Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOIRARODUT - Lauantaina, 17.07.2010 klo 12:51

Valkoinenpaimenkoira

Siirry sivulle: 1 2 3 4 ... 17

Sarahia

Sarahia
Viestimäärä: 4470

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Keskiviikkona, 22.12.2010 klo 15:41  
+
0
^En olekkaan kuullut jäljen opettamisesta niin että pannasta koiraa pidettäisiin. Itse olen liinassa opettanut koirat jäljelle pennusta saakka. Meillä käytetään myös jäljestyksessä jälkivaljaita (eli valjaita, joita käytetään vaan jäljellä), ei pantaa.
Harrastuspuolella on pk-ketjussa ollut muuten pk-jäjestäkin välistä juttua, mutta varmaan tuosta voisi sinne ihan lajin omankin ketjun tehdä.

kuku

kuku
Viestimäärä: 52

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Keskiviikkona, 22.12.2010 klo 16:09  
+
0
Joo ehkä meidänkin pitäis ne valjaat tohon jälkeen ostaa tai en tiiä kyllä mun mielestä toi levee pantaki siihen käy, mutta siis koiraa pidetään pannasta kiinni siksi, että omistaja näkee kunnolla, että koira ei jätä yhtään makupalaa ottamatta (ideahan on myös siinä, että pentu oppii menemään jokaisen "jalanjäljen" kantapään kautta. Liinaa me ruvetaan keväällä käyttämään:hymy: Mutta siis opetustapoja on monia :). Tiedän myös yhden tyypin joka opettaa pennusta asti liinalla (Wantun siskon omistaja).

TwoBeans

TwoBeans
Viestimäärä: 1258

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Keskiviikkona, 22.12.2010 klo 21:12  
+
0

Napket kirjoitti:

kyllä varmaan tottuu siihenkin, että lisätään puuroa/riisiä lihan ja vihannesten sekaan.

Bella pääsee kans leikkimään kunnolla ja ulkoilemaan meidän kanssa, kun sitä on totutettu kahdesti päivässä vaan alle 2 km lenkkeihin, omasta mielestäni se tarvitsisi kolme lenkkiä päivässä, joista yksi olisi paljon pitempi.



Menee nyt ehkä ravintokeskustelun alle, mutta itse en lisäisi nappulan sekaan (varsinkaan Pedigreen) riisiä tai puuroa, jos ruuan päärunko on nappulassa, jossa itsessään on jo paljon viljaa ja vähän lihaa ja proteiinia. Lihan ja vihannestenkin lisäys hyvä. Mutta tosiaan, kahdeksi viikoksi ei kannata alkaa muutoksia ruokavalioon tekemään, mutta vastaisuuden varalta vinkiksi :hymy:

Alle 2km? Huh? Kyseessä siis terve koira? Onko muita aktiviteetteja, tiedätkö? Esim agilityä, tokoa, jotain... Kuulostaa hirmu pieneltä lenkkimäärältä täysikasvuisen, terveen, aktiivisen rodun edustajalle... Olet ihan oikeassa, että liikuntaa koira tarvitsisi lisää, ja varmasti ilahtuukin, jos sen kanssa vähän pidemmän lenkin hoitojaksolla heität. Liikunnan tosin tulisi olla säännöllistä, ja jatkossakin lisätä kilometrejä päivään, ja toki mielellään muutakin puuhaa, aivojumppaa, ja vaikka se jälkikin, mistä mainitsit, on hyvä vaihtoehto.
- beauceron uros Laku 2/2013
- valkoinen paimenkoira Luna 6/2010
- shetlanninlammaskoira Eetu 2/1993 - 1/2007

Napket

Napket
Viestimäärä: 26

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Maanantaina, 27.12.2010 klo 11:16  
+
0
Bella tulikin meille jo joulupäivänä. Oli ekan päivän ihan hoopona, kun itki omistajien perään eikä malttanu pysyä paikallaan, mutta nyt on paljon rauhallisempi. Menee vieläkin ovelle, jos kuuluu ääniä, kun luulee, että sitä tullaan hakemaan. Pitää opettaa pois tosta tavasta, jos ei opi itse, ettei sieltä tule ketään äänien kuuluessa. :P Sai kyllä ekana päivänä jo syötyä ja juotua, ja tottelee meitä. Ei ota - ja paikka -käskytkin oon saanut sille nyt opetettua, pitää vaan jatkaa harjottelua. :>

Ainut mikä vaatii työtä on se, että Bella vetää ihan hirveästi lenkeillä. Tänään uhrasin sormet aamulenkillä siihen, että pidin sitä koko ajan vierellä, vaikka kuinka kiskoi. En päästänyt haistelemaan hankia, ennen kun annoin itse luvan, ja matkaa jatkettiin sitten, kun koira on vierellä ja minä otan ekan askeleen. Aika monta lenkkiä saan mennä näin, ennen kun oppii, että siinä vieressä on mukavempaa, kun ei kisko, mutta malttia malttia. Tässä menee nimittäin todella paljon aikaa...:D

Toinen, mikä sujuu jo aika hyvin, on hissi. Me asutaan 6. kerroksessa, ja hississä on iso peili. Heti ekalla kerralla, kun näki ittensä sieltä, niin hirveetä pakitusta pois hissistä. Pakotin sen vaan kyytiin, ja kun hissi lähti, niin kehuja paljon. Nyt tehdään niin, että mä menen selkä edellä niin, ettei koira nää itteensä hissistä, ja uskaltaa hyvin tulla sinne. Hyvää tässä myös on se, että tajuaa johtajan saavan mennä ensin.

Oon aamusin lenkin jälkeen tehnyt riisi/puuromössöjä lihalla ja vihanneksilla ja laitan ruokalusikallisen öljyä mukaan. Määrä on näyttänyt olevan ihan hyvä, ei ole kertaakaan ennen seuraavaa ruokailua norkoillut kupin vieressä taikka kaapeilla. Illalla annetaan raksuja lenkin jälkeen. Ollaan nyt käytetty kahdesti päivässä puolesta tunnista tuntiin ulkona, koska siihen se on tottunut. Leikitään myös paljon enemmän sen kanssa, kaikista kivointa on näköjään lumipallojen nappaaminen ilmasta. :D Ja sisällä osaa hyvin tuoda pallon, kun on heittänyt. Puruluut puuttuu vielä, eilen se tuhosi jo vanhan tennispallon. :D Tänään laitetaan kauppalistaan.

