nauttii myös siitä sohvannurkassa köllöttelystä ja laiskottelusta, mutta ovat aina innolla mukana mihin menenkin.

Kaja kirjoitti:


Hyvin avoimin mielin olemme uutta koiraa miettimässä, ja lapinkoira nousi esiin tehdessäni kennelliiton rotutestiä.

Aiheen vierestä, mutta missä tuollainen testi on?

Beauceron kirjoitti:

Aiheen vierestä, mutta missä tuollainen testi on?

Tietoa ja itse testiin. Itse en noita testejä kauhean korkealle arvosta, mutta ehkä niistä joku saa jotain ajatusta.

Kaippa tuosta slk:stakin karvaa lähtee, mutta ei sitä niin pahasti huomaa, kun porokoirista lähtee vielä pahemmin Ei vaan slk:lla se irtokarva pysyy paremmin siellä "turkissa" kunnes sen harjaa pois ja harjatesahan sitä sitten kyllä lähtee äkkiä iso kasa. Lpk:t meillä on varistaneet paljon pahemmin karvaa. Mutta siis kyllähän lappalaiskoiran ottaessa pitää olla varautunut siihen, että sitä karvaa lähtee.

Kyllähän kasvattajalle väritoiveita voi esittää, mutta tosiaan suosittelen minäkin, ettei sitä esitä (tai pidä) ehtona. Ja tietty kannattaa lähtökohtaisesti koittaa sitten katsella yhdistelmiä, joista voisi olettaa syntyvän sen värisiä enempi. Tai sitten koittaa löytää lähellä luovutusikää oleva halutun värinen vapaana oleva pentu. Rauhallisempia noin lähtökohtaisesti tuskin kukaan kasvattaja kasvattaa, joten enempi on yhdistelmästä (ja yhdistelmässä pennusta) kiinni. Ja mitä enempi luonnetoiveita on (esim. se pentueen rauhallisin) sitä vähempi kannattaa siitä väristä pitää kiinni, tai muuten on todella vaikea löytää se sopiva pentu. Olettaisin kuitenkin sen luonteen olevan siinä arjessa tärkeämpi kuin se, minkä värisiä karvoja lattioilla on.

Niin ja noin muuten, meillä merkkimustasta slk:sta lähtee harmaata pohjavillaa ja riistasta lpk:sta liki valkoista. Kokomusta lpk on ihan oikeasti musta ja siitä lähtee mustaa karvaa.

Ihan vaan tuohon karvanväri+siisteys asiaan piti kommentoida, että meilläkin mustamerkkisellä lapinkoiralla pohjavilla on vaaleanruskeaa, samoin dominolla Moonalla ihan valkeaa.

Loistava yhdistelmä siis tummanharmaan sohvan kanssa
No, onneksi meillä ei ole niin justiinsa. Mustien vaatteiden käytön olen kyllä lopettanut melkein tyystin tuon pohjavillan värin vuoksi

Muutenkin koirista tulee sotkua hiekkaa, kuraa, havuja, kaikenlaista silppua. Siihen päälle vielä pennun eritteet, niin irtokarva siinä taitaa olla pienin sotkun aiheuttaja. Tai ei niin suuri ainakaan, että ihan koiran värinvalintaan vaikuttaisi

Samaa mieltä myös Sarahian kanssa, että ei toki kiellettyä ole kasvattajalle väritoivetta esittää, mutta ei kannata mennä se toive edellä. Siinä pennussa on ihan tsiljoona muutakin oleellisempaa ominaisuutta minkä puolesta se olisi sopiva juuri sinulle. Ja jos kovin sokeana menee väritoive edellä, saattaa juuri se täydellisin, ihanin puppe mennä sivu suun.

