Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
Meidän taloudessa häärii kohta vuoden täyttävä pihispoika, Atte. Ensimmäinen koira niin minulle kuin miehellenikin, mutta aivan uskomattoman ihana tapaus. Oikea rotuvalinta siis meille, tai sitten vain sattui juuri oikea yksilö kohdalle :)
Aten kanssa ei varsinaisesti vielä ole mitään harrastettu, mutta ensi kuun alussa alkaa sitten agilityn alkeiskurssi. Vähän jänskättää, tuleeko siitä lajista meidän juttu. Itse olen ihan raakile, mutta niin kai muutkin alkeiskurssilaiset :)
Mainitsin, ettei mitään erityisesti olla harrastettu, mutta tietysti ihan peruskoulutusta pennusta asti ollaan tehty, parissa mätsärissä ja näyttelyssä käyty. Atte on tyytyväinen kunhan jotain joka päivä puuhataan, oli se sitten metsässä samoilua, uintiretki, koirapuistoilua, tallilla käynti tai ihan vaan juoksulenkki. Sikäli helppo koira, että voi tehdä ja mennä vapaasti, kun on niin sosiaalinen ja iloinen pikkumies. Yhdenkään koiran kanssa ei ole vielä mennyt sukset ristiin...kop, kop! *puuta koputtaen* :)
Ainoa hankala asia Atelle on ollut yksinolo (kerrostaloasunnossa). Se onkin ajoittain ollut melko ylitsepääsemätön ongelma, mutta aina on homma saatu uudelleen sujumaan. Tietysti asiaan varauduttiin pentua hommatessa, mutta sinnikkäästi saatiin kyllä harjoitella :D Atte pisti välillä parastaan: muuten ei hauku Ikinä, mutta yksinolovideot olivat välillä aivan kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa... Noh, toivottavasti se on nyt jo takana!
Mutta toivottavasti muutkin pihisihmiset avautuisivat koiruuksistaan :)
Mikene
Viestimäärä: 382
Myös meillä ongelmia oli yksinolon opettelussa. Suurin syy siihen oli varmaankin se, että avo oli pitkään työttömänä koiran tullessa (toisaalta hyvä, ei tarvinnut olla yksin), joten vaikka he harjoittelivat joka päivä, niin mitään rutiinia yksinoloon ei tullut. Kun siihen sitten lopulta oikein tekemällä tehtiin se rutiini, niin johan alkoi sujuakin - nykyisin neiti pärjäilee jo oikein hienosti, vaikka yhä yksinoloa tulee "vain" nelisen tuntia päivässä.
Arkitottelevaisuutta on kovasti opeteltu ja toki myös joitain ihan toko-juttuja, mutta mitään tavoitteita meillä ei ole. Lisäksi olemme harrastaneet hakua reilu puoli vuotta, ja nyt tänä syksynä pääsimme pelastuskoirien maastoetsintäkurssille. Tarkoitus on kurssin jälkeen jatkaa pienryhmäharjoituksiin tavoitteena ihan oikeat hälytysetsinnät!
Pihakoira on upea kaveri - ihana, tavallinen koira!
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
Toisaalta, Atte osaa tuosta epäsäännöllisyydestä johtuen olla yksin niin aamulla, päivällä kuin illallakin. Ja lyhyitä pätkiä montakin päivässä, plussaa sekin! Mutta sitten kun jää päiväkin ilman yksinoloa, seuraavalla kerralla itketään taas aluksi muutama minuutti...
Tuo hakuilu onkin varmaan tosi kiva harrastus! Ja hyödyllinenkin vielä :) Atten kanssa ollaan harjoiteltu ihan kotikonstein "kadonneen ihmisen etsimistä", ja poika on ihan tohkeissaan kun osaa. Pentuna oppi sanan "Etsi!" nappuloiden hakemiseen huoneesta, joten sitä oli hyvä soveltaa ihmiseenkin ;) Mitenkä muuten, kun te harrastatte oikeaoppista hakemista, niin jääkö teidän koira esim. haukkumaan siihen maalimiehen viereen vai miten se ilmaisee löytämisensä?
