Koirat.com

^Älä muuta sano. Kaikki pennut ovat suloisia, mutta jostain syystä berninpennuissa vain on sitä jotain extraa.

^^ Ei kai sitä nyt toiselle kehtaa kertoa, että miehisyys menee Varmaan kyllä aikaistan tuota kastrointia, nytkin tuntuu vähän oireilevan tuota eturauhasta. On taas kakkaaminen sellaista punnerrusta ja sähellystä (suurentuminen aiheuttaa ulostamisvaikeuksia) ja kuola valuu suusta sellaisena virtana pihalla että morjens. Tuon toisen yllätyksen se tapasi toissapäivänä, innoissaan meni aidalle katsomaan pentuja ja sitten kun tajusi mitä ne oikein ovat, pakitti taaksepäin, pissasi kasvattajan kukkiin ja vetäytyi mielenosoituksellisesti kauemmas makaamaan

Ja kiitos, Manta on kyllä ihan älyttömän suloinen (tottakai omasta mielestä on :D).. Siitä nyt ei tiedä mitä siitä kuoriutuu, mutta nokkela ja tarmokas vaavi se on, sekä omaan silmääni kovin vahva ja kauniskin. On meillä varmastikin jotain yhteisiä fb -kavereita, Messin kasvattaja varmaankin ja Maxin perheen pari jäsentä. Muista en tiedä ketä voisi olla, mutta nuo nyt olisivat ne ilmeisimmät. On muuten ihan tajuttoman ärsyttävää, kun fb:ssä hyppää newsfeediin sellaisia kuvia ja statuksia, mistä joku kaveri on tykännyt tai kommentoinut eikä ole käryäkään kenen status tai kuva on, tosi kurjaa sinällään jos joku tuppaa päivittämään jotain tosi henkilökohtaista ja se voi pompata ties kenen verkkokalvolle. Onneksipa nämä koirajutut eivät ole kovin salaisia Ja fb on mulle oikeastaan melkeinpä ns. koirablogi ja kanava.

Ihanaa, että teillä on hyvinvoiva 12 -vuotias, upea juttu! Senkin voi ottaa muuten mukaan yhteistreeneihin, jos siis haluaa. Monestihan tuo on niin, että vanhemmalla koiralla menee aikansa hyväksyä uusi tulokas.. Yleensä (ja varmaan yleensä aina) kuitenkin taipuvat jossain kohtaa ja laskevat sen laumaan. Odotan kyllä meillä parin kuukauden mökötystä

^ Joko teidän uusi perheenjäsen on kotiutunut?!

Voi Mooses parkaa, toivottavasti leikkaus auttaa vaivoihin. Saa nähdä mikä mielenosoitusmökötys alkaa kun Manta saapuu taloon, ja kaikki alkaa pyörimään sen ympärillä (ellei ole saapunut jo). Meidän vanhus ainakin ihan selkeästi esimerkiksi pyöritteli silmiään, kun Messi vaikkapa pissasi matolle, ja katseli mua tyylillä "tommosen toit tänne sotkemaan". Onneksi nuo ajat on ohi. Vanhan herran taidan silti jättää harjoitusten ulkopuolelle, on nimittäin ollut koko ikänsä äärettömän kovapäinen, ei tippakaan miellyttämisenhaluinen yksilö, jota ei aina pysty lahjomaan edes herkuilla. Nyt se on kaikenlisäksi jo melkeinpä kuuro (josta osa tosin tuntuu olevan vähän esittämistäkin...), joten saa mun puolesta viettää eläkepäiviään rauhassa.

Manta on kyllä munkin silmään äärimmäisen kaunis yksilö. Saatkin muuten kertoa sitten, kun Manta on vähän kasvanut, että miten yhteiselo urosbernin ja narttubernin kanssa eroaa. Oon nimittäin vähän miettinyt, että seuraavaksi, joskus sitten parin vuoden päästä, voisi olla aika toiselle bernille, ja se saisi olla kyllä tyttö. Messiä ottaessa en edes harkinnut muuta kuin poikakoiraa, kun ei ole tytöistä koskaan ollut minkäänlaista kokemusta.