Karvaa lähtee vähän vähemmän, kun olen nyt jaksanut ainakin kolmasti päivässä harjata. Bella tykkää harjauksesta, ja samalla tulee opeteltua ei ota -käskyä, kun yrittää pureksia harjaa. Kynsiä en leikkaa vielä, vaan totutan siihen ajatukseen, että on annettava minunkin leikata ne. Leikkureilla taputtelen käpäliä ja muutenkin hiplailen, niin ymmärtää, ettei tässä mittään pahaa ole. Sitten vasta pääsen leikkaamaan, kun koira luottaa täysin. :>

Tulipas tekstiä, piti vaan ilmoittaa ensikertalaisen kuulumisia. Oma kunto kyllä on ihan hirveä tuon lumimääränkin takia, mutta eiköhän tässä pärjätä. :>

kuku

kuku
Viestimäärä: 52

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Tiistaina, 25.01.2011 klo 16:57  
+
0
Kukkutikuu! Empä oo pitkään aikaan kirjotellu tääl:eek:

Wantun paino on 22 kg ja säkä 57.
Nyt ollaan treenattu nakki seuraamista ja pallottelua, hyvin menee:nauru:
Nykyyään, kun annan ruuan pyydän Wanttua myös maahan tai seisomaan :> (ennen käskin vaan istumaan).

Näyttelyki kiinostaa, mutta sitä ennen kuitenki noi TOKO jutut :).
Olin muuten tässä vähän aikaa sitte Lahden näyttelyssä.
Tämmöstä täällä:hymy:.

orcidea

orcidea
Viestimäärä: 110

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Lauantaina, 29.01.2011 klo 16:51  
+
0
Kysynpä mielenkiinnosta, miksi olette päätyneet valkkariin hankkiessanne koiraa? :hymy:
Itselläni ei siis koiraa ole, valkkari vaikuttaa kiinnostavalta rodulta näin rotumääritelmän ja kokemuksia luettuani. Nousi lappalaisten ohelle harkintalistalleni :hymy: Arkuus on tosin mietityttänyt itseäni, tuntuu olevan melko yleistä?

Tiitus

Tiitus
Viestimäärä: 720

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Lauantaina, 29.01.2011 klo 17:16  
+
0
Suunitelmat muuttui ja tänne pitäisi tulla kesän alussa valkkaripentu. :shifty:
Virallinen kuulokoira
bostoninterrieri Domi 23.06.2011
Blogi


kuku

kuku
Viestimäärä: 52

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Sunnuntaina, 30.01.2011 klo 12:48  
+
0
Ihanko totta Tiitus:love:

Orcidea, meillä tää vaalkkari tuli vähän silleen, että kuultiin et mun kummitädin valkkarille teetettäis pennut ja haluttiin joku paimenkoira joten tää oli aika hyvä tilaisuus:wink: Ja arkuus on tosiaan yleistä, siksi kannattaakin olla tarkka pentua hankkimassa:hymy:.

TwoBeans

TwoBeans
Viestimäärä: 1258

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Sunnuntaina, 30.01.2011 klo 17:00  
+
0
Tiitus, kiva juttu, onnittelut valkkari-valinnasta! Muista sitten tulla tänne kertoilemaan kuulumisia ja laittaa kuvia kun sen aika tulee, eikös juu :hymy:

Orcidea, me päädyttiin valkkariin aika hassulla tavalla toisaalta. Varoitus: pitkä tarina. Minä olin jo päättänyt, että koira tulee, kun omakotitaloon päästään muuttamaan. Mies oli myöntyväinen, mutta hänelle ulkonäkö oli se tärkein asia, hän halusi mahdollisimman paljon sutta muistuttavan koiran (WTF) ja haaveilikin huskysta, malamuutista tai saarloosinsusikoirasta. Minä koitin painottaa luonne-ominaisuuksia enemmän ja vaikka mulla ei mitään huskyja vastaan ole, mietin pystyykö tarjoamaan sellaiselle mielekkäät olosuhteet ja tekemistä.

Alusta asti ajattelin, että jotain haluan koiran kanssa harrastaa, pelkkää sohvankoristetta en halunnut. Itse mietin suomenlapinkoiraa tai sakemannia, mutta olin myös kaverini luona ihastunut hänen valkkariinsa, joka oli ja on luonteeltaan hyvinkin tasapainoinen ja älykäs yksilö. Tämä valkkari on lyhytkarvainen, ja mieheni myös tykästyi luonteeseen, mutta halusi pitkäkarvaisen version, koska lyhytkarvaiset koirat näyttää hänestä rotalta. :eek: No, mutta koska valkkari sitten vastasi molempien mieltymyksiä, siihen päädyttiin. Ja alettiin etsiä kasvattajia. Missään ei kuitenkaan sillä haavaa ollut vapaita pentueita eikä lähiaikoina suunnitteilaa niistä mistä kysyttiin.

Eräänä aamuna lueskelin sanomalehteä, ja siellä oli ilmoitus valkkarinpennuista kotikaupungissa. No pitihän niitä mennä katsomaan. Jäljellä oli 2 urosta, jotka vaikutti aroilta, ja ne olikin jo 4 kk ikäisiä. Narttu (sijoituskoira) oli ihan normaalin oloinen kyllä. Emme näistä ottaneet kumpaakaan, vaan päädyimme odottamaan kasvattajan oman koiran pentuja, jotka olivat juuri saaneet alkunsa. Käytiin niitä katsomassa pari kertaa ennen luovutusta, ja sieltä se Luna valikoitui. Lähinnähän tässä kävi niin, että mies valikoi sieltä pennun, millä oli pisin karva. :roll: No, kun vanhemmat oli kuitenkin luonnetestattuja ja terveiksi ja täyspäisiksi todettuja, ajattelin että sama kai se on, itsellä ei tuommoisilla karva-jutuilla niin väliä ole. Lappalaista tosin vähän olin sulkemassa pois rotuvalinnassa turkinhoidollisista syistä, mutta ulkonäön kannalta on ihan sama minulle. No, näillä mennään, isäntä sai tahtonsa läpi ja mä olen tyytyväinen. Mikäs siinä.

