Koirat.com

Iines kirjoitti:

Pentuaikoina sekin tuntui hirmu laiskalta. Stoppasi keskelle tietä. jos oli aikaa reilusti eikä koira ollut autotiellä kaverini otti stoppauksen ajaksi puhelimen kätteeen ja rupesi puhumaan siihen. Aina tämän jälkeen koira tuli vierelle.

Puhua puhelimeen enpäs ole tätä kokeillut :D täytyy heti testata.

Toinen (tai siis kuudes keino) mitä olen alkanut miettimään, naksuttaa joka kerta kun nousee ylös makuuasennosta esim. kotona ja palkita.

Glamorous kirjoitti:

Oon kyllä niin ihastunut tähän rotuun (toinen berniuros meillä), ihan täydellinen seurakoira, luonne ja kaikki, on niin ihmisystävällinen.
Miinuspuolena siis lyhyt elinikä, kaikenlaisien sairauksien takia :(
Mutta en silti miettinyt hetkeäkään minkä rodun haluan, kerran berni, aina berni!

Mä oon sit taas tullut siihen tulokseen, että en ikinä enää berniä ota!
Täysin olen sydämeni tälle rodulle menettänyt,
kun poika on ensimmäinen ikioma koirani ja varsinainen nallekarhu, kaikin puolin ihana luonne!
Bernit pistää joka paikassa erityisesti silmään ja tulen varmasti lopunelämääni niitä ihailemaan...

Olen kuitenkin päättänyt etten enää ikinä kiusaa itseäni näillä sydänsuruilla joita olen tuon koiran kanssa joutunut kokemaan.
Ensin kasvuhäiriön toteaminen ja sen katsominen kun koira kamppailee kipujen kanssa.
Sitten allergiaoireita, milloin on iho rikki mistäkin päin ja taas koiralla kutinaa ja inhottavaa oloa.
Kaiken kukkuraksi vaikeat epilepsiakohtaukset, jonka takia koira meinasi päästä hengestään.
En voi sanoin kuvailla miten vaikeaa henkisesti on ajaa tuhatta ja sataa lääkärii verta vuotavan ja lähes tajuttoman koiran kanssa ja vaan koko ajan toivoa että koira jaksaa kamppailla lääkärille saakka eikä luovuta tästä elämästä.

Omistan myös kaksi sekarotuista jotka ovat olleet täysin terveitä!
Mietin usein miksi kaikki taakka laitetaan tuon yhden koiran niskaan ja se saa kärsiä kaikista vaivoista, kun toiset elävät täysin terveen elämää.
Siksi tulen erittäin tarkkaan harkitsemaan seuraavan rotukoiran ottamista.
kaikki sairaudet linjoissa ja vanhemmissa tulen syynäämään niin huolella ettei tosi oo...
(ja tiedän ettei sittenkään voi olla varma koiransa terveenä pysymisestä)

^
Voih. Tuo onkin tämän niin ihanan koirarodun huonoin puoli :(
Bernit kun on nykyään niin jalostettuja.
Oonkin kuullut että on melkein todennäköisempää että kasvavan bernipennun (tai yleensäkin) kanssa tulee ongelmia, kun että niitä ei tulis..
Jotenkin vaan niin sydämen vievä koirarotu, luonne yms. että parempaa seurakoiraa saa kylllä etsiä.
Syöpähän taitaa olla melkein yleisin kuolinsyy berneillä..
Meidän edellinen berniherra hävisikin syövän kanssa taistelun 6v edellisenä kesänä.. :(

Mut sit taas onhan paljon hyviäkin asioita :) kaikki jutut mitä koiran kanssa saa kokea.

Jos tuo mun jää möllöttelemään, mä vien sen pois. Jos ei tottele kun sanon että mennään, niin mä nyppään hihnasta. Jos ei vieläkään liiku niin eleettömästi vaan raahaan sen eteenpäin. Se ei mene siitä rikki, ja sen kuuluu liikkua jos niin haluan. Esimerkiksi joskus se ei suostu tulemaan sisään pihalta käskystä, niin haen sen ja kannan sisään. Välillä se vähän rasittaa, koska painoa on se n. 40kg, mutta mikäli ei muuten tule niin sen on opittava että se tavalla tai toisella joka tapauksessa joutuu sisään. Tai autoon, tai ihan mihin vaan mihin sitä ei juuri sillä hetkellä huvita mennä.

Yksi tapa on myös innostaa sitä erittäin hölmöllä, semi kimittävällä juttelutavalla niin, että se taas kiinnostuu minusta ja lähtee perään.

neruda kirjoitti:

Esimerkiksi joskus se ei suostu tulemaan sisään pihalta käskystä, niin haen sen ja kannan sisään. Välillä se vähän rasittaa, koska painoa on se n. 40kg, mutta mikäli ei muuten tule niin sen on opittava että se tavalla tai toisella joka tapauksessa joutuu sisään. Tai autoon, tai ihan mihin vaan mihin sitä ei juuri sillä hetkellä huvita mennä.