Ja allekirjoitan kyllä tuon, että bernipennuissa on sitä jotakin! Kaikki pennut vie sydämen kevyesti mennessään, mutta mikään ei ole kyllä niin hellyyttävä näky kuin pieni, pyöreä ja isotassuinen karhunpentu!

Puuh, kiirettä pukkaa. On kotiutunut ja hyvin menee :) Mielenosoitukset ovat olleet vähäisiä ja Mooses on ottanut tytön tosi hyvin vastaan, laittaa järjestykseen pienieleisesti ja tytöllä on vielä vieraskoreutta jäljellä eikä Mooseksen korvakarvatkaan ole täten vielä kokeneet kovia. Mummokoira 8v kun oli meillä kylässä, se ei voinut kävellä pissapapereiden päältä ja hyppeli täällä miten sattuu, mutta Mossea ei haittaa Päästi jo ekana päivänä viereen. Manta on kyllä aika itsenäinen pentu ja nukkuukin välillä keskenään keittiössä eikä makkarissa meidän kanssa. Yhtään kertaa ei ole itkenyt, ei edes ensimmäisenä yönä. Tämä onkin kiva ominaisuus, niin saan itsekin nukkua.

Meillä onkin tässä ollut menoa ja meininkiä, Manta on käynyt jo Turussa ja meillä on käynyt vieraisilla sen mamma ja naapurin nartut. Ollaan oltu pässiäistä viettämässä kasvattajalla ja vieraita on käynyt. Manta on myös ollut toimistolla ja tänään oltiin treenejä seuraamassa ja painimassa siskon kanssa. Tuo sopeutuu tosi helposti uusiin tilanteisiin, mutta ei ryntää niihin päätäpahkaa vaan miettii hetken. Aluksi voi vähän jännittää, mutta hyvin nopeasti tokenee ja menee itse katsomaan kohdetta mikä jännitti tai säikähdytti. Ahne tuo on kuin mikä, ruoka on sen elämän keskipiste Toimelias, reipas ja tähän mennessä helppo pöpperöinen

Tarvii seurailla tässä tovi jos toinenkin niin voin sitten ottaa kantaa uroksen ja nartun eroihin, tällä hetkellä narttujen kanssa eläminen on mulle vielä täysin pimennossa, ehkä siihen saadaan vastauksia sen parin vuoden sisällä Kiva kuulla, että suunnittelette jo toista ja kuitenkin kunnon ikäerolla. Ehkä rauhallisen koiran kanssa voisi ottaa lyhyemmälläkin, mutta kaksi tosi aktiivista pököpäätä on kyllä kunnon kauhuskenaario..

Tässä Manta ja (kalju) mamma tänään


Manta ja iskä Turussa reilu viikko sitten: (Kuva: Jaana S.)


Ja tässä vielä Manta ja Mosse muistaakseni ekana iltana:

Voihan Manta. Kiva kuulla että kotiutuu! Ja varmasti tulee supersosiaalinen ja sopeutuva pentu, kun pääsee noin paljon puuhailemaan ja näkemään. Teillä kävikin hyvä tuuri, kun sisaruksia asuu niin lähellä! Ei varmaan pienelle pennulle parempaa kaveria ole kuin oma veli tai sisko.

Ootteko muuten jäljestyskursseilla käyneet? Meillä alkaa Pirkanmaan sennenin kurssi muutaman viikon päästä, vähän jänskättää miten tuo jaksaa keskittyä siellä. Hyvä kuitenkin, että on vanhempia ja kokeneempia koiria kurssikavereina, isommilta Messi ottaa aina hirveästi mallia. Tokossakin se huomattiin, kun toiset keskittyy ja osaa niin tuollekin iskee hirveä näyttämisen halu.