Noh, mitä arkuuteen tulee, kannattaa tosiaan tsekkailla vanhempien luonnetestejä ja muutenkin tutustua ainakin emään. Jänishousuja toki joukkoon mahtuu, mutta ainakaan Luna ei mitenkään erityisen arka ole. Mitä nyt normaalia nuoren koiran /pennun epävarmuutta esim dominoivien, isompien koirien kanssa, tässäkin usein uteliaisuus voittaa lopulta, ja pakko on mennä leikkiin hakemaan vaikka ensin vähän jännittäisikin. Vieraita kohtaan on varautunut, eli ei säntää suin päin syliin, mutta ei Luna ainakaan pelännytkään erikoisemmin ole. Menee tutustumaan omaan tahtiinsa, toisia ihmettelee etäältä vähän kauemmin, toiset ottaa kaveriksi nopeammin, riippuu vieraan käytöksestä. Uudenvuoden raketeista ei ollut moksiskaan, ampumaradan vierestä lenkkeillessä keskittyi tuoreeseen pissaplänttiin ja kävyllä leikkimiseen jna näin päin pois. Ja sosiaalistaminen erilaisiin ääniin, paikkoihin, ihmisiin, toisiin koiriin jne on tottakai tärkeää, niinkuin nyt kaikillakin koirilla. Enkä nyt tiiä tosta arkuudesta, ne koirat mihin olen törmänny, on olleet ihan normaaleja, niitä kahta pentua lukuunottamatta (joiden ujous näytti lähinnä johtuvan olemattomasta sosiaalistamisesta). Paljonhan siinä on omistajalla ja ympäristöllä vaikutusta, tuleeko koirasta arka vai ei. Jos pentua ei koskaan vie omaa pihatietä kauemmas, totta pirussa sitä jännittää jos se yhtäkkiä pölläytetään uutena vuotena torille ihmisvilinään. Näin kärjistetysti. Vaikka eihän valkkari tietysti samalla tavalla peloton ja itsevarma ole kuten esimerkiksi rottweiler...

Mähän lörpöttelen mielelläni lisää, jos kiinnostaa. :hymy:
- beauceron uros Laku 2/2013
- valkoinen paimenkoira Luna 6/2010
- shetlanninlammaskoira Eetu 2/1993 - 1/2007

orcidea

orcidea
Viestimäärä: 110

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Sunnuntaina, 30.01.2011 klo 18:25  
+
0
Kiittelen vastauksista! :hymy:
TwoBeans: Minä lukisin mielelläni lisääkin lörpöttelyjä :wink: Minullehan saa laittaa vaikkapa yksäriä, jos haluaapi :hymy: Mielellänihän siis luen kaikkea, mitä mieleen tulee, kun ei noista valkkareista tosiaan hirveästi ole tietoa :hymy:

Tiitus

Tiitus
Viestimäärä: 720

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Sunnuntaina, 30.01.2011 klo 19:07  
+
0

TwoBeans kirjoitti:

Tiitus, kiva juttu, onnittelut valkkari-valinnasta! Muista sitten tulla tänne kertoilemaan kuulumisia ja laittaa kuvia kun sen aika tulee, eikös juu :hymy:



Tottakai sitten tänne kertoilen kuulumisia ja kuvilla spämmin. :shifty: Itse päädyin valkkariin sen takia koska valkkari miellyttää ulkoisesti ja luonteeltaan. Tarkoitus on harrastella mm:Agiliitelyy (jossain määrin), tokoa, jälkeä, juoksulenkkejä ja ehkä hakua myös kokeillaan.
Virallinen kuulokoira
bostoninterrieri Domi 23.06.2011
Blogi


(Viestiä on muokattu maanantaina, 31.01.2011 klo 12:23)

Piude

Piude
Viestimäärä: 3

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Maanantaina, 31.01.2011 klo 07:01  
+
0
No huh huh.... Itsellä on nyt toinen valkkari menossa eli muutaman vuoden olen näitä valkoisia katsellut niin omia kun vieraita. Valkkari ei todellakaan ole mikään helppo rotu! Valkkari ja sakemanni ei todellakaan ole samanlaisia vaan vuosisatojen ajan valkkarin on eriytynyt isoveljestään saksanpaimenkoirasta.Arkuus rodussa on todellinen ongelma,noin puolet on arkoja/agressiivisia.Arkuus ei siis ole mikään "käydään vähän nakkikioskilla niin et ole arka" vaan arkuus on VAHVASTI PERiYTYVÄ ominaisuus. Itse luonnetesti ei välttämättä kerro kaikkea. Kun hankkii valkkaria niin sen lisäksi että PITÄÄ tutustua vanhempiin mutta myös sisaruksiin tai nartun /uroksen aikaisempiin pentuihin. Itse tunnen monta arkaa valkkaria. Käykääpä lukemassa esim. Apulaa siellä on harva se viikko valkkari etsii kotia ja juuri usein arka.....Suoraan sanoin raivostuttaa kuunnella kun ihmiset ottaa valkkarin, kun se on niin söpö ja sointuu kivasti sisustukseen. Minulla on myös sakemanni ja voin sanoa että kun sakemanni hyytyy lenkillä niin valkkari kysyy että vieläkö kovempaa ja pidempää...Ja harrastus... hyvin harva valkkari käy harrastamiseen esim. omalla ei ole lainkaan miellyttämis halua joten motivointi on todella vaikeaa. Olen aikaisempien koirien kanssa (saku ja rotikka) kilpaillut joten jotain tiedän tästäkin asiasta. Käykää katsomassa kenneliiton sivuilta miten paljon valkkareilla on käyttö tuloksia.Eli jos vaihtoehtona on labbis tai edes sakemanni nii OTA ne. Jos kuitenkin haluat valkkarin niin ole valmis tekemään töitä ja tarvittaessa hae apua ongelmakoira kouluttajalta, älä pistä koiraa kiertoon kuten niin moni on tehnyt.Ole tarkka millaselta kasvattajalta pennun otat niitäkin on moneen junaan. Myös voipi käydä lukemassa juttuja valkkariyhdistyksen keskustelu sivuilta.Valkkareilla on myös paljon eri sairaksia kuten lonkka/kyyner ongelmia, silmä sairauksia, selkä sairauksia, allergiaa, atopiaa..Varmasti löytyy kivojakin valkkareita mutta niin paljon näitä ei niin kivoja. Jos nyt kuitenkin vielä haluat valkkarin niin lycka till! Terveisin Kodinvaihtaja valkkarin omistaja

TwoBeans

TwoBeans
Viestimäärä: 1258

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Maanantaina, 31.01.2011 klo 20:48  
+
0
^ Samaa mieltä kanssasi ensinnäkin siitä, että valkkari ei tosiaan ole rotu helpoimmasta päästä, sekä myös siinä, että ulkonäköperusteilla ei tule hankkia sen kummemmin valkkaria kuin muutakaan koiraa. Meillä mies painotti ulkonäköominaisuuksia ykkösenä, minä luonnetta ym, ja olin valmis valkkarin ottamaan, vaikka sitten olisikin ujo ADHD. (meillä tämä oli tosiaan sellainen win-win-tilanne, kumpikin sai haluamansa, tosin minulle se koiran hoito ja koulutus on lähinnä jäänyt, enkä valita, ihan hyvä näin) Samaa mieltä olen myös siinä, että kasvattajaan kannattaa tutustua, samoin vanhempiin, muihin pentuihin jne niin laajalti kuin mahdollista, plus tietysti rotuun sinänsä, sen tarpeisiin, terveyteen yms. Tottakai, minusta se on tärkeää joka kerta koiranpentua hankkiessa.