Atte ei varmaan ikinä oppisi jäädä siihen haukkumaan, koska A) se ei muutenkaan hauku ja B) se on niin tohkeissaa löytämisestä, että sinkoilee vaan ympäriinsä ja käy välillä tökkimässä niin ohjaajaa kuin maalimiestäkin :D
Siitä tulikin mieleen, että onko teidän muiden pihikset kovia haukkumaan? Kun tuo meidän koira ei hauku ikinä - lukuunottamatta tietysti niitä villejä yksinolokertoja... Ihan pari kertaa sisällä haukahtanut kun jotain murkkuillut, mutta muuten ei. Ja ei ikinä ulkona. Ajattelin vain, että onko rodunomainen piirre tuo hiljaisuus..? Mä kyllä tykkään. Ei tarvi oppiakaan äänekkääksi :)
Mikene
Viestimäärä: 382
Me vasta treenataan ilmaisua, mutta Hippu on sen verran arka, ettei sitä voi pakottaa haukkumaan yksin vieraan ihmisen vieressä, joten päätin opettaa sen tulemaan mun luokse ja haukkumaan mulle, mennään sitten siitä yhdessä maalimiehelle :)
Hippu ei hauku kovin paljon, ulkona ei oikeastaan yhtään. Vahtihaukku kyllä on, eli haukkuu ovikellon ja liiat kolinat ja ikkunasta ohikulkijat jotka menevät liian läheltä... En osannut aluksi ihan oikein puuttua asiaan, joten nyt mulla on koira joka haukkuu vähän enemmän kuin oikeastaan haluaisin. Mutta haukkuminen oli aika helppo opettaa käskystä, koska Hippu rakastaa kaikkia kepakoita, joten niiden avulla oli helppo turhauttaa. Pihakoirathan ovat alunperin hälyttäviä vahteja, eli luonteenomaista tuo haukkuminen kyllä sinänsä on!
Mulla on kova kuume ottaa kaveriksi toinen pihis, mutta ei taida tällä hetkellä kyllä olla riittävästä aika- eikä raharesursseja.
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
Juu, kyllähän pihakoiran kuuluisi vahtia. Meillä ei tuota ominaisuutta vain ole ilmentynyt. Asutaan kerrostalossa, mutta Atte ei ole ikinä reagoinut millään tavalla rappukäytävän ääniin eikä ovikelloon - tai siis juoksee kyllä eteiseen tietty jos ovikello soi, kun tietää että vieraita tulee, mutta ei hauku. Mun vanhemmat asuu omakotitalossa, ja kun ollaan siellä kylässä, Atte kyllä vahtaa tarkemmin ikkunassa. Seuraa tarkkaan, kuka tulee ja menee milloinkin, mutta ei hauku sielläkään. Minä kyllä tykkään ettei tarvitsekaan haukkua :)
Sitten mua on mietityttänyt, kun jotkut kasvattajat sanovat, että haluaisivat poistaa pennuista pidättyväisyyttä vieraita kohtaan. Ja jossain jalostusohjelmassakin oli, että jotkut yksilöt ovat liian pidättyväisiä vieraita kohtaan. Meillä ongelmana on ollut aina se, että Atte hyppää heti liian rajusti vieraan syliin ja nuolee ihan märäksi :D Siis ikinä ei ole ketään jättänyt tervehtimättä ystävällisesti. Ja rotumääritelmähän sanoo pihakoiran olevan luonteeltaan avoin. Onko tuo pidättyväisyys todella yleistymässä..? Itse tykkään juuri pihisten avoimuudesta ja symppisluonteesta :)
Niinpä, olisihan tuollainen toinenkin aivan mahtavaa ottaa. Itse vain en tykkää pitää kerrostalossa koiraa, joten tähän kämppään en kyllä toista hommaa...ehkä sitten joskus jos on oma tupa ja perunamaa :]
Mikene
Viestimäärä: 382
Muuten meidän tuttavapiirin kaikki pihikset ovat tosi sosiaalisia. Mieleen tulee äkkiseltään yksi narttu, jonka tausta selittää epäsosiaalisuuden (kodinvaihtaja huonosta kodista) ja nuori uros, joka ainakin viimeksi tavatessamme jännitti todella paljon. Toisaalta on mun mielestä ihan kiva, että Hippu ei ole lenkillä hinkumassa jokaista ihmistä tervehtimään (eli ohittaminen on ihanan sujuvaa), mutta toisaalta taas ihastuin pihakoirassa juuri tuohon avoimeen luonteeseen. Ehkä meidän seuraava pihakoira on sitten tyypillisempi rotunsa edustaja