Bernien itsepäisyys on varmaan tosi yleistä
Meillä myös pihalta sisälle tuleminen on aina vähän vaikeeta. Kun käsky sisälle kajahtaa jää tuo jässikkä paikalleen seisomaan ja tollottamaan. Se tietää kyllä tarkalleen mitä siltä odotetaan mutta asenne on just sitä että "tuun jos huvittaa".
Lähes koskaan tuo ei lähe mua karkuun, se vaan saakeli odottaa että sen menee pannasta raahaamaan sisälle, kun muuten ei huvita tulla
Toinen ärsyynnyttävä juttu on sen itsepäisyys asiassa väistäminen.
Jos mä olen avaamassa esim. jotakin komeron ovea ja tuo sattuu olemaan tiellä niin ei se siitä oma-aloitteisesti mihinkään väisty, vaikka kuinka ovella kylkeen paukuttais!
Ilme kertoo kuinka paljon väistäminen kiinnostaa
Ja jos poika päättää johonkin istua tai heittäytyä maate, se vähät välittää siitä onko ihmisiä jäämässä alle
pikkuveljeni tyttöystävän kanssa koottiin keittiön tuoleja ja tuo sitten päätti heittäytyä keskelle tuolien osia ja ruuveja ynnä muuta sälää.. sitä ei paljoa hetkauta onko yks tyttöystävä tiellä tai ei

ninjaa:n ninjalla on naemma sama isa kuin Urkilla, hoksasin kun luin tan ketjun uusiksi Waikka se onkin Dolce Amico Dalton eika Amigo :) *wiilaa pilkkua*

Meille on tulossa tämän kuun puolessa välissä tyttö bernivauva. Nimi on vielä hakusessa, muutama kiva ollaan ylös otettu mutta ehkä se tarkemmin muotoituu kun näkee itse koiran kunnolla ja hetken tutustuu.
Tämä on ensimmäinen berni meille ja ylipäätään ensimmäinen ihan ihka oma koira, mutta minulla on kokemusta mastiffeista ja vanhemmillani on tälläkin hetkellä pyreneittenmastiffi mitä on tullut hoidettua ja koulutettua.
Mukava lukea teidän juttuja täältä, innolla odotetaan että oma koiruus jo päästäisiin hakemaan

Onko kellään koiraa kennelistä joka sijaitsee Hämeenkyrössä (en kehtaa nimeä mainita)? Millaisia kokemuksia teillä on? Meidän pentu olisi sieltä tulossa ja ainakin positiivisen kuvan olen saanut mutta olisi kiva kuulla mitä kokemuksia muilla on vaikka sitten yksärinä jos ei täällä

petuunia kirjoitti:

[quote=Glamorous]Oon kyllä niin ihastunut tähän rotuun (toinen berniuros meillä), ihan täydellinen seurakoira, luonne ja kaikki, on niin ihmisystävällinen.
Miinuspuolena siis lyhyt elinikä, kaikenlaisien sairauksien takia :(
Mutta en silti miettinyt hetkeäkään minkä rodun haluan, kerran berni, aina berni!

Mä oon sit taas tullut siihen tulokseen, että en ikinä enää berniä ota!
Täysin olen sydämeni tälle rodulle menettänyt,
kun poika on ensimmäinen ikioma koirani ja varsinainen nallekarhu, kaikin puolin ihana luonne!
Bernit pistää joka paikassa erityisesti silmään ja tulen varmasti lopunelämääni niitä ihailemaan...

Olen kuitenkin päättänyt etten enää ikinä kiusaa itseäni näillä sydänsuruilla joita olen tuon koiran kanssa joutunut kokemaan.
Ensin kasvuhäiriön toteaminen ja sen katsominen kun koira kamppailee kipujen kanssa.
Sitten allergiaoireita, milloin on iho rikki mistäkin päin ja taas koiralla kutinaa ja inhottavaa oloa.
Kaiken kukkuraksi vaikeat epilepsiakohtaukset, jonka takia koira meinasi päästä hengestään.
En voi sanoin kuvailla miten vaikeaa henkisesti on ajaa tuhatta ja sataa lääkärii verta vuotavan ja lähes tajuttoman koiran kanssa ja vaan koko ajan toivoa että koira jaksaa kamppailla lääkärille saakka eikä luovuta tästä elämästä.