Lisää kuvia vaan niin paljon kuin jaksat tykittää, pentukuviin en kyllästy varmaan ikinä! Tuntuu että Messin pikkupentuajoista olisi jo ikuisuus, mutta eihän siitä ole edes puolta vuotta vielä.

Tarvii laittaa kuvia kun joskus jaksan ladata niitä ensin nettiin, tänne ei kai voinut suoraan mitään muistaakseni puhelimesta tai koneelta laittaa. Että näin laiskalla tuulella

Ollaan Mooseksen kanssa käyty kerran jälkikurssilla, silloin sitä veti eri henkilö kuin nyt joten hänen kurssistaan mulla ei ole tietoa, uskon toki hänen vetävän sen hyvin ja olettaisin että pitkälti samaan tapaan. Jos ei jaksa keskittyä niin sitten ei jaksa, nou hätä, se kuitenkin on vielä pieni mies. Siellä kuitenkin tehdään eri jäljet joka koiralle, eli ei kamalasti pääse ehkä oppimaan toisilta kun välimatkaa muihin on. Toki näköetäisyydellä aluksi, mutta myöhemmin sitten ei välttämättä sitäkään. Hyvin se menee, ja kaikkea kannattaa koittaa! Meillä pitäis tulla syksyllä se yhden kerran kestävä paimennuskokeilu taas, se oli hauskaa, kannattaa koittaa! Tuo jälki ei ollut meidän juttu, Mooses ei todellakaan ole mikään nenätyöskentelijä, mutta sai siitä toki sen irti että voi koiraa aktivoida ja väsyttää noillakin keinoin. Koen jäljen vain itse omalta kohdaltani kovin työlääksi enkä jaksa sitä harrastaa Mutta olenkin laiska.

Niin sitä kuvittelisi, että pennulle ei ole parempaa kaveria kuin veli tai sisko. No, Manta ja sen yksi sisko eivät juuri keskenään leiki (muita ei ollakaan nähty vielä "eron" jälkeen). Manta on niin kova päsmäri, että sisko lienee sitä mieltä että olet tyhmä ei kiinnosta :D Huomenna koitetaan taas, josko sisko lämpenisi tuolle pikku perskeletille. Äitinsä kanssa se painii ja nujuttaa niin että heikompia hirvittää Mammaa nähdään viikoittain kerran, pari.
Tänään 11vko 1pv ja painoa 10.3kg, kasvaa ainakin vielä tasaisesti ja nätisti sekä liikkuu todella kauniisti pikkupennuksi. Tänään olivat eka kertaa yksin kotona niin, että vain naapuri kävi antamassa ruoan ja päästi pihalle. Hyvin mennyt, hiljaista oli kun kotiin tulin eikä mitään tuhojakaan (vielä) tehty. Nauhaltakaan en oo kuullut mitään erityistä. Välillä sitä silti miettii, että on ihminen hullu kun ottaa pennun, tässä olis muutakin tekemistä kuin hinkata kuivunutta kakkaa laattojen välistä Että muistele sitä kun himiöit sitä seuraavaa pentua

Päätin jaksaa laittaa pari kuvaa kuitenkin, Manta 11 vko <3





(joo, vois olla takajalat paremminkin, mutta so what, se on pentu :D)
Kaikki kuvat: Jaana S.

Jee, kiva kun laitoit kuvia sittenkin. En varmaan koskaan kyllästy ihastelemaan bernipentujen kuvia, on ne vaan niin hauskan näköisiä.

Kuivuneen kakan hinkkaaminen lattialta (ja matolta...) on ihan hyvässä muistissa vielä, sitä ei ole varsinaisesti ikävä. Kiva kuulla, että Manta noin hienosti pärjää jo nyt! Ootteko kokeillut vielä jättää sitä kokonaan yksin, niin että Mooseskaan ei ole kotona?

