Koirat.com

Onko Mankku menossa mihin näyttelyihin? Kiinnostaisi kovasti nähdä tälläinen rotu livenä!

Keplee kirjoitti:

Onko Mankku menossa mihin näyttelyihin? Kiinnostaisi kovasti nähdä tälläinen rotu livenä!

Itse en ole palveluskoiraihmisia, mutta nain sivumennen sanoen jos haluat ylipaansa nahda rodun livena, tiedon siita mita rotuja ja kuinka paljon kuhunkin nayttelyyn on ilmoitettu loytaa nayttelyiden "aikataulut"-sivuilta. Tietysti jos juuri joku tietty koirayksilo kiinnostaa nahda, niin sita ei sielta loydy.

^ Laitoin hänelle yksityisviestiä jo ajat sitten. En tiedä onko saanut/huomannut sitä, kun ei ainakaan ole vastannut mitään.

Mankku kirjoitti:

^ Laitoin hänelle yksityisviestiä jo ajat sitten. En tiedä onko saanut/huomannut sitä, kun ei ainakaan ole vastannut mitään.

Moikka!

Tässä välissä kysyisin oliko tuon oman koirasi hankintaprosessi kovin hankala. :) Olen rodusta todella kiinnostunut , mutta tuo kasvattajien vähyys suomen alueella mietityttää sekä miten kauan pentua saa odottaa :D ( toisaalta noh hyvää kannattaakin aina odottaa ^_^)

Tässä samalla kun vauhtiin pääsin kysyn vielä luuletko sopivan ensimmäiseksi koiraksi. ( tarkoituksena olisi harrastaa canicrossia, vaellusta ja mahd. koiratanssia) . Ihanan luonteen nuo ainakin tuntuvat omaavan. Tutkittua nettiä tässä nyt useamman kuukauden olen käsittänyt etteivät tsekinpaimenkoirat omaa samanlaista dominoivaa luonnetta kuin esim sakemanni?

Mukavaa kesän odotusta sinnepäin

^Taidanpa heittää sullekin yksityisviestin

On kyllä niin upean näköinen rotu, että voisin sanoa olevani rakastunut!

Luonnekin vaikuttaa juuri sellaiselta, mitä koiralta kaipaan. Harmittaa niin vietävästi, että kasvatustyö Suomessa on pienimuotoista, mutta olisin kyllä valmis tulevaisuudessa hankkimaan koiran vaikka toiselta mantereelta.

Mankku, pistin sulle yksityisviestiä!:)

Mankku, et vastannut tuolla toisella palstalla, mutta olitko se sinä Tampereen KV:ssä?

Alerte kirjoitti:

Mankku, et vastannut tuolla toisella palstalla, mutta olitko se sinä Tampereen KV:ssä?

Jotain vissiin mennyt ohitse. Joo, olin siellä.

Mä tuolla aikuisten palstalla nurisin, kun missasin tsekinpaimenkoirat kokonaan sen aikataulumuutoksen takia! Kehätoimitsija neuvoi, että odota ryhmäkehään asti, tai sitten tutki kaikki kevythäkit alueelta, täällä jossain lähistöllä se ROP-koira on. No, kierrettyäni vissiin viidesti sen hallin missä chodskyt oli, tulin siihen tulokseen että antaapa olla, en ehkä ihan kehtaa alkaa nostelemaan vieraiden ihmisten häkkipeitteitä. En sitten viitsinyt jäädä ryhmäkehääkää vartomaan, kun oli päivälle muutakin ohjelmaa Täpärälle meni

Alerte kirjoitti:

Mä tuolla aikuisten palstalla nurisin, kun missasin tsekinpaimenkoirat kokonaan sen aikataulumuutoksen takia! Kehätoimitsija neuvoi, että odota ryhmäkehään asti, tai sitten tutki kaikki kevythäkit alueelta, täällä jossain lähistöllä se ROP-koira on. No, kierrettyäni vissiin viidesti sen hallin missä chodskyt oli, tulin siihen tulokseen että antaapa olla, en ehkä ihan kehtaa alkaa nostelemaan vieraiden ihmisten häkkipeitteitä. En sitten viitsinyt jäädä ryhmäkehääkää vartomaan, kun oli päivälle muutakin ohjelmaa Täpärälle meni