Patch
Viestimäärä: 5
Mikene
Viestimäärä: 382
tuopjo
Viestimäärä: 2
meillä on kohta parivuotias pihisnarttu. Aivan täydellinen kotikoira. Ihmisperheen kesken on kina aina iltaisin, kenen peiton alle koira pääsee yöksi ihanasti tuhisemaan hymy naamallaan
Meidän yksilömme vastaa rotukuvausta täysin. On sellainen reipas ja mutkaton. Ei turhia metelöi, ei aiheuta hämminkiä missään, aina innokas tulemaan mukaan ja liittymään joukkoon. Harrastaa agilityä - vähän vaihtelevalla innostuksella. Aina harjoitukset ei ihan nappaa. Tuntuu, että homma on koirasta vähän liian yksinkertaista, se jolkottelee esteet kuuliaisena mutta vain kohtuullisella vauhdilla. Mutta sitten kun innostuu, niin kyllä on ketterä ja nopea rotu! Aika paljon sellaista työkoiramaisuutta rodussa kuitenkin on. Kaipaa älypelejä, keskittymisharjoituksia jne ja sitten uni maittaa 12 h.
Neiti on myös varsin hiljainen, äänteli ekan kerran vasta n 5 kk ikäisenä. Tosin meidän rohkaisemana rupesi vahtimaan taloa murkkuiän jälkeen. Eli ilmoittaa ovelle tulijoista ja tontin reunoilla kulkijoista mutta lopettaa haukun heti pyynnöstä. Ainoa pikkuvika koiruudessa (tai sen koulutuksessa) on, ettei malttaisi pysyä tontin rajojen sisäpuolella, kun naapurissa olisi koirakavereita ja oravia ja ihania ohikulkijaihmisiä tervehdittävänä. Toki hän takaisin tulee, mutta ei heti pyynnöstä vaan sitten kun on tärkeimmät hommansa hoitanut - mokoma rontti. Eli avoin tämä yksilö ainakin on.
Yksinolo ei ole ollut meillä mikään pulma. Oltiin eka viikko kotona pennun kanssa ja sitten vaihtelevasti poissaoloja max 5-6 h. Koira ei ole vapaana koskaan yksinollessaan koko talossa, vain yhdessä huoneessa, missä sillä on aina muutoinkin peti, vesikuppi ja lelulaatikko. Sinne se menee petiin itse rentoutuneena nukkumaan kun näkee että perhe on lähdössä. Eipä tarvii pikkukoiruuden kuljeskella taloa isännöimässä, etsiä tekemistä tai paikkoja jossa voi loukata itsensä. Sieltä se myös autuaasti haukotellen ja venytellen nousee kun kotiin tullaan. Ja voi sitä pusujen määrää.
Hieno rotu - sellainen pieni, iso koira. Toivottavasti säilyy kanta terveänä. Nythän valtaosa Suomen pihakoirista on tosi nuoria, eikä sitä ikinä tiedä jos vanhemmiten rupeaa joitain vikoja löytymään mutta peukut pystyyn.
Mikene
Viestimäärä: 382
Päätin tarjoilla teille vähän kuvasaastetta meidän pihisneidistä viime kesältä:
piipu
Viestimäärä: 3
Olen tässä miettinyt vuosia ja koiran hankintaa ja nyt olen tullut siihen tulokseen että olisin valmis koiran omistajaksi. Koira olisi minulle ensimmäinen, joten olen yrittänyt miettiä tarkkaan millainen hauveli olisi paras vaihtoehto. Erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni tämä tanskalais-ruotsalainen pihakoira vaikuttaisi ehdottomasti sopivimmalta vaihtoehdolta, niin luoteen, koon, viettien ja ulkonäönkin kannalta. Koira olisi ensimmäiseni, joten kertokaapas te kokeneemmat että millaisia kokemuksia teillä on pihakoirienne kasvattajista? Saako heiltä apua kun/jos kysyttävää ilmenee esim. käytöksestä, ruoasta ja kaikesta muustakin mahdollisesta? Minnuu jännittää aivan kauheasti ajatus että olen kasvatusvastuussa jostakin elävästä eläimestä... mutta ehkäpä se ainakin kertoo että olen miettinyt asiaa ja haluan oikeasti että koirasta tulee onnellinen perheenjäsen.