Arkuuteen vielä. Arkuus ja huonohermoisuus toki on myös ominaisuutena periytyvää, mutta silti en menisi sanomaan, etteikö suuri merkitys olisi koulutuksella, sosiaalistamisella, yleisellä koiran kohtelulla arjessa ja omalla käytöksellä pelottavissa tai "pelottavissa" tilanteissa. Ystävälläni on sekä valkkari että kultainennoutaja. Näistä kahdesta on kyllä kultsu se arempi ja vetäytyvämpi, kun toinen painuu häntä pystyssä tsekkaamaan uudet asiat. Toki, yksilöllistähän tämä.

Motivoinnista / työskentelystä koiran kanssa minulla on kokemuksia vain Lunasta ja kuulopuheita muista. Luna toki on vasta 7kk, eikä ihan anna täyttä kuvaa siitä, mitä touhu aikuisena on, mutta tähän asti olen pärjännyt hyvin eikä motivointi voisi helpompaa olla. Luna kaipaa paljon aktiviteettiä, sekä liikuntaa että aivo- ja nenätyöskentelyä. Suomeksi sanottuna lenkkeillään päivittäin ja joka päivä jotain pientä treeniä, pennulla tietysti ihan peruskoulutusta vielä, plus temppuja omaksi ja koiran iloksi. Yksinollessa aktivointileluja, välillä etsintäleikkejä. Motivointi on Lunalla helppoa, koska sille kelpaa ruoka kuin ruoka, ja tekee mitä tahansa parista kuivamuonapapanasta. Palkaksi kelpaa myös pallottelu tai saalis/taisteluleikit köydellä, patukalla, rievulla jne. Oppiminen on ollut nopeaa, niin sisäsiisteydessä kuin muissakin perusasioissa. Koulutusmenetelmänä olen käyttänyt pääasiassa positiivista vahvistamista ja naksutinta ja antanut koiran itse oivaltaa, mitä siltä haetaan. Luna ei ainakaan kovilla pakotteilla juuri tunnu toimivan halutulla tavalla, joten ne olen jättänyt mahdollisimman vähälle. Meillä harrastustavoitteet lähinnä tokossa ja pk-puolelta jälki ja haku kiinnostaa, keväällä pääsee toivon mukaan tositoimiin, nyt jäljitelty ja tokoiltu vasta omin nokkinemme.

Autolla matkustaminen on ollut helppoa, hoitotoimenpiteet on sujuneet vailla ihmeempiä vastaan pyristelyjä, uusiin paikkoihin ja ihmisiin on tutustuttu asiallisesti. Eläinlääkärissä käynnit (rokotukset ja 1 pissatulehdus) on olleet helppoja, Luna on mutustanut koirankeksiä ja ollut lähinnä utelias. Vieraat ottaa vastaan niin, että ovikellon soidessa tai auton ajaessa pihaan haukkuu, käy nuuhkaisemassa tulijan, vetäytyy kauemmas ja tutut tervehtii luvan saadessaan lämpimästi, outojen kanssa tarkkailee etäämmältä. Huolto / remonttimiehille haalareissaan on haukkunut enemmän ja jos en ole ollut kotona, painunut pöydän alle. Tämä siis yleensä vaikeissa paikoissa hakee minusta turvaa.

Saalisviettiä ym on hankala täysin arvioida vielä noin nuorella koiralla, mutta kyllä tuo kaikkea liikkuvaa jahtaa suurella tarmolla. Ja palloa et niin heitä etteikö Luna kimpoa sen perään uudestaan ja uudestaan, joka kerta innosta pöhisten. Ja lelussa roikkuu kiinni sitkeästi minuuttitolkulla. Muutenkin tuo on sellainen että leikkiä voi aina ja melkein missä tahansa, mutta nykyään osaa jo rauhoittuakin eikä meno ole enää ihan mahdotonta koheltamista. Nytkin vetää sikeitä keskellä lattiaa selällään maaten, samoin yöt menee 98% nukkuessa tai ainakin hiljaa ollessa, ts omaa unta ei ole häirinnyt kuin ripulilla ollessaan ja viime kuukausina pari kertaa ollut tekemisen tarve kuudelta aamulla. Ja siis lenkeillä tätä ei tosiaan väsytetä, jaksaa ravata pirteänä parikin tuntia. Tietysti täytyy itse käyttää järkeä, ettei kasvavan koiran kroppaa rasita liikaa, ja tarjota muita aktiviteettejä liikunnan ohessa.

Negatiivista sanottavaa on siitä, että yksinollessa on varsinkin pienempänä tuhonnut paljon, nyttemmin rauhoittunut ne touhut kyllä. Nykyään lähinnä nukkuu yksin ollessaan, kun kongi on tyhjennetty. Vieraaseen paikkaan yksin jääminen ainakin suljettuun tilaan on ollut vaikeaa. Pienenä myös näykkimistä ja pentupuremista oli paljon, tiedä sitten oliko sen enempää kuin muillakaan pennuilla, lähinnä poisoppimista vaikeutti meidän epäjohdonmukainen koulutus.

Terveys oman otuksen kohdalta on ollut tähän ikään mennessä ok, ihan pienenä, olisko ollut 9vko, sairastettiin pissatulehdus, joka meni antibiooteilla ohi. Pari, kolme viimestä kuukautta on ollut vähän mahavaivaa, josta luonnehdintaa löytyy terveyspuolelta mahavaiva-ketjusta. Mutta lyhyesti siis viikon-parin välein ollut pientä ripulia, usein vaan pari löysää ulostetta, mutta välillä vesiripuliakin ilman yleisoireita, joka jatkunut ½-1½ vrk, mennyt ohi paastolla ja Canikurilla. Ja nyt tosiaan madotin Lunan varmuuden vuoksi, saa nähdä auttoiko pidemmän päälle.