Omistan myös kaksi sekarotuista jotka ovat olleet täysin terveitä!
Mietin usein miksi kaikki taakka laitetaan tuon yhden koiran niskaan ja se saa kärsiä kaikista vaivoista, kun toiset elävät täysin terveen elämää.
Siksi tulen erittäin tarkkaan harkitsemaan seuraavan rotukoiran ottamista.
kaikki sairaudet linjoissa ja vanhemmissa tulen syynäämään niin huolella ettei tosi oo...
(ja tiedän ettei sittenkään voi olla varma koiransa terveenä pysymisestä)[/quote]

Petuunia, olethan lähettänyt koirasi tiedot epi-listalle sennenkoirille?? On tärkeätä, että kaikki bernit, joilla on epilepsia ja muita kasvuhäiriöitä, saataisiin kartoitettua mahdollisemman kattavasti, jotta muutkin kasvattajat tietäisivät suvun. yms. Niin pitkään kun ei tiedetä sairauksista, ei niitä voida välttääkkään.

Sinulla on kyllä ollut huono tuuri koirasi kanssa. Tsemppiä jatkoon:)

neruda kirjoitti:

ninjaa:n ninjalla on naemma sama isa kuin Urkilla, hoksasin kun luin tan ketjun uusiksi Waikka se onkin Dolce Amico Dalton eika Amigo :) *wiilaa pilkkua*

Joo,huomasin kans kirjotusvirheeni mut en jaksanu korjata sitä :) Monilla palstoilla lukee aina väärin tuo Amico :DD

Täällä kans opettelee elämän ihanuuksia bernipoika 7 vkoa!
Aivan ihana rotu, heti vaan juoduttiin ripulin takia lääkäriin menemään.. Tais olla kova stressi elämänmuutoksesta johtuen..?

Tosin, tältä pennulta on otettu verenkuvat sun muut jo pariinkin otteeseen ja puhtaiks todettu. Kesällä jouduttiin lopettamaan kultainen noutaja uros 5kk iässä, kun sillä oli maksashuntti! :( Oli ihan hirveää.. Jäi vähän pelkotiloja, joten siks on kokeet pyydetty.

Kovin on ihana pentu ja hyvin tajunnut jo sisäsiisteyden päälle! Ei uskos noin pienelle ikää, mutta osaa suurimmaks osaks pyytää ulos! :) Kyllä helpottaa huomattavasti, kun saa asua OK-talossa ja maalla.

Vähän pelottaa aina kaikki sairaudet, mutta toisaalta, niitä kun on rodussa kuin rodussa.
Kaapon kasvattaja sanoi oman berninsä olevan jo 12-vuotias ja ihan terve! :)

Tietysti alku taas hankalaa, kun löi niin kovan ripulin, että peräsuolesta tuli jopa verta. Eläinlääkärissä käytiin ja bakteeriperäiseksi nyt laskettiin, saatiin antibiootit ja on tuo nyt alkanut paremmaks mennä :)

En malta odottaa, että pentu kasvaa isoksi ja upeaksi koiraksi :)

Tepsu kirjoitti:



En malta odottaa, että pentu kasvaa isoksi ja upeaksi koiraksi :)

Saat ehkä parisen vuotta odottaa ;) Tosin se isous tulee ihan hujauksessa.

Hauskaa, 1985 koirakirjassa luonnehditaan bernit hyvin älykkäiksi mutta hitaiksi oppijoiksi. Hidas. KYLLÄ. Etanatkin on nopeampia oppimaan :D

No saa odotella joo, mutta kyllä tämä pentuaika on ihanaa aikaa :) Ja kyllä on joo "vähän" hidas :D Ja kaikki mitä kielletään, on kuin se olis joku uus hauska leikki...

Paljonko muuten teidän bernit painaa?

Meidän vauva on nyt 10 viikkoa ja 10 kiloa, eli ihan normaalissa kehityksessä (?).

^Kilo ja viikko on mun mielestä ihan normi kasvuvauhti pennulla. Katsoin pentuvihkoa ja siellä oli punnituksessa 10 vkoa ja 10,3kg. Nyt reilu 5,5-vuotias uros on 64cm ja 38kg.

Mä en omalta osaltani allekirjoita bernin hidasta oppimista. Pepe on ainakin nopea oppimaan, sillä on intoa ja motivaatiota tehdä ja oppia. Tosin Pepe on melko ohjaajaherkkä, eikä kestä mun virheitä tai painetta multa juurikaan, kaiken pitää olla aina tosi hauskaa ja iloista. Palkkaus oli mulle itselle se mitä olisi pitänyt enemmän opetella heti alusta lähtien, mutta silloinen kouluttaja kenen "opissa" treenasin koiran ollessa pentu/junnu, vannotti namipalkan nimeen aina ja ikuisesti. Pepe ei siis palkkaudu lelulla, mutta lelulla sen saa oikeaan vireeseen. Nyt ollaan erikseen opeteltu lelupalkkaa. Enäähän me ei kisamielessä treenata vaan mielenvirkeydeksi. Pepestä kun ei ole sohvaperunaksi.