Mikene
Viestimäärä: 382
piipu kirjoitti:
Koira olisi ensimmäiseni, joten kertokaapas te kokeneemmat että millaisia kokemuksia teillä on pihakoirienne kasvattajista?
Voin kysyä koirani kasvattajalta mitä tahansa ja saan aina neuvoja ja apua, häntä on todella helppo lähestyä ja hänen luokseen on aina tervetullut käymään. Mitä olen tässä puolentoistavuoden aikana oppinut pihakoiraväkeä tuntemaan, niin kaikki yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana olevat ovat todella ihania tyyppejä, joiden kanssa ei tarvitse yhtään häpeillä tietämättömyyttään. Meillekin tämä on ensimmäinen koira.
Ainakin Varsinais-Suomen aluetoiminta on tosi aktiivista eli jos mahdollista niin lähde treeneihin tutustumaan koiriin ja ihmisiin jo ennen koiran hankintaa!
Miloko
Viestimäärä: 315
cpku Danny 3/10
cpku Fergus 1/11
talvikko Paavo 31.12.2010
Laumassa lisäksi erikokoisia ihmisiä.
Mikene
Viestimäärä: 382
Miloko kirjoitti:
Tarkeneeko pihis hyvin pakkasella metsässä? Rajoittaako koko kuinka paljon menemistä hangessa? Aika pitkäkinttuinenhan tuo on mutta piskuinen kuitenkin.
Minä olen tällaisella vajaa viiden asteen pakkasella juoksuttanut vapaana metsässä ilman takkia eikä koira vaikuta palelevan, kovemmilla pakkasilla en ole raaskinut enää kokeilla. Remmilenkille laitan takin jo nollassa varsinkin jos koiran tahdissa mennään ja nuuskutellaan. Kun sitä alusvillaa ei ole eikä mahan alla karvaa nimeksikään niin sellaisessa hipsuttelussa kyllä tulee kylmä. Pakkasta pahempi ainakin meidän koiralle tuntuu olevan sade, se saa paljon helpommin tärisemään.
Ja hangessa... No, mulla pihis sieltä pitkäkinttuisten pitkäkinttuisimmasta päästä () eikä sillä kyllä ole mitään ongelmaa. Jos ylivoimaisen paha paikka tulee niin sitten se loikkii ihmisten jalanjälkiä pitkin. Mutta pihis on niin kevyt että sillehän riittää sellainen välttävä hankikantokin!
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
Meidän vilttipolitiikka on hyvin samankaltainen kuin edellämainittu. Lenkin pituudesta ja nopeudesta paljolti riippuu, laitetaanko rättiä selkään vai ei. Metsässä vapaana pärjää ihan hyvin pikkupakkasella, kun saa itse päättää vauhdin. Lyhyille remmilenkille - tietysti pitemmillekin (!) mutta yleensä pitkät lenkin on irti - laitan takin jo -5 pakkasasteessa. Viimetalven paukkupakkasilla oltiin vain 10 min ulkona, kun tassuthan siellä jäätyi!
Tallilla ollaan usein monta tuntia, ja koira joutuu välillä odottelemaan, joten siellä toppaan hänet jos vähänkin pakkasta, tuulta tai sadetta. Mutta kyllähän nuokin karaistuu. Se on vähän siitä kiinni, milloin itse sen takin laitat sille päälle :) Ja vaikka alusvilla puuttuu, niin kyllähän noilla talvella sentään vähän pidempi karva on. Tai ainakin Atella, kun ei ihan aina vilttiä lyödä päälle.