Noh jaa, eiköhän siinä taas ollut romaanintynkää riittämiin tältä erää. Nämä kokemukset siis lähinnä Lunan pohjalta, toki olen muidenkin valkkarinomistajien kanssa ominaisuuksista jutellut. Ja Luna tosiaan on vasta 7kk pentu, sen pohjalta ei voi kattavaa luonne/ käytös / terveysselostusta antaakaan. Palailen vielä, jos jotain tulee mieleen. :hymy:

Muoks, vielä harrastuksista. En ymmärrä, miksei valkkarista harrastuksiin olisi, jos oman koiransa tuntee ja sen, mistä se palkkautuu ja motivoituu, ja miten se toimii. Koiraharrastuksiakin on monenlaisia, en minäkään oman koirani kanssa esim suojelua lähtisi kovin kunnianhimoisesti treenaamaan. Kilpailuista ja niissä menestymisistä en tiedä, veikkaanpa kuitenkin että esim Kennelliiton tilastojen kärkipäästä löytyy niitä rotuja, joita ylipäänsä käytetään eniten esim pk-puolella, kuten saku. Ja mitä miellyttämishaluun tulee, sellaista ei ole olemassakaan, kyse on vain siitä, kokeeko koira toiminnan kannattavaksi vai ei. Ts osaako ohjaaja motivoida koiraansa oikein. Koira ylipäätään tekee asioita joko välttääkseen epämiellyttäviä tuntemuksia tai saavuttaakseen jotain mukavaa, ei siksi että sitä erityisesti kiinnostaisi ohjaajaansa nöyristellä ja huvikseen heittää voltteja jos mamma käskee. Toiset rodut ja yksilöt toki helpommin ja halukkaammin tekee yhteistyötä ihmisen kanssa kuin toiset, en sitä kiellä. Itsenäisiä, alkukantaisia laumiksia harvemmin näkee vaikkapa pk-tottiksessa pokaalien vierellä. Ja jos tosiaan varsinkin kansainvälistä menestystä hakee sanotaan nyt vaikka siellä pk-puolella, ottaisin minäkin mieluummin sakemannin tai vaikka belgin, agilityyn jonkun bortsun, sheltin, kookin, you name it. Mutta omaksi ja koiran iloksi voi varmasti valkkarin kanssa harrastaa, kuten sanottu, vaihtoehtoja on monia. On paljon muutakin kuin se agility ja toko.
- beauceron uros Laku 2/2013
- valkoinen paimenkoira Luna 6/2010
- shetlanninlammaskoira Eetu 2/1993 - 1/2007
(Viestiä on muokattu maanantaina, 31.01.2011 klo 21:02)

Piude

Piude
Viestimäärä: 3

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Tiistaina, 01.02.2011 klo 01:59  
+
0
Kiva että olet löytänyt mukavan harrastus koiran. On kuitenkin aivan eri harrastaa koiran kanssa kotimetsässä kun esim treeni kentällä jossa on useampi koira samaan aikaan. Myös minä harrastan koirani kanssa jälkeä, ilman tottista koska tottis puoleen koiralla ei ole halua eikä kiinnostusta asiaan. Yritetty on vaikka milla keinolla mutta kun ei niin ei.

Nenä käyttö on todella hyvää mutta riittää että lähistöllä on yksikin ihminen niin mielenkiinto loppuu heti. Suomessa on vain muutama valkkari jolla on tulos PK puolelta, agilityssä kilpailee muutama koira samoin tottiksessa.

Ja mitä miellyttämis haluun tulee, sitä joko on tai ei. Olen näinä 25 vuoden aikana törmännyt myös koiriin jolla miellyttämis halu on todella olematon. On myös niitä jotka todella heittävät volttia kun mamma pyytää. Tälläisen koiran koututtaminen onkin helppoa.

Entäpä se terveys esim.ruokaaine allergiat alkavat yleensä aina yli vuoden ikäisillä koirilla kuten myös atopia. Alle vuoden ne ovat todella harvinaisia. Monilla valkkareilla on myös erinlaisia kutinoita talvisin johon ei välttämättä löydy syytä. Näistäkin on juttua valkkari keskustelu foorumissa.
Ja taas arkuudesta.Tiedän esim. että koko pentue oli arka kuitenkin kaikki oli erinlaisissa kodeissa. Tästäkin pentueesta osa meni monttuu ja osa vaihoi kotia useamman kerran. Aran koiran kanssa on hyvin raskasta elää.

Lisäksi kirjoitit tuossa että koirasi hakee turvaa sinusta vaikeissa tilanteissa tai menee pöydän alle kun huoltomies tulee käymään koiran ollessa yksin. Tämä on juuri tyypillistä arkuutta. Pidättyväinen koira ei väistä, ei pelkää, eikä välttämättä edes tervehdi kun tulee vieraita. Pidättyväinen koira ei juurikaan ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Normaali koiralla on niin hyvä hermorakenne ettei sen tarvitse seläntäkana pälyillä vaan menee aina rohkeasti tutustumaan eri tilanteisiin.
Minulla on ollut myös pidättyväinen saku joka on siis aivan erinlainen kun arka koira. Esimerkiksi en koskaan anna huoltomisten tai muitten pilipali piipareiden mennä kotiini kun koirat ovat keskenään. Osaksi siksi koska en halua että koirat säikähtävät tai tulkitsevat jonkun tilaanteen väärin ja aihuttavat vahinkoa, en halua korvata kenenkään revittyjä housun puntteja. Koirat kun ovat kuiten koiria mitä vaan voi tapahtua.

Valkkaria haluavan kannattaa käydä näyttelyissä katsomassa koiria, voi myös ottaa eri kasvattajiin yhteyttä ja kysyä sopiiko tulla katsomaan koiria. Käykää lukemassa erinlaisista koirista valkkari foorumista. Huono lähtökohta on että koira kirjasta katsotaa "tollasen mä haluun". Parin viime vuoden aikana on TODELLA moni valkkari vaihtanut kotia. Jotkut jopa 6-7 kertaa ennen 1 synttäreitä. Kodin vaihtaminen on koiralle todella traumaattinen tapahtuma josta jotkut toipuvat ja toiset ei. Suoraan sanottuna tulen todella surulliseksi kun luen joka viikkoa että vähintään yksi valkkari etsii kotia ja usein syy on se ettei koiran kanssa enää pärjätä. En halua mollata koiraasi tai muutenkaan rotua hyvä valkoinenpaimenkoira on ihana lemmikki. Tahdon vaan kertoa millainen voi olla se toinen puoli, Jos TODELLA haluat valkkarin niin PEREHDY asiaan ennen osto päätöstä. Ethän halua että sinun valkkari etsii uutta koti vuoden päästä...ethän...