No voi damnit! Eikä me muuten jääty edes ryhmäkehiin. Onneksi näitä tsekkiläisiä on pikku hiljaa levinnyt ympäri Suomea, että jos vaan vielä Suomessa majailet, niin varmaan tulee uusia tilaisuuksia eteen. Missäs päin vaikutat? Ajattelin, että jos voin vinkata sulle jonkun koirallisen sieltä päin.

Pohjoisessahan minä - Rovaniemellä siis - mutta kylläpä tulee mitä milloinkin koukattua etelämmäs, niin kuin tuo Treen reissu, mutta Oulun korkeudelle ehkä useimmiten.

Mutta hyvä ettette jääneet ryhmäkehään, harmittaa vähemmän

Alerte kirjoitti:

Pohjoisessahan minä - Rovaniemellä siis - mutta kylläpä tulee mitä milloinkin koukattua etelämmäs, niin kuin tuo Treen reissu, mutta Oulun korkeudelle ehkä useimmiten.

Mutta hyvä ettette jääneet ryhmäkehään, harmittaa vähemmän

Tällä hetkellä pohjoisin chodsky taitaa olla Tyrnävällä. En ole varma menikö sinne peräti 2kpl. pentuja ihan tässä lähipäivinä.

No mutta sehän on verrattain pohjoisessa, tottunut kun olen että harvinaisten rotujen perässä saa monesti juosta ainakin Jyväskylän alapuolelle. :) Pitääpä pistää korvan taakse!

On meilläkin sitten kesämmällä reissua Lappiin. Ollaan miehen kanssa sieltä kotoisin ja käymme 1-4 krt vuodessa sukuloimassa.

Ilmoittelepa vaikka sitten täällä jos haluaisit treffailla! :)

Voisiko joku nyt vielä lisää selventää mulle tätä rotua :D Hyvin vähän löytyy tietoa ja sekin osin ristiriitaista. Nimittäin toisaalla kerrotaan käyttötarkoituksessa myös olevan seurakoira, kennelliiton rotumääritelmässä taas käyttö-ja palveluskoira, mikä nyt sitten kuvaa todellista käyttötarkoitusta? Ja miten paljon tämä koira sitten todellisuudessa on käyttökoira, onko kisakentille mahdollisuuksia eli löytyykö motivaatiota työskentelyyn ja miten pitkälle? Entäs jos koiran kanssa ei touhata mitään erikoisuudesta poikkeavaa, miten pääkoppa kestää? Miten soveltuu ensikoiraks?

Sitte taas terveydestä, jostain bonjasin että näillä on hyvin suppea geenipooli? Ja samaisesta paikasta löysin että ongelmia olisi erityisesti lonkkien sekä ihon ja allergioiden kanssa? Terveystietojahan ei löydy juuri mitää.

Erään ongelmakoirakouluttajan sivustolla keskusteltiin koiraroduista ja vertasi valkoista paimenkoiraa, malinoisia, bortsua ja tsekinpaimenkoiraa toisiinsa ja kertoi että valkoisellapaimenkoiralla on näistä roduista vähiten dominanssin tarvetta. Pitääkö paikkansa tsekinpaimenkoirien omistajien (=omistajan, ei vissiin enempää tästä ketjusta löydy :D) mielestä tsekinpaimenkoiran osalta? Ja ensikoiraksi soveltuvuutta miettiessään, kouluttaja olisi juurikin tämän valkoisenpaimenkoiran kannalla.