Kiitos kun valoititte tuota lapinkoiran turkkia ja karvanlähtöä. Kiva kuulla että se on se pehmeämpi pohjavilla mitä enemmän lähtee. Sittenpä ei ole koiraa niin karvoihin katsomista ;)
Olen asunut samassa taloudessa mustan koiran kanssa josta lähti terävää piikkistä karvaa todella_paljon. Joka toinen päivä puhdistin lattiat, mutta se oli periaatteessa liian harvoin, koska pelkkä imurointi ei enää riittänyt vaan ensin piti enimmät karvat lakaista kihveliin, ja sitten pystyi imuroimaan. Tulen varmasti toimeen koiran kanssa joka luo toisen matonmaton päälle ;)

Koiran väri ja ylipäätään koko ulkonäkö on ollut ihan häntäsijoilla tässä rodunmietinnässä. Rotutestin tein koska halusin nähdä ehdotuksia mitä en ehkä itse hoksaisi, vaikka enemmän
sieltä tuli ehdotuksia jotka omasta mielestäni olivat hyvinkin kaukana hakemastani…

Heh, niin en ajatellutkaan että joku kasvattaisi nimenomaan rauhallisia tai vilkkaita koiria. En vain osaa asetella sanojani oikein. Ehkä ennemmin just niin että sellainen
kasvattaja pitäisi löytää joka kasvattaisi koiria ihan seura/perhekoiriksi, eikä niinkään sellaista joka kasvattaa aktiiviseen harrastuskäyttöön tarkoitettuja lappareita.
Ja kyllä, ymmärrän ettei kukaan kasvata lapinkoiraa vain seurakoiraksi sohvan nurkkaa koristamaan. Mutta jospa kuitenkin ymmärtäisitte pointtini

Slk:ta ei oikeastaan kasvateta aktiivisen harrastuskäyttöön. Joo, joskus satunnaisesti joku tekee pentueen, jossa molemmat vanhemmat ovat harrastuskäytössä jne, mutta kyllä sen ihan tavallisen kotikoirapennun voi saada yleisesti ottaen yhdistelmästä kuin yhdistelmästä. Sellaisiahan loppupeleissä näistä ylivoimaisesti suurin osa on. Käyttö-näyttölinjajakoa näillä ei ole.

Sillon ku itse olin tuota nuorempaa koiraa hankkimassa, niin kerroin kasvattajalle, että kaipaan hieman tykimpää koiraa, hitaan, mutta varman suorittajan kaveriksi. No, sitä vauhtia ja menoa on sitte siitä asti piisannu kun juniori taloon tuli :D

Ja kasvattajahan tosiaan kertoi mulle mielipiteensä, minkä pennuista kokisi sopivan meille. Tämän sisarukset on rauhallisempia, mutta silti iloisia ja innokkaita koiria. Eli ihan pentueen sisälläkin on hirmuisesti luonne-eroja.

Huomasin että suomenlapinkoirissa käytetään C-lonkkaisia jalostuseen! Onko C-lonkat ihan terveet?? Ei estä hyppelyä yms?
Näin eilen tosi söpön suomenlapinkoiran. Vähän sitä rapsuttelinkin =)

Imo suomenlapinkoirissa käytetään C- (ja jopa D) lonkkaisia aivan liikaa jalostukseen. C-lonkkaiset ei kait näissä useimmiten oireile. Hypyyttää voi, mutta agilitya tai muuta kovaa rasitusta vaativaa ehkä jo vähän miettisin menisinkö. Ja ei, ei C-lonkat ole terveet.
C-lonkkaisia voi käyttää, jos se on muuten hyvä, mutta niiden(kin) suhteen olisi tehtävä tarkkaa karsintaa ja ainakin sitten katsoa myös lonkkaindeksejä sekä paria mille sitä käytetään. C-lonkkaisten suhteen pitäisi pystyä tekemään paremmin karsintaa ja valintaa, jotta rodun lonkkatilastot paranisivat.

Noin yleisestiottaen suomenlapinkoirista on kuitenkin helppo löytää pentu hyvälonkkaisista vanhemmista hyvillä lonkkaindekseillä, kun vähän katsoo mistä pennun ottaa.

Vasta just toiseen juttuun pikaisesti listasin parilta rodulta lonkkatilastoja ja slk ei siinä mitenkään kyllä loistanut. Parantamisen varaa olisi selkeästi.