Hyvä kun kerroit, että jäljestyksessä onkin kaikilla omat jälkensä. Täytyykin taas asennoitua perjantaihin uudella tavalla, Messillä sytyttää välillä tosi hitaasti ja mielenkiintokin lakkaa tuon ikäisellä hetkessä, jos ei heti ymmärrä mitä haetaan takaa. Mutta kaikkea täytyy kokeilla, rallytokon alkeiskurssillekin päätettiin sitten kuitenkin ilmoittautua, että ainakin alkukesälle on nyt harrastuksia ihan riittämiin.

Saanko lisätä sut facebookin ihmeellisessä maailmassa kaveriksi, niin pääsen ihastelemaan Mantaa (ja tietysti Moosesta) enemmän "reaaliajassa"?

Ei kun asennoitumaan Kyllä Messi sen hoksaa! Ja jos ei, eikä mielenkiinto riitä niin sitten ei oo vaan teidän juttu. Avoimin mielin mukaan vaan :) Ja tervetuloa kurssille, asennoidu valmiiksi että yksi vetäjistä ei välttämättä aina käy ihan täysillä pöntöillä.. Sielläpä näet varmaan Mantankin, eiköhän tuo mukana ole. Kaikkea on kiva kokeilla ja sieltä seasta löytynee myös se oma juttu mitä haluaapi sitten enemmänkin tehdä. Mä tykkään myös testailla eri juttuja mutta oma mielenkiinto ei sitten oikein riitä sellaiseen Super harrastamiseen, kunhan tehdään iloksemme.. Kuulostaa kivan harrastetäyteiseltä teidän kesä!

On se ollut yksin ilman Moosestakin, ja hyvin menee. Se touhottaa hetken kongin tai jonkin muun parissa ja sitten laittaa nukkumaan. On ihan hiljaa kun tuun kotiin ja odottaa nätisti portin takana. Toki jaksot olleet vielä max 2h ihan yksin, mutta en usko että tuo yksinolo sille suureksi ongelmaksi muodostuu (toki vannomatta paras). Ne on eristettynä toisistaan toki kun oon poissa joten sinällään se on yksin kaikki ne ajat kun oon pois, ei kuitenkaan umpiossa vaan aidoilla jne eristetyssä tilassa. Sitten taas kun tuun kotiin niin, että Mooseskin on kotona niin mossen typerä töhöttäminen tarttuu pentuunkin

Ja tottakai saat, ilman muuta!

Ettepä te berni-ihmiset paljoo kirjottele......

Oon lukenu kaikki keskustelut ja niit on yllättävän kiva lukee jälkeenpäin


Ite haluaisin bernin tai koiran yli kaiken, mutta iskä on allerginen hilseelle.....

Itsellä koiran hankinta tulee olemaan ajankohtainen vasta reilu vuoden päästä, mutta olen nyt jo liikkeellä rodun pohdinnassa :) berni on ollut haaveena, olen ihan rakastunut rotuun! Mietityttää vaan sen koko, koska kerrostalossa tulen silloinkin asumaan. Toivottavasti hieman isommassa kuin nyt (28 neliöö) yritän saada 35 neliöisen, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan :)
Eli olen kuullut nyt vähän molempia juuta ja eitä, että voiko noin isoa koiraa pitää noin pienessä asunnossa? Muuten berni olisi ihan täydellinen...
Nii juu ja sitä piti kysästä, että onko Bernin kanssa välttämättä harrastettava aktiivisesti esim tokoa? Tarkoitus olisi siis tehdä tietenkin kunnon lenkit ja sitten kotona treenata erilaisia temppuja. Käsittääkseni berni on miellyttämishaluinen, joten on suht helppo opettaa? Riittääkö bernille tälläinen " kotitreeni" vai alkaako hyppiä seinille?

Minkä koisia teidän bernit ovat olleet pentuina? Säkää painoa? Jos joku muistaisi :)