Itselle olisi hakusessa joskus tulevaisuudessa uusi koirarotu harrastuksiin ja juurikin sellainen jonka kanssa kisaura olisi vähän helpompaa kuin nykyisen rodun ;)

rasavilli kirjoitti:

Voisiko joku nyt vielä lisää selventää mulle tätä rotua :D Hyvin vähän löytyy tietoa ja sekin osin ristiriitaista. Nimittäin toisaalla kerrotaan käyttötarkoituksessa myös olevan seurakoira, kennelliiton rotumääritelmässä taas käyttö-ja palveluskoira, mikä nyt sitten kuvaa todellista käyttötarkoitusta? Ja miten paljon tämä koira sitten todellisuudessa on käyttökoira, onko kisakentille mahdollisuuksia eli löytyykö motivaatiota työskentelyyn ja miten pitkälle? Entäs jos koiran kanssa ei touhata mitään erikoisuudesta poikkeavaa, miten pääkoppa kestää? Miten soveltuu ensikoiraks?

Sitte taas terveydestä, jostain bonjasin että näillä on hyvin suppea geenipooli? Ja samaisesta paikasta löysin että ongelmia olisi erityisesti lonkkien sekä ihon ja allergioiden kanssa? Terveystietojahan ei löydy juuri mitää.

Erään ongelmakoirakouluttajan sivustolla keskusteltiin koiraroduista ja vertasi valkoista paimenkoiraa, malinoisia, bortsua ja tsekinpaimenkoiraa toisiinsa ja kertoi että valkoisellapaimenkoiralla on näistä roduista vähiten dominanssin tarvetta. Pitääkö paikkansa tsekinpaimenkoirien omistajien (=omistajan, ei vissiin enempää tästä ketjusta löydy :D) mielestä tsekinpaimenkoiran osalta? Ja ensikoiraksi soveltuvuutta miettiessään, kouluttaja olisi juurikin tämän valkoisenpaimenkoiran kannalla.

Itselle olisi hakusessa joskus tulevaisuudessa uusi koirarotu harrastuksiin ja juurikin sellainen jonka kanssa kisaura olisi vähän helpompaa kuin nykyisen rodun ;)

Terveystietoja tsekeistä on hyvin hankalaa saada. Kasvattajilla on jotenkin huono kielitaito tai sitten se kaatuu just siihen, että koiria ei kerta kaikkiaan ole tutkittu. Nyt ovat tosin siellä päässä alkaneet valveutua näissä asioissa ja esim. lonkkien osalta kai ovat alkaneet tutkituttaa tarkemmin.
Itse olen kuullut tosiaan yhdestä Suomessa olevasta chodskysta, jolla on ruoka-aineallergiaa, iho-ongelmaa jne. Mutta elo sen koiran kanssa on kuulemma ihan ok.

Meille on kesällä varattuna joukkoverinäytteen otto, mikä lähetetään siihen Hannes Lohen (vai mikä nyt olikaan) geenitutkimukseen mukaan. Kaikista Suomen chodskeista näytteitä ei kuitenkaan saada kerättyä. Täällä Suomessa pyritään siihen, että asioista otetaan selvää ja myös että koirat terveystarkastetaan. Ainakin yksi suomalaisista kasvattajista on ilmaissut huolensa, koskien suppeaa geenipoolia. Mutta nämä asiat tulevat sitten ajan kanssa esiin, vielä ei voi sanoa, onko rodulla millainen tulevaisuus edessään.

Tuohon ensikoiraksi soveltuvuuteen. Itse näen, että tämä rotu voisi sopia myös aloittelijallekin. Mutta ensikoiran ottajalle suosittelen tietotaitoa koirista ylipäänsä, siis että oikeasti paneutuu koirakirjoihin ja ottaa perusasioista selvän. Rotu tosiaan vaatii paljon tekemistä, mutta ei tarvitse mitään verissäpäin menemistä.
Meidän koira on aivan loistava perheenjäsenenä. Rakastaa lapsia ja on tasapainoisempi, mitä tuo minun porokoirani on. Jopa vieraita lapsia tuo tsekkiläinen vaalii mielellään ja on tosi lempeä myös pieniä vauvoja/taaperoita kohtaan.
Yhden seropin ja yhden porokoiran kokemuksella sanoisin, että tämä tsekkiläinen on näistä ollut kaikista helpoin kouluttaa, motivaatiota löytyy ja antaa myös ohjaajansa virheitä anteeksi. Pehmeä tämä on, mutta ei jää kaivelemaan menneitä, mitä oman kokemukseni mukaan tuo porokoira tekee. Ja kotioloissa tuo chodsky on rauhallinen. Silleen hankala sanoa tuon hermorakenteesta, kun itsellänikin on kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän kokemusta koirista, enkä pysty vertailemaan rotua vaikkapa tuohon valkkariin. Mutta on ehdottomasti parempihermoinen mitä tuo minun poroni on.