// Lukemisen helpottamiseksi muokkasin vähän tekstiä
- griffon
(Viestiä on muokattu tiistaina, 01.02.2011 klo 09:17)

TwoBeans

TwoBeans
Viestimäärä: 1258

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Tiistaina, 01.02.2011 klo 15:26  
+
0
Pakko vielä tuosta kodinvaihtamisesta sanoa: siinä olen kyllä ihan samaa mieltä, oli sitten kyseessä valkkari tai mikä tahansa muu koira. Koiran kiertoon laittamisen kynnys tulisi olla siinä mielessä korkea, että jos käytösongelmia tulee, kodinvaihto ei tulisi olla ensisijainen ratkaisu. Toisaalta, jos kokee, että ei pysty eikä osaa koiralle tasapainoista elämää aktiviteetteineen tarjota, on parempi antaa se osaaviin käsiin kuin pitää vaativaa koiraa passiivisena sohvankoristeena ja ärjyä sille tiukan paikan tullen. Ja tottakai, ensisijaisesti ja aina, tulee ottaa itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopivista roduista selvää ennenkuin koiran hankkii ja harkita millainen koira omiin käsiin sopii, ettei sitten tule tilannetta, että huomaa, että enhän mä osaakaan tällaista koiraa pitää. Mutta ei siitä sen enempää, menee vähän eri aiheeseen jo. Silti minäkin painotan kyllä, että älkää hankkiko valkkaria siksi, että se on nätti ja ihanan valkonen.

Miellyttämishalusta elen edelleen vähän eri mieltä siinä merkityksessä missä termiä on totuttu käyttämään, mutta sekin liusuu ehkä aiheen ohi sen verran, että juttua voi jatkaa jossain muussa ketjussa. :hymy:

Ja vieläkin arkuudesta: Kyllä, minustakin Luna osoittaa arkuuden /epävarmuuden merkkejä piiloutuessaan remppamiehiä pöydän alle tai hakeutumalla minun lähelle esim aggressiivisen koiran kohdatessaan. Itse en menisi tästä kuitenkaan vielä vetämään 100% varmaa johtopäätöstä, että Luna on aikuisenakin epävarma, arka ja pelokas. Nuorella koiralla ja pennulla itsevarmuus vielä harvoin on sitä luokkaa kuin aikuisella yksilöllä. Ja eipä silti, vaikka tuosta tulisikin jänishousu isona, sitten mennään sen mukaan, ja tarjotaan koiralle sen tarvitsema turvallisuus. Ei viedä räyhääjien kanssa samaan puistoon, jos se ei uskalla puolustaa itseään (miksi veisi muutenkaan, toisaalta), ja ollaan kotona kun putkimiehiä ja nuohoojia kulkee talossa eikä pakoteta koiraa väkisin vaikeisiin tilanteisiin, jne. Itse olen koiran valinnut ja vastuun siitä ottanut, se on minuun kiintynyt ja pysyy luonani, tapahtui mitä tapahtui. Jos myöhemmin tulee ongelmia, niihin haetaan apua. Ja jos ongelmat jostain syystä muodostuvat niin suuriksi, että koira on selvästi vaaraksi muille tai itselleen eikä sitä pystytä auttamaan tai sillä tulee sellaisia terveysongelmia, joita ei ole mahdollista hoitaa siten, että koiran elämä olisi elämisen arvoista ilman jatkuvia kipuja, eutanasia on minusta paras ratkaisu. Mutta tosiaan vain äärimmäinen sellainen. Enkä näillä näkymin usko, että mitään megaluokan vaikeuksia tulee, tosin mistäs sitä ikinä tietää. Helpponakin pidettyjen rotujen kanssa näyttää ihmisillä olevan ongelmia, sekä käytös- että terveyssellaisia. Minkä tahansa koiran ottaessaan pitää aina myös varautua henkisesti ja taloudellisesti siihen, että eläin saattaa sairastua.
- beauceron uros Laku 2/2013
- valkoinen paimenkoira Luna 6/2010
- shetlanninlammaskoira Eetu 2/1993 - 1/2007
(Viestiä on muokattu tiistaina, 01.02.2011 klo 15:27)

Shingetsu

Shingetsu
Viestimäärä: 24

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Torstaina, 03.02.2011 klo 04:02  
+
0
Valkkarin hankinnassa joo saa kyllä olla pirun tarkka!! :paapatus:

Itellä 1 v. 4 kk uros ja voin sanoa että ei ole helpoimmasta päästä. Tuli minulle 4 kk iässä, oikein reippaan oloinen yms. lähinnä välinpitämätön jos vieraita kävi kylässä, ei mitään merkkejä arkailusta. Oli heti minun perään, kurkku suorana kiljuminen ja piippaaminen alko heti kun hakureissulta mentiin sisälle, koki vissiin mut turvallisimmaksi vaihtoehdoksi kun 2 h automatkan istuin se sylissä ja tähtäsin muovipussia päähän kun oksenteli pitkin matkaa (autopahoinvointi joka nyttemmin saatu aikalailla kuriin). Tällä hetkellä koiralla vaikea eroahdistus (menee paniikkiin eikä vain tekemisen puute, tullut ovesta läpi ja koiraportista läpi ja kaivanut lattiaa, ei koske luihin ei syö ruokaa ei tuhoa kuin ovea koska emäntä meni siitä viimeksi, kiljuu ja ulvoo) sekä on pelkoaggre, eteenkin miehiä kohtaan. Samat sosiaalistamiset hoidin kuin edesmenneellä paimenmixillä mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, alko 5 kk iässä pelkään miehiä hulluna ja sisällä se ilmenee pakenemisena ja räyhäämisenä ja ulkona räyhäämisenä, tosin nyt kun täytti vuoden on rähinällä menossa ulkona kaikkien ihmisten päälle (mut sisällä heti naisten kaveri, syliin melkein tunkee vaikkei ois koskaan nähnyt), varsinkin pyöräilijät/potkurilla liikkujat saa kunnon raivarit aikaan että sylki vaan lentää ja koira tempoo kuonopantaa päästä kahdella jalalla.