Ja siitä lumihangesta...Atte ainakin mennä pomppii välillä niin syvässä hangessa, että välillä hukkuu sinne koko koira. Ja kivaa tuntuu olevan :D
tuopjo
Viestimäärä: 2
Kasvattajat ovat ymmärtääkseni kaikki Suomessa hyvin pidettyjä ja asiantuntevia, ovat esim laatineet hoito-oppaita pennunostajille mukaan. Onneksi pihikset ovat myös yleisesti ottaen perusterveitä ja mutkattomia koiria. Ellei oikein huono tuuri satu, mitään kauhean kummallisia kysymyksiä ei ehkä edes joudu kohtaamaan. mutta onhan se tietty hyvä, että on joku jolta tietää saavansa vastauksen aina.
piipu
Viestimäärä: 3
piipu kirjoitti:
Hei kaikille!
Olen tässä miettinyt vuosia ja koiran hankintaa ja nyt olen tullut siihen tulokseen että olisin valmis koiran omistajaksi. Koira olisi minulle ensimmäinen, joten olen yrittänyt miettiä tarkkaan millainen hauveli olisi paras vaihtoehto. Erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni tämä tanskalais-ruotsalainen pihakoira vaikuttaisi ehdottomasti sopivimmalta vaihtoehdolta, niin luoteen, koon, viettien ja ulkonäönkin kannalta. Koira olisi ensimmäiseni, joten kertokaapas te kokeneemmat että millaisia kokemuksia teillä on pihakoirienne kasvattajista? Saako heiltä apua kun/jos kysyttävää ilmenee esim. käytöksestä, ruoasta ja kaikesta muustakin mahdollisesta? Minnuu jännittää aivan kauheasti ajatus että olen kasvatusvastuussa jostakin elävästä eläimestä... mutta ehkäpä se ainakin kertoo että olen miettinyt asiaa ja haluan oikeasti että koirasta tulee onnellinen perheenjäsen.
Kiitos kaikille jotka vastasitte kyselyyni
Tilanne on nyt sitten sellainen että miulle on tulossa alkuvuodesta pihis urospentu Kyselisinkin että asustaisiko kukaan teistä sattumoisin Päijät-Hämeessä?
Rauhallista joulun odotusta kaikille omistajille ja koiruuksille!
Mikene
Viestimäärä: 382
piipu kirjoitti:
Tilanne on nyt sitten sellainen että miulle on tulossa alkuvuodesta pihis urospentu !
Ihanaa pennunodotusta - ja kärsivällisyyttä niin siihen kuin pennun hoitoonkin! Onnittelut, olet valinnut todella ihanan rodun
Silkmonkey
Viestimäärä: 17
Ollaan menossa lauantaina Aten kanssa Euran ryhmänäyttelyyn ja uskaltauduin taas mittaamaan tuon meidän miehenalun. Hän on siis aina ollut tosi isokokoinen ja rotumääritelmän mukaisen säkäkorkeuden ylärajoilla mennään, mutta voihan... Mitta näytti 40,5 cm!!
Urosten sk:n yläraja on siis 37 (+2) cm, mutta me laitetaan näemmä vieläkin paremmaksi...
Noh... saa nähdä mitä tuomarisetä sanoo. Ainakin saa osviittaa miten rakenne on kehittynyt, vaikka ihan kesken tuo vielä on nyt 16-kuisena. Junnuluokkaan mennäänkin :)
Minkäs kokoisia pihiksiä teillä muilla on? Onko kellään samaa ongelmaa..? :]
Mikene
Viestimäärä: 382
Toisaalta meidän harrastuksen takia olen tavattoman tyytyväinen, että koira on pitkäjalkainen. Se pystyy hyvin liikkumaan hankalammassakin maastossa ja on silti sopivan pikkuinen kulkemaan pikkukoloista rakennuksissa.
Ja hei, kuka on tulossa yhdistyksen kevätkokoukseen tai kesän pihakoiraleirille?
muoks. Unohtui sanoa, että meille on toistaiseksi vain yksi tuomari huomauttanut koosta. Arvosteluja on neljälti eri tuomarilta.
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28185 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6331 |
Viestejä yhteensä | 545690 |
Uudet käyttäjät tänään | 2 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 2 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 10 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265843 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 25.04.2024 klo 22:15) |