Apua, mitä tarkoittaa dominanssi? Onko se siis sitä, että pyrkii testaamaan paikkaansa laumassa ja kiipimään pomon paikalle? Meillä tuo porokoira tulee koirista ensimmäisenä, testailee paikkaansa aina silloin tällöin ja tämä chodsky on hyvin tyytyväinen omaan sijaansa, lauman alimpana jäsenenä. Ei ole ollut mitään erityisempiä valtataisteluita. Noiden koirien elo on balanssissa, ylempi antaa tiettyjä myönnytyksiä, esim. ovista kulku sujuu tuolta tsekkiläiseltä rivakammin, joten se luikahtaa aina ensin. Tosin, tuolla tsekkiläisellä on ikää vähän vajaat 1,5 vuotta, että voihan tilanne yhtäkkiä muuttua, tiedä häntä, kun tuntuvat molemmat niin tyytyväisiltä elämään. Eikä ole meitä ihmisiä kohtaan koskaan uhonnut/uhmannut (no tietty teiniperseilyjä tuollakin on välillä ollut).

Itse olen kanssa hiukan huolissani rodun tulevaisuudesta ja siitä, että alkaako enenemässä määrin olemaan jotain ongelmia sisäsiittoisuudesta johtuen.
Mutta nämä suomalaiset kasvattajat tuntuvat olevan tosi hyvällä asialla rodun suhteen ja toivon, että sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa. Mitään kovaa kisatykkiä en toivoisi tästä rodusta tulevan, koska siihen on jo olemassa muita rotuja.
Hyvä harrastuskoira, hyvänmielen kaveri ja hyvä perhekoirana. Kyllä itse ainakin sanon omasta kokemuksesta, että tämä sopii perhekoiraksi, mutta toisaalta vaatii siihen edes jotain muuta aktiviteettia kuin päivän lenkitykset. Aivotyöskentely ja nenänkäyttö, niissä tämä koira on ihan hyvä ja toivoisin, että näitä ominaisuuksia vaalittaisi siellä kotioloissa. Pelkkänä sohvaperunana ei sovi olemaan, alkaa kyllä itse keksiä viihdykettä ja tekemistä, jos sitä ei omistajalta heru.

Olisi kiva, jos tänne palstalle eksyisi muitakin tämän rodun tyyppejä, niin saatais laajempi näkemys näistä asioista. Itse kun voin puhua vain omasta puolestani ja ainoastaan yhden koiran kokemuksella. Oma koirani on varmaan sieltä aktiivisemmasta päästä, olen tavannut myös poikkeuksellisen rauhallisia koiria, melkeinpä voisi sanoa fleguksi (kun taas vertaan tuohon omaan koiraani, joka tekee kaiken täysillä, sata lasissa). Pitkää pinnaa siis osaltaan vaatii, ja huumorintajua myös.
Tulipa pitkä teksti, toivottavasti edes vähän selvensi asioita.