Olen itsekin kokeillut kaikenlaista motivointia ja "tunnelmaan" virittämistä sekä treeneissä että ihan muutenkin. Palkkaustakin vaihdellut. Se on kyllä berniksi kuulemma aika vilkas muuten mutta ei kovin älykäs tai nopeaoppinen. Sen näkee esim. ihan tavallisissa asioissa, ei se älyä avata edes raollaan olevia ovia suljetuista puhumattakaan. Kuppi väärinpäin ja ruoka sisään, ei ymmärrä ottaa sieltä. Hieman haastavammat aktivointilelut jää koskematta. Toistoja pitää olla satoja, että oppii suht helppoja asioita.

Musta oli helpottavaa lukea että bernit ovat ainakin taipuvaisia tähän hitaanlaisuuteen.

Hyvä että jollakin ei tässä ongelmia ;)

inni kirjoitti:

^Kilo ja viikko on mun mielestä ihan normi kasvuvauhti pennulla. Katsoin pentuvihkoa ja siellä oli punnituksessa 10 vkoa ja 10,3kg. Nyt reilu 5,5-vuotias uros on 64cm ja 38kg.:

Minä oon miettiny, että onhan Royal Canin giant puppy siis varmasti oikea ruoka? Koska se on yli 45kg koirille ja Roaylin oppaissa mainitaan, että berninpaimenkoira. Tosin, oon kuullu myös 60kg uroksista..

^Pepehän on urokseksi melko matala, ja itse haluan pitää koiran hoikkana, varsinkin kun rotu on melko raskas ja rasitteena nivelvaivat ja ongelmat esim. lonkkien kanssa. Pepe ei siis ole laiha tai nälkiintynyt (paitsi tietysti omasta mielestään), vaan ajattelen että mieluummin vähän hoikka, entä vähän lihava. Meidän uroksen paino on ollut aikuisena 38-40kg, jos tuon yli menisi niin sitten olisi lihava. Pepeä voisi kutsua "sporttimalliseksi", vaikka onkin matala ja leveähkö.

Onko kasvattaja antanut teille jotain ruokintaohjeita? Jokaisella on oma tapansa tai hyväksi kokemansa käytännöt ruokinnasta, ja niiden mukaisesti myös ohjeistaa kasvattien ruokintaa. Me syötettiin Pepelle pennusta lähtien adult-nappuloita. Allergioiden vuoksi on useampi vuosi sitten vaihdettu raakaruokinnalle.

Tässä muutama kuva Pepestä

viime kesän helteitä helpotettu trimmauksella




haistelua

Ihana tuo teidän hauva! En saa Kaaposta varmaan kuvaa tänne, kun pitäs olla joku linkki vissii.. Vai voiko fb:stä ottaa kuvaa tänne? Nooo, Kaaposta on muutamia kuvia nähtävillä facebookissa ryhmässä berninpaimenkoirat :)

Kasvattaja syötti Franksia, mutta sitä ei täältä meiltä päin oikein saa, niin vaihdettiin ihan yhteisymmärryksessä royal caniniin. Oon myös kuullu jostain 50+kg uroksista Kaapon veljissä/velipuolissa.

Oon kyllä aina tiennyt, että bernit on ihania koiria, mutta että näin ihania! Kaapo ainakin on niin omistautunut meidän perheelle että! :)

Kohta ois rokotusten aika, niin uskaltaa sitten vähän enemmän liikkua julkisilla paikoilla. Tosin Kaapo on tutustunut koirakavereihin jo - ja tuntee oman arvonsa! Pistää isommatkin koirat vapisemaan :)

Bernien omistajat ei vissiin ole aktiivisinta forum-kirjoittelija kansaa? :)

Mitä kaikkea muuten harrastatte bernienne kanssa? Olen kuullut, että käytetään TOKO:ssa, vetokoirina, vesipelastuksessa ja jopa agilityssä.
Itse olen menossa nyt huhtikuussa pentukurssille ja kunhan tässä kasvetaan, niin tarkoitus olisi kokeilla vesipelastusta! :)

Mun mielestä Berni olis aivan ihana koira!Mutta mä en uskalla hankkia sellasta ku oon kuullu et niillä on niin hirveeeeesti kiakkii sairauksii ja sit että niillä on kuulemma hirvee lyhyt elinikä...Onko nä totta?Mä haluisin muute nii paljo Bernin!< 3 mUn serkuilla on berni ja se on jtn 8w..JA must se on iha terve vaik onki vää ylipainone ku ne lellii sitä nii paljo..