Kontaktin alla ohituksia harjoitellaan edelleen, joskus menee ok joskus ei, tänään päästiin yhden pyöräilijän ohi kunnialla ja toisen kanssa sai p*skaraivarit jo kaukaa. Eroahdistukseen yksinoloharjoitteluja jotka eivät ole edistyneet kovinkaan hyvin, kesällä sain siihen pisteeseen että kesti olla 2-3 h yksin, no eka koulupäivä niin oveapa oli revitty taas iso pala irti ja koira läähättää silmät päässä seisoen keskellä huonetta joka on kuin sauna ja haisee stressille. :peukku:

Terveyspuolesta ollut jo 2-3 x silmätulehdus, 3-4 kk kestänyt tassutulehdus, ontunut kaikki koivet läpi väh. viikko per koipi, penikasta asti järsinyt tassujaan että karvaa lähtenyt selvästi jaloista, kesällä alko rapsuttelu ja tiputteli turkkiaan 6 kk putkeen ettei pohjavilloja talveksi vahingossakaan kehittänyt puhumattakaan siitä siivottavan karvan määrästä, raju allerginen reaktio 2vk johonkin ruoka-aineeseen että naama nous täyteen isoja patteja aina syönnin jälkeen vaikka olis eri ruokia syöttäny ja uusimpana lisänä nyt lonkkien naksuminen. :ttou:

Onpa tuo silti rakas ja kun koiran kerran ottaa niin sen vastuun kannan. Kiertoon en rupia laittamaan missään nimessä, jos ei pää kestä harrastuksia (TOKO:a kotona vasta aloitellaan) niin ei ole maailmanloppu vaan sit ollaan kotikutoinen temppukoira. Nutrolin-ravintoöljyllä näyttäisi onneksi tuo kutiaminen ja karvanlähtö helpottuneen ja alko kasvattaan pohjavillojakin, ja lonkat+kyynärät kuvautetaan heti kun mahdollista saada auto käyttöön.

Luonteeltaan toi ei oo mikään kauhee mamis siinä mielessä että saa kyllä niskasta ja poskesta napata ja vähän puhutella että alkaa korvia löytymään. Mutta mä haluan tietää mistä se valkkarin miellyttämisenhalu mitä jotku kehuu oikein löytyy? Ei ainakaan tästä koirasta (tosin ei tarvitsekaan, onpahan enemmän haastetta). Taistelutahto on olematon muiden kuin minun tai naispuolisten kavereideni kanssa, esimerkiksi pikkuveli jos edes tarttuu samaan leluun niin heti hellittää eikä yritä edes tavoitella lelua kädestä. Mä saan kyllä pyöritellä koiraa vaikka koko päivän ilmassa sen jälkeen kun se kerran tarraa kiinni. Elukoitten perään toi lähtee taakseensa vilkaisematta (vaikka luoksetulon kyllä osaa), vartin se jotain poroa ajo tuolla pohjoisempana niin ettei koiraa näkyny eikä kuulunu ennenkuin pomppi suovedessä takaisin paniikissa itkevän ja karjuvan emännän luo. :> Koulutettavana ihan ok tapaus, tekee kyllä kun tietää mitä siltä halutaan mutta uuden opettamisessa pitää muistaa pitää tuokiot lyhyinä koska muuten alkaa stressipiippaaminen ja jollotus kun alkaa turhauttaan. Toisia koiria kohtaan do-mi-noi-va, nartutkin höykkyytetään säälittä jos yhtään yritetään pomotella ja pyrkii ihmisistä mustasukkaillessaan pölläyttään alempiarvoisia. On tosin elänyt vain nössökoirien keskuudessa, sais joku täpäkkä vanhempi narttu näyttää kaapin paikan niin saattaisi sitä nöyryyttä alkaa löytymään. Mutta koirien ohituksissa vaikka rähiseekin se on ihan erinlaista, sellaista haastamista jos toinen tuijottaa/rähisee myös johon voin puuttua vaikka poskesta nappaamalla kun kierrokset ei oo kaakossa. Ihmisten kohdalla se pelko saa aivan hysteeriseksi koko koiran ja sen kuulee jo äänestäkin.

Kunhan sais ton ihmisten päälle hyökkimisen ja eroahdistuksen hemmettiin niin sitten on kaikinpuolin ihana koira. :love:
Sinun koirasi on arka - Minun varautunut!
http://tuplavee.blogspot.com/
Kotia karvoittaa seropi-narttu Närri 4 kk + valkoinenpaimenkoira-uros Velmu 2,5 v.
(Viestiä on muokattu torstaina, 03.02.2011 klo 04:19)

TwoBeans

TwoBeans
Viestimäärä: 1258

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Torstaina, 03.02.2011 klo 17:13  
+
0
^ No huh, kuulostaa hurjalta kombolta nuo ongelmat teillä... Toivottavasti saatte apua eroahdistukseen ja rähinöintiin / pelkoon.

Niin, no, siitä miellyttämishalusta, oppimisesta ja kouluttamisesta. Lunan kanssa ei ole ainakaan vielä mitään ongelmia ollut. Suurimman osan asioista olen opettanut naksuttimella, ja sheippaamalla myös paljon erityisesti temppuja. Ei tarvi kun ottaa naksutin esille, niin itse ei ehdi edes kissaa sanoa kun tuo jo tarjoaa kaikenlaista. Nykyään jo keskittyykin hyvin. Uusien asioiden opettelussa mennään askel kerrallaan, mutta nopeasti menee kyllä jakeluun, mitä haetaan. Pientä turhauma-vinkumista on joskus, jos on vaikeampi asia kyseessä, mutta puoli askelta taaksepäin, kerrataan edellistä tasoa pari kertaa, ja jatketaan uudelleen, niin loppuu yninät. Osaamansa käskyt tottelee kyllä, ja nopeasti. Häiriössä totteleminenkin alkaa jo sujua, kun tilanteet ei ole liian vaikeita. Mutta pikku hiljaahan sitä edetäänkin näissä hommissa.

Luna olisi myös pienempänä halunnut jahdata pyöriä ja takaa tulevia juoksijoita, mutta oppi siitä nopeasti pois, kun pidin itse silmällä, mitä takaa tulee ja kiinnitin sen huomion itseeni, ja palkkasin juuri kun pyörä/juoksija hurahti ohi. Edelleen täytyy vähän olla skarppina, mutta pitkiin aikoihin ei ole enää yrittänyt lähteä perään. Kissojen ja pupujen kanssa tarvitaan kyllä nakkia että pysyy pentu lapsessa. :nauru:

Mies-aggressiota ei ole ilmennyt. Luna tosin on enemmän tottunut naisiin, mutta ylipäänsä riippuu ihan ihmisestä ja sen käytöksestä, miten suhtautuu. Jos ollaan vieraassa paikassa, ja vieras tyyppi (nainen tai mies) marssii käsi ojossa koiran luo, tuijottaa ihaniin nappisilmiin, kumartuu päälle ja yrittää rapsuttaa niskaa, haukut tulee aivan varmasti, äänenpainolla "painu v*****n siitä". Fiksummat lähestyjät on saaneet ihan toisenlaisen vastaanoton.