Kiitos vastauksista, selvensi omaa ajatuksenjuoksua Hakusessa on tosiaan tulevaisuudessa rotu, jonka kanssa harrastaminen olisi vähän helpompaa kuin poron pakkaa olla niin oman tien kulkija jonka kanssa joutuu tekemään tosissaan töitä että tavoitteet saavutettaisiin vaikka ihana rotu onkin ja tulevaisuudessa todennäköisesti tulee aina porokoiria itellä olemaan. Australiankelpie vaikuttaisi myös hyvältä paketilta, mutta jotenkin kiinnostaisi myös sellaiset rodut joita ei kisakentillä kovin usein näe (ja jotka eivät ihan mahdottomia ole).

Eli dominanssin suhteen on tyytynyt "viimeiseksi", kuulostaa hyvältä porokoiran kanssa on aina silloin tällöin pientä taistelua niin ihmisten kuin vanhempienkin koirien osalta, mutta kuuluu todennäköisesti porokoiranarttujen ominaisuuteen

Joku täällä kertoi etsineensä Tampereen KV:stä sotkuja ryhmäkehistä. Nehän eivät siis ryhmäkehissä ole, koska eivät ole FCI:n hyväksymiä. Mun poron tuomari ko. näyttelyssä perui tulonsa, jonka takia poroni ja sotkuni olisi olleet yhtä aikaa kehässä, siksi pyysin aikataulumuutosta. Pyydän anteeksi niiltä, jotka sotkuja tulivat katsomaan. Itse olin kyllä paikalla ihan loppukehiin asti ja kuljin kyllä sotkuni kanssa kaiken aikaa ennen loppukehään menemistä, ei se siis ollut kevythäkissä kuin hetkittäin ;)

Mutta Mankku täällä onkin kommentoinut ja kertonut paljon rodusta. Kerron lyhyesti omasta sotkustani, joka nyt siis vajaa 2-vuotias narttutuonti Tsekeistä. Sotku on sosiaalinen koira, josta löytyy erilaisia "moottorivaihtoehtoja", omani on rauhallisemmasta päästä. Eroahdistus ja yksinoleminen on tämän koiran heikko kohta, siihen täytyy käyttää aikaa, jota välttyy tulevilta ongelmilta. Sotku on yhden ihmisen koira, joka vaatii muutakin tekemistä, kun perhekoirana ja lenkkikaverina olemista. Erinomaisen nenänkäyttökyvyn vuoksi se soveltuu hyvin esim. jäljelle. Omani kanssa harrastin myös hakua, mutta sillä ei ole tarvittavaa kiinnostusta lähteä etsimään vierasta ihmistä. Agility on nyt kokeilussa, nopeutta ja ketteryyttä sotkulta löytyy, mutta riippuu koirasta, innostuuko se siitä. Verratessani poroa ja sotkua, kokemukseni ovat päinvastaiset kun Mankulla. Poro on se, joka on sata lasissa mukana, sosiaalinen ja aina valmis touhuamaan. Sotku tulee sitten perässä kun ehtii. Molemmat ovat herkkiä, mutta eri tavalla.

Oma sotkuni ei ole ahne, ainoa motivointi/koulutuskeino on pallo/lelut. Sotku ei ole "minisakemanni", se on sotku. Yhteistä edesmenneen sakemannini kanssa löydän vain juuri tämän "yhden ihmisen koirana" olemisen. Sotkuni ei ole allerginen, mutta herkkäihoinen. Se kutiaa herkästi ja usein. Raakaruokinta on asiaa helpottanut jonkun verran. Lonkkia, kyynäriä ja selkää ei ole vielä kuvattu.

En näkisi sotkua "huippukoiraa" haluavalla harrastajalla enkä pelkän lenkkeilijän kaverina, vaan kaikkea siitä väliltä. Sotku on ihana harrastuskaveri rentoon tekemiseen. :)

Hei!
Etsiskelen tässä rotua, joka sopisi lapsiperheeseen narttukoiran kaveriksi, ja harrastuskaveriksi.
Sitten törmäsin tsekinpaimenkoiraan, johon ihastuin heti.
Voisitteko te kertoa minulle vaikka yksityisellä, että mistä nuo tsekkiläisenne hankitte ja miten yhteiselo on sujunut?
Kiitos jo etukäteen!