Muoks, tuli vielä mieleen, kun kerroit Shingetsu, että koira tuli luoksesi 4kk iässä (suoraan kasvattajalta?). Tiedätkö miten pentua oli sosiaalistettu ennen teille tuloa? Muistanko ihan väärin, oliko ne voimakkaimmat sosiaalistumisen kannalta otolliset viikot 8-12? Millaisia kokemuksia koiralla oli miehistä kasvattajan luona? Olisiko siellä voinut sattua jotain, mikä on juurruttanut pelkoaggression miehiä kohtaan?
- beauceron uros Laku 2/2013
- valkoinen paimenkoira Luna 6/2010
- shetlanninlammaskoira Eetu 2/1993 - 1/2007
(Viestiä on muokattu torstaina, 03.02.2011 klo 17:19)

Shingetsu

Shingetsu
Viestimäärä: 24

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Torstaina, 03.02.2011 klo 18:19  
+
0
Muoks, tuli vielä mieleen, kun kerroit Shingetsu, että koira tuli luoksesi 4kk iässä (suoraan kasvattajalta?). Tiedätkö miten pentua oli sosiaalistettu ennen teille tuloa? Muistanko ihan väärin, oliko ne voimakkaimmat sosiaalistumisen kannalta otolliset viikot 8-12? Millaisia kokemuksia koiralla oli miehistä kasvattajan luona? Olisiko siellä voinut sattua jotain, mikä on juurruttanut pelkoaggression miehiä kohtaan?

Suoraan kasvattajalta tuli joo. En usko että sosiaalistettu koska asuvat niin metässä, huskyfarmi siinä pyörii sekä käyttisbordercollieita taisi kasvattaa/kouluttaa paimenkoiriksi, mainitsi että kerran jollain reissulla etelämpänä oli matkassa tosin. Joo noi viikot 8-12 ovat juuri ne otollisimmat kyllä sosiaalistumisen kannalta. Mutta oli tosiaan ihan normaalin oloinen pentu, ja ei pelännyt miehiä vielä silloin kun tuli minulle (joululoma meni normaalisti vaikka kävi porukkaa meillä ainakin eno ja isä+pikkuveli olivat kotona ja näki miehiä pari kertaa kk sisään muutenkin mutta sitten yhtäkkiä flippasi). Kauheen reipas oli kasvattajan luona, sellainen röyhkeä pirulainen kuten pennun kuuluukin olla ja utelias kaikesta. Naimisissa kasvattaja on ja vieraitakin siellä kyllä käy että miehiä on nähnyt ainakin muutaman. Ja minkään muun kanssa ei tosiaan ongelmia, esimerkiksi tuossa naapurissa rakennetaan jotain taloa ja hirvee mekkala että itelläkin käy korviin niin koira ei välitä, busseissa yms. kulkee ok että ihmiset on se ainoa kamaluus Velmun mielestä. Uusia outoja muotoja saattaa murista/haukkua mutta asia on heti sillä selvä jos meen näyttään et kato tällanen tää vaan on. Mut ihmisten kaa ei toimi sama lähestymistapa, vaikka menisin viereen ja houkuttelisin niin ei suostu tuleen ees mun luo (jos mies kyseessä).
Sinun koirasi on arka - Minun varautunut!
http://tuplavee.blogspot.com/
Kotia karvoittaa seropi-narttu Närri 4 kk + valkoinenpaimenkoira-uros Velmu 2,5 v.

Piude

Piude
Viestimäärä: 3

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Perjantaina, 04.02.2011 klo 07:20  
+
0
^ Meillä myös valkkari pelkää miehiä ja pieniä tyttöjä. Ja samanlainen reaktio kun tulee ihmisiä vastaan. Olimme saanneet sen jo aika hyvin loppumaan, mutta nyt 2 viime viikon aikana on taas rähissyt. Oli meille tullessaan 2v. Itsellä on ollut usea rescue/kodinvaihtaja koira ja tämä kyllä haastavain....Kotona tosi kiltti ei pelkää ketään mutta kun ulos lähdetään niin heti hermostuu. Pelkää myös ihan hulluna myös muita koiria, saa hermoromahduksen kun näkee vieraan koiran. Onneksi asumme aika syrjässä.

Terveys muuten ok paitsi atopia joka vaivaa talvella. Kun käytin luustokuvissa niin Ell sanoi "Harmittaako kun koira on leikattu ettei voi tehdä pentuja kun luusto on terve"... Joopa joo toki olisinkin tehnyt pennut näin "hullulla" koiralla...

Pongo

Pongo
Viestimäärä: 7

VS: VALKOINENPAIMENKOIRA - Perjantaina, 04.02.2011 klo 15:27  
+
0
Valkkareitakin on niin erilaisia. Ystävälläni on ollut näitä kaksi. Ensimmäinen oli oikea lössykkä, viihtyi vieressä, tykkäsi kaikista, miellyttämisenhalua löytyi.

Toinen onkin sitten kunnon kauhukakara, oikea Äijä joka koiralaumassa tavoittelisi laumanjohtajan paikkaa. Siinä meinasi aluksi olla kokenut koiranomistaja-ystäväni olla helisemässä kun koiralla alkoi murrosikä. Lisäksi haukkuraukalla on hieman ruoka-aineallergioita, joten syömisenkin kanssa oli säätöä. Maha oli sekaisin eikä koira ollut tyytyväinen. Kuulemma aika yleisiä nuo allergiat valkkareilla. Kunnon yksilö siitä kasvoi oikealla kasvatuksella, mutta on ihan erilainen kuin edeltäjänsä.

Mutta on se kyllä kaunis koira, vaikka ei ihan helpoimmasta päästä.
Mukana menossa 1 x sileäkarvainen kettuterrieri. Pienimuotoinen, ei mitään järkevää sisältävä blogi löytyy täältä.

  Siirry sivulle: 1 2 3 4 ... 17
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25826
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5787
Viestejä yhteensä543771
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös263027
(Tilastot päivitetty viimeksi 19.10.2019 klo